Apologetiikka
Apologetiikka on jonkin näkökulman, kristillisessä viitekehyksessä kristillisen uskon, rationaalista puolustamista.1 Apologetiikan ja teologian suhde on osittain päällekkäinen, sillä on teologinen kysymys, mitä kristilliseen uskoon kuuluu eli mitä keskitytään puolustamaan.2 Termi tulee kreikan kielen sanasta απολογια (apologia), jonka sanatarkka merkitys on 'puolustus' tai 'vastaus'.3 Myös apologia-sana on käytössä. Se tarkoittaa perusteellista – usein kirjallista – koherenttia, argumentatiivista presentaatiota.4 Termi laajassa merkityksessään viittaa verbaaliseen puolustautumiseen verbaalista syytöstä vastaan.5
Apologeettisten päämäärien hyväksi jollakin merkittävällä tavalla työskentelevää henkilöä kutsutaan apologeetaksi (myös apologeetikko, apologi tai apologisti). Apologeetalla tarkoitetaan yleisesti henkilöä, joka argumentoi jonkin ennalta päätetyn6 näkemyksen puolesta.7 Näin ollen suuri osa tieteestä ja käytännössä kaikki retoriikka on apologetiikkaa käsitteen laajassa merkityksessä. Tästä syystä on olemassa myös demokraattisia, sosialistisia, kapitalistisia, kommunistisia ja ateistisia apologeettoja. Myös aerobicilla on teoriassa omat apologeettansa.8 Apologetiikka ja apologeetta -termit kuitenkin liittyvät yleisessä kielitajussa nimenomaan kristinuskon rationaaliseen puolustamiseen, ellei asiayhteys anna toisin ymmärtää. Kristillinen apologetiikka on myös tämän artikkelin varsinainen ja ensisijainen aihepiiri.
Apologetiikan erittelyä[muokkaa]
Negatiivinen ja positiivinen apologetiikka[muokkaa]
Apologetiikka voidaan jakaa negatiiviseen ja positiiviseen apologetiikkaan. Negatiivisen apologetiikan keskeisenä ideana on tuottaa vastauksia kristillistä uskoa tavalla tai toisella kyseenalaistaviin argumentteihin.9 Positiivinen apologetiikka puolestaan tarjoaa syitä uskoa.10 Negatiivinen apologetiikka on näistä kahdesta se yleisempi muoto. Sen tehtävänä on kumota uskomisen esteitä.11
Monet ihmiset luopuvat uskostaan, koska he eivät usko tai luopuvat uskostaan esimerkiksi pahan ongelman, ihmeiden mahdottomuuden tai Raamatun paikkansapitämättömyyden vuoksi. Negatiivinen apologetiikka pyrkii todistamaan edellä mainittujen kaltaisten väitteiden kestämättömyyden.12 Negatiivisen ja positiivisen apologetiikan suhdetta voitaisiin kuvata jalkapalloaiheisella esimerkillä; negatiivinen apologetiikka vastaa puolustusta ja positiivinen apologetiikka hyökkäystä.13 Negatiivinen apologetiikka voisi esimerkiksi kumota argumentteja, joiden mukaan Jumalaa ei voi olla olemassa. Positiivinen apologetiikka voisi puolestaan esittää todisteita esimerkiksi Jumalan olemassaololle. Jonkin argumentin luokittelu puhtaasti negatiiviseksi tai positiiviseksi apologetiikaksi on käytännössä hyvin vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Evidentialistinen ja presuppositionalistinen apologetiikka[muokkaa]
Käsiteltävä aihe[muokkaa]
Apologetiikan historia[muokkaa]
Varhaisia apologeettoja olivat muiden muassa pakanoita vastustaneet Kordatos, Aristeides Ateenalainen (k.134), Atenagoras Ateenalainen (vv. 133–190), Aristion, Justinos (n. vv. 100–168), Tatianos Assyrialainen (k. 185) ja Teofilos Antiokialainen. Juutalaisia vastaan puolustaneita apologeettoja olivat muiden muassa Justinos, Miltiadis, Tertullianus (vv. 155-230), Eusebios Kesarealainen ja Didiros Tarsolainen. Ensimmäisiä merkittävää argumentatiivista perintöä jättäneitä apologeettoja olivat Augustinus, Tuomas Akvinolainen ja Anselm, joista ensimmäinen nykyisenlaisen apologetiikan edustaja lienee Tuomas Akvinolainen. Nykyinen apologetiikka muotoutui valistuksen aikana sellaiseksi kuin se on, kun kristinuskoa vastaan hyökättiin järjellisesti ja oli tarvetta puolustautua järjellisesti.14
Apologetiikan apologia[muokkaa]
- Pääartikkeli: Apologetiikan apologia
Joskus kuulee väitettävän, että uskoa ei tarvitse tai edes saa perustella järjellisesti. Väite on kuitenkin täysin järjetön. Jos uskolla ei olisi järjellisiä perusteita, kuka tahansa voisi pitää uskoa Marsissa asuviin jalkapallokuoriaisiin tai sohvan takana asuvaan näkymättömään lohikäärmeeseen ihan yhtä mielekkäänä kuin uskoa Jumalaankin. Tai jos uskolle ei tarvittaisi järjellisiä perusteita, yhdelläkään hindulla ei olisi mitään syytä kääntyä kristityksi. Järjellinen syy uskoa on tae sille, että uskomme todennäköisemmin totuuteen. Valheeseen ei kannata uskoa.
Historia osoittaa, että useat ateistit ovat kääntyneet kristityiksi alettuaan epäillä omia olettamuksiaan, sekä tutustuttuaan kristinuskon perusteluihin. Esimerkiksi C. S. Lewis, Alister McGrath, ja Lee Strobel olivat vakaumuksellisia ateisteja, joiden kääntyminen kristityksi tapahtui suurelta osin älyllisten perusteluiden myötävaikutuksesta. Lisäksi viime vuosisadan tunnetuin ateisti Antony Flew kääntyi deistiksi älyllisten argumenttien takia.15
Erilaiset uskonkriisit voivat aiheuttaa uskosta luopumista. Uskonkriisin voi aiheuttaa vaikkapa vakuuttuminen siitä, ettei Jumalaa ole olemassa – tavalla tai toisella. 2000-luvulla länsimainen ajan henki on sellainen, että ihmiset alkavat vaatia kaikelle todisteita. Hetki hetkeltä kristitty toisensa jälkeen luopuu uskostaan järkiperustein. Järjellisin perustein ei pelkästään luovuta uskosta; ihmiset myös jättävät tulematta uskoon järjellisin perustein.
Nykyajan ateistille voi kyllä kertoa, että "Jeesus rakastaa sinua, on kuollut sinun puolestasi ja haluaa pelastaa sinut!" Monesti käy kuitenkin niin, että evankelioitava ei tule uskoon, koska ei usko Jeesuksen koskaan olleen olemassakaan, eikä siten siihenkään, että hän rakastaisi, olisi joskus kuollut tai haluaisi pelastaa evankelioitavan.
On hälyttävää, että monikaan kristitty ei osaa mitenkään puolustaa Jeesuksen olemassaoloa, vaikka se on suunnilleen niin selvää kuin mikään historiantutkimuksessa selvää voi olla.16 Ja tämä tietämättömyys aiheuttaa sen, että moni ohittaa evankeliumin nauraen. Tämän ajan ihmiset ovat älykköjä ja skeptikkoja. Ehkä kristittyjen tulisi olla älyköille älyköitä? Suuren osan kristityistä tulisi kyetä vähintäänkin jotenkuten – mieluummin paremmin – perustelemaan Jeesuksen historiallisuus. Jos joku hylkää evankeliumin siksi, ettei evankelioitava usko Jeesuksen olemassaoloon, niin se on kristityn perspektiivistä tarkasteltuna evankelioitavalle heikompi homma.
On tärkeää ymmärtää, ettei apologetiikka ole mikään vaihtoehtoinen, skientistinen evankeliumi. Sitä voisi paremminkin kuvata evankelioinnin välineeksi, jolla raivataan Herralle tietä ja tasoitetaan Hänelle polkuja nykymaailmassa. Se luo evankeliumille uskottavuuden, jonka evankeliumi vaatii toimiakseen. Norman Geisler ja Ron Brooks ovatkin määritelleet apologetiikan "evankeliumille valmistelevaksi työksi" (engl. pre-evangelism), jonka tavoitteena ei ole synnyttää uskoa, vaan auttaa ihmisiä evankeliumin perspektiivistä oikein.17
Aiheesta muualla[muokkaa]
Internet[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ^ Josh Rasmussen: [ Love the Lord with All Your Mind] Untamed Lion. Viitattu 17.12.2007. (Apologetics is a rational defense and explication of one's beliefs.)
Radio Dei: Virranjakaja 28.11, 5:28 (Apologetiikka - - tarkottaa uskon puolustamista ja yleensä siihen liittyy - - järjellinen elementti, että se on uskon järjellistä puolustamista.) - ^ Radio Dei: Virranjakaja 28.11, 7:31 (- - teologia ja apologetiikka - - on keskenään vähän päällekkäisiä asioita. - - Kun apologetiikkaa ruvetaan tekemään, niin siinä puolustetaan niitä kristinuskon olennaisia asioita ja se on sitten teologinen kysymys että mitkä niistä - - asioista on puolustamisen arvoisia.)
- ^ Josh Rasmussen: [ Love the Lord with All Your Mind] Untamed Lion. Viitattu 17.12.2007. ("Apologetics" comes from the Greek word, apologia, which means defense or answer.)
- ^ Barry L. Chad: Odds & Ends: A Glossary 2007. Carnegie Library of Pittsburgh. Viitattu 19.12.2007. (Apologia. A defense; a long argument (usually written) that attempts to explain or justify an action or idea.)
- ^ Kevin Knight: New Advent (Catholic Encyclopedia) Viitattu 3.12.2008. ((In defining apologetics as a form of apology, we understand the latter word in its primary sense, as a verbal defence against a verbal attack, a disproving of a false accusation - -))
- ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 13. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (The apologist is thought to be someone who begins with his conclusions and tries to set up a chain of reasoning that will make those conclusions appear plausible or convincing.)
- ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 14. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (Most dictionaries use the word apologist to mean any person who argues in defense of some position or cause.)
- ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 14. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (But the word also contains apologists for such things as democracy - - socialism, and aerobics. The word also contains philosophers who act as apologists for atheism.)
- ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 14, 15. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (In negative apologetics, the major objective is producing answers to challenges to religious faith.)
- ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 15. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (- - it is a rather different task to offer people reasons why they should believe. The latter is the task of positive apologetics.)
- ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 15. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (The proper task of negative apologetics is removing obstacles to belief.)
- ^ Alvin Plantinga & Nicholas Wolterstorff: Faith and Rationality, s. 119. Reason and Belief in God. University of Notre Dame Press, 1983. (- - he may think it useful to show that apparent reasons against theistic belief - - are not as strong as they appear - -)
- ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 15. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (In negative apologetics, the apologist is playing defense. In positive apologetics, the apologist begings to play offense.)
- ^ Radio Dei: Virranjakaja 28.11, 7:00 (- - apologetiikka - - ilmiönä - - alko muodostua valistuksen aikana johtuen siitä, että kristinuskoa vastaan hyökättiin järjellisesti ja oli syytä puolustaa kristinuskoa järjellisesti.)
Koskenniemi, Erkki: Apologetiikka – uskon puolustus vai tuho? Viitattu 21.6.2020. (Apologian tarve kasvoi valistusaikana ja uudella ajalla, jolloin kristillinen yhtenäiskulttuuri alkoi hajota.) - ^ Tarkemmin aiheesta artikkelista Antony Flew
- ^ Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun. (Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12)
- ^ Koskenniemi, Erkki: Apologetiikka – uskon puolustus vai tuho? Viitattu 22.6.2020. (Geisler ja Brooks määrittelevät tarkoin tehtävänsä. Kyseessä on @pre-evangelism@, evankeliumin julistusta edeltävä työ. Kun evankeliumin julistaminen perustuu ilmestykseen, @pre-evangelism@ perustuu järkeen (s. 10). Sen tähtäimenä ei ole uskon syntyminen, vaan asioiden ymmärtäminen. Näin raivataan siis tietä evankeliumin julistamiselle ja uskolle.)
