Jumalatodistus
Filosofien piirissä on antiikin ajoista lähtien muotoiltu erilaisia koherentteja argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta eli jumalatodistuksia. Ensimmäiset merkittävät jumalatodistukset muotoili Aristoteles1 ja erityisesti keskiajan skolastiikan teologiassa jumalatodistuksilla oli keskeinen rooli.1 Jumalatodistukset eivät Tapio Puolimatkan mukaan todista Jumalan olemassaoloa vastaansanomattomasti,2 joten yksittäisistä jumalatodistuksista puhuttaessa onkin ehkä oikeellisempaa puhua jumalatodistuksista argumentteina. Merkittävää onkin argumenttien kumulatiivisuus; usein jumalatodistuksen lopputuloksena voidaan todeta, että jumalan olemassaolo on kyseessä olevin perustein todennäköistä, ja kun useat erilliset argumentit tukevat Jumalan olemassaolon todennäköisyyttä, on erittäin todennäköistä, että Jumala on olemassa.
Merkittävimmät jumalatodistukset ovat ontologinen argumentti, kosmologinen argumentti, teleologinen argumentti, historiallinen argumentti ja moraalinen argumentti.
Viitteet
- > 1,0 1,1 Russell, Bertrand: Länsimaisen filosofian historia 1: Vanhan ajan filosofia, katolinen filosofia. (Alkuteos: History of western philosophy, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5.
- ^ Puolimatka, Tapio: "Argumentatiivinen tieto Jumalasta", Usko, tieto ja myytit, s. 136. Tammi, 2005. 951-26-5347-8. (Nämä argumentit eivät tarjoa vastaansanomatonta todistusta Jumalasta, mutta ne tarjoavat järkisyitä uskoa Jumalaan.)
