Ero sivun ”Jumalatodistus” versioiden välillä

ApoWikistä
(Tapsan settiä vähän säestykseks, eli jumalatodistusten luonteen kuvailua)
(Viilailua)
Rivi 1: Rivi 1:
Filosofien piirissä on antiikin ajoista lähtien muotoiltu erilaisia koherentteja argumentteja  Jumalan olemassaolon puolesta eli '''jumalatodistuksia'''. Ensimmäiset merkittävät jumalatodistukset muotoili [[wp:Aristoteles|Aristoteles]]<ref name=Russell1>{{Kirjaviite | Tekijä=Russell, Bertrand | Nimeke=Länsimaisen filosofian historia 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia | Selite=(Alkuteos: History of western philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-0-17867-5}}</ref> ja erityisesti [[keskiaika|keskiajan]] [[skolastiikka|skolastiikan]] [[teologia]]ssa jumalatodistuksilla oli keskeinen rooli.<ref name=Russell1 /> Jumalatodistukset eivät [[Tapio Puolimatka]]n mukaan todista Jumalan olemassaoloa vastaansanomattomasti,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Puolimatka, Tapio  | Nimeke = Usko, tieto ja myytit | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2005 | Kappale = Argumentatiivinen tieto Jumalasta | Sivu = 136 | Tunniste = 951-26-5347-8}} (''Nämä argumentit eivät tarjoa vastaansanomatonta todistusta Jumalasta, mutta ne tarjoavat järkisyitä uskoa Jumalaan.'')</ref> joten yksittäisistä jumalatodistuksista puhuttaessa onkin ehkä oikeellisempaa puhua jumalatodistuksista argumentteina. Merkittävää onkin argumenttien kumulatiivisuus; usein jumalatodistuksen lopputuloksena voidaan todeta, että jumalan olemassaolo on kyseessä olevin perustein todennäköistä, ja kun useat erilliset argumentit tukevat Jumalan olemassaolon todennäköisyyttä, on erittäin todennäköistä, että Jumala on olemassa.
'''Jumalatodistus''' on [[wp:argumentti|argumentti]] Jumalan olemassaolon puolesta. Ensimmäiset merkittävät jumalatodistukset muotoili [[wp:Aristoteles|Aristoteles]]<ref name=Russell1>{{Kirjaviite | Tekijä=Russell, Bertrand | Nimeke=Länsimaisen filosofian historia 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia | Selite=(Alkuteos: History of western philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-0-17867-5}}</ref> ja erityisesti [[keskiaika|keskiajan]] [[skolastiikka|skolastiikan]] [[teologia]]ssa jumalatodistuksilla oli keskeinen rooli.<ref name=Russell1 /> Jumalatodistukset eivät [[Tapio Puolimatka]]n mukaan todista Jumalan olemassaoloa vastaansanomattomasti,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Puolimatka, Tapio  | Nimeke = Usko, tieto ja myytit | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2005 | Kappale = Argumentatiivinen tieto Jumalasta | Sivu = 136 | Tunniste = 951-26-5347-8}} (''Nämä argumentit eivät tarjoa vastaansanomatonta todistusta Jumalasta, mutta ne tarjoavat järkisyitä uskoa Jumalaan.'')</ref> joten yksittäisistä jumalatodistuksista puhuttaessa onkin ehkä oikeellisempaa puhua jumalatodistuksista argumentteina. Merkittävää onkin argumenttien kumulatiivisuus; usein jumalatodistuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että jumalan olemassaolo on esitetyin perustein todennäköistä, ja mitä useammasta argumentista seuraavaa kyseinen johtopäätös, sitä todennäköisempänä Jumalan olemassaoloa voidaan pitää.


Merkittävimmät jumalatodistukset ovat [[ontologinen argumentti]], [[kosmologinen argumentti]], [[teleologinen argumentti]], [[historiallinen argumentti]] ja [[moraalinen argumentti]].
Merkittävimmät jumalatodistukset ovat [[ontologinen argumentti]], [[kosmologinen argumentti]], [[teleologinen argumentti]], [[historiallinen argumentti]] ja [[moraalinen argumentti]].

Versio 27. elokuuta 2008 kello 00.38

Jumalatodistus on argumentti Jumalan olemassaolon puolesta. Ensimmäiset merkittävät jumalatodistukset muotoili Aristoteles1 ja erityisesti keskiajan skolastiikan teologiassa jumalatodistuksilla oli keskeinen rooli.1 Jumalatodistukset eivät Tapio Puolimatkan mukaan todista Jumalan olemassaoloa vastaansanomattomasti,2 joten yksittäisistä jumalatodistuksista puhuttaessa onkin ehkä oikeellisempaa puhua jumalatodistuksista argumentteina. Merkittävää onkin argumenttien kumulatiivisuus; usein jumalatodistuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että jumalan olemassaolo on esitetyin perustein todennäköistä, ja mitä useammasta argumentista seuraavaa kyseinen johtopäätös, sitä todennäköisempänä Jumalan olemassaoloa voidaan pitää.

Merkittävimmät jumalatodistukset ovat ontologinen argumentti, kosmologinen argumentti, teleologinen argumentti, historiallinen argumentti ja moraalinen argumentti.

Viitteet

  1. > 1,0 1,1 Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia. (Alkuteos: History of western philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5.
  2. ^ Puolimatka, Tapio: "Argumentatiivinen tieto Jumalasta", Usko, tieto ja myytit, s. 136. Tammi, 2005. 951-26-5347-8. (Nämä argumentit eivät tarjoa vastaansanomatonta todistusta Jumalasta, mutta ne tarjoavat järkisyitä uskoa Jumalaan.)