Kreationismi

ApoWikistä
Versio hetkellä 11. toukokuuta 2009 kello 07.14 – tehnyt Jrambon (keskustelu | muokkaukset) (→‎Nuoren Maan kreationismiin)


Malline:Kreationismi

Gustave Dorén kaiverrus "Valon luominen"

Kreationismi on käsitys, jonka mukaan kaikkeus ja sen elolliset olennot on luotu luomistapahtumassa, tyypillisesti luomisviikon kuluessa.

Kreationismilla voidaan tarkoittaa kahta eri asiaa. Yleisessä ja harvinaisemmassa merkityksessä sanalla voidaan tarkoittaa yleistä käsitystä, että Jumala on luonut maailman. Tässä merkityksessä useimmat uskonnot ovat kreationistisia ja suurin osa tieteellisen metodin perustajista (Bacon, Galilei, Newton, Leibniz, Pascal, Faraday, Maxwell) olivat kreationisteja.

Nykyään käsitteellä kreationismi, tarkoitetaan sellaista luomisopillista käsitystä, jossa raamatun 1 Mooseksen kirjan alkulukuja käytetään tieteellisen mallin rakentamiseen eliöiden synnylle. Käsityksen mukaan Raamatun luomiskertomus on myös luonnontieteellisesti ja historiallisesti tarkka kuvaus maailman synnystä. Kreationismin kannattajat kohdistavat arvostelunsa biologisen lajien synnyn lisäksi myös elämän syntyyn (kemiallinen evoluutio), alkuräjähdysteoriaan ja näihin liittyvään kouluopetukseen.

On väitetty, että kreationismi on näennäistiedettä pitäessään osin lähtökohtanaan uskonnollista tekstiä. Osin kreationismin lähtökohta on siis uskonnollinen, osin tieteellinen (syvemmässä analyysissä uskonnollisen ja tieteellisen ero ei ole mitenkään selvä). Sama syyte voidaan esittää metodiseen naturalismiin perustuvaa tiedettä kohtaan, koska siinäkin edeltä ja empiirisestä aineistosta riippumatta rajoitetaan mahdollisia tieteellisiä selityksiä vain naturalistisiin. Metodiseen naturalismiin sitoutuvat tiede on siis samoin uskonnollisesti sitoutunutta.

Tämä artikkeli käsittelee enimmäkseen jälkimmäistä määritelmää.

Historiaa

Luomisopin ajatus lähinnä vanhan testamentin luomista käsitteleviin kohtiin. Useat teologit ovat laskeneet luomisen ajankohtaa, tunnetuimpana ehkä James Ussher.

Kreationismin mukaan esimerkiksi eläinten monimutkaisuus todistaa älyllisen luojan olemassaolosta. Kysymyksessä on niin sanottu luonnon järjestyksen jumalatodistus, jota käytettiin uskontojen puolustamisessa erityisesti ennen Darwinin teorian syntyä.

Niin sanottu nuoren maan kreationismi vastustaa tieteen käsitystä maankuoren kehityksestä ja maaperän rakenteesta. Kreationistit vetoavat muun muassa laskelmiinsa eroosionopeuksista ja radioaktiivisten isotooppien suhteista. Kreationistien mukaan tähdistä tuleva valo on ehtinyt matkata suhteellisuusteoreettisen aikavääristymän ansiosta miljardeja vuosia joten miljardit valovuodet ja kaukaiset tähtiräjähdykset eivät ole luomisopin kannattajille ongelma. On myös kreationisteja, jotka kannattavat käsitystä vanhasta maapallosta.

Kehitysoppia vastustavat kreationistit eivät useinkaan pidä totena kokonaan uusien perusryhmien kehittymistä, makroevoluutiota, sen sijaan nykyisten lajien populaatioiden muuntelua, josta on empiiristä näyttöä, ei kiistetä.

Nuoren maan kreationismin synty

Keskeisiin kreationistien teoksiin kuului nuoren maan kreationismia ja Nooan tulvaa puolustava Morrisin ja Whitcombin kirja The Genesis Flood, 1961, josta tuli lähtölaukaus nykyaikaisen kreationismin suuntauksille. Pian tämän jälkeen Morris ja Gish perustivat Institute for Creation Research (ICR) -järjestön. Tämän jälkeen syntyi Answers in genesis -järjestö, sekä Creation Research Society tutkimusyhteisö, jolla on oma julkaisusarja Creation Research Quarterly. Myöhemmin Answers in Genesis järjestöstä erkani [www.creationontheweb.com|Creation Ministries International] tutkimuksellisemman painotuksensa vuoksi.

Vanhan maan kreationismin synty

Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkulukuja on jo ainakin kirkkoisä Augustinuksesta lähtien tulkittu siten että päivät eivät tarkoita 24 tunnin päiviä. Raamatun alkulukujen ja muiden luomiseen liittyvien kohtien perusteella tieteellisen mallin esitti Hugh Ross 1993 kirjassaan The Creator and the Cosmos. Tätä edeltäviäkin malleja oli ollut.

Älykäs suunnittelu

Vuonna 1989 ilmestyi kouluopetukseen tarkoitettu teos Of Pandas and People, joka osoitti makroevoluutioteorian tieteellisiä ongelmia sekä eikä raamattua käytetty tieteellisten selitysten lähtökohtana. Kirjassa käytettiin käsitettä ”älykäs suunnittelu” (engl. intelligent design). Evoluution kiihkeimmille puolustajille on tyypillistä kriitikon piilomotiiveihin keskittyminen. On väitetty että Of Pandas and People olisi ollut jonkinlaista kreationismia piilotettuna ja kirjan tekijöille on projisoitu poliittisia motiiveja. Väitteet ovat kuitenkin vääriä. Kirjan tekijät eivät ole kreationisteja sanan yleisessä merkityksessä. Kirjan aiemmista versioista on vaihdettu termejä siitä syystä, että tekijöiden mielestä niillä oli liian vakiintunut kreationismiin liittyvä merkitys. Kirja ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole älyllisesti rehellistä kutsua kreationismiksi.

Älykkäästä suunnittelusta on käyty erityisesti Yhdysvalloissa runsaasti väittelyä. Toistaiseksi se ei ole saavuttanut tiedeyhteisön valtavirran kannatusta. Kiihkeimmät evoluution puolustajat leimaavat perusteetta älykkään suunnittelun kreationistien Troijan hevoseksi. Todellisuudessa älykkään suunnittelun käsite on ollut esillä jo ainakin Sokrateen ja Platonin ajoista lähtien. Lisäksi 1800 luvulla esimerkiksi L. Henderson on esittänyt tämänsuuntaisia.

Älykkään suunnittelun liikkeen edustajat (esimerkiksi Phillip Johnson, Michael Behe ja William Dembski) eivät lue itseään kreationististeiksi, eivätkä kreationistit (kuten esimerkiksi Henry Morris ja Duane Gish) lue älykkään suunnittelun kannattajia kreationisteiksi. Tämä johtuu siitä, älykäs suunnittelu ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole perusteltua kutsua kreationismiksi. Älykkään suunnittelun lukeminen kreationismiksi on yhtä älyllisesti rehellistä kuin SDP-puolueen kutsuminen kommunismiksi. Tyypillisesti evoluution puolustajan käyttävät tällaisia epärehellisiä taktiikoita suojatakseen oman kantansa älykkään suunnittelun siihen kohdistamalta kritiikiltä.

Kreationismin historia Suomessa

Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Suomen Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864. Suomeen tuotiin Haeckelin valheellisiin perusteluihin (väärennetyt sikiökuvat, monerat) perustuvaa makroevoluutioteoriaa. Eläintieteen professori Fredrik Wilhelm Mäklin ei antanut arvoa evoluutioteorialle,1 ja "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskjöld kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä.2

Vuonna 1889 käytiin kuuluisa ”uskonsota Jyväskylässä”. Vuonna 1889 Eero Erkon toimittama Keski-Suomi aloitti kirjoitussarjan Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta. Siitä syntyi kiivas keskustelu, ja evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta Minna Canth ja Juhani Aho.

Vähitellen myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyi evoluutioteorian. Kirkko piti kiinni käsityksestään, että Jumala on luonut maailman, mutta hyväksyi myös evoluutionteorian.

1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Vierassana kreationismi tuli tunnetuksi tällöin, esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt Nykysuomen sivistyssanakirja ei sitä tunne. Päivälehtiin tuli kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia ja 1980-luvun lopulla helluntailaisten johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aholle osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle. Vuonna 1989 Skepsis ry antoi Huuhaa-palkinnon WSOY:lle kirjan Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota (1980) julkaisemisesta.

Tohtori Matti Leisola sai vuonna 2004 perusteetta Huuhaa-palkinnon3 järjestettyään evoluutioteoriaan tieteellisen kriittiseeti suhtautuvan luentosarjan nimeltään Biology - Tackling Ultimate Complexity Teknillisellä korkeakoululla. Seminaari oli alunperin yritetty järjestää Helsingin yliopistolla väittelynä, jossa osanottajat olisivat olleet älykkään suunnittelun kannattaja Paul Nelson, makroevoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat Richard Sternberg ja kaksi suomalaista tunnettua evoluutioteoriaa puolustavaa professoria. Ylipiston rehtori kielsi tapahtuman järjestämisen hieman ennen tapahtumaa. Tällöin Leisola järjesti seminaarin Teknillisessä korkeakoulussa. Leisola kritisoi palkitsemisperusteita kirjoituksessaan Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?.

Esiintyvyys

Luomisopin kannattajia on useimpien uskontokuntien (paitsi ateismin) piiristä, evankelisluterilainen kirkko mukaan lukien. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti adventistien, viidennen herätysliikkeen, helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta. Jehovan todistajat eivät pidä itseään kreationisteina, vaikka uskovat luomiseen4

Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa ja Hollannissa esiintyy luomisopin kannatusta. Suomessa tutkimuksia aiheesta ei ole juuri tehty.

Katolinen kirkko on virallisesti paavin suulla todennut evoluution voivan olla "enemmän kuin hypoteesi". Paavi Pius XII antoi kuitenkin 1950 kiertokirjeen Humani Generis (ihmisen synnystä), jossa kehitysopille sallitaan asema vain biologisessa pohdiskelussa. Esimerkiksi kaikkeuden alkuperässä sillä ei tule kiertokirjeen mukaan olla mitään osaa. Katolinen kirkko näkee selvemmin naturalistisen tieteen rajauksen ongelman, jossa tiede pakotetaan etsimään kaikelle luonnollisia selityksiä, olivat ne totta tai eivät. Tälläinen sitoutuminen johtaa materialismiin, valitettavasti tieteen nimissä.

Suomessa tunnetuimpia kreationismin kannattajia ovat muun muassa Teknillisen korkeakoulun professori Matti Leisola, taiteilija Kimmo Pälikkö sekä lääkäri Pekka Reinikainen.

Kreationismin lajeja

Kuten evoluutioteorian eri suuntausten lajittelemiseksi, myös kreationismin eri lajien luokittelemiseksi on tehty useita yrityksiä. Taulukossa alla on lueteltu päänäkemykset

Ihminen Biologiset lajit Maapallo Kaikkeus
Nuoren Maan kreationismi Jumalan luoma maapallon 6. 24h päivänä yhteydessä. Jumalan luoma. Muuntelua havaitaan, Makroevoluutio ei ole uskottava. Alle 40 000 vuoden ikäinen, tyypillisesti 10 000. Maailmanlaajuisen tulvan muokkaama. Alle 40 000 vuoden ikäinen
Vanhan Maan kreationismi Jumalan luoma, noin 100 000 - 20 000 vuotta sitten. Tyypillisesti luominen sopivissa kohdissa. Ei yksittäistä yhteistä esivanhempaa. 4.3 miljardia vuotta. Tyypillisesti paikallinen Nooan tulva. 17-14 miljardia vuotta.
Teistinen evoluutio Kehittynyt muista kädellisistä. Kehittyneet yhteisestä esivanhemmasta. Tieteen ajoitus. Ei maailmanlaajuista tulvaa. Tieteen ajoitus.

Kreationismin teorioihin verrattuna Älykkään suunnittelun teoria:

Ihminen Biologiset lajit Maapallo Kaikkeus
Älykäs suunnittelu Useimpien kannattajien mukaan ihminen on erikseen suunniteltu (henkiset kyvyt, hyppäys eteenpän mm. motoriikassa ja kasvojen ilmeissä, moraali). Suunnittelu nähtävissä useissa kohdin, todisteena mm. palautumaton monimutkaisuus. Joidenkin kannattajien mukaan maapallo on suunnittelun tulosta. Useimpien kannattajien mukaan kaikkeus on suunnittelun tulosta (kosminen hienosäätö).

Nuoren Maan kreationismi

Pääartikkeli: Nuoren Maan kreationismi
  • Ei hyväksy miljardien vuosien ikää maalle mutta saattaa hyväksyä sen kaikkeudelle, mikäli käytetään yleistä suhteellisuusteoriaa ja aikadilataatiota maapallolla (Hartnettin ja Humphreysin kosmologiat).
  • Ei pidä makroevoluutiota uskottavana. Kieltää uusien perusryhmien synnyn (makroevoluutio), muuntelusta empiiristä näyttöä (niin sanottu mikroevoluutio)
  • Perusteoksia muun muassa Morris & Whitcomb: The Genesis Flood, 1961

Vanhan Maan kreationismi

  • Pitää maapallon suurta ikää luotettavana.
  • Tyypillisesti ei kannata makroevoluutioteoriaa makroevoluution (uusien elinten tai muun laadullisesti uuden synty), mutta hyväksyvät mikroevoluution (muuntelu lajien / perusryhmien sisällä).
  • Ihminen (Aatami ja Eeva) luotu 100 000 - 10 000 vuotta sitten erikseen.

Julkaisut

  • Kalifornialainen Intitute for Creation Research eli Luomisen tutkimuslaitos on perustanut oman "ammatillisen, vertaisarvioidun lehden" International Journal for Creation".5
  • CRSQ
  • Journal of Creation
  • Creation Magazine
  • ICC Conference Proceedings -sarja

Katso myös

Lähteet

  1. ^ Hyötyniemi, Heikki: IPMM’03: Complexity and Emergence: Towards a ”New Science” of Industrial Automation. (ppt) 18.-23.5.2003. Viitattu 25.8.2007.
  2. ^ Hytti, Esa: Evoluutio. (doc)
  3. ^ "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"
  4. ^ Herätkää!, syyskuu 2006 s.3
  5. ^ Helsingin Sanomat 29.5.2007 s. D2

Aiheesta muualla

Malline:Wikiaineisto

Nuoren Maan kreationismiin

Vanhan maan kreationismi

Kreationismia vastustavia sivustoja