Jumala ja ääretön

ApoWikistä
Versio hetkellä 26. syyskuuta 2010 kello 20.21 – tehnyt Apollos (keskustelu | muokkaukset) (kakkosversio artikkelista)

Klassiseen kristinuskoon kuuluva tunnustautuminen Jumalan äärettömyyteen on saanut niinikään klassisen ilmauksensa jo vanhalla ajalla Athanasioksen uskontunnustuksessa.

Äärettömyyttä käsittelevän matemaattisen teorian nykyisen muodon keskeinen sisältö on puolestaan peräisin 1870-luvulta. Tämä artikkeli käsittelee kyseisen teorian mahdollista merkitystä Jumalan äärettömyyteen liittyvien näkökohtien kannalta.

Artikkeli on keskeneräinen.

Jumalan ominaisuuksien äärettömyydestä

Kristinuskon tunnustaman Jumalan ominaisuuksia kuvataan tyypillisesti äärettömyyttä ilmaisevin käsittein: Hän on mm. iankaikkinen, kaikkivaltias ja kaikkitietävä.

Äärettömyyden matemaattisesta teoriasta

Äärettömyyden teologisesta, filosofisesta ja matemaattisesta käsitteestä on käyty oppineita keskusteluja kautta tunnetun historian1. Matematiikassa "ääretön" on ollut näkyvästi läsnä mm. lukujoukkojen2 ja tiettyjen geometristen käsitteiden3 ominaisuutena.

Äärettömyydestä on kuitenkin ollut matematiikassakin vaikea sanoa mitään siihen liittyviä intuitiivisia mielikuvia täsmällisempää tai tarkempaa. Tämä tilanne kuitenkin muuttui 1870-luvulla, kun saksalainen matemaatikko Georg Cantor (1845–1918) esitti äärettömien joukkojen teorian. Näin "ääretön" sai matematiikassa entistä täsmällisemmän merkityksen, jota vasten peilaten joitain intuitiivisia käsityksiämme äärettömästä voi pitää riittämättöminä, osittain virheellisinäkin.

Cantor ja teologia

Voidaan kysyä, onko äärettömyyteen4 liittyvällä matemaattisella teoriankehityksellä merkitystä sen kannalta, mitä Jumalan äärettömyydestä olisi paras ajatella.

Georg Cantor itse piti matemaattisia löytöjään myös teologisesti hyvin merkityksellisinä. Hän jopa koki Jumalan antaneen hänelle äärettömiä lukuja koskevan tiedon.5 Cantor oli herkkäsieluinen ja sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mistä seikasta maallistuneet tutkijat jaksavat muistuttaa yhä tänä päivänä, vaikka tunnustavatkin Cantorin matemaattiset ansiot. Toinen arvostettu saksalaismatemaatikko Richard Dedekind kuitenkin rohkaisi Cantoria vielä tämän elinaikana: "Matemaatikkoja ei koskaan karkoteta siitä paratiisista, jonka portit Cantor heille aukaisi."

Cantorin äärettömyysteorian pohjalta suomalainen filosofi ja matemaatikko Uuno Saarnio julkaisi v. 1966 Mitä tiedämme äärettömästä? -kirjan. Pääosin matemaattisen teoksensa alkuluvuissa hän käsittelee hieman Jumalankin äärettömyyttä esittäen käsityksenään, että sen on oltava laadultaan juuri matemaattista äärettömyyttä.

Äärettömyys, kosmologia ja "jumalan evoluutio"

Ennen nykyisen alkuräjähdyskosmologian6 tieteenhistoriallista voittokulkua aineellista universumia oli voitu pitää aineen häviämättömyyden fysikaalisen lain perusteella aluttomana – siis ainakin iältään, mahdollisesti kooltaankin äärettömänä. Tähän käsitykseen on kuitenkin aina liittynyt teoreettisia ongelmia,7 ja entropian lain hyväksyminen teki kerrassaan mahdottomaksi sovittaa näkemystä äärettömän vanhasta universumista yhteen havaintojen kanssa.8

Myös alkuräjähdyskosmologiaan liittyy erilaisia ongelmia. Naturalistien kannalta yksi suuri ongelma on se, että havaitut hienosäätöilmiöt jäävät tyydyttävää "luonnollista" selitystä vaille, mikä taas heikentää metodologisen naturalismin uskottavuutta.

Mainitusta syystä eräät kosmologit ovat viime aikoina rakennelleet erilaisia multiversumimalleja9. Kosmologien tuoreissa spekulaatioissa kehitellään ajatusta, että jos fysikaalinen todellisuus on "hyvin suuri" tai ääretön – mitä emme myöskään Immanuel Kantin mukaan voi koskaan tietää tutkimuksen keinoin? – ja luonto pystyy evoluutioprosessin kautta kehittämään älykästä elämää ja tietoisuuden, tästä seuraa välttämättä, että evoluutio on joissain oloissa jo edennyt paljon pidemmälle kuin voimme käsittää. Tätä ajatuslinjaa pitkin voidaan siis kärjistäen jopa sanoa, että "ääretön evoluutio luo jumalan"; tällöin ei kuitenkaan tietenkään puhuta klassisen kristinuskon tunnustamasta Jumalasta, joka on luonut kaiken aineellisen(kin) todellisuuden tyhjästä, kuten Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus sanoo10.


Aiheesta muualla

Internet

www.wisdom.fi/infinite (teoksen täydeltä yksityisajattelua aihepiirin liepeiltä)

Viitteet

  1. ^ myös joidenkuiden "pimeäksi" luonnehtimalla keskiajalla
  2. ^ Esim. kokonaislukuja ja myös alkulukuja on ääretön määrä.
  3. ^ Esim. puolisuora ja suora ovat määritelmänsä nojalla pituudeltaan äärettömiä.
  4. ^ tai, tarkemmin sanoen: äärettömyyksiin
  5. ^ http://de.wikipedia.org/wiki/Georg_Cantor#Leben
  6. ^ engl. Big Bang cosmology, "jymypaukkukosmologia"
  7. ^ Voidaan nimittäin argumentoida, että todellinen ääretön sarja fysikaalisia tapahtumia on mahdottomuus, ks. kosmologinen argumentti.
  8. ^ Äärettömän vanha universumi olisi näet jossain vaiheessa jo kokenut lämpökuoleman eikä siis voisi nyt olla sellainen kuin havainnot osoittavat "oman universumimme" olevan.
  9. ^ esim. Hawking (2010)
  10. ^ Tämä tunnustus nimittäin alkaa: "Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan..."