Ero sivun ”Apologetiikka” versioiden välillä

ApoWikistä
(→‎Internet: linkki)
Rivi 25: Rivi 25:
== Apologetiikan apologia ==
== Apologetiikan apologia ==
Joskus kuulee väitettävän, että uskoa ei tarvitse tai edes saa perustella järjellisesti. Väite on täysin järjetön. Jos uskolla ei olisi järjellisiä perusteita, kuka tahansa voisi uskoa Marsissa asuviin jalkapallokuoriaisiin ihan yhtä hyvin kuin Jumalaankin. Tai jos uskolle ei tarvittaisi järjellisiä perusteita, yhdelläkään hindulla ei olisi mitään syytä kääntyä kristityksi. Järjellinen syy uskoa on tae sille, että uskomme totuuteen. Valheeseen ei kannata uskoa.
Joskus kuulee väitettävän, että uskoa ei tarvitse tai edes saa perustella järjellisesti. Väite on täysin järjetön. Jos uskolla ei olisi järjellisiä perusteita, kuka tahansa voisi uskoa Marsissa asuviin jalkapallokuoriaisiin ihan yhtä hyvin kuin Jumalaankin. Tai jos uskolle ei tarvittaisi järjellisiä perusteita, yhdelläkään hindulla ei olisi mitään syytä kääntyä kristityksi. Järjellinen syy uskoa on tae sille, että uskomme totuuteen. Valheeseen ei kannata uskoa.
Historia osoittaa, että useat ateistit ovat kääntyneet kristityiksi alettuaan epäillä omia olettamuksiaan, sekä tutustuttuaan kristinuskon perusteluihin. Esimerkiksi [[C. S. Lewis]], [[Alister McGrath]], ja [[Lee Strobel]] olivat vakaumuksellisia ateisteja, joiden kääntyminen kristityksi tapahtui suurelta osin älyllisten perusteluiden myötävaikutuksesta. Lisäksi viime vuosisadan tunnetuin ateisti [[Antony Flew]] kääntyi deistiksi älyllisten argumenttien takia.<ref>Tarkemmin aiheesta artikkelista [[Antony Flew]]</ref>


Myös [[uskonkriisi]]t voivat aiheuttaa uskosta luopumista. Uskonkriisin voi aiheuttaa vaikkapa vakuuttuminen siitä, ettei Jumalaa ole olemassa &ndash; tavalla tai toisella. Esimerkkinä voidaan mainita Vesa Maanselän kääntymys [[agnostisismi]]in 2005.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Herra tekee ihmeitä ilman määrää? | Osoite = http://www.markushirsila.com/content/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf | Viitattu = 17.6.2008 | Selite = Kahden helluntailaisen selvitystyö nykyajan ihmeparantumiskertomuksista | Tekijä = Markus Hirsilä & Vesa Maanselkä | Ajankohta = 2006 }} (''Syyskuussa 2005 Hirsilä erosi helluntaiseurakunnasta ja Maanselkä identifioi maailmankatsomuksensa agnostiseksi.'')</ref> Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä päättivät tutkia, tapahtuuko ihmeparantumisia todella. Tutkimuksessaan he päätyivät tulokseen, ettei niitä ilmeisesti tapahdu.<ref>Tosin [[Matti Kankaanniemi]] on tehnyt esimerkiksi Hirsilän ja Maanselän analysoimasta dilatoivan kardiomyopatian keissistä täysin vastakkaisen raportin.</ref> Apologeettisen [[AW:S#agenda|agendan]] mukaista olisi todistaa, että ihmeparantumisia todella tapahtuu. Ihmeparantumisen dokumentoiminen siis olisi myös kristillisen agendan mukaista, sillä Maanselkä mitä todennäköisimmin olisi tällä hetkellä kristitty, jos ihmeparantumisista olisi vakuuttavaa todistusaineistoa.
Myös [[uskonkriisi]]t voivat aiheuttaa uskosta luopumista. Uskonkriisin voi aiheuttaa vaikkapa vakuuttuminen siitä, ettei Jumalaa ole olemassa &ndash; tavalla tai toisella. Esimerkkinä voidaan mainita Vesa Maanselän kääntymys [[agnostisismi]]in 2005.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Herra tekee ihmeitä ilman määrää? | Osoite = http://www.markushirsila.com/content/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf | Viitattu = 17.6.2008 | Selite = Kahden helluntailaisen selvitystyö nykyajan ihmeparantumiskertomuksista | Tekijä = Markus Hirsilä & Vesa Maanselkä | Ajankohta = 2006 }} (''Syyskuussa 2005 Hirsilä erosi helluntaiseurakunnasta ja Maanselkä identifioi maailmankatsomuksensa agnostiseksi.'')</ref> Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä päättivät tutkia, tapahtuuko ihmeparantumisia todella. Tutkimuksessaan he päätyivät tulokseen, ettei niitä ilmeisesti tapahdu.<ref>Tosin [[Matti Kankaanniemi]] on tehnyt esimerkiksi Hirsilän ja Maanselän analysoimasta dilatoivan kardiomyopatian keissistä täysin vastakkaisen raportin.</ref> Apologeettisen [[AW:S#agenda|agendan]] mukaista olisi todistaa, että ihmeparantumisia todella tapahtuu. Ihmeparantumisen dokumentoiminen siis olisi myös kristillisen agendan mukaista, sillä Maanselkä mitä todennäköisimmin olisi tällä hetkellä kristitty, jos ihmeparantumisista olisi vakuuttavaa todistusaineistoa.
Timo Tiainen oli ollut 23 vuotta kristillisessä uskossa, mutta kääntyi ateistiksi älyllisten perusteiden puuttuessa:
{{Sitaatti|Pohjimmaltaan kantani on, että kaikki uskonnot ja erityisesti "kovia" historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevia väitteitä esittävät monoteistiset kirjauskonnot eivät ole poikkitieteellisessä tarkastelussa vakuuttavia, uskottavia eivätkä pakottavalla, kenelle tahansa rationaaliselle ihmiselle selvästi ilmentyvällä tavalla ainoita mahdollisia totuudellisia kuvauksia todellisuudesta. -- Todennäköisyys (vaikka terminä kenties ei ole tässä kohtaa toimivin) uskontojen, kuten kristinuskon tai islamin, jumaluuteen ja maailmaan liittuyvien väitteiden totuudellisuudelle on mielestäni vähäinen.|Timo Tiainen<ref>http://www.argumentti.fi/vapaana_kristinuskosta_jumalauskosta.php?coid=1</ref>}}
Tiainen eli ateistina kolme vuotta, kunnes päätyi vuoden 2009 alkupuolella takaisin kristilliseen teismiin:
{{Sitaatti|Nykyinen vakaumukseni ja maailmankatsomukseni on teistinen kristillisesti. Olen agnostinen teisti - en tiedä millään tieteellisellä tms. tavalla sitä, onko kristinuskon Jumala olemassa, mutta teen itseäni vakuuttavien perustelujen tähden uskonhypyn, vaikka en pystykään todistamaan uskoani tieteellisesti (ei siihen kukaan muukaan pysty). Uskollani on kuitenkin siis perusteita ja kerron ne tässä kolumnissa.|Timo Tiainen<ref name="tiainen">http://www.argumentti.fi/timo_tiainen_vakaumukseni_kristillinen_teismi.php?coid=5</ref>}}
Tiainen oli siis löytänyt itselleen älyllisiä perusteita uskolleen, ja hän korostaa kristillisen apologetiikan merkitystä uskon esteiden raivaajana:
{{Sitaatti|Vakaumukseni muutos on pitempään jatkuneen henkisen ja älyllisen prosessin tulos, ei hetken mielijohdetta - älyllisen lähinnä siinä mielessä, että olen perehtynyt moderniin uusateismia arvostelevaan teistiseen ajatteluun ja kristilliseen apologiaan, mitkä osaltansa raivasivat minulta uskomisen järkiperäisiä esteitä pois ja saivat ymmärtämään oman ateistisen ja naturalistisen ajatteluni virheitä. Aloin vuoden 2009 alussa epäilemään ateismia ja naturalistis-materialistista metafysiikkaa (eli että vain "luonto" /aine ja energia on olemassa eikä ole mitään tuonpuoleista, transsendenttia ja jumalallista "todellisuuden tasoa"). Olen siis palannut siihen kristilliseen ydinvakaumukseen, joka minulla oli ollut 23 vuotta (eli usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja evankeliumiin Jeesuksessa olevasta armosta, lahjavanhurskaudesta, vapaudesta, rauhasta, ilosta ja ikuisesta elämästä, sekä usko Raamattuun Jumalan ilmoituksena).|Timo Tiainen<ref name="tiainen"/>}}
Tämän kerrottuaan Tiainen esittelee oman uskonsa älyllisenä perusteluna toimivan 14-kohtaisen kumulatiivisen argumentin kristinuskon puolesta.<ref name="tiainen"/>


2000-luvulla länsimainen ajan henki on sellainen, että ihmiset alkavat vaatia kaikelle todisteita. Hetki hetkeltä kristitty toisensa jälkeen luopuu uskostaan järkiperustein. [[Kielilläpuhuminen]] selitetään psykologialla, [[ihmeparantuminen|ihmeparantumiset]] huijauksilla ja [[usko]] hulluudella. Järjellisin perustein ei vain luovuta uskosta; ihmiset jättävät tulematta uskoon järjellisin perustein.  
2000-luvulla länsimainen ajan henki on sellainen, että ihmiset alkavat vaatia kaikelle todisteita. Hetki hetkeltä kristitty toisensa jälkeen luopuu uskostaan järkiperustein. [[Kielilläpuhuminen]] selitetään psykologialla, [[ihmeparantuminen|ihmeparantumiset]] huijauksilla ja [[usko]] hulluudella. Järjellisin perustein ei vain luovuta uskosta; ihmiset jättävät tulematta uskoon järjellisin perustein.  
Rivi 39: Rivi 52:
On hälyttävää, että monikaan kristitty ei osaa mitenkään puolustaa Jeesuksen olemassaoloa, vaikka se on suunnilleen niin selvää kuin mikään historiantutkimuksessa selvää voi olla.<ref>''Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun. '' (Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12)</ref> Ja tämä tietämättömyys aiheuttaa sen, että moni ohittaa evankeliumin nauraen. Tämän ajan ihmiset ovat älykköjä ja skeptikkoja. Miten kristittyjen tulisi tähän reagoida?
On hälyttävää, että monikaan kristitty ei osaa mitenkään puolustaa Jeesuksen olemassaoloa, vaikka se on suunnilleen niin selvää kuin mikään historiantutkimuksessa selvää voi olla.<ref>''Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun. '' (Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12)</ref> Ja tämä tietämättömyys aiheuttaa sen, että moni ohittaa evankeliumin nauraen. Tämän ajan ihmiset ovat älykköjä ja skeptikkoja. Miten kristittyjen tulisi tähän reagoida?
{{sitaatti|- - ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.|{{rp|1. Kor. 9:20-22}}}}
{{sitaatti|- - ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.|{{rp|1. Kor. 9:20-22}}}}
Ehkä kristittyjen tulisi olla älyköille älyköitä? Suuren osan kristityistä tulisi kyetä vähintäänkin jotenkuten &ndash; mieluummin paremmin &ndash; perustelemaan Jeesuksen historiallisuus. Jos joku hylkää evankeliumin siksi, ettei evankelioitava usko Jeesuksen olemassaoloon, niin se on evankelioitavalle heikompi homma kristityn perspektiivistä tarkasteltuna. Moni muukin asia olisi evankeliumin kannalta kannattavaa osata perustella. On tärkeää ymmärtää, ettei apologetiikka ole mikään vaihtoehtoinen, skientistinen evankeliumi. Sitä voisi paremminkin kuvata evankelioinnin välineeksi, jolla raivataan Herralle tietä ja tasoitetaan Hänelle polkuja nykymaailmassa. Se luo evankeliumille uskottavuuden, jonka evankeliumi vaatii toimiakseen. Norman Geisler ja Ron Brooks ovatkin määritelleet apologetiikan "evankeliumia edeltäväksi työksi" (engl. ''pre-evangelism''),<!--sille vois kehittää jonkun fiksun suomennoksen--> jonka tavoitteena ei ole synnyttää uskoa, vaan auttaa ihmisiä evankeliumin perspektiivistä oikein.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Apologetiikka – uskon puolustus vai tuho? | Osoite = http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/ApologetiikkaEK.htm | Viitattu = 5.1.2009 | Selite = | Tekijä = Koskenniemi, Erkki | Julkaisija = | Ajankohta = }} (''Geisler ja Brooks määrittelevät tarkoin tehtävänsä. Kyseessä on @pre-evangelism@, evankeliumin julistusta edeltävä työ. Kun evankeliumin julistaminen perustuu ilmestykseen, @pre-evangelism@ perustuu järkeen (s. 10). Sen tähtäimenä ei ole uskon syntyminen, vaan asioiden ymmärtäminen. Näin raivataan siis tietä evankeliumin julistamiselle ja uskolle.)''</ref>
Ehkä kristittyjen tulisi olla älyköille älyköitä? Suuren osan kristityistä tulisi kyetä vähintäänkin jotenkuten &ndash; mieluummin paremmin &ndash; perustelemaan Jeesuksen historiallisuus. Jos joku hylkää evankeliumin siksi, ettei evankelioitava usko Jeesuksen olemassaoloon, niin se on evankelioitavalle heikompi homma kristityn perspektiivistä tarkasteltuna. Moni muukin asia olisi evankeliumin kannalta kannattavaa osata perustella. On tärkeää ymmärtää, ettei apologetiikka ole mikään vaihtoehtoinen, skientistinen evankeliumi. Sitä voisi paremminkin kuvata evankelioinnin välineeksi, jolla raivataan Herralle tietä ja tasoitetaan Hänelle polkuja nykymaailmassa. Se luo evankeliumille uskottavuuden, jonka evankeliumi vaatii toimiakseen. Norman Geisler ja Ron Brooks ovatkin määritelleet apologetiikan "evankeliumille valmistelevaksi työksi" (engl. ''pre-evangelism''),<!--sille vois kehittää jonkun fiksun suomennoksen--> jonka tavoitteena ei ole synnyttää uskoa, vaan auttaa ihmisiä evankeliumin perspektiivistä oikein.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Apologetiikka – uskon puolustus vai tuho? | Osoite = http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/ApologetiikkaEK.htm | Viitattu = 5.1.2009 | Selite = | Tekijä = Koskenniemi, Erkki | Julkaisija = | Ajankohta = }} (''Geisler ja Brooks määrittelevät tarkoin tehtävänsä. Kyseessä on @pre-evangelism@, evankeliumin julistusta edeltävä työ. Kun evankeliumin julistaminen perustuu ilmestykseen, @pre-evangelism@ perustuu järkeen (s. 10). Sen tähtäimenä ei ole uskon syntyminen, vaan asioiden ymmärtäminen. Näin raivataan siis tietä evankeliumin julistamiselle ja uskolle.)''</ref>
<!--http://www.carm.org/apologetics/need.htm-->
<!--http://www.carm.org/apologetics/need.htm-->


Versio 25. maaliskuuta 2011 kello 17.07

Apologetiikka on jonkin näkökulman, kristillisessä viitekehyksessä kristillisen uskon, rationaalista puolustamista.1 Apologetiikan ja teologian suhde on osittain päällekkäinen, sillä on teologinen kysymys, mitä kristilliseen uskoon kuuluu eli mitä keskitytään puolustamaan.2 Termi tulee kreikan kielen sanasta απολογια (apologia), jonka sanatarkka merkitys on 'puolustus' tai 'vastaus'.3 Myös apologia-sana on käytössä. Se tarkoittaa perusteellista – usein kirjallista – koherenttia, argumentatiivista presentaatiota.4 Termi laajassa merkityksessään viittaa verbaaliseen puolustautumiseen verbaalista syytöstä vastaan.5

Apologeettisten päämäärien hyväksi jollakin merkittävällä tavalla työskentelevää henkilöä kutsutaan apologeetaksi (myös apologeetikko, apologi tai apologisti). Apologeetalla tarkoitetaan yleisesti henkilöä, joka argumentoi jonkin ennalta päätetyn6 näkemyksen puolesta.7 Näin ollen suuri osa tieteestä ja käytännössä kaikki retoriikka on apologetiikkaa käsitteen laajassa merkityksessä. Tästä syystä on olemassa myös demokraattisia, sosialistisia, kapitalistisia, kommunistisia ja ateistisia apologeettoja. Myös aerobicilla on teoriassa omat apologeettansa.8 Apologetiikka ja apologeetta -termit kuitenkin liittyvät yleisessä kielitajussa nimenomaan kristinuskon rationaaliseen puolustamiseen, ellei asiayhteys anna toisin ymmärtää. Kristillinen apologetiikka on myös tämän artikkelin varsinainen ja ensisijainen aihepiiri.

Apologetiikan erittelyä

Negatiivinen ja positiivinen apologetiikka

Apologetiikka voidaan jakaa negatiiviseen ja positiiviseen apologetiikkaan. Negatiivisen apologetiikan keskeisenä ideana on tuottaa vastauksia kristillistä uskoa tavalla tai toisella kyseenalaistaviin argumentteihin.9 Positiivinen apologetiikka puolestaan tarjoaa syitä uskoa.10 Negatiivinen apologetiikka on näistä kahdesta se yleisempi muoto. Sen tehtävänä on kumota uskomisen esteitä.11

Monet ihmiset luopuvat uskostaan, koska he eivät usko tai luopuvat uskostaan esimerkiksi pahan ongelman, ihmeiden mahdottomuuden tai Raamatun paikkansapitämättömyyden vuoksi. Negatiivinen apologetiikka pyrkii todistamaan edellä mainittujen kaltaisten väitteiden kestämättömyyden.12 Negatiivisen ja positiivisen apologetiikan suhdetta voitaisiin kuvata jalkapalloaiheisella esimerkillä; negatiivinen apologetiikka vastaa puolustusta ja positiivinen apologetiikka hyökkäystä.13 Negatiivinen apologetiikka voisi esimerkiksi kumota argumentteja, joiden mukaan Jumalaa ei voi olla olemassa. Positiivinen apologetiikka voisi puolestaan esittää todisteita esimerkiksi Jumalan olemassaololle. Jonkin argumentin luokittelu puhtaasti negatiiviseksi tai positiiviseksi apologetiikaksi on käytännössä hyvin vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

Evidentialistinen ja presuppositionalistinen apologetiikka

Käsiteltävä aihe

Apologetiikan historia

Varhaisia apologeettoja olivat muiden muassa pakanoita vastustaneet Kordatos, Aristeides Ateenalainen (k.134), Atenagoras Ateenalainen (vv. 133–190), Aristion, Justinos (n. vv. 100–168), Tatianos Assyrialainen (k. 185) ja Teofilos Antiokialainen. Juutalaisia vastaan puolustaneita apologeettoja olivat muiden muassa Justinos, Miltiadis, Tertullianus (vv. 155-230), Eusebios Kesarealainen ja Didiros Tarsolainen. Ensimmäisiä merkittävää argumentatiivista perintöä jättäneitä apologeettoja olivat Augustinus, Tuomas Akvinolainen ja Anselm, joista ensimmäinen nykyisenlaisen apologetiikan edustaja lienee Tuomas Akvinolainen. Nykyinen apologetiikka muotoutui valistuksen aikana sellaiseksi kuin se on, kun kristinuskoa vastaan hyökättiin järjellisesti ja oli tarvetta puolustautua järjellisesti.14

Apologetiikan apologia

Joskus kuulee väitettävän, että uskoa ei tarvitse tai edes saa perustella järjellisesti. Väite on täysin järjetön. Jos uskolla ei olisi järjellisiä perusteita, kuka tahansa voisi uskoa Marsissa asuviin jalkapallokuoriaisiin ihan yhtä hyvin kuin Jumalaankin. Tai jos uskolle ei tarvittaisi järjellisiä perusteita, yhdelläkään hindulla ei olisi mitään syytä kääntyä kristityksi. Järjellinen syy uskoa on tae sille, että uskomme totuuteen. Valheeseen ei kannata uskoa.

Historia osoittaa, että useat ateistit ovat kääntyneet kristityiksi alettuaan epäillä omia olettamuksiaan, sekä tutustuttuaan kristinuskon perusteluihin. Esimerkiksi C. S. Lewis, Alister McGrath, ja Lee Strobel olivat vakaumuksellisia ateisteja, joiden kääntyminen kristityksi tapahtui suurelta osin älyllisten perusteluiden myötävaikutuksesta. Lisäksi viime vuosisadan tunnetuin ateisti Antony Flew kääntyi deistiksi älyllisten argumenttien takia.15

Myös uskonkriisit voivat aiheuttaa uskosta luopumista. Uskonkriisin voi aiheuttaa vaikkapa vakuuttuminen siitä, ettei Jumalaa ole olemassa – tavalla tai toisella. Esimerkkinä voidaan mainita Vesa Maanselän kääntymys agnostisismiin 2005.16 Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä päättivät tutkia, tapahtuuko ihmeparantumisia todella. Tutkimuksessaan he päätyivät tulokseen, ettei niitä ilmeisesti tapahdu.17 Apologeettisen agendan mukaista olisi todistaa, että ihmeparantumisia todella tapahtuu. Ihmeparantumisen dokumentoiminen siis olisi myös kristillisen agendan mukaista, sillä Maanselkä mitä todennäköisimmin olisi tällä hetkellä kristitty, jos ihmeparantumisista olisi vakuuttavaa todistusaineistoa.

Timo Tiainen oli ollut 23 vuotta kristillisessä uskossa, mutta kääntyi ateistiksi älyllisten perusteiden puuttuessa:

Pohjimmaltaan kantani on, että kaikki uskonnot ja erityisesti "kovia" historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevia väitteitä esittävät monoteistiset kirjauskonnot eivät ole poikkitieteellisessä tarkastelussa vakuuttavia, uskottavia eivätkä pakottavalla, kenelle tahansa rationaaliselle ihmiselle selvästi ilmentyvällä tavalla ainoita mahdollisia totuudellisia kuvauksia todellisuudesta. -- Todennäköisyys (vaikka terminä kenties ei ole tässä kohtaa toimivin) uskontojen, kuten kristinuskon tai islamin, jumaluuteen ja maailmaan liittuyvien väitteiden totuudellisuudelle on mielestäni vähäinen.

– Timo Tiainen18

Tiainen eli ateistina kolme vuotta, kunnes päätyi vuoden 2009 alkupuolella takaisin kristilliseen teismiin:

Nykyinen vakaumukseni ja maailmankatsomukseni on teistinen kristillisesti. Olen agnostinen teisti - en tiedä millään tieteellisellä tms. tavalla sitä, onko kristinuskon Jumala olemassa, mutta teen itseäni vakuuttavien perustelujen tähden uskonhypyn, vaikka en pystykään todistamaan uskoani tieteellisesti (ei siihen kukaan muukaan pysty). Uskollani on kuitenkin siis perusteita ja kerron ne tässä kolumnissa.

– Timo Tiainen19

Tiainen oli siis löytänyt itselleen älyllisiä perusteita uskolleen, ja hän korostaa kristillisen apologetiikan merkitystä uskon esteiden raivaajana:

Vakaumukseni muutos on pitempään jatkuneen henkisen ja älyllisen prosessin tulos, ei hetken mielijohdetta - älyllisen lähinnä siinä mielessä, että olen perehtynyt moderniin uusateismia arvostelevaan teistiseen ajatteluun ja kristilliseen apologiaan, mitkä osaltansa raivasivat minulta uskomisen järkiperäisiä esteitä pois ja saivat ymmärtämään oman ateistisen ja naturalistisen ajatteluni virheitä. Aloin vuoden 2009 alussa epäilemään ateismia ja naturalistis-materialistista metafysiikkaa (eli että vain "luonto" /aine ja energia on olemassa eikä ole mitään tuonpuoleista, transsendenttia ja jumalallista "todellisuuden tasoa"). Olen siis palannut siihen kristilliseen ydinvakaumukseen, joka minulla oli ollut 23 vuotta (eli usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja evankeliumiin Jeesuksessa olevasta armosta, lahjavanhurskaudesta, vapaudesta, rauhasta, ilosta ja ikuisesta elämästä, sekä usko Raamattuun Jumalan ilmoituksena).

– Timo Tiainen19

Tämän kerrottuaan Tiainen esittelee oman uskonsa älyllisenä perusteluna toimivan 14-kohtaisen kumulatiivisen argumentin kristinuskon puolesta.19

2000-luvulla länsimainen ajan henki on sellainen, että ihmiset alkavat vaatia kaikelle todisteita. Hetki hetkeltä kristitty toisensa jälkeen luopuu uskostaan järkiperustein. Kielilläpuhuminen selitetään psykologialla, ihmeparantumiset huijauksilla ja usko hulluudella. Järjellisin perustein ei vain luovuta uskosta; ihmiset jättävät tulematta uskoon järjellisin perustein.

Evankelioiminen tapahtui muutama kymmentä vuotta sitten jotakuinkin näin:

  1. Evankelioitavalle lausutaan seuraava mantra: "Jeesus rakastaa sinua, on kuollut sinun puolestasi ja haluaa pelastaa sinut."
  2. Evankelioitava lankeaa polvilleen ja tulee uskoon.

Nykyään homma menee jotakuinkin näin:

  1. Evankelioitavalle lausutaan seuraava mantra: "Jeesus rakastaa sinua, on kuollut sinun puolestasi ja haluaa pelastaa sinut."
  2. Evankelioitava ei tule uskoon, koska ei usko Jeesuksen koskaan olleen olemassakaan, eikä siten siihenkään, että hän rakastaisi, olisi joskus kuollut tai haluaisi pelastaa evankelioitavan.

On hälyttävää, että monikaan kristitty ei osaa mitenkään puolustaa Jeesuksen olemassaoloa, vaikka se on suunnilleen niin selvää kuin mikään historiantutkimuksessa selvää voi olla.20 Ja tämä tietämättömyys aiheuttaa sen, että moni ohittaa evankeliumin nauraen. Tämän ajan ihmiset ovat älykköjä ja skeptikkoja. Miten kristittyjen tulisi tähän reagoida?

- - ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.

– 1. Kor. 9:20-22

Ehkä kristittyjen tulisi olla älyköille älyköitä? Suuren osan kristityistä tulisi kyetä vähintäänkin jotenkuten – mieluummin paremmin – perustelemaan Jeesuksen historiallisuus. Jos joku hylkää evankeliumin siksi, ettei evankelioitava usko Jeesuksen olemassaoloon, niin se on evankelioitavalle heikompi homma kristityn perspektiivistä tarkasteltuna. Moni muukin asia olisi evankeliumin kannalta kannattavaa osata perustella. On tärkeää ymmärtää, ettei apologetiikka ole mikään vaihtoehtoinen, skientistinen evankeliumi. Sitä voisi paremminkin kuvata evankelioinnin välineeksi, jolla raivataan Herralle tietä ja tasoitetaan Hänelle polkuja nykymaailmassa. Se luo evankeliumille uskottavuuden, jonka evankeliumi vaatii toimiakseen. Norman Geisler ja Ron Brooks ovatkin määritelleet apologetiikan "evankeliumille valmistelevaksi työksi" (engl. pre-evangelism), jonka tavoitteena ei ole synnyttää uskoa, vaan auttaa ihmisiä evankeliumin perspektiivistä oikein.21

Aiheesta muualla

Internet

Viitteet

  1. ^ Josh Rasmussen: Love the Lord with All Your Mind Untamed Lion. Viitattu 17.12.2007. (Apologetics is a rational defense and explication of one's beliefs.)
    Radio Dei: Virranjakaja 28.11, 5:28 (Apologetiikka - - tarkottaa uskon puolustamista ja yleensä siihen liittyy - - järjellinen elementti, että se on uskon järjellistä puolustamista.)
  2. ^ Radio Dei: Virranjakaja 28.11, 7:31 (- - teologia ja apologetiikka - - on keskenään vähän päällekkäisiä asioita. - - Kun apologetiikkaa ruvetaan tekemään, niin siinä puolustetaan niitä kristinuskon olennaisia asioita ja se on sitten teologinen kysymys että mitkä niistä - - asioista on puolustamisen arvoisia.)
  3. ^ Josh Rasmussen: Love the Lord with All Your Mind Untamed Lion. Viitattu 17.12.2007. ("Apologetics" comes from the Greek word, apologia, which means defense or answer.)
  4. ^ Barry L. Chad: Odds & Ends: A Glossary 2007. Carnegie Library of Pittsburgh. Viitattu 19.12.2007. (Apologia. A defense; a long argument (usually written) that attempts to explain or justify an action or idea.)
  5. ^ Kevin Knight: New Advent (Catholic Encyclopedia) Viitattu 3.12.2008. ((In defining apologetics as a form of apology, we understand the latter word in its primary sense, as a verbal defence against a verbal attack, a disproving of a false accusation - -))
  6. ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 13. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (The apologist is thought to be someone who begins with his conclusions and tries to set up a chain of reasoning that will make those conclusions appear plausible or convincing.)
  7. ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 14. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (Most dictionaries use the word apologist to mean any person who argues in defense of some position or cause.)
  8. ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 14. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (But the word also contains apologists for such things as democracy - - socialism, and aerobics. The word also contains philosophers who act as apologists for atheism.)
  9. ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 14, 15. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (In negative apologetics, the major objective is producing answers to challenges to religious faith.)
  10. ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 15. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (- - it is a rather different task to offer people reasons why they should believe. The latter is the task of positive apologetics.)
  11. ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 15. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (The proper task of negative apologetics is removing obstacles to belief.)
  12. ^ Alvin Plantinga & Nicholas Wolterstorff: Faith and Rationality, s. 119. Reason and Belief in God. University of Notre Dame Press, 1983. (- - he may think it useful to show that apparent reasons against theistic belief - - are not as strong as they appear - -)
  13. ^ Ronald H. Nash: Faith and Reason, s. 15. Searching for a Rational Faith. Zondervan, 1994. ISBN 0310294010. (In negative apologetics, the apologist is playing defense. In positive apologetics, the apologist begings to play offense.)
  14. ^ Radio Dei: Virranjakaja 28.11, 7:00 (- - apologetiikka - - ilmiönä - - alko muodostua valistuksen aikana johtuen siitä, että kristinuskoa vastaan hyökättiin järjellisesti ja oli syytä puolustaa kristinuskoa järjellisesti.)
    Koskenniemi, Erkki: Apologetiikka – uskon puolustus vai tuho? Viitattu 5.1.2009. (Apologian tarve kasvoi valistusaikana ja uudella ajalla, jolloin kristillinen yhtenäiskulttuuri alkoi hajota.)
  15. ^ Tarkemmin aiheesta artikkelista Antony Flew
  16. ^ Markus Hirsilä & Vesa Maanselkä: Herra tekee ihmeitä ilman määrää? (Kahden helluntailaisen selvitystyö nykyajan ihmeparantumiskertomuksista) 2006. Viitattu 17.6.2008. (Syyskuussa 2005 Hirsilä erosi helluntaiseurakunnasta ja Maanselkä identifioi maailmankatsomuksensa agnostiseksi.)
  17. ^ Tosin Matti Kankaanniemi on tehnyt esimerkiksi Hirsilän ja Maanselän analysoimasta dilatoivan kardiomyopatian keissistä täysin vastakkaisen raportin.
  18. ^ http://www.argumentti.fi/vapaana_kristinuskosta_jumalauskosta.php?coid=1
  19. > 19,0 19,1 19,2 http://www.argumentti.fi/timo_tiainen_vakaumukseni_kristillinen_teismi.php?coid=5
  20. ^ Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun. (Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12)
  21. ^ Koskenniemi, Erkki: Apologetiikka – uskon puolustus vai tuho? Viitattu 5.1.2009. (Geisler ja Brooks määrittelevät tarkoin tehtävänsä. Kyseessä on @pre-evangelism@, evankeliumin julistusta edeltävä työ. Kun evankeliumin julistaminen perustuu ilmestykseen, @pre-evangelism@ perustuu järkeen (s. 10). Sen tähtäimenä ei ole uskon syntyminen, vaan asioiden ymmärtäminen. Näin raivataan siis tietä evankeliumin julistamiselle ja uskolle.)

Artikkelin tägit: apologetiikka, apologeetta, apologisti, apologi, apoloogikko, apologetiikan historia, negatiivinen apologetiikka, positiivinen apologetiikka
Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Apologetiikka&oldid=9277”