Ero sivun ”Jeesuksen historiallisuus” versioiden välillä

ApoWikistä
p (Jeesuksen historiallisuuden tausoitus sopii mielestäni paremmin artsun alkuun)
(linkkifix)
 
(65 välissä olevaa versiota 4 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Se, että Jeesus todella eli vuoden 0 tienoilla, on erittäin olennaista kristinuskon kannalta, sillä sen mielekkyys on vahvasti riippuvainen [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kuvaaman Jeesuksen pääpiirteittäisestä historiallisuudesta.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Kankaanniemi, Matti | Otsikko = [http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/antiikin_sankaritarut_eivat_horjuta_evankeliumien_aitoutta/ Antiikin sankaritarut eivät horjuta evankeliumien aitoutta] | Julkaisu = Ristin Voitto | Ajankohta =8.10.2008 | Numero = 41 | Sivut = 10–11 |
{{tämä artikkeli|käsittelee Jeesus Nasaretilaisen historiallisuutta puoltavaa todistusaineistoa. Jeesuksen epähistoriallisuutta puoltavia argumentteja kritisoidaan artikkelissa ''[[Jeesus-myyttihypoteesi]]''.}}
Julkaisupaikka = Kerava | Julkaisija = Aikamedia |  | www-teksti = Ristin Voitto | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.11.2008 }} (''- - kristinuskon mielekkyys on lujasti sidoksissa Uuden testamentin kuvaaman Jeesus-kertomuksen pääpiirteittäiseen historiallisuuteen - -'')</ref> Useimmat historian- ja raamatuntutkijat pitävät Jeesusta juutalaisena, [[wp:Galilea|Galileassa]] syntyneenä opettajana, jota pidettiin yleisesti parantajana, sai kasteen [[wp:Johannes Kastaja|Johannes Kastajalta]] ja tuomittiin [[wp:Pontius Pilatus|Pontius Pilatuksen]] käskystä kuolemaan [[wp:ristiinnaulitseminen|ristiinnaulitsemalla]] syytettynä kansan kiihotuksesta Rooman valtakuntaa vastaan.<ref>Raymond E. Brown, The Death of the Messiah: From Gethsemane to the Grave (New York: Doubleday, Anchor Bible Reference Library 1994), p. 964; D. A. Carson, et al., p. 50-56; Shaye J.D. Cohen, From the Maccabees to the Mishnah, Westminster Press, 1987, p. 78, 93, 105, 108; John Dominic Crossan, The Historical Jesus: The Life of a Mediterranean Jewish Peasant, HarperCollins, 1991, p. xi-xiii; Michael Grant, p. 34-35, 78, 166, 200; Paula Fredriksen, Jesus of Nazareth, King of the Jews, Alfred A. Knopf, 1999, p. 6-7, 105-110, 232-234, 266; John P. Meier, vol. 1:68, 146, 199, 278, 386, 2:726; E.P. Sanders, pp. 12-13; Geza Vermes, Jesus the Jew (Philadelphia: Fortress Press 1973), p. 37.; Paul L. Maier, In the Fullness of Time, Kregel, 1991, pp. 1, 99, 121, 171; N. T. Wright, The Meaning of Jesus: Two Vis</ref> Kuolema ja oikeudenkäynti ovat kiistattomimpia historiallisia tietoja Jeesuksen elämästä.<ref>''Varmin historiallinen tieto Jeesus Nasaretilaisesta on, että roomalaiset sotilaat ristiinnaulitsivat hänet Juudean maaherran Pontius Pilatuksen käskystä.'' ({{Verkkoviite | Nimeke = Pro gradu -tutkielma: Pietarin evankeliumi todistaa toisen vuosisadan juutalaisvastaisuudesta | Osoite = http://www.teologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=306&Itemid=59 | Viitattu = 12.1.2008 | Tekijä = Mika Hynninen | Julkaisija = Helsingin yliopiston, Joensuun sekä Åbo akademin teologiset tiedekunnat | Ajankohta =
Jeesus Nasaretilaisen olemassaolon kieltäminen on yleinen ja muodikas tapa leimata kristinusko naurettavaksi. Häviävän pieni tutkijoiden vähemmistö<ref>"The nonhistoricity thesis has always been controversial, and it has consistently failed to convince scholars of many disciplines and religious creeds. - - Biblical scholars and classical historians now regard it as effectively refuted." - Robert E. Van Voorst, Jesus Outside the New Testament: An Introduction to the Ancient Evidence (Grand Rapids, MI: Eerdmans, 2000), p. 16.<br />"There are those who argue that Jesus is a figment of the Church’s imagination, that there never was a Jesus at all. I have to say that I do not know any respectable critical scholar who says that any more.” Burridge, R & Gould, G, Jesus Now and Then, Wm. B. Eerdmans, 2004, p.34</ref> kieltää Jeesuksen koskaan olleen olemassa ja väittävät hänen olleen epä-aabrahamilaisten uskontojen jumalista ja sankareista ominaisuuksia yhdistelemällä luotu myyttinen tai symbolinen hahmo.<ref>Michael Martin; John Mackinnon Robertson</ref> Nykyaikainen Jeesus-tutkimus ei oleta ensimmäisten kristittyjen pyrkineen puolueettomaan historiankirjoitukseen, mutta pitää silti Jeesuksen historiallisuuden kieltämistä täysin perusteettomana.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Uro, Risto; Lehtipuu, Outi | Nimeke = Nasaretilaisen historia | Julkaisija = Kirjapaja | Vuosi = 1997 | Kappale = | Sivu = 250 | Selite = | Tunniste = 951-625-457-8 }} (''Teoriat myyttiin perustuvasta, täysin epähistoriallisesta Jeesuksesta ovat vailla tieteellistä arvoa, vaikka onkin selvää, etteivät ensimmäiset kristityt kirjoittajat pyrkineet puolueettomaan historiankirjoitukseen.'')</ref> [[wp:Tieteen kuvalehti|Tieteen kuvalehti]] tiivistää tiedeyhteisön yleisen mielipiteen seuraavasti:
14.12.2007 }}</ref>  
{{lainaus|Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun.<ref>Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12</ref>}}


Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija kiistää Jeesuksen olleen olemassa noin 2000 vuotta sitten.<ref>''Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun. '' (Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12)<br />{{Kirjaviite | Tekijä = Uro, Risto; Lehtipuu, Outi | Nimeke = Nasaretilaisen historia | Julkaisija = Kirjapaja | Vuosi = 1997 | Kappale = | Sivu = 250 | Selite = | Tunniste = 951-625-457-8 }} (''Teoriat myyttiin perustuvasta, täysin epähistoriallisesta Jeesuksesta ovat vailla tieteellistä arvoa, vaikka onkin selvää, etteivät ensimmäiset kristityt kirjoittajat pyrkineet puolueettomaan historiankirjoitukseen.'')</ref> Kuitenkin häviävän pieni tutkijoiden vähemmistö<ref>"The nonhistoricity thesis has always been controversial, and it has consistently failed to convince scholars of many disciplines and religious creeds. - - Biblical scholars and classical historians now regard it as effectively refuted." - Robert E. Van Voorst, Jesus Outside the New Testament: An Introduction to the Ancient Evidence (Grand Rapids, MI: Eerdmans, 2000), p. 16.<br />"There are those who argue that Jesus is a figment of the Church’s imagination, that there never was a Jesus at all. I have to say that I do not know any respectable critical scholar who says that any more.” Burridge, R & Gould, G, Jesus Now and Then, Wm. B. Eerdmans, 2004, p.34</ref> kieltää Jeesuksen koskaan olleen olemassa ja väittävät hänen olleen epäaabrahamilaisten uskontojen jumalista ja sankareista ominaisuuksia yhdistelemällä luotu myyttinen tai symbolinen hahmo.<ref>Michael Martin; John Mackinnon Robertson</ref>
Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 67&nbsp;% oli sitä mieltä, että Jeesus oli todellinen henkilö. Vakuuttuneimpia tästä olivat korkeakoulututkinnon suorittaneet ja ylemmät toimihenkilöt (80&nbsp;%). 10 % ei pitänyt Jeesusta todellisena henkilönä. 66&nbsp;% uskoi että Jeesus on Jumalan poika, ja 12&nbsp;% oli toista mieltä.<ref name="Heino">{{kirjaviite| Tekijä=Heino, Harri | Nimeke=Mihin Suomi tänään uskoo | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-0-27265-5}}</ref> Jeesuksen historiallisuuden kyseenalaistajat eivät ole yleensä olleet historiantutkijoita.<ref name="uro&lehtipuu-19">{{Kirjaviite | Tekijä = Uro, Risto; Lehtipuu, Outi | Nimeke = Nasaretilaisen historia | Julkaisija = Kirjapaja | Vuosi = 1997 | Kappale = | Sivu = 19-20 | Selite = | Tunniste = 951-625-457-8 }}</ref>  
Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 67&nbps;% oli sitä mieltä, että Jeesus oli todellinen henkilö. Vakuuttuneimpia tästä olivat korkeakoulututkinnon suorittaneet ja ylemmät toimihenkilöt (80&nbsp;%). 10 % ei pitänyt Jeesusta todellisena henkilönä. 66&nbsp;% uskoi että Jeesus on Jumalan poika, ja 12&nbsp;% oli toista mieltä.<ref name="Heino>{{kirjaviite| Tekijä=Heino, Harri | Nimeke=Mihin Suomi tänään uskoo | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-0-27265-5}}</ref>


=== Yleisesti ===
Jeesuksen historiallisuuden kieltämistä perustellaan usein [[AW:S#kanoniset evankeliumit|kanonisten evankeliumien]] ristiriitaisuudella. Historiallisten todisteiden ristiriitaisuus ja puuttellisuus eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tiedon taustalla oleva tapahtuma ei olisi tosi.<ref>[en.wikipedia.org/wiki/Absence_of_Evidence "Absence of evidence is not evidence of absence"]</ref> Esimerkiksi [[wp:Aleksanteri Suuri|Aleksanteri Suuren]] kaksi kokonaista elämäkertaa, kirjoittajina [[wp:Arrianos|Arrianos]] ja [[wp:Plutarkhos|Plutarkhos]], laadittiin yli neljäsataa vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen ja kuitenkin näitä kirjoituksia pidetään luotettavina. Toisaalta kukaan ei olekaan kyseenalaistanut Aleksanterin olemassaoloa sillä hänestä jäi jälkeen fyysisiä todisteita kuten kolikkoja.


Jeesuksen elämästä ei tunneta hänen elinaikanaan kirjoitettuja asiakirjoja. Varhaisimmat hänen elämästään todistavat kirjoitukset, [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjeet ja [[evankeliumi]]t, on kirjoitettu joitakin kymmeniä vuosia hänen sanotun kuolemansa jälkeen. Monet tutkijat katsovat [[Raamattu|Raamatun]] kertomusten Jeesuksesta olevan osittain teologisoituja tai mytologisoituja kuvauksia historiallisen henkilön elämästä. Heidän mukaansa niiden tarkoituksena on ollut ennemmin uusien käännynnäisten voittaminen kuin puolueettoman historiallisen totuuden esittäminen. Yksi raamatuntutkimuksen suurimpia kysymyksiä on sen erottaminen, mikä osa Jeesuksen elämän kuvauksista on historiallista aineistoa ja mikä ei. Jopa tarkat kuvaukset Jeesuksen elämästä ovat saattaneet muuttua suullisessa perimätiedossa ja mahdollisen Raamatun kirjojen toimitustyön aikana. Toisia on saatettu liioitella tarkoituksella, ja joitakin seikkoja on saatettu keksiä kokonaan mahdollisesti vanhempien tekstien (kuten [[Vanha testamentti|Vanhan testamentin]] kirjoitusten) tai legendojen perusteella.
Voidaan pitää todennäköisenä, että Aleksanteri Suuri on kuollut. Kuoleman syyksi on arveltu muun muassa [[wp:malaria|malaria]]a, myrkytystä, haimatulehdusta tai [[wp:aivokuume|aivokuume]]tta. Myrkytysteorian takana on esimerkiksi [[wp:Quintus Curtius Rufus|Curtiuksen]] väite siitä että Antipatroksen poika [[wp:Kassandros|Kassandros]] olisi tuonut myrkyn mukanaan Euroopasta ja että Aleksanterin [[wp:juomanlaskija|juomanlaskija]] olisi myrkyttänyt kuninkaan. Muut historioitsijat kuten Arrianos väittävät kuitenkin ettei Aleksanteria myrkytetty.<ref>Arrianos 7.27</ref> Vaikka tiedot Aleksanteri Suuren kuolintavasta eroavatkin toisistaan, hän lienee silti kuollut. Samaten [[wp:Hannibal|Hannibal]]in Alppien ylityksestä on kaksi täysin erilaista versiota, mutta silti kukaan ei ole kyseenalaistanut itse tapahtuman historiallisuutta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Strobel, Lee | Nimeke = Tapaus Kristus | Vuosi = 1998, 2005 | Kappale = | Sivu = 43,304 | Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Aikamedia | Tunniste = ISBN 951-606-723-9 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5. syyskuuta 2007 | Kieli = }}</ref>


[[Jeesus-myytti]]in uskova koulukunta näkee Jeesuksen olleen uusi versio vanhempien [[mysteeriuskonto]]jen kuolevasta ja ylösnousevasta jumalihmisestä. Tällainen oli muun muassa [[Osiris]]-[[Dionysos]]. Toiset taas katsovat, että [[gnostilaisuus|gnostilaisuuden]] ja kristinuskon yhtämäkohdat perustuvat historialliseen henkilöön, joka toimi keskeisenä henkilönä juutalaisen perinteen ja mysteeriuskontojen yhteensulauttamisessa. Tämän teorian mukaan tämä synkretistinen uskonto osoittautui lopulta suositummaksi pakanoiden kuin juutalaisten parissa, ja kehittyi myöhemmin kristinuskoksi.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}
Vaikka [[AW:S#kanoniset evankeliumit|kanonisten evankeliumien]] luotettavuus onkin jollain tasolla kyseenalaistettavissa, on niiden sisältämän Jeesus-tradition synnyn selittäminen vaikeaa olettamatta todellista henkilöä tradition taakse. Myös valtavirran [[AW:S#sekulaari|sekulaari]] [[wp:historiantutkimus|historiantutkimus]] sekä liberaali [[wp:teologia|teologinen]] tutkimus (kuten [[Jeesus-seminaari|Jeesus-seminaari]]) hyväksyvät Jeesuksen historiallisuuden muun muassa siksi, että se selittää uskottavimmin Jeesus-tradition synnyn.<ref>Uro & Lehtipuu 1997, s. 51, 155, 250.</ref>


Historiallisten todisteiden ristiriitaisuus ja puuttellisuus eivät tarkoita, etteikö itse kertomus olisi tosi. Esimerkiksi [[Aleksanteri Suuri|Aleksanteri Suuren]] kaksi kokonaista elämäkertaa, kirjoittajina [[Arrianos]] ja [[Plutarkhos]], laadittiin yli neljäsataa vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen ja kuitenkin näitä kirjoituksia pidetään luotettavina. Toisaalta kukaan ei olekkaan kyseenalaistanut Aleksanterin olemassaoloa sillä hänestä jäi jälkeen fyysisiä todisteita kuten kolikkoja. Samaten [[Hannibal]]in Alppien ylityksestä on kaksi täysin erilaista versiota, mutta silti kukaan ei ole kyseenalaistanut itse tapahtuman historiallisuutta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lee Strobel | Nimeke = Tapaus Kristus | Vuosi = 1998,2005 | Kappale = | Sivu = 43,304 | Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Aikamedia | Tunniste = ISBN 951-606-723-9 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5. syyskuuta 2007 | Kieli = }}</ref>
== Jeesuksen historiallisuutta koskevaa tutkimusaineistoa ==
Tutkijoiden yleinen mielipide ei tietenkään todista Jeesuksen historiallisuutta. Seuraavaksi artikkelissa käsitellään pintapuolisesti keskeisintä Jeesuksen historiallisuutta koskevaa tutkimusaineistoa.


=== Varhaisimmat tunnetut kirjoitukset ===
Viittauksia Jeesus Nasaretilaiseen on [[kanoniset evankeliumit|kanonisten evankeliumien]] ulkopuolella niin vähän, että niiden perusteella Jeesuksen elämästä on vaikeaa rakentaa kattavaa kuvaa. Niitä on kuitenkin sen verran, että hänen olemassaolostaan voidaan olla melko varmoja. Viittausten vähäistä määrää selittää se, että ennen kuolemaansa Jeesus oli monien tutkijoiden mukaan tuntemattomampi kuin [[wp:Johannes Kastaja|Johannes Kastaja]].<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Junailiko Jeesus kuolemansa? | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002592207.html | Viitattu = 18.4.2017 | Selite = Suomalaiset tutkivat kuolemaa, joka tapahtui 1980 vuotta sitten | Tekijä = Mäkisalo, Martti | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 10.4.2009 }}  (''Yksi oli Johannes Kastaja, joka monien tutkijoiden mukaan oli elinaikanaan jopa tunnetumpi kuin Jeesus.'')</ref>
==== Kristilliset kirjoitukset ====


[[Jeesus]] on useiden [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjojen ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten päähenkilö. Yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä sijoittuvat evankeliumeihin, jotka on nykyisen tutkimuksen mukaan kirjoitettu noin vuosien [[60]]-[[100]] välillä. Jotkut katsovat, että myös Uuden testamentin kirjeet, erityisesti [[apostoli]] [[Paavali]]n ensimmäisen vuosisadan puolen välin jälkeen kirjoittamat kirjeet, tarjoavat tietoja historiallisesta Jeesuksesta.
Tietoa ajanlaskumme alun ajoilta on löydetty ainoastaan neljän roomalaisen historijoitsijan teoksista. Kyseiset historioitsijat ovat [[wp:Suetonius|Suetonius]], [[wp:Tacitus|Tacitus]], [[wp:Velleius Paterculus|Velleius Paterculus]] ja [[wp:Dio Cassius|Dio Cassius]].<ref>Yamauchi E. M. "Jesus Outside the New Testament: What Is the Evidence".</ref> [[Matti Kankaanniemi|Matti Kankaanniemen]] mukaan Jeesuksen elämä ei ollut aikansa Rooman valtakunnan perspektiivistä niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia mainintoja.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kankaanniemi, Matti | Nimeke = [[Nasaretilaisen haaste]] | Vuosi = 2000 | Kappale = | Julkaisija = Aikamedia Oy | Sivu = | Selite = | Tunniste = 952-5374-00-9 }} (''Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä.'')</ref> Juutalaisten voidaan olettaa olleen huomattavasti kiinnostuneempia Jeesuksen elämästä. Kuitenkin Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jKr. tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kankaanniemi, Matti | Nimeke = [[Nasaretilaisen haaste]] | Vuosi = 2000 | Kappale = | Julkaisija = Aikamedia Oy | Sivu = | Selite = | Tunniste = 952-5374-00-9 }} (''Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.'')</ref>


Jeesus on keskeinen henkilö myös Uuden testamentin [[apokryfiset kirjat|apokryfikirjoissa]], joita ei ole koskaan laajassa mittakaavassa luettu Raamatun kirjojen kaanoniin. Näistä yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä ovat jälleen apokryfisissä evankeliumeissa, mutta myös muiden kirjojen sisältöä on ehdotettu todistusaineistoksi. Valtavirran kristillisyys ei kuitenkaan ole koskaan hyväksynyt näiden kirjojen todistusta laajassa mittakaavassa.
=== Kristilliset kirjoitukset ===


===== Evankeliumit =====
Jeesus on useiden [[wp:Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjojen ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten päähenkilö. Yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä sijoittuvat neljään kanoniseen evankeliumiin, jotka ovat nykyisen konsensuksen mukaan kirjoitetut noin vuosien 60-100 välillä. Jotkut katsovat, että myös Uuden testamentin kirjeet, erityisesti [[wp:apostoli|apostoli]] [[wp:Paavali|Paavali]]n ensimmäisen vuosisadan puolen välin jälkeen kirjoittamat kirjeet, kertovat jonkin verran Jeesuksesta. Vanhimmat tunnetut Uuden testamentin kirjojen papyrus-kopiot ovat peräisin 100-luvun alkupuoliskolta.


Perinteisesti hyväksyttyjä Jeesuksen elämästä kertovia lähteitä ovat [[Kaanon|kanoniset evankeliumit]],<ref>On John, see S. Byrskog, "Story as History - History as Story", in ''Wissenschaftliche Untersuchungen zum Neuen Testament'' 123 (Tübingen: Mohr, 2000; reprinted Leiden: Brill, 2002), p. 149; Richard Bauckham, ''Jesus and the Eyewitnesses'' (Cambridge: William B. Eerdmans Publishing Company, 2006) p. 385.</ref> jotka sisältävät huomattavasti [[AWS:narratiivinen|narratiivista]] aineistoa Jeesuksen julkisesta toiminnasta. Kanoniset evankeliumit keskittyvät hänen julistukseensa, tekoihinsa, kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
Jeesus on keskeinen henkilö myös Uuden testamentin [[wp:apokryfiset kirjat|apokryfikirjoissa]], joita ei ole koskaan laajassa mittakaavassa luettu Raamatun kirjojen kaanoniin.


The four canonical Gospels are anonymous. The introduction to Luke mentions accounts of what was handed down by eyewitnesses, and claims to have "diligently investigated all things from the beginning". The epilogue to John states that "these things" are testified to by the [[disciple whom Jesus loved|beloved disciple]], whose "testimony we know&nbsp;... is true".<ref>John {{bibleverse-nb||John|21:24|31}}.</ref> The authors in antiquity who discussed the authorship of the Gospels generally asserted the following:<ref>See the commentary by St. Augustine on [http://www.hypotyposeis.org/synoptic-problem/2004/10/external-evidence-augustine.html hypotyposeis.org]; also see the fragments in Eusebius, ''[[Church History (Eusebius)|Ecclesiastical History]]'' 3.39.1, 3.39.15, 6.14.1, 6.25.</ref> Matthew was supposedly written by [[Matthew the Evangelist|Matthew]], one of the [[Twelve apostles]] of Jesus; Mark was also supposedly written by [[Mark the Evangelist|Mark]], a [[Disciple (Christianity)|disciple]] of [[Simon Peter]], who was one of the ''Twelve''; Luke was supposedly written by [[Luke the Evangelist|Luke]], who was a disciple of [[Paul of Tarsus|Paul]], who was the Apostle to the Gentiles; John was supposedly written by [[John the apostle|John]], who was one of the [[Twelve Apostles|Twelve]]. In addition, the book of the [[Acts of the Apostles]] has traditionally been [[Luke-Acts|attributed to Luke]].  There is no independent evidence within the Gospels, however, as to their authorship other than those claimed within the Christian tradition<ref>Mack, Burton L. (1996), "Who wrote the New Testament" the making of the Christian myth" (HarperOne)</ref>.
==== Evankeliumit ====


The first three Gospels, known as the synoptic gospels, share much material. As a result of various scholarly hypotheses attempting to explain this interdependence, the traditional association of the texts with their authors has become the subject of criticism. Though some solutions retain the traditional authorship,<ref>For an overview of the synoptic problem that discusses the traditional view in detail, see Drane, ''Introducing the New Testament'' (San Francisco: Harper Row, 1986) chapter 11. Also, see Donald Guthrie, ''New Testament Introduction'' (Downers Grove: InterVarsity, 1990)</ref> other solutions reject some or all of these claims. The solution most commonly held in academia today is the [[two-source hypothesis]], which posits that Mark and a hypothetical 2nd source, called the [[Q document]], were used as sources for Matthew and Luke. Other solutions, such as the [[Augustinian hypothesis]] and [[Griesbach hypothesis]], posit that Matthew was written first and that Mark was an [[epitome]]. Scholars who accept the two-source hypothesis generally date Mark to around 70, with Matthew and Luke dating to 80-90.<ref>[[Raymond E. Brown]]. ''An Introduction to the New Testament''. New York: Anchor Bible.</ref> Scholars who accept Matthean priority usually date the synoptic gospels to before 70, with some arguing as early as 40.<ref>[[John A. T. Robinson|J.A.T. Robinson]], ''Redating the New Testament.'' Philadelphia: Westminster Press. 1985. pp.86-92.</ref> John is most often dated to 90-100,<ref>Brown 7</ref> though a date as early as the 60s, and as late as the second century have been argued by a few.<ref>For an early date, see: J. A. T. Robinson, ''Redating the New Testament'', and William F. Albright, ''Towards a More Conservative View'', in Christianity Today (18 January 1963); for a late date, see R. Bultmann, ''Kerygma and Myth: A Theological Debate''; for a brief overview, see also [http://www.bethinking.org/resource.php?ID=233 this article] at bethinking.org</ref>
Uuden testamentin evankeliumit ovat keskeisimpiä Jeesusta käsitteleviä tekstejä, ja näin avainasemassa myös Jeesuksen historiallisuuden tutkimuksen kannalta. Evankeliumit tunnetaan kokonaisena 300-luvulta. 100- ja 200-luvuilta on säilynyt erimittaisia papyruskatkelmia.<ref name="Uro-41">Uro & Lehtipuu 1997, s. 41-45</ref> Evankeliumitutkimuksessa ja niiden luotettavuuden arvioinnissa keskeisiä ongelmia ovat evankeliumien ajoitukset, kirjoittajien yhteydet Jeesukseen, tekstien erilaiset kerrostumat sekä niiden keskinäiset riippuvuudet. Jälkimmäiseen liittyy niin kutsuttu [[wp:synoptinen ongelma|synoptinen ongelma]].<ref name="Uro-45">Uro & Lehtipuu 1997, s. 45-49</ref>


<blockquote>"Thus our prime sources about the life of Jesus were written within about fifty years of his death by people who perhaps knew him, but certainly by people who knew people who knew him. If this is beginning to sound slightly second hand, we may wish to consider two points. First... most ancient and medieval history was written from a much greater distance. Second, all the Gospel writers could have talked to people who were actually on the spot, and while perhaps not eyewitnesses themselves, their position is certainly the next best thing."<ref>Jo Ann H. Moran Cruz and Richard Gerberding, ''Medieval Worlds: An Introduction to European History'' Houghton Mifflin Company 2004, pp. 44-45</ref> </blockquote> 
Evankeliumeja ei ole kirjoitettu ensisijaisesti historiallisiksi teoksiksi, vaan niiden tavoitteena on ollut saada lukijat uskomaan Jeesuksen olleen Kristus, Jumalan poika.<ref name="Uro-41"/> Kaikki evankeliumeissa kuvattu traditio on jo tulkittu tästä uskosta käsin. Valtavirran tutkimuksen näkemys kuitenkin on, että traditio itsessään on saanut alkunsa konkreettisesta historiallisesta henkilöstä.<ref name="Uro-49">Uro & Lehtipuu 1997, s. 49-51</ref> Raamatun evankeliumit ovat uskottavimpia elämäkerrallisia teoksia Jeesuksesta, ja tästä syystä niitä ei voida sivuttaa muita historiallisia lähteitä jollain tapaa huonompana. Kaikki historialliset lähteet ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla, ja niiden nykyinen käyttötarkoitus sinänsä ei saisi vaikuttaa arvioon lähteiden uskottavuudesta.


The extent to which the Gospels were subject to additions, [[redaction]]s, or [[interpolation (manuscripts)|interpolations]] is the subject of [[textual criticism]], which examines the extent to which a manuscript changed from its [[autograph]], or the work as written by the original author, through manuscript transmission. Possible alterations in the Gospels include: [[Mark 16|Mark 16:9-20]], [[Gospel of Luke#Manuscripts|Luke 22:19b–20,43–44]], [[Pericope Adulteræ|John 7:53-8:11]].
==== Uuden testamentin kirjeet ====


Other issues with the historicity of the Gospels include possible conflicts with each other, or with other historical sources. The most frequent suggestions of conflict relate to the [[Census of Quirinius]] as recounted in Luke, the [[Genealogy of Jesus|two genealogies]] contained in Luke and Matthew, and the chronology of the Easter events.<ref>''Genealogies'' Brown p. 236, Ehrman, p. 121; ''census'' Brown p. 321, Ehrman, p. 118; ''Easter events'' Ehrman, p. 277 and see [http://ffrf.org/books/lfif/?t=stone An Easter Challenge For Christians] by [[Dan Barker]]</ref>
Apostoli [[Paavali]]n aidot kirjeet ovat Uuden testamentin vanhimpia tekstejä. Paavali ei ollut omien kirjeidensä eikä [[Apostolien teot|Apostolien tekojen]] perusteella koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan näkemiensä näkyjen ja Jeesuksen opetuslapsien kanssa käymiensä keskustelujen kautta. Paavali viittaa historialliseen Jeesukseen puhuessaan tästä "naisesta syntyneenä"<ref>{{Rp|Gal. 4:4}}</ref> ja [[Daavid]]in jälkeläisenä<ref>{{Rp|Room. 1:3}}</ref> sekä mainitessaan tämän veljen [[wp:Jaakob (Jeesuksen veli)|Jaakobin]]<ref>{{Rp|Gal. 1:18-20}}</ref>. Paavalin kirjeissä on lisäksi viittauksia sekä Jeesuksen lausumiin, joita ei löydy kanonisista evankeliumeista, että Jeesusta koskevaan perimätietoon.<ref name="Uro-39">Uro & Lehtipuu 1997, s. 39-40.</ref>


===== Uuden testamentin kirjeet =====
==== Kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset ====


{{Pääartikkeli|[[Paavalin kirjeet]]}}
Kaanonin ulkopuoliset niin kutsutut apokryfiset kirjat ovat enimmäkseen myöhäisiä, peräisin 100-200 -luvuilta tai vieläkin myöhemmältä ajalta, eikä niitä voida pitää historiallisesti luotettavina kuvauksina Jeesuksesta. Joissakin kirjoituksissa on merkkejä kanonisista evankeliumeista riippumattomasta perimätiedosta, mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että ne olisivat historiallisesti luotettavampia.<ref name="Uro-34">Uro & Lehtipuu 1997, s. 34-39.</ref>


Apostoli Paavali ei ollut ''[[Apostolien teot|Apostolien tekojen]]'' eikä hänen omien kirjeidensä perusteella koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan näkemiensä näkyjen ja Jeesuksen opetuslapsien kanssa käymiensä keskustelujen kautta. Paavalin vuosien [[55]] ja [[65]] välillä kirjoitettuja kirjeitä käytetään kuitenkin usein todisteena Jeesuksen historiallisuuden puolesta. Kaikki nykytutkijat eivät kuitenkaan ole sitä mieltä, että kaikki Paavalin nimiin laitetut kirjeet olisivat hänen kirjoittamiaan.
Uuden testamentin ulkopuolisista evankeliumeista eniten keskustelua on herättänyt [[wp:Tuomaan evankeliumi|Tuomaan evankeliumi]]. Monet sen lausumat vaikuttavat muodoltaan varhaisilta, myöhempää toimitustyötä edeltäviltä. Eräs merkittävä ryhmä Uuden testamentin apokryfejä ovat niin kutsutut [[wp:lapsuusevankeliumi|lapsuusevankeliumi]]t. Ne ovat vaikuttaneet muun muassa itäisen kirkon kirkkotaiteeseen, kun taas lännessä niitä ei ole hyväksytty samassa määrin kuvauksiksi Jeesuksesta.<ref name="Uro-34"/>


[[Kirje galatalaisille|Galatalaiskirjeessä]] Paavali sanoo käyneensä [[Jerusalem]]issa kolme vuotta sen jälkeen, kun oli nähnyt Jeesuksen näyssä [[Damasko]]n tiellä. Hän oli matkustanut [[Arabian niemimaa|Arabia]]ssa ja jälleen Damaskossa, ennen kuin matkusti [[Pietari (apostoli)|Pietarin]], jota hän kutsuu Jeesuksen apostoliksi, ja [[Jaakob (Jeesuksen veli)|Jaakobin]], jota hän kutsuu "Herran veljeksi", luokse (''Gal.'' 1:18–20 [http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1148324607367&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Gal.+1%3A18-20&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WHNU]).
=== Ei-kristilliset kirjoitukset ===
Paavali kertoo käyneensä Jerusalemissa myös neljätoista vuotta myöhemmin, jolloin hän osallistui kaupungissa pidettyyn [[Jerusalemin kokous|apostolien kokoukseeen]]. Kokouksessa väiteltiin muun muassa [[ympärileikkaus|ympärileikkauksen]] tarpeellisuudesta [[pakanuus|pakanuudesta]] kääntyneiden kristittyjen parissa.
<!--
Paul says he won the argument and that Peter, James, and [[John the Apostle|John]] agreed that he should be the preacher to the [[Gentiles]].  Peter later visited Paul at [[Antioch]] and associated with the Gentiles, but when certain friends of James showed up they seem to have discouraged Peter from associating with the Gentiles, and Paul rebuked Peter for this. ([http://www.biblegateway.com/passage/?book_id=55&chapter=2&version=31 2])  Galatians is one of the undisputed letters of Paul, so if one believes him and accepts these events as historical, then this is the earliest textual evidence for the existence of Jesus.  Having a "brother" and "apostles" who are arguing with Paul over what Jesus' real intentions were during his life is impossible if he never existed.  Acts of the Apostles, written at least twenty but probably thirty or forty years after Galatians, gives a more detailed account of the Council. 


The significance of non-Pauline authorship varies depending on which epistle is considered, but it is notable that the 7 uncontested epistles appear to some scholars to present a more [[docetic]] and [[gnosticism|gnostic]] view than the far more orthodox epistles which constitute those in dispute, particularly more so than the pastorals. [[Princeton University]]'s Professor of Religion, [[Elaine Pagels]], a specialist in the study of gnosticism has in consequence proposed that Paul was in fact a gnostic, in her book ''[[The Gnostic Paul]]''; a view which implies that the Pastorals, and the other disputed Pauline epistles, were created by the church to bring Paul's followers into the fold and to simultaneously subtly counter his arguments. Pagels' arguments have not found widespread acceptance in academia.
Ei-kristityistä historiankirjoittajista vain harvojen tiedetään kirjoittaneen mitään Jeesuksesta tai varhaiskristityistä. Jeesuksesta ei ilmeisesti ole kirjoitettu mitään sinä aikana, jolloin hänen yleisesti uskotaan eläneen. Jeesuksesta ei myöskään tiedetä olevan arkeologista aineistoa.  


The epistles that the Bible itself attributes to other individuals (Peter, James, John, and Jude) are generally considered to be written at a much later date, and hence are rarely considered in this context.
Suurin osa niistä kirjoittajista, joiden kirjoituksia on säilynyt, ei kuitenkaan kiinnittänyt juurikaan huomiota [[wp:Lähi-itä|Lähi-idän]] tapahtumiin saati sitten nimenomaisesti [[wp:Juudea|Juudea]]an muutenkaan. Näin heillä ei olisi välttämättä ollut juurikaan syytä mainita paikallista saarnaajaa, jonka nykyaikainen Jeesus-tutkimus arvioi toimineen julkisesti noin 3 vuotta. Jeesus ei esiinny esimerkiksi [[wp:Filon Aleksandrialainen|Filon Aleksandrialaisen]], [[wp:Seneca vanhempi|Seneca vanhemman]] eikä [[wp:Plutarkhos|Plutarkhoksen]] kirjoituksissa, mikä saattaa viitata siihen, että jos Jeesus oli olemassa, hän ei ole herättänyt juurikaan huomiota, koska nämä kirjoittajat mainitsevat useita henkilöitä, joiden historiallinen arvo oli paljon pienempi.  
-->
 
Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kuitenkin kohtia, jotka saattavat mahdollisesti viitata Jeesukseen tai Kristukseen. Nämä ovat roomalaiset [[wp:Tacitus|Tacitus]], [[wp:Plinius nuorempi|Plinius nuorempi]] ja [[wp:Suetonius|Suetonius]]<ref name="Uro-30">Uro & Lehtipuu 1997, s. 30-31.</ref> sekä juutalainen [[wp:Josephus|Josephus]]<ref name="Uro-32">Uro & Lehtipuu 1997, s. 32-34.</ref>. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin yleensä kuin Jeesukseen. Tacitus (''[[wp:Annaalit|Annaalit]]'') mainitsee "Christuksen" ja antaa yhteenvedon Jeesukseen liittyvistä yleisistä mielipiteistä, mutta ei osoita, että hänellä olisi ollut käytettävissään riippumattomia lähteitä. Plinius nuorempi mainitsee Kristuksen kultillisen palvonnan kohteena. Suetonius tekee epäselvän viittauksen henkilöön nimeltä "Chrestus".<ref name="Uro-30"/> Merkittävin ei-kristillinen todistus tulee Josephukselta, joka kirjoittaa muun muassa Jaakobista, joka oli Jeesuksen veli.


==== Kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset ====
==== Josephus ====
====== Tuomaan evankeliumi ======


{{Pääartikkeli|[[Tuomaan evankeliumi]]}}
Tärkein juutalainen lähde on [[wp:Josephus|Josephus Flavius]] (37–100 jKr.), ensimmäisen vuosisadan merkittävin juutalainen historioitsija. Hänen yksi tunnetuimmista teoksistaan on 21-osainen juutalaisten historiaa käsittelevä ''Antiquitates Iudaicae'' eli ''Juutalaisten muinaisajat'', jonka hän sai valmiiksi vuosien 93 ja 94 välillä. Tästä teoksesta löytyy kaksi selvää viittausta Jeesukseen.<ref name="Uro-32"/> Teoksen 20. osassa Josephus mainitsee Kristuksekseksi kutsutun Jeesuksen Jaakobin veljenä. Maininta ei vaikuta kristillisesti motivoidulta, ja sopii kontekstiinsa. Vaikka jotkut tutkijat epäilevätkin tämän maininnan aitoutta,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Testimonium Flavianum | Osoite = http://www.earlychristianwritings.com/testimonium.html#reference | Viitattu = 29.12.2009 | Selite = | Tekijä = | Julkaisija = EarlyChristanWritings.com | Ajankohta = }}</ref> suuri tutkijoiden enemmistö pitää tätä mainintaa Jeesuksesta aitona.<ref>Louis H. Feldman, "Josephus" Anchor Bible Dictionary, Vol. 3, pp. 990–91</ref>


Tuomaan evankeliumi on kokoelma Jeesuksen nimiin laitettuja sanontoja (''logia''). Näin se vastaa teoreettista [[Q-lähde|Q-evankeliumia]], johon se saattaakin liittyä. Jotkut tutkijat katsovat, että evankeliumi olisi jopa muita vanhempi, mutta toiset taas ajoittavat sen niinkin myöhään kuin vuoteen 150, perustaen ajoituksensa evankeliumissa oleviin gnostilaisiin vaikutteisiin ja siihen, ettei evankeliumia mainita aikalaislähteissä ennen toisen vuosisadan jälkimmäistä puoliskoa. Evankeliumi kärsii myös siitä, ettei siitä ole säilynyt kovin montaa kopiota [http://answers.org/bible/gospelofthomas.html][http://www.ntcanon.org/table.shtml].
{{Lainaus|Hän kutsui koolle Sanhedrinin ja toi heidän eteensä miehen nimeltä Jaakob, sen Jeesuksen veli, jota kutsuttiin Kristuksesi, ja jotakin muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja lähetti heidät kivitettäviksi.| Josephus ''[http://www.ccel.org/ccel/josephus/works/files/ant-20.htm Juutalaisten muinaisajat 20:9.1]''}}


Evankeliumi ei myöskään mainitse [[Jeesuksen ylösnousemus]]ta, minkä jotkut tutkijat näkevät merkittävänä puutteena. Toisaalta monet tutkijat ovat katsoneet, että Markuksen evankeliumi on saattanut päättyä alun perin ilman mainintaa Jeesuksen ilmestymisistä kuolemansa jälkeen, erityisesti koska kaikkein vanhimmat Markuksen evankeliumin luvun 16 käsikirjoitukset eivät sisällä samaa loppua kuin myöhemmät käsikirjoitukset, joita on käytetty nykyisten raamatunkäännösten pohjana [http://www.equip.org/free/DG040-2.pdf]
Enemmän keskustelua on tiedeyhteisössä herättänyt katkelma, jota kutsutaan nimellä [[wp:Testimonium Flavianum|Testimonium Flavianum]]:


====== Gnostilaiset kirjoitukset ======
{{lainaus|Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.<ref>suom. Santala R. (1985) Kristinuskon juuret, osa 2, Raamattu- ja evankeliointipalvelu. s. 26-27</ref>|Josephus: [http://www.ccel.org/ccel/josephus/works/files/ant-18.htm ''Juutalaisten muinaisajat'' 18:3.3.]}}


Myös jotkut gnostilaiset kirjoitukset tarjoavat suhteellisen varhaisia kuvauksia Jeesuksen elämästä. Ne ovat arvokkaita siksi, ettei niistä koskaan tullut osa Raamatun kaanonia, joten niiden ei tarvinnut koskaan noudattaa muodostunutta kristillistä oikeaoppisuutta. Gnostilaisilla kirjoituksilla on kuitenkin taipumusta olla enemmän vertauskuvallisia kuin historiallisia, ja ne ajoittuvat enimmäkseen vuosiin 150–300. Tämän vuoksi niitä ei voida pitää luotettavina lähteinä koskien historiallista Jeesusta. Gnostilaiset mielipiteet Jeesuksesta vaihtelivat [[doketismi]]sta täydelliseen myyttiin ja hänen henkilöään käytettiin lähes aina vertauskuvana, jonka suuhun gnostilaiset opetukset sijoitettiin. Jeesuksen ylösnousemus nähtiin vertauskuvana valaistumiselle, jonka jokainen voi saavuttaa.
Testimonium Flavianum on tunnetusti ristiriitainen ja kyseenalainen.<ref name="Uro-32"/> Muiden muassa [[wp:John Dominic Crossan|John Dominic Crossan]] ja [[wp:K. H. Rengstorff|K. H. Rengstorff]] ovat huomauttaneet, että nämä kohdat vaikuttavat sisäisen todistusaineiston perusteella olevan epäyhteensopivia muiden Josephuksen kirjoitusten ja Josephuksesta tunnettujen asioiden kanssa, mikä on johtanut heidät ajattelemaan, että nämä kohdat on lisätty myöhemmin joko kokonaisuudessaan tai osaksi.  
Vuosina 1937-1980 [[wp:Louis H. Feldman|Louis H. Feldman]] kävi läpi 87 artikkelia, joista suurimmassa osassa kyseenalaistettiin Testimonium Flavianumin autenttisuus.<ref>Feldman (1989), s. 430</ref> Alice Whealeyn vuonna 2003 tekemän tutkimuksen perusteella näittäisi kuitenkin siltä, että suurin osa  nykytutkijoista on sitä mieltä, että Josephus kirjoitti Jeesuksesta jotain, mutta Josephuksen alkuperäiseen tekstiin on tehty lisäyksiä.<ref>Alice Whealey, Josephus on Jesus (New York, 2003) p.194.</ref>


==== Ei-kristilliset kirjoitukset ====
Onkin hyvin mahdollista, että varhaiset kristityt kopioijat ovat muokanneet Josephuksen alkuperäistä tekstiä, koska sen sisältöä pidetään yleisesti liian kristillistä ollakseen juutalaisen kirjoittama:<ref name="Uro-32"/> tekstissä annetaan ymmärtää, että Jeesus oli enemmän kuin ihminen, että hän oli Kristus ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Lisäksi toteamus, jonka mukaan ”hän oli kristus”, katkaisee kertomuskulun asiayhteydessään, ja vaikuttaa näin siihen nähden irralliselta.<ref name="Uro-32"/> Kirjoittamassaan ''Contra celsumissa'' kirkkoisä [[wp:Origenes|Origenes]] mainitsee, että Josephus ei uskonut Jeesuksen olevan messias ([[wp:heprea|hepr.]] מָשִׁיחַ, ''voideltu'') eli kristus ([[wp:kreikan kieli|kreik.]] Χριστός, ''voideltu'').<ref name="contracelsum">Origenes: [http://www.earlychristianwritings.com/text/origen161.html ''Contra Celsum'' 1.47.] (''For in the 18th book of his Antiquities of the Jews, Josephus bears witness to John as having been a Baptist, and as promising purification to those who underwent the rite. Now this writer, although not believing in Jesus as the Christ - - says nevertheless - - that these disasters happened to the Jews as a punishment for the death of James the Just, who was a brother of Jesus - -'')</ref> Origeneksen väite on sikäli looginen ja siten uskottava, että Jeesuksen messiaanisuuden myöntäminen olisi käytännössä tehnyt Josephuksesta kristityn aikansa kontekstissa. Josephus itse kertoo ''Juutalaissodissa'' olevansa juutalainen pappi.<ref>Juutalaissodat I.3</ref>


Ei-kristityistä historiankirjoittajista vain harvojen tiedetään kirjoittaneen mitään Jeesuksesta tai varhaiskristityistä. Jeesuksesta ei ole arkisto- tai arkeologista todistusaineistoa siltä ajalta, jolloin hänen sanotaan eläneen, vaikka tuolta ajalta on säilynyt useiden kirjoittajien tekstejä.
Origeneksen kirjoittama ''Contra celsum'' (248 jKr.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Johann Jakob Herzog & Philip Schaff | Nimeke = The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge | Julkaisija = Funk and Wagnalls Company | Vuosi = 1908 | Kappale = | Sivu = 466 | Selite = | Tunniste = }}</ref>) on merkittävintä aineistoa Josephuksen Jeesus-mainintojen luotettavuutta arvioitaessa, sillä se on varhaisin viittaus Josephuksen mainintoihin Jeesuksesta. on vahva todiste sen puolesta, että ''Testimonium flavianum'' on polarisoitunut. Siinä Origenes referoi ''Juutalaisten muinaishistorian'' sisältöä kyseiseen teokseen nimellä viitaten, joten hän selvästikin tunsi kyseisen teoksen. Origeneksen käsityksen mukaan Josephus ei kuitenkaan uskonut Jeesuksen olevan kristus. Tästä voidaan päätellä, että Origeneksen tuntema ''Testimonium flavianum'' ei ollut meille päätyneen version kaltainen.


Suurimmalla osalla niistä kirjoittajista, joiden kirjoituksia on säilynyt, eivät kuitenkaan kiinnittäneet juurikaan huomiota [[Lähi-itä|Lähi-idän]] tapahtumiin saati sitten nimenomaisesti [[Juudea]]an muutenkaan. Näin heillä ei olisi välttämättä ollut juurikaan syytä mainita paikallista saarnaajaa, joka toimi julkisesti noin kolmen vuoden ajan. Jeesus ei esiinny [[Filon Aleksandrialainen|Filon Aleksandrialaisen]], [[Seneca vanhempi|Seneca vanhemman]] eikä [[Plutarkhos|Plutarkhoksen]] kirjoituksissa, mikä saattaa viitata siihen, että jos Jeesus oli olemassa, hän ei ole herättänyt juurikaan huomiota, koska nämä kirjoittajat mainitsevat useita henkilöitä, joiden historiallinen arvo oli paljon pienempi.  
''Testimonium flavianumista'' on säilynyt myös arabiankielinen versio, joka löytyy piispa Agapiuksen kirjoittamasta historiateoksesta, jossa Agapius lainaa Josephusta seuraavasti: 
{{lainaus|Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.<ref>Matti Kankaanniemen käännös Charlesworthin Jesus in Judaism olevasta englanninkielisestä versiosta. s. 95. </ref>|Agapius|[http://www.tertullian.org/fathers/agapius_history_02_part2.htm Kitab al-'Unwan]}}


Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kuitenkin kohtia, jotka saattavat mahdollisesti viitata Jeesukseen. Nämä ovat [[Plinius nuorempi]], [[Josephus]], [[Suetonius]] ja [[Tacitus]]. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin yleensä kuin Jeesukseen. Plinius nuorempi tuomitsi kristityt helposti harhaanjohdettavina hölmöinä, samoin kuin [[Lukianos]] muutamaa vuotta myöhemmin. Suetonius tekee epäselvän viittauksen henkilöön nimeltä "Chrestus". Tacitus (''Annaalit'') antaa yhteenvedon Jeesukseen liittyvistä yleisistä mielipiteistä, mutta ei osoita, että hänellä olisi ollut käytettävissään riippumattomia lähteitä. Mainitusta neljästä historioitsijasta Josephuksen kirjoitukset ovat kaikkein mielenkiintoisimpia Jeesuksen historiallisuuden tutkijoiden kannalta.
Tässä arabiankielisessä versiossa ei ole sisältöä, jota ei voitaisi pitää Josephuksen kirjoittamana.  
<!--


Varhaiskristilliset kirjoittajat eivät kuitenkaan viittaa mainittuihin kohtiin, ja Tacituksen tapauksessa hänen kirjoituksensa eivät mainitse kristittyjä ennen [[Sulpicius Severus|Sulpicius Severuksen]] tekemää käännöstä. Merkittävin ei-kristillinen todistus tulee Josephukselta. Jeesuksen lisäksi hänen kirjoituksensa mainitsevat myös [[Johannes Kastaja]]n ja [[Jaakob (Jeesuksen veli)|Jaakob Vanhurskaan]], tosin jotkut ovat kyseenalaistaneet sen, onko Jaakobin yhteydessä oleva viittaus "Kristuksen veljeen" alkuperäinen vai myöhempi lisäys. Ainut selonteko, joka mainitsee Jeesuksen kiistämättömästi, on Josephuksen nimellä [[Testimonium Flavianum]] tunnettu kohta. Sen aitoudesta on kuitenkin myös käyty paljon väittelyitä, koska vaikuttaa oudolta, että Josephus olisi elinikäisenä juutalaisena kutsunut Jeesusta [[messias|messiaaksi]]. Monet tutkijat katsovat, että Josephuksen todistuksen runkoteksti olisi aito, mutta kristityt olisivat myöhemmin tehneet siihen lisäyksiä.
http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=2188740
http://jewishchristianlit.com/Topics/JewishJesus/josephus.html
http://www.tertullian.org/fathers/agapius_history_02_part2.htm#8


===== Josephus =====
<!--
{{Pääartikkeli|[[Josephus Jeesuksesta]]}}
-->
-->
Tärkein juutalainen lähde on [[Josephus|Flavius Josephuksen]] (n. [[37]]-[[100|100 jaa]].) (37–100 jaa.), ensimmäisen vuosisadan merkittävä historioitsija. Hänen yksi tunnetuimmista teoksistaan on kaksikymmentäyksiosainen juutalaisten historiaa käsittelevä ''Antiquities'' (''Juutalaisten muinaisajat''), jonka hän sai valmiiksi vuosien [[93]] ja [[94]] välillä. Tästä teoksesta löytyy kaksi selvää viittausta Jeesukseen.


Merkittävin maininta on katkelma, jota kutsutaan nimellä [[Testimonium Flavianum]]:
==== Plinius nuorempi ====


::"Niihin aikoihin siellä eli Jeesus, viisas ihminen, jos häntä voi nimittää ihmiseksi. Sillä hän oli henkilö, joka teki yllättäviä sankaritekoja ja oli sellaisten ihmisten opettaja, jotka iloiten ottivat vastaan totuuden. Hän voitti puolelleen monia juutalaisia ja monia kreikkalaisia. Hän oli Kristus. Kun Pilatus, kuultuaan että häntä syyttivät keskuudessamme korkeimmassa asemassa olevat miehet, oli tuominnut hänet ristiinnaulittavaksi, ne, jotka olivat ensin oppineet rakastamaan häntä, eivät luopuneet kiintymyksestään häntä kohtaan. Kolmantena päivänä hän ilmestyi heille herättynä takaisin henkiin, sillä Jumalan profeetat olivat profetoineet tämän ja lukemattomia muita hämmästyttäviä asioita hänestä. Ja kristittyjen heimo, jota hänen mukaansa sillä nimellä kutsutaan, ei tähän päivään mennessä ole kadonnut." (Josephus. ''Antiquitates Judaicae'' 18.63-64)
[[wp:Plinius nuorempi|Plinius nuorempi]] (n. 63-133) viittaa kristittyihin noin vuonna 112 keisari [[wp:Trajanus|Trajanuksen]] sekä [[wp:Pontus|Pontuksen]] ja [[wp:Bithynia|Bithynia]]n kuvernöörin kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa. Siinä Plinius pyytää neuvoa, kuinka hänen tulisi käsitellä kristittyjä, jotka kieltäytyvät palvomasta keisaria jumalana ja palvovat sen sijaan "Kristusta" jumalana. Plinius kuitenkin ainoastaan kertoo, mihin pidätetyt uskoivat, eikä mainitse nimeä Jeesus.<ref name="Uro-30"/>


Testimonium Flavianum on tunnetusti ristiriitainen ja kyseenalainen. Muiden muassa [[John Dominic Crossan]] ja [[K. H. Rengstorff]] ovat huomauttaneet, että nämä kohdat vaikuttavat sisäisen todistusaineiston perusteella olevan epäyhteensopivia muiden Josephuksen kirjoitusten ja Josephuksesta tunnettujen asioiden kanssa, mikä on johtanut heidät ajattelemaan, että nämä kohdat on lisätty myöhemmin joko kokonaisuudessaan tai osaksi.
Plinius kirjoitti muun muassa:


Onkin erittäin todennäköistä että varhaiset kristityt kopioijat ovat muokanneet Josephuksen alkuperäistä tekstiä, koska sen sisältö on liian kristillistä ollakseen juutalaisen kirjoittama. Tekstissä annetaan ymmärtää, että Jeesus oli enemmän kuin ihminen, että hän oli Kristus ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Kirkkoisä [[Origenes|Origeneen]] mukaan Josephus ei uskonut Jeesuksen olevan Messias eli Kristus (''Contra Celsum'' 1.47). Mutta puoltaviakin argumentteja on olemassa: katkelma löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista, ja toisaalta mitään muuta kohtaa Josephuksen teoksessa ''Antiquities'' ei ole kyseenalaistettu. Katkelma on kuitenkin joissakin käsikirjoituksissa, esimerkiksi eräässä 900-luvulta peräisin olevassa vaihtoehtoista käsikirjoitustraditiota edustavassa käsikirjoituksessa, erilainen. Jotkut tutkijat katsovat kuitenkin myös tämän version olevan virheellinen, sillä sen kirjoittaja [[Agapios Hierapolislainen]] vaikuttaa lainanneen kohtaa ulkomuistista. {{Lähde||15. syyskuuta 2008}}
{{Sitaatti|Katsoin oikeaksi vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja minun saneluni mukaan kutsuivat avukseen jumalia ja uhrasivat suitsuketta ja viiniä kuvallesi, jonka olin käskenyt yhdessä jumalien kuvien kanssa tuoda tätä varten paikalle, ja tämän lisäksi herjasivat Kristusta ­­­– kaikki sellaista, johon todellista kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa. Monet, joita tällä syytöksellä haastetut (kristittynä oleminen) heti myönsivät olleensa kristittyjä, mutta jo hylänneensä sen; he olivat todellakin olleet kristittyjä, mutta luopuneet siitä pois, jotkut kolme vuotta sitten, jotkut aiemmin, jotkut niinkin kauan kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Kaikki nämä palvoivat kuvaasi ja jumalten patsaita, ja kirosivat Kristuksen.|Plinius nuorempi: Kirje Trajanukselle 10.96.}}


Jonkinlaisena tutkijoiden konsensuksena Josephuksen todistuksen suhteen voidaan pitää [[John Meier]]in näkemystä, jonka mukaan Josephuksen todistus on kolmea lisäystä lukuun ottamatta aito. Näitä ovat edellä mainitut: "jos häntä voi nimittää ihmiseksi", "Hän oli Kristus" ja maininta ylösnousemuksesta. [[Ohio]]laisen [[Miami University]] -yliopiston muinaishistorian professori [[Edwin M. Yamauchi]] mainitsee, että nykyään juutalaisten ja kristittyjen kesken vallitsee huomattava yksimielisyys siitä, että kyseinen kohta on autenttinen, vaikka siinä saattaa olla joitakin lisäyksiä. Josephuksen maininta Jeesuksesta ei siis ole kokonaisuudessaan väärennetty, mutta on vaikea sanoa, mitä alkuperäinen teksi on sanonut.
==== Suetonius ====


Toinen Josephuksen teoksen kohta joka mainitsee Jeesuksen, on vähemmän kyseenalainen.
[[wp:Suetonius|Gaius Suetonius]] (n. 69-140) kirjoitti vuonna 112 seuraavaa keisari [[wp:Claudius|Claudiuksen]] elämäkerrassaan teoksessa ''Kahdentoista keisarin elämä'' (suomennettu nimellä ''Rooman keisarien elämäkertoja''):<ref name="Uro-30"/>


::"Hän kutsui koolle Sanhedrinin ja toi heidän eteensä miehen nimeltä Jaakob, sen Jeesuksen veli, jota kutsuttiin Kristuksesi, ja jotakin muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja lähetti heidät kivitettäviksi." (Josephus. ''Antiquitates Judaicae'' 20.200)
{{Sitaatti|''Iudaeos, impulsore Chresto, assidue tumultuantes Roma expulit'' ("Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta")}}


Kuuluisan Josephus-tutkijan [[Louis Feldman]]in mukaan tämän katkelman aitous on lähes yleisesti hyväksytty. Ne tutkijat jotka kieltävät tekstin aitouden muodostavat pienen vähemmistön. [[Scott Oser]] toteaa artikkelissaan [http://www.infidels.org/library/modern/scott_oser/hojfaq.html Historicity Of Jesus FAQ]: "While there is some reason to believe that this second passage is a fabrication, there is not enough evidence to definitely conclude this." Yamauchi toteaa, ettei hän tunne ainuttakaan tutkijaa, joka olisi onnistuneesti kumonnut tämän kohdan.
Hän mainitsi kristityt jo aiemmin keisari [[wp:Nero|Nero]]n elämäkerran yhteydessä:


===== Plinius nuorempi =====
{{Sitaatti|Rangaistuksen kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä.}}


[[Plinius nuorempi]] viittaa kristittyihin noin vuonna [[112]] keisari [[Trajanus|Trajanuksen]] sekä [[Pontus|Pontuksen]] ja [[Bithynia]]n kuvernöörin kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa. Siinä Plinius pyytää neuvoa, kuinka hänen tulisi käsitellä kristittyjä, jotka kieltäytyvät palvomasta keisaria jumalana ja palvovat sen sijaan "Kristusta" jumalana. Plinius kuitenkin ainoastaan kertoo, mihin pidätetyt uskoivat, eikä mainitse nimeä Jeesus.
Jotkut ovat katsoneet Suetoniuksen mainitseman "Chrestuksen" olevan väärä kirjoitusmuoto "Christuksesta" ("Kristus") ja siten mahdollinen viittaus Jeesukseen. Suetonius kuitenkin antaa ymmärtää, että kyseessä ollut henkilö olisi ollut Roomassa vuonna 54, jolloin hän ei voisi viitata Jeesukseen.<ref name="Uro-30"/> Kuitenkin myös [[Apostolien teot|Apostolien teoissa]] mainitaan, että Claudius karkotti juutalaiset Roomasta<ref>{{raamatunpaikka|Ap. t. 18:2}}</ref>.


Plinius kirjoitti muun muassa:
Suetonius on kuitenkin saattanut käsittää Kristuksen henkilöyden ja hänen merkityksensä kristityille väärin. Termi "Chrestus" esiintyy myös muissa teksteissä Jeesukseen viitateen, mikä osoittaa, että ajatus kirjoitusvirheestä ei ole mahdoton. Chrestus oli kuitenkin myös yleinen nimi Roomassa, se tarkoitti "hyvää" tai "hyödyllistä", ollen erityisen yleinen nimi [[orjuus|orjilla]], ja Suetoniuksen kuvaamat levottomuudet käsittelevät juuri orjien kapinaa. Tämän vuoksi osa tutkijoista ei katso, että kohta viittaisi Jeesukseen. Suetoniuksen tekstien historiallinen lähdearvo historiallisen Jeesuksen suhteen jää joka tapauksessa hyvin vähäiseksi<ref name="Uro-30"/>.
 
::"Katsoin oikeaksi vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja minun saneluni mukaan kutsuivat avukseen jumalia ja uhrasivat suitsuketta ja viiniä kuvallesi, jonka olin käskenyt yhdessä jumalien kuvien kanssa tuoda tätä varten paikalle, ja tämän lisäksi herjasivat Kristusta ­­­– kaikki sellaista, johon todellista kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa. Monet, joita tällä syytöksellä haastetut (kristittynä oleminen) heti myönsivät olleensa kristittyjä, mutta jo hylänneensä sen; he olivat todellakin olleet kristittyjä, mutta luopuneet siitä pois, jotkut kolme vuotta sitten, jotkut aiemmin, jotkut niinkin kauan kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Kaikki nämä palvoivat kuvaasi ja jumalten patsaita, ja kirosivat Kristuksen". (Pliniuksen kirje Trajanukselle 10.96) [http://www.helsinki.fi/teol/hyel/opiskelu/justinosmarttyyri/apologia2kommentaari.htm] [http://ccat.sas.upenn.edu/jod/texts/pliny.html]


===== Suetonius =====
==== Tacitus ====


[[Suetonius|Gaius Suetonius]] (n. [[69]]-[[140]]) kirjoitti vuonna [[112]] seuraavaa keisari [[Claudius|Claudiuksen]] elämäkerrassaan teoksessa ''Kahdentoista keisarin elämä'':
Roomalainen historioitsija [[wp:Tacitus|Tacitus]] (n. 55-120) kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, joiden voitaisiin perustellusti olettaa käsitelleen Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.<ref> J. P. Holding, Shattering the Christ.Myth - The Reliability of the Secular References to Jesus. www.integrityonline15.com/jpholding/tekton//Tekton_TOC.html</ref> Tacituksen tiedetään kirjoittaneen kaksi tekstikappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuonna 116. Ensimmäinen sanoo, että kristittyjä oli Roomassa keisari [[wp:Nero|Nero]]n aikana (54-68). Toinen sanoo, että kristinusko nousi Roomassa ja Juudeassa, ja että prokuraattori [[wp:Pontius Pilatus|Pontius Pilatus]] oli lähettänyt "Kristuksen" kuolemaan:


::''"Iudaeos, impulsore Chresto, assidue tumultuantes Roma expulit"'' ("Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta", vertaa [[Apostolien teot]] 18:2).
{{lainaus|Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.<ref>Tacitus: Annaalit 15, 44. Risto Santalan kirjassa Juuret 1, s. 19</ref>|Tacitus|Annaalit 15, 44}}


Hän mainitsi kristityt jo aiemmin keisari [[Nero]]n elämäkerran yhteydessä:
Tacitus kuvaa kristinuskon hyvin negatiivisessa valossa, joka antaa olettaa, etteivät kristityt ole muokanneet sitä. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kankaanniemi, Matti | Nimeke = [[Nasaretilaisen haaste]] | Vuosi = 2000 | Kappale = | Julkaisija = Aikamedia Oy | Sivu = | Selite = | Tunniste = 952-5374-00-9 }} (''Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä.'')</ref> Hän kutsuu kristinuskoa "vaaralliseksi taikauskoksi" ja "joksikin raa'aksi ja häpeälliseksi", minkä johdosta teksti ei todennäköisesti ole myöhempi kristittyjen tekemä lisäys.


::"Rangaistuksen kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä." [http://www.sro.fi/loytoretki/luennot/tekstit/tj_mitatiedammejeesuksesta.htm]
Tacitus viittaa kirjoituksessaan pelkästään "Kristukseen", hepreankielisen sanan "[[wp:messias|messias]]" kreikankieliseen käännökseen, eikä nimeen "Jeesus". Pontius Pilatukseen hän viittaa "[[wp:prokuraattori|prokuraattori]]na". Erään piirtokirjoituksen mukaan Pilatuksen aikana maaherran titteli oli ''praefectus'', mikä viittaa siihen että hänellä oli myös sotilaallista valtaa, vaikka provinssissa ei ollutkaan legioonaa. Tacituksen aikana maaherran titteli oli kuitenkin muutettu prokuraattoriksi.<ref>Bowman et al. 2005, s. 751.</ref>


Jotkut ovat katsoneet Suetoniuksen mainitseman "Chrestuksen" olevan väärä kirjoitusmuoto "Christuksesta" ("Kristus") ja siten mahdollinen viittaus Jeesukseen. Suetonius kuitenkin antaa ymmärtää, että kyseessä ollut henkilö olisi ollut Roomassa vuonna [[54]], jolloin hän ei voisi viitata Jeesukseen.
Jotkut tutkijat katsovat, että toinen teksti kuvaa pelkästään kristillisiä uskomuksia, jotka eivät olleet kiistanalaisia (eli että kultin johtaja oli tuomittu kuolemaan), ja että Tacituksella ei siten ollut syytä tarkistaa tietojaan, vaikka hän käytti vain uskonnollisia lähteitä. Toiset tutkijat, kuten [[wp:Karl Adam (teologi)|Karl Adam]], ovat katsoneet, että historioitsijana ja kristinuskon vihollisena Tacitus olisi tutkinut väitteet Jeesuksen teloituksesta ennen kuin kirjoitti niistä.{{Lähde}}


Suetonius on kuitenkin saattanut käsittää Kristuksen henkilöyden ja hänen merkityksensä kristityille väärin. Termi "Chrestus" esiintyy myös muissa teksteissä Jeesukseen viitateen, mikä osoittaa, että ajatus kirjoitusvirheestä ei ole mahdoton. Chrestus oli kuitenkin myös yleinen nimi Roomassa, se tarkoitti "hyvää" tai "hyödyllistä", ollen erityisen yleinen nimi [[orjuus|orjilla]], ja Suetoniuksen kuvaamat levottomuudet käsittelevät juuri orjien kapinaa. Tämän vuoksi suurin osa tutkijoista ei katso, että kohta viittaisi Jeesukseen.
==== Rabbiiniset merkinnät ====


===== Tacitus =====
Rabbiinisissa lähteissä esiintyy muutamia lähinnä poleemisia viittauksia Jeesukseen. Lähteet on suunnattu Jeesukseen kohdistettua messias-uskoa vastaan, mutta ne eivät pyri kiistämään Jeesuksen historiallisuutta. Historiallina lähteinä rabbiiniset tekstit ovat kyseenalaisia. Ei ole varmaa, onko niiden sisältämä tieto riippumatonta Uudesta testamentista. Toiseksi tekstien syntyprosessi monimutkainen. Kolmanneksi viittauksista ei ole varmaa, liittyvätkö ne Jeesus Nasaretilaiseen vai johonkin muuhun Jeesukseen.<ref name="Uro-32"/>
<!--
{{Pääartikkeli|[[Tacitus Jeesuksesta]]}}
-->
[[Tacitus]] kirjoitti kaksi tekstikappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuonna [[116]]. Ensimmäinen sanoo, että kristittyjä oli Roomassa keisari [[Nero]]n aikana ([[54]]-[[68]]). Toinen sanoo, että kristinusko nousi Roomassa ja Juudeassa, ja että prokuraattori [[Pontius Pilatus]] oli lähettänyt "Kristuksen" kuolemaan:


::"Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa" (Tacitus, ''Annaalit'' 15, 44.) [http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html]
[[wp:Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin toisen temppelin]] loppuajoilta on säilynyt vain vähän juutalaisia historiallisia asiakirjoja. Josephuksen teoksia lukuun ottamatta varhaisin lähde tuolta ajalta on [[wp:Mishnah|Mishnah]], joka on juutalainen lakikokoelma, ei oikeudenkäyntipöytäkirja tai yleinen historiateos. Tuon ajan juutalaiset muistiinmerkinnät, sekä suulliset että kirjalliset, koottiin yhteen [[wp:Talmud|Talmud]]iin, joka on kokoelma lakiin liittyviä väittelyitä ja kertomuksia. Se on laaja, yli kolmestakymmenestä osasta koostuva teos.


Tacituksen kuvaus kristityistä on hyvin negatiivinen, hän kutsuu kristinuskoa "vaaralliseksi taikauskoksi" ja "joksikin raa'aksi ja häpeälliseksi", minkä johdosta teksti ei todennäköisesti ole myöhempi kristittyjen tekemä lisäys.
Babylonialaisessa [[wp:Talmud|Talmud]]issa mainitaan "Yeshu"-niminen henkilö ja viisi tämän opetuslasta, Matthai, Nakai, Nezer, Buni ja Todah, käärössä [[wp:Sanhedrin (Talmud)|Sanhedrin]] 43a.<ref>Myllykoski 1994, s. 17.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.come-and-hear.com/sanhedrin/sanhedrin_43.html | Nimeke=Babylonian Talmud: Tractate Sanhedrin | Viitattu=23.12.2009}}</ref>. Talmudissa kerrotaan myös Jeesuksen olleen juutalaisen naisen ja Pantera-nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi. Tällä pyrittiin kumoamaan ajatukset neitseellisestä syntymästä.<ref name="Uro-32"/>


Tacitus viittaa kirjoituksessaan pelkästään "Kristukseen", hepreankielisen sanan "messias" kreikankieliseen käännökseen, eikä nimeen "Jeesus". Pontius Pilatukseen hän viittaa "[[prokuraattori]]na", joka on eri virka kuin evankeliumien Pontius Pilatukselle mainitsema prefekti tai kuvernööri. Tässä tapauksessa arkeologia tukee evankeliumeja, koska on löydetty kirjoitus, jonka mukaan Pilatus oli prefekti.
== Arkeologiset todisteet ==


Jotkut tutkijat katsovat, että toinen teksti kuvaa pelkästään kristillisiä uskomuksia, jotka eivät olleet kiistanalaisia (eli että kultin johtaja oli tuomittu kuolemaan), ja että Tacituksella ei siten ollut syytä tarkistaa tietojaan, vaikka hän käytti vain uskonnollisia lähteitä. Toiset tutkijat, kuten [[Karl Adam (teologi)|Karl Adam]], ovat katsoneet, että historioitsijana ja kristinuskon vihollisena Tacitus olisi tutkinut väitteet Jeesuksen teloituksesta ennen kuin kirjoitti niistä.
=== Pilatus-kaiverrus ===


===== Rabbiiniset merkinnät =====
Samoin kuin Jeesuksen historiallisuudesta on ollut keskustelua, samoin jotkut ovat kyseenalaistaneet monien Jeesukseen liittyvien henkilöiden, kuten Jeesuksen äidin Marian, hänen opetuslastensa ja monien muiden Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden historiallisuuden.{{lähde}} Vuosisatoja on keskusteltu muun muassa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen määränneen [[wp:Pontius Pilatus|Pontius Pilatuksen]] historiallisuudesta. Hänet mainitaan kyllä Josephuksen teoksissa, mutta ei mainita aikakauden virallisissa roomalaisissa asiakirjoissa. Jotkut ovat päätelleet tästä, että hänen olemassaolonsa on pelkkää tarua tai jopa väärennetty yksityiskohta. Samoin on keskusteltu väitetyn Pilatuksen arvonimestä: oliko hän [[wp:prefekti|prefekti]] (maaherra) vai [[wp:prokuraattori|prokuraattori]]?{{lähde}}


[[Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin toisen temppelin]] loppuajoilta on säilynyt vain vähän juutalaisia historiallisia asiakirjoja. Josephuksen teoksia lukuun ottamatta varhaisin lähde tuolta ajalta on [[Mishnah]], joka on juutalainen lakikokoelma, ei oikeudenkäyntipöytäkirja tai yleinen historiateos.
Vuonna 1961 tilanne muuttui, kun Juudean pääkaupungissa [[wp:Caesarea Palaestina|Caesarea Palaestina]]ssa sijainneen roomalaisen teatterin raunioista löytyi kalkkikivilohkare, jossa oli Pilatuksen omistuskirjoitus ''Tiberieumista''. Kirjoituksen mukaan hän oli ''prefectus'' (yleensä kirjoitettu muodossa ''praefectus'') eli Juudean maaherra. Sana ''Tiberieum'' on tuntematon. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että kyseessä on ollut rakennus, mahdollisesti temppeli, joka oli omistettu keisari [[wp:Tiberius|Tiberiukselle]]. Kirjoitus on nykyään sijoitettu Jerusalemin [[wp:Israel-museo|Israel-museo]]on numerolla AE 1963 no. 104. Se tunnetaan nimellä Pilatus-kaiverrus. Monet Jeesuksen historiallisuuden puolestapuhujat viittaavat tähän kirjoitukseen yhtenä osana sitä historiallista todistusaineistoa, joka tukee Uuden testamentin kuvausta historiallisesta Jeesuksesta.


Tuon ajan juutalaiset muistiinmerkinnät, sekä suulliset että kirjalliset, koottiin yhteen [[Talmud]]iin, joka on kokoelma lakiin liittyviä väittelyitä ja kertomuksia. Se on laaja, yli kolmestakymmenestä osasta koostuva teos. Talmud ei mainitse ketään "Jeesus"-nimistä (hepreaksi ''Yehoshuah''). Lähin nimi on babylonialaisessa Talmudissa esiintyvä "Yeshu". Tämän henkilön tiedot eivät kuitenkaan sovi Raamatun Jeesukseen, ja nimi saattaa olla halventava lyhenne kaikille (mahdollisesti, mutta ei välttämättä, myös kristityille) jotka pyrkivät käännyttämään juutalaisia pois juutalaisuudesta: ''yemach shemo vezichro'' ("pyyhitty olkoon hänen nimensä ja muistonsa"). Termi ei myöskään esiinny jerusalemilaisessa Talmudissa, jonka olettaisi mainitsevan Jeesuksen mieluummin babylonialaista versiota useammin kuin harvemmin.
=== Torinon käärinliina ===
{{Pääartikkeli|[[Torinon käärinliina]]}}


Jeesuksen nimen puuttuminen Talmudista saattaa kuitenkin johtua yksinkertaisesti siitä, että kristinusko on ollut Talmudin kirjoittamisen aikaan vähäpätöinen liike ja siitä, että Talmud on keskittynyt enemmän lain tulkintoihin kuin historiankirjoitukseen.
Torinon käärinliina on erittäin tunnettu, kansainvälisesti keskusteltu ja kiistelty [[wp:pyhäinjäännös|pyhäinjäännös]]. Se on [[wp:Torino|Torino]]ssa Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa säilytettävä käärinliina, jossa on [[ristiinnaulitseminen|ristiinnaulitun]] miehen hahmo. Jotkut kristityt ja käärinliinaa tutkineet henkilöt uskovat, että kyseessä on [[Jeesus|Jeesuksen]] hahmo, joka on siirtynyt liinaan tämän [[Jeesuksen ylösnousemus|ylösnousemuksen]] hetkellä.<ref name="Wilson">{{Kirjaviite | Tekijä = Ian Wilson | Nimike = Käärinliinan arvoitus | Julkaisija = Porvoo: WSOY | Vuosi = 1979 | Tunniste = ISBN 951-0-09056-5}}</ref> Skeptikkojen mielestä kyseessä on keskiaikainen väärennös.<ref>http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/torinon_kaarinliina.html</ref>
<!--
=== Jeesus historiallisena henkilönä ===


{{Pääartikkeli|[[Historiallinen Jeesus]]}}
== Muut todisteet ==


While some historians consider Jesus to largely be a mythological and legendary entity, others&mdash;generally, though not always, Christians&mdash;consider accounts of Jesus' life to be largely, or even entirely, historical and factual in nature. Some of these historians have also suggested that one treat the existence of Jesus and the accuracy of the New Testament as distinct questions.
=== Jeesuksen ajan vene ===


In ''The Historical Figure of Jesus'', [[E.P. Sanders]] presents [[Alexander the Great]] as paradigmatic&mdash;the available sources tell us much about his deeds, but nothing about his thoughts. Sanders considers the quest for the "[[historical Jesus]]" to be much closer to a search for historical details on Alexander than to those historical figures with adequate documentation. For this reason, he concludes, "the sources for Jesus are better, however, than those that deal with Alexander" and "the superiority of evidence for Jesus is seen when we ask what he thought" (1993:3).  
Kalastus oli yleistä Jeesuksen aikana ja se mainitaan evankeliumeissakin yli viisikymmentä kertaa. Löydetty vene, jonka ajoitus on arvioitu vuodelle 40 jaa. kuvaa mahdollisesti Jeesuksen ajan kalastusvenettä, joka löydettiin vuonna 1986 ja paikkana oli [[wp:Genesaretinjärvi|Genesaretinjärvi]]. Löydöksen tekivät veljekset Moshe ja Yuval Lufan. Veljekset kertoivat, että löydettyään veneen mudasta kaksinkertainen sateenkaari ilmestyi taivaalle.<ref>[http://www.sacred-destinations.com/israel/galilee-jesus-boat.htm Galilee Boat (Jesus Boat), Kibbutz Ginosar], ''The boat appeared due to a great drought during which the waters of the lake receded and was discovered by the brothers Moshe and Yuval Lufan, second-generation fishermen from Kibbutz Ginosar. The brothers reported that when they found the boat, a double rainbow appeared in the sky.''</ref> Löydöstä kutsutaan myös nimellä ''Jeesus-vene'', vaikka se ei suoraan todistaisikaan Raamatun mainitsemasta Jeesuksesta.<ref> [http://en.wikipedia.org/wiki/The_Sea_of_Galilee_Boat The Sea of Galilee Boa], ''The Sea of Galilee Boat or The Jesus Boat was an ancient fishing boat from the 1st century AD/CE (the time of Jesus), which was discovered in 1986 on the north-west shore of the Sea of Galilee in Israel. '' </ref>


[[Paul Barnett]] has also pointed out that "scholars of [[ancient history]] have always recognized the "[[subjectivity]]" factor in their available sources" and that "they have so few sources available compared to their modern counterparts that they will gladly seize whatever scraps of information that are at hand". He notes that [[modern history]] and [[ancient history]] are two separate disciplines, with differing methods of analysis and interpretation. {{ref|BarnettAncientHistory}}.
=== Jeesuksen kuolintapa ===


Consequently, scholars like Sanders, [[Geza Vermes]], [[Paula Fredriksen]], [[John Dominic Crossan]] and John Meier argue that although many readers are accustomed to thinking of Jesus solely as a theological figure, whose existence is a matter only of religious debate, the source documents on which several modern source hypotheses argue the four canonical Gospel accounts are based were written within living memory of Jesus' lifetime, and therefore provide a basis for the study of the "historical" Jesus. These historians draw on the canonical Gospel accounts, but also on other historical sources and archaeological evidence, to reconstruct as best they can the life of Jesus in his historical and cultural context.
Ismo Dunderbergin mukaan Jeesuksen kuolintapa on myös todiste hänen historiallisuudestaan, koska se ei olisi sepitettynä ollut hyvä "markkinavaltti" silloin, kun kristinusko alkoi levitä Rooman valtakunnan alueella.<ref>Ismo Dunderberg et al.: THEO: Pyhän piirit. Lukion uskonto osa 1. Otava 2006.</ref> Tom Holménin mukaan ”teloitusta ristillä pidetään tutkimuksessa eräänä varmimmista Jeesuksesta tiedetyistä asoista”. Hänen mukaansa syy tähän varmuuteen on yksinkertainen: ”sanoma ristiinnaulitusta Messiaasta ja Jumalan Pojasta näyttäytyi ajan ajattelun valossa niin hulluna, vastenmielisenä ja loukkaavana, ettei ristiinnaulitsemista mitenkään voi kuvitella keksityksi asiaksi”.<ref>Holmén 2007, s. 196-197.</ref>


[[Image:Pilate-inscription 03.jpg|thumb|160px|Limstone block discovered in 1961 with Pilate's tribute in Latin to [[Tiberius]]. The word "Pilatus" can be clearly seen. Click for more info]]
==== Kritiikki ====
-->


=== Arkeologiset todisteet ===
[[wp:Robert M. Price|Robert M. Price]]n mukaan Jeesuksen kuolemasta on syntynyt monta erilaista versiota, jotka eroavat toisistaan niin merkittävällä tavalla, että ne ovat todennäköisesti fiktiota. Hän väittää evankeliumien vanhimman vanhin ristiinnaulitsemiskertomuksen lainaavan koko lyhyen tekstin Vanhan testamentin kirjasta, [[psalmit|psalmista]] numero 22, mutta ei kuitenkaan käytä lähdeviittausta. Price olettaa Matteuksen täydentävän Markuksen kertomusta uusilla lainauksilla Vanhan testamentin [[Sakarjan kirja]]sta sekä [[Viisauden kirja]]sta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=h<nowiki>ttp://www.dlc.fi/~etkirja/et14.htm#mozTocId832619</nowiki> | Tekijä=Hartikainen, Erkki | Nimeke=Robert M. Pricen käsitys Jeesuksesta | Julkaisu=Todellisuuskäsitykset - Lukion elämänkatsomustieto}}</ref>
==== Pilatus-kaiverrus ====


Samoin kuin Jeesuksen historiallisuudesta on ollut keskustelua, samoin jotkut ovat kyseenalaistaneet monien Jeesukseen liittyvien henkilöiden, kuten Jeesuksen äidin Marian, hänen opetuslastensa ja monien muiden Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden historiallisuuden. Vuosisatoja on keskusteltu muun muassa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen määränneen [[Pontius Pilatus|Pontius Pilatuksen]] historiallisuudesta. Häntä ei mainita aikakauden virallisissa roomalaisissa asiakirjoissa. Jotkut ovat päätelleet tästä, että hänen olemassaolonsa on pelkkä legenda tai jopa väärennetty yksityiskohta. Samoin on keskusteltu väitetyn Pilatuksen arvonimestä: oliko hän [[prefekti]] (maaherra) vai [[prokuraattori]]?
=== Jeesuksen hauta ===


Vuonna [[1961]] tilanne muuttui, kun [[Caesarea Palaestina]]ssa, Juudean pääkaupungissa, sijainneen roomalaisen teatterin raunioista löytyi kalkkikivilohkare, jossa oli Pilatuksen omistuskirjoitus ''Tiberieumista''. Kirjoituksen mukaan hän oli ''prefectus'' (yleensä kirjoitettu muodossa ''praefectus'') eli Juudean maaherra. Sana ''Tiberieum'' on tuntematon. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että kyseessä on ollut rakennus, mahdollisesti temppeli, joka oli omistettu keisari [[Tiberius|Tiberiukselle]]. Kirjoitus on nykyään sijoitettu Jerusalemin [[Israel-museo]]on numerolla AE 1963 no. 104. Se tunnetaan nimellä Pilatus-kaiverrus. Monet Jeesuksen historiallisuuden puolestapuhujat viittaavat tähän kirjoitukseen yhtenä osana sitä historiallista todistusaineistoa, joka tukee Uuden testamentin kuvausta historiallisesta Jeesuksesta.
On olemassa useita paikkoja, joita pidetään Jeesuksen hautana tai on väittetty hautapaikaksi. [[wp:Pyhän haudan kirkko|Pyhän haudan kirkko]] on Jeesuksen hautapaikka perimätiedon mukaan ja jotkut kristityt sekä tutkijat hyväksyvät, että kirkko olisi rakennettu Jeesuksen hautapaikan päälle. Toinen on [[wp:Puutarhahauta|Puutarhahauta]], joka on 1800-luvulla löytynyt hauta. Puutarhahauta on joidenkin kristittyjen mukaan Jeesuksen todellinen hautapaikka. Puutarhahaudan puolesta on esitelty perusteita sen sijainnin, ympäristön sekä muodon yhteneväisyyksien kanssa evankeliumien ilmoituksiin nähden Jeesuksen haudasta. Ei-kristillisä tai Raamatun ilmoituksesta poikkeavia esityksiä Jeesuksen hautapaikasta ovat: [[wp:Roza Bal|Roza Bal]], [[wp:Shingo (Aomori)|Shingo]], [[Talpiotin hauta]]


==== Jaakobin luuarkku ====
== Arkeologiset huijaukset ==


=== Jaakobin luuarkku ===
{{Pääartikkeli|[[Jaakobin luuarkku]]}}
{{Pääartikkeli|[[Jaakobin luuarkku]]}}


Jaakobin luuarkku on kuolleen henkilön luiden hautaamiseen käytetty arkku, joka löytyi Israelista vuonna [[2002]]. Sen väitettiin olevan Jeesuksen veljen [[Jaakob (Jeesuksen veli)|Jaakobin]] arkku, ja jotkut katsoivat sen todistavan, että ajanlaskun alun tienoilla eli merkittävä Jeesus, jonka isä oli Joosef ja veli Jaakob. Arkun aitous on kuitenkin nykyään hyvin voimakkaasti kyseenalaistettu ja sitä pidetään nykyaikana tehtynä väärennöksenä.
Jaakobin luuarkku on kuolleen henkilön luiden hautaamiseen käytetty arkku, joka löytyi Israelista vuonna 2002. Hautakirjoituksen ja ajoituksen perusteella sen väitettiin olevan Jeesuksen veljen [[Jaakob (Jeesuksen veli)|Jaakobin]] arkku, ja jotkut katsoivat sen todistavan, että ajanlaskun alun tienoilla eli merkittävä Jeesus, jonka isä oli Joosef ja veli Jaakob. Arkun aitous on kuitenkin nykyään akateemisissa piireissä hyvin kyseenalaistettu ja sitä pidetään nykyaikana tehtynä väärennöksenä &mdash; tekstin Jeesukseen viittaava osa vaikuttaa lisätyn nykyaikana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=<nowiki>https://www.stanford.edu/group/chr/drupal/ref/james-ossuary</nowiki> | Nimeke=James Ossuary | Julkaisu=Cultural Heritage Resource | Julkaisija=Stanford Archaeology Center, Stanfordin yliopisto | Viitattu=23.12.2009}}</ref>


==== Talpiotin hauta ====
=== Talpiotin hauta ===
{{Pääartikkeli|[[Talpiotin hauta]]}}


[[Talpiotin hauta]] on Talpiotista, Jerusalemin läheltä Israelista vuonna [[1980]] löydetty hauta. Hauta sisälsi löytöhetkellä kymmenen luuarkkua, joista yksi on myöhemmin kadonnut. Hauta tuli laajempaan julkisuuteen helmikuussa [[2007]], kun [[James Cameron]]in ja [[Simcha Jacobovic]]in tuottama dokumenttiohjelma [[The Lost Tomb of Jesus]] ja Jacobovicin kirjoittama kirja [[The Jesus Family Tomb]] esittivät teorian, jonka mukaan hauta olisi ollut Jeesuksen ja eräiden toisten häneen liittyvien Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden hautapaikka.
Talpiotin hauta on Talpiotista, Jerusalemin läheltä Israelista vuonna 1980 löydetty hauta. Hauta sisälsi löytöhetkellä kymmenen luuarkkua, joista yksi on myöhemmin kadonnut. Hauta tuli laajempaan julkisuuteen helmikuussa 2007, kun [[wp:James Cameron|James Cameron]]in ja [[wp:Simcha Jacobovic|Simcha Jacobovic]]in tuottama dokumenttiohjelma ''The Lost Tomb of Jesus'' ja Jacobovicin kirjoittama kirja ''The Jesus Family Tomb'' esittivät teorian, jonka mukaan hauta olisi ollut Jeesuksen ja eräiden toisten häneen liittyvien Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden hautapaikka.


=== Jeesus myyttinä ===
=== Jeesus myyttinä ===
<!--
 
{{Pääartikkeli|[[Jeesus-myytti]]}}
{{Pääartikkeli|[[Jeesus-myyttihypoteesi]]}}
-->
 
Jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet Jeesuksen historiallisuuden. Heidän mukaansa Jeesusta ei ole koskaan ollut olemassa todellisena historiallisena henkilönä, vaan kyseessä on jonkinlainen [[myytti]]. Esimerkiksi [[Timothy Freke]] ja [[Peter Gandy]] ovat lainanneet todisteena ''[[Toinen Johanneksen kirje|Toista Johanneksen kirjettä]]'', jossa sanotaan: "Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi" (''2. Joh.'' 1:7 [http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1148324605587&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=2.+Joh.+1%3A7&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WHNU]). Heidän mukaansa tämä viittaa siihen, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa oli epäilyksiä Jeesuksen historiallisuudesta. Valtavirran tutkijat katsovat, että kyseinen kohta viittaa [[doketismi]]in, joka ei liity kysymykseen Jeesuksen olemassaolosta.  
Jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet Jeesuksen historiallisuuden. Heidän mukaansa Jeesusta ei ole koskaan ollut olemassa todellisena historiallisena henkilönä, vaan kyseessä on jonkinlainen [[wp:myytti|myytti]]. Esimerkiksi [[wp:Timothy Freke|Timothy Freke]] ja [[wp:Peter Gandy|Peter Gandy]] ovat lainanneet todisteena ''Toista Johanneksen kirjettä'', jossa sanotaan: "Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi" (''2. Joh.'' 1:7 [http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1148324605587&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=2.+Joh.+1%3A7&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WHNU]). Heidän mukaansa tämä viittaa siihen, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa oli epäilyksiä Jeesuksen historiallisuudesta. Valtavirran tutkijat katsovat, että kyseinen kohta viittaa [[wp:doketismi|doketismi]]in, joka ei liity kysymykseen Jeesuksen olemassaolosta.  


Jeesuksen historiallisuuden kieltävät tutkijat vetoavat yleensä seuraavanlaisiin seikkoihin:
Jeesuksen historiallisuuden kieltävät tutkijat vetoavat yleensä seuraavanlaisiin seikkoihin:
Rivi 186: Rivi 176:
* varhaiskristillisten kirjoitusten ja aikakauden yleisten myyttien samankaltaisuus.
* varhaiskristillisten kirjoitusten ja aikakauden yleisten myyttien samankaltaisuus.


Kenties tuotteliain Jeesuksen historiallisuuden kieltävä raamatuntutkija on [[George Albert Wells]]. Myöhemmin näkemystä ovat edustaneet muiden muassa [[Earl Doherty]], [[Robert M. Price]] ja [[American Atheists]] -järjestöä johtanut [[Ellen Johnson]]. Myös [[Bertrand Russell]] kyseenalaisti Jeesuksen historiallisuuden.<ref>[http://y-jesus.com/bornid_2.php Who is the real Jesus?]</ref> Harva historioitsija kuitenkaan voi ajalta säilyneiden dokumenttien valossa täysin kiistää Jeesuksen historiallisuutta.<ref>[http://y-jesus.com/bornid_10.php Scholars' Verdict]</ref>
Kenties tuotteliain Jeesuksen historiallisuuden kieltävä raamatuntutkija on [[wp:George Albert Wells|George Albert Wells]]. Myöhemmin näkemystä ovat edustaneet muiden muassa [[wp:Earl Doherty|Earl Doherty]], [[wp:Robert M. Price|Robert M. Price]] ja [[wp:American Atheists|American Atheists]] -järjestöä johtanut [[wp:Ellen Johnson|Ellen Johnson]]. Myös [[wp:Bertrand Russell|Bertrand Russell]] kyseenalaisti Jeesuksen historiallisuuden.<ref>[https://y-jesus.com/is-jesus-a-myth-as-atheists-claim/ Is Jesus a Myth as Atheists Claim?]</ref> Harva historioitsija kuitenkaan voi ajalta säilyneiden dokumenttien valossa täysin kiistää Jeesuksen historiallisuutta.<ref>[https://y-jesus.com/wwrj/1-jesus-real-person/10/ Here Was a Man]</ref>
 
[[Luigi Cascioli]] meni Italiassa niin pitkälle, että yritti haastaa katolisen kirkon oikeuteen Jeesuksen keksimisestä ja laajamittaisesta ihmisten pettämisestä.
<!--
==== Jeesus ja synkretismi ====
 
The existence of Gnosticism and various [[mystery religion]]s with similarities to Christianity has led the [[mythological school]] to suggest that Christianity was strongly influenced by these, essentially building a mystery religion on the foundation of a Judaic tradition ([[syncretism]]). This would have included linking the two through Jesus' attempts to fulfill [[Old Testament]] prophecies. More generally, it would have included mythologizing a Jewish leader into a Son of God, and a representative of wisdom and knowledge.
 
[[Image:ChristAsSol.jpg|thumb|left|Jesus as [[Sol Invictus|Sol-Invictus]], the image is found in the oldest parts of the centre of Roman catholicism - the grottoes of the [[Vatican City|Vatican]]]]
Some of the most well-known early adherents of the mythological school include [[Voltaire]], [[Friedrich Engels]], [[Karl Kautsky]] (Whose 1908 work 'Foundations of Christianity' [http://www.marxists.org/archive/kautsky/1908/christ/ch01.htm] remains one of the important works in this respect) and [[David Strauss]] ([[1808]]-[[1874]]), who was the most intellectually influential early mythologist. Many of these authors did not absolutely deny Jesus's existence, but they believed the miraculous aspects of the Gospel accounts to be mythical and that Jesus' life story had been heavily manipulated to fit Messianic prophesy. Both Strauss and Kautsky argue that very little can be deduced from the surviving documents concerning the historical Jesus. According to the Slovenian scholar [[Anton Strle]], [[Nietzsche]] lost his faith in Christianity as a result of reading Strauss' book ''Leben Jesu''. Another important mythologist was [[Paul-Louis Couchoud]] ([[1879]]-[[1959]]), a philosopher and a consistent defender of the thesis that Jesus did not exist.
 
Another integral part of this view is the idea the early Christians were [[docetism|docetic]] - that Christ was a ''spiritual being'' rather than ''flesh and blood''.  Professor of German [[G.A. Wells]] says regarding the New Testament:
 
:"It is not just that the early documents are silent about so much of Jesus that came to be recorded in the gospels, but that they view him in a substantially different way&mdash;as a basically supernatural personage only obscurely on Earth as a man at some unspecified period in the past, 'emptied' then of all his supernatural attributes ({{bibleref|Phillipians|2:7}}), and certainly not a worker of prodigious miracles which made him famous throughout 'all Syria' ({{bibleref|Matthew|4:24}}). I have argued that there is good reason to believe that the Jesus of Paul was constructed largely from musing and reflecting on a supernatural 'Wisdom' figure, amply documented in the earlier Jewish literature, who sought an abode on Earth, but was there rejected, rather than from information concerning a recently deceased historical individual. The influence of the Wisdom literature is undeniable; only assessment of what it amounted to still divides opinion."
 
During the first and second centuries BC, Hellenic philosophy merged with various minor deities to produce [[mystery religion]]s, in which a [[Life-death-rebirth deity]] was used as an allegory for the search for [[wisdom]]. Such religions quickly replaced or absorbed local religions and became the dominant beliefs in many places throughout the [[Mediterranean Sea|Mediterranean]], with the resulting variations of the central god-man figure becoming known as [[Osiris-Dionysus]].


Some scholars, notably [[Martin A. Larson]], believe that Jesus existed, but that Christianity is based on the [[soteriology]] of [[Osiris]] and the [[ethics]] and [[eschatology]] of other beliefs, while the [[Messianic]] concept is a uniquely Jewish addition to the development of Christianity. More recently, writer [[Timothy Freke]] and scholar of mystery religions [[Peter Gandy]], who wrote ''[[The Jesus Mysteries]]'', think that Jesus did not exist as a historical figure but was in fact one of the forms of [[Osiris-Dionysus]]. [[CNN]]'s David Dodson, in a review of their book, however, noted that "while the authors discuss many examples of elements of Osiris/Dionysus in the Jesus story, they virtually ignore the more direct ties to Jewish tradition and prophecy. This oversight undermines the credibility of many of their arguments, and could have the tendency to mislead the novice reader in this subject" [http://archives.cnn.com/2000/books/reviews/09/21/review.jesus.mysteries/]. On the other hand, the [[Canberra Times]] said
[[wp:Luigi Cascioli|Luigi Cascioli]] meni Italiassa niin pitkälle, että yritti haastaa katolisen kirkon oikeuteen Jeesuksen keksimisestä ja laajamittaisesta ihmisten pettämisestä.


:''"The theory is not new. For two centuries at least, scholars have been aware of the intriguing parallels between the accounts of Jesus' life and that of preceding and contemporaneous figures such as [[Osiris]], [[Dionysus]], and [[Mithras]]. What is new is the powerful scholarship brought to the issue by authors Timothy Freke and Peter Gandy in The Jesus Mysteries, just published in Australia. The result, which draws strongly on the Gnostic gospels discovered at Nag Hammadi in 1945, is so persuasive that it is doubtful whether theological scholarship will ever be the same.''"
== Katso myös ==
=== ApologetiikkaWiki ===
*[[Jeesus-myyttihypoteesi]]
*[[Jeesus-seminaari]]
*[[Raamatun ulkopuoliset viittaukset Jeesukseen]]


A recent book, ''The Pagan Christ: Recovering the Lost Light'' ([[2004]]), by journalist-priest [[Tom Harpur]], discusses another possible origin, based partly on the writings of Alvin Boyd Kuhn and Egyptologist [[Gerald Massey]]. Massey's ''The Historical Jesus and Mythical Christ: A Lecture'', published in [[1880]], explores the similarity between what has been written about Jesus and what has been written about [[Jehoshua Ben-Pandira]], who "may have been born about the year [[120 BC|120 B.C.]]" From page 2 of the lecture: "... according to the Babylonian Gemara to the Mishna of Tract 'Shabbath', this Jehoshua, the son of Pandira and Stada, was stoned to death as a wizard, in the city of Lud, or Lydda, and afterwards crucified by being hanged on a tree, on the eve of the Passover. ..."  See [[Yeshu]].-->
=== Internet ===
* [http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2003_0203/jeesus_on_satuolento.html Vapaa ajattelija: Jeesus on satuolento]
* [http://uskonpuolesta.blogspot.com/2010/08/kovaa-nayttoa-jeesuksesta-raamatun.html Pasi Turunen: Kovaa näyttöä Jeesuksesta Raamatun ulkopuolelta?]


== Viitteet ==
{{viitteet|sarakkeet|fontti}}


[[Luokka:Jeesus]]
[[Luokka:Jeesus]]
[[Luokka:Historia]]
[[Luokka:Historia]]

Nykyinen versio 10. huhtikuuta 2021 kello 15.19

Tämä artikkeli käsittelee Jeesus Nasaretilaisen historiallisuutta puoltavaa todistusaineistoa. Jeesuksen epähistoriallisuutta puoltavia argumentteja kritisoidaan artikkelissa Jeesus-myyttihypoteesi.

Jeesus Nasaretilaisen olemassaolon kieltäminen on yleinen ja muodikas tapa leimata kristinusko naurettavaksi. Häviävän pieni tutkijoiden vähemmistö1 kieltää Jeesuksen koskaan olleen olemassa ja väittävät hänen olleen epä-aabrahamilaisten uskontojen jumalista ja sankareista ominaisuuksia yhdistelemällä luotu myyttinen tai symbolinen hahmo.2 Nykyaikainen Jeesus-tutkimus ei oleta ensimmäisten kristittyjen pyrkineen puolueettomaan historiankirjoitukseen, mutta pitää silti Jeesuksen historiallisuuden kieltämistä täysin perusteettomana.3 Tieteen kuvalehti tiivistää tiedeyhteisön yleisen mielipiteen seuraavasti:

Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun.4

Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 67 % oli sitä mieltä, että Jeesus oli todellinen henkilö. Vakuuttuneimpia tästä olivat korkeakoulututkinnon suorittaneet ja ylemmät toimihenkilöt (80 %). 10 % ei pitänyt Jeesusta todellisena henkilönä. 66 % uskoi että Jeesus on Jumalan poika, ja 12 % oli toista mieltä.5 Jeesuksen historiallisuuden kyseenalaistajat eivät ole yleensä olleet historiantutkijoita.6

Jeesuksen historiallisuuden kieltämistä perustellaan usein kanonisten evankeliumien ristiriitaisuudella. Historiallisten todisteiden ristiriitaisuus ja puuttellisuus eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tiedon taustalla oleva tapahtuma ei olisi tosi.7 Esimerkiksi Aleksanteri Suuren kaksi kokonaista elämäkertaa, kirjoittajina Arrianos ja Plutarkhos, laadittiin yli neljäsataa vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen ja kuitenkin näitä kirjoituksia pidetään luotettavina. Toisaalta kukaan ei olekaan kyseenalaistanut Aleksanterin olemassaoloa sillä hänestä jäi jälkeen fyysisiä todisteita kuten kolikkoja.

Voidaan pitää todennäköisenä, että Aleksanteri Suuri on kuollut. Kuoleman syyksi on arveltu muun muassa malariaa, myrkytystä, haimatulehdusta tai aivokuumetta. Myrkytysteorian takana on esimerkiksi Curtiuksen väite siitä että Antipatroksen poika Kassandros olisi tuonut myrkyn mukanaan Euroopasta ja että Aleksanterin juomanlaskija olisi myrkyttänyt kuninkaan. Muut historioitsijat kuten Arrianos väittävät kuitenkin ettei Aleksanteria myrkytetty.8 Vaikka tiedot Aleksanteri Suuren kuolintavasta eroavatkin toisistaan, hän lienee silti kuollut. Samaten Hannibalin Alppien ylityksestä on kaksi täysin erilaista versiota, mutta silti kukaan ei ole kyseenalaistanut itse tapahtuman historiallisuutta.9

Vaikka kanonisten evankeliumien luotettavuus onkin jollain tasolla kyseenalaistettavissa, on niiden sisältämän Jeesus-tradition synnyn selittäminen vaikeaa olettamatta todellista henkilöä tradition taakse. Myös valtavirran sekulaari historiantutkimus sekä liberaali teologinen tutkimus (kuten Jeesus-seminaari) hyväksyvät Jeesuksen historiallisuuden muun muassa siksi, että se selittää uskottavimmin Jeesus-tradition synnyn.10

Jeesuksen historiallisuutta koskevaa tutkimusaineistoa[muokkaa]

Tutkijoiden yleinen mielipide ei tietenkään todista Jeesuksen historiallisuutta. Seuraavaksi artikkelissa käsitellään pintapuolisesti keskeisintä Jeesuksen historiallisuutta koskevaa tutkimusaineistoa.

Viittauksia Jeesus Nasaretilaiseen on kanonisten evankeliumien ulkopuolella niin vähän, että niiden perusteella Jeesuksen elämästä on vaikeaa rakentaa kattavaa kuvaa. Niitä on kuitenkin sen verran, että hänen olemassaolostaan voidaan olla melko varmoja. Viittausten vähäistä määrää selittää se, että ennen kuolemaansa Jeesus oli monien tutkijoiden mukaan tuntemattomampi kuin Johannes Kastaja.11

Tietoa ajanlaskumme alun ajoilta on löydetty ainoastaan neljän roomalaisen historijoitsijan teoksista. Kyseiset historioitsijat ovat Suetonius, Tacitus, Velleius Paterculus ja Dio Cassius.12 Matti Kankaanniemen mukaan Jeesuksen elämä ei ollut aikansa Rooman valtakunnan perspektiivistä niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia mainintoja.13 Juutalaisten voidaan olettaa olleen huomattavasti kiinnostuneempia Jeesuksen elämästä. Kuitenkin Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jKr. tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.14

Kristilliset kirjoitukset[muokkaa]

Jeesus on useiden Uuden testamentin kirjojen ja muiden varhaiskristillisten kirjoitusten päähenkilö. Yksityiskohtaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä sijoittuvat neljään kanoniseen evankeliumiin, jotka ovat nykyisen konsensuksen mukaan kirjoitetut noin vuosien 60-100 välillä. Jotkut katsovat, että myös Uuden testamentin kirjeet, erityisesti apostoli Paavalin ensimmäisen vuosisadan puolen välin jälkeen kirjoittamat kirjeet, kertovat jonkin verran Jeesuksesta. Vanhimmat tunnetut Uuden testamentin kirjojen papyrus-kopiot ovat peräisin 100-luvun alkupuoliskolta.

Jeesus on keskeinen henkilö myös Uuden testamentin apokryfikirjoissa, joita ei ole koskaan laajassa mittakaavassa luettu Raamatun kirjojen kaanoniin.

Evankeliumit[muokkaa]

Uuden testamentin evankeliumit ovat keskeisimpiä Jeesusta käsitteleviä tekstejä, ja näin avainasemassa myös Jeesuksen historiallisuuden tutkimuksen kannalta. Evankeliumit tunnetaan kokonaisena 300-luvulta. 100- ja 200-luvuilta on säilynyt erimittaisia papyruskatkelmia.15 Evankeliumitutkimuksessa ja niiden luotettavuuden arvioinnissa keskeisiä ongelmia ovat evankeliumien ajoitukset, kirjoittajien yhteydet Jeesukseen, tekstien erilaiset kerrostumat sekä niiden keskinäiset riippuvuudet. Jälkimmäiseen liittyy niin kutsuttu synoptinen ongelma.16

Evankeliumeja ei ole kirjoitettu ensisijaisesti historiallisiksi teoksiksi, vaan niiden tavoitteena on ollut saada lukijat uskomaan Jeesuksen olleen Kristus, Jumalan poika.15 Kaikki evankeliumeissa kuvattu traditio on jo tulkittu tästä uskosta käsin. Valtavirran tutkimuksen näkemys kuitenkin on, että traditio itsessään on saanut alkunsa konkreettisesta historiallisesta henkilöstä.17 Raamatun evankeliumit ovat uskottavimpia elämäkerrallisia teoksia Jeesuksesta, ja tästä syystä niitä ei voida sivuttaa muita historiallisia lähteitä jollain tapaa huonompana. Kaikki historialliset lähteet ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla, ja niiden nykyinen käyttötarkoitus sinänsä ei saisi vaikuttaa arvioon lähteiden uskottavuudesta.

Uuden testamentin kirjeet[muokkaa]

Apostoli Paavalin aidot kirjeet ovat Uuden testamentin vanhimpia tekstejä. Paavali ei ollut omien kirjeidensä eikä Apostolien tekojen perusteella koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti. Hän tunsi Jeesuksen ainoastaan näkemiensä näkyjen ja Jeesuksen opetuslapsien kanssa käymiensä keskustelujen kautta. Paavali viittaa historialliseen Jeesukseen puhuessaan tästä "naisesta syntyneenä"18 ja Daavidin jälkeläisenä19 sekä mainitessaan tämän veljen Jaakobin20. Paavalin kirjeissä on lisäksi viittauksia sekä Jeesuksen lausumiin, joita ei löydy kanonisista evankeliumeista, että Jeesusta koskevaan perimätietoon.21

Kaanonin ulkopuoliset kirjoitukset[muokkaa]

Kaanonin ulkopuoliset niin kutsutut apokryfiset kirjat ovat enimmäkseen myöhäisiä, peräisin 100-200 -luvuilta tai vieläkin myöhemmältä ajalta, eikä niitä voida pitää historiallisesti luotettavina kuvauksina Jeesuksesta. Joissakin kirjoituksissa on merkkejä kanonisista evankeliumeista riippumattomasta perimätiedosta, mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että ne olisivat historiallisesti luotettavampia.22

Uuden testamentin ulkopuolisista evankeliumeista eniten keskustelua on herättänyt Tuomaan evankeliumi. Monet sen lausumat vaikuttavat muodoltaan varhaisilta, myöhempää toimitustyötä edeltäviltä. Eräs merkittävä ryhmä Uuden testamentin apokryfejä ovat niin kutsutut lapsuusevankeliumit. Ne ovat vaikuttaneet muun muassa itäisen kirkon kirkkotaiteeseen, kun taas lännessä niitä ei ole hyväksytty samassa määrin kuvauksiksi Jeesuksesta.22

Ei-kristilliset kirjoitukset[muokkaa]

Ei-kristityistä historiankirjoittajista vain harvojen tiedetään kirjoittaneen mitään Jeesuksesta tai varhaiskristityistä. Jeesuksesta ei ilmeisesti ole kirjoitettu mitään sinä aikana, jolloin hänen yleisesti uskotaan eläneen. Jeesuksesta ei myöskään tiedetä olevan arkeologista aineistoa.

Suurin osa niistä kirjoittajista, joiden kirjoituksia on säilynyt, ei kuitenkaan kiinnittänyt juurikaan huomiota Lähi-idän tapahtumiin saati sitten nimenomaisesti Juudeaan muutenkaan. Näin heillä ei olisi välttämättä ollut juurikaan syytä mainita paikallista saarnaajaa, jonka nykyaikainen Jeesus-tutkimus arvioi toimineen julkisesti noin 3 vuotta. Jeesus ei esiinny esimerkiksi Filon Aleksandrialaisen, Seneca vanhemman eikä Plutarkhoksen kirjoituksissa, mikä saattaa viitata siihen, että jos Jeesus oli olemassa, hän ei ole herättänyt juurikaan huomiota, koska nämä kirjoittajat mainitsevat useita henkilöitä, joiden historiallinen arvo oli paljon pienempi.

Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kuitenkin kohtia, jotka saattavat mahdollisesti viitata Jeesukseen tai Kristukseen. Nämä ovat roomalaiset Tacitus, Plinius nuorempi ja Suetonius23 sekä juutalainen Josephus24. Nämä kohdat viittaavat kuitenkin yleensä enemmän varhaiskristittyihin yleensä kuin Jeesukseen. Tacitus (Annaalit) mainitsee "Christuksen" ja antaa yhteenvedon Jeesukseen liittyvistä yleisistä mielipiteistä, mutta ei osoita, että hänellä olisi ollut käytettävissään riippumattomia lähteitä. Plinius nuorempi mainitsee Kristuksen kultillisen palvonnan kohteena. Suetonius tekee epäselvän viittauksen henkilöön nimeltä "Chrestus".23 Merkittävin ei-kristillinen todistus tulee Josephukselta, joka kirjoittaa muun muassa Jaakobista, joka oli Jeesuksen veli.

Josephus[muokkaa]

Tärkein juutalainen lähde on Josephus Flavius (37–100 jKr.), ensimmäisen vuosisadan merkittävin juutalainen historioitsija. Hänen yksi tunnetuimmista teoksistaan on 21-osainen juutalaisten historiaa käsittelevä Antiquitates Iudaicae eli Juutalaisten muinaisajat, jonka hän sai valmiiksi vuosien 93 ja 94 välillä. Tästä teoksesta löytyy kaksi selvää viittausta Jeesukseen.24 Teoksen 20. osassa Josephus mainitsee Kristuksekseksi kutsutun Jeesuksen Jaakobin veljenä. Maininta ei vaikuta kristillisesti motivoidulta, ja sopii kontekstiinsa. Vaikka jotkut tutkijat epäilevätkin tämän maininnan aitoutta,25 suuri tutkijoiden enemmistö pitää tätä mainintaa Jeesuksesta aitona.26

Hän kutsui koolle Sanhedrinin ja toi heidän eteensä miehen nimeltä Jaakob, sen Jeesuksen veli, jota kutsuttiin Kristuksesi, ja jotakin muita. Hän syytti heitä lain rikkomisesta ja lähetti heidät kivitettäviksi.

– Josephus Juutalaisten muinaisajat 20:9.1

Enemmän keskustelua on tiedeyhteisössä herättänyt katkelma, jota kutsutaan nimellä Testimonium Flavianum:

Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.27

– Josephus: Juutalaisten muinaisajat 18:3.3.

Testimonium Flavianum on tunnetusti ristiriitainen ja kyseenalainen.24 Muiden muassa John Dominic Crossan ja K. H. Rengstorff ovat huomauttaneet, että nämä kohdat vaikuttavat sisäisen todistusaineiston perusteella olevan epäyhteensopivia muiden Josephuksen kirjoitusten ja Josephuksesta tunnettujen asioiden kanssa, mikä on johtanut heidät ajattelemaan, että nämä kohdat on lisätty myöhemmin joko kokonaisuudessaan tai osaksi. Vuosina 1937-1980 Louis H. Feldman kävi läpi 87 artikkelia, joista suurimmassa osassa kyseenalaistettiin Testimonium Flavianumin autenttisuus.28 Alice Whealeyn vuonna 2003 tekemän tutkimuksen perusteella näittäisi kuitenkin siltä, että suurin osa nykytutkijoista on sitä mieltä, että Josephus kirjoitti Jeesuksesta jotain, mutta Josephuksen alkuperäiseen tekstiin on tehty lisäyksiä.29

Onkin hyvin mahdollista, että varhaiset kristityt kopioijat ovat muokanneet Josephuksen alkuperäistä tekstiä, koska sen sisältöä pidetään yleisesti liian kristillistä ollakseen juutalaisen kirjoittama:24 tekstissä annetaan ymmärtää, että Jeesus oli enemmän kuin ihminen, että hän oli Kristus ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä. Lisäksi toteamus, jonka mukaan ”hän oli kristus”, katkaisee kertomuskulun asiayhteydessään, ja vaikuttaa näin siihen nähden irralliselta.24 Kirjoittamassaan Contra celsumissa kirkkoisä Origenes mainitsee, että Josephus ei uskonut Jeesuksen olevan messias (hepr. מָשִׁיחַ, voideltu) eli kristus (kreik. Χριστός, voideltu).30 Origeneksen väite on sikäli looginen ja siten uskottava, että Jeesuksen messiaanisuuden myöntäminen olisi käytännössä tehnyt Josephuksesta kristityn aikansa kontekstissa. Josephus itse kertoo Juutalaissodissa olevansa juutalainen pappi.31

Origeneksen kirjoittama Contra celsum (248 jKr.32) on merkittävintä aineistoa Josephuksen Jeesus-mainintojen luotettavuutta arvioitaessa, sillä se on varhaisin viittaus Josephuksen mainintoihin Jeesuksesta. on vahva todiste sen puolesta, että Testimonium flavianum on polarisoitunut. Siinä Origenes referoi Juutalaisten muinaishistorian sisältöä kyseiseen teokseen nimellä viitaten, joten hän selvästikin tunsi kyseisen teoksen. Origeneksen käsityksen mukaan Josephus ei kuitenkaan uskonut Jeesuksen olevan kristus. Tästä voidaan päätellä, että Origeneksen tuntema Testimonium flavianum ei ollut meille päätyneen version kaltainen.

Testimonium flavianumista on säilynyt myös arabiankielinen versio, joka löytyy piispa Agapiuksen kirjoittamasta historiateoksesta, jossa Agapius lainaa Josephusta seuraavasti:

Tähän aikaan eli viisas mies nimeltä Jeesus. Hänen käytöksensä oli hyvä ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet ihmiset juutalaisista ja muista kansoista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Mutta ne, joista oli tullut hänen opetuslapsiaan eivät hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen ja olevan elossa, minkä mukaan hän ehkä oli Messias, jota koskien profeetat ovat ennustaneet ihmeitä.33

– Agapius, Kitab al-'Unwan

Tässä arabiankielisessä versiossa ei ole sisältöä, jota ei voitaisi pitää Josephuksen kirjoittamana.

Plinius nuorempi[muokkaa]

Plinius nuorempi (n. 63-133) viittaa kristittyihin noin vuonna 112 keisari Trajanuksen sekä Pontuksen ja Bithynian kuvernöörin kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa. Siinä Plinius pyytää neuvoa, kuinka hänen tulisi käsitellä kristittyjä, jotka kieltäytyvät palvomasta keisaria jumalana ja palvovat sen sijaan "Kristusta" jumalana. Plinius kuitenkin ainoastaan kertoo, mihin pidätetyt uskoivat, eikä mainitse nimeä Jeesus.23

Plinius kirjoitti muun muassa:

Katsoin oikeaksi vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja minun saneluni mukaan kutsuivat avukseen jumalia ja uhrasivat suitsuketta ja viiniä kuvallesi, jonka olin käskenyt yhdessä jumalien kuvien kanssa tuoda tätä varten paikalle, ja tämän lisäksi herjasivat Kristusta ­­­– kaikki sellaista, johon todellista kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa. Monet, joita tällä syytöksellä haastetut (kristittynä oleminen) heti myönsivät olleensa kristittyjä, mutta jo hylänneensä sen; he olivat todellakin olleet kristittyjä, mutta luopuneet siitä pois, jotkut kolme vuotta sitten, jotkut aiemmin, jotkut niinkin kauan kuin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Kaikki nämä palvoivat kuvaasi ja jumalten patsaita, ja kirosivat Kristuksen.

– Plinius nuorempi: Kirje Trajanukselle 10.96.

Suetonius[muokkaa]

Gaius Suetonius (n. 69-140) kirjoitti vuonna 112 seuraavaa keisari Claudiuksen elämäkerrassaan teoksessa Kahdentoista keisarin elämä (suomennettu nimellä Rooman keisarien elämäkertoja):23

Iudaeos, impulsore Chresto, assidue tumultuantes Roma expulit ("Hän karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä kapinoivat jatkuvasti Chrestuksen aloitteesta")

Hän mainitsi kristityt jo aiemmin keisari Neron elämäkerran yhteydessä:

Rangaistuksen kohteena olivat kristityt, jotka olivat uuteen paheelliseen kulttiin kuuluvia ihmisiä.

Jotkut ovat katsoneet Suetoniuksen mainitseman "Chrestuksen" olevan väärä kirjoitusmuoto "Christuksesta" ("Kristus") ja siten mahdollinen viittaus Jeesukseen. Suetonius kuitenkin antaa ymmärtää, että kyseessä ollut henkilö olisi ollut Roomassa vuonna 54, jolloin hän ei voisi viitata Jeesukseen.23 Kuitenkin myös Apostolien teoissa mainitaan, että Claudius karkotti juutalaiset Roomasta34.

Suetonius on kuitenkin saattanut käsittää Kristuksen henkilöyden ja hänen merkityksensä kristityille väärin. Termi "Chrestus" esiintyy myös muissa teksteissä Jeesukseen viitateen, mikä osoittaa, että ajatus kirjoitusvirheestä ei ole mahdoton. Chrestus oli kuitenkin myös yleinen nimi Roomassa, se tarkoitti "hyvää" tai "hyödyllistä", ollen erityisen yleinen nimi orjilla, ja Suetoniuksen kuvaamat levottomuudet käsittelevät juuri orjien kapinaa. Tämän vuoksi osa tutkijoista ei katso, että kohta viittaisi Jeesukseen. Suetoniuksen tekstien historiallinen lähdearvo historiallisen Jeesuksen suhteen jää joka tapauksessa hyvin vähäiseksi23.

Tacitus[muokkaa]

Roomalainen historioitsija Tacitus (n. 55-120) kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, joiden voitaisiin perustellusti olettaa käsitelleen Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.35 Tacituksen tiedetään kirjoittaneen kaksi tekstikappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuonna 116. Ensimmäinen sanoo, että kristittyjä oli Roomassa keisari Neron aikana (54-68). Toinen sanoo, että kristinusko nousi Roomassa ja Juudeassa, ja että prokuraattori Pontius Pilatus oli lähettänyt "Kristuksen" kuolemaan:

Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.36

– Tacitus, Annaalit 15, 44

Tacitus kuvaa kristinuskon hyvin negatiivisessa valossa, joka antaa olettaa, etteivät kristityt ole muokanneet sitä. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä.37 Hän kutsuu kristinuskoa "vaaralliseksi taikauskoksi" ja "joksikin raa'aksi ja häpeälliseksi", minkä johdosta teksti ei todennäköisesti ole myöhempi kristittyjen tekemä lisäys.

Tacitus viittaa kirjoituksessaan pelkästään "Kristukseen", hepreankielisen sanan "messias" kreikankieliseen käännökseen, eikä nimeen "Jeesus". Pontius Pilatukseen hän viittaa "prokuraattorina". Erään piirtokirjoituksen mukaan Pilatuksen aikana maaherran titteli oli praefectus, mikä viittaa siihen että hänellä oli myös sotilaallista valtaa, vaikka provinssissa ei ollutkaan legioonaa. Tacituksen aikana maaherran titteli oli kuitenkin muutettu prokuraattoriksi.38

Jotkut tutkijat katsovat, että toinen teksti kuvaa pelkästään kristillisiä uskomuksia, jotka eivät olleet kiistanalaisia (eli että kultin johtaja oli tuomittu kuolemaan), ja että Tacituksella ei siten ollut syytä tarkistaa tietojaan, vaikka hän käytti vain uskonnollisia lähteitä. Toiset tutkijat, kuten Karl Adam, ovat katsoneet, että historioitsijana ja kristinuskon vihollisena Tacitus olisi tutkinut väitteet Jeesuksen teloituksesta ennen kuin kirjoitti niistä.?

Rabbiiniset merkinnät[muokkaa]

Rabbiinisissa lähteissä esiintyy muutamia lähinnä poleemisia viittauksia Jeesukseen. Lähteet on suunnattu Jeesukseen kohdistettua messias-uskoa vastaan, mutta ne eivät pyri kiistämään Jeesuksen historiallisuutta. Historiallina lähteinä rabbiiniset tekstit ovat kyseenalaisia. Ei ole varmaa, onko niiden sisältämä tieto riippumatonta Uudesta testamentista. Toiseksi tekstien syntyprosessi monimutkainen. Kolmanneksi viittauksista ei ole varmaa, liittyvätkö ne Jeesus Nasaretilaiseen vai johonkin muuhun Jeesukseen.24

Jerusalemin toisen temppelin loppuajoilta on säilynyt vain vähän juutalaisia historiallisia asiakirjoja. Josephuksen teoksia lukuun ottamatta varhaisin lähde tuolta ajalta on Mishnah, joka on juutalainen lakikokoelma, ei oikeudenkäyntipöytäkirja tai yleinen historiateos. Tuon ajan juutalaiset muistiinmerkinnät, sekä suulliset että kirjalliset, koottiin yhteen Talmudiin, joka on kokoelma lakiin liittyviä väittelyitä ja kertomuksia. Se on laaja, yli kolmestakymmenestä osasta koostuva teos.

Babylonialaisessa Talmudissa mainitaan "Yeshu"-niminen henkilö ja viisi tämän opetuslasta, Matthai, Nakai, Nezer, Buni ja Todah, käärössä Sanhedrin 43a.3940. Talmudissa kerrotaan myös Jeesuksen olleen juutalaisen naisen ja Pantera-nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi. Tällä pyrittiin kumoamaan ajatukset neitseellisestä syntymästä.24

Arkeologiset todisteet[muokkaa]

Pilatus-kaiverrus[muokkaa]

Samoin kuin Jeesuksen historiallisuudesta on ollut keskustelua, samoin jotkut ovat kyseenalaistaneet monien Jeesukseen liittyvien henkilöiden, kuten Jeesuksen äidin Marian, hänen opetuslastensa ja monien muiden Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden historiallisuuden.? Vuosisatoja on keskusteltu muun muassa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen määränneen Pontius Pilatuksen historiallisuudesta. Hänet mainitaan kyllä Josephuksen teoksissa, mutta ei mainita aikakauden virallisissa roomalaisissa asiakirjoissa. Jotkut ovat päätelleet tästä, että hänen olemassaolonsa on pelkkää tarua tai jopa väärennetty yksityiskohta. Samoin on keskusteltu väitetyn Pilatuksen arvonimestä: oliko hän prefekti (maaherra) vai prokuraattori??

Vuonna 1961 tilanne muuttui, kun Juudean pääkaupungissa Caesarea Palaestinassa sijainneen roomalaisen teatterin raunioista löytyi kalkkikivilohkare, jossa oli Pilatuksen omistuskirjoitus Tiberieumista. Kirjoituksen mukaan hän oli prefectus (yleensä kirjoitettu muodossa praefectus) eli Juudean maaherra. Sana Tiberieum on tuntematon. Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että kyseessä on ollut rakennus, mahdollisesti temppeli, joka oli omistettu keisari Tiberiukselle. Kirjoitus on nykyään sijoitettu Jerusalemin Israel-museoon numerolla AE 1963 no. 104. Se tunnetaan nimellä Pilatus-kaiverrus. Monet Jeesuksen historiallisuuden puolestapuhujat viittaavat tähän kirjoitukseen yhtenä osana sitä historiallista todistusaineistoa, joka tukee Uuden testamentin kuvausta historiallisesta Jeesuksesta.

Torinon käärinliina[muokkaa]

Pääartikkeli: Torinon käärinliina

Torinon käärinliina on erittäin tunnettu, kansainvälisesti keskusteltu ja kiistelty pyhäinjäännös. Se on Torinossa Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa säilytettävä käärinliina, jossa on ristiinnaulitun miehen hahmo. Jotkut kristityt ja käärinliinaa tutkineet henkilöt uskovat, että kyseessä on Jeesuksen hahmo, joka on siirtynyt liinaan tämän ylösnousemuksen hetkellä.41 Skeptikkojen mielestä kyseessä on keskiaikainen väärennös.42

Muut todisteet[muokkaa]

Jeesuksen ajan vene[muokkaa]

Kalastus oli yleistä Jeesuksen aikana ja se mainitaan evankeliumeissakin yli viisikymmentä kertaa. Löydetty vene, jonka ajoitus on arvioitu vuodelle 40 jaa. kuvaa mahdollisesti Jeesuksen ajan kalastusvenettä, joka löydettiin vuonna 1986 ja paikkana oli Genesaretinjärvi. Löydöksen tekivät veljekset Moshe ja Yuval Lufan. Veljekset kertoivat, että löydettyään veneen mudasta kaksinkertainen sateenkaari ilmestyi taivaalle.43 Löydöstä kutsutaan myös nimellä Jeesus-vene, vaikka se ei suoraan todistaisikaan Raamatun mainitsemasta Jeesuksesta.44

Jeesuksen kuolintapa[muokkaa]

Ismo Dunderbergin mukaan Jeesuksen kuolintapa on myös todiste hänen historiallisuudestaan, koska se ei olisi sepitettynä ollut hyvä "markkinavaltti" silloin, kun kristinusko alkoi levitä Rooman valtakunnan alueella.45 Tom Holménin mukaan ”teloitusta ristillä pidetään tutkimuksessa eräänä varmimmista Jeesuksesta tiedetyistä asoista”. Hänen mukaansa syy tähän varmuuteen on yksinkertainen: ”sanoma ristiinnaulitusta Messiaasta ja Jumalan Pojasta näyttäytyi ajan ajattelun valossa niin hulluna, vastenmielisenä ja loukkaavana, ettei ristiinnaulitsemista mitenkään voi kuvitella keksityksi asiaksi”.46

Kritiikki[muokkaa]

Robert M. Pricen mukaan Jeesuksen kuolemasta on syntynyt monta erilaista versiota, jotka eroavat toisistaan niin merkittävällä tavalla, että ne ovat todennäköisesti fiktiota. Hän väittää evankeliumien vanhimman vanhin ristiinnaulitsemiskertomuksen lainaavan koko lyhyen tekstin Vanhan testamentin kirjasta, psalmista numero 22, mutta ei kuitenkaan käytä lähdeviittausta. Price olettaa Matteuksen täydentävän Markuksen kertomusta uusilla lainauksilla Vanhan testamentin Sakarjan kirjasta sekä Viisauden kirjasta.47

Jeesuksen hauta[muokkaa]

On olemassa useita paikkoja, joita pidetään Jeesuksen hautana tai on väittetty hautapaikaksi. Pyhän haudan kirkko on Jeesuksen hautapaikka perimätiedon mukaan ja jotkut kristityt sekä tutkijat hyväksyvät, että kirkko olisi rakennettu Jeesuksen hautapaikan päälle. Toinen on Puutarhahauta, joka on 1800-luvulla löytynyt hauta. Puutarhahauta on joidenkin kristittyjen mukaan Jeesuksen todellinen hautapaikka. Puutarhahaudan puolesta on esitelty perusteita sen sijainnin, ympäristön sekä muodon yhteneväisyyksien kanssa evankeliumien ilmoituksiin nähden Jeesuksen haudasta. Ei-kristillisä tai Raamatun ilmoituksesta poikkeavia esityksiä Jeesuksen hautapaikasta ovat: Roza Bal, Shingo, Talpiotin hauta

Arkeologiset huijaukset[muokkaa]

Jaakobin luuarkku[muokkaa]

Pääartikkeli: Jaakobin luuarkku

Jaakobin luuarkku on kuolleen henkilön luiden hautaamiseen käytetty arkku, joka löytyi Israelista vuonna 2002. Hautakirjoituksen ja ajoituksen perusteella sen väitettiin olevan Jeesuksen veljen Jaakobin arkku, ja jotkut katsoivat sen todistavan, että ajanlaskun alun tienoilla eli merkittävä Jeesus, jonka isä oli Joosef ja veli Jaakob. Arkun aitous on kuitenkin nykyään akateemisissa piireissä hyvin kyseenalaistettu ja sitä pidetään nykyaikana tehtynä väärennöksenä — tekstin Jeesukseen viittaava osa vaikuttaa lisätyn nykyaikana.48

Talpiotin hauta[muokkaa]

Pääartikkeli: Talpiotin hauta

Talpiotin hauta on Talpiotista, Jerusalemin läheltä Israelista vuonna 1980 löydetty hauta. Hauta sisälsi löytöhetkellä kymmenen luuarkkua, joista yksi on myöhemmin kadonnut. Hauta tuli laajempaan julkisuuteen helmikuussa 2007, kun James Cameronin ja Simcha Jacobovicin tuottama dokumenttiohjelma The Lost Tomb of Jesus ja Jacobovicin kirjoittama kirja The Jesus Family Tomb esittivät teorian, jonka mukaan hauta olisi ollut Jeesuksen ja eräiden toisten häneen liittyvien Uudessa testamentissa mainittujen henkilöiden hautapaikka.

Jeesus myyttinä[muokkaa]

Pääartikkeli: Jeesus-myyttihypoteesi

Jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet Jeesuksen historiallisuuden. Heidän mukaansa Jeesusta ei ole koskaan ollut olemassa todellisena historiallisena henkilönä, vaan kyseessä on jonkinlainen myytti. Esimerkiksi Timothy Freke ja Peter Gandy ovat lainanneet todisteena Toista Johanneksen kirjettä, jossa sanotaan: "Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi" (2. Joh. 1:7 [1]). Heidän mukaansa tämä viittaa siihen, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa oli epäilyksiä Jeesuksen historiallisuudesta. Valtavirran tutkijat katsovat, että kyseinen kohta viittaa doketismiin, joka ei liity kysymykseen Jeesuksen olemassaolosta.

Jeesuksen historiallisuuden kieltävät tutkijat vetoavat yleensä seuraavanlaisiin seikkoihin:

  • varhaisimpina pidettyjen kristillisten lähteiden (mm. Paavalin ym. kirjeet) lähes täydellinen vaikeneminen Jeesuksen maallisen elämän yksityiskohdista ja harvojen mainintojenkin tulkinnanvaraisuus
  • silminnäkijätodistusten, aikalaistodistusten ja lähes aikalaistodistusten puute;
  • niiden aikalaisten ja lähes aikalaisten suuri määrä, joiden olisi pitänyt mainita tai jotka olisivat voineet mainita Jeesuksen, mutta eivät maininneet;
  • Jeesuksen elämän yksityiskohtaisten kuvausten puute myös ei-kristillisissä lähteissä;
  • fyysisen todistusaineiston puute, ja
  • varhaiskristillisten kirjoitusten ja aikakauden yleisten myyttien samankaltaisuus.

Kenties tuotteliain Jeesuksen historiallisuuden kieltävä raamatuntutkija on George Albert Wells. Myöhemmin näkemystä ovat edustaneet muiden muassa Earl Doherty, Robert M. Price ja American Atheists -järjestöä johtanut Ellen Johnson. Myös Bertrand Russell kyseenalaisti Jeesuksen historiallisuuden.49 Harva historioitsija kuitenkaan voi ajalta säilyneiden dokumenttien valossa täysin kiistää Jeesuksen historiallisuutta.50

Luigi Cascioli meni Italiassa niin pitkälle, että yritti haastaa katolisen kirkon oikeuteen Jeesuksen keksimisestä ja laajamittaisesta ihmisten pettämisestä.

Katso myös[muokkaa]

ApologetiikkaWiki[muokkaa]

Internet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ "The nonhistoricity thesis has always been controversial, and it has consistently failed to convince scholars of many disciplines and religious creeds. - - Biblical scholars and classical historians now regard it as effectively refuted." - Robert E. Van Voorst, Jesus Outside the New Testament: An Introduction to the Ancient Evidence (Grand Rapids, MI: Eerdmans, 2000), p. 16.
    "There are those who argue that Jesus is a figment of the Church’s imagination, that there never was a Jesus at all. I have to say that I do not know any respectable critical scholar who says that any more.” Burridge, R & Gould, G, Jesus Now and Then, Wm. B. Eerdmans, 2004, p.34
  2. ^ Michael Martin; John Mackinnon Robertson
  3. ^ Uro, Risto; Lehtipuu, Outi: Nasaretilaisen historia, s. 250. Kirjapaja, 1997. 951-625-457-8. (Teoriat myyttiin perustuvasta, täysin epähistoriallisesta Jeesuksesta ovat vailla tieteellistä arvoa, vaikka onkin selvää, etteivät ensimmäiset kristityt kirjoittajat pyrkineet puolueettomaan historiankirjoitukseen.)
  4. ^ Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12
  5. ^ Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27265-5.
  6. ^ Uro, Risto; Lehtipuu, Outi: Nasaretilaisen historia, s. 19-20. Kirjapaja, 1997. 951-625-457-8.
  7. ^ [en.wikipedia.org/wiki/Absence_of_Evidence "Absence of evidence is not evidence of absence"]
  8. ^ Arrianos 7.27
  9. ^ Strobel, Lee: Tapaus Kristus, s. 43,304. Jyväskylä: Aikamedia, 1998, 2005. ISBN 951-606-723-9.
  10. ^ Uro & Lehtipuu 1997, s. 51, 155, 250.
  11. ^ Mäkisalo, Martti: Junailiko Jeesus kuolemansa? (Suomalaiset tutkivat kuolemaa, joka tapahtui 1980 vuotta sitten) 10.4.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.4.2017. (Yksi oli Johannes Kastaja, joka monien tutkijoiden mukaan oli elinaikanaan jopa tunnetumpi kuin Jeesus.)
  12. ^ Yamauchi E. M. "Jesus Outside the New Testament: What Is the Evidence".
  13. ^ Kankaanniemi, Matti: Nasaretilaisen haaste. Aikamedia Oy, 2000. 952-5374-00-9. (Jeesuksen elämä ei nimittäin Rooman valtakunnan perspektiivistä katsottuna ollut niin merkittävä, että siitä voitaisiin olettaa olevan paljoa kirjallisia merkintöjä.)
  14. ^ Kankaanniemi, Matti: Nasaretilaisen haaste. Aikamedia Oy, 2000. 952-5374-00-9. (Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.)
  15. > 15,0 15,1 Uro & Lehtipuu 1997, s. 41-45
  16. ^ Uro & Lehtipuu 1997, s. 45-49
  17. ^ Uro & Lehtipuu 1997, s. 49-51
  18. ^ Gal. 4:4
  19. ^ Room. 1:3
  20. ^ Gal. 1:18-20
  21. ^ Uro & Lehtipuu 1997, s. 39-40.
  22. > 22,0 22,1 Uro & Lehtipuu 1997, s. 34-39.
  23. > 23,0 23,1 23,2 23,3 23,4 23,5 Uro & Lehtipuu 1997, s. 30-31.
  24. > 24,0 24,1 24,2 24,3 24,4 24,5 24,6 Uro & Lehtipuu 1997, s. 32-34.
  25. ^ Testimonium Flavianum EarlyChristanWritings.com. Viitattu 29.12.2009.
  26. ^ Louis H. Feldman, "Josephus" Anchor Bible Dictionary, Vol. 3, pp. 990–91
  27. ^ suom. Santala R. (1985) Kristinuskon juuret, osa 2, Raamattu- ja evankeliointipalvelu. s. 26-27
  28. ^ Feldman (1989), s. 430
  29. ^ Alice Whealey, Josephus on Jesus (New York, 2003) p.194.
  30. ^ Origenes: Contra Celsum 1.47. (For in the 18th book of his Antiquities of the Jews, Josephus bears witness to John as having been a Baptist, and as promising purification to those who underwent the rite. Now this writer, although not believing in Jesus as the Christ - - says nevertheless - - that these disasters happened to the Jews as a punishment for the death of James the Just, who was a brother of Jesus - -)
  31. ^ Juutalaissodat I.3
  32. ^ Johann Jakob Herzog & Philip Schaff: The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge, s. 466. Funk and Wagnalls Company, 1908.
  33. ^ Matti Kankaanniemen käännös Charlesworthin Jesus in Judaism olevasta englanninkielisestä versiosta. s. 95.
  34. ^ Ap. t. 18:2
  35. ^ J. P. Holding, Shattering the Christ.Myth - The Reliability of the Secular References to Jesus. www.integrityonline15.com/jpholding/tekton//Tekton_TOC.html
  36. ^ Tacitus: Annaalit 15, 44. Risto Santalan kirjassa Juuret 1, s. 19
  37. ^ Kankaanniemi, Matti: Nasaretilaisen haaste. Aikamedia Oy, 2000. 952-5374-00-9. (Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä.)
  38. ^ Bowman et al. 2005, s. 751.
  39. ^ Myllykoski 1994, s. 17.
  40. ^ Babylonian Talmud: Tractate Sanhedrin Viitattu 23.12.2009.
  41. ^ Ian Wilson: Käärinliinan arvoitus. Porvoo: WSOY, 1979. ISBN 951-0-09056-5.
  42. ^ http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/torinon_kaarinliina.html
  43. ^ Galilee Boat (Jesus Boat), Kibbutz Ginosar, The boat appeared due to a great drought during which the waters of the lake receded and was discovered by the brothers Moshe and Yuval Lufan, second-generation fishermen from Kibbutz Ginosar. The brothers reported that when they found the boat, a double rainbow appeared in the sky.
  44. ^ The Sea of Galilee Boa, The Sea of Galilee Boat or The Jesus Boat was an ancient fishing boat from the 1st century AD/CE (the time of Jesus), which was discovered in 1986 on the north-west shore of the Sea of Galilee in Israel.
  45. ^ Ismo Dunderberg et al.: THEO: Pyhän piirit. Lukion uskonto osa 1. Otava 2006.
  46. ^ Holmén 2007, s. 196-197.
  47. ^ Hartikainen, Erkki: [http://www.dlc.fi/~etkirja/et14.htm#mozTocId832619 Robert M. Pricen käsitys Jeesuksesta] Todellisuuskäsitykset - Lukion elämänkatsomustieto.
  48. ^ [https://www.stanford.edu/group/chr/drupal/ref/james-ossuary James Ossuary] Cultural Heritage Resource. Stanford Archaeology Center, Stanfordin yliopisto. Viitattu 23.12.2009.
  49. ^ Is Jesus a Myth as Atheists Claim?
  50. ^ Here Was a Man

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Jeesuksen_historiallisuus&oldid=12757”