Usko ja järki

Usko ja järki ovat kaksi asiaa, joille käsitykset todellisuudesta voivat perustua. James Swindalin mukaan usko on järjen ohella vakaumusten lähtökohta. Järki käsitetään tavallisesti älyllisen, esteettisen, moraalisen tai uskonnollisen tutkimuksen periaatteeksi, joka sisältää jonkinlaisen algoritmisen todistuksen ajatuksen. Usko puolestaan ilmenee vakaumuksena, joka ei ainakaan sillä hetkellä ole todistettavissa järjellä ja on siten eräänlainen luottamuksen ja hyväksymisen asenne.¹ Uskon ja järjen suhde on uskonnonfilosofian keskeisiä ongelmia.² Uskon ja järjen suhteesta voidaan erottaa kolme eriävää näkemystä.³ Ensimmäisen näkemyksen mukaan usko ja järki ovat niin läheisesti sidoksissa toisiinsa, että järjen luotettavuutta ei voi perustella ilman uskoa siihen, että järjen alkuperä on järjellinen eli että järjellä on järjellinen Luoja.⁴ Tätä näkemystä edustavat esimerkiksi professori Michael C. Rea ja professori Alvin Plantinga tietoteoriaa käsittelevässä trilogiassaan.⁵ Toisen näkemyksen mukaan usko ja järki ovat sidoksissa toisiinsa siinä heikommassa mielessä, että uskon ja järjen suhde on harmoninen eli että usko ja järki eivät ole ristiriidassa. Kolmannen näkemyksen mukaan taas usko on järjen vastakohta.⁶

Hannu Reimen mukaan katoliseen teologiaan on keskiajalta lähtien kuulunut väittelytaito, joka on edistänyt loogista ja ristiriidatonta ajattelua. Kuitenkin siinä on toisaalta myös ponnisteltu ja tehty kaikki voitava, jotta yhteensopimattomat ainekset saataisiin elämään rinnakkain: usko ja järki, uskonto ja tiede.⁷

Todisteiden merkitys uskon kannalta

Swindalin mukaan uskonnollinen usko voi ottaa huomioon todisteita tai jättää ne huomiotta. Näistä jälkimmäinen pitää uskoa vain henkilön tahdon alaisena asiana kun taas ensimmäinen pyrkii sovittamaan uskon yhteen todisteiden, kuten muiden uskovien todistusten ja teosten, kanssa. On myös mahdollista, että henkilöllä on uskonnollinen vakaumus, joka perustuu vain joko järkeen tai uskoon ja lisäksi on mahdollista, että henkilö ei usko jumalaan, mutta kokee silti uskonnon harjoittamisen lohduttavana.¹ Richard Dawkinsin mukaan lohdutussisältö ei kuitenkaan lisää uskon totuusarvoa.⁸

Swindalin mielestä keskeisin filosofinen kysymys uskon ja järjen suhteessa on sen määrittäminen, miten uskon ja järjen vaikutus vuorovaikuttavat siinä prosessissa, jolla uskonnollista uskoa pidetään oikeana tai perusteltuna.¹ Kristinuskon järkiperäistä puolustamista kutsutaan usein apologetiikaksi.

Uskonnollinen todistuskäytäntö

Jumaluskon puolesta on ajattelun historian kuluessa esitetty useita järkiperäisiä todisteita. Näistä tunnetuimmat ovat ontologinen, teleologinen ja moraalinen jumalatodistus.⁹

Dennettin mielestä jumaluskon puolustajat pyrkivät joskus väistämään vasta-argumentteja tekemällä todisteiden kyseenlaistamisesta loukkauksen, epäkohteliaisuuden tai jotain pahempaa. Taktiikka hyödyntää ihmisten laajalle levinnyttä halua olla loukkaamatta. Todistuskäytäntöä ei ole tarvinnut keksiä, koska se syntyy itsestään ja toimii usein kilpailijoitaan paremmin, joten se replikoituu eli jäljentyy.¹⁰ Dawkinsin mukaan ateistit samoin kuin teistit noudattavat tiedostamattaan yhteiskunnan käytäntöä, että meidän on oltava erityisen kohteliaita ja kunnioittavia uskonnolle.¹¹ Dawkinsin mielestä koko uskonnollisen uskon ydin, voima ja kunnia on, että se ei ole riippuvainen rationaalisesta oikeutuksesta.¹² Alvin Plantinga kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että perimmältään itse rationaalisuus eli luottamus järkeen saa oikeutuksensa vain jumaluskon pohjalta.¹³ Michael C. Rea osoittaa, että ilman jumaluskoa ei ole mahdollista luottaa edes tajunnan ulkopuolisten esineiden olemassaoloon.¹⁴

Jumalaan uskomisen järkevyys

Kun sanotaan, että on järkevää pitää jotain olemassaolevana, tarkoitetaan yleensä sitä, että käsitykselle on riittäviä todisteita eli hyviä, johdonmukaisia perusteita.¹⁵ Evidentialismiksi kutsutaan käsitystä, jonka mukaan usko Jumalaan pitäisi pystyä perustelemaan järkiargumenteilla. Fideismiksi kutsutaan käsitystä, jonka mukaan usko Jumalaan voi olla ilman perusteita, jotka tulevat uskon ulkopuolelta. Eksperientialismiksi puolestaan kutsutaan käsitystä, jonka mukaan todisteet Jumalan olemassaolosta ovat luonteeltaan välittömän kokemuksen tasolla, joten niitä ei tarvitse välttämättä perustella argumenteilla.¹⁶

Uskon ja tieteen välinen suhde

Peter Harrisonin mukaan tieteen ja uskonnon välillä on toisiaan tukeva suhde. Kristinusko vaikutti modernin kokeellisen luonnontieteen vallankumoukseen tarjoamalla sen lähtökohdaksi joitakin perusoletuksia kuten uskon maailmankaikkeuden järjestykseen, ihmisen järjen ja havaintojen luotettavuuteen ja ihmisen itsepetostaipumukseen. Nämä lähtökohdat tekevät mielekkääksi pyrkiä löytämään maailmankaikkeudesta järjestystä ja vaatia tieteeltä itsekriittisyyttä.¹⁷

Daniel Dennettin mukaan uskonnolliset opit ovat usein täysin järjen vastaisia. Tämän on arveltu edistävän niiden siirtymistä, koska niitä ei silloin voi ilmaista omin sanoin, vaan ne on toistettava sanatarkasti. Tällainen sokea usko varmistaa säilymisensä myös sitä kautta, ettei se rohkaise tekemään järjellisiä kysymyksiä.¹⁸ Dennettin mukaan on liioittelua antautua kuolemaan sen sijaan, että kieltäisi jonkin opinkappaleen, jota ei ymmärrä. Fysiikan totuudet eroavat uskonnosta siinä, että ne ovat todennettavissa eli että niillä on kosketuspintaa, joka mahdollistaa niiden käytön muuhunkin kuin julistukseen, kuten esimerkiksi avaruusmatkailuun.¹⁹

Järjen ja ajattelun merkitys uskonnon kannalta

Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan uskonto ei ole järjen tai ajattelun puutetta. Uskonnossa on hänen mukaansa jotain, mikä saa sen välittymään sukupolvelta toiselle. Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta eli memetiikasta. Jotkut meemit tarttuvat ihmisaivoihin muita helpommin. Meemit eivät kuitenkaan geenien tavoin monistu äärettömiin samanlaisina, vaan siirtyminen synnyttää outoja muunnelmia.²⁰ Vaikka aivot vääristävät ja muokkaavat tietoa jatkuvasti uudelleen, ihmismieli ei ole satunnaisten mielleyhtymien sekasotku. Siihen sisältyy mentaalisia aineksia, jotka ohjaavat ihmisen omaksumaan käsitteitä ja käsitteellisiä skeemoja tietyllä tavalla pikemmin kuin toisella.²¹ Ihmiset vaientavat kriittisen järkensä, kun jotkin eriskummalliset väitteet ovat muuttuneet heille itsestäänselviksi.²² Uskonnolliset representaatiot eivät ole täysin läpinäkyviä. Ajatukset jumalista, hengistä ja esi-isistä synnyttävät mutkikkaita prosesseja, jotka pakenevat tietoisuuden otteesta.²³ Uskonnot ovat merkittäviä kognitiivisia artefakteja, jotka kytkevät toimintaan ihmisten elintärkeitä päättelyjärjestelmiä, jotka hallitsevat kaikkein voimakkaimpia tunteita. Tällä tavoin uskonto muovaa ihmisten sosiaalista kanssakäymistä kaltaistensa kanssa, antaa moraalitajun ja organisoi sosiaaliset ryhmät. Mieleen iskostuneiden kognitiivisten luomusten seuraukset voivat olla vakavia.²⁴

Kognitiivisen uskontotieteilijän Justin L. Barrettin mukaan se, että usko Jumalaan on seurausta ihmismielen luonnollisten mekanismien toiminnasta, sopii hyvin yhteen sen kanssa, että usko Jumalaan on älyllisesti perusteltu.²⁵ Aku Visala argumentoi väitöskirjassaan, että kognitiotieteen tosiasioiden tulkitseminen materialistisessa viitekehyksessä ei ole luonteeltaan tieteellinen vaan filosofinen ratkaisu.²⁶ Professori Jeffrey Schloss kiinnittää huomiota siihen, että ajatus meemistä on pelkkä mielikuvituksen tuote vailla empiiristä tukea. Se on niin epämääräinen, ettei sitä pystytä kokemusperäisesti todistamaan oikeaksi tai kumoamaan.²⁷ Ei ole esitetty mitään täsmällistä tapaa tehdä eroa jumaluskon leviämisen, tieteellisten käsitysten leviämisen tai itse meemiteorian leviämisen välillä.²⁸

Boyerin mukaan uskonnolliset perinteet eivät tavallisesti piittaa johdonmukaisuudesta. Psykologit ovat löytäneet kokeellisin menetelmin mentaalisia prosesseja, jotka voivat johtaa pois selkeistä ja perustelluista uskomuksista. Tällaisia ovat muun muassa konsensusvaikutus, valheellinen konsensusvaikutus, tuottamisvaikutus, valemuistot, lähteiden sotkeminen, vahvistamisvääristymä, kognitiivisen dissonanssin vähentäminen ja monet muut prosessit.²⁹ Epäjohdonmukaiset uskomukset katoavat, jos ihmiset soveltavat mielensä hallintaan seuraavia periaatteita:

1. Päästä mieleesi vain selkeitä ja täsmällisiä ajatuksia.
2. Hyväksy vain johdonmukaisia ajatuksia.
3. Tutki kaikkia väitteitä koskevat tiedot.
4. Säilytä vain kumottavissa olevat väitteet.³⁰

Usko ja äly

Professori Charles Taylorin mukaan länsimaiseen kulttuuriin on pesiytynyt harhaanjohtava mielikuva, jonka mukaan älyllisesti rehellinen ja kriittinen ihminen ei voi uskoa Jumalaan. Taylorin mukaan tälle näkemykselle ei ole älyllisiä perusteluja, mutta siihen usein uskotaan ajassamme vaikuttavien mielikuvien luoman tunnevaikutuksen vuoksi: ihmiset haluavat samaistua siihen, mitä pidetään edistyksellisenä.³¹

Yksi esimerkki Taylorin mainitsemasta myyttisestä käsityksestä on rotuhygieniaa kannattavan professori Richard Lynnin väite, jonka mukaan älykkäät ihmiset ovat muita harvemmin uskossa. Lynnin mukaan älykkyys vähentää uskon merkitystä paitsi yksilölle myös kokonaisille yhteiskunnille. Lynn esittää ikään kuin tieteen tutkimustuloksena Charles Taylorin yksityiskohtaisesti kritisoiman väitteen, jonka mukaan viime vuosisadalla kiihtynyt länsimaisten yhteiskuntien maallistuminen on yhteydessä keskimääräisen älykkyysosamäärän kasvuun. Lynnin mukaan uskonnollisuus väheni ja keskimääräinen älykkyys lisääntyi 137 kehittyneessä maassa 1900-luvulla. Lynnin näkemystä on arvosteltu turhasta yksioikoisuudesta.³² Taylorin kritisoimaa maallistumisen myyttiä edustaa myös kehityspsykologi Satoshi Kanazawan väite, jonka mukaan ateistit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin muu väestö.³³

Katso myös

• Apologetiikka
• Kristinuskon perustelut
• Evidentialismi
• Fideismi
• Kristityt luonnontieteilijät

Lähteet

Kirjallisuus

• Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
• Barrett, Justin: Why Would Anyone Believe in God? Walnut Creek, CA: AltaMira Press
• Dawkins, Richard: Jumalharha. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
• Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 952-5202-96-8.
• Koistinen, Olli & Räikkä, Juha: Taivaassa ja maan päällä: Johdatus uskonnonfilosofiaan. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-37-2034-9.
• Pihlström, Sami: Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2001. ISBN 952-9791-41-0.
• Plantinga, Alvin: Warrant: The Current Debate. New York: Oxford University Press, 1993.
• Plantinga, Alvin: Warrant and Proper Design. New York: Oxford University Press, 1993.
• Plantinga, Alvin: Warranted Christian Belief. New York: Oxford University Press, 2000. Teoksen verkkoversio.
• Puolimatka, Tapio: Usko, tieto ja myytit. Helsinki: Tammi, 2005.
• Rea, Michael C.: World Without Design: The Ontological Consequences of Naturalism. Oxford: Clarendon Press, 2002.
• Schloss, Jeffrey & Murray, Michael J. (toim.) The Believing Primate. New York: Oxford University Press.
• Taylor, Charles: A Secular Age. Harvard University Press 2007.

Aiheesta muualla

• Internetixopinnot: Uskon järkevyys?
• Tapio Puolimatka: Usko ja kumoajat
• Faith and Reason, Swindal, James, The Internet Encyclopedia of Philosophy
• Teisti vs ateisti. Aviisi 13/2005.
• Kuula, Kari: Voiko järkevä ihminen uskoa Jumalaan?