Ero sivun ”Evoluutioteoria” versioiden välillä

Versio 6. helmikuuta 2010 kello 21.22

TerminologiastaEvoluutioteorialla tarkoitetaan ApologetiikkaWikissä oppia jonka mukaan "kaikki eliöt polveutuvat yhteisestä esi-isästä ohjaamattomien mutaatioden ja luonnonvalinnan kautta." Tätä käsitystä kutsutaan myös synteettiseksi evoluutioteoriaksi tai uusdarvinismiksi. On olemassa myös muita evoluutioteorioita kuin uusdarvinistinen evoluutioteoria. Apologetiikkawikissä evoluutioteorialla tarkoitetaan uusdarvinismia ellei toisin mainita. Sanan evoluutio merkityksiä käsitellään puolestaan artikkelissa evoluutio.

Evoluutioteorian mukaan elämä on kehittynyt satunnaisten ja ohjaamattomien prosessien kautta. Uusdarvinismi sisältää siis seuraavat osaväitteet:

Muuntelu. Väite, että muuntelua ja luonnonvalintaa tapahtuu.
Yhteinen polveutuminen (engl. common descent). Väite, että kaikki elollinen on kehittynyt yhdestä oliosta.
Riittävyys. Väite, että muuntelu ja luonnonvalinta ovat pitkän ajan kuluessa aikaansaneet kaikki ympärillämme olevat monimutkaiset rakenteet ja näidän tuottamiseen tarvittavan toiminnallisen informaation.
Ohjaamattomuus. Väite että muuntelu on satunnaista, tai että ainakaan se ei ole minkään persoonan ohjaamaa.

Näistä väitteistä vain 1. voidaan pitää kiistattomana tieteellisenä tosiasiana. Myös 2. väitteen puolesta on esitetty empiirisiin havaintoihin perustuvia todisteita, joskaan tämä todistusaineisto ei ole täysin yksitulkintaista. 3. väitteen puolesta ei ole esitetty varsinaista todistusaineistoa. Väiteen oletetaan monesti olevan itsestään selvä johtopäätös, kun 1. ja 2. väite on todistettu. Tällainen ajattelu tuntuu johdonmukaiselta materialistisesta näkökulmasta käsin, mutta esimerkiksi kristillisen teismin näkökulmasta väite on helposti kyseenalaistettavissa. Neljäs väite on luonteeltaan puhtaasti filosofinen, ei-tieteellinen, oletus.¹

Evoluutioteoria voidaankin nähdä kahden toisistaan riippumattoman ajatuksen (1. ja 2. väite) yhdistelmänä (3. väite). Ensimmäinen on ajatus muuntelusta, eli siitä että eliölajien geeniperimä voi ajan saatossa muuttua pääasiassa mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Ensimmäinen ajatus on siis melko yleisen tason toteamus. Eliölajien perimä varmastikin muuttuu hieman ajan kuluessa. Onkin jo aivan toinen asia, minkälaista ja suuruista muuntelua tällä tavalla on mahdollista tapahtua. Toinen ajatus esittää, että kaikki eliöt ovat sukua keskenään, ja että ne polveutuvat yhteisestä kantamuodosta. Evoluutioteoria yhdistää nämä kaksi ajatusta niin, että siinä muuntelun oletetaan selittävän yhteisen polveutumisen edellyttämät muutokset. Evoluutioteoria siis olettaa, että eliöissä tapahtuvat muutokset olisivat riittävä syy selittämään koko biologian monimuotoisuuden.

Saatavilla on hyviä todisteita pienestä muuntelusta kuten bakteerien antibioottiresistenssistä tai sirkkujen nokkien kokojen vaihtelusta. Tästä ei seuraa, että kaikki eliöt olisivat syntyneet tuon saman prosessin kautta. Tälle valtavalle ekstrapolaatiolle ei ole oikeastaan edes esitetty näyttöä. Päinvastoin, on paljon todisteita² jotka viittaavat siihen, että suuret muutokset eivät ole mahdollisia tällä mekanismilla.

Tieteenfilosofinen elementti

Viimeiset 150 vuotta tieteenfilosofinen muoti on ollut naturalismi, jonka mukaan tieteessä saa käyttää vain luonnollisia selityksiä. Tästä filosofisesta ennakkositoutumisesta seuraa, että mikään tarkoituksellinen prosessi ei ole tuottanut maapallon biodiversiteettiä, joten jonkinlainen tarkoitukseton prosessi on ainoa tieteellinen selitys eliöiden alkuperälle, tukivat havainnot tuota selitystä tai eivät. Jäljelle jäävät vaihtoehdoiksi käytännössä joko (1) kaiken syntyminen kerralla puhtaan sattuman kautta, (2) jokin luonnonlaki, joka väistämättä tuottaa monimutkaisia eliöitä, tai (3) jonkinlainen luonnonlakien ja sattuman yhdistelmä, jossa sattuma tuottaa monimutkaisuutta ja laki säilyttää kertyvän monimutkaisuuden. Näistä vähiten epätodennäköisenä voidaan pitää vaihtoehtoa (3), mikä tarkoittaa käytännössä jonkinsuuntaista luonnollista polveutumista, elämän itsestäänkehittymistä luonnollisesti hiljalleen. Tämä ajatus voi varmaankin näyttää kirjoitettuna hyvältä, ja edellä mainitusta päättelystä johtuen ei ole mitenkään merkityksellistä, voidaanko ajatusta tukea tai vahvistaa kokeellisesti. Sen takia tiede ei myöskään osaa noteerata suunnittelun puolesta esitettyä evidenssiä, ja tämä tapahtuu täysin riippumatta siitä, minkälaista evidenssiä on tarjolla, tai minkälaisia järjellisiä perusteluja suunnittelun puolesta esitetään. On siis erittäin ongelmallista, että vallalla oleva tieteenfilosofia rajaa sallittujen vastauksien kenttää tieteessä näin vahvasti.

Maailmankatsomuksellinen elementti

Evoluutioteoria on materialistiselle ja ateistiselle maailmankatsomukselle lähes välttämätön uskonkappale, jota ilman nämä kannat eivät ole uskottavia. Siksi materialistit pitävät teoriasta kiinni empiirisestä näytöstä huolimatta, eivätkä kykene kyseenalaistamaan teoriaa kyseenalaistamatta samalla materialistista tai ateistista perususkomustaan.

Evoluutioteorian historia

Evoluutoajatuksia ovat esittäneet jo antiikin Kreikan materialistit, erityisesti Lucretius, joiden katsomukset vaativat jonkinlaisen materiasta itsestään syntymisen. Lucretius esitti, että soilla syntyy itsestään eliöiden päitä, jalkoja ja käsiä ja joskus ne sattuvat sopivasti osumaan yhteen.

Ennen Blaise Pascalin steriilejä kokeita uskottiin yleisesti, että esimerkiksi rotat syntyvät itsestään kun jättää pussillisen jyviä lojumaan huoneen perälle. Elämän spontaaniin alkusyntyyn liittyvät spekulaatiot ovat nykyäänkin yleisiä ja niitä vaivaa sama todisteiden puute ja se, ettei yhteisö halua asettaa spekulaatioitaan kovan ja julkisen itsekritiikin alle.

Evoluutioteorian isänä pidetään yleisesti Charles Darwinia, joka esitteli darvinismina tunnetun kehitysteoriansa vuonna 1859 kirjassaan Lajien synty. Darwinin ajatuksen mukaan biodiversiteetin yhteisen polveutumisen edellyttämät muutokset olisivat syntyneet pienten muutosten ja luonnollisen valinnan kautta.

Darvinismin synty

Vuoteen 1831 mennessä Charles Darwin oli jo opiskellut yliopistossa, mutta hänellä ei ollut vielä luonnontieteellistä koulutusta. Tästä huolimatta hän lähti maailman ympäri purjehtivan HMS Beagle -aluksen mukaan luonnontieteilijänä. Evoluutioteorian kannalta koko matkan tärkein vaihe oli kuukausi Galápagossaarilla, yksinäisellä saariryhmällä Ecuadorista länteen. Siellä hän huomasi, että jokaisella saarella näytti olevan aivan oma peippotyyppinsä. Yhdenkin saaren eri lokeroissa elivät eri peippolajit. Kuitenkin ne olivat selvästi peräisin samasta kannasta.

Darwin kertoo Lajien synnyssä, että hänen näkemänsä teki hänet vakuuttuneeksi siitä, etteivät lajit säily muuttumattomina, vaan että ne pystyvät mukautumaan uusiin oloihin. Jäljelle jäi vain kysymys, miten muutos tapahtuu.

Darwin kertoo, kunka vuonna 1838, lokakuun 3. päivänä hän sai äkillisen oivalluksen lueskellessaan Thomas Malthusin teosta väestöjen kasvusta. Malthusin teoksessa väitettiin, että väestö lisääntyy räjähdysmäisesti, ellei mitään esteitä ole. Darwin ajatteli, että syntyvästä ylijäämästä menestyivät ne, joilla oli olosuhteiden kannalta suotuisia muutoksia, ja ne, joilla oli epäsuotuisia muutoksia, hävisivät. Tästä periaatteesta käytetään nimitystä luonnonvalinta. Olosuhteet eli ympäröivä luonto valitsee, mitkä yksilöt jäävät eloon. Olosuhteiden muuttuessa myös laji kehittyy uusien olosuhteiden mukaiseksi.

Juuri, kun Darwin oli saamaisillaan pääteoksensa valmiiksi, ilmeni, että Alfred Russell Wallace oli Malaijien saaristossa tullut samoihin johtopäätöksiin kuin Darwin.

Darwinin pääteos Lajien synty ilmestyi marraskuun 24. päivänä vuonna 1859. 1250 kappaleen painos myytiin loppuun seuraavana päivänä.

Charles Darwinin teoriat herättivät runsaasti vastustusta heti julkaisunsa jälkeen pudottamalla ihmisen luomakunnan kruunun paikalta muiden eliölajien joukkoon. Ajatus ihmisestä eläimen sukulaisena herätti inhoa, ja lehdissä julkaistiin pilapiirroksia Darwinista apinaserkkujensa kanssa. Toinen ajatus oli, että ihmisistä tulisi julmia ja moraalittomia, koska he ovat periytyneet eläimistä.

Alfred Russell Wallace

Alfred Russell Wallace (1823-1913) kehitti lähes samanlaisen valintateorian kuin Darwin. Wallace ei kuitenkaan katsonut kotieläinten muuntelun osoittavan lajien syntyneen tarkoituksettomien prosessien tuloksena

Ennen Darwinin Lajien syntyä A. R. Wallace julkaisi artikkelin evoluutiosta luonnonvalinnan kautta vuonna 1858.

Wallace uskoi evoluution selittävän useita asioita eliömaailmassa, mutta piti Darwinin esittämää mekanismia riittämättömänä selittämään kaikkea biologiassa. Hän piti myös useita Darwinin esittämiä todisteita mutaation ja luonnonvalinnan kyvyistä riittämättöminä, esimerkkinä koirarotujen ohjattu muuntelu. Wallace oli varhainen suunnitteluteorian (ID, intelligent design) kannattaja.³^,⁴

Charles Darwin

Charles Darwinin isoisä Erasmus Darwin esitti (1794) Zoonomia -teoksessaan evoluutioteorian olennaiset väitteet.

Darwinin väitetään usein keksineen evoluutioteorian ja jopa, varsinkin populaarissa mediassa⁵, uskoneen luomiseen ennen matkaansa Beagle-laivalla. Tärkeässä osassa darvinismin synnyssä oli Charles Darwinin isoisä Erasmus Darwin, joka päätyi siihen lopputulokseen, että kaikki elolliset oliot ovat yhteisen esi-isän jälkeläisiä. Ihmisen hän sijoitti apinoiden sukulaiseksi. Jean-Baptiste Lamarck rakensi Erasmus Darwinin pohjalle ja yritti selittää, että esimerkiksi kirahvin pitkä kaula olisi syntynyt sukupolvia seuranneesta kaulan venyttämisestä. Lamarck oli sitä mieltä, että hankitut ominaisuudet periytyvät. Tämä väite osoitettiin myöhemmin paikkansapitämättömäksi. Tosiasiassa evoluutioteoria oli siis Darwinin ympäristössä olennaisilta osiltaan valmiina.

Charles Darwin oli useamman polven vapaa-ajattelija ja materialisti⁶. Materialismi oli yhteiskunnallisen eliitin yksi muodikas katsomus Charles Darwinin aikana. Charles Darwinin isoisä Erasmus Darwin oli esittänyt evoluutioteorian olennaiset väittämät yli viisi vuosikymmentä aikaisemmin vaikutusvaltaisessa kirjassaan Zoonomia. Kirja sisälsi ajatukset yhteisestä polveutumisesta muutoksien avulla, seksuaalisesta valinnasta ja vahvimpien selviytymisestä. Darwinin isä Robert Darwin piilotti poliittisten motiiviensa takia radikaalin ateisminsa ja jopa ehdotti pappiskoulutusta Charlesille pappien siihen aikaan viettämän mukavan elämän takia. Ennen Beagle laivalle lähtöään Darwin teki töitä Robert Grantin alaisuudessa, joka kertoi Charlesille käsityksiään evoluutioteoriasta ja palkkasi Charlesin tutkimusavustajakseen. Isoisän ideoille ja suvun lemmikkiteorialle (Darwin suvun vaakunassa oli motto "All things out of shells") yritettiin nyt löytää todisteita. Tuskin oli siis yllätys, että Charles tulkitsi Galapagos saarilla näkemänsä pienen muuntelun sukunsa evoluutioteorian mukaisesti.

Darwinin luonnontieteellistä uraa innostivat ja auttoivat huomattavasti tunnustava kristitty kasvitieteen professori John Henslow ja Adam Sedgwick, yksi modernin geologia isistä ja anglikaaninen pappi.

On mielenkiintoista, että Darwin näytti kärsivän samasta sisäisestä ristiriidasta kuin useimmat nykypäivän materialistit: Hän halusi sydämestään että ihminen voisi olla hyvä ja huomioida toiset, mutta samalla hänen ajattelunsa teki moraalista mielivaltaista. Darvinismin mukaan mikä selviää paremmin, on hyvää. Darwin vastusti orjuutta, mutta ei suostunut ajattelemaan esimerkiksi piispa Wilberforcen varoitusta, että darvinismi antaisi orjuuden puolustajille vahvan aseen: Mikäli yksi rotu selviää paremmin toista orjuuttamalla, mitä väärää siinä voi olla? Darwin ajatteli, että mukava brittiläinen sivistynyt rotu oli evoluution parhain tuote, joka tulisi syrjäyttämään alemmat rodut ja villit, apinaa lähempänä olevat, alkuperäiskansat. On mielenkiintoista millaisiin sisäiseen ristiriitaan pinnallinen tieteisusko Darwinin ajoi.

Darwinin evoluutioteoria erosi aikalaisten teoriasta siinä, että teoria oli täysin materialistinen/ateistinen. Teoria sopi materialistiseen älylliseen ilmastoon ja sai vahvan suosion. Darwin vastusti orjuutta mutta toisaalta piti tummaihoisia alempana lajina, jonka sivistyneemmät ihmislajit kohta korvaisivat. Darwin uskoi myös sen ajan neurotieteeseen, phrenologiaan, ihmisen ominaisuuksien lukemiseen pään muodosta. Darwin esimerkiksi ajatteli, että hänen päänsä muutti muotoaan koska hänestä tuli älykkäämpi tiedemieheksi ryhdyttyään.

Varhainen kritiikki

Argumentit Darvinismia vastaan tulivat huomattavilta tiedemiehiltä Charles Lyelliltä, Alfred Wallacelta ja varsinkin entiseltä darvinistilta ja eläintieteen professori G. Mivartilta (kirjassaan On the Genesis of Species), jotka suurelta osin keskittivät huomionsa kahteen heikkoon kohtaan: (1) Millä perusteella varmuudella väitetään, että evoluutio ei ole ohjattua, vaikka mekanismi ei näytä riittävältä selittämään havaintoja? (2) Miksi ihmisen ja muiden eliöiden huomattavia eroavaisuuksia aliarvoidaan? Darwin piti itsekin Mivartin argumentteja pelottavan vahvoina ja tyytyi lähinnä väistelemään niitä retorisesti. Wikerin mukaan kriitikot uskoivat tyypillisesti evoluutioon, mutta eivät darvinismiin, eli Darwinin lempiajatukseen siitä, että kehitys oli ohjaamatonta, ei-teleologista, eli Jumalatonta.

Darwin rakensi Jumala-kielteisen filosofiansa takia teorian, joka rajoittui vain mutaatioon ja luonnonvalintaan, mutta tämä mekanismi oli tieteellisesti vailla näyttöä. Mivart argumentoi, että biologisten rakenteiden ensiasteet eivät antaisi valintaetua, että samankaltaisten biologisten rakenteiden nähdään kehittyvät eri alkutilanteista, ja että evoluution (jonka teistiseen versioon Mivart uskoi) olettaisi etenevän hyppyinä, jota fossiiliaineistokin paremmin tukee.

Lyellin Principles of Geology kritisoi Lamarkin ja Erasmus Darwinin evoluutioajatusta vuonna 1832 seuraavin perustein:

Lamark sekoittaa muuntelun lajien sisällä, jota tapahtuu, rajoittamattomaan muunteluun, joka tekisi uusia lajeja, josta ei ole todisteita.
Havaintojen mukaan lajit, joista meillä on yksityiskohtaista tietoa pitkältä ajalta, eivät ole muuttuneet huomattavasti, vaan vain muunnelleet, jos sitäkään, lajin sisällä.
Eläinten jalostajat ovat huomanneet, että yritetäänpä kuinka paljon hyvänsä, lajia ei pystytä muuttamaan yli tiettyjen rajojen. Lisäksi saavutetut muutokset palautuvat mikäli laji jätetään omiin oloihinsa. Muuntelu on siis jotain, joka on jo olemassa lajin potentiaalissa.

Myös useat muut huomattavat tiedemiehet esittivät Darwinin teoriaan kohdistuvaa kritiikkiä, mutta materialistinen muoti voitti.

Empiirinen näyttö

Evoluutioteorian ennusteet

Siinä määrin missä evoluutio on satunnaisprosessi ja evoluutiolla ei ole suuntaa, evoluutioteoria ei ennusta mitään hyvin. Toisaalta tarkan tiedon yleensä puuttuessa eri ratkaisujen elinkelpoisuudesta voidaan melko vapaasti keksiä tarinoita ja jälkikäteen havainnot on usein helppo selittää. Koska evoluutioteoria ennustaa kaiken, se ei ennusta mitään hyvin.

Usein väitetään, että mikäli esimerkiksi kani löytyisi vanhimmista kivikerrostumista, evoluutioteoria olisi todistettu vääräksi. Toteutuessaan tällainen löytö sitten falsifioisi polveutumiopin, ja koska se on välttämätön osa evoluutioteoriaa, se falsifioisi myös evoluutioteorian. Tämä olisi kuitenkin huono falsifikaatiokriteeri, koska se falsifioisi samalla myös ohjatun polveutumisopin, joka on eräs evoluutioteorian merkittävistä vaihtoehdoista. Falsifikaatiokriteerin tulisi siis olla sellainen, että se riittäisi kumoamaan kyseisen teorian, muttei kumoaisi sen kilpailijoita.

Ei ole kuitenkaan edes täysin selvää, että tällainen löytö falsifioisi polveutumisoppia. Mikäli kaneja olisi löydetty alemmista kerrostumista, kani olisi mahdollista määritellä alkeellisemmaksi eliöksi ja sen paikka elämän oletetussa sukupuussa olisi lähempänä juurta eikä löytö aiheuttaisi enää ongelmia teorialle. Vaihtoehtoisesti kyseisen kerroksen oletettu ikä kyseenalaistettaisiin, koska tiedettäisiin ettei kaneja ole elänyt niin vanhoissa kerrostumissa. Sitten todettaisiin radioaktiivisten mittausten olleen kontaminaation takia viallisia ja turvauduttaisiin johtofossiilimenetelmään.

Voidaan kuitenkin todeta, että evoluutioteorian ennuste on alhainen rakenteille, jotka vaativat useita muutoksia ennenkuin rakenne antaa valintaedun. Tätä periaatetta käytetään evoluutioteorian sisällä pohdittaessa mikä kehityspolku olisi uskottavin ja sitä pitäisi voida käyttää pohdittaessa onko itse evoluutioteoria uskottava. Suunnittelun ennuste on korkealla usean osan systeemeille koska suunnittelijat näkevät ennalta mitä osia tiettyyn toimintoon tarvitaan.

Voidaan myös todeta, että evoluutioteoria ennustaisi jatkuvaa fossiiliaineistoa, suunnittelu taas hyppäyksellistä. Fossiiliaineisto on hyppäyksellinen,⁷ ⁸ ja tämän takia paleontologit toivat evoluutioteoriaan punktualismin, eli jaksottaisten tasapainojen mallin. Punktualismin mukaan populaatiot pysyvät pitkään muuttumattomina, ja muutokset tapahtuvat nopeasti pienissä populaatioissa, joiden fossiloituminen on epätodennäköistä. On yleensä harvinaista löytää katkeamaton fossiilien sarja, josta näkisi kantalajin muuttuvan vähittäin toiseksi lajiksi. Vain murto-osa kaikista maapallolla eläneistä eliöistä on fossiloitunut. Moni kerrostuma sijaitsi alueella, joka huuhtoutui tai tuhoutui mannerlaattojen liikkuessa. Kerrostumat taittuivat, litistyivät tai muuttivat muotoaan tuhoten fossiiliaineiston, lisäksi maan päälle ulottuu nykyisin vain murto-osa fossiileja sisältävistä kerrostumista. Aineiston katsotaan olevan riittävän laaja jotta voidaan todeta että aineiston yleiset piirteet ovat nopea ilmaantuminen ja lajien vakaus. Tämä ei vastaa evoluutioteorian ennustetta.

Evoluutioteorian pohjalta on tehty useita vääriä ennusteita, mutta teorian ennusteet ovat riittävästi muunneltavissa, joten vääriä ennusteita ei nähdä ongelmallisiksi.⁹

Tieteen ihanteiden mukaan malleja tulee testata yhä uudestaan uusia havaintoja vasten, jolloin alkuperäiset havainnot saavat vahvistusta tai ne kumoutuvat. Tieteen ihanteiden vastaisesti itse evoluutioteoriaa ei kuitenkaan juurikaan kyseenalaisteta. Useimmat tutkijat ovat valmiita kyseenalaistamaan vain sen miten evoluutioteoria toimii, ei sitä, onko kehitysoppi ylipäätään totta. Eli darvinismin olennaisinta väitettä siitä, että ohjaamattomat mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan koko eliömaailman valtavan monimutkaisuuden, ei siis olla valmiita kyseenalaistamaan. Menneisyyden evoluutiota ei voida tutkia kokeellisesti, mutta nykyistä voidaan, ja epäsuorien todisteiden avulla evoluutioteorian esittämien historiaa koskevien väitteiden uskottavuutta voidaan arvioida. Virusten, loisten, bakteerien ja banaanikärpästen populaatioiden koko ja sukupolvien määrä on valtavan paljon esimerkiksi nisäkäslajeja suurempi. Näillä tehtyjen kokeiden perusteella satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta pystyvät tuottamaan vain hyvin vähäisiä tuloksia, eivät elämän tarvitsemiä suuria rakenteellisia muutoksia.

Evoluutioteorian asema tiedeyhteisössä

Valtaosa tiedemiehistä pitää evoluutioteoriaa hyvänä luonnontieteellisenä mallina. Toisaalta voidaan todeta, että useimmat heistä eivät ole tutustuneet teoriaa kritisoivaan aineistoon.¹⁰ Evoluutioteorialla on biologiassa monopoliasema, eikä sen kritiikkiä juurikaan sallita akateemisessa ympäristössä. Tilanne on harvinaisen epätieteellinen.

Biologiassa, kuten tieteessä yleensä, ei ole täysin varmaksi todistettuja asioita. Kuitenkin useat evoluutioteorian puolustajat käyttäytyvät kuten teoria olisi absoluuttisesti todistettu. Tosiasiassa on olemassa yllättävän vähän näyttöä siitä, että mutaatio ja luonnonvalinta saisivat aikaan väitettyjä ja olennaisia suuria muutoksia, esimerkiksi uusia rakenteita tai uusia biokemiallisia systeemejä.

Evoluutioteorian todisteet

Perinnöllisen muuntelun todisteet

Pääartikkeli: Perinnöllisen muuntelun mekanismit

Rajallisesta muuntelusta todistavia asioita ovat muun muassa eliöiden perimään syntyvät mutaatiot, lajiutumishavainnot, hyödyllisten mutaatioiden yleistyminen tai katoaminen ja bakteeripopulaatioiden nopea vastustuskyvyn ilmaantuminen. Näitä ilmiöitä ei kuitenkaan käsitellä tässä artikkelissa, koska nämä havainnot kertovat vain muuntelusta eivätkä todista uusdarvinismin pääväittämää siitä miten eliöt ovat syntyneet.

Polveutumisopin todisteet

Pääartikkeli: Polveutumisoppi

Polveutumisopin todisteena pidetään mm. eliöiden yhteinen DNA:lle perustuva koodausjärjestelmää, universaaliksi väitettyä geneettistä koodia, rakenteellisia ja geneettisiä homologioita, surkastuneita elimiä, fossiiliaineiston johdonmukaista geologista kerroksellisuutta ja sen rakenteellista kehitystä. Näitä todisteita on käsitelty omassa artikkelissaan.

Muuntelumekanismien riittävyyden todisteet

Muuntelumekanismit ovat evoluutioteorian mukaan riittäviä selittämään biodiversiteetin synty. Tämä on evoluutioteorian ydinväite ja tälle väitteelle olisi syytä tarjota todisteita, jotta evoluutioteoriaa voisi pitää uskottavana.

Johtopäätökset evoluutioteorian todisteista

Populaarissa kontekstissa evoluutioteoria esitetään ehdottoman varmana faktana, jota kaikki havaintomme biologiassa tukevat. Tosiasiassa evoluutioteorian puolesta esitetyt todisteet on vahvasti kyseenalaistettu tai ne todistavat vain pienestä muuntelusta. Tiedeyhteisön sisällä käydään paljon kriittistä keskustelua useista evoluutioteorian osa-alueista ja sille onkin löydettävissä useita luonnontieteellisiä vastaväitteitä. Julkisuudessa tutkijoilla on kuitenkin harvoin varaa olla toisinajattelija. Kun tutkijat kilpailevat rahoituksesta, maineesta ja viroista, kynnys tunnustaa julkisuudessa epäilyksiä Darwinin teorian paikkansapitävyydestä nousee. Kirjassa Evoluutio – kriittinen analyysi todetaan oivaltavasti

Elämän alkuperä ja historia ovat ainutkertaisia menneisyyden tapahtumia. On ilmeistä, että maailmankatsomukselliset näkemykset vaikuttavat niitä koskevaan tutkimukseen. Jotta erilaisten alkua koskevien mallien merkitystä voisi arvioida, on välttämätöntä erottaa toisistaan objektiiviset tulokset, teoreettiset tulkinnat ja maailmankatsomukselliset ennakko-oletukset.¹⁰

Evoluutioteorian ongelmat

Alla joitain todisteita, jotka tekevät evoluutioteoriaan uskomisen vaikeaksi, ellei ole valmiiksi sitoutunut teorian totuuteen joko luonnollisiin syihin sitoutumisen tai epätieteellisen tiedeyhteisöön kohdistuvan auktoriteettiuskon takia. Evoluution vastaisia todisteita on käsitelty myös sivulla Evoluution vastaiset argumentit

Evoluution raja

Koska luonnollisiin syihin sitoutunut tieteenfilosofia ja ateistien maailmankatsomus on vaatinut jotain luonnollista selitystä eliömaailmalle, evoluutioteorian on oletettu pystyvän tuottamaan eliömaailmassa havaitut käsittämättömän monimutkaiset rakenteet. Asia on siis oletettu eikä ole pidetty tarpeellisena todistaa väitettä empiirisesti.

The Edge of Evolution -kirjassa biokemian professori M. Behe käsittelee malarian, HI-viruksen ja paikallisen ihmisväestön genomin havaittuja mutaatioita ja luonnonvalintaa. Koska näissä tapauksissa valintaedut ovat erityisen mittavia sekä HI-virus- ja malarialoispopulaatiot suuria ja nopeasti mutatoituvia, tämä on parhainta käytettävissä olevaa todistusaineistoa mutaation ja luonnonvalinnan kyvystä ja sen rajoista. Kyseessä on siis suoria mittauksia evoluutioteorian kyvystä tuottaa uusia ratkaisuja eliöille. Mittausten perusteella voidaan todeta, että mitään olennaisesti uutta ei synny. Evoluutiolla on siis selvät rajat, se ei kykene tuottamaan olennaisesti uutta informaatiota, uusia biokemiallisia systeemejä, tai uusia rakenteita.¹¹

Konvergenssit

Konvergenssi tarkoittaa samankaltaisuutta, joka ei selity yhteisen polveutumisen perusteella. Esimerkiksi silmien ja siipien olisi pitänyt kehittyä lukuisia kertoja toisistaan riippumatta. On siis paljon samankaltaisuuksia, jotka eivät selity yhteisellä polveutumisella, jolloin niiden olisi pitänyt evoluutioteorian mukaan kehittyä eliöiden sopeutuessa yhteiseen ekologiseen lokeroon. Näin ollen samankaltaisuudet, jotka selittyisivät yhteisellä polveutumisella, ovat tosiasiassa vain seurausta todistusaineiston valikoinnista. ¹²^, ¹³

Fossiiliaineiston hyppäyksellisyys ja vakaus

Evoluutioteorian tueksi esitetään aina välillä parhaimpia esimerkkejä välimuodoista ja kehityssarjoista. Todellisuudessa näistäkin esimerkeistä käytetään vain ne ominaisuudet joiden voidaan katsoa kehittyneet sarjana. Ongelmallisesti sarjaan sopivat ominaisuudet jäävät usein kertomatta ja usein myös rakennettu sarja ei pidä yhtä ajoituksen kanssa. Kaikkein olennaisin ominaisuus fossiiliaineistossa on kuitenkin sen hyppäyksellisyys ja vakaus, eli uudet rakenteet ilmeistyvät yhtäkkiä ja ratkaisut ovat hyvin vakaita ilmestymisen jälkeen, vain pientä muuntelua tapahtuu. Tämä sopii suunnitteluteorian ennusteeseen. Evoluutioteorian suora ennuste on hiljalleen etenevät muutokset, joita siis ei makrotasolla fossiiliaineistossa havaita.¹⁴^,¹⁵^,¹⁶

Usean osan systeemit

Evoluutiomekanismin hitaus

Evoluution tulisi edetä yksi pieni mutaatio kerrallaan. Koska tyypillisesti hyödyllisetkin mutaatiota antavat vain pienen edun pitkälti satunnaisessa eloonjäämiskilpailussa, hyödyllistenkin mutaatioiden kertyminen populaatioon on hidasta. Tämä on erityisen hidasta, mikäli välivaihe on hiukankin haitallinen. Esimerkiksi kahden tietyn mutaation kertyminen ihmisen perimään kestää 100 miljoonaa vuotta mikäli ensimmäinen mutaatio aiheuttaa 5% haitan, mikä on anteliasta evoluutiolle. Tämä vauhti ei yksinkertaisesti riitä.¹⁷

DNA koodin optimaalisuus

On osoitettu, että DNA:n koodausjärjestelmä on erittäin lähellä optimia. Evoluutioteorian mukaan tämä olisi vain sattumaa koska koodin on käytännössä mahdotonta muuttua pienin muutoksin sillä koko koodatun informaation merkitys muuttuisi joka askeleella. Naturalismin mukaan DNA:n koodausjärjestelmä on siis "jäätynyt sattuma".

Haitallisten mutaatioiden määrä

John C. Sanfordin mukaan empiiriset havainnot johtavat eliöiden perimän rappeutumiseen.¹⁸ Valitettavasti luonnonvalinta ei kykene edes säilyttämään perimää, kuten Sanford kirjassaan osoittaa. Sanfordin argumentti on monitahoinen, allaolevista tuloksista useimmat ovat kehitysopille kohtalokkaita yksistäänkin:

Suurin osa mutaatioista on melkein neutraaleja, eli ne ovat niin vähän haitallisia, että luonnonvalinta ei kykene valitsemaan niitä pois normaalin kohinan ja genettisen ajautumisen takia. Tälläiset haitalliset mutaatiot kasautuvat perimään sukupolvi sukupolvelta.
Vain alle joka miljoonas mutaatio on valintapaineen kannalta edullinen ja nämäkin perustuvat yleensä informaation tuhoutumiselle. Esimerkiksi antibioottiresistenssi voidaan saavuttaa kun antibiootin käyttämä bakteerin aineenvaihduntakoneiston osa rikkoutuu. (Tietokoneeseesi tulee vähemmän viruksia kun internet-yhteys on rikki.) Lisäksi jo geneettisen ajautumisen takia vain alle tuhannesosa hyödyllisistä mutaatioista pääsee vallalle populaatiossa.
Mutaationopeus ihmisessä on 200-6000 mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Populaatiogeneettisten laskujen perusteella tiedetään että luonnonvalinta voi valita pois maksimissaan 0.5 mutaatiota per henkilö per sukupolvi. Ihmisen perimä siis rappeutuu, eikä luonnonvalinta ehdi valita virheitä pois.
Mitokondrio-mutaatiot muodostavat vastaavanlaisen ongelman.
Eliöt lisääntyvät ja selviytyvät pitkälti muiden syiden kuin geneettisten etujen perusteella. Ravinto, kasvatus ja sattuma vaikuttavat selviytymiseen ja lisääntymiseen paljon enemmän kuin pienet genettiset edut. Luonnonvalinta on siis kuin prinsessa joka nukkuu monen patjan päällä ja yrittää tuntea patjan alla olevat herneet eli geneettiset virheet. Tästä syystä luonnonvalinta on paljon tehottomampi kuin yleensä oletetaan.
Kun yhtä edullista mutaatiota yritetään valita, sen ohessa joudutaan valitsemaan jatkoon useita haitallisia mutaatioita (Muller’s ratchet).

Lähteet

^ Vain ei-satunnaisuus voidaan osoittaa. Lisäksi satunnaisuus käsitteenä on kyseenalainen. Yleensä satunnaisuus tarkoittaa sitä, että emme tunne taustasyitä riittävän tarkasti. Esimerkiksi nopanheitossa tulos voitaisiin laskea tarkasti jos heitto ja ympäristö tunnetaan tarkasti. Mahdollisesti kvanttitason satunnaisuus on tästä poikkeavaa satunnaisuutta.
^ M. Behe: The Edge of Evolution. Free Press, 1 edition (June 5, 2007). ISBN: 978-074329620.
^ Robert Crowther: A Dissenter in Darwin's Shadow July 20, 2009. ID the future.
^ Michael A. Flannery: Alfred Russel Wallace's Theory of Intelligent Evolution. Erasmus Press, February 16, 2009. ISBN 978-0981520414.
^ Esalainen: Kahden totuuden ongelma ((Esim. seuraava virheellinen väite darwinin teistisyydestä on sangen tavallinen:) Väitetään, että tiede ei kyseenalaista asioita. Näin väittäen unohdetaan helposti, ettei Charles Darwinin, joka itsekin oli pappi, tarkoituksena ollut kumota luomisoppia. Hän ei vain mahtanut mitään sille, että fossiililöydöt osoittivat kiistattomasti, kuinka elämä maapallolla on kehittynyt.) 20. syyskuuta 2009. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 26.9.2009.
^ Benjamin Wiker: The Darwin Myth: The Life and Lies of Charles Darwin. Wikerin haastattelun voi kuunnella tästä. Regnery Publishing, June 2, 2009. ISBN 978-1596980976.
^ http://www.arn.org/blogs/index.php/literature/2009/07/19/punctuated_change_in_the_fossil_record
^ Hunt, G., 2007. The relative importance of directional change, random walks, and stasis in the evolution of fossil lineages. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 104(47), (November 20), 18404-18408 | doi: 10.1073/pnas.0704088104
^ http://www.darwinspredictions.com/
^> ^10,0 ^10,1 Siegfried Scherer, Reinhard Junker: Evoluutio – kriittinen analyysi. Datakirjat, 2000. 951-98558-0-7.
^ http://www.intelligentdesign.fi/2009/03/14/evoluution-rajat-vahvistuvat/
^ Conway Morris, S. (2003). Life's solution: inevitable humans in a lonely universe. Cambridge, UK: Cambridge University Press. ISBN 0-521-82704-3.
^ http://www.reasons.org/evolution/convergence
^ "ARN: Science Literature - Punctuated change in the fossil record" . Viitattu 2010-02-06.
^ http://www.truthinscience.org.uk/site/content/view/48/65/
^ http://www.darwinsdilemma.org/
^ http://biologicinstitute.org/2009/02/01/bold-biology-for-2009/
^ Sanford, John A. (2005). Genetic Entropy & the Mystery of the Genome. Ivan Press. ISBN 1-59919-002-8.

Katso myös

Internet

Leevi Launonen: Darwinismin myyttinen perintö

Kirjallisuutta

Malline:Wikiaineisto

Scherer, Siegfied: Evoluutio - kriittinen analyysi. Suomentanut Matti Leisola.
Gould, Stephen Jay: Ihmeellinen elämä: Burgessin esiintymä ja historian kulku. Helsinki: Art House, 1991.
Mayr, Ernst: Evoluutio. Porvoo: WSOY, 2003.

Aiheesta muualla

Evoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat

Evoluutioteoriaa puolustavat

Evoluutioteoriaa ja kreationismia pohtiva Evoluutiofoorumi (MSN)
Darwin-seura ry, evoluutioteoreettista tutkimustapaa Suomessa edistävä yhdistys
Evoluutio ja evoluutioteoria - Elämän kehitys nykytieteen valossa - Biomi.org
Etälukion Evoluutio
Talk.Origins Archive Malline:En
- Lajien synty, Englanninkielinen alkuperäisteksti Malline:En
- Introduction to Evolutionary Biology by Chris Colby Malline:En
Charles Darwin Books Malline:En
Evolution News from Genome News Network (GNN) Malline:En
National Academy Press: Teaching About Evolution and the Nature of Science Malline:En
EvoWiki [1] Malline:En
Evolution - Provided by PBS. Malline:En
How Evolution Works Malline:En
Phylogenetic Analysis of Proteins Malline:En
Molecular evolution Malline:En
Johdatus evoluutiolaskentaan ja geneettisiin algoritmeihin Malline:En

[1] Vain ei-satunnaisuus voidaan osoittaa. Lisäksi satunnaisuus käsitteenä on kyseenalainen. Yleensä satunnaisuus tarkoittaa sitä, että emme tunne taustasyitä riittävän tarkasti. Esimerkiksi nopanheitossa tulos voitaisiin laskea tarkasti jos heitto ja ympäristö tunnetaan tarkasti. Mahdollisesti kvanttitason satunnaisuus on tästä poikkeavaa satunnaisuutta.

[2] M. Behe: The Edge of Evolution. Free Press, 1 edition (June 5, 2007). ISBN: 978-074329620.

[3] Robert Crowther: A Dissenter in Darwin's Shadow July 20, 2009. ID the future.

[4] Michael A. Flannery: Alfred Russel Wallace's Theory of Intelligent Evolution. Erasmus Press, February 16, 2009. ISBN 978-0981520414.

[5] Esalainen: Kahden totuuden ongelma ((Esim. seuraava virheellinen väite darwinin teistisyydestä on sangen tavallinen:) Väitetään, että tiede ei kyseenalaista asioita. Näin väittäen unohdetaan helposti, ettei Charles Darwinin, joka itsekin oli pappi, tarkoituksena ollut kumota luomisoppia. Hän ei vain mahtanut mitään sille, että fossiililöydöt osoittivat kiistattomasti, kuinka elämä maapallolla on kehittynyt.) 20. syyskuuta 2009. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 26.9.2009.

[6] Benjamin Wiker: The Darwin Myth: The Life and Lies of Charles Darwin. Wikerin haastattelun voi kuunnella tästä. Regnery Publishing, June 2, 2009. ISBN 978-1596980976.

[7] ttp://www.arn.org/blogs/index.php/literature/2009/07/19/punctuated_change_in_the_fossil_record

[8] Hunt, G., 2007. The relative importance of directional change, random walks, and stasis in the evolution of fossil lineages. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 104(47), (November 20), 18404-18408 | doi: 10.1073/pnas.0704088104

[9] ttp://www.darwinspredictions.com/

[EvoKriitAna-10] > ^10,0 ^10,1 Siegfried Scherer, Reinhard Junker: Evoluutio – kriittinen analyysi. Datakirjat, 2000. 951-98558-0-7.

[11] ttp://www.intelligentdesign.fi/2009/03/14/evoluution-rajat-vahvistuvat/

[isbn0-521-82704-3-12] Conway Morris, S. (2003). Life's solution: inevitable humans in a lonely universe. Cambridge, UK: Cambridge University Press. ISBN 0-521-82704-3.

[13] ttp://www.reasons.org/evolution/convergence

[urlScience_Literature_-_Punctuated_change_in_the_fossil_record-14] "ARN: Science Literature - Punctuated change in the fossil record" . Viitattu 2010-02-06.

[15] ttp://www.truthinscience.org.uk/site/content/view/48/65/

[16] ttp://www.darwinsdilemma.org/

[17] ttp://biologicinstitute.org/2009/02/01/bold-biology-for-2009/

[isbn1-59919-002-8-18] Sanford, John A. (2005). Genetic Entropy & the Mystery of the Genome. Ivan Press. ISBN 1-59919-002-8.

@@ Rivi 137: / Rivi 137: @@
 ===Fossiiliaineiston hyppäyksellisyys ja vakaus===
 Evoluutioteorian tueksi esitetään aina välillä parhaimpia esimerkkejä välimuodoista ja kehityssarjoista. Todellisuudessa näistäkin esimerkeistä käytetään vain ne ominaisuudet joiden voidaan katsoa kehittyneet sarjana. Ongelmallisesti sarjaan sopivat ominaisuudet jäävät usein kertomatta ja usein myös rakennettu sarja ei pidä yhtä ajoituksen kanssa.
-Kaikkein olennaisin ominaisuus fossiiliaineistossa on kuitenkin sen hyppäyksellisyys ja vakaus, eli uudet rakenteet ilmeistyvät yhtäkkiä ja ratkaisut ovat hyvin vakaita ilmestymisen jälkeen, vain pientä muuntelua tapahtuu. Tämä sopii suunnitteluteorian ennusteeseen. Evoluutioteorian suora ennuste on hiljalleen etenevät muutokset, joita siis ei makrotasolla fossiiliaineistossa havaita.<ref>http://www.arn.org/blogs/index.php/literature/2009/07/19/punctuated_change_in_the_fossil_record</ref>{{,}}<ref>http://www.truthinscience.org.uk/site/content/view/48/65/</ref>{{,}}<ref>http://www.darwinsdilemma.org/</ref>
+Kaikkein olennaisin ominaisuus fossiiliaineistossa on kuitenkin sen hyppäyksellisyys ja vakaus, eli uudet rakenteet ilmeistyvät yhtäkkiä ja ratkaisut ovat hyvin vakaita ilmestymisen jälkeen, vain pientä muuntelua tapahtuu. Tämä sopii suunnitteluteorian ennusteeseen. Evoluutioteorian suora ennuste on hiljalleen etenevät muutokset, joita siis ei makrotasolla fossiiliaineistossa havaita.<ref name="urlScience Literature - Punctuated change in the fossil record">{{cite web |url=http://www.arn.org/blogs/index.php/literature/2009/07/19/punctuated_change_in_the_fossil_record |title=ARN: Science Literature - Punctuated change in the fossil record |format= |work= |accessdate=2010-02-06}}</ref>{{,}}<ref>http://www.truthinscience.org.uk/site/content/view/48/65/</ref>{{,}}<ref>http://www.darwinsdilemma.org/</ref>
 ===Usean osan systeemit===

Anonyymi

Haku