Ero sivun ”Kirkkohistoria” versioiden välillä

ApoWikistä
p (toimimaton linkki)
 
(28 välissä olevaa versiota 6 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Kirkkohistoria käsittelee kristinuskon, kirkon ja kristillisten liikkeiden menneisyyttä. Kirkon historiaa tutkitaan samoin [[AW:S#metodi|metodein]] kuin muutakin historiaa.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Yleinen teologia: kirkkohistoria | Osoite = http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/khist/01_miten_tutkit.shtml | Viitattu = 18.12.2008 | Selite = | Tekijä = Arffman, Kaarlo | Julkaisija = Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta | Ajankohta = }} (''- - kirkon historiaa tutkitaan niillä menetelmillä, joita käytetään muussakin historiantutkimuksessa.'')</ref> Kirkkohistorian tuntemisen merkitys on tärkeä silloin, kun keskustellaan [[Jeesuksen historiallisuus|Jeesuksen historiallisuudesta]], Jerusalemin seurakunnasta, ensimmäisen vuosisadan lähetystyöstä, kristittyjen vainoista, oppiriidoista, uskonnon ja kirkon ja politiikan suhteista, kirkon nimissä tehdyistä vääryyksistä kuten [[ristiretket|ristiretkistä]], harhaopeista, noitavainoista, [[ihmeistä]], yhteiskunnallisesta merkityksestä ja sosiaalisesta merkityksestä.
'''Kirkkohistoria''' on tutkimusala, jonka tehtävänä on kristinuskon, kirkon<ref>''Kirkko''-sana on epäsuora (muiden kielten, viime kädessä ruotsin ''kyrka''-sanan, kautta suomeen päätynyt) väännös kreikan kielen Κυριακή-sanasta, joka [http://el.wikipedia.org/wiki/%CE%9A%CF%85%CF%81%CE%B9%CE%B1%CE%BA%CE%AE nykykreikassa] tarkoittaa 'Herran päivä' l. 'sunnuntai', mutta etymologiansa mukaan viittaa ylipäänsä sellaiseen, joka kuuluu Herralle (kr. Κύριος), siis Jeesukselle Kristukselle; kirkosta puhuttaessa merkitys on siis 'Herran omat' l. 'Herran kansa' tai, asiayhteydestä riippuen, 'Herran talo', 'Herran huone' l. 'kirkkorakennus'. – Tästä syystä "kirkosta" puhuminen muussa kuin kristillisessä yhteydessä on sivistymätöntä ja epäasiallista.</ref> ja kristillisten liikkeiden menneisyyden selvittely ja saatujen tulosten tunnetuksi tekeminen.


Vuosisata-käytäntöä ei kannata ihmetellä. Luokittelu on laitettu sen periaatteen pohjalta, että käsiteltävä asia sijoitetaan sille vuosisadalle, jolloin se on saanut alkunsa, poikkeuksena Jeesus. Ensisijainen tarkastelunäkökulma on [[wp:kirkko-oppi|ekklesiologinen]].
== Lähtökohtia ==


Kunkin vuosisadan kohdalla tarkastellaan
=== Kristinuskon historiasidonnaisuudesta ===
* ensimmäiseksi seurakunnan sisäisiä tapahtumia
* toiseksi suhdetta valtioon
* kolmanneksi suhdetta muihin uskonnollisiin liikkeisiin
* neljänneksi suhdetta filosofioihin ja ideologioihin


Kannattaa katsoa linkkiä lisätiedon saamiseksi, koska tilanpuutteen takia tässä artikkelissa kerrotaan tiiviisti ja ilman suurempia perusteluja tiedot, joista tutkijoiden pääosa on yhtä mieltä.
Toisin kuin useimmat muut uskonnot<ref>Kristinuskon ohella on sentään olemassa jokunen muukin olennaisesti historiaan ripustautuva [[Uskonnon_määritelmä#Tiedollinen_määritelmä|uskonto]]; tällaisia ovat ainakin
* Jumalan luomistekoon sekä sitten Mooseksen välityksellä toteuttamaan Egyptin orjuudesta vapauttamiseen, samassa yhteydessä antamaan lakiin ja myöhemmin historian aikana antamiin, Israelin kansan vaiheita kuvaaviin ja selittäviin profeetta- ja muihin pyhiin kirjoihin (kristittyjen Vanhaan testamenttiin) perustautuva '''juutalaisuus'''  sekä
* maailmankaikkeuden itsestäänsyntymistä ja -kehittymistä luomisen korvikkeena, ihmisen omaksi herrakseen vapauttavaa ajattelun maallistumista Kristuksen evankeliumin korvikkeena ja näitä uskomuksia edustavan, opettavan ja julistavan "tieteen" auktoriteettia Kristuksen perustaman, Raamatusta sanomansa ammentavan apostolisen viran auktoriteetin korvikkeena tunnustava ja tällaista [[suurkertomukset|suurkertomusta]] kaikkien uskottavaksi vaativa '''evolutionistinen naturalismi'''.</ref> – erityisesti kaikki muut ns. suuret maailmanuskonnot (hindulaisuus<ref>'''Hindulaisuuden''' mukaan näkyvä maailma ilmiöineen on perusluonteeltaan harhaa ja aika on syklinen ilman alkua tai loppua.</ref>, buddhalaisuus<ref>'''Buddhalaisuus''' on alkanut Intiassa hindulaisuuden pohjalta eräänlaisena elämänfilosofisena uudistusliikkeenä (itse asiassa "virallinen" hindulaisuus pitää buddhalaisuuden perustajaa [[wp:Siddhartha Gautama|Siddhartha Gautamaa]] eli Buddhaa yhtenä omana merkkihenkilönään – [http://en.wikipedia.org/wiki/Gautama_Buddha_in_Hinduism avataarana] – joskin tehtävästään jotenkin harhautuneena) ja edustaa siksi olennaisesti samaa peruskäsitystä mm. ajan ja näkyvän maailman luonteesta.</ref> ja islam<ref>Kristinuskosta ja juutalaisuudesta vaikutteita ottanut '''[[islam]]''' on kyllä ''tietyssä mielessä'' historiallinen: senkin mukaan alussa oli luominen, lopussa tulee tuomio ja ihmiskunnan perustava kahtiajako, ja siinä välissä Luoja on puuttunut ihmiskunnan historiaan mm. lähettämällä enkeleitä määrätehtäviin, kutsumalla profeettoja sanansa välittäjiksi ja antamalla näiden välityksellä ihmiskunnalle erityisiä tekstejä – pyhiä kirjoja. Kristinuskolle keskeinen ''näkemys maailmanhistoriasta Jumalan suurten pelastustekojen (pelastushistorian) näyttämönä kuitenkin puuttuu islamista'': tämän uskonnon perusajatuksena on se, että ihmisen on vain kaikkina aikoina alistuttava Allahin tahtoon, ja tästä syystä myös jo esim. Aabrahamia pidetään muslimina (uskotaan hänen alistuneen asianmukaisesti Allahin tahtoon). Niinpä islamin uskontunnustuksessakaan ei puhuta mitään Allahin teoista vaan vain siitä, ettei muita jumalia ole ja että Muhammed on Allahin profeetta.</ref>) – ''kristinusko on luonteeltaan historiallinen'': jo sen keskeisimmän sisällön kiteyttävä [[wp:Apostolinen uskontunnustus|Apostolinen uskontunnustuskin]] jäsentyy historiallisen tapahtumainkulun<ref>
* '''Isä''': luominen historiamme alkuna ja sekä oman olemassaolomme että nykyisen havaintopiirimme perusluonteen ymmärtämisen avaimena
* '''Jeesus Kristus''', '''Poika''': astuminen historiaamme (sikiäminen Pyhästä Hengestä, syntyminen neitsyt Mariasta), lunastustyö ajassa ("kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin – – nousi kuolleista kolmantena päivänä") ja paikassa (ristinkuolema Golgatalla Jerusalemin kupeessa, ylösnousemus läheisestä Joosef Arimatialaisen kalliohaudasta), poistuminen ajallis-paikallisesta rajoittuneisuudesta ("astui ylös taivaisiin" n. kilometrin etäisyydellä Jerusalemista sijaitsevalta Öljymäeltä 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta) sekä paluu kirkkaudessa historiamme päätöksenä ("on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita")
* '''Pyhä Henki''': nykyhetki ja pelastuksen henkilökohtainen osallisuus aina iankaikkiseen elämään asti</ref> ympärille.
 
=== Historiatieteiden luonteesta ===
 
Kirkon historiaa tutkitaan nykyään yleensä samoin akateemisen tutkimuksen [[AW:S#metodi|metodein]] kuin muutakin historiaa.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Yleinen teologia: kirkkohistoria | Osoite = <nowiki>http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/khist/01_miten_tutkit.shtml</nowiki> | Viitattu = 18.12.2008 | Selite = | Tekijä = Arffman, Kaarlo | Julkaisija = Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta | Ajankohta = }} (''- - kirkon historiaa tutkitaan niillä menetelmillä, joita käytetään muussakin historiantutkimuksessa.'')</ref> Koska kysymys parhaista ja luotettavimmista tutkimusmenetelmistä ja itse tutkimuksen perusedellytyksistä – sekä ylipäänsä että myös erityisesti historiatieteiden osalta – on jatkuvan tieteenfilosofisen keskustelun kohteena ja koska samaakin menetelmää soveltaen voidaan tutkimuksissa päätyä keskenään ristiriitaisiin tuloksiin, kaikkia tutkimustuloksia tulisi oppia lukemaan kriittisesti siltä pohjalta, että kukin tulos on vain yhtä uskottava kuin paras sen tueksi esitettävissä oleva perustelu; historiankirjoitus ei siis ole mitään eksaktia tiedettä.
 
=== Kirkkohistorian lähteistä ja kysymyksenasetteluista ===
 
Historiantutkimus perustuu historiallisiin lähteisiin eli historian kulun myötä syntyneisiin tekstidokumentteihin. Tyypillistä on, että tietyn elämänpiirin historiaan liittyvät dokumentit ovat etupäässä kyseisen elämänpiirin puitteissa syntyneitä (filosofianhistoria tutkii etupäässä filosofien laatimia tekstejä, sotahistoria sotaakäyneiden osapuolten tuottamia tekstejä, poliittinen historia poliittisten toimijoiden tekstejä jne.); niinpä kaikkien uskontojen historian tutkimuskin perehtyy (omasta kulloisestakin näkökulmastaan) lähinnä juuri kyseisen uskonnon edustajien menneisyydessä tuottamiin teksteihin. Kirkkohistoriakin perustuu näin ollen suureksi osaksi kristikunnan itse tuottamaan kirjalliseen materiaaliin.
 
Kirkkohistorian tuntemus on hyödyksi mm. keskusteltaessa
* siitä, mitä [[Jeesuksen historiallisuus|Jeesuksesta]] voidaan tietää jo historiatieteen menetelmiä soveltamallakin,
* Jerusalemin alkuseurakunnan ja muun varhaiskirkon vaiheista (patristiikka),
* kristillisestä lähetystyöstä ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen (lähetyshistoria),
* kristittyjen vainoista,
* Raamatun oikeaan ymmärtämiseen liittyneistä oppiriidoista ja niiden ratkaisuista (dogmihistoria),
* uskonnon ja politiikan vaikutuksista kirkko-organisaatioiden ja yhteiskunnallisten esivaltojen keskinäissuhteisiin eri aikoina,
* siitä, mistä eräissä kirkon historiaan tunnetusti liittyneissä, nyttemmin pahennusta herättäneissä tapahtumasarjoissa, kuten [[ristiretket|ristiretkissä]], on todella ollut kysymys,
* harhaoppisten yhteisöjen synnystä ja myöhemmistä vaiheista,
* [[wp:Noitavainot_Ruotsin_valtakunnassa|noitavainoista]],
* [[ihme|ihmeinä]] pidetyistä tapauksista,
* kristinuskon yhteiskunnallisista vaikutuksista  sekä
* kristinuskon sosiaalisesta merkityksestä.
 
== Tämän artikkelin rakenne ja tavoitteet ==
 
Vuosisata-käytäntöä ei kannata ihmetellä. Luokittelu on laitettu sen periaatteen pohjalta, että käsiteltävä asia sijoitetaan sille vuosisadalle, jolloin se on saanut alkunsa, poikkeuksena Jeesus. Ensisijainen tarkastelunäkökulma on [[wp:kirkko-oppi| kirkko-opillinen eli ekklesiologinen]].
 
Kunkin vuosisadan kohdalla tarkastellaan seurakunnan:
# sisäisiä tapahtumia
# suhdetta valtioon
# suhdetta muihin uskonnollisiin liikkeisiin
# suhdetta filosofioihin ja ideologioihin
 
Aiheen laajuuden ja toisaalta artikkelin luettavuuden kannalta ei artikkelissa ole yksityiskohtaisia selostuksia. Sen sijaan artikkelissa kerrotaan tiiviisti ja ilman suurempia perusteluja tiedot, joista tutkijoiden pääosa on yhtä mieltä.


== Seurakunnan taustaa ==
== Seurakunnan taustaa ==


=== Vanhan Testamentin aika ===
=== Vanhan Testamentin aika ===
Kristillisen seurakunnan historia liittyy kiinteästi juutalaiseen seurakuntaan ja jumalanpalveluselämään. Siksi käsittelemme lyhyesti tässä juutalaisen seurakunnan historian.
Kristillisen seurakunnan historia liittyy kiinteästi juutalaiseen seurakuntaan ja jumalanpalveluselämään. Kirkkohistorian ymmärtämistä edistääkin juutalaisen seurakunnan historian tunteminen edes pääpiirteittäin


Adamista Moosekseen:
==== Adamista Moosekseen ====


Mooseksesta Salomoniin:
==== Mooseksesta Salomoon ====


Salomonista pakkosiirtolaisuuteen:
==== Salomosta pakkosiirtolaisuuteen ====


=== Testamenttien välinen aika ===
=== Testamenttien välinen aika ===


Juudean asukkaiden pakkosiirron jälkeen seurakunnan kehityksen ja toinnan kannalta merkittävää oli, että:
* Rooman poliittinen mahti syntyi
* Kreikkalainen kieli ja kulttuuri vakiintui
* Juutalainen uskonto sai lisäpiirteitä
==== Rooman poliittinen mahti - ykseys ====
* Rooman [[wp:Kahdentoista taulun lait|Kahdentoista taulun lakia]] astui voimaan kaikkialla Rooman valtakunnan alueella, ja sitä sekä valvottiin että toteutettiin [[wp: Rooman armeija|Rooman armeijan]] voimalla kaikkialla.
* Merkittävää oli myös kehitys antaa [[wp: Rooman kansalaisuus|Rooman kansalaisuus]] yhä useammalle vapaalle miehelle riippumatta kansallisuudesta.
* Yksi tärkeä tekijä oli Rooman rauha [[wp:Pax Romana|Pax Romana]], joka takasi suhteellisen vapaan ja turvallisen liikkuvuuden Rooman valtakunnan alueella. Armeija kitki tehokkaasti rosvouden mereltä ja maalta. Lisäksi se valvoi turvallisuutta ja vakautta.
* Tärkeä muutos oli myös erityisesti tieverkoston kehittyminen ja muutoinkin parantunut infrastruktuuri. Tiedonkulku ja kauppatoiminta helpottuivat merkittävästi.
* Armeijan merkitys oli myös monitahoinen, koska siihen hyväksyttiin eri kansallisuuksista henkilöitä. Armeijasta vapautuneet saivat yhteiskunnassa vapaan miehen aseman, ja palatessaan kotiseuduilleen he levittivät myös tietoa ja taitoa muilta alueilta.
* Rooman valtakunta tekikin [[Evankeliumit|evankeliumin]] kertomisen kaikkialla helpoksi, nopeaksi ja turvalliseksi.
Rooman politiikan osana olivat myös erilaiset kultit. Näistä todennäköisesti kuuluisin on keisareihin liittynyt henkilökultti, joka asetti heidät vuorollaan jumalaksi muiden jumalien sekaan. Muita Rooman alueella olevia uskontojen ja kulttien palvontakohteita olivat mm. [[wp:Kybele|Kybele]] ja [[wp:Attis|Attis]], [[wp:Isis|Isis]] ja [[wp:Osiris|Osiris]] ja [[wp:Mithra|Mithra]]. Näistä kulteista tekee erityisiä niiden pinnallinen samanoloisuus Jeesuksen elämän kanssa. Merkittävin ero vertailtaessa Jeesusta näihin kultteihin niiden teologinen sisältö, looginen yhtenäisyys, ja teologian toteutuminen käytännössä. Kyseiset kultit saattoivatkin tehdä pohjustavaa työtä evankeliumille tekemällä Jeesuksen elämää tutuksi, mutta vasta evankeliumi toi radikaalin muutoksen sisältönsä puolesta.
==== Kreikkalainen vaikutus ====
* Jo ennen roomalaisten valloituksia n. viidennellä vuosisadalla Ateenassa käytetty attikan murre siirtyi kirjakieleksi, jonka otti myös käyttöönsä Aleksanteri Suuri sotilaineen. Myös kauppiaat ottivat sen yhteiseksi kieleksi vieden sen kaikkialle ja vakiinnuttaen sen asemaan kansainvälisenä kielenä. Tämä tavallisten ihmisten "slangi" tai kielimurre – koine – joka poikkeaa klassisesta kreikasta, on se yleiskieli (vrt. nykyenglanti tai tiedeyhteisön latina), jolla sekä Vanha Testamentti [[Septuaginta]] että Uusi Testamentti kirjoitettiin.
* Kreikkalainen filosofia haastoi vanhat käsitykset kuten [[AW:S#polyteismi|polyteismin]]. Filosofia ajoi kuitenkin myös ihmisiä umpikujaan, koska se ei kyennyt antamaan tyydyttäviä korvaavia selityksiä tai neuvoja ihmisille. Mm. kysymykset hyvästä omastatunnosta, sovituksesta, pelastuksesta, kuolemanjälkeisestä elämästä yms. aiheuttivat hämmennystä niin kansan kuin filosofien parissa.
Tuon ajanjakson merkittäviä suuntauksia olivat [[wp:stoalaisuus|stoalaisuus]] ja [[wp:epikurolaisuus|epikurolaisuus]]. Merkittäviä filosofeja olivat mm. [[wp:Platon|Platon]], [[wp:Sokrates|Sokrates]], [[wp:Epikuros|Epikuros]] ja [[wp:Zenon|Zenon]].
==== Juutalainen uskonto ====
Merkittävin muutos pakkosiirtolaisuutta edeltävään temppelijärjestelmään ovat seuraavat pakkosiirtolaisuuden aikana tulleet lisäelementit:
* [[wp:Synagoga|Synagoga]]-järjestelmä, joka mahdollisti uskonnollisen toimen kaikkialla maailmassa riippumattomana temppelistä.
* Voimistunut profetioihin perustunut [[Messias]]-odotus, jonka odotettiin täyttyvän tietyntyyppisenä.
Muut tutut kristillisen seurakunnuan synnylle kontekstina toimineet uskonnolliset puitteet, jotka liittyivät kiinteästi Jeesuksen ja apostolien elämään, olivat [[AW:S#monoteismi|monoteismi]], [[Mooseksen laki]], eettinen järjestelmä ja muut Vanhan Testamentin kirjoitukset osana historian kirjoitusta.


== Vuodesta 0 eteenpäin ==
== Ajanlaskun alusta eteenpäin ==


=== Jeesus ===
=== Jeesus ===
[[Jeesus]]ta luonnostaan pidetään kristillisen kirkon keskeisimpänä hahmona, ja siten perustajana. [[Jeesuksen opetukset]], jita seurakunta tutkii [[evankeliumit]] tärkeimpinä lähteinään, niiden ymmärretään sisältävän elämän tarkoituksen ja ratkaisut ihmisten merkittävimpiin ongelmiin. Opetusta vasten seurakunta pitää [[Jeesuksen elämä]]n tutkimista tärkeänä siksi, että 'Mitä Jeesus opetti, sitä meidän on toteltava. Miten Jeesus eli, niin meidänkin on elettävä. Mitä Jeesus teki, niitä tekoja meidänkin on tehtävä'. Nämä periaatteet näyttävät olleen Jeesuksen seuraajien elämässä vahvasti sisäistetty, ja ne olivat [[kristitty]]jen valintojen pohjalla vaikuttamassa.
[[Jeesus]]ta luonnostaan pidetään kristillisen kirkon keskeisimpänä hahmona, ja siten perustajana. Jeesuksen opetusten, joita seurakunta tutkii [[evankeliumit]] tärkeimpinä lähteinään, ymmärretään sisältävän elämän tarkoituksen ja ratkaisut ihmisten merkittävimpiin ongelmiin.  


Kristillinen kirkko ja [[messiaaniset juutalaiset]] pitävät Jeesusta [[Messiaana]], kreikaksi kristus, suomeksi voideltu. Tämä merkitsee Jeesuksen asemaa kuninkaana, [[pappi]]na ja [[profeetta]]na.  
Opetusta vasten seurakunta pitää [[Jeesus Nasaretilainen|Jeesuksen elämä]]n tutkimista tärkeänä siksi, että "Mitä Jeesus opetti, sitä meidän on toteltava. Miten Jeesus eli, niin meidänkin on elettävä. Mitä Jeesus teki, niitä tekoja meidänkin on tehtävä". Jeesuksen seuraajat näyttävät sisäistäneen nämä vahvasti elämässään, ja ne olivat [[kristitty]]jen valintojen pohjalla vaikuttamassa.


Lisäksi kristityt pitävät Jeesusta [[Jumala]]na.
Kristillinen kirkko ja [[wp:messiaaniset juutalaiset|messiaaniset juutalaiset]] pitävät Jeesusta [[Messias|Messiaana]]. Kreikan sana "kristus" tarkoittaa suomeksi "voideltua". Tämä merkitsee Jeesuksen asemaa kuninkaana, pappina ja profeettana. Lisäksi kristityt pitävät Jeesusta [[Jumala]]na.


=== Jeesuksen seuraajat ===
=== Jeesuksen seuraajat ===
Opetuslapset oletetaan useasti 12 apostolin muodostamaksi pieneksi joukoksi. Evankeliumien pohjalta opetuslapsia oli kuitenkin merkittävästi suurempi joukko. Jeesusta ympäröineet sosiologiset ryhmät voidaan jakaa kuitenkin seuraavanlaisiin ryhmiin:
 
* [[Jeesuksen sukulaiset]]
Opetuslapset oletetaan useasti 12 apostolin muodostamaksi pieneksi joukoksi. Evankeliumien pohjalta opetuslapsia oli kuitenkin merkittävästi suurempi joukko. Jeesusta ympäröineet sosiologiset ryhmät voidaan jakaa seuraavanlaisiin ryhmiin:
*[[apostolit]]
* Jeesuksen sukulaiset
* koko ajan mukana olleet [[opetuslapset]]
* [[Apostolit]]
* Koko ajan mukana olleet [[opetuslapset]]
* Jeesuksen hylänneet opetuslapset
* Jeesuksen hylänneet opetuslapset
* muut [[juutalaiset]] kuulijat kuten [[Israel]]in kansa, [[Saddukeukset]], [[Fariseukset]],...
* Muut [[wp:juutalaiset|juutalaiset]] kuulijat kuten [[wp:Israel|Israelin]] kansa, [[saddukeukset]] ja [[fariseukset]]
* muut [[pakanat]] kuulijat kuten [[samarialaiset]], [[kreikkalaiset]] ja [[roomalaiset viranomaiset]]
* Muut [[wp:pakana|pakana]]kuulijat kuten [[wp:samarialaiset|samarialaiset]], [[wp:kreikkalaiset|kreikkalaiset]] ja roomalaiset viranomaiset.


Evankeliumien ja [[perimätieto]]jen valossa näyttää siltä, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat [[Johannes Kastaja]]n seuraajia mm. [[Andreas]] (Joh. 1:40). Hänen kerrotaan ilmoittaneen messiaan löytymisestä veljelleen [[Pietari]]lle. [[Filippus]] ja [[Natanael]] liittyivät seuraavana päivänä joukkoon (Joh. 1:43,45). Nämä tapahtuivat arviolta noin vuonna 27 jKr., 46 vuotta siitä, kun Herodes oli alkanut rakentamaan Jerusalemin kolmannen temppelin laajennusta (Joh. 2:20).  
Evankeliumien ja perimätiedon valossa näyttää siltä, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat [[Johannes Kastaja]]n seuraajia, esim. Andreas ({{rp|Joh. 1:40}}). Hänen kerrotaan ilmoittaneen messiaan löytymisestä veljelleen Pietarille. Filippus ja Natanael liittyivät seuraavana päivänä joukkoon ({{rp|Joh. 1:43,45}}). Nämä tapahtuivat arviolta noin vuonna 27 jKr. 46 vuotta sen jälkeen, kun Herodes oli alkanut rakentamaan Jerusalemin kolmannen temppelin laajennusta ({{rp|Joh. 2:20}}).  


Muita opetuslapsia luetellaan olleen [[Matteus]] (Mt. 9:9) [[Leevi]] (Mk. 2:14), [[Jaakob]] Sebedeuksen poika (Mt. 10:2), [[Jaakob]] (tai Leevi) Alfeuksen poika (Mt. 10:3), [[Lebbeus]] tunnettu myös Taddeuksena (Mt. 10:3), [[Simon Kananeus]] (Mt. 10:4) ja [[Juudas Iskariot]] (Mt. 10:4).
Muita opetuslapsia luetellaan olleen Matteus ({{rp|Matt. 9:9}}) Leevi ({{rp|Mark. 2:14}}), Jaakob Sebedeuksen poika ({{rp|Matt. 10:2}}), Jaakob (tai Leevi) Alfeuksen poika ({{rp|Matt. 10:3}}), Lebbeus tunnettu myös Taddeuksena ({{rp|Matt. 10:3}}), Simon Kananeus ({{rp|Matt. 10:4}}) ja Juudas Iskariot ({{rp|Matt. 10:4}}).


Jeesuksen kastamistoiminta oli Juudeassa voimakkaampaa kuin Johannes Kastajan. Luukas mainitsee 70 opetuslapsen lähettämisestä toteuttamaan evankeliumin julistusta (Luuk. 10:1).
Jeesuksen <!-- kastamis epätarkkuus?-->toiminta oli Juudeassa voimakkaampaa kuin Johannes Kastajan. Luukas mainitsee 70 opetuslapsen lähettämisestä julistamaan evankeliumia ({{rp|Luuk. 10:1}}).


=== Jerusalemin seurakunta ===
=== Jerusalemin seurakunta ===


Jerusalemin seurakunnan alkusanat yleisesti katsotaan tapahtuneen kolmen tilanteen kautta:
Jerusalemin seurakunnan alkusanat yleisesti katsotaan tapahtuneen kolmen tilanteen kautta:
* Kun Pietari tunnusti Jeesuksen: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika" niin Jeesus vastasi siihen, että "..tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." (Mt. 16:13-20, Mk. 8:27-30, Lk 9:18-21)  
* Kun Pietari tunnusti Jeesuksen: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika" niin Jeesus vastasi siihen, että "..tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." ({{rp|Matt. 16:13-20}}, {{rp|Mark. 8:27-30}}, {{rp|Luuk. 9:18-21}})  
* Kun Jeesus antoi ennen ylös ottoaan (taivaaseen astuminen) lähetyskäskyn (Mt. 28:16-20, Mk 16:15-18)
* Kun Jeesus antoi ennen ylösottoaan (taivaaseen astuminen) lähetyskäskyn ({{rp|Matt. 28:16-20}}, {{rp|Mark. 16:15-18}})
* Kun [[helluntaina]] [[Pyhä Henki]] tuli ja aloitti työnsä Jeesuksen "sijaisena" (Apt. 2:1-...)
* Kun helluntaina [[Pyhä Henki]] tuli ja aloitti työnsä <!-- Jeesuksen "sijaisena" --> ({{rp|Apt. 2}})
 
Jerusalemin seurakunnan muodostivat 11 apostolia ja Juudas Iskariotin tilalle apostoliksi valittu Mattias. Muita jäseniä olivat kerrotun mukaan Maria (Jeesuksen äiti) ja Jeesuksen veljiä sekä "vaimoja". Vaimoilla viitataan todennäköisesti opetuslasten vaimoihin. Evankeliumeissa kerrotaan Pietarin anopin sairastaneen, eikä anoppia voi olla ilman vaimoa. Mattiaksen valintapäivänä koolla oli ainakin 120 henkeä.  


Jerusalemin seurakunnan muodostivat 11 apostolia ja Juudas Iskariotin tilalle apostoliksi valittu [[Mattias]]. Muita jäseniä kerrotaan olleen Marian (Jeesuksen äiti) ja Jeesuksen veljien sekä "vaimojen". Vaimoilla viitataan todennäköisesti opetuslasten vaimoihin. Ainakin evankeliumeissa kerrotaan Pietarin anopin sairastaneen, joten ei anoppia ilman vaimoa. Mattiaksen valintapäivänä koolla oli ainakin 120 henkeä.  
Helluntaipäivänä [[Pyhä Henki]] tuli aamupäivällä ja täytti opetuslapset. Tämän seurauksena ilmeni kielillä puhumista eri kielillä. Näitä kieliä luetellaan olleen ainakin seuraavien alueiden kielet: [[wp:Parthia|Parthia]], [[wp:Meedia|Meedia]], [[wp:Eelam|Eelam]], [[wp:Mesopotamia|Mesopotamia]], [[wp:Juudea|Juudea]], [[wp:Kappadokia|Kappadokia]], [[wp:Pontos|Pontos]], [[wp:Asia (provinssi)|Aasia]], [[wp:Fryygia|Fryygia]], [[wp:Pamfylia|Pamfylia]], [[wp:Muinainen Egypti|Egypti]], [[wp:Kyrene|Kyrenen Libya]], [[wp:Rooma|Rooma]], [[wp:Kreeta|Kreeta]] ja [[wp:Arabia Petraea|Arabia]]. Monelle Jerusalemiin saapuneelle juhlijalle julistus asuinmaansa kielellä "Jumalan suurista teoista" yhdessä Pietarin puheen kanssa oli niin osuva, että noin 3 000 henkeä liittyi opetuslasten joukkoon. Vähän myöhemmin kerrotaan miesten määrän nousseen 5 000 mieheen ({{rp|Apt. 4:4}}). Tämän jälkeen Apostolien tekojen kirjoittaja mainitsee silloin tällöin että joka päivä opetuslasten joukkoon liittyi miehiä ja naisia.


Helluntaipäivänä [[Pyhä Henki]] tuli aamupäivällä ja täytti opetuslapset. Tämän seurauksena ilmeni [[kielillä puhumista]] eri kielillä. Näitä kieliä luetellaan olleen ainakin seuraavien alueiden kielet: [[Parttia]], [[Meedia]], [[Eelam]], [[Mesopotamia]], [[Juudea]], [[Kappadokia]], [[Ponto]], [[Aasia]], [[Frygia]], [[Pamfylia]], [[Egypti]], [[Kyrenen Libya]], [[Rooma]], [[Kreeta]] ja [[Arabia]]. Monelle Jerusalemiin saapuneelle juhlijalle tämä tapaus (julistus asuinmaansa kielellä "Jumalan suurista teoista") yhdessä Pietarin puheen kanssa oli niin osuva, että noin 3 000 henkeä liittyi opetuslasten joukkoon. Vähän myöhemmin kerrotaan miesten määrän nousseen 5 000 mieheen (Apt. 4:4). Tämän jälkeen Apostolien tekojen kirjoittaja mainitsee silloin tällöin että joka päivä opetuslasten joukkoon liittyi miehiä ja naisia.
Ensimmäisen seurakunnan säännöllistä toimintaa olivat mm. ({{rp|Apt. 2:41-47}})


Ensimmäisen seurakunnan säännöllistä toimintaa olivat mm. (Apt. 2:41-47)
* [[wp:kaste|kaste]]
* [[kaste]]
* apostolien opetus
* [[apostolien opetus]]
* keskinäinen yhteys temppelissä ja kodeissa
* [[keskinäinen yhteys]] temppelissä ja kodeissa
* leivän murtaminen
* [[leivän murtaminen]]
* [[rukous]]
* [[rukous]]
* [[omaisuuden jakaminen]]
* avustaminen ruualla tai varoilla
* [[yhteinen ruokailu]]
* yhteinen ruokailu
* [[parantamistoiminta]] (Apt. 3)
* parantamistoiminta ({{rp|Apt. 3}})
* [[julistus]] (Apt. 3)
* julistus ({{rp|Apt. 3}})


Yhteenvetona voisi sanoa, että seurakunta kunnioitti Jumalaa ja kunnioitti lähimmäistä joka konkretisoitui mm. köyhien ja leskien taloudellisena tukena (Apt. 6).  
Seurakunta siis kunnioitti Jumalaa ja kunnioitti lähimmäistä, joka konkretisoitui mm. köyhien ja leskien taloudellisena tukena ({{rp|Apt. 6}}). Seurakunnan eräs merkittävä lisä tältä jaksolta on apostolien rinnalle diakonien nostaminen, joiden tehtävä painottui avustamistyöhön, kun taas apostolien toiminta painottui julistukseen.


Nimeltä mainittuja henkilöitä seurakunnan keskuudessa tuolta ajalta ovat apostolien lisäksi mm. Joosef eli [[Barnabas]] (Apt. 4:36), Joosef (Barsabbas lisänimeltä Justus) (Apt. 1:23), Ananias ja Safira (Apt. 5:1), Stefanus (Apt. 6:5), Filippus, Prokorus, Nikanor, Timon, Parmenas ja Nikolaus.
Jerusalemin seurakunnan mielestä he olivat 100 %:sesti juutalaisia. Juutalaisina he olivat löytäneet profeettojen ennustaman Messiaan ja he julistivat sitä perustellen sitä kirjoituksilla armolahjojen toiminnan tukemana.


Jerusalemin seurakunnan mielestä he olivat 100 %:sesti juutalaisia. Juutalaisina he olivat löytäneet profeettojen ennustaman Messiaan ja he julistivat sitä perustellen sitä kirjoituksilla [[armolahjojen]] toiminnan tukemana.
Heidän vastustajikseen asettuivat juutalaiset hengelliset johtajat. Vastustajien leiriin lukeutui ylimmäispapillista sukua olevat johtajat, kuten Hannas, Kaifaas, Johannes ja Aleksander ({{rp|Apt. 4:6}}). Maltillista linjaa veti Gamaliel ({{rp|Apt. 5:34}}). Heidän mielestään Jeesus ei ollut Messias, vaan ihminen, joka asetti itsensä Jumalan asemaan. Näin ollen heidän mielestään Jeesuksen seuraajat olivat harhaoppisia julistaessaan Jeesuksen messiaanisuutta.


Heidän vastustajikseen asettuivat juutalaiset hengelliset johtajat. Vastustajien leiriin lukeutui ylimmäispapillista sukua olevat johtajat kuten Hannas, Kaifaas, Johannes ja Aleksander (Apt. 4:6). Maltillista linjaa veti Gamaliel (Apt. 5:34). Heidän mielestään Jeesus ei ollut Messias, vaan ihminen, joka asetti itsensä Jumalan asemaan. Näin ollen heidän mielestään Jeesuksen seuraajat olivat harhaoppisia julistaessaan Jeesuksen messiaanisuutta.
Näiden kahden leirin epämukava yhteiselo temppelialueella kärjistyi ensin vankilaan heittojen ja uhkailujen jälkeen Stefanuksen marttyyrikuolemaan. Voidaan ajatella, että kirkkohistorian ensimmäinen merkittävä ja suhteellisen rauhallinen vaihe päättyi tähän.


Näiden kahden leirin epämukava yhteiselo temppelialueella kärjistyi ensin vankilaan heittojen ja uhkailujen jälkeen Stefanuksen [[marttyyrikuolemaan]]. Voidaan ajatella, että kirkkohistorian ensimmäinen merkittävä ja suhteellisen rauhallinen vaihe päättyi tähän.
Nimeltä mainittuja henkilöitä seurakunnan keskuudessa tuolta ajalta ovat apostolien ja Jeesuksen perheen lisäksi mm. Joosef eli Barnabas ({{rp|Apt. 4:36}}), Joosef (Barsabbas lisänimeltä Justus) ({{rp|Apt. 1:23}}), Ananias ja Safira ({{rp|Apt. 5:1}}), Stefanus ({{rp|Apt. 6:5}}), Filippus, Prokorus, Nikanor, Timon, Parmenas ja Nikolaus.


=== Seurakunnan laajeneminen ===
=== Seurakunnan laajeneminen ===
Jerusalemin seurakunta hajosi ympäri [[Juudean]] ja [[Samarian]] alueita (Apt. 8:1). Tänne asti seurakunnan joukko oli kasvanut paikallisesti. Nyt kriisiin jouduttuaan Jeesuksen pääasiassa juutalaiset seuraajat veivät tietonsa ja kokemuksensa mukanaan muualle.
 
Jerusalemin seurakunta hajosi ympäri [[wp:Juudea|Juudean]] ja [[wp:Samaria|Samarian]] alueita ({{rp|Apt 8:1}}). Tänne asti seurakunnan joukko oli kasvanut paikallisesti. Nyt kriisiin jouduttuaan Jeesuksen pääasiassa juutalaiset seuraajat veivät tietonsa ja kokemuksensa mukanaan muualle.
 
Kaupunkeja, jonne Uuden Testamentin mukaan seurakuntia perustettiin, ovat [[wp:Samaria|Samaria]] ({{rp|Apt 8:5}}), [[wp:Ashdod|Asdod]] ({{rp|Apt 8:40}}), [[wp:Kesarea|Kesarea]] ({{rp|Apt 8:40}}), [[wp:Damaskos|Damaskos]] ({{rp|Apt 9:10}}), [[wp:Tarso|Tarso]] ({{rp|Apt 9:30}}), [[wp:Lydda|Lydda]] ({{rp|Apt 9:32}}), [[wp:Saaron|Saaron]] ({{rp|Apt 9:34}}), [[wp:Joppe|Joppe]] ({{rp|Apt 9:36}}), [[wp:Antiokia|Antiokia]] ({{rp|Apt 11:19}}), [[wp:Pafos|Pafos]] ({{rp|Apt 13:6}}), [[wp:Antiokia (Pisidia|Pisidian Antiokia]] ({{rp|Apt 13:14}}), [[wp:Ikonion|Ikonion]] ({{rp|Apt 14:1}}), [[wp:Lystra|Lystra]] ({{rp|Apt 14:6}}), [[wp:Derbe|Derbe]] ({{rp|Apt 14:6}}), [[wp:Filippi|Filippi]] ({{rp|Apt 16:12,34}}), [[wp:Tessalonika|Tessalonika]] ({{rp|Apt 17:1}}), [[wp:Beroia|Beroia]] ({{rp|Apt 17:10}}), [[wp:Ateena|Ateena]] ({{rp|Apt 17:15}}), [[wp:Korintti|Korintti]] ({{rp|Apt 18:1}}) ja [[wp:Efesos|Efesos]] ({{rp|Apt 18:24}}.
 
Uuden Testamentin mukaan evankeliumi levisi seuraaville alueille: [[wp:Etiopia|Etiopia]] ({{rp|Apt 8:27}}), [[wp:Juudea|Juudea]], [[wp:Galilea|Galilea]] ({{rp|Apt 9:31}}), [[wp:Samaria|Samaria]], [[wp:Foinikia|Foinikia]] ({{rp|Apt 11:19}}), [[wp:Kypros|Kypros]] ({{rp|Apt 11:19}}), [[wp:Pisidia|Pisidia]] ({{rp|Apt 13:14}}), [[wp:Lykaonia|Lykaonia]] ({{rp|Apt 14:6}}), [[wp:Syyria|Syyria]] ({{rp|Apt. 15:23}}), [[wp:Kilikia|Kilikia]] ({{rp|Apt 15:23}}), [[wp:Makedonia|Makedonia]] ({{rp|Apt. 16:12}}), [[wp:Akhaia|Akhaia]] ({{rp|Apt.18:12}}).
 
Nimeltä mainittuja tai muuten täsmennettyjä kristittyjä ovat:
 
#[[Paavali]] (eli Saulus Tarsosta) ({{rp|Apt. 7:58}})
#Simon (entinen noita) ({{rp|Apt. 8:9}})
#Etiopian kuningatar Kandaken hoviherra ({{rp|Apt. 8:27}})
#Ananias ({{rp|Apt. 9:10}})
#Aineas ({{rp|Apt. 9:33}})
#Tabita ({{rp|Apt. 9:36}})
#Simon nahkuri ({{rp|Apt. 9:43}})
#Cornelius ({{rp|Apt. 10:1}})
#Agabus ({{rp|Apt. 11:28}})
#Maria (Johannes Markuksen äiti) ({{rp|Apt. 12:12}})
#Johannes Markus ({{rp|Apt. 12:12}})
#Rode ({{rp|Apt. 12:13}})
#Simeon (Niger) ({{rp|Apt. 13:1}})
#Lukius ({{rp|Apt. 13:1}})
#Manaen ({{rp|Apt. 13:1}})
#Sergius Paulus ({{rp|Apt. 13:7}})
#Jaakob (Jeesuksen veli) ({{rp|Apt. 15:13}})
#Judas Barsabbas ({{rp|Apt. 15:22}})
#Silas ({{rp|Apt. 15:22}})
#Timoteus ({{rp|Apt. 16:1}})
#Timoteuksen äiti ({{rp|Apt. 16:1}})
#Lyydia ({{rp|Apt. 16:14}})
#Filippin vanginvartija ({{rp|Apt. 16:27-34}})
#Jason ({{rp|Apt. 17:5}})
#Dionysios ({{rp|Apt. 17:34}})
#Damaris ({{rp|Apt. 17:34}})
#Aquila ({{rp|Apt. 18:2}})
#Priscilla ({{rp|Apt. 18:2}})
#Titius Justus ({{rp|Apt. 18:7}})
#Crispus ({{rp|Apt. 18:8}})
#Apollos ({{rp|Apt. 18:24}})
 
Mainittuja vastustajia ovat esim. ylimmäinen pappi ({{rp|Apt 9:1}}), hellenistit ({{rp|Apt 9:29}}), Herodes (kuningas) ({{rp|Apt 12:11}}) ja Barjeesus (Elymas) ({{rp|Apt 13:6}}).
 
Tämän ajanjakson tärkeimmät teologiset linjaukset tai virstanpylväät olivat:
* '''Marttyyrius''' ja '''pasifismi''' ({{rp|Apt. 7:59-60}})
* Julistustyön laajentaminen juutalaisista myös pakanoille ({{rp|Apt. 10}})
* Pakanoiden hyväksyminen '''tasavertaisina''' osaksi seurakuntaa ({{rp|Apt. 10}})
* '''Avustustyö''' yli kansallisuusrajojen ({{rp|Apt. 11:27-30}})
* '''Tasa-arvo''' yli luokkarajojen ({{rp|Apt. 17:4}})
* '''Vanhimmisto'''-instituution syntyminen palvelemaan seurakuntalaisia ({{rp|Apt. 14:23}})
* '''Ympärileikkaamattomuus''' pakanakristityille ({{rp|Apt. 15:1-33}})


=== Ensimmäiset järjestelmälliset vainot ===
=== Ensimmäiset järjestelmälliset vainot ===
Rivi 148: Rivi 265:


== 2000 - ==
== 2000 - ==
== Viitteet ==
{{Viitteet|sarakkeet}}
==Kirjallisuus==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Orlandis, José | Nimeke=Katolisen kirkon historia | Selite=(Historia breve del Cristianismo, 1999.) Kääntäjät: Tuomo Lahdelma, Hannu Kaivonen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Okeanos | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 952-9804-05-9}}


[[Luokka:Historia]]
[[Luokka:Historia]]
[[Luokka:Keskeneräiset artikkelit]]

Nykyinen versio 18. syyskuuta 2021 kello 10.34

Kirkkohistoria on tutkimusala, jonka tehtävänä on kristinuskon, kirkon1 ja kristillisten liikkeiden menneisyyden selvittely ja saatujen tulosten tunnetuksi tekeminen.

Lähtökohtia[muokkaa]

Kristinuskon historiasidonnaisuudesta[muokkaa]

Toisin kuin useimmat muut uskonnot2 – erityisesti kaikki muut ns. suuret maailmanuskonnot (hindulaisuus3, buddhalaisuus4 ja islam5) – kristinusko on luonteeltaan historiallinen: jo sen keskeisimmän sisällön kiteyttävä Apostolinen uskontunnustuskin jäsentyy historiallisen tapahtumainkulun6 ympärille.

Historiatieteiden luonteesta[muokkaa]

Kirkon historiaa tutkitaan nykyään yleensä samoin akateemisen tutkimuksen metodein kuin muutakin historiaa.7 Koska kysymys parhaista ja luotettavimmista tutkimusmenetelmistä ja itse tutkimuksen perusedellytyksistä – sekä ylipäänsä että myös erityisesti historiatieteiden osalta – on jatkuvan tieteenfilosofisen keskustelun kohteena ja koska samaakin menetelmää soveltaen voidaan tutkimuksissa päätyä keskenään ristiriitaisiin tuloksiin, kaikkia tutkimustuloksia tulisi oppia lukemaan kriittisesti siltä pohjalta, että kukin tulos on vain yhtä uskottava kuin paras sen tueksi esitettävissä oleva perustelu; historiankirjoitus ei siis ole mitään eksaktia tiedettä.

Kirkkohistorian lähteistä ja kysymyksenasetteluista[muokkaa]

Historiantutkimus perustuu historiallisiin lähteisiin eli historian kulun myötä syntyneisiin tekstidokumentteihin. Tyypillistä on, että tietyn elämänpiirin historiaan liittyvät dokumentit ovat etupäässä kyseisen elämänpiirin puitteissa syntyneitä (filosofianhistoria tutkii etupäässä filosofien laatimia tekstejä, sotahistoria sotaakäyneiden osapuolten tuottamia tekstejä, poliittinen historia poliittisten toimijoiden tekstejä jne.); niinpä kaikkien uskontojen historian tutkimuskin perehtyy (omasta kulloisestakin näkökulmastaan) lähinnä juuri kyseisen uskonnon edustajien menneisyydessä tuottamiin teksteihin. Kirkkohistoriakin perustuu näin ollen suureksi osaksi kristikunnan itse tuottamaan kirjalliseen materiaaliin.

Kirkkohistorian tuntemus on hyödyksi mm. keskusteltaessa

  • siitä, mitä Jeesuksesta voidaan tietää jo historiatieteen menetelmiä soveltamallakin,
  • Jerusalemin alkuseurakunnan ja muun varhaiskirkon vaiheista (patristiikka),
  • kristillisestä lähetystyöstä ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen (lähetyshistoria),
  • kristittyjen vainoista,
  • Raamatun oikeaan ymmärtämiseen liittyneistä oppiriidoista ja niiden ratkaisuista (dogmihistoria),
  • uskonnon ja politiikan vaikutuksista kirkko-organisaatioiden ja yhteiskunnallisten esivaltojen keskinäissuhteisiin eri aikoina,
  • siitä, mistä eräissä kirkon historiaan tunnetusti liittyneissä, nyttemmin pahennusta herättäneissä tapahtumasarjoissa, kuten ristiretkissä, on todella ollut kysymys,
  • harhaoppisten yhteisöjen synnystä ja myöhemmistä vaiheista,
  • noitavainoista,
  • ihmeinä pidetyistä tapauksista,
  • kristinuskon yhteiskunnallisista vaikutuksista sekä
  • kristinuskon sosiaalisesta merkityksestä.

Tämän artikkelin rakenne ja tavoitteet[muokkaa]

Vuosisata-käytäntöä ei kannata ihmetellä. Luokittelu on laitettu sen periaatteen pohjalta, että käsiteltävä asia sijoitetaan sille vuosisadalle, jolloin se on saanut alkunsa, poikkeuksena Jeesus. Ensisijainen tarkastelunäkökulma on kirkko-opillinen eli ekklesiologinen.

Kunkin vuosisadan kohdalla tarkastellaan seurakunnan:

  1. sisäisiä tapahtumia
  2. suhdetta valtioon
  3. suhdetta muihin uskonnollisiin liikkeisiin
  4. suhdetta filosofioihin ja ideologioihin

Aiheen laajuuden ja toisaalta artikkelin luettavuuden kannalta ei artikkelissa ole yksityiskohtaisia selostuksia. Sen sijaan artikkelissa kerrotaan tiiviisti ja ilman suurempia perusteluja tiedot, joista tutkijoiden pääosa on yhtä mieltä.

Seurakunnan taustaa[muokkaa]

Vanhan Testamentin aika[muokkaa]

Kristillisen seurakunnan historia liittyy kiinteästi juutalaiseen seurakuntaan ja jumalanpalveluselämään. Kirkkohistorian ymmärtämistä edistääkin juutalaisen seurakunnan historian tunteminen edes pääpiirteittäin

Adamista Moosekseen[muokkaa]

Mooseksesta Salomoon[muokkaa]

Salomosta pakkosiirtolaisuuteen[muokkaa]

Testamenttien välinen aika[muokkaa]

Juudean asukkaiden pakkosiirron jälkeen seurakunnan kehityksen ja toinnan kannalta merkittävää oli, että:

  • Rooman poliittinen mahti syntyi
  • Kreikkalainen kieli ja kulttuuri vakiintui
  • Juutalainen uskonto sai lisäpiirteitä

Rooman poliittinen mahti - ykseys[muokkaa]

  • Rooman Kahdentoista taulun lakia astui voimaan kaikkialla Rooman valtakunnan alueella, ja sitä sekä valvottiin että toteutettiin Rooman armeijan voimalla kaikkialla.
  • Merkittävää oli myös kehitys antaa Rooman kansalaisuus yhä useammalle vapaalle miehelle riippumatta kansallisuudesta.
  • Yksi tärkeä tekijä oli Rooman rauha Pax Romana, joka takasi suhteellisen vapaan ja turvallisen liikkuvuuden Rooman valtakunnan alueella. Armeija kitki tehokkaasti rosvouden mereltä ja maalta. Lisäksi se valvoi turvallisuutta ja vakautta.
  • Tärkeä muutos oli myös erityisesti tieverkoston kehittyminen ja muutoinkin parantunut infrastruktuuri. Tiedonkulku ja kauppatoiminta helpottuivat merkittävästi.
  • Armeijan merkitys oli myös monitahoinen, koska siihen hyväksyttiin eri kansallisuuksista henkilöitä. Armeijasta vapautuneet saivat yhteiskunnassa vapaan miehen aseman, ja palatessaan kotiseuduilleen he levittivät myös tietoa ja taitoa muilta alueilta.
  • Rooman valtakunta tekikin evankeliumin kertomisen kaikkialla helpoksi, nopeaksi ja turvalliseksi.

Rooman politiikan osana olivat myös erilaiset kultit. Näistä todennäköisesti kuuluisin on keisareihin liittynyt henkilökultti, joka asetti heidät vuorollaan jumalaksi muiden jumalien sekaan. Muita Rooman alueella olevia uskontojen ja kulttien palvontakohteita olivat mm. Kybele ja Attis, Isis ja Osiris ja Mithra. Näistä kulteista tekee erityisiä niiden pinnallinen samanoloisuus Jeesuksen elämän kanssa. Merkittävin ero vertailtaessa Jeesusta näihin kultteihin niiden teologinen sisältö, looginen yhtenäisyys, ja teologian toteutuminen käytännössä. Kyseiset kultit saattoivatkin tehdä pohjustavaa työtä evankeliumille tekemällä Jeesuksen elämää tutuksi, mutta vasta evankeliumi toi radikaalin muutoksen sisältönsä puolesta.

Kreikkalainen vaikutus[muokkaa]

  • Jo ennen roomalaisten valloituksia n. viidennellä vuosisadalla Ateenassa käytetty attikan murre siirtyi kirjakieleksi, jonka otti myös käyttöönsä Aleksanteri Suuri sotilaineen. Myös kauppiaat ottivat sen yhteiseksi kieleksi vieden sen kaikkialle ja vakiinnuttaen sen asemaan kansainvälisenä kielenä. Tämä tavallisten ihmisten "slangi" tai kielimurre – koine – joka poikkeaa klassisesta kreikasta, on se yleiskieli (vrt. nykyenglanti tai tiedeyhteisön latina), jolla sekä Vanha Testamentti Septuaginta että Uusi Testamentti kirjoitettiin.
  • Kreikkalainen filosofia haastoi vanhat käsitykset kuten polyteismin. Filosofia ajoi kuitenkin myös ihmisiä umpikujaan, koska se ei kyennyt antamaan tyydyttäviä korvaavia selityksiä tai neuvoja ihmisille. Mm. kysymykset hyvästä omastatunnosta, sovituksesta, pelastuksesta, kuolemanjälkeisestä elämästä yms. aiheuttivat hämmennystä niin kansan kuin filosofien parissa.

Tuon ajanjakson merkittäviä suuntauksia olivat stoalaisuus ja epikurolaisuus. Merkittäviä filosofeja olivat mm. Platon, Sokrates, Epikuros ja Zenon.

Juutalainen uskonto[muokkaa]

Merkittävin muutos pakkosiirtolaisuutta edeltävään temppelijärjestelmään ovat seuraavat pakkosiirtolaisuuden aikana tulleet lisäelementit:

  • Synagoga-järjestelmä, joka mahdollisti uskonnollisen toimen kaikkialla maailmassa riippumattomana temppelistä.
  • Voimistunut profetioihin perustunut Messias-odotus, jonka odotettiin täyttyvän tietyntyyppisenä.

Muut tutut kristillisen seurakunnuan synnylle kontekstina toimineet uskonnolliset puitteet, jotka liittyivät kiinteästi Jeesuksen ja apostolien elämään, olivat monoteismi, Mooseksen laki, eettinen järjestelmä ja muut Vanhan Testamentin kirjoitukset osana historian kirjoitusta.

Ajanlaskun alusta eteenpäin[muokkaa]

Jeesus[muokkaa]

Jeesusta luonnostaan pidetään kristillisen kirkon keskeisimpänä hahmona, ja siten perustajana. Jeesuksen opetusten, joita seurakunta tutkii evankeliumit tärkeimpinä lähteinään, ymmärretään sisältävän elämän tarkoituksen ja ratkaisut ihmisten merkittävimpiin ongelmiin.

Opetusta vasten seurakunta pitää Jeesuksen elämän tutkimista tärkeänä siksi, että "Mitä Jeesus opetti, sitä meidän on toteltava. Miten Jeesus eli, niin meidänkin on elettävä. Mitä Jeesus teki, niitä tekoja meidänkin on tehtävä". Jeesuksen seuraajat näyttävät sisäistäneen nämä vahvasti elämässään, ja ne olivat kristittyjen valintojen pohjalla vaikuttamassa.

Kristillinen kirkko ja messiaaniset juutalaiset pitävät Jeesusta Messiaana. Kreikan sana "kristus" tarkoittaa suomeksi "voideltua". Tämä merkitsee Jeesuksen asemaa kuninkaana, pappina ja profeettana. Lisäksi kristityt pitävät Jeesusta Jumalana.

Jeesuksen seuraajat[muokkaa]

Opetuslapset oletetaan useasti 12 apostolin muodostamaksi pieneksi joukoksi. Evankeliumien pohjalta opetuslapsia oli kuitenkin merkittävästi suurempi joukko. Jeesusta ympäröineet sosiologiset ryhmät voidaan jakaa seuraavanlaisiin ryhmiin:

Evankeliumien ja perimätiedon valossa näyttää siltä, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat Johannes Kastajan seuraajia, esim. Andreas (Joh. 1:40). Hänen kerrotaan ilmoittaneen messiaan löytymisestä veljelleen Pietarille. Filippus ja Natanael liittyivät seuraavana päivänä joukkoon (Joh. 1:43,45). Nämä tapahtuivat arviolta noin vuonna 27 jKr. 46 vuotta sen jälkeen, kun Herodes oli alkanut rakentamaan Jerusalemin kolmannen temppelin laajennusta (Joh. 2:20).

Muita opetuslapsia luetellaan olleen Matteus (Matt. 9:9) Leevi (Mark. 2:14), Jaakob Sebedeuksen poika (Matt. 10:2), Jaakob (tai Leevi) Alfeuksen poika (Matt. 10:3), Lebbeus tunnettu myös Taddeuksena (Matt. 10:3), Simon Kananeus (Matt. 10:4) ja Juudas Iskariot (Matt. 10:4).

Jeesuksen toiminta oli Juudeassa voimakkaampaa kuin Johannes Kastajan. Luukas mainitsee 70 opetuslapsen lähettämisestä julistamaan evankeliumia (Luuk. 10:1).

Jerusalemin seurakunta[muokkaa]

Jerusalemin seurakunnan alkusanat yleisesti katsotaan tapahtuneen kolmen tilanteen kautta:

Jerusalemin seurakunnan muodostivat 11 apostolia ja Juudas Iskariotin tilalle apostoliksi valittu Mattias. Muita jäseniä olivat kerrotun mukaan Maria (Jeesuksen äiti) ja Jeesuksen veljiä sekä "vaimoja". Vaimoilla viitataan todennäköisesti opetuslasten vaimoihin. Evankeliumeissa kerrotaan Pietarin anopin sairastaneen, eikä anoppia voi olla ilman vaimoa. Mattiaksen valintapäivänä koolla oli ainakin 120 henkeä.

Helluntaipäivänä Pyhä Henki tuli aamupäivällä ja täytti opetuslapset. Tämän seurauksena ilmeni kielillä puhumista eri kielillä. Näitä kieliä luetellaan olleen ainakin seuraavien alueiden kielet: Parthia, Meedia, Eelam, Mesopotamia, Juudea, Kappadokia, Pontos, Aasia, Fryygia, Pamfylia, Egypti, Kyrenen Libya, Rooma, Kreeta ja Arabia. Monelle Jerusalemiin saapuneelle juhlijalle julistus asuinmaansa kielellä "Jumalan suurista teoista" yhdessä Pietarin puheen kanssa oli niin osuva, että noin 3 000 henkeä liittyi opetuslasten joukkoon. Vähän myöhemmin kerrotaan miesten määrän nousseen 5 000 mieheen (Apt. 4:4). Tämän jälkeen Apostolien tekojen kirjoittaja mainitsee silloin tällöin että joka päivä opetuslasten joukkoon liittyi miehiä ja naisia.

Ensimmäisen seurakunnan säännöllistä toimintaa olivat mm. (Apt. 2:41-47)

  • kaste
  • apostolien opetus
  • keskinäinen yhteys temppelissä ja kodeissa
  • leivän murtaminen
  • rukous
  • avustaminen ruualla tai varoilla
  • yhteinen ruokailu
  • parantamistoiminta (Apt. 3)
  • julistus (Apt. 3)

Seurakunta siis kunnioitti Jumalaa ja kunnioitti lähimmäistä, joka konkretisoitui mm. köyhien ja leskien taloudellisena tukena (Apt. 6). Seurakunnan eräs merkittävä lisä tältä jaksolta on apostolien rinnalle diakonien nostaminen, joiden tehtävä painottui avustamistyöhön, kun taas apostolien toiminta painottui julistukseen.

Jerusalemin seurakunnan mielestä he olivat 100 %:sesti juutalaisia. Juutalaisina he olivat löytäneet profeettojen ennustaman Messiaan ja he julistivat sitä perustellen sitä kirjoituksilla armolahjojen toiminnan tukemana.

Heidän vastustajikseen asettuivat juutalaiset hengelliset johtajat. Vastustajien leiriin lukeutui ylimmäispapillista sukua olevat johtajat, kuten Hannas, Kaifaas, Johannes ja Aleksander (Apt. 4:6). Maltillista linjaa veti Gamaliel (Apt. 5:34). Heidän mielestään Jeesus ei ollut Messias, vaan ihminen, joka asetti itsensä Jumalan asemaan. Näin ollen heidän mielestään Jeesuksen seuraajat olivat harhaoppisia julistaessaan Jeesuksen messiaanisuutta.

Näiden kahden leirin epämukava yhteiselo temppelialueella kärjistyi ensin vankilaan heittojen ja uhkailujen jälkeen Stefanuksen marttyyrikuolemaan. Voidaan ajatella, että kirkkohistorian ensimmäinen merkittävä ja suhteellisen rauhallinen vaihe päättyi tähän.

Nimeltä mainittuja henkilöitä seurakunnan keskuudessa tuolta ajalta ovat apostolien ja Jeesuksen perheen lisäksi mm. Joosef eli Barnabas (Apt. 4:36), Joosef (Barsabbas lisänimeltä Justus) (Apt. 1:23), Ananias ja Safira (Apt. 5:1), Stefanus (Apt. 6:5), Filippus, Prokorus, Nikanor, Timon, Parmenas ja Nikolaus.

Seurakunnan laajeneminen[muokkaa]

Jerusalemin seurakunta hajosi ympäri Juudean ja Samarian alueita (Apt 8:1). Tänne asti seurakunnan joukko oli kasvanut paikallisesti. Nyt kriisiin jouduttuaan Jeesuksen pääasiassa juutalaiset seuraajat veivät tietonsa ja kokemuksensa mukanaan muualle.

Kaupunkeja, jonne Uuden Testamentin mukaan seurakuntia perustettiin, ovat Samaria (Apt 8:5), Asdod (Apt 8:40), Kesarea (Apt 8:40), Damaskos (Apt 9:10), Tarso (Apt 9:30), Lydda (Apt 9:32), Saaron (Apt 9:34), Joppe (Apt 9:36), Antiokia (Apt 11:19), Pafos (Apt 13:6), Pisidian Antiokia (Apt 13:14), Ikonion (Apt 14:1), Lystra (Apt 14:6), Derbe (Apt 14:6), Filippi (Apt 16:12,34), Tessalonika (Apt 17:1), Beroia (Apt 17:10), Ateena (Apt 17:15), Korintti (Apt 18:1) ja Efesos (Apt 18:24.

Uuden Testamentin mukaan evankeliumi levisi seuraaville alueille: Etiopia (Apt 8:27), Juudea, Galilea (Apt 9:31), Samaria, Foinikia (Apt 11:19), Kypros (Apt 11:19), Pisidia (Apt 13:14), Lykaonia (Apt 14:6), Syyria (Apt. 15:23), Kilikia (Apt 15:23), Makedonia (Apt. 16:12), Akhaia (Apt.18:12).

Nimeltä mainittuja tai muuten täsmennettyjä kristittyjä ovat:

  1. Paavali (eli Saulus Tarsosta) (Apt. 7:58)
  2. Simon (entinen noita) (Apt. 8:9)
  3. Etiopian kuningatar Kandaken hoviherra (Apt. 8:27)
  4. Ananias (Apt. 9:10)
  5. Aineas (Apt. 9:33)
  6. Tabita (Apt. 9:36)
  7. Simon nahkuri (Apt. 9:43)
  8. Cornelius (Apt. 10:1)
  9. Agabus (Apt. 11:28)
  10. Maria (Johannes Markuksen äiti) (Apt. 12:12)
  11. Johannes Markus (Apt. 12:12)
  12. Rode (Apt. 12:13)
  13. Simeon (Niger) (Apt. 13:1)
  14. Lukius (Apt. 13:1)
  15. Manaen (Apt. 13:1)
  16. Sergius Paulus (Apt. 13:7)
  17. Jaakob (Jeesuksen veli) (Apt. 15:13)
  18. Judas Barsabbas (Apt. 15:22)
  19. Silas (Apt. 15:22)
  20. Timoteus (Apt. 16:1)
  21. Timoteuksen äiti (Apt. 16:1)
  22. Lyydia (Apt. 16:14)
  23. Filippin vanginvartija (Apt. 16:27-34)
  24. Jason (Apt. 17:5)
  25. Dionysios (Apt. 17:34)
  26. Damaris (Apt. 17:34)
  27. Aquila (Apt. 18:2)
  28. Priscilla (Apt. 18:2)
  29. Titius Justus (Apt. 18:7)
  30. Crispus (Apt. 18:8)
  31. Apollos (Apt. 18:24)

Mainittuja vastustajia ovat esim. ylimmäinen pappi (Apt 9:1), hellenistit (Apt 9:29), Herodes (kuningas) (Apt 12:11) ja Barjeesus (Elymas) (Apt 13:6).

Tämän ajanjakson tärkeimmät teologiset linjaukset tai virstanpylväät olivat:

  • Marttyyrius ja pasifismi (Apt. 7:59-60)
  • Julistustyön laajentaminen juutalaisista myös pakanoille (Apt. 10)
  • Pakanoiden hyväksyminen tasavertaisina osaksi seurakuntaa (Apt. 10)
  • Avustustyö yli kansallisuusrajojen (Apt. 11:27-30)
  • Tasa-arvo yli luokkarajojen (Apt. 17:4)
  • Vanhimmisto-instituution syntyminen palvelemaan seurakuntalaisia (Apt. 14:23)
  • Ympärileikkaamattomuus pakanakristityille (Apt. 15:1-33)

Ensimmäiset järjestelmälliset vainot[muokkaa]

100 -[muokkaa]

Apostoliset isät[muokkaa]

Vainojen ajat[muokkaa]

200 -[muokkaa]

300 -[muokkaa]

400 -[muokkaa]

500 -[muokkaa]

600 -[muokkaa]

700 -[muokkaa]

800 -[muokkaa]

900 -[muokkaa]

1000 -[muokkaa]

1100 -[muokkaa]

1200 -[muokkaa]

1300 -[muokkaa]

1400 -[muokkaa]

1500 -[muokkaa]

1600 -[muokkaa]

1700 -[muokkaa]

1800 -[muokkaa]

1900 -[muokkaa]

2000 -[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Kirkko-sana on epäsuora (muiden kielten, viime kädessä ruotsin kyrka-sanan, kautta suomeen päätynyt) väännös kreikan kielen Κυριακή-sanasta, joka nykykreikassa tarkoittaa 'Herran päivä' l. 'sunnuntai', mutta etymologiansa mukaan viittaa ylipäänsä sellaiseen, joka kuuluu Herralle (kr. Κύριος), siis Jeesukselle Kristukselle; kirkosta puhuttaessa merkitys on siis 'Herran omat' l. 'Herran kansa' tai, asiayhteydestä riippuen, 'Herran talo', 'Herran huone' l. 'kirkkorakennus'. – Tästä syystä "kirkosta" puhuminen muussa kuin kristillisessä yhteydessä on sivistymätöntä ja epäasiallista.
  2. ^ Kristinuskon ohella on sentään olemassa jokunen muukin olennaisesti historiaan ripustautuva uskonto; tällaisia ovat ainakin
    • Jumalan luomistekoon sekä sitten Mooseksen välityksellä toteuttamaan Egyptin orjuudesta vapauttamiseen, samassa yhteydessä antamaan lakiin ja myöhemmin historian aikana antamiin, Israelin kansan vaiheita kuvaaviin ja selittäviin profeetta- ja muihin pyhiin kirjoihin (kristittyjen Vanhaan testamenttiin) perustautuva juutalaisuus sekä
    • maailmankaikkeuden itsestäänsyntymistä ja -kehittymistä luomisen korvikkeena, ihmisen omaksi herrakseen vapauttavaa ajattelun maallistumista Kristuksen evankeliumin korvikkeena ja näitä uskomuksia edustavan, opettavan ja julistavan "tieteen" auktoriteettia Kristuksen perustaman, Raamatusta sanomansa ammentavan apostolisen viran auktoriteetin korvikkeena tunnustava ja tällaista suurkertomusta kaikkien uskottavaksi vaativa evolutionistinen naturalismi.
  3. ^ Hindulaisuuden mukaan näkyvä maailma ilmiöineen on perusluonteeltaan harhaa ja aika on syklinen ilman alkua tai loppua.
  4. ^ Buddhalaisuus on alkanut Intiassa hindulaisuuden pohjalta eräänlaisena elämänfilosofisena uudistusliikkeenä (itse asiassa "virallinen" hindulaisuus pitää buddhalaisuuden perustajaa Siddhartha Gautamaa eli Buddhaa yhtenä omana merkkihenkilönään – avataarana – joskin tehtävästään jotenkin harhautuneena) ja edustaa siksi olennaisesti samaa peruskäsitystä mm. ajan ja näkyvän maailman luonteesta.
  5. ^ Kristinuskosta ja juutalaisuudesta vaikutteita ottanut islam on kyllä tietyssä mielessä historiallinen: senkin mukaan alussa oli luominen, lopussa tulee tuomio ja ihmiskunnan perustava kahtiajako, ja siinä välissä Luoja on puuttunut ihmiskunnan historiaan mm. lähettämällä enkeleitä määrätehtäviin, kutsumalla profeettoja sanansa välittäjiksi ja antamalla näiden välityksellä ihmiskunnalle erityisiä tekstejä – pyhiä kirjoja. Kristinuskolle keskeinen näkemys maailmanhistoriasta Jumalan suurten pelastustekojen (pelastushistorian) näyttämönä kuitenkin puuttuu islamista: tämän uskonnon perusajatuksena on se, että ihmisen on vain kaikkina aikoina alistuttava Allahin tahtoon, ja tästä syystä myös jo esim. Aabrahamia pidetään muslimina (uskotaan hänen alistuneen asianmukaisesti Allahin tahtoon). Niinpä islamin uskontunnustuksessakaan ei puhuta mitään Allahin teoista vaan vain siitä, ettei muita jumalia ole ja että Muhammed on Allahin profeetta.
  6. ^
    • Isä: luominen historiamme alkuna ja sekä oman olemassaolomme että nykyisen havaintopiirimme perusluonteen ymmärtämisen avaimena
    • Jeesus Kristus, Poika: astuminen historiaamme (sikiäminen Pyhästä Hengestä, syntyminen neitsyt Mariasta), lunastustyö ajassa ("kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin – – nousi kuolleista kolmantena päivänä") ja paikassa (ristinkuolema Golgatalla Jerusalemin kupeessa, ylösnousemus läheisestä Joosef Arimatialaisen kalliohaudasta), poistuminen ajallis-paikallisesta rajoittuneisuudesta ("astui ylös taivaisiin" n. kilometrin etäisyydellä Jerusalemista sijaitsevalta Öljymäeltä 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta) sekä paluu kirkkaudessa historiamme päätöksenä ("on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita")
    • Pyhä Henki: nykyhetki ja pelastuksen henkilökohtainen osallisuus aina iankaikkiseen elämään asti
  7. ^ Arffman, Kaarlo: [http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/khist/01_miten_tutkit.shtml Yleinen teologia: kirkkohistoria] Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. Viitattu 18.12.2008. (- - kirkon historiaa tutkitaan niillä menetelmillä, joita käytetään muussakin historiantutkimuksessa.)

Kirjallisuus[muokkaa]

  • Orlandis, José: Katolisen kirkon historia. (Historia breve del Cristianismo, 1999.) Kääntäjät: Tuomo Lahdelma, Hannu Kaivonen. Helsinki: Okeanos, 1999. ISBN 952-9804-05-9.
Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Kirkkohistoria&oldid=12778”