Kalam- kosmologinen argumentti

Kosmologisen argumentin eri muodot pyrkivät osoittamaan riittävän Älyn tai Alkusyyn (prima causa) olemassaolon kosmoksen olomassaolon perusteella. Argumenttia ovat puolustaneet mm. Platon, Aristoteles, Maomonides, Anselm, Tuomas Akvinolainen, Descartes, Spinoza, Leibniz, Locke ja nykyisin esimerkiksi William Lane Craig, joka teki aiheesta mm. tohtorinväitöskirjansa.

Kosmologisen argumentin mukaan mm. kaikella, millä on alku, on myös syy.

Keski-ajalla islamilainen teologi al-Ghazali (1058-1111) tiivisti väitteen Jumalan olemassaolosta hyvin yksinkertaiseen muotoon:¹

1. Kaikella, joka alkaa olla olemassa, on syy olemassaololleen.
2. Universumi alkoi olla olemassa.
3. Universumilla on syy olemassaololleen.

Ensimmäinen premissi on melko vahva: sen voidaan olevan totta, oli kyseessä lähes mikä tahansa asia. Toinen premissi on puolestaan modernin kosmologian tulos. Big Bang -teorian mukaan avaruudella ja ajalla on alku, jota "ennen" ei materiaa, avaruutta eikä aikaa ole ollut. On esitetty spekulatiivisia teorioita siitä, että tunnettu universumi olisi vain yksi tapaus useista samankaltaisista "kuplista". Borde, Guth ja Vilenkin ovat kuitenkin osoittaneet (BGW-teoreema), että kaikissa tällaisissa metakosmologisissa malleissa on myös alku, mikäli avaruus niissä keskiarvoisesti laajenee, kuten se lähes poikkeuksetta tekee. Lisäksi voidaan argumentoida, että todellinen ääretön sarja fysikaalisia tapahtumia on mahdottomuus, joten tämänkin perusteella universumilla on oltava alku.

Entä mikä olisi riittävä ajan ulkopuolinen syy kaikelle materialle ja tilalle universumissa? Ajaton, ei-materiaalinen ja transsendenttinen, erittäin voimakas Jumala.

Kaikella on alkunsa ja aiheuttajansa

Jos jollakin olemassa olevalla asialla on teoreettinen mahdollisuus olla olematta olemassa, voidaan sen olemassaolon katsoa aiheutuneen jostakin. Maalaisjärjen mukaan kaikella olevaiselle, jolla on alku on myös aiheuttaja. Koko maailmankaikkeus on näin ollen oikeastaan monimutkainen rakennelma erilaisia syy- ja seuraussuhteita. Ns. maalaisjärki perustuu pitkälti analogioihin eli rinnastuksiin, joita tehdään kokemusmaailman pohjalta. Koska käytännön elämässä ei törmätä asioihin, jotka alkaisivat olla olemassa ja joilla ei olisi aiheuttajaa, oletamme, että sama pätee myös teoreettisemmalla tasolla.

Ihmisen kannalta mielenkiintoista on nimenomaan meitä ympäröivän universumin alku ja aiheuttaja, koska tuntemamme todellisuus on nimenomaan tämä universumi. Ajattelumme ja siinä käyttämät käsitteemme ovat rajoittuneet tämän universumin sisällä vallitseviin lakeihin.

Universumin alku

1920–luvulla astronomi Edwin Hubble havaitsi punasäteily –ilmiön, joka yleisen käsityksen mukaan osoittaa wp:Universumi#Maailmankaikkeuden_laajeneminenuniversumin laajenevan. Tämä löytö johti niin kutsuttuun Big Bang –teoriaan. Tiedemaailmassa tällä hetkellä vallalla oleva Big Bang –teoria käsittää ainakin kaksi perusteesiä.

1. Tuntemamme universumi sai alkunsa suuresta räjähdyksestä noin 15 miljardia vuotta sitten ja on tämän jälkeen laajentunut.
2. Alkuperäisen teorian mukaan² ennen Big Bangia kaikki olevainen oli matemaattisessa pisteessä, joka oli äärettömän tiheä. Tähän kaikkien dimensioiden ulkopuolella olevaan pisteeseen sisältyi kaikki massa, energia, tila ja aika.

Termodynamiikan toisen pääsäännön, nk. entropian lain, mukaan käytettävissä olevan energian määrä vähenee suljetussa systeemissä, johon ei tule lisäenergiaa ulkopuolelta. Tämän johdosta universumillammekin on mitä varmimmin edessään lämpökuolema (heat death). Maailmankaikkeus ei siis voi olla ikuinen, koska jossakin vaiheessa sitä olisi jo kohdannut tämä lämpökuolema.³ Huolimatta siitä hyväksytäänkö juuri Big Bang –teoriaa maailmankaikkeuden syntyä parhaiten selittäväksi teoriaksi voidaan universumin alkua pitää faktana.⁴ Ajatus ikuisesta maailmankaikkeudesta sotii tuntemiamme luonnonlakeja vastaan. Teoria esimerkiksi ikuisesti supistuvasta ja jälleen laajenevasta maailmankaikkeudesta on luonnonlakien vastainen ja näin ollen mahdoton, ainakin jos vain naturalistiset selitykset huomioidaan.⁵

Joudumme väistämättä tunnustamaan ajattelukykymme rajallisuuden ja toisaalta itse tapahtuman käsittämättömyyden, kun pyrimme hahmottamaan maailmankaikkeuden syntyä. Astronomi Robert Jastrow onkin todennut mielenkiintoisesti luomisajattelun ja Big Bang –teorian yhtäläisyyksistä:

Mikä on lopullinen ratkaisu universumin alkuperää koskien? Astronomien antamat vastaukset ovat sekä toisistaan poikkeavia että merkittäviä. Kaikkein merkittävin on se tosiasia, että tieteessä, kuten Raamatussa, maailma alkaa luomisteolla.

– Wiester J., (1983) The Genesis Connection, Nahsville, Nelson, s.24

Jos Luoja-hypoteesi hylätään, joudutaan silti hyväksymään "ihme". Kuten C.S. Lewis toteaa:

Muna, joka ei tule linnusta, ei ole yhtään sen luonnollisempi, kuin lintu, joka on ollut aina olemassa.

– Lewis C.S., God in the Dock, s. 211

Jumala on ainoa olio, jonka olemassaolo ei ole alkanut, joten hänellä ei tarvitse olla aiheuttajaa. Jos Jumalalla olisi aiheuttaja, joutuisimme siirtämään Jumalan "tittelin" tälle aiheuttajalle, joten Jumalan ikuisuus on tässä mielessä varsin looginen attribuutti Luojalle. Arkielämän pintahengitysfilosofiassa usein esille tuleva Jumalan näkymättömyyden ongelma liittyy sekin omalta osaltaan tähän argumenttiin. Jumala ei ole meidän kolmiulotteisessa tilassamme, jonka pystymme havaitsemaan aisteillamme. Aistimmehan on valmistettu tämän maailmankaikkeuden ilmiöitä havainnoimaan. Jos Jumala olisi aistein havaittava, hänen täytyisi olla osa maailmankaikkeutta ja atomien toiminnalla selitettävissä. Tällöin Jumala olisi myös entropian lain alainen ja olisi loogista olettaa hänen olemassaolonsa alkaneen joskus ja päättyvän joskus. Jumala kokisi näin ollen lämpökuoleman!

Vaikka tieteellisten yksityiskohtien onkiminen Raamatusta on hermeneuttisesti ongelmallista, monet Jumalan attribuutit Raamatussa ovat yhteensopivia esittämäämme, ja osittain fysiikan lakeihin perustuvaan, argumenttiin. Kun puhutaan Jumalan katoamattomuudesta ja muuttumattomuudesta, voidaan nämä kuvaukset tietysti ymmärtää suhteellisena esimerkiksi ihmisen elinikään nähden. Toisaalta ne sopivat myös jo mainittuun Jumalan "toisulottuvuuteisuuteen" eli siihen, että Jumala ei voi olla samojen luonnonlakien alainen kuin luomakunta. Hindulaisen teologian mukaan jumala on täydellisesti sama kuin luomakunta.⁶ Myös New Age –filosofiassa jumala määritellään säännöllisesti osaksi luomakuntaa,⁷ jolloin jokaisesta ihmisestä tulee Jumala.⁸ Tämä ei esitetyn kosmologisen argumentin perusteella voi olla Luojan määritelmä. Itämaisiin uskontoihin ja New Age –ajatteluun liittyvät sykliset käsitykset maailmankaikkeuden "jälleensyntymisestä" ovat, kuten aiemmin totesimme, ongelmallisia mm. entropian lain vuoksi.

Kosmologisen argumentin kritiikkiä

Universumin syyn syy?

Ehkä ensimmäisiä vastavetoja kosmologiselle argumentille on kysymys

Eikö vastaava päde Jumalaankin – mikä syy Hänet siis on saanut aikaan?

Mutta tietenkään Jumalalla ei ole alkua, Hän välttämätön olio (ks. esim. ontologinen argumentti) samoin kuin esimerkiksi logiikan lait. Jumala on aina ollut olemassa, joten Jumalan olemassaololle ei tarvitse esittää syytä. Aiemmin ateistit itse argumentoivat, että koska universumilla ei ole alkua, sillä ei tarvitse olla syytä. Moderni tähtitiede osoitti kuitenkin tämän ateistien oletuksen ja siten koko väitteen vääräksi.

Aikakin alkoi

Maineikas fyysikko Stephen Hawking myöntää kirjassaan Ajan Lyhyt Historia, että "niin kauan kuin universumilla on alku, voimme olettaa, että sillä oli suunnittelija". Hawkings vaikuttaakin pyrkivän kirjassaan pääsemään eroon universumista, joka viittaisi jonkinlaiseen suunnittelijaan⁹.

Vaikka universumin alkutilasta ei voida sanoa varmuudella paljoakaan, voidaan sanoa että lähestyttäessä alkuhetkeä koko universumi oli puristunut singulariteetiksi. Yleistä suhteellisuusteoriaa käyttäen universumi oli äärettömän tiheä ja kuuma singulariteetti ennen laajentumistaan. Tämän singulariteetin alkuhetkestä ei voida sanoa mitään, koska äärettömässä lämpötilassa ja tiheydessä tuntemamme fysiikan lait eivät luultavasti päde. Koska avaruus ja aika muodostuivat tästä singulariteetin laajentumisesta, ei ole loogista puhua ajasta ennen tätä singulariteettia. Täten voidaan myös todeta tämän singulariteetin olevan ikuinen, jolloin kosmologisen argumentin vastalauseena käytetty universumin oletettu ikuisuus voidaan muuntaa muotoon "energia on aina ollut olemassa".

– Hawking & Ellis, 1973¹⁰

Tässä vastaväitteessä fysiikka ymmärretään melko oikein, mutta väärinymmärretään alkamisen käsite. Asian alkaminen olemaan ei edellytä aikaa jolloin asia ei ole ollut olemassa ¹¹. Asia x alkaa olemaan hetkellä $t$ jos ja vain jos ¹²

• x on olemassa ajankohdassa $t$ eikä x ole maailmassa olemassa ajattomasti.
• On aika $t$ jolloin x on olemassa eikä ole aikaa $t^{'}<t$ jolloin x on olemassa.
• x:n olemassaolo on ajallinen tosiasia.

Lisäksi yo. vastaväitteessä ikuisuuden käsite ymmärretään siten, että asia on ollut olemassa kaikkina universumimme aikoina. Tämä on kyseenalaista, sillä normaalisti ikuisuudella tarkoitetaan ääretöntä aikaa. Vasta-argumentti vetoaakin ehkä enemmän intuitiivisesti tämän ikuisuus-sanan sisälllön vaihdon kautta, koska ääretön aika todellakin poistaisi alkamisen. Mikäli puhutaan vain siitä että asia on ollut olemassa kaikkina universumimme aikoina, on selvää että koska aika on alkanut, myös itse asia on alkanut olemaan. Ajan alkaminen siis lähinnä vahvistaa Kalamin kosmologisen argumentin.

Aiheesta muualla

Internet

• Matti Kankaanniemi: Kosmologinen argumentti
• Tom Himanen: Alkusyy