Kirkkohistoria

Kirkkohistoria käsittelee kristinuskon, kirkon ja kristillisten liikkeiden menneisyyttä. Kirkon historiaa tutkitaan samoin metodein kuin muutakin historiaa.¹ Kirkkohistorian tuntemisen merkitys on tärkeä silloin, kun keskustellaan Jeesuksen historiallisuudesta, Jerusalemin seurakunnasta, ensimmäisen vuosisadan lähetystyöstä, kristittyjen vainoista, oppiriidoista, uskonnon ja kirkon ja politiikan suhteista, kirkon nimissä tehdyistä vääryyksistä kuten ristiretkistä, harhaopeista, noitavainoista, ihmeistä, yhteiskunnallisesta merkityksestä ja sosiaalisesta merkityksestä.

Vuosisata-käytäntöä ei kannata ihmetellä. Luokittelu on laitettu sen periaatteen pohjalta, että käsiteltävä asia sijoitetaan sille vuosisadalle, jolloin se on saanut alkunsa, poikkeuksena Jeesus. Ensisijainen tarkastelunäkökulma on ekklesiologinen.

Kunkin vuosisadan kohdalla tarkastellaan

• ensimmäiseksi seurakunnan sisäisiä tapahtumia
• toiseksi suhdetta valtioon
• kolmanneksi suhdetta muihin uskonnollisiin liikkeisiin
• neljänneksi suhdetta filosofioihin ja ideologioihin

Kannattaa katsoa linkkiä lisätiedon saamiseksi, koska tilanpuutteen takia tässä artikkelissa kerrotaan tiiviisti ja ilman suurempia perusteluja tiedot, joista tutkijoiden pääosa on yhtä mieltä.

Vuodesta 0 eteenpäin

Jeesus

Jeesusta luonnostaan pidetään kristillisen kirkon keskeisimpänä hahmona, ja siten perustajana. Jeesuksen opetukset, jita seurakunta tutkii evankeliumit tärkeimpinä lähteinään, niiden ymmärretään sisältävän elämän tarkoituksen ja ratkaisut ihmisten merkittävimpiin ongelmiin. Opetusta vasten seurakunta pitää Jeesuksen elämän tutkimista tärkeänä siksi, että 'Mitä Jeesus opetti, sitä meidän on toteltava. Miten Jeesus eli, niin meidänkin on elettävä. Mitä Jeesus teki, niitä tekoja meidänkin on tehtävä'. Nämä periaatteet näyttävät olleen Jeesuksen seuraajien elämässä vahvasti sisäistetty, ja ne olivat kristittyjen valintojen pohjalla vaikuttamassa.

Kristillinen kirkko ja messiaaniset juutalaiset pitävät Jeesusta Messiaana, kreikaksi kristus, suomeksi voideltu. Tämä merkitsee Jeesuksen asemaa kuninkaana, pappina ja profeettana.

Lisäksi kristityt pitävät Jeesusta Jumalana.

Jeesuksen seuraajat

Opetuslapset oletetaan useasti 12 apostolin muodostamaksi pieneksi joukoksi. Evankeliumien pohjalta opetuslapsia oli kuitenkin merkittävästi suurempi joukko. Jeesusta ympäröineet sosiologiset ryhmät voidaan jakaa kuitenkin seuraavanlaisiin ryhmiin:

• Jeesuksen sukulaiset
• apostolit
• koko ajan mukana olleet opetuslapset
• Jeesuksen hylänneet opetuslapset
• muut juutalaiset kuulijat kuten Israelin kansa, Saddukeukset, Fariseukset,...
• muut pakanat kuulijat kuten samarialaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset viranomaiset

Evankeliumien ja perimätietojen valossa näyttää siltä, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat Johannes Kastajan seuraajia mm. Andreas (Joh. 1:40). Hänen kerrotaan ilmoittaneen messiaan löytymisestä veljelleen Pietarille. Filippus ja Natanael liittyivät seuraavana päivänä joukkoon (Joh. 1:43,45). Nämä tapahtuivat arviolta noin vuonna 27 jKr., 46 vuotta siitä, kun Herodes oli alkanut rakentamaan Jerusalemin kolmannen temppelin laajennusta (Joh. 2:20).

Muita opetuslapsia luetellaan olleen Matteus (Mt. 9:9) Leevi (Mk. 2:14), Jaakob Sebedeuksen poika (Mt. 10:2), Jaakob (tai Leevi) Alfeuksen poika (Mt. 10:3), Lebbeus tunnettu myös Taddeuksena (Mt. 10:3), Simon Kananeus (Mt. 10:4) ja Juudas Iskariot (Mt. 10:4).

Jeesuksen kastamistoiminta oli Juudeassa voimakkaampaa kuin Johannes Kastajan. Luukas mainitsee 70 opetuslapsen lähettämisestä toteuttamaan evankeliumin julistusta (Luuk. 10:1).

Jerusalemin seurakunta

Jerusalemin seurakunnan alkusanat yleisesti katsotaan tapahtuneen kolmen tilanteen kautta:

• Kun Pietari tunnusti Jeesuksen: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika" niin Jeesus vastasi siihen, että "..tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." (Mt. 16:13-20, Mk. 8:27-30, Lk 9:18-21)
• Kun Jeesus antoi ennen ylös ottoaan (taivaaseen astuminen) lähetyskäskyn (Mt. 28:16-20, Mk 16:15-18)
• Kun helluntaina Pyhä Henki tuli ja aloitti työnsä Jeesuksen "sijaisena" (Apt. 2:1-...)

Jerusalemin seurakunnan muodostivat 11 apostolia ja Juudas Iskariotin tilalle apostoliksi valittu Mattias. Muita jäseniä kerrotaan olleen Marian (Jeesuksen äiti) ja Jeesuksen veljien sekä "vaimojen". Vaimoilla viitataan todennäköisesti opetuslasten vaimoihin. Ainakin evankeliumeissa kerrotaan Pietarin anopin sairastaneen, joten ei anoppia ilman vaimoa. Mattiaksen valintapäivänä koolla oli ainakin 120 henkeä.

Helluntaipäivänä Pyhä Henki tuli aamupäivällä ja täytti opetuslapset. Tämän seurauksena ilmeni kielillä puhumista eri kielillä. Näitä kieliä luetellaan olleen ainakin seuraavien alueiden kielet: Parttia, Meedia, Eelam, Mesopotamia, Juudea, Kappadokia, Ponto, Aasia, Frygia, Pamfylia, Egypti, Kyrenen Libya, Rooma, Kreeta, Arabia. Monelle Jerusalemiin saapuneelle juhlijalle tämä tapaus (julistus asuinmaansa kielellä "Jumalan suurista teoista") yhdessä Pietarin puheen kanssa oli niin osuva, että noin 3 000 henkeä liittyi opetuslasten joukkoon. Vähän myöhemmin kerrotaan miesten määrän nousseen 5 000 mieheen (Apt. 4:4).

Ensimmäisen seurakunnan säännöllistä toimintaa olivat mm. (Apt. 2:41-47)

• kaste
• apostolien opetus
• keskinäinen yhteys temppelissä ja kodeissa
• leivän murtaminen
• rukous
• omaisuuden jakaminen
• yhteinen ruokailu
• parantamistoiminta (Apt. 3)
• julistus (Apt. 3)

Yhteenvetona voisi sanoa, että seurakunta kunnioitti Jumalaa ja kunnioitti lähimmäistä joka konkretisoitui mm. köyhien ja leskien taloudellisena tukena (Apt. 6).

Nimeltä mainittuja henkilöitä seurakunnan keskuudessa tuolta ajalta ovat apostolien lisäksi mm. Joosef eli Barnabas (Apt. 4:36), Joosef (Barsabbas lisänimeltä Justus) (Apt. 1:23), Ananias ja Safira (Apt. 5:1), Stefanus (Apt. 6:5), Filippus, Prokorus, Nikanor, Timon, Parmenas ja Nikolaus.

Jerusalemin seurakunnan mielestä he olivat 100 %:sesti juutalaisia. Juutalaisina he olivat löytäneet profeettojen ennustaman Messiaan ja he julistivat sitä perustellen sitä kirjoituksilla armolahjojen toiminnan tukemana.

Heidän vastustajikseen asettuivat juutalaiset hengelliset johtajat. Vastustajien leiriin lukeutui ylimmäispapillista sukua olevat johtajat kuten Hannas, Kaifaas, Johannes ja Aleksander (Apt. 4:6). Maltillista linjaa veti Gamaliel (Apt. 5:34). Heidän mielestään Jeesus ei ollut Messias, vaan ihminen, joka asetti itsensä Jumalan asemaan. Näin ollen heidän mielestään Jeesuksen seuraajat olivat harhaoppisia julistaessaan Jeesuksen messiaanisuutta.

Näiden kahden leirin epämukava yhteiselo temppelialueella kärjistyi ensin vankilaan heittojen ja uhkailujen jälkeen Stefanuksen marttyyrikuolemaan. Voidaan ajatella, että kirkkohistorian ensimmäinen merkittävä ja suhteellisen rauhallinen vaihe päättyi tähän.