Fundamentalismi

Fundamentalismi (lat. fundamentum, perustus; pohja) sanalla on alun perin tarkoitettu pohjoisamerikkalaista kristillistä protestanttista liikettä, joka korostaa Raamatun sanatarkkaa erehtymättömyyttä ja nostaa raamatusta luopumattomia periaatteita.¹ Alkuperäinen fundamentalismi ei ole vaarallista; päinvastoin se korosti mm. ihmisen arvoa ja perhearvoja. Sittemmin termiä fundamentalismi on alettu käyttää enemmän negatiivisesti latautuneena tunneilmauksena johtuen ehkä siitä että USA:n vasemmisto, joka pitkälti hallitsee sikäläistä mediaa, ei omista lähtökohdistaan ymmärtänyt alkuperäisiä fundamentalisteja ja näki alkuperäisen fundamentalismin vaarallisena koska se mm. puolusti sikiöiden oikeuksia ja siten vastusti abortteja. Fundamentalisteja alettiin ylenkatsoa ja jopa pilkata mediassa ja sanaan tarttui negatiivinen tunnelataus.

Nykyään ko. termiä käytetään useissa eri merkityksissä:

1. Yleisimmillään fundamentalismi tarkoittaa periaatteista kiinni pitämistä. Tällaisessa fundamentalismissa on potentiaalia paljoon hyvään ja paljoon pahaan. Mikäli kiinnipidetyt periaatteet ovat moraalisesti hyviä, fundamentalismi saa aikaan paljon hyvää läheisille ja yhteiskunnalle, koska fundamentalisti pystyy kyseenalaistamaan ympäristönsä ongelmakohtia ja periaatteet antavat hänellä voimaa ja suuntaa toimia oikein ympäristöstä tai omista houkutuksista huolimatta. Esimerkiksi orjuutta vastaan taistelleet kristityt William Wilberforce ja Martin Luther King ovat esimerkkejä tällaisesta kiistatta myönteisestä fundamentalismista. Voidaan perustellusti väittää, että ilman näiden miesten positiivista kristillistä fundamentalismia orjuutta ei olisi voitettu. Samoin länsimaissa kouluttautunut Gandhi vei Jeesuksen vihollisen rakastamisen periaatetten fundamentalistisen tulkinnan Intiaan. Mikäli taas kiinnipidetyt periaatteet ovat moraalisesta pahoja, fundamentalismi saattaa johtaa suureen pahuuteen. Esimerkiksi Islamin periaatteisiin on kuulunut valloitussota Islamin levittämiseksi, jota jo Mohammed harjoitti, sekä sanan- ja yksilönvapauksien rajoittaminen Islamin periaatteisiin vedoten. Myös natsit ja Pekka-Eric Auvinen sovelsivat ateistis-Nietscheläisiä periaatteita tehdessään hirmutöitään. Periaatteet auttavat siis ihmistä toimimaan vaikeissakin tilanteissa periaatteidensa mukaisesti. Se, onko tämä hyvä asia, riippuu täysin periaatteista. Periaatteettomuus taas johtaa henkilön toimimaan käytännössä ympäristönsä huomaamattomien periaatteiden mukaisesti. Tämäkin on hyvä asia silloin kun ympäristön periaatteet ovat hyviä ja huono asia silloin kuin ympäristön periaatteet ovat huonoja, esimerkkinä Saksan kansa natsien aikana: vain hyvät fundamentalistit vastustivat natsien toimintaa, periaatteettomat toteuttivat vallalla olevia natsien periaatteita.
2. Fundamentalismilla saatetaan myös viitata siihen, että henkilö ajattelee tai toimii ympäristöstään huomattavasti poikkeavalla tavalla. Hän siis edustaa jotain äärikantaa.
3. Fundmentalismilla saatetaan myös tarkoittaa sitä, että henkilön ajattelun ajatellaan sitoutuvan liiaksi lähtökohtaisiin oletuksiin. Kaiken ajattelun on tietenkin perustuttava joihinkin lähtökohtaisiin olettamuksiin, mutta jotkut lähtökohdat ovat toisia parempia.
4. Fundamentalismilla saatetaan tarkoittaa myös sitä, että henkilön katsotaan perustavan ajattelunsa liian epäterveisiin periaatteisiin ja näitä soveltaessaan rikkoo terveitä periaatteita vastaan. Tämä palautuu siihen kysymykseen, mitkä periaatteet ovat hyviä ja mitkä huonoja.
5. Fundamentalismi sanaa saatetaan käyttää perusteetta leimaamis- ja löymäaseena sellaista (yleensä vähemmmistönä olevaa) kantaa kohtaan josta ei pidetä. Koska fundamentalismin määritelmä viittasi alunperin kristilliseen liikkeeseen, perusteeton leimaaminen fundamentalismi-sanalla kohdistuu useimmiten kristittyihin. Tämän vaaran takia olisi toivottavaa, että fundamentalismi määritellään ja sen käyttö perustellaan.

Uusateistien tuore argumentointi muita uskontoja vastaan on suurta virhepäätelmää, jossa eristettyjä esimerkkejä negatiivisesta uskonnollisesta fundamentalismista käytetään kaikkia uskontoja (paitsi tietenkin ateismia) vastaan yleistämällä nämä negatiiviset esimerkit kaikkia uskontoja koskevaksi. Todellisuudessa on tietenkin eroteltava tarkasti mitä periaatteita kukin fundamentalismi noudattaa. Usein ateistit kuintekin haluavat suuren yleisön yhdistävän esimerkiksi herätyskristityt ajattelussaan ääri-islamisteihin ja ovat valmiit hieman huijaamaan älyllisesti. Kristityillä ja islaminuskoisilla ateisteilla ei ole juuri mitään tekemistä keskenään, sillä heidän noudattamansa periaatteet ovat olennaisilta osin hyvin etäisiä.

Toinen ateisteille yleinen argumentointivirhe on todisteiden valikointi. Muiden uskontojen fundamentalismista valikoidaan vain pahat työt. Usein fundamentalismista puhuttaessa ateistit ottavat esimerkiksi on USA:n Kansasin Westboron "baptistit", jotka vastustavat intensiivisesti homoseksuaalisuutta. Yleensä he jättävät mainitsematta, että tämän ryhmän koko on vain 150 henkeä ja he kuuluvat samaan sukuun. Lisäksi he eivät ole baptisteja, vaan joukko itseään kristittyinä pitäviä friikkejä.²

Kristitylle on tärkeää tarkistaa, että hänen periaatteensa nousevat tasapainoisella tavalla raamatusta (esimerkiksi 1. Kor 13 ja Matt. 27:36-40). Joskus vähemmän tärkeät asiat saattavat nousta liian tärkeään asemaan ja joskus vahvan johtajan omat ajatukset mielletään raamatun kannaksi.