Jumalatodistus
Jumalatodistus on argumentti Jumalan olemassaolon puolesta. Ensimmäiset merkittävät jumalatodistukset muotoili Aristoteles,1 ja erityisesti keskiajan skolastiikan teologiassa jumalatodistuksilla oli keskeinen rooli.1 Jumalatodistukset eivät Tapio Puolimatkan mukaan todista Jumalan olemassaoloa vastaansanomattomasti,2 joten yksittäisistä jumalatodistuksista puhuttaessa onkin ehkä oikeellisempaa puhua jumalatodistuksista argumentteina. Merkittävää onkin argumenttien kumulatiivisuus: usein jumalatodistuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että Jumalan olemassaolo on esitetyin perustein todennäköistä, ja mitä useammasta argumentista kyseinen johtopäätös seuraa, sitä todennäköisempänä Jumalan olemassaoloa voi pitää.
Merkittävimmät jumalatodistukset ovat ontologinen argumentti, kosmologinen argumentti, teleologinen argumentti, historiallinen argumentti ja moraalinen argumentti.
Viitteet
- > 1,0 1,1 Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia. (Alkuteos: History of western philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5.
- ^ Puolimatka, Tapio: "Argumentatiivinen tieto Jumalasta", Usko, tieto ja myytit, s. 136. Tammi, 2005. 951-26-5347-8. (Nämä argumentit eivät tarjoa vastaansanomatonta todistusta Jumalasta, mutta ne tarjoavat järkisyitä uskoa Jumalaan.)
