Tieteisusko

ApoWikistä
(Ohjattu sivulta Tiedeusko)

Tieteisusko eli skientismi1 eli tieteisuskovaisuus2 on epistemologinen käsitys, jonka mukaan vain tieteellinen tieto on luotettavaa tietoa ja tiede pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat2.

Tieteisuskon uskonnollinen luonne[muokkaa]

Tieteisuskoon on tietyssä mielessä sisäänrakennettuna "uskonnonvastainen" komponentti, joka sisältää vähintäänkin sellaisen ajatuksen, että uskonto ei ole ihmiselle millään tavoin tarpeellista, koska tiede, joka ei ole uskontoa, riittää vastaamaan kaikkiin tai ainakin kaikkiin vastattavissa oleviin kysymyksiin.

Käytännössä itse tieteisusko kuitenkin ilmenee uskonnonomaisilla tavoilla:

  1. antaa ymmärtää osaavansa neuvoa, mistä löytyy parhaat vastaukset kaikkiin, siis perimmäisiinkin, kysymyksiin, ja juuri tämä on vastaamista "perimmäiseen epistemologiseen kysymykseen"3;
  2. tarjoaa jonkinlaisen psyykkisen pakopaikan stressaavissa tilanteissa4.

Tieteisuskon kritiikki[muokkaa]

Vaikka tieteisuskoinen näkökanta on länsimaissa nykyään hyvinkin yleinen, se ei kuitenkaan ole älyllisesti perusteltavissa muun muassa seuraavista syistä:

  1. Tieteisusko kumoaa itsensä, koska tiede ei todista tieteisuskoa. Ei ole olemassa mitään tieteellistä tulosta, joka todistaisi, että vain tieteellinen tieto olisi luotettavaa. Koska siis tieteisuskon olennaiselle oletukselle, että vain tieteellisesti perusteltuja väitteitä pitäisi uskoa, ei löydy tieteellistä tukea, tieteisuskon mukaan tieteisusko ei ole luotettava näkemys.
  2. Tieteeseen liittyy perustelemattomia uskomuksia (universumin järjellisyys, järjen luotettavuus, mittaajan aistihavaintojen ja muistikuvien luotettavuus, luottamus mittaajan todistukseen mittaustuloksesta julkaisussaan, jne.), joten tieteisuskoon usein liittyvä tiedollinen ylpeys ei ole oikeutettua.
  3. Yksi tieteen tärkeä periaate pitäisi olla, että auktoriteetteihin ei luoteta, vaan enemmistönkin väitteisiin suhtaudutaan kriittisesti ja ne on voitava perustella itsessään. Tieteisusko taas luottaa auktoriteetteihin eikä yleensä suhtaudu tieteen väitteisiin kriittisesti tai kysele tarkkoja perusteluja tieteentekijöiltä. Tieteisusko on siis itse asiassa epätieteellistä. Usein yhden alan tutkija on tieteisuskoinen suhteessa muihin tieteen aloihin.
  4. Lisäksi tiede on muuttuvaa, joten tulevaisuuden tiede todennäköisesti kumoaa nykyisen tieteisuskon varmana tietona pitämiä väitteitä.
  5. Tiede ei oikeasti vastaa useimpiin elämän tärkeisiin kysymyksiin, joten tieteisuskovan pitää kuitenkin turvautua muihin tietämisen/uskomisen muotoihin. Tieteisuskova antaa ymmärtää olevansa muita varmemmalla tiedollisella pohjalla, vaikka todellisuudessa hän on muita pinnallisempi eikä näe tai perustele omia oletuksiaan. Tieteisuskoon liittyy siis tiedollista tekopyhyyttä.
  6. Arvostetun tieteellisen aseman saavuttaneilla on taipumus myydä uskonvaraisia/ideologisia käsityksiään tieteen nimissä, joten pinnallinen tieteisuskova on alttiina tieteenä esitetylle propagandalle.
  7. Tieteenfilosofia ja kunkin tieteenalan metodologia rajaa tieteen pelikenttää. Tieteisuskova esim. uskoisi vain asioiden pituuteen, jos aikaa ja massaa ei voitaisi mitata tai jos ne tieteenfilosofialla määriteltäisiin tieteen ulkopuolelle. Tieteisuskova uskoisi vain perunoiden olemassaoloon, mikäli tiede rajaisi itsensä tutkimaan vain perunoita (metodinen peruna-tieteenfilosofia).
  8. Emme lopulta tiedä, mitä tiede on. Tieteenfilosofiassa on osoitettu, että ei ole mahdollista määritellä, mikä on tiedettä ja mikä ei. Tieteisuskova ei siis perimmältään tiedä, mihin uskonsa kohdistaa. Pinnallisesti tämä on toki helppoa: uskotaan vain kaikki, mitä tiedemieheksi koettu henkilö väittää.

Kristitty ja tiede[muokkaa]

Vaikka tieteisusko onkin epäkristillistä5, niin kristilliseltäkin pohjalta asioita arvioitaessa tieteenharjoitusta voi pitää enimmäkseen hyvänä tiedonhankintatapana – ainakin silloin, kun tiedemiesten moraali6 on kunnossa ja keskusteluavaruutta ei rajoiteta. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla tieteen aloilla.7

Keskustelua rajoittaa nykytieteen vahva ennakkositoutuminen metodologiseen naturalismiin eli luonnollisiin syihin ainoina sallittuina tieteellisinä selityksinä. Monesti tämän nojalla tehdään myös sellainen perusteeton johtopäätös, että koska ainoastaan luonnollisia syitä saa tutkia ja soveltaa, ne varmasti myös riittävät selittämään tutkimuskohteen – tai jopa, että tästä syystä kattava ja totuudenmukainen selitys rajoittuu kaikissa tapauksissa pelkkiin luonnollisiin syihin (metafyysinen naturalismi). Tällöin muut selitykset eivät ole pelkästään epätieteellisiä vaan myös tieteen vastaisia.

Naturalistinen paradigma hankaloittaa erityisesti universumin ja elämän alkuperään ja tietoisuuden luonteeseen kohdistuvaa tutkimusta. Myös radikaaliin liberaaliteologiaan on vahvasti vaikuttanut käsitys, että vain luonnolliset selitykset ovat tieteellisiä, mikä tietysti on johtanut ihmeiden ja kaiken Jumalaan viittaavan pois selittämiseen.8 Sitoutuessaan vahvasti metodologisen naturalismin tapaisiin ennakkokäsityksiin tiede lakkaa olemasta totuuden etsimistä.

Tieteisusko ja usko Jumalaan[muokkaa]

Tieteessä ei ole mitään, mikä todistaisi, ettei Jumalaa ole. Tämän myöntävät myös käytännössä kaikki ajattelevat tieteisuskovaiset - jos eivät myönnä, kannattaa kysyä, mikä konkreettinen tieteellinen tulos osoittaa, ettei Jumalaa ole. Näin ollen tieteisuskovan kanta Jumalan olemassaoloon ei perustu tieteeseen vaan perustelu, mikäli sitä tunteenomaisen vakuuttumisen sivussa edes on, muodostetaan filosofisten argumenttien varassa.

Tieteisuskoisen argumentin tyypillinen muoto[muokkaa]

Yleisin tieteisuskoa perusteleva filosofinen argumentti lienee seuraava:

  1. Meidän tulisi uskoa vain tieteen tuloksiin.
  2. Tiede ei ole todistanut Jumalaa, Jumalaa ei ole tarvittu selityksenä.
  3. Johtopäätös: Meidän ei siis tulisi uskoa Jumalan olemassaoloon.

Koska kohta 1. on filosofinen sitoumus, ei tieteen tulos, argumentti on puhtaasti filosofinen, ei tieteellinen. Lisäksi, kuten yllä on osoitettu, kohta 1. on sisäisesti ristiriitainen, koska tiede ei todista sitä. Näin ollen kohta 1. kumoaa itse itsensä ja siten johtopäätös, vaikka sinänsä seuraakin loogisesti premisseistä, ei ole millään tavoin vakuuttava.9 Lisäksi kohta 2. on ongelmallinen, sillä todellisuudessa Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä materialistisen tieteenfilosofian takia. Mikäli kohta 2. muutettaisiin muotoon: "2. Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä", argumentilta putoaisi pohja pois. Kohta 2. on virheellinen myös siksi, että itse asiassa Jumala on hyvä selitys esimerkiksi kosmiselle hienosäädölle.

Miten on mahdollista, että monet muuten älykkäät tieteisuskovat haksahtavat ylläolevaan alkeelliseen filosofiseen kömmähdykseen? Syynä on se, että usein tieteisuskova halveksii filosofiaa ja pitää filosofista päättelyä ja argumentteja arvottomina. Mutta koska filosofia perimmältään ja parhaimmillaan on tarkkaa ja systemaattista ajattelua, jota sovelletaan suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin, tieteisuskova jää vaille tarkkaa ja systemaattista ajattelua suurissa kysymyksissä. Näin ollen tieteisuskova ei usein näe omia filosofisia sitoumuksiaan nenäänsä pitemmälle, hän ei analysoi omaa ajatteluaan tarpeeksi tarkasti ja siksi sortuu itse lapselliseen ja virheelliseen filosofiaan, pitäen virheellistä filosofista päättelyään pätevänä ja tieteellisenä järkeilynä.

Tieteisuskokriittinen argumentti[muokkaa]

Mitä yleisempää tieteisusko on ja mitä yksipuolisemmin tieteisuskova lukee älyllisesti ylpeää tieteisuskoista kirjallisuutta, sitä vaikeampi yksinkertaistakaan tieteisuskon sisältämää ajatteluvirhettä on huomata.

Tieteisuskon ongelmallisuutta ja sen huonoja vaikutuksia saattaa havainnollistaa seuraavantyyppinen päättely, joka kuvaa tyypillisen tieteisuskoa perustelevan argumentin takana olevan ajattelumallin teistin kriittisin silmin hahmotettuna:

  1. Me haluamme uskoa, että meidän tulisi uskoa vain tieteen tuloksiin.
  2. Me emme suostu siihen, että Jumalan toimintaa voitaisiin käyttää tieteellisenä selityksenä niissäkään tapauksissa, joissa se on ainoa tunnettu riittävän selitysvoimainen ehdotus.
  3. Johtopäätös: Me emme siis missään tapauksessa halua uskoa Jumalan olevan olemassa ja vaikuttaneen havaittaviin asioihin ja siksi vaadimme tiedettäkin harjoitettavan siten, että se auttaa meitä jumalankieltämisessämme ja sen perustelemisessamme, vaikka samalla ajaisimmekin joidenkin kysymysten tieteellisen tutkimuksen pysyvään umpikujaan kieltämällä siltä todistusaineiston vapaan seuraamisen, mihin hyvänsä se sitten johtaakin.

Kuten havaitaan, tämä merkitsee sitä, että tieteisusko on itse asiassa tieteen vastaista pyrkiessään asettamaan sallitulle tieteenharjoitukselle rajoja, joiden noudattaminen kaventaisi tieteellisen tutkimuksen vapautta.

Olioiden olemassaolokysymykseen rajoittuva tieteisuskoargumentin muunnelma[muokkaa]

Tiedeuskon itsensäkumoavuuden ongelma voidaan teknisellä tasolla kiertää muotoilemalla argumentti uudelleen.

Ärhäkämpi muoto[muokkaa]

Päättely voi tapahtua esimerkiksi näin:10

  1. Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli jotka ovat periaatteessa kumottavissa.
  2. Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.
  3. Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.

Ensimmäinen kohta ei ole enää itsensä kumoava, sillä se ei puhu väitteiden hyväksymisestä ylipäänsä vaan ainoastaan olioiden olemassaolon myöntämisestä. Sekin on kuitenkin vain metafyysinen uskomus, joka mielivaltaisesti edellyttää, että kaikki oliot, joiden olemassaoloon on järkevää uskoa, ovat siinä määrin ennakoitavissa, että joillakin koeasetteluilla ne toimisivat väistämättä tietyllä tavalla.11 Tämähän on naturalistisen perususkomuksen edellyttämistä yleispäteväksi lähtökohdaksi eli – mikäli tarkoitus oli perustella omaa katsomusta sellaisille, jotka eivät sitä jo valmiiksi kannattaneet – petitio principii -perusteluvirhe. Näin ollen tämä tiedeuskoinen päättely ei ole pätevä todiste sen puolesta, ettei Jumalan tai muiden yliluonnollisten olioiden olemassaoloon olisi järkevää uskoa, vaan se joutuu olettamaan tämän jo tehdäkseen ensimmäisen premissin. Jos tätä päättelyä yrittää käyttää todistamaan, ettei yliluonnollisten olioiden olemassaoloon kannata uskoa, sorrutaan kehäpäättelyyn.

Toinen kohta ei ole juuri ensimmäistä vakuuttavampi: Siinä on näköjään otettu todesta uusateistinen propaganda ja päädytty Raamatun valossa täysin absurdiin väitteeseen Jumalan toiminnan tavattomasta arvaamattomuudesta. Tätä vastaan voi todeta kaksi ilmeistä seikkaa:

  • Raamattu esittää selonteon Jumalan siihenastisesta toiminnasta12, ja tätä voi verrata empiirisen tutkimuksen antamiin tuloksiin.
  • Raamattu esittelee Jumalan nimenomaan muuttumattomana ja päätöksensä johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti toteuttavana (Jes. 46). Tämä mahdollistaa Jumalan toiminnan jonkinasteisen arvioinnin myös Raamatun kirjoittamisen päättymisen jälkeen toteutuneessa kansojen historiassa, muun muassa kristillisen lähetystyön vaikutushistoriassa (Matt. 24). Jos siis olisi käynyt niin, että ihmiskunta olisi saanut tai saamassa loppunsa ilman, että Kristuksen evankeliumi olisi saarnattu kaikkialla maailmassa todistukseksi kaikille kansoille ja että nämä olisivat siksi vihanneet Hänen omiaan – jos kristinusko vaikkapa tunnettaisiin vain historiallisista lähteistä, mutta sillä ei olisi tunnustajia nykyhetkessä – niin Jumala ei ilmeisesti olisikaan toteuttanut, mitä oli Raamatussa etukäteen luvannut. Tätä seikkaa olisi voinut käyttää perusteena Hänen olemassaolonsa kyseenalaistamiseen; kun tämä kaikki sen sijaan on aivan kirjaimellisesti toteutunut ja yhä toteutuu, niin se on vastaavasti empiirinen ja sellaisena tieteellinen todiste nimenomaan Raamatussa itsensä ilmoittaneen Jumalan todellisuudesta.13

Vaisumpi muoto[muokkaa]

Samaan ideaan perustuvan todistelutavan lievemmän muunnelman mukaan falsifioitumattomuus ei ole itsessään riittävä ehto hylätä jumalusko, mutta jos Jumalan olemassaolon puolesta ei ole antaa mitään positiivista tieteellistä näyttöä, siihen ei kannata uskoa.10 Tämä muoto hyödyntää perinteistä todistustaakan periaatetta, jonka mukaan todistustaakka on positiivisen olemassaoloväitteen esittäjällä.

  1. Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli joiden puolesta on esittää havaintoihin ja kokeisiin perustuvaa evidenssiä.
  2. Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.14
  3. Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.

Tässä muodossaan argumentti on olennaisesti pelkkä subjektiivinen kannanotto, jonka mukaan Jumalan olemassaolon puolesta esitetty todistusaineisto ei ole riittävää.15 Tässä vaiheessa onkin syytä kysyä, mikä sitten olisi riittävää.

Jos ateisti haluaa johdonmukaisesti soveltaa ylläolevaa päättelyä, hän ei voi uskoa esimerkiksi yhdenkään sellaisen ihmisen olemassaoloon, jota Jumala ei ole luonut. Koska ei ole mahdollista todistaa, että on olemassa ihminen, jota Jumala ei ole luonut, ei todistustaakan periaatteen mukaan ole perusteita uskoa ihmisten olemassaoloon, tai ainakaan sellaisten ihmisten olemassaoloon, joita Jumala ei olisi luonut. Tämän perusteella olisi siis järkevää uskoa, että Jumala on luonut kaikki ihmiset, mikä merkitsee, että Jumala on olemassa.16

Tieteisusko ja kristinusko[muokkaa]

Tieteellä on kristilliset juuret sekä historiallisesti että maailmankatsomuksellisesti. Historiallisesti tiede kehitettiin huippuunsa juuri kristillisessä Euroopassa. Maailmankatsomuksellisesti juuri kristinusko antoi tieteelle sen tarvitseman maailmankatsomuksellisen pohjan: Kristinusko merkitsi taikauskon loppua, luonto nähtiin Jumalan luomaksi ja Raamatun mukaisesti pitkälti luonnonlakien hallitsemaksi, ei henkiolentojen ja demonien ilmentymäksi.

Kristinuskon pohjalta päädyttiin luonnontieteiden harjoittamisedellytysten kannalta keskeisen tärkeisiin käsityksiin:

  • Luotu todellisuus on perustavasti säännönmukainen ja ymmärrettävä, sillä sen luoja on täydellisen järkevä.
  • Ihminen kykenee ymmärtämään luomakuntaa, sillä näillä molemmilla on sama luoja, joka on luonut juuri ihmisen omaksi kuvakseen.
  • Ymmärryksemme ja havaintomme ovat lähtökohtaisesti luotettavia, sillä niiden luoja on sekä järkevä että luotettava.
  • Olemme kuitenkin syntiinlangenneina valitettavasti erittäin alttiita erehtymään ja seuraamaan täysin perättömiäkin uskomuksia, mistä syystä ajattelukyvyn kehittämiseksi on alati nähtävä vaivaa eikä mitään väitteitä ole ilman muuta omaksuttava vaan niille on vaadittava ymmärrettäviä ja julkisen kritiikin kestäviä perusteluja.
  • Tämän lisäksi Jeesuksen käytännönläheinen ammatti johti siihen, että Euroopassa arvostettiin käytännön ammatteja ja siten mittausten tekijää, ei pelkästään nojatuolifilosofia.

Kristinuskon valossa tieteisusko voidaankin nähdä harhaopiksi, jossa absolutisoidaan tai jopa nostetaan Jumalan asemaan yksi sinällään hyvä todellisuuden ja tietämisen osa-alue. Koko todellisuus on itse asiassa huomattavasti rikkaampi ja laajempi kuin pelkkä tieteellisen tiedon alue, joka ei toisaalta edes ole hyvin määritelty. Vastaavanlaisesta absolutisoinnista on esimerkkejä muiltakin alueilta: Pankkiiri sortuu helposti ajatteluun, että vain raha ratkaisee, rahahan pyörittää myös tiedettä. Matemaatikolle saattaa vain matematiikka olla tärkeää. Joillekin tietojenkäsittelijöille kaikki on vain algoritmeja. Joillekin sosiologeille kaikki, tiedekin, on vain sosiologinen systeemi. Ihminen nostaa usein oman alansa tai erityisalueensa liian merkittävään asemaan.

Tunnettuja tieteisuskon edustajia[muokkaa]

Katso myös[muokkaa]

ApologetiikkaWiki[muokkaa]

Internet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Skepsis ry: Ihmeellinen maailma: Tieteisusko Viitattu 21.6.2016.
  2. > 2,0 2,1 Skepsis ry: Ihmeellinen maailma: Skientismi Viitattu 21.6.2016.
  3. ^ vrt. uskonnon tiedollinen määritelmä
  4. ^ Tieteisuskoisten väittämien kannatuksen on todettu lisääntyvän stressitilanteissa, joskaan ei ole vielä selvää, auttaako tämä tieteisuskoisten mielipiteiden kärjistyminen myös kestämään paineita paremmin, kuten uskonnollisen uskon on havaittu auttavan; ks. http://www.universityherald.com/articles/3445/20130605/belief-science-increases-stressful-situations.htm.
  5. ^ Kristityllä on tieteestä riippumattomia tiedonsaantitapoja, jotka tietyssä tiedollisesti perustavassa mielessä juuri tekevät hänestä kristityn: "Uskon avulla me ymmärrämme" Hepr. 11:3.
  6. ^ kristillisen käsityksen mukaan
  7. ^ Esimerkiksi elämän alkuperään liittyvissä kysymyksissä tapahtunutta keskustelun rajaamista ja näkökulmien tukahduttamista on dokumentoitu Expelled-elokuvassa.
  8. ^ Eräänlaisena viikunanlehtenä liberaaliteologitutkijat (Suomessa ainakin Heikki Räisänen) voivat esittää, että olisivat kyllä avoimia aidon ihmeenkin mahdollisuudelle, jos vain tieteellinen tutkimus sellaista jossain tapauksessa tukisi; näin väittäessään he joko eivät käsitä tai eivät vain myönnä käsittävänsä, että heidän käyttämänsä metodologia ei voi johdonmukaisesti käytettynä koskaan päätyä tunnustamaan millekään tutkimuskohteelle muita kuin luonnollisia selityksiä – huono luonnollinen selitys voidaan hylätä vain paremman luonnollisen selityksen hyväksi, ei koskaan yliluonnollisen selityksen hyväksi, koska silloinhan kyseessä ei enää olisi "tieteellinen tieto" vaan "uskonnollinen usko".
  9. ^ Kyseinen johtopäätös on vakuuttavuudeltaan jotakuinkin samantasoinen kuin seuraavan Aku Ankka -päättelyn tulos:
    Hannu Hanhi (Aku Ankalle): "Olen muuten paljon onnekkaampi kuin sinä."
    Aku Ankka (Hannu Hanhelle): "Tuota ei kyllä kenenkään kannata uskoa, ja todistan sen näin:
    1. Ainoastaan Pelle Pelottoman keksimän todistusautomaatin tuloksia kannattaa uskoa.
    2. Pelle Pelottoman todistusautomaatti ei ole todistanut, että olisit minua onnekkaampi.
    3. Siispä ei kannata uskoa, että olisit minua onnekkaampi."
    Tässä johtopäätös seuraa kyllä premisseistä, mutta sikäli kuin Pelle Pelottoman keksimä todistusautomaatti ei ole todistanut, että mitään muuta kuin sen tuloksia ei kannata uskoa, ensimmäinen premissi kumoaa itsensä. – Jos toisaalta se olisi tämän todistanut, niin edelleen kysymys olisi kehäpäätelmästä: jos luottaa automaattiin, on johdonmukaista luottaa myös sen todistukseen omasta luotettavuudestaan, ja jos luottaa automaatin todistukseen omasta luotettavuudestaan, on johdonmukaista luottaa sen muihinkin todistuksiin; mutta ellei alun perin luota kumpaankaan, ei ole johdonmukaista syytä päätyäkään luottamaan kumpaankaan.
    Tieteisuskoiseen tiedekäsitykseen sovellettuna tästä havaitaan, että tieteisuskoiset ovat epistemologisesti huonommassa asemassa kuin ne, jotka sanovat uskovansa Raamatun Jumalan sanaksi siksi, että Raamattu sanoo olevansa Jumalan sanaa: nämähän voivat todella näyttää toteen Raamatun sanovan olevansa Jumalan sanaa, kun taas tieteisuskoiset eivät voi osoittaa tieteen saaneen tulosta, jonka mukaan tieteen tulokset olisivat kaikkea muuta tietoa luotettavampia taikka ainoaa luotettavaa tietoa.
  10. > 10,0 10,1 Tämänkaltaisesti argumentoi esimerkiksi agnostinen ateisti Juha Leinivaara blogissaan Paholaisen Asianajaja.
  11. ^ Toisin sanoen oletuksen mukaan on järkevää uskoa ainoastaan lainalaisesti toimivien eli luonnollisten olioiden olemassaoloon. Vertaa yliluonnollisen määritelmään: Luonnossa jatkuvasti vallitsevista lainalaisuuksista ja suljettujen kausaalisten tapahtumien vaikutuksista riippumaton olento tai ilmiö, jolla itsellään on kuitenkin kausaalisia vaikutuksia.
  12. ^ esimerkiksi eliömaailman luominen lajiensa mukaan lisääntyväksi (1. Moos. 1)
  13. ^ Tässä yhteydessä ei ole kysymys siitä, onko tällainen todiste vastaansanomaton tai riittävä Raamatun Jumalan olemassaolon toteennäyttämiseen, vaan ainoastaan siitä, onko se Raamatun sisällön ja empiiristen havaintojen perusteella mielekkäästi esitettävissä: sitähän se selvästikin on, ja näin ollen jumalattomuustodistuksen tämän ja seuraavan muunnelman kakkospremissi on ilmeisen pätemätön.
  14. ^ Tämä premissi on yhteinen argumentin ärhäkämmän muodon kanssa, ja sen ongelmallisuutta on jo käsitelty siinä yhteydessä. Tuolloin havaittiin, että Raamatun Jumala on sekä luonnon että historian Jumala, ja siksi Hänellä – aivan järkevien ja yleisymmärteisten perusteiden mukaan – on konkreettista tekemistä niin luonnon- kuin ihmistieteidenkin tutkimuskohteiden kanssa.
  15. ^ Mielenkiintoista sinänsä, että tämä riittämättömyysväite esitetään "ei kannata tutustua" -tyyppisenä, ts. väitetään voitavan järkevästi hylätä Jumalan olemassaolon puolesta esitetty näyttö ensinkään siihen tutustumatta, siis suoralta kädeltä ja pelkästään Jumalalle itse oletettujen ominaisuuksien perusteella. Tämä muistuttaa sellaista teistille kuviteltavissa olevaa menettelyä, jonka mukaan ateismin puolesta esitettyihin perusteluihin ei kannattaisi edes tutustua, koska Jumalanhan jo tiedetään olevan välttämättä olemassa, joten kaikki ateismin perustelut ovat joka tapauksessa vääriä.
    Tuskin kukaan kristitty teisti kuitenkaan on kieltäytynyt tutustumasta ateismin puolesta esitettyihin perusteluihin, sillä raamatulliseen teismiin kuuluu ajatus omasta erehtyväisyydestä ja siihen liittyvä valmius ottaa selvää myös vastapuolen ajattelusta perusteineen: ehkäpä omassa ajattelussa onkin ollut jokin sokea piste, joka toisinajattelijoideni on minua helpompi huomata, joten heidän teksteihinsä tutustuminen voisi kenties auttaa minua rajoittamaan omaa yksipuolisuuttani eikä niitä siksi kannata suoralta kädeltä sivuuttaa, vaikka olisi oman kannan perusteiden kestävyydestä miten varma hyvänsä.
  16. ^ Plantinga, Alvin: Reason and Belief in god, teoksessa Plantinga, Alvin and Wolterstorff, Nicholas: Faith and Rationality: Reason and Belief in God, s. 27-29. South Bend, Ind.: University of Notre Dame Press, 1983.

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Tieteisusko&oldid=12655”