Uskonnon määritelmä

Uskontoa on yritetty määritellä monella tapaa johtuen siitä, että se on äärimmäisen vaikeaa. Outi Pohjanheimon mukaan uskonnon määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä.¹ Kysymys on noussut pinnalle erityisesti keskusteltaessa siitä, onko ateismi uskontoa. Kuten sanalla evoluutio, myös sanalla uskonto on useita määritelmiä jotka vaihtelevat puhujasta ja kirjoittajasta toiseen ja usein myös aihealueen mukaan.

Uskonnon määritelmät kariutuvat useimmiten siihen, että (1) ne eivät kata kaikki uskonnoiksi miellettyjä uskomusjärjestelmiä tai siksi, että (2) uskonnon määritelmään mahtuu suuri joukko uskomusjärjestelmiä, joita ei yleisesti mielletä uskonnoiksi.

Pätevät määritelmät

Tiedollinen määritelmä

Sana uskonto määritellään filosofisessa ja maailmankatsomuksia vertaavissa keskusteluissa laajasti ja tasapuolisesti siten, että uskonto on uskonvarainen ja todellisuuden perimmäisiin asioihin kantaaottava katsomus. Esimerkiksi professorit T. Puolimatka² ja R. Clouser määrittelevät uskonnon tällä tavalla. Tämän määritelmän mukaan teismi, ateismi, dualismi ja naturalismi ovat uskontoja. Tätä määritelmää tulisi käyttää keskusteltaessa kristinuskon, ateismin tai muiden uskontojen uskottavuudesta ja totuudellisuudesta sillä määritelmä tuo esiin tasapuolisesti kaikkien kantojen syvät todellisuutta koskevat uskonvaraiset oletukset, joita pinnallisempien katsomuksien edustajat harvemmin edes itse huomaavat. Tällöin mikään kanta ei vaikuta uskottavammalta pelkästään pinnallisesti välttämällä leimautumista uskonnoksi. Lisäksi eri kantoihin liittyvä toiminta, jonka muut määritelmät liittävät uskontoon, ei ole juurikaan olennaista uskottavuuden ja totuudenmukaisuuden kannalta.

Toiminnallinen määritelmä

Tämän määritelmän mukaan uskontoon liittyy sille ominaista toimintaa kuten säännöllisiä kokoontumisia, tietynlaista toistettavaa toimintaa (rituaaleja) tai julistusta. Tämä määritelmä on osin ongelmallinen koska edes kaikissa valtauskonnoissa ei välttämättä ole tällaista ominaista toimintaa. Toisaalta useat uusateistien tai vapaa-ajattelijoiden järjestöt kokoontuvat säännöllisesti, tekevät käännytystyötä (R. Dawkinsin kirja Jumalharha, Lontoon bussimainoskampanja, Vapaa Ajattelija -lehti), järjestävät kesäleirejä lapsille,³ ja niiden jäsenet saattavat käyttää yhteisölleen tunnusomaisia merkkejä esimerkiksi t-paidoissa ja autoissa.

Teoin miellyttämisen määritelmä

Tässä määritelmässä uskonto nähdään maailmankatsomuksena johon sisältyy toimintaa jolla ihminen pyrkii kelpaamaan Jumalalle tai jumalille.⁴ Tämän määritelmän mukaan kristinusko ei ole uskonto, koska kristinuskossa pelastus tulee armosta uskon kautta Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Kristinuskon mukaan ihminen on liian paha päästäkseen pyhän Jumalan yhteyteen saati pelastamaan itsensä, joten Jeesus tuli maan päälle elämään elämän, joka kelpaa Jumalalle, sekä kärsimään ihmisten ansaitseman rangaistuksen ristillä. Jeesuksen elämä luetaan ihmisen hyväksi mikäli ihminen turvautuu asiassa Häneen.

Ongelmalliset määritelmät

Lisäksi sanaa uskonto näkee käytettävän seuraavissa väärissä tai huonosti perustelluissa merkityksissä:

Valtauskontoihin viittaava määritelmä

Tämä määritelmä on yleinen mutta vaikeasti perusteltavissa. Uskontojen yleisyys vaihtelee ja on vaikeaa perustella miksi vain yleisimpiä kantoja kutsuttaisiin uskonnoiksi.

Epärationaalisuuteen viittaava määritelmä

Jotkut uskonnonfilosofiseen keskusteluun perehtymättömät tai vain fideististä uskonnollisuutta kohdanneet määrittelevät uskonnon kannaksi, jolla ei ole perusteita (fideistinen käsitys uskonnosta). Todellisuudessa useat uskonnot perustelevat kantaansa. Kristinuskon tapauksessa Jeesus itse, apostolit ja sittemmin kirkkoisät (erityisesti Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Anselm) ovat perustelleet kristinuskon totuudellisuutta. Itseasiassa fideistinen käsitys uskonnosta on hyvin tuore käsitys. Lisäksi tämän määritelmän edustajilta jää usein huomaamatta omat uskonvaraiset uskomuksensa. Esimerkiksi järjen käyttö ja järjellisyys edellyttävät uskonvaraista sitoumusta järjen luotettavuuteen, joka ei yleensä ole mm. Alvin Plantingan mukaan perusteltavissa ei-kristillisissä maailmankatsomuksissa.

Uskonnottomuus

Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa. Koska kaikilla ihmisillä on uskonvarainen katsomus, kaikki ihmiset ovat uskonnon tiedollisen määritelmän mukaan uskonnollisia. Tiedollisen määritelmän yhteydessä uskonnottomuus tarkoittaa ilmeisesti kantaa, jonka edustajat eivät tiedosta omia uskonvaraisia oletuksiaan.

Viitteet

Artikkelin tägit: mitä on uskonto