Konstruktivismi

Konstruktivismi1 perustuu käsitteenä rakentamisen metaforaan, joten sitä voidaan selventää analysoimalla rakentamisen käsitteen eri ulottuvuuksia. Itse rakentamisen tai konstruoimisen käsitettä ei ole tarkasti määritelty konstruktivistisessa kirjallisuudessa. Sen tarkempi määrittely edellyttää vastausta ainakin seuraavaan neljään kysymykseen2: Kuka rakentaa? Mitä rakennetaan? Minkälainen on suhde rakentajan ja hänen rakennelmiensa välillä? Miten rakennetaan?

Kuka rakentaa?

Tavallisesti tiedon rakentajaksi ymmärretään yksilöpersoona. Tällaista lähestymistapaa edustavat esimerkiksi sveitsiläinen kehityspsykologi Jean Piaget (1896-1980) ja yhdysvaltalainen kasvatuspsykologi Ernst von Glasersfeld. Jokainen oppija rakentaa omat tietorakenteensa osana oppimisprosessiaan. Tällöin painotetaan sitä, että kukin oppija rakentaa tiedolliset rakennelmansa yksilöllisesti omien malliensa ja oman valikoivan tarkkaavaisuutensa pohjalta.

Rakentajaksi voidaan ymmärtää myös ryhmä (esimerkiksi oppilaat ja opettaja yhdessä), tiedeyhteisö tai koko yhteiskunta. Yhteisöllistä lähestymistapaa edustavat esimerkiksi venäläinen psykologi Lev S. Vygotsky (1896-1934) ja yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Kenneth Gergen. Myös Piagetin ja von Glasersfeldin ajattelussa on yhteisöllisiä piirteitä.

Koulun opetussuunnitelman pohjana olevan tiedon rakentajaksi ymmärretään usein tiedeyhteisö: tiedeyhteisössä eri tutkijat yhteistyössä toistensa kanssa luovat tiedollisen perustan, jonka varaan rakennetaan opetussuunnitelma. Millainen sitten on yksilön tiedonrakentamisprosessin suhde tiedeyhteisön vastaavaan prosessiin? Tästä seuraa useita kysymyksiä. Tuleeko yksilön tietorakenteita arvioida tiedeyhteisön luomien tietorakenteiden pohjalta? Onko hyväksyttävää, että kukin oppija rakentaa tiedolliset rakennelmansa vallitsevista tieteellisistä käsityksistä riippumatta? Tulisiko kaikkia tiedollisia rakennelmia pitää periaatteessa yhtä pätevinä?

Mitä rakennetaan?

Mitä tällaisten tiedollisten prosessien kautta rakennetaan? Reijo Miettisen mukaan konstruktivismin eri suuntauksia voidaan erotella sen perusteella, mitä ne painottavat neljästä mahdollisesta konstruoinnin kohteesta:

Rakennetaanko 1) tietoja ja käsitteitä yksilön päähän, 2) yhteinen tulkinta keskustelussa jostakin asiasta, 3) sääntö tai instituutio, jota yksilöt noudattavat vai 4) esine tai esinejärjestelmä kuten talo, mikroskooppi, tietokoneohjelma tai runokokoelma.

Miettinen 3

Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan yksilöt rakentavat ideoita, kokemuksia, merkityksiä ja uskomuksia. Oppilaat rakentavat omat tiedolliset käsityksensä, ja opettajat rakentavat itselleen käsityksen oppilaan tietorakenteista sekä opetuksensa tietorakenteet ja opetussuunnitelman.

Toiseen ryhmään kuuluu se, että tieteessä rakennetaan malleja, hypoteeseja, teorioita ja tietoja sekä tieteen olettamia yksikköjä kuten elektroneja ja geenejä.

Kolmannesta vaihtoehdosta on esimerkkinä se, että uskomusten rakentaminen edellyttää inhimillistä kieltä, jota yksilö ei rakenna vaan jonka hän saa siltä kulttuurilta, jonka jäseneksi hän syntyy. Hän ei pystyisi viestimään ympäröivän kulttuurin kanssa, ellei hän omaksuisi tarkasti kielen merkityksiä ja sääntöjä. Tiedon rakentamisen prosessi ei siis ala tyhjästä. Yksilölle tarjotaan alusta asti sanoja ja tulkintoja havainnoille. Hän muodostaa omat käsityksensä tämän aineiston pohjalta, mutta ilman vuorovaikutusta ympäröivän kulttuurin kanssa häneltä puuttuisivat kieli, sanat ja käsitteet.

Neljäs vaihtoehto konkretisoi rakentamisen kohteen ja antaa sille tarkoin rajatun muodon.

Mitä rakentamisella tarkoitetaan?

Mitä rakentamisella tarkoitetaan ja miten rakennetaan? Usein rakentamisella tai konstruoinnilla tarkoitetaan puheen tai kirjoituksen kohteena olevien esineiden, olioiden tai tapahtumien merkityksellistämistä. Tällöin oletetaan, että kielen käyttö ei niinkään kuvaa maailmaa kuin järjestää ja rakentaa, uusintaa ja muuntaa sitä todellisuutta, jossa elämme. Yhtä ja samaa kohdetta on mahdollista merkityksellistää useilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Todellisuus rakennetaan merkityksellistämisen kautta, koska ilman merkityksellistämistä se on tyhjä, vailla sisältöä.

Joku yksittäinen ihminen on mahdollista merkityksellistää äidiksi, naiseksi, aikuiseksi, akateemiseksi, musiikin harrastajaksi, keskustalaiseksi, uskovaiseksi, valkoihoiseksi, hiljaiseksi, maalaiseksi, raittiiksi, vammaiseksi jne.

Jokinen & Juhila & Suoninen4

Kieli ei kuvaa todellisuutta vaan luo sitä. Kielen käyttö ei heijasta yksiselitteisesti niin sanottua ulkoista todellisuutta (esimerkiksi havainnoitavia värejä) eikä myöskään sisäistä todellisuutta (esimerkiksi värejä aistivia tuntemuksia).5

Näemme sekä aineelliset asiat että käsitteelliset asiat erilaisten merkityssysteemien avulla. Todellisuus ei muodostu pelkistä merkityksistä, mutta emme voi tarkastella asioita tai esineitä ilman niiden merkityksellistämistä, emme voi siirtyä versiottomaan todellisuuteen.

Jokinen & Juhila & Suoninen6

Inhimillinen kieli jäsentyy sosiaalisesti jaettuihin merkitysjärjestelmiin. Taustalla on sveitsiläisen kielitieteilijän Ferdinand de Saussuren (1857-1913) kehittelemä ajatus kielestä järjestelmänä, "jossa kaikki osat liittyvät yhteen ja jossa minkä tahansa osan merkitys riippuu kaikkien muiden merkkien samanaikaisesta olemassaolosta"7. Kieli on järjestelmä, joka perustuu merkitysten välisiin eroihin ja keskinäisiin suhteisiin. Kielessä ei ole itsenäisiä merkityksiä, joiden merkitys perustuisi siihen, että ne viittaavat ulkoiseen todellisuuteen ja jotka merkitsisivät jotakin irrallaan muista merkityksistä. Tällä tavalla ymmärretty merkitysjärjestelmä tulee lähelle sellaisia ilmauksia kuin "kulttuurinen kielioppi"8 ja "yhteisen ymmärtämisen järjestelmä"9. Nykyinen konstruktivistinen ajattelu painottaa kuitenkin de Saussurea enemmän sitä, miten erilaiset tavat käyttää kieltä samalla luovat sitä todellisuutta, josta ne puhuvat, antamalla sille erilaisia merkityksiä.10

Useimmat konstruktivismin vaikeudet sijoittuvat tälle alueelle. Voimme ottaa vertailukohdaksi vaikkapa talon rakentamisen. Yleensä talon rakentajat käyttävät valmiita ainesosia, joita he eivät ole itse kokonaan rakentaneet. Rakennuselementtien raaka-aine on saatu valmiina. Esimerkiksi rakennuksen raaka-aineiden atomirakenne on ollut olemassa ennen kuin talon rakentaja aloittaa työnsä. Hän ei siis rakenna taloa aivan alusta asti. Raaka-ainetta muokataan niin, että siitä saadaan talon rakennukseen sopivia ainesosia, joista talo sitten rakennetaan.

Jos tätä konkreettista talon rakentamisesta otettua kuvaa sovelletaan tiedollisiin rakennelmiin, seuraa siitä useita kysymyksiä. Lähteekö oppija rakentamaan tietoa aivan alusta asti, vai saako hän jotakin valmiina todellisuudesta? Onko kokemus kokonaan ihmisen aktiivisesti rakentama, vai onko siinä jotakin sellaista, minkä ihminen saa ulkopuolisesta todellisuudesta? Konstruktivistit olettavat, että todellisuus on vailla merkitystä ennen kuin ihminen antaa sille merkityksen. Ihminen luo todellisuuden järjestyksen merkityksellistämisensä kautta. Realistisen käsityksen mukaan ihmisen todellisuudelle antaman merkityksen on tarkoitus tavoittaa todellisuuden merkitys ja kuvata siellä vallitsevaa järjestystä.

Filosofiset empiristit, joiden mukaan tieto on peräisin kokemuksesta, olettavat tavallisesti, että kokemuksen perustavat ainesosat, aistivaikutelmat, muokkautuvat ulkopuolisen todellisuuden vaikutuksesta. Tältä pohjalta ihminen sitten rakentaa monimutkaisempia tiedollisia rakennelmia. Empiristit olettavat ihmisen rakentavan tietonsa aistivaikutelmien varaan. Locken kaltaiset empiristit ajattelivat aistivaikutelmien tarjoavan yhteyden ulkopuoliseen maailmaan ja kaiken muun tiedon rakentuvan kokemuksesta saatujen yksinkertaisten ideoiden pohjalta.

Kant kehitti tätä näkemystä konstruktivistiseen suuntaan. Hän katsoi kokemuksen tarjoavan ainoastaan kaoottisia aistivaikutelmia, joita ihmisen havainnon muodot ja ymmärryksen kategoriat järjestävät hahmottuneeksi ja järjestyneeksi kokonaisuudeksi. Kantin mukaan ei ole mahdollista saada tietoa maailmasta sellaisena kuin se on todellisuudessa vaan ainoastaan sellaisena kuin se näyttäytyy meille.

Kant olettaa ihmisen tajunnasta riippumattoman todellisuuden olemassaolon. Hänen mielestään meillä ei kuitenkaan voi olla todellisuudesta tietoa. Joudumme käytännössä elämään tiedollisten konstruktioidemme pohjalta. Kuitenkin Kant katsoi, että tiedollisille konstruktioille on asetettava tiukat järkiperäiset kriteerit. Nykyiset konstruktivistit ovat paljolti luopuneet tästä Kantin ajatuksesta ja katsovat, ettei konstruktioiden pätevyydelle ole olemassa yleispäteviä kriteerejä.

Konstruktivistista lähestymistapaa voidaan kritisoida. Vaikka oletettaisiin, että ihminen joutuu tulkitsemaan kaikki aistivaikutelmansa, on silti vaikea ajatella, ettei ihminen tavoittaisi havainnossa jotakin todellisuudesta. Jos havainto on kokonaan ihmisen vapaata luomusta, on vaikea ymmärtää, miten se eroaa esimerkiksi haavekuvasta.

Tulisiko tiedollisia rakennelmia arvioida?

Miten tiedon rakentamisen prosessin tulisi tapahtua? Jotkin konstruktivismin muunnelmat olettavat, että kaikki tavat muodostaa käsityksiä ovat yhtä hyviä. Radikaalin konstruktivismin mukaan oppilaan voidaan katsoa muodostaneen tiedollisesti pätevän käsityksen jo silloin, kun hän on muodostanut jonkin uskomuksen. Ei ole merkitystä sillä, ovatko muodostetut uskomukset tosia tai epätosia, koska ei ole olemassa yleispäteviä sääntöjä tiedollisten rakennelmien konstruoimiselle, vaan prosessi on täysin yksilöllinen.

Kantin kaltaiset konstruktivistit uskovat, että on olemassa yleispäteviä järkiperäisiä kriteerejä. Tiedon rakentamisen prosessi ei ole mielivaltainen, vaan sen tulisi tapahtua järkisyiden ja todistusaineiston pohjalta. Kantin mukaan nämä kriteerit ovat kuitenkin seurausta ihmisen havainnon ja ajattelun rakenteesta, joten ne eivät tarjoa tietoa siitä, millainen ihmisen tietoisuuden ulkopuolinen todellisuus on. Myös tunnettu yhdysvaltalainen tieteenfilosofi Thomas Kuhn (1922-1996) korostaa sitä, että vaikka tieteessä rakennetaankin hypoteeseja oivalluksen perusteella, ja vaikka hypoteesien vertailu onkin vaikeaa, niiden välinen valinta ei kuitenkaan ole täysin mielivaltainen. Tieteellisten käsitysten tulee täyttää tieteen tutkimusmenetelmien asettamat kriteerit, jotka yksityiskohdissaan riippuvat tieteen tutkimusalasta.

Konstruktivismin eri muunnelmia

Konstruktivismin käsite on moniselitteinen ja se voi saada erilaisen merkityksen riippuen siitä, mille alueelle sitä sovelletaan.

Konstruktivistinen ontologia

Ontologisen realismin vastakohtana konstruktivistinen ontologia tarkoittaa näkemystä, jonka mukaan todellisuus riippuu ratkaisevasti ihmisen tavasta käsitteellistää tai konstruoida todellisuutta, hänen käyttämästään kielestä tai teoreettisesta viitekehyksestä. Michael C. Rean argumentin mukaan naturalistinen tutkimusohjelma johtaa konstruktivistiseen ontologiaan.

Konstruktivistinen tietoteoria

Konstruktivistinen tietoteoria olettaa, että ihminen ei voi saada tietoa siitä, millainen maailma on todella. Ihminen voi tuntea maailman vain sellaisena kuin hän on sen konstruoinut, koska ihmisen tajunnasta riippumaton todellisuus on ihmisen tavoittamattomissa. Alvin Plantingan evoluutioteoreettisen argumentin mukaan naturalistinen maailmankatsomus johtaa tietoteoreettiseen konstruktivismiin, koska naturalistista lähtökohdista ei ole mahdollista perustella uskoa älyllisten kykyjen kuten havainnon ja järjen luotettavuuteen.

Moraalikonstruktivismi ja arvokonstruktivismi

Moraalin ja arvoteorian alueilla konstruktivismi olettaa, että arvotodellisuutta ei ole olemassa, joten sanan varsinaisessa mielessä ei ole olemassa tietoa arvoista, ainoastaan tietoa ihmisten arvostuksista. Aksiologisen argumentin mukaan naturalistinen lähtökohta johtaa arvokonstruktivismiin, koska naturalistisista lähtökohdista on vaikea tai mahdoton oikeuttaa uskoa objektiivisiin arvoihin.

Teologinen konstruktivismi

Teologian alueella konstruktivismi tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan todellisuuden perimmäisestä olemuksesta ei ole mahdollista saada tietoa. 'Jumala' on pelkkä ihmismielen konstruktio, mieltä ylentävä symboli tai puhetapa. Teologinen konstruktivismi on teologisella kielellä ilmaistua ateismia tai agnostismia.

Konstruktivismi kognition teoriana

Kognition teoriana konstruktivismi painottaa sitä, että yksilöt ymmärtävät maailman ja toimivat siinä käyttäen hyväkseen rakentamiaan käsitteellisiä konstruktioita ja mielikuvia. Se, mitä yksilöt voivat periaatteessa mielessään rakentaa tiettynä ajan hetkenä, riippuu heidän käytettävissään olevista käsitteellisistä, kielellisistä ja kokemuksellisista mahdollisuuksista ja tietorakenteista. Se, mitä yksilöt itse asiassa rakentavat mielessään, riippuu myös heidän motivaatiostaan ja kuhunkin tehtävään käytettävissä olevasta ajasta ja energiasta.

Konstruktivistinen oppimisen teoria

Konstruktivistinen oppimisen teoria korostaa sitä, että yksilö rakentaa aktiivisesti tiedollisia käsityksiään, sen sijaan että hän vastaanottaisi ne todellisuudesta tai opettajalta.

Konstruktivistinen opetuksen teoria

Konstruktivistinen opetuksen teoria korostaa lähestymistapaa, jossa oppijat itse aktiivisesti etsivät tietoa, sen sijaan että opettaja tarjoaisi heille valmiita tietopaketteja.

Konstruktivismin eri muunnelmien suhde

Konstruktivismin eri muunnelmat eivät välttämättä ole loogisesti riippuvaisia toisistaan. On mahdollista olla esimerkiksi oppimisteoreettinen konstruktivisti ja teologinen realisti.


Katso myös

Lähteet

  • Jokinen, A. & Juhila, K. & Suoninen, E.: Diskurssianalyysin aakkoset. Tampere: Vastapaino, 2000.

Viitteet

  1. ^ sanasta konstruoida, rakentaa
  2. ^ Nola, R.: Constructivism in Science and in Science Education: A Philosophical Critique, teoksessa Matthews, M. R.: Constructivism in Science Education. A Philosophical Examination, s. 33. Dordrecht: Kluwer Academic Publischers, 1998.
  3. ^ Miettinen, R.: Konstruktivistinen oppimisnäkemys ja esineellinen toiminta. Aikuiskasvatus, 2000, nro 4, s. 276.
  4. ^ Jokinen & Juhila & Suoninen 2000: 24-25
  5. ^ Jokinen & Juhila & Suoninen 2000: 20
  6. ^ Jokinen & Juhila & Suoninen 2000: 21
  7. ^ de Saussure, F.: Course in General Linguistics, s. 113. London: Duckworth, 1983.
  8. ^ Alasuutari, P.: Kvalitatiivinen analyysi kulttuurisen kieliopin etsimisenä. Sociologia, 1989, nro 4, s. 267-276.
  9. ^ Silverman, D.: Qualitative Methodology and Sociology: Describing the Social World, s. 118. Aldershot: Gower, 1985.
  10. ^ Jokinen & Juhila & Suominen 2000: 19-20.