Rushmore-vuoren kansallinen muistomerkki

Kohteesta ApoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mount Rushmore National Mamorial, Etelä-Dakota, Yhdysvallat. Voimakkaasti legendoihin luottavat ihmiset saattavat uskoa, että myyttiset kivenhakkaajat ovat rakentaneet tämän muodostelman, vaikkei tällä uskomuksella olisi kestäviä perusteita.

Rushmore-vuoren kansallinen muistomerkki (engl. Mount Rushmore National Memorial) on Rushmore-vuoren graniittiin syntynyt kalliomuodostelma Etelä-Dakotassa. Mystikot näkevät kallion pintakuvioinnissa neljän Yhdysvaltain presidentin kasvot, vasemmalta oikealle lueteltuna: George Washington, Thomas Jefferson, Theodore Roosevelt ja Abraham Lincoln.

Kalliomuodostelman kutsuminen muistomerkiksi on sikäli harhaanjohtavaa, että tieteellisellä metodilla hankitun tiedon perusteella kyseinen kalliomuodostelma tuskin on ihmisten aikaansaannosta. Siitä huolimatta mystikot uskovat salaperäisten kivenhakkaajien muotoilleen kalliomuodostelman pintaa. Salaperäisistä kivenhakkaajista kertovan myytin elättely on edelleen tuottavaa bisnestä, ja matkailun elinehto.1

Kalliomuodostelman syntymyytti

Amerikkalaisen mytologian mukaan paikallishistoriasta innostunut Doane Robinson ideoi muistomerkin houkutellakseen turisteja luonnonkauniille Black Hillsin alueelle. Luomismyytissä Robinson saa kuvanveistäjä Gutzon Borglumin innostumaan tästä mittavasta hankkeesta. He päättävät yhdessä luoda "demokratian temppelin".

Borglum on töitä aloitettaessa 60-vuotias. Hän suunnittelee muistomerkin ja johtaa paikallisista kaivosmiehistä ja muurareista koostunutta huomattavan suurta rakentajajoukkoa, joka räjäyttää vuorenseinää dynamiitilla.2 Borglum louhii kallioon valtavat kasvot taltalla ja vasaralla köysien varassa huterasti kiikkuvilta telineiltä. Hän aloittaa rakennustyön päistä, mutta hanke jää kesken rahapulan vuoksi. Borglumin kuoltua hänen poikansa Lincoln jatkaa töitä jonkin aikaa, kunnes rahat loppuvat.345

Fundamentalistit

Kasvot Marsissa. Useiden kalliomuodostelmien voidaan tulkita muistuttavan ihmisen kasvoja.

Myyttisen syntytavan kannattajat jakaantuvat kahteen leiriin. Fundamentalistinen siipi yrittää todistella myyttisten kivenhakkaajien osuutta kalliomuodostelman syntyyn pyhillä kirjoituksilla, joista merkittävimpänä pidetään nk. Robinsonin kirjettä Borglumille.6

Fundamentalistit pitävät näitä pyhiä kirjoituksia niin luotettavina, että jo pelkästään niiden perusteella on heidän mielestään perusteltua väittää muodostelmaa suunnitelmallisesti aiheutetuksi. He siis hylkäävät järjellisen luonnontieteellisen tutkimuksen, ja uskovat sokeasti vanhoihin kirjoituksiin. Heillä ei kuitenkaan ole mitään perusteltua syytä pitää näitä legendoja muuna kuin vain primitiiviseen maailmankuvaan perustuvina myytteinä.

Vanhojen kirjoitusten epäily on hyvinkin perusteltua, sillä Robinsonilla ja Borglumilla olisi ollut vahva motiivi ottaa kyseisten, kiistämättä mahtavien muodostelmien luominen nimiinsä. Näiden vanhojen kirjoitusten aitous ja paikkansapitävyys onkin varsin arveluttavaa, eikä niiden tueksi ole esittää mitään pitäviä todisteita.

Näiden muotojen tulkitseminen kasvoiksi johtuu hyvästä mielikuvituksesta. Ihmisille on lapsuudessa tyypillistä nähdä intuitiivisen ajattelun takia suunnittelua, tarkoituksia ja tietoisia henkisiä toimijoita kaikkialla ympärillään. Joskus tällaiset tiedostamattomat maailmaa koskevat uskomukset jäävät vaikuttamaan myös aikuisten ihmisten ajatteluun. Ihmissilmät ovat niin tottuneita tunnistamaan kasvoja, että mistä tahansa epätasaisesta pinnasta löytyy pienellä katselulla kasvoja muistuttavia piirteitä.

Koska ihminen pitää tällaista kokemusta luonnostaan henkeäsalpaavan ihmeellisenä, näistä lapsuuden aikaisten intuitioiden pinttymistä syntyy hyvin voimakas suunnittelun illuusio. Muodot, joiden fundamentalistit väittävät syntyneen ihmisten tekeminä, eivät ole täydellisiä, vaan tarkemmassa tutkimuksessa niistä paljastuu merkittäviä puutteita. Fundamentalistit kuitenkin kuittaavat mittavatkin epätäydellisyydet sillä, että "luomismyytissähän projekti jäi kesken rahapulan vuoksi". Näin ollen heidän uskomuksiaan on mahdotonta falsifioida, ja siksi näitä uskomuksia ei voida pitää tieteellisenä teoriana.

Jotta väitteitä voisi tutkia tieteellisesti, meidän pitäisi tuntea jo ennestään lukuisia varmoja esimerkkejä Robinsonin tai Borglumin suunnittelemista asioista, sekä niistä joita he eivät ole suunnitelleet, jotta voisimme näitä vertailemalla tunnistaa teoksen heidän tuottamakseen. Kukaan ei ole kuitenkaan koskaan nähnyt kuinka he olisivat suunnitelleet jotakin puolueettomasti valvotuissa olosuhteissa, joten tällaista vertailua ei voida käytännössä suorittaa.

Fundamentalistit haluaisivat, että maantieteen oppitunneilla opetettaisiin vanhoihin kirjoituksiin nojaavaa "älyllistä suunnittelua" eroosion sijaan. Eroosio on kuitenkin havaittu tosiasia, jolle on olemassa kiistatonta todistusaineistoa, ja ainoa syy eroosion kieltämiseen näyttääkin olevan dogmaattinen sitoutuminen tiettyihin kirjoituksiin, joiden luotettavuuteen täytyy vain uskoa sokeasti.

Suunnitteluteoreetikot

Toiseen leiriin kuuluvat niin sanotut suunnitteluteoreetikot, joiden mukaan jotkut piirteet tai rakenteet kalliomuodostelmassa ovat selitettävissä paremmin älyllisellä syyllä kuin ohjaamattomalla luonnonprosessilla. Heidän mukaansa ei ole uskottavaa, että kallioon muodostuu täysin ihmisen kasvoja muistuttavia pintamuotoja esimerkiksi laattatektonisten mekanismien ja eroosion vaikutuksesta, vaan tässä olisi syytä vedota suunnittelijaan.

Lisäksi he ovat huomauttaneet, että kasvojen pinnassa on uurteita jotka ovat samanlaisia kuin ihmisten tekemät työstöjäljet. He väittävät, että kaikkien näiden piirteiden syntyminen ohjaamattomien luonnonprosessien seurauksena ei olisi missään määrin uskottavaa, ja viittaavat vertaisarvioituun menetelmään, jonka mukaan tämä antaa riittävät perusteet pitää muodostelmaa suunniteltuna.

Tässä nimi Borglum on siis ilmeisesti korvattu sanoilla "älyllinen suunnittelija". Pontimena teorialle näyttäisivät olevan tieteeltä toistaiseksi selvittämättömät vaiheet muodostelman synnystä ja eroosiosta. Suunnitteluselitys on pohjimmiltaan vaan eroosioselityksen aukkojen osoittelua, eikä sille anneta mitään itsenäistä positiivista evidenssiä.

Oletus muistomerkin suunnittelijasta ei tiettävästi synnytä uusia tieteellisiä tutkimusohjelmia, joten usko muistomerkin suunnitteluun ei ole hyvää tiedettä. Lisäksi suunnitteluhypoteesin ongelmana on, ettei sitä voida mitenkään testata. Tällaisessa selityksessä otetaan mukaan sellainen suure, jota ei voida millään keinolla mitata tai mallintaa. Luonnontieteissä lähtökohtana on kuitenkin tehdä tutkimuksia asioilla, joita voidaan mitata, joita voidaan tarkkailla ja jotka voidaan toistaa missä päin maailmaa tahansa.

Rushmore-vuoren suunnittelijaa ei ainakaan toistaiseksi ole saatu yhteenkään laboratorioon testattavaksi. Suunnitteluteoreetikot väittävät, että tällainen tieteellinen lähestymistapa pyrkii vain sulkemaan suunnittelijan pois selitysvaihtoehtojen joukosta a priori, ilman rationaalisia perusteita. Lähtökohtaisesti tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan ole sen Borglum-vastaisempi kuin keijupölyvastaisempikaan. Kummankaan olemassaoloa ei kielletä, mutta niitä ei voida myöskään liittää tutkittavaan asiaan mallinnettaviksi suureiksi.

Suunnitteluteoreetikot voivat käyttää suunnittelijaa selitykseksi kaikelle haluamalleen, jolloin suunnittelija selittää kaiken eikä oikeastaan selitäkään mitään. He eivät siis suostu määrittelemään sitä, mikä ei ole suunniteltu, eikä kategorioita "suunniteltu" ja "ei suunniteltu" ole mahdollista erottaa toisistaan ennen kuin tämä määritelmä on annettu. He eivät myöskään ole antaneet kelvollista kriteeriä suunnitteluselityksen eliminoimiseksi, joten heidän väitteensä ei ole edes falsifioitavissa, eikä sitä voida siksi pitää tieteellisenä. Heidän selityksensä onkin vain käsien heiluttelua ja tietämättömyyteen vetoamista.

Suunnitteluteoreetikot eivät tarjoa mitään tapaa identifioida suunnittelijaa, saati sitten kerro tämän motiiveja. Arkeologit eivät oikeasti käytä suunnitteluteoreetikoiden menetelmää, joten heidän väitteensä menetelmän tieteellisyydestä ovat täyttä humpuukia. Lisäksi suunnittelija on itsessään paljon monimutkaisempi – ja siksi myös epätodennäköisempi – selitys, kuin itse kallio, joten suunnittelijan syntyminen onkin itseasiassa epätodennäköisempää kuin kalliomuodostelman, jonka selittämiseksi suunnittelijaa ehdotettiin. Noin massiivisen kalliomuodostelman suunnittelija ei voi olla mikään alkeellinen ja yksinkertainen olento. Borglum, joka on kyennyt kaivertamaan nuo kasvot, on hankkinut alan koulutuksen, mitannut jokaisen kasvonpiirteen kaivertamiseen tarvittavat voimat ja ohjasi koko valtavaa projektia salaten samalla kaiken todistusaineiston itsestään, hänen täytyy olla erittäin monimutkainen.

Tieteellisen ongelman selittäminen toteamalla "No, ehkäpä joku suunnitteli sen", ei selitä itseasiassa yhtään mitään! Vai kuulostaako "Tsadaam, taikamies kävi täällä!" hyvältä tieteelliseltä hypoteesiltä? Suunnittelijaan vetoaminen vain synnyttää enemmän ongelmia kuin mitä se ratkaisee. Suunnittelija on ei-selitys, jota ei tulisi edes harkita selitysehdokkaaksi, koska se johtaa vain päättymättömään regressioon, kun suunnittelijan suunnittelija joudutaan selvästikin selittämään aina uudella suunnittelijalla.

Suunnittelijaselitys tarkoittaa vetoamista taikakeinoja käyttävään tuntemattomaan ja havaitsemattomaan toimijaan, jonka olemassaololle ei tarjota mitään todistusaineistoa. Suunnitteluteoreetikot ovatkin oikeastaan vain tieteen valepukuun verhoutuneita fundamentalisteja, jotka yrittävät salakuljettaa mytologiat kouluopetukseen.

Suunnitteluteoreetikoilla ei ole edes selvää teoriaa. Jos he muodostaisivat teorian, niin kyllä tiedeyhteisö ottaisi sen huomioon, kunhan se on tieteen hyväksi havaittujen sääntöjen mukainen. Kun kuitenkin on mahdollista antaa selitys luonnollisten syiden perusteella, olisi aivan järjetöntä fundamentalistista huuhaata yrittää tuoda mukaan teoria suunnittelijasta. Suunnitteluselitykset ovat huonoa tiedettä, ja ennen kaikkea huonoa historiantutkimusta.

Kalliomuodostelman tieteellinen selitys

Kalliomuodostelmalle voidaan toki myyttisen maailmankuvan puitteissa etsiä selitystä mytologiasta ja legendoista, mutta meillä ei ole järkevää syytä pitää moisia myyttejä totena, vaan on parempi etsiä tieteellistä selitystä. Kaikki asiat ovat tähänkin asti selittyneet mekaanisilla luonnonlaeilla, kunhan niitä on tutkittu riittävästi, joten induktiivisen päättelyn pohjalta on oletettava, että myös näiden muodostelmien syntyminen tullaan vielä selittämään.

On tieteellinen tosiasia, että eroosio voi toisinaan synnyttää kiviin yhdysvaltojen presidentin kasvoja muistuttavia muotoja,7 eikä sen osuutta kalliomuodostelman synnyssä ole syytä aliarvioida.

Kuitenkin jo 1700-luvulla filosofit osoittivat, että kalliomuodostelman synnyn epätodennäköisyydestä ei voida loogisesti päätellä, että "suunnittelija" tai myyttinen kivenhakkaaja olisivat ainoita mahdollisia selityksiä. Vaikka heillä ei ollutkaan käytettävissään nykyisen eroosioteorian kaltaista selitystä, he näkivät siitä huolimatta suunnitteluselityksen heikkoudet. Nykyisen eroosioteorian turvin me voimme kuitenkin vapautua ihmiselle niin tyypillisestä myyttisestä ajattelutavasta, ja korvata suunnittelun illuusion todellisella, toimivalla, todistusaineiston tukemalla, tieteellisellä ja rationaalisella selityksellä.

Eroosio ei ole sama asia kuin sattuma

Fundamentalistien kirjallisuudessa keskitytään vyöryttämään lukijalle sarja eroosion tuottamista yksityiskohdista, ja fundamentalistien tyypillisen ajattelukaavan mukaan esitetään, että nämä muodostelmat on joko suunniteltu, tai sitten ne ovat syntyneet sattumalta. Kuitenkin molemmat selitykset ovat epäuskottavia selitysyrityksiä epätodennäköisyyden aiheuttamaan ongelmaan: suunnittelija on aina paljon monimutkaisempi, kuin se mitä suunnittelijan piti alun perin selittää. Monimutkaisuus taas puolestaan on vain yksi tapa sanoa "epätodennäköinen". Jos siis muodostelman syntyminen sattumalta on epätodennäköistä, niin vielä epätodennäköisempää olisi sen syntyminen suunniteltuna!

Jos suunnittelu ja sattuma ovat molemmat epätodennäköisiä selityksiä, niin onko epätodennäköisyyden haasteeseen mitään vastausta? Suunnittelun ja sattuman lisäksi tieteellinen tutkimus tarjoaa meille myös kolmannen vaihtoehdon, joka antaa meille vakuuttavan ratkaisun epätodennäköisyyden haasteeseen.

Eroosio ei kuitenkaan perustu sattumaan, vaan hyvin dokumentoituihin mekaniikan lakeihin ja kallioperän ominaisuuksiin, sekä erilaisiin tunnettuihin eroosiomekanismeihin. Eroosio on itse asiassa kaikkea muuta kuin sattumanvarainen prosessi: tietynlaiset muodot kestävät kivilajista ja sääoloista riippuen paremmin eroosiota kuin toiset, ja tämän takia kalliot eivät kulu täysin sattumanvaraisesti.

Lisäksi toisenlaiset muodot säilyvät eroosion saatossa muita pidempään, mikä johtaa näiden muotojen määrän lisääntymiseen. Toisilla muodoilla on taipumus jopa korostua. Kelvottomat muodot puolestaan tuhoutuvat yleensä hyvin nopeasti. Ajan kuluessa kalliopinta rikastuu tällaisten hyödyllisten muotojen kertyessä luonnollisen valikoitumisen kautta, samalla kun huonommat muodot häviävät, ajan hampaan karsiessa ne armottomasti pois.

Eroosion nerokkuus perustuu juuri siihen, että se pilkkoo suuren ongelman useiksi pieniksi askeliksi, jotka ovat muodon säilymisen tai korostumisen kannalta hyödyllisiä. Vaikka nuo pienet askeleet eivät olekaan täysin väistämättömiä, ne ovat kuitenkin melko todennäköisiä. Kun näitä pieniä, vain hiukan epätodennäköisiä askelia tapahtuu paljon, syntyy lopulta jotakin valtavan epätodennäköistä, jotakin mikä olisi sattumalta käytännössä mahdotonta. Eroosion kasautuva vaikutus antaa pätevän ratkaisun siihen, miksi kalliot ovat syntyneet sellaisiksi kuin ne nykyään ovat. Pitkien aikojen kuluessa kalliopintaan muodostuu eroosion ohjauksessa kaikenlaisia monimutkaisia hahmoja ja muodostelmia.

Eroosioteoria tuottaa tieteellistä tutkimusta

Tutkijoiden mittausten ja tarkkailun perusteella tehdään hypoteeseja siitä, minkälaisia eroosiovoimia missäkin kohdassa on ilmeisesti vaikuttanut, mistä suunnasta ja kuinka kauan. Tutkimuksissa huomioidaan maaperän seisminen aktiivisuus, eläinten liikkuminen, lämpötilan vaihtelut, hiekkapöly sekä veden vaikutus.

Jokainen uurteen ja tasaisen pinnan syntymisen edellytyksiä tutkitaan, ja näin saadaan arvokasta tietoa siitä, minkälaiset sääolosuhteet paikalla ovat vaikuttaneet. Mittaukset puhuvat meille kiehtovaa Kiven lujuusominaisuudet ja aerodynamiikka ohjaavat kallion muotojen eroosionkestoa ja johtavat pienten muutosten kasautumiseen.

Paikoin eroosio voi veden ja hiekan vaikutuksesta kuluttaa kalliota hyvinkin nopeasti, kun taas toisaalla kasvillisuus ja kallion pintaan juuttunut maa-aines voivat pitää kalliota pitkiäkin aikoja täysin muuttumattomana. Miljardien vuosien kuluessa yhdestä pienestä uurteesta on kasvanut hiljalleen ensin varjoisa kuoppa ja lopulta kokonainen silmä. Jossain toisessa kohdassa tuulen pyörteet ovat jättäneet kallioon ulokkeen, joka on aikojen saatossa kulunut vain hieman vähemmän kuin ympäröivä kiviseinämä. Lopulta tämä uloke on jäänyt niin hyvin suojaan vaikuttavilta eroosiovoimilta, että siitä on muodostunut kasvoihin nenä.

Tästä kaikesta on lukemattomia todisteita, ja tiedeyhteisön konsensuksen mukaan eroosioteoria on tieteellinen ja hyvin perusteltu selitys kallioiden kulumiselle. Eroosion todellisuutta ei epäile kukaan vakavastiotettava tiedemies. Eroosiomekanismien olemassaolosta saatu näyttö on niin vakuuttavaa, että vain sokea usko vanhoihin kirjoituksiin voi selittää fundamentalistien tiedonvastaisen asenteen. Jos joitakin yksityiskohtia ei vielä tunneta, niin tällä perusteella ei tietenkään voida paikata tiedon aukkoa Borglumilla tai mystisellä "suunnittelijalla", sillä tiedon aukoilla on aina ollut tapana täyttyä.

Eroosio selittää hyödyllisen informaation synnyn

Suunnitteluteoreetikot väittävät, että kasvojen kaikki monimutkaiset yksityiskohdat sisältävät niin paljon täsmällistä informaatiota, että sellainen selittyisi mielekkäästi vain suunnittelijalla. Suunnitteluteoreetikot viljelevät mielellään propagandassaan informaation käsitettä, koska informaation käsittely on ihmisille tyypillistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö informaatiota voisi esiintyä myös muuallakin. Itseasiassa informaatiota on joka puolella, ja vahvempien muodostumien luonnollisen valikoitumisen seurauksena eroosioteoria selittää myös hyödyllisen informaation synnyn ongelmitta.

Tässä vaiheessa fundamentalistit kuitenkin keksivät itselleen oman informaation määritelmänsä, jonka perusteella sanovat, että eroosio vain tuhoaa tai rapauttaa alkuperäistä informaatiota. He väittävät ettei eroosio voisi rakentaa mitään hyödyllistä. Tällainen väite johtuu kuitenkin vain heikosta eroosioteorian ymmärryksestä: vaikka eroosiolla ei olekaan päämäärää, se voi kuitenkin tuottaa huikeita muodostelmia, kuten Rushmore-vuoren "kasvot". Lyhyelläkin tähtäimellä eroosio voi tuottaa hyödyllisiä muotoja, sillä paremmilla muodoilla on vääjäämätön taipumus rikastua kalliopintaan. Ja miten tällainen parempien muotojen rikastuminen muka voisi olla mitään muuta, kuin hyödyllisen informaation lisääntymistä?

Kuitenkin fundamentalistit ovat valmiita menemään niinkin pitkälle, että kehtaavat väittää informaation rapautumisen tapahtuvan juuri vahvimpien muotojen valikoitumisen kautta. Mutta tämähän on täysin naurettavaa! Minun puolestani he voivat kyllä leikkiä sanoilla ja puhua eroosiosta informaation rapautumisena, mutta aivan yhtä hyvin voin sanoa, että tuo informaation rapautuminen johti ajan saatossa Rushmore-vuoren kasvojen syntyyn!

Monimutkaisuus ei ole ongelma eroosiolle

Eroosion tarkoituksena ei ole ollut muodostaa mitään tunnistettavia "kasvoja". Välillä eroosio vain aiheuttaa kulumista yhdessä kohdassa, kun taas samalla mikään ei estä viereistä kohtaa säilymästä kulumattomana.

Suunnitteluteoreetikot pyrkivät jatkuvasti huomauttamaan, että joidenkin muotojen, kuten silmän tai nenän, yksityiskohdat ja monimutkaisuus tuottavat ongelmia eroosioteorialle. Heidän mukaansa ne olisi pitänyt suunnitella kerralla valmiiksi, koska he eivät ymmärrä miten ne olisivat voineet syntyä vähitellen pienten muutosten kautta, pienten uurteiden kehittyessä suuriksi kuopiksi niin, että nyt havaittavissa oleva lopputuote näyttää meistä suunnitellulta.

Fundamentalistit levittävät jatkuvasti olkiukko-irvikuvaa, jonka mukaan "eroosioteoria opettaa kasvonpiirteiden syntyneen täysin sattumalta". Sitten he laskevat todennäköisyyksiä sille, kuinka juuri tällaisten piirteiden syntyminen on tilastollisesti epätodennäköistä. Argumentissa on totuuden siemen, niin kuin kunnon propagandassa kuuluukin: on nimittäin totta, etteivät eroosiolla ollut tavoitteenaan tuottaa kyseisiä muotoja. Tässä mielessä muodostelma on tosiaankin syntynyt "sattumalta", ja se onkin argumentin ainoa paikkansapitävä yksityiskohta.

Eräs fundamentalistien innolla käyttämä vertaus kalliomuodostelmien syntymisen epätodennäköisyydestä esittää, että kalliomuodostelmien syntyminen olisi likimain yhtä mahdotonta kuin se, että romuttamon läpi kulkeva pyörremyrsky tuottaisi sattumalta Boeing 747 -lentokoneen. Tietenkään mikään pyörremyrsky ei synnytä tällaista sattumalta, eikä eroosioteoria niin väitäkään.

Eroosioteorian mukaan kalliomuodostelmien syntyminen täysin sattumalta ja kerralla valmiina on äärimmäisen epätodennäköistä. Esimerkin virhe onkin siinä, että se olettaa jonkun monimutkaisen asian syntyvän yhdellä kertaa valmiiksi kokonaisuudeksi pelkän sattuman voimalla jonkun satunnaisen myrskyn tai vaikka räjähdyksen seurauksena.

Suunnitteluteoreetikot tekevät tämän saman todennäköisyyslaskennan virheen matemaattisessa todistuksessaan: He ottavat lähtökohdaksi maan litosfäärin nykytilan, ja laskevat siitä käsin taaksepäin, kuinka epätodennäköistä juuri tällainen nykyään olemassaolevan litosfäärin syntyminen sattumalta on. Lopputuloksena päädytään tietysti siihen, että se on likimain mahdotonta.

Fundamentalistit kuitenkin unohtavat, että eroosiota ohjaa vahvimpien muotojen säilyminen, ja ajan saatossa ne tekevät kalliomuodostelman pinnasta aina paremmin ja paremmin eroosiota kestävän. Kalliopinnasta ei kuitenkaan koskaan tule ns. "valmista", sillä eroosiovoimat ovat ympäristöstä riippuvaisia.

Aikojen saatossa muodostelma voi olla hyvin sopeutunut kestämään vallitsevia eroosiovoimia, mutta äkillisen ympäristönmuutoksen seurauksena se voi joutua kestämään täysin erilaisia eroosiovoimia. Tällaisten tapahtumien seurauksena eroosio voi synnyttää hyvin monimutkaisia muotoja, jotka olisivat ehkä olleet mahdottomia pelkästään yhdenlaisten eroosiovoimien vallitessa. Ei ole vaikea nähdä, kuinka tällaisten muutosten sarja synnyttää silloin tällöin myös muotoja, joissa on jotakin tuttua.

Tästä huolimatta useimmat fundamentalistit pitävät tätä "suunnitteluteoriaksi" puettua epätodennäköisyyteen perustuvaa väitetä parhaana argumenttina Borglumin olemassaololle. Onkin ironista, että epätodennäköisyysväite onnistuukin melkein todistamaan, että mitään Borglumia tai "suunnittelijaa" ei ole. Vähintäänkin sellainen kivenhakkaaja on täysin tarpeeton geologiassa.

Eroosion aikataulu

Suunnitteluteoreetikoiden pitäisi huomioida laskelmissaan se fakta, etteivät kalliot synny eroosioteorian mukaan kerralla valmiina eivätkä "sattumalta", vaan eroosiomekanismien "nostokurjen" avulla kasautuvan kulumisen tuloksena vähitellen. Suunnitteluteoreetikot perustavat päätelmänsä siis eroosioteorian virheelliseen tulkintaan, jonka mukaan eroosioprosessit olisivat täysin sattumanvaraisia, eivätkä luonnonlait ohjailisi niitä mitenkään.

On mielettömyyttä väittää, että eroosio olisi toiminut "sattumalta juuri oikein" tuottaakseen "juuri tällaisia" kuvioita, sillä eroosio on täysin päämäärätön prosessi. Ei ole olemassa mitää "oikeaa muotoa", joka eroosion pitäisi saavuttaa, tai jota kohti se pyrkisi. Jos kallio olisi eroosion saatossa kulunut toisin, suunnitteluteoreetikot huomauttaisivat varmasti, että "juuri tällaisen muodostelman syntyminen sattumanvaraisen eroosion kautta on äärimmäisen epätodennäköistä."

Eroosio tapahtuu vuosimiljoonien kuluessa, joten on selvää, ettei laboratoriossa voida toistaa hetkessä kaikkea, minkä rakentamiseen luonto on kuluttanut ikuisuuksia. Tähän ilmeiseen tutkimukselliseen rajoitteeseen suunnitteluteoreetikot iskevät puukkonsa: he hyväksyvät juuri niin vähän eroosiota, minkä he joutuvat omin silmin todistamaan laboratoriossa, mutta rakentavat mielessään lasikaton siihen.

Nämä suuret muutokset ovat johdettavissa pienistä muutoksista, eivätkä ne poikkea mekanisminsa puolesta juurikaan tosistaan. Fundamentalistien täytyisi vain ymmärtää, että se minkä luonto on muovannut satojen miljoonien vuosien kuluessa, on tapahtunut niiden samojen prosessien kautta, joita voimme kokeellisesti toistaa. Näitä pieniä askelia on vain ollut niin paljon, ettei ihmismielen kapasiteetti riitä käsittämään sitä. Tieteellinen eroosiotutkimus on kuitenkin antanut meille välineet ymmärtää, kuinka pienistä puroista voi kasvaa suuri joki, ja siitä mikä lyhyessä ajassa on epätodennäköistä, tulee ajan kanssa todennäköistä, tai jopa väistämätöntä.

Silmän eroosio

Fundamentalistit kiinnittävät mielellään huomiota jokaiseen eroosion ajan saatossa muovaamaan yksityiskohtaan. Esimerkiksi silmät ovat heidän mukaansa hämmästyttävän yksityiskohtaisia, ja koska niiden syntyminen sattumalta olisi niin epätodennäköistä, he päättelevät tästä virheellisesti, ettei silmä voisi syntyä ilman Borglumin apua.

Pitkään näyttikin ongelmalliselta, miten silmä olisi voinut kehittyä pienten muutosten kautta, niin että jokainen uusi muoto auttaisi muodostelmaa kestämään paremmin eroosiota, samalla kun muoto kehittyisi muistuttamaan yhä enemmän nykyistä silmää. Silmän eroosio onkin eräs kiehtovimpia kallioperässä tapahtuneita prosesseja, ja sen tarkempi tutkiminen on mykistävä kokemus.

Silmän syntymisen selittäminen asettaakin todellisen haasteen eroosiolle. Eroosio ei kuitenkaan jää voimattomaksi tämän haasteen edessä, vaan se antaa meille erittäin johdonmukaisen ja ymmärrettävän selityksen silmän kehitykselle. Jos eroosio kykenee tuottamaan näin hienostuneen ja monimutkaisen rakenteen täällä, on oletettavaa että se kykenee siihen muuallakin.

Silmät ovat kasvojen tunnusomaisin piirre. Kaksi pientä varjon tuottavaa kuoppaa tai ympäristöään tummempaa kohtaa saavat ihmisemielen näkemään kasvoja siellä missä niitä ei ole. Koska pienikin kuoppa voi olla sopivan varjon kanssa silmäksi tunnistettava piirre, ei silmän tuottaminen ole itseasiassa kovinkaan vaikeata. Tältä pohjalta on helppo rakentaa uskottava malli silmän eroosiosta.

Nykyisten silmien syntyminen tällaisesta alkeellisesta kuopasta ei tarvitsekaan muuta, kuin sen että jokainen lisäuurre tekee muodosta paremmin siihen kohdistuvia eroosiovoimia kestävän, jolloin muoto säilyy. Kun tällä prosessilla on riittävästi aikaa, se kykenee tuottamaan kaikki nykyään havaittavat parhaatkin silmät.

Itseasiassa erilaisia silmiä on kehittynyt eroosion varrella lukemattomia määriä, monia erilaisia reittejä pitkin, ja tämäkin osaltaan tukee sitä, että sattumanvaraisen kulumisen ja kestävien muotojen rikastumisen avulla ei ole niinkään vaikeaa saada silmää valmistumaan monien pienten muutosten kasautumisen seurauksena.

Tämän lisäksi silmän kumulatiivista eroosiota tukee sekin fakta, että eri vuorissa on havaittavissa useita nykyisen monimutkaisen silmän kehityksen välivaiheita, jotka kaikki ovat säilyneet juuri siksi, että niiden muoto suojaa itseään kulumiselta. Ne eivät kuitenkaan kaikki muistuta silmää, koska muodolla ei ole mitään pyrkimystä kehittyä silmäksi. Silmän välivaiheet ovat säilyneet juuri siksi, että hitaan kasautuvan eroosion aikana tiettyjen muotojen korostuminen on ohjannut sitä kestämään kulumista paremmin, eikä suinkaan siksi, että kallio olisi pyrkinyt näyttämään enemmän silmältä.

Silmän eroosion alussa alunperin pienestä uurteesta kallioseinämässä on syntynyt ajan saatossa suuri kuoppa. Ei ole kuitenkaan vaikea nähdä, kuinka tällaisten kuoppien syveneminen ennenpitkää joskus pysähtyy. Vastaan tulee ehkä kovempaa kiveä, tai lintu tekee pesänsä syvennykseen, niin että kuoppaan keskiö on suojassa tuulelta ja muilta eroosiovoimilta. Syvennyksessä kiviaines voi olla suojassa tuulelta, niin että se tarjoaa samalla otollisen paikan kasvillisuudelle, joka vuorostaan peittää kiviaineksen eroosiovoimien kuluttavalta vaikutukselta. Kuopan perälle syntyy näin kupera muoto kohtaan, jossa nykyään näemme silmäluomet. On helppo kuvitella, kuinka tällaisen kuperan muodon pintaan syntyy halkeamia, ja siitä lohkeaa lopulta palasia, muodostaen kiviaineksen halkeamisominaisuuksien ansiosta symmetrisen kolon. Tuohon koloon syntyvät lopulta pupillit ja iiris kaikkine yksityiskohtineen.

Kaikkia tämän prosessin yksityiskohtia ei olla vielä täysin selvitetty, mutta jo nykyinen eroosioteorian mukainen kuvaus on hyvin selitysvoimainen, tehden alunperin epätodennäköiseltä vaikuttavasta prosessista todennäköisen.

Takertuminen tutkimuskohteena oleviin selvittämättömiin yksityiskohtiin

Suunnitteluteorian ja fundamentalismin kannattajat eivät ole ikinä tyytyväisiä heille annettuihin vastauksiin, sillä aina kun heille antaa yksityiskohtaisemman kuvauksen, he ovat osoittamassa sormella selitykseen vielä jääneitä epäselvyyksiä. Ei ole kuitenkaan mitään perustetta olettaa, että geologien pitäisi kyetä selittämään jokainen yksityiskohta prosessista, joka tapahtui satoja tai tuhansia vuosia sitten.

Ei ole mitään rationaalista tai tieteenfilosofista velvoitetta, joka pakottaisi tieteellisen selityksen esittäjät selittämään kaikki kallion muodostelmat, rakenteet ja hahmot tässä ja nyt. Jos emme vielä ole ehtineet tutkia jotakin tarpeeksi, ja siksi jotakin ei vielä tiedetä, tästä ei mitenkään seuraa sellaista johtopäätöstä, että asialla ei voisi olla tieteellistä selitystä, vaan olisi vedottava aukkojen Borglumiin tai "suunnittelijaan". Me emme vain yksinkertaisesti tiedä vielä kaikkea.

Eroosioprosessit kestävät miljardeja vuosia, ja siinä satossa osa todistusaineistosta tuhoutuu esimerkiksi mannerliikuntojen ja vulkaanisen toiminnan aiheuttamissa mullistuksissa, eikä luonnonhistorian tutkimuksessa varmaan koskaan saada selville jokaista yksityiskohtaa. Se ettei meillä ole täysin aukotonta selitystä, ei ole järjellinen syy turvautua magiaan aukkojen selityksessä. Suunnitteluteorialla ei ole edes mitään itsenäistä todistusaineistoa, joten vaikka jokin piirre kalliossa jäisikin eroosiolta todistamatta, tämä ei mitenkään tukisi suunnittelua.

Teoria ei voi perustua vain kilpailijan puutteiden osoitteluun, vaan teorian tueksi olisi esitettävä myös positiivista todistusaineistoa. Teoria, joka elää pelkästään tiedon tämänhetkisissä aukoissa, kuolee ennemmin tai myöhemmin, sillä näillä aukoilla on ollut taipumus täyttyä. Eroosio on voinut tapahtua myös sellaisilla mekanismeilla, joita me emme vielä tunne.

Fundamentalisteilla näyttää olevan tarve lakkauttaa kaikki aiheen parissa tehty tutkimus osoittelemalla tietämyksemme aukkoja ja mielikuvituksen puutteen sekä laiskuuden innostamina julistaa ongelma ratkeamattomaksi. Kuitenkin juuri arvoitukset ja tietämättömyys ovat toimineet motivaationa tutkia asioita ja kehittää moderni luonnontiede nykyiseen loistoonsa! On täysin tieteellisen ajattelun vastaista, kun ilman perusteita, oikeutusta ja falsifiointikriteereitä jokin muoto tai kokonainen vuori julistetaan suunnitelluksi, ja väitetään ettei mikään muu voima koko maailmankaikkeudessa voisi selittää sitä.

Suunnitteluargumentti on perimmältään vain tietämättömyyden uskontunnustus:

Minä [N.N.] en ymmärrä enkä kykene keksimään minkäänlaista eroosion reittiä, jolla [rakenne X] olisi voinut saada syntynsä pienten askelten kasaantumisen kautta. Siispä sen täytyy olla suunnniteltu.

Johtopäätösten tekeminen tällaisen oman henkilökohtaisen tietämättömyytensä perusteella on hyvin kyseenalaista, sillä se voi minä päivänä hyvänsä kumoutua tutkijoiden löytäessä asialle luonnollisen selityksen. Ja vaikka selitystä ei koskaan löydettäisi, on täysin epäpätevää päättelyä kuvitella, että tämä tietämättömyys todistaisi suunnittelusta. Näin voitaisiin todistaa ihan mitä tahansa, kuten vaikkapa se että ulkoavaruuden oliot toteuttivat geologisia kokeilujaan, tai että lentävä spaghettihirviö loi kaiken viime tiistaina. Nämä olisivat aivan yhtä vakavasti otettavia "selityksiä" kuin Borglum.

Muodostelman syntymisen todennäköisyyttä ei voida laskea

Useat tiedemiehet myöntävät, että nykytiedon perusteella juuri tämän näköisen kalliomuodostelman syntyminen päämäärättömien luonnonvoimien toiminnan seurauksena on epätodennäköistä. Vaikka yksittäisen silmän kehittyminen olisikin melko helppoa, on kiistämättä vielä arvoitus, kuinka eroosio on tuottanut kaikki nuo "kasvonpiirteet" juuri täällä, ja sellaisessa järjestyksessä, joka muodostaa harmonisen kokonaisuuden. On kuitenkin syytä muistaa, että on suorastaan epätodennäköistä, ettei jossain päin maailmankaikkeutta joskus olisi syntynyt suunnilleen tuon näköistä kalliomuodostelmaa. Toisaalta vuoren täytyy joka tapauksessa olla jonkun muotoinen, ja jokainen muoto on oikeastaan yhtä epätodennäköinen.

Juuri tämänlaisen kalliomuodostelman syntymiselle ei voida käytännössä edes laskea tarkkaa todennäköisyyttä, koska onhan kyseinen muodostelma voinut muodostua lukemattoman monilla erilaisilla tavoilla. Tämän takia syntytapojen yhteenlaskettu todennäköisyys olisi paljon suurempi, kuin pelkästään todennäköisin syntytapa. Tämän laskeminen on kuitenkin käytännössä mahdotonta, joten väite, jonka mukaan kalliomuodostelman syntyminen olisi liian epätodennäköistä, jää toteennäyttämättä.

Tämän lisäksi on ongelmallista laskea juuri tämänlaisen muodostelman syntymisen todennäköisyyttä. Kyseiseen muodostelmaan voisi tehdä lukuisia pieniä muutoksia, esimerkiksi ilmeissä tai muissa yksityiskohdissa, joista huolimatta muodostelma näyttäisi edelleen olennaisesti samalta. Tällöin kallio muistuttaisi edelleen näiden neljän presidentin kasvoja, ja myyttisen käsityksen kannattajat pääsisivät taas väittämään kalliomuodostelmaa suunnitelmallisen työn tulokseksi.

Sen lisäksi, että muodostelman ei tarvitsisi olla tismalleen tämänlainen, muodostelman ei tarvitsisi edes lainkaan muistuttaa kyseisiä presidenttejä, jotta suunnitteluteoreetikot voisivat väittää sitä suunnitelluksi. Jos kalliomuodostelman muoto muistuttaisi esimerkiksi Beatlesin tai Deep Purplen jäseniä, tätä pidettäisiin varmasti yhtä hyvänä, jollei jopa parempana, todisteena suunnittelusta. Erilaisia tunnistettavia muotoja voidaan luetella loputtomasti, joten jos tunnistuskriteereitä on mielivaltaisen paljon, niin silloinhan on lähes väistämätöntä, että joku niistä muodostuu ainakin jossakin päin universumia.

Antrooppinen periaate

Universumi voi jatkua havaittavan maailmankaikkeuden rajojen ulkopuolelle äärettömästi, jolloin erilaisia planeettoja, ja siten myös erilaisia kallioitakin voi olla äärettömän paljon. On myös mahdollista, että on olemassa äärettömästi muita universumeita, joten se tosiasia, että satumme havaitsemaan tällaisen kalliomuodostelman, selittyy varsin hyvin sillä, että tämä nyt sattui vain olemaan sellainen universumi, ja sellainen planeetta, jossa syntyi kyseinen muodostelma, sekä havaitsevia olentoja ihmettelemään sitä. Emmehän muuten olisi täällä edes ihmettelemässä kyseisen muodostelman olemassaoloa!

Eroosioon perustuvan geologian ja luonnollisten eroosiomekanismien selitysvoiman edessä suunnitteluselitys – tai tarkemmit yksilöidyt kivenhakkaajat – menettävät merkityksensä kasvonpiirteiden selittäjinä. Luonnolliseen intuitioomme perustuva vaikutelma kasvojen suunnitelmallisuudesta on harha, johon ei ole syytä vedota, koska suunnittelijalle voidaan osoittaa empiiriseen tutkimukseen perustuva tieteellinen ja täysin järjellinen korvaaja.

Yhteenveto

Rushmore-vuoren kansallisen muistomerkin suunnitteluhypoteesia ei voida mitenkään pitää tieteellisenä, joten se on pseudotiedettä eli huuhaata. Toisin sanoen se ei voi olla totta. Sen sijaan eroosioteorian puolesta on olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. Niinpä muistomerkin voidaan päätellä syntyneen tarkoituksettomien prosessien kautta.


Tämä artikkeli on parodia. Artikkelissa käytetään suunnitteluteoriaa vastaan esitettyjä argumentteja soveltaen niitä Rushmore-vuoren suunnitteluteoreettiseen syntyhypoteesiin. Näin osoitetaan, että todella suunnitelluiksi "tiedettyjen" asioiden voidaan uskottavan tuntuisesti väittää olevan sattuman tulosta. Mikäli suunnitteluteoriaa vastaan esitetty perustelu soveltuu yhtä hyvin myös Rushmore-vuoren suunnittelua vastaan, kyseiseen perusteluun on syytä suhtautua varauksella.

Katso myös

Viitteet

  1. ^ Matkailufirmat tekevät suunnattomasti rahaa opastetuilla kierroksilla, joita ei ostettaisi ilman relevanttia mytologiaa. Lisäksi tekaistuilla pyhäinjäännöksillä on menekkiä, sekä valtava kate.
  2. ^ Mount Rushmore Student Guide US National Park Service. Viitattu 28.4.2017.
  3. ^ Sculptor Gutzon Borglum US National Park Service. Viitattu 28.4.2017.
  4. ^ Lincoln Borglum US National Park Service. Viitattu 28.4.2017.
  5. ^ A Biography of Gutzon Borglum & Lincoln Borglum 24.1.2017. Classbrain.com. Viitattu 28.4.2017.
  6. ^ Rekonstruktio Robinsonin kirjeestä Borglumille; fundamentalistit pitävät autoritäärisenä myös Borglumin kirjettä Robinsonille.
  7. ^ http://www.mnmuseumofthems.org/Faces/labels/JFK.html J.F.Kennedyn kasvojen profiili Hawaijilla, katso myös http://astro.wsu.edu/worthey/html/landformfaces/

Artikkelin tägit: mount rushmore mt national memorial rushmore-vuoren kansallinen muistomerkki rushmore-vuori mytologia mystiikka mystikko mystikot myytti tieteellinen metodi selitys tiede black hills demokratia demokratian temppeli louhittu louhinta luonnollinen naturalismi metodologinen metodinen naturalistinen metodologia eroosio pyhät kirjoitukset