Aksiologinen argumentti

Aksiologia tarkoittaa oppia arvoista eli teoriaa siitä, mikä on arvokasta ja miten arvostuksia voidaan perustella. Aksiologian alueeseen kuuluvat ainakin seuraavat arvoalueet:

• Looginen
• Sosiaalinen
• Kielellinen
• Moraalinen
• Juridinen
• Esteettinen

Niinpä aksiologisen argumentin idea sen eri muodoissaan on, että nämä arvoalueet selittyvät paremmin teistisestä kuin ateistisesta lähtökohdasta.

Kaikkein tunnetuin muoto aksiologista argumentti on moraalinen argumentti.

Harvardin yliopiston sosiologin Pitirim A. Sorokinin mukaan materialismin varaan rakentuva kulttuuri lopulta hajoaa, koska siltä puuttuvat älylliset lähteet, joiden pohjalta se pystyisi tarjoamaan perustaa tiedolle arvoista, kuoleman jälkeisestä elämästä ja Jumalasta, se ei tarjoa edellytyksiä elää viisasta ja hyveellistä elämää.

Koska naturalismi pyrkii selittämään koko olemassaolon aineellisten prosessien pohjalta, se ei löydä paikkaa ihmisyyden olennaisille piirteille kuten tietoisuudelle, tahdon vapaudelle, järjellisyydelle, ehdottomille ihmisoikeuksille ja elämän tarkoitukselle. Koska nämä piirteet selittyvät raamatullisen jumaluskon pohjalta, ne tarjoavat tukea raamatulliselle jumaluskolle ja muodostavat todistusaineistoa naturalismia vastaan.

Naturalismi ei selitä tietoisuutta ja tahdon vapautta

Jopa yksinkertaisen kipuaistimuksen selittäminen on ongelmallista naturalistisesta lähtökohdasta, koska naturalismin on vaikea yleensä selittää tietoisuutta, joka on laadullisesti täysin erilainen todellisuuden ulottuvuus kuin fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutus.

Ateistit olettavat, että maailma koostui alun perin pelkistä fysikaalisista hiukkasista ja fysikaalisista voimista, ilman elämää. Ateisteilla ei ole mitään selitystä sille, miten aineelliset kappaleet olisivat itsestään voineet kehittyä tietoiseksi elämäksi. Ateistit eivät edes tiedä mistä tai kuinka aloittaa näiden ilmiöiden selittämistä.

Jos jo pelkän tietoisuuden selittäminen on ongelma naturalismille, vielä vaikeampaa on selittää tahdon vapautta, koska sitä selitettäessä joudutaan ristiriitaan suljetun syiden ja seurausten ketjun oletuksen kanssa.

Ihmisten kokemus kyvystään tehdä vapaita ratkaisuja on yleismaailmallinen. Jos ihmisellä ei ole mitään maailmankatsomuksellista syytä kieltää tahdon vapautta, hän yleensä pitää sitä itsestään selvyytenä.

John Searlen kaltainen naturalistikin myöntää, että ihmisen kokemus tahdon vapaudesta on niin vakuuttava, että ihmisen on mahdotonta toimia ikään kuin tämä kokemus olisi harhaa. Kuitenkin ajatus tahdon vapaudesta näyttää mahdottomalta, sovittaa yhteen naturalismin kanssa.

Naturalismi ei selitä järjellisyyttä

Vielä vaikeampaa on naturalistisista lähtökohdista selittää yhtenäinen henkinen minuus, joka pystyy aktiivisesti vaikuttamaan ympäristöönsä ja toimimaan järkiperäisesti. On vaikea ymmärtää, miten järkiperäinen ajattelu olisi voinut syntyä puhtaasti aineellisten prosessien tuloksena.

Järkiperäisen ajattelun ominaispiirteet sopivat hyvin yhteen Jumalan olemassaolon kanssa, koska Jumala on järjellinen olento. Luomisuskon pohjalta ei ole vaikea ymmärtää, että järjellisyys ilmenee Jumalan kuvaksi luodun olennon olemuksessa. Mutta koska naturalismin mukaan perimmäinen todellisuus on kylmä, ei-järjellinen ja sokea lainalaisuuksien hallitsema aine, on vaikea selittää, miten järjellinen ajattelu olisi voinut syntyä.

Naturalismi ei selitä moraalisesti vastuullista minuutta

Kaikkein vaikeinta naturalismin pohjalta on selittää yhtenäinen henkinen minuus, joka pystyy moraaliseen, vastuulliseen toimintaan. Kenelläkään ei ole aavistustakaan, miten moraalisen tiedon mahdollisuutta, moraalitotuuksia, ihmisen itseisarvoa ja ehdottomia ihmisoikeuksia voitaisiin selittää lähtien liikkeelle perimmäisten fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutuksesta.

Moraalin näkökulmasta persoonan käsitteellä on keskeinen merkitys. Itsetietoisuus, tahdon vapaus, ihmisen itseisarvo, järjellisyys ja syvät ihmissuhteet liittyvät kaikki persoonan käsitteeseen. Persoonan käsitettä on vaikea selittää, jos kaiken alkuperä ymmärretään persoonattomaksi. Naturalisti John Gray myöntää: ”Kun olemme luopuneet kristinuskosta, itse persoonan käsitteestä tulee epäilyksenalainen.” Jos sen sijaan todellisuuden alkuperä on persoonallinen Jumala, persoonallisten olentojen olemassaolo tulee ymmärrettäväksi. Ajatus ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona antaa selityksen ihmisen itseisarvolle ja moraalille.

Koska on olemassa täydellisen hyvä Jumala, on luonnollista, että hänen olemuksensa määrittelee sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Niinpä kristinuskon totuutta voidaan perustella seuraavanlaisen päättelyketjun avulla: Jos kristinusko on totta, järjellisyys, moraalisuus ja persoonallisuus luonnehtivat ihmistä Jumalan kuvaksi luotuna olentona. Kokemuksemme tarjoaa tässä suhteessa vahvaa todistusaineistoa sen puolesta, että kyseiset piirteet itse asiassa ovat olennainen osa ihmisyyttä. Kristinusko asettaa näin haasteen muille maailmankatsomuksille – erityisesti naturalismille: Osoittakaa, että teillä on parempi selitys näille ominaisuuksille kuin kristinuskolla, erityisesti kristillisellä opilla ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona. Tai osoittakaa, että kyseiset ominaisuudet eivät ole todellisia, vaikka ne näyttävät todellisilta.

Ateistinen naturalismi vie pohjan ihmiselämän pyhyydeltä

Luomisnäkemyksen pohjalta tulee ymmärrettäväksi, miksi kaikilla ihmisillä on ehdoton ihmisarvo, koska jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja on Jumalan ehdottoman rakkauden ja arvostuksen kohde. Eri ihmisissä korostuvat eri puolet Jumalan kuvasta kuten älykkyys, hyväntahtoisuus, moraali, sosiaalisuus, liikunnallisuus. Älyllisesti kehitysvammainen on yhtä lailla Jumalan kuvaksi luotu olento kuin Einstein – heissä vain korostuvat eri puolet Jumalasta

Kristuksen evankeliumi toi ihmiselämän pyhyyden esille sellaisella voimalla, että se vähitellen muutti koko kulttuurin. Kristinuskon vaikutuksesta esimerkiksi vastasyntyneiden tappaminen ja vammaisten heitteille jättö tulivat kielletyiksi. Darwinismin nousu ja kristinuskon heikkeneminen johtivat puolestaan vähitellen 1800-luvulta alkaen siihen, että taju ihmiselämän pyhyydestä heikkeni.

Uskonnottoman filosofin Raimond Gaitan mukaan ihmisen pyhyyttä ei voida perustella ilman uskoa siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja että hän on Jumalan rakastama olento. Gaitan mukaan vain uskonnollinen ihminen voi perustellusti puhua pyhästä. Kuitenkin tällainen puhe leimaa useimpien ihmisten ajatuksia olivatpa he uskonnollisia tai eivät, koska käytännössä ihmisiä ei voi kohdella niin kuin eläimiä. Siksi uskonnottomat ihmiset etsivät ilmauksia, jotka toimisivat maallistuneina vastineina pyhyydelle, kuten että kaikki ihmiset ovat äärettömän arvokkaita, että he ansaitsevat ehdottoman kunnioituksen, ja että heillä on ehdottomat ihmisoikeudet. Ongelmana on se, että uskonnottomasta lähtökohdasta näitä ilmaisuja ei pystytä oikeuttamaan. Yhdelläkään niistä ei ole sitä yksinkertaista voimaa mikä on uskonnollisella puhetavalla, jonka mukaan olemme pyhiä, koska Jumala rakastaa meitä, lapsiaan.

Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff on samaa mieltä Gaitan kanssa. On mahdotonta luoda ehdottomien ihmisoikeuksien perustaksi tarvittavaa käsitystä ihmisarvosta ilman uskoa siihen, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento. Ehdottomat ihmisoikeudet perustuvat vakaumukseen, että jokainen ihminen riippumatta älyllisistä ja muista kyvyistään on Jumalan kuvaksi luotu olento, jota Jumala rakastaa ehdottomalla rakkaudella, ja jolla siksi on luovuttamaton ihmisarvo.

Pelkistävä naturalismi vie pohjan elämän täyteydeltä

Naturalismin perustava ongelma on, että se vie pohjan ihmiselämän kaikkein merkityksellisimmiltä ulottuvuuksilta. Ralph Shallisin mukaan elämän merkityksellisyys huipentuu rakkaudessa sellaisena kuin Jeesus Kristus sitä opetti. Ihminen saa todellisen rauhan ja hyvinvoinnin vain rakastaessaan Jumalaa kaikesta sydämestään ja lähimmäistään niin kuin itseään.

Jos kaikki kansat ottaisivat käytännön ohjeeksi Jeesuksen opetukset, edes ne jotka sisältyvät vuorisaarnaan (Matt. 5-7), yksi lyhyt viikko riittäisi ratkaisemaan lähes kaikki ne ongelmat, jotka tällä hetkellä vaivaavat ihmiskuntaa. Jos ihmiset tänään alkaisivat elää hänen rakkauden periaatteensa mukaisesti, yksi ainoa päivä riittäisi pysäyttämään asevarustelun, poistamaan rikoksen, kidutuksen ja vakoilun. Ydinpommi purettaisiin, marginalisoidut saisivat kunniapaikan ja rikkaat jakaisivat ilolla omaisuutensa köyhille. Kukin tekisi parhaansa mukaan työtä toisten hyväksi, viholliset tekisivät sovinnon keskenään, toivottomat sydämet löytäisivät toivon. Jeesus Kristus yhdistää ihmiset veljellisellä rakkaudella.

Kirjallisuutta

• Moreland, J. P.: The Recalcitrant Imago Dei. SCM Press. 2009.
• Puolimatka, Tapio: Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Uusi Tie. 2010
• Wolterstorff, Nicholas: Justice. Princeton University Press. 2008