Okkultismi

Sana okkultismi juontaa juurensa latinankielisestä sanasta occultus, joka tarkoittaa kätkettyä. Oxford American Dictionary määrittelee okkultismin seuraavasti:

  1. Salaista ja kätkettyä muilta kuin niiltä, joilla on tavallista enemmän tietoa.
  2. Sisältää yliluonnollisia, okkultistisia voimia. Okkultismiin kuuluu yliluonnollisen, mystiikan ja magiikan maailma.1

Sana okkultismi kattaa siis varsin laajan joukon erilaisia harrastuksia, joiden tarkoituksena on hankkia yliluonnollista tietoa tai vaikuttaa yliluonnollisesti erilaisiin asioihin. Yliluonnollisen tiedon etsiminen on kuulunut lähes kaikkiin kulttuureihin läpi historian. Shamaanit, tietäjät, parantajat, profeetat ja muut uskonnolliseen eliittiin kuuluvat henkilöt ovat säilyttäneet salattuja tekniikoita ja uskomuksia yliluonnollisen maailman toiminnasta ja siihen vaikuttamisesta.

Okkultismin pääpiirteitä

Okkultismin monet kasvot

Monet satanistit ovat julkisuudessa halunneet korostaa saatananpalvonnan ja satanismin välisiä eroja. Wicca-noidat ovat närkästyneitä siitä, että heidät helposti samaistetaan saatananpalvojiin ja erilaiset energiaparantajat tuskin ilahtuvat, jos heidän praktiikkojaan käsitellään saman otsikon alla kuin rituaalimurhia suorittavia kultteja. Jos yhtä noitaveljeskuntaa ja sen riittejä kuvataan, voi toiseen ryhmään kuuluva noita aina kiistää itse harrastavansa juuri sen kaltaista noituutta. Okkultismin alalajeja arvioidaan olevan useita satoja ja erilaisten okkultististen harrastusten luokittelua voidaan tehdä lukuisilla eri tavoilla. Tässä yhteydessä jaottelemme kolmeen pääryhmään:

  1. satanistit
  2. rajatiedon etsijät
  3. osittaisokkultistit

Satanismi

Satanismi on tietoista uskoa saatanaan ja hänen tarkoituksellista kutsumistaan ja palvomistaan joko yliluonnollisena olentona tai persoonattomana voimana tai energiana tai uskonnollisena symbolina, joka edustaa materiaalista maailmaa ja ihmiskunnan lihallista luontoa.2 Saatananpalvonta ja satanismi eivät siis itse asiassa ole eri asioita, vaan saatananpalvonta on yksi satanismin muoto. Jakoa satanismiin ja saatananpalvontaan on yritetty lanseerata melko voimakkaasti, mutta jaottelun keinotekoisuus on huomattu monella taholla. Suomessa saatananpalvonta on julkisuudessa samaistettu yleensä lähinnä nuorisojengisatanismiin tai yksittäisiin satanisteihin.

Satanismin eri lajien luokitteleminen on varsin vaikeaa, koska sillä ei ole kovin merkittävää julkista uskontososiologista historiaa ja monet sen muodot ovat hyvin synkretistisiä. Lajittelu on kuitenkin hyödyllistä mm. siksi että näin kyseisen ilmiön luonnetta voidaan paremmin ymmärtää. Hawkins jakaa satanismin seitsemään ryhmään:

  1. Perinteiset satanistit toimivat pääsääntöisesti salassa ja heitä voidaan pitää pitkälti uskonnollisena ryhmänä. Kyseinen ryhmä juontaa riittinsä ja liturgiansa katolisesta kirkosta, jonka messut yms. he ovat kääntäneet toisinpäin. Isä Meidän -rukouksen rukoileminen väärinpäin ja ulosteiden syöminen ehtoollisella ovat esimerkkejä käänteisistä toimituksista.
  2. Ei-perinteiset satanistit eivät niinkään parodioi kristinuskoa riiteissään, vaan omaksuvat vaikutteita paljolti pakanauskonnoista. Muiden muassa kelttiläisdruideilta periytyvän halloween-juhlan juhliminen on hyvä esimerkki pakanavaikutteista.
  3. Julkiset satanistit ovat yleensä saaneet vaikutteita Anton LaVeyn, Amerikan saatanan kirkon perustajan kirjoituksista.3 Omintakeista julkisilla satanisteilla on kristinuskon suhteen käänteinen etiikka.
  4. Nuorisojengisatanistit: Monet saatanapalvontaan liittyvät rikokset ovat raskaan heavy- musiikin ja okkultististen harrastusten ympärille muodostuneiden jengien aikaansaannosta. Näillä jengeillä yhteisenä nimittäjänä ei olekaan ihonväri tai asuma-alue kuten jengeillä yleensä, vaan kiinnostus rikollisuutta ja saatanallisuutta kohtaan.
  5. Ääriryhmä satanistit: Esimerkiksi jotkut uusnatsijärjestöt liittävät satanistisen filosofian ja jopa suoranaista saatananpalvontaa toimintaansa. Näille ryhmille satanismin merkitys on kuitenkin sekundäärinen.
  6. Yksittäiset satanistit: Osa satanisteista luokitellaan "yksityisyrittäjiksi". Näiden harrastukset koostuvat monenlaisista riiteistä ja uskomuksista. Kukin harrastaja muodostaa erilaisista vaikutteista itse oman okkultistisen elämänkatsomuksensa.
  7. Yksittäiset psykoottiset satanistit: Tähän kategoriaan luokiteltavat satanistit ovat monessa suhteessa samankaltaisia edellisen luokan satanistien kanssa. Erona on tähän ryhmään kuuluvien vakavat mielenterveysongelmat. Sarjamurhaajasatanistit voidaan luokitellaan tähän ryhmään kuuluviksi, vaikka monet heistä kuuluvatkin johonkin satanistijengiin.4

Rajatiedon etsijät

Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan noin viidennes suomalaisista uskoo jälleensyntymiseen ja yhtä moni uskoo ufojen vierailleen maassamme.5 Ainakin passiivisien rajatiedon etsijöiden joukko on varsin suuri. Viehtymys yliluonnollista ja tuonpuoleista kohtaan näyttää kuuluvan ihmisen perusluonteenpiirteisiin. Vanhan kansan kummitusjutut ovat pitäneet yllä siltaa arkielämän rutiineista yliluonnolliseen maailmaan. Spiritismin pelaaminen kuuluu monien suomalaisten nuoruuden kokeiluihin. Rippileirit, syntymäpäiväbileet ja muut vastaavat tilanteet voivat kerätä yhteen uteliasta ja kokeilunhaluista joukkoa, joka usein haluaa päästä selville paranormaalien ilmiöiden todenperäisyydestä. Noidan käsikirja, Tiedon rajamailla ja muut vastaavat teokset kuuluvat rajatiedon etsijöiden peruskirjallisuuteen. Monien kohdalla kiinnostus ei johda missään vaiheessa varsinaisesti okkultismin harrastamiseen, joskin pitemmälle harrastuksissaan menevien joukkokin on melko suuri. Erityisesti Amerikassa suosiota ovat saaneet erilaiset hypnoottiset terapiat, joissa mieleen palautetaan kokemuksia aiemmista elämistä tai sieppauskokemuksista ufo-aluksilla. Motiivina osallistumiseen voivat olla puhdas uteliaisuus tai halu parantaa traumoja. Kiinnostus rajatietoa kohtaan vaikuttaa olevan jonkin verran suurempaa tyttöjen keskuudessa. Samaa voidaan sanoa henkisyydestä yleensäkin. Tyttöjen uskonnollinenkin harrastuneisuus on nimittäin yleisempää kuin poikien.

Osittaisokkultistit

Moniin harrastuksiin okkultismi liittyy osana suurempaa toimintakokonaisuutta. Tällaisia harrastuksia ovat esimerkiksi jotkut budo-lajit, joissa okkultismi tulee mukaan vasta verrattain myöhään harrastajan edettyä pitkälle lajissaan.6 Myös monet joogan harrastajat pyrkivät harrastuksellaan parantamaan fyysistä kuntoaan tai keskittymiskykyään. Näiden päämäärien saavuttamiseksi harrastaja käyttää hindulaisen okkultismin keinoja erilaisten joogatekniikoiden muodossa. Erilaiset parannustekniikat kuuluvat myös okkultististen harrastusten kirjoon. Tarkoituksena on eettisesti hyvä periaate parantaa sairauksia ja tätä kategoriaa kuvaakin okkultististen keinojen käyttäminen ilmeisen hyviä tarkoitusperiä varten. Homeopaattiseksi lääketieteeksi luettujen tekniikoiden ja praktiikkojen määrä on suuri. Yleensä ne vielä ovat ainakin jossain määrin räätälöityjä siten, että eri "lajeista" on otettu vaikutteita parantavaan kokonaisuuteen. Melko laajalle levinnyt okkultistinen harrastus, joka kuuluu nimenomaan tähän luokkaan, on vesisuonien etsiminen taikavarvun tai sormuksen avulla. Motiivinahan kyseisessä toiminnassa on niinkin hyvä asia kuin kaivonpaikan löytäminen. Laajennettuna kyseinen harrastus käsittää myös parantamisen, selvännäkemisen, ennustamisen ja muita yleensä psyykkisiksi ilmiöiksi luokiteltavia asioita.7

Motiivit ja ajautuminen okkultismiin

Kokeiluluontoiset yhteydenottoyritykset "henkimaailmaan" ovat suhteellisen yleisiä nuorison keskuudessa myös Suomessa. Paikkakunnasta riippuen 10-40% yläaste-ikäisistä nuorista on pelannut kokeiluluontoisesti spiritismiä ja 3-9% harrastaa sitä suhteellisen säännöllisesti.8 Vaikka saatananpalvonta on julkisuudessa saanut merkittävästi enemmän huomiota kuin spiritismi, jälkimmäisen harrastajamäärät ovat selvästi suurempia. Syinä tähän on varmasti saatananpalvontaan liittyvät sosiaaliset muutokset, joihin ei tunneta samalla tavalla vetoa kuin yliluonnolliseen yleensä. Saatananpalvonta edellyttää suurempaa sitoutumista ja kokonaisvaltaisuutta kuin ufo-harrastukset, itämaisen mystiikan tutkiminen, spiritismin pelaaminen tai muu vastaava harrastus.

Kiinnostus yliluonnollisiin ilmiöihin ei ole ilmeisestikään samalla tavalla yhteydessä murrosiän kapinaan kuin viehtymys saatananpalvontaan. Saatananpalvonta vetää puoleensa nuoria, joilla on heikko itsetunto ja joille uusi identiteetti ryhmässä antaa heidän kaipaamaansa huomiota. Suurin osa, tutkija Craig Hawkinsin mukaan 90%, ns. jengisatanisteista on harrastelijoita, jotka ovat lueskelleet satanistista kirjallisuutta epäsäännöllisesti ja jotka improvisoivat itse omat rituaalinsa.9

Kaksikymmentä vuotta okkultismia tutkinut Russ Wise kuvaa tyypillistä satanistia seuraavasti:

He ovat tavallisesti valkoisesta keskiluokasta tai ylemmästä keskiluokasta. Useimmiten he ovat älykkäitä ja menestyvät hyvin koulussa; kuitenkin he ovat usein kyllästyneitä eivätkä kohtaa tarpeeksi haasteita. Heillä on taipumusta huonoon itsetuntoon ja he ovat kykenemättömiä erottamaan oikeaa väärästä heidän suhteellisesta eettisestä ajattelutavasta johtuen. Heillä on usein ongelmia kotona ja suhteessa muihin heidän ympärillään eläviin ihmisiin. He käyttävät huumeita ja harrastavat irtosuhteita. Vain harvoissa tapauksissa nämä kaksi elementtiä eivät kuulu mukaan kuvaan.

Wise R. "Satanism: The World of the Occult" Probe Ministries, www.probe.org

On siis ilmeistä, että yhtenäisen filosofian löytäminen nuorten okkultistien harrastuksista on mahdotonta. Myöskään selkeitä yhteisiä motiiveita esimerkiksi spiritismin harrastamiselle ja saatananpalvontaan sekaantumiselle on vaikea löytää. Nuoren ihmisen ajautuminen jonkin tietyn okkultismin lajin harjoittajaksi riippuu monista eri tekijöistä. Alkuvaiheessa ratkaisevan tärkeää on se, lähteekö yliluonnollisen etsiminen uteliaisuudesta vai osana jengin toimintaa. Jos nuori liittyy kapinan motivoimana saatananpalvontajengiin, yhteydenotot yliluonnolliseen astuvat kuvaan osana jengiin kuulumista. Ensisijaisena motiivina ei näin ollen siis ole välttämättä "salatun tiedon" etsiminen tai löytöretkeily tiedon rajamailla, vaan erilaisiin rituaaleihin ajaudutaan, koska ne ovat osa jengin toimintaa. Toinen merkittävä tekijä on ympäristö. Elokuvat, TV-sarjat ja kirjakauppojen laajat okkultistiset osastot tarjoavat virikkeitä ja tietoa yliluonnollisuudesta kiinnostuneelle. Mystiikan maailmasta opitaan nykyisin paljon jo pelkästään lastenohjelmista.

Dynamiikka on sama

Jokaiseen okkultistiseen harrastukseen liittyy yliluonnollinen maailma, joka poikkeaa niistä lainalaisuuksista, joita länsimaisen maailmankuvan puitteissa pidetään "normaaleina". Vaikka okkultismin eri lajien välillä on tehtävä ero mm. uskonnonvapauden soveltamisen suhteen, kristillisen teologian kannalta näihin harrastuksiin sisältyy yhteisiä aineksia. Vaikka okkultistien motiivit vaihtelevat aina voodoo-nukkea piikittävän psykopaattisatanistin murhanhimosta naapurin talkoohenkisen kaivonkatsojan10 auttamishaluun, kristillisen käsityksen mukaan "voimanlähde" on kuitenkin sama.

Okkultismin tutkija Mircea Eliaden mukaan eurooppalaisten noitien harjoittaman okkultismin piirteet löytyvät saatanaa ja sapattia lukuun ottamatta myös Indo-Tiibetin joogeilta ja maagikoilta. Ihmisuhrit, kannibalismi, kaikenlaiset orgiat, insesti, ulosteiden syöminen ja ruumiiden häpäiseminen kuuluvat yhteiseen kokemuspohjaan.11 Yhtäläisyys okkultististen käytäntöjen ja Vanhassa testamentissa kuvatun "epäjumalanpalveluksen" välillä on ilmeinen. Kanaanilaiseen epäjumalanpalvelukseen nimittäin kuuluivat erottamattomasti myös kieroutuneet seksiorgiat ja ihmisuhrit. Mooseksen laki erottui tästä ympäröivästä kulttuurista selvästi ilmaistessaan Luojan tahdoksi elämän ja järjestyksen säilymisen. Kanaanilaiset12 uhrasivat lapsia jumalilleen, kuten myös suurin osa niistä ihmisryhmistä, jotka palvoivat samanlaisia jumalia kuin kanaanilaiset. Erityisesti Karthago Pohjois-Afrikassa oli huomattava keskus, jossa lapsia uhrattiin. Jokin aika sitten alueelta löydettiin paikka, joka on suurin koskaan löydetty poltettujen eläinten ja lasten luiden hautausmaa. On järkyttävällä tavalla mielenkiintoista, että Karthagon asuttivat kanaanilaisiin kuuluvat foinikialaiset, jotka olivat muuttaneet sinne nykyisen Palestiinan seuduilta. Lasten uhraaminen on kuulunut monien kansojen uskonnollisiin toimituksiin. Sitä harjoittivat kiinalaiset, keltit, atsteekit, mayat jne. Riippumatta maantieteellisestä sijainnista tai harjoitettavan uskonnon erityispiirteistä ihmisuhrit ovat olleet siis melko yleisiä.

Myös itsensä viilteleminen näyttää kuuluvan moniin okkultistisiin palvontamenoihin halki historian. Mooseksen kirjoista löytyy viite kyseisen rituaalin harjoittamisesta jo tuhansia vuosia sitten. Samoin Aikakirjoissa on maininta Baalin ja Astarten profeetoista, jotka viiltelivät itseään osana jumalanpalvelustaan. Onkin aiheellista pohtia, laukaiseeko okkultismin harrastaminen ihmisessä jonkinlaisen itsetuhovietin vai liittyykö okkultismiin "ulkopuolisia voimia", jotka ajavat ihmistä kohti tuhoa?

Possessiotila ja okkultismi

Satanistien, rajatiedon etsijöiden ja parantajien kokemukset yliluonnollisesta maailmasta ovat monessa suhteessa samankaltaisia. Samaa voidaan sanoa niistä johtuvista mielenterveysongelmista. Vaikka esimerkiksi riivaustilan, jota kutsumme jatkossa possessio-tilaksi, määrittelystä ja tarkasta luonteesta voidaan esittää erilaisia näkemyksiä, siihen johtavat syyt ovat yksiselitteisempiä. Oli kysymyksessä sitten outo ja puhtaasti psykologinen mielenterveysongelma tai todella demonin vaikutus ihmisessä, tulos on ihmiselle tuhoisa. Näin ollen possessioiden tutkimisessa tulisi ennaltaehkäisyn mahdollistamiseksi kiinnittää huomiota kyseisten tilojen synnyn syihin.

Possessio-tilojen ja okkultismin harrastamisen välillä on lukuisien eksorkismia harjoittavien pastorien ja muiden kristittyjen työntekijöiden kokemusten mukaan selvä yhteys. Kuuluisa amerikkalainen psykiatri M. Scott Peck toteaa:

Possessiota käsittelevän kirjallisuuden perusteella näyttää selvältä, että suurin osa riivatuista on ollut tekemisissä okkultismin kanssa.

Peck S. M. (1983) People of the Lie: The Hope for Healing Human Evil, New York, Simon and Schuster, s. 190

Samanlaista yhteyttä voidaan havaita monien muiden psyykkisten sekä fyysisten ongelmien ja okkultismin välillä. Mm. psykiatri L. Szondi on osoittanut spiritismin harrastamisen ja skitsofreniaan sairastumisen välisen voimakkaan yhteyden.13

Huolimatta siitä, uskotaanko persoonallisten pahojen henkien eli demonien olemassaoloon, vai halutaanko possessiotyyppiset persoonallisuuden häiriötilat selittää psykiatrian termein possessiotilan kielteiset vaikutukset ihmisen henkiseen terveyteen ovat ilmeiset. Monet possession oireet muistuttavat skitsofreeniaa tai muuten neuroottista käyttäytymistä. Äänien kuuleminen, itsetuhoajatukset, äkilliset raivokohtaukset, epileptiset kohtaukset, tajuttomuustilat, sadistisuus, seksuaaliset kieroutumat jne. kuuluvat possession yleisiin oireisiin.

WHO:n valmistama lääketieteellispsykologinen diagnosointikäsikirja International Classification of Diseases kuvaa transsi- ja possessiohäiriötä seuraavasti (Trance and Possesion Disorder):

"Tilapäinen henkilökohtaisen identiteetin sekä täyden tietoisuuden ympäristöstä menettäminen" tätä poteva henkilö "toimii aivan kuin toinen henkilö, henki, jumala tai voima olisi ottanut hänestä vallan".

International Classification of Diseases (1992) Geneva, World Health Organization (WHO), ss.156-157

Ilmiö on maailmanlaajuinen. Ruth Benedictin tekemän tutkimuksen mukaan 488 tutkitusta yhteisöstä ympäri maailmaa peräti 90% tunnisti possessiotilan.14Usein ilmiö tulkitaan uskonnollisen viitekehyksen mukaan ja sitä mukailevin termein. Tyypillinen possessiotilan uskonnollinen tulkinta on possessiosta hinduismissa käytetty nimitys kundaliiniherääminen. Hindumytologian mukaan ihmisen selkärangan alaosassa uinuu naispuolinen käärmejumalatar Kundaliini. Kundaliiniheräämisen aikana tämä "käärmetär" kiipeää selkärankaa pitkin kohti aivoissa asuvaa Shivaa herättäen matkalla psyykkisiä kykyjä.15 Sen uskotaan kulkevan ruumiin kuuden voimakeskuksen läpi, joita kutsutaan sakroiksi tai lootuskukiksi. Tämän avulla syntyneitä yliluonnollisia kykyjä kutsutaan siddheiksi.16

Käytännössä nämä kundaliiniheräämiset ovat varsin rajuja ilmiöitä, joissa ilmiön kokijat menettävät täydellisesti itsekontrollin. Kundaliiniheräämiselle on tyypillistä tilapäinen hulluus, radikaalit fyysisen ruumiin muutokset ja possessiotilat.17 Entinen hinduguru Rabi Maharaj kertoo Kundaliinista seuraavasti:

"Kun hänet herätetään unestaan, eikä pidetä hallinnassa, hän ryntää ihmisen ruumiissa kuin vaarallinen käärme, jota on mahdoton vastustaa. Väitetään, että jos Kundalinia ei pidetä hallinnassa, yliluonnollisia voimia vapautuu. Näitä voimat tulevat demoneilta ja johtavat lopulta moraaliseen, hengelliseen ja fyysiseen rappioon."

Maharaj, R. & Hunt D. (1967) En gurus död, Stockholm, s. 217

Ramakrishnasta kerrotaan seuraava tapaus hänen ollessaan pappina Kalin temppelissä:

"Kali oli odottamassa häntä hän oli tuskin astunut kynnyksen yli, kun jumalallinen houretila kaikkein väkivaltaisimmassa muodossaan syttyi. Legioona jumalia syöksyi hänen päälleen kuin myrskytuuli. Hänet revittiin palasiksi. Hänen hulluutensa palasi kymmenkertaisena. Hän näki demonisia olioita tulevan itsestään. Kauhu lamautti hänen jäsenensä. Tämä mielen myrkytystilan ja epätoivon orgia kesti kaksi vuotta."

Rolland R. (1979) The Life of Ramakrishna, Calcutta, India, s. 41

Yhden Kundaliini Research Centerin perustajan Gopi Krishnan kokemus joogaamisen avulla saadusta kundaliinikokemuksesta:

"Olen käynyt läpi melkein kaikki erilaiset mediumistiset, psykoottiset ja muunlaiset mielentilat, sillä ajoittain leijuin hulluuden rajamailla. Kirjoitin monilla kielillä, joista kaikkia en edes osannut."

Gopi Krishna (1975) The Awakening of Kundaliini, New York, E. P. Dutton, s. 124

Kuuluisa Swami Muktananda kertoo:

"Minulla oli joka päivä tämänkaltainen meditaatio. Joskus ruumiini kiemurteli ja kääntyili kuin käärme ja sisältäni tuli sihisevä ääniJoskus niskani kääntyivät niin rajusti, että siitä kuului räsähtäviä ääniä ja säikähdin. Joskus niskani käänsivät pääni ympäri niin rajusti, että se taipui hartioideni yli ja saatoin nähdä selkäni. Myöhemmin kuitenkin opin, että tämä oli osa Hatha Jooga -prosessia, jonka Kundaliinijumalatar sai aikaan voidakseen siirtyä ylös pitkin selkärankaani."

Bubba Free John (1974) Garbage and Goddess, Lower Lake, California, Dawn Horse Press, s. 51

Johtava jälleensyntymisopin tueksi esitettyjen spontaanien edellisten elämien muistamisia tutkiva parapsykologi Ian Stevenson lähetti 300 tapausta käsittävän tutkimusmateriaalinsa hinduswami Sri Sri Somasundara Desika Paramachariyan kommentoitavaksi. Hinduswami totesi tapauksista seuraavasti:

"Yksikään niistä 300 tapauksesta, joista kerroitte, ei tue käsitystä jälleensyntymisestä. Niissä on kysymys hengen valtaan joutumisesta, mille Etelä-Intian viisaat eivät suurestikaan anna arvoa."

Albrecht M. C (1988) Jälleensyntyminen vai ruumiin ylösnousemus? PerusSanoma Oy, s. 14

Possessio-teoria on siis vaihtoehtoinen selitys myös niille tapauksille, joissa joku muistaa spontaanisti asioita "edellisestä elämästään".

Venäläistä rulettia?

Yli kaksikymmentä vuotta okkultismia tutkineet amerikkalaiset tutkijat John Weldon ja John Ankerberg toteavat okkultismin harrastamisen vaaroista seuraavasti:

"Kysymys ei ole vain muutamasta tapauksesta. On olemassa satojatuhansia tapauksia uskonnon, okkultismin, spiritismin ja parapsykologian historiassa - mielisairautta, itsemurhia, fyysistä rappeutumista, sokeutumista, kuolemia."

Weldon J. & Ankerberg J. (1996) s. 111

Vaikka okkultismin harjoittaminen tai erityisesti vain kokeiluluonteinen tutustuminen siihen ei automaattisesti tuo mukanaan vakavia mielenterveysongelmia tai vastaavia, riski on ilmeinen. Weldonin ja Ankerbergin mukaan:

"Ongelmana on, että kukaan ei osaa kertoa seurauksia etukäteen. On olemassa satoja tapauksia, joissa naiivi sekaantuminen okkultismiin on johtanut riivaustilaan, hulluuteen, taloudelliseen romahdukseen, aviorikoksiin ja avioeroihin, rikoksiin (jopa murhiin) ja muihin tragedioihin, kuten Edmond Grussin, Stoker Huntin ja muiden okkultismia ja parapsykologiaa käsittelevien kirjoittajien kirjat kiistattomasti todistavat."

Weldon J. & Ankerberg J. (1996) s. 154

Saksalainen teologian tohtori Kurt Koch erikoistui okkultismin seurauksena syntyneiden ongelmien hoitamiseen ja hoiti pitkän uransa aikana yli 10 000 tapausta. Koch totesi spiritismistä ja sen harrastamisesta seuraavasti:

"Kuka tahansa, jonka on täytynyt 45 vuotta katsella spiritismin vaikutuksia, voi ainoastaan varoittaa ihmisiä kaikilla käytössään olevilla mahdollisuuksilla."

Koch K. (1980) Occult ABC, Grand Rapids, Michigan, Kregel, s. 238

Carl Wieland kommunikoi yli 30 vuotta henkimaailman kanssa. Kuuluisa spiritisti, Sherlock Holmes -kirjojen kirjoittaja Arthur Conan Doyle sanoi Wielandista, että

"ei ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi yhtä laaja kokemus näkymättömästä maailmasta."

Wickland C. A. (1974) Thirty Years Among the Dead, Van Nuys, California, New Castle Publishing, s. 8

Wielandin mukaan spiritismin harrastaminen aiheuttaa säännöllisesti:

"Ilmeistä hulluutta vaihdellen yksinkertaisesta mielenhäiriöstä kaikenlaiseen dementiaan, hysteriaan, epilepsiaan, melankolisuuteen, kleptomaniaan, idioottimaisuuteen, uskonnolliseen maanisuuteen, itsetuhoisuuteen, amnesiaan, psyykkiseen invalidismiin, dipsomaniaan, moraalittomuuteen, eläimelliseen toimintaan, julmuuksiin ja muihin rikollisuuden muotoihin."

Wickland C. A. (1974) Thirty Years Among the Dead, Van Nuys, California, New Castle Publishing, s.29

Spiritismilauta – viatonta huvia?

Hyvä esimerkki näennäisen viattomista okkultismikokeiluista on ns. Ouija-laudan käyttäminen eli kansan kielellä spiritismin pelaaminen laudalla. Kyseistä lautaa myydään lelujen ja lapsille tarkoitettujen seurapelien rinnalla. Kyseisen laudan kanssa pelaamisen riskit on kuitenkin aiheeseen perehtyneiden tutkijoiden tiedossa. Jopa lukuisat kokeneet okkultistit ja yliluonnollisten ilmiöiden tutkijat varoittavat Ouija-lautojenkäytöstä. Maailmanlaajuisesti tunnettu meedio Edgar Caycekin kutsui kyseisiä lautoja "vaarallisiksi".18

Okkultismia ja erityisesti Ouija-lautaa tutkinut Edmund Gruss viittaa meedio Donald Pageen, "Kristillisen" Spiritualistikirkon eksorkistiin, jonka mukaan suurin osa possessiotapauksista on seurausta Ouija-laudan kanssa pelaamisesta. Page uskoo sen olevan yksi nopeimmista ja helpoimmista tavoista tulla riivatuksi.19

Kyseisten lautojen myymisen kieltäminen kuluttajansuojaa korostavassa yhteiskunnassa olisi tuskin yliammuttua. Esimerkiksi Englannissa Ouija-lautojen myyntiä on yritetty rajoittaa. Ehdotukset rajoituksista eivät ole peräisin vain fundamentalistikristittyiltä, vaan spiritualistiryhmiltä. Psyykikko Alan Vaughan huomauttaa seuraavasti:

"On kuitenkin merkittävää, että eniten Ouija-lautoja vastustavat spiritualistit eivätkä parapsykologit. Englannissa spiritualistiryhmät ovat yrittäneet saada Ouija-laudat pois lapsille myytävien lelujen joukosta - ei sen tähden, että niillä olisi epämääräinen riski aiheuttaa "epäterveitä vaikutuksia naiiveihin ja suggestioherkkiin ihmisiin" - vaan sen tähden, että he pelkäävät lapsien tulevan riivatuiksi."

Vaughan A. (1976) "Phantoms Stalked the Room. " in Ebon M. ed. The Satan Trap: Dangers of the Occult, Garden City, New York, Doubleday, s. 64

UFOT – Ystäviä ulkoavaruudesta?

Suhtautuminen ns. Ufoihin vaihtelee suuresti aina fanaattisen uskonnollisesta suhtautumisesta yleiseen skeptismiin. Huolimatta Ufo-ilmiön eri selitysmalleista käsittelemämme aiheen kannalta on mielenkiintoista, että Ufo-kokemusten ja okkultismin harrastamisen välillä vaikuttaa olevan yhteyttä. Maailmanlaajuisesti tunnettu Ufo-tutkija Jacques Vallee on todennut:

"Ufo-sieppaus kertomukset ovat rakenteeltaan identtisiä okkultististen initiaatio-rituaalien kanssa."

Vallee (1991) Confrontations - A Scientist Search for Alien Contact, New York, Ballantine, s.159

Myös Ufo-kokemusten negatiiviseen vaikutukseen ihmisen terveyteen on alettu kiinnittää huomiota. Vallee toteaa seuraavasti tutkittuaan yli 50 tapausta, joissa Ufot ovat väitteen mukaan siepanneet ihmisen:

"Moniin niistä (tapauksista) liittyi toissijaisia fyysisiä ja lääkärihoitoa vaativia seurauksia, mutta mukana oli kaksitoista tapausta, joissa vammat olivat kohtalokkaat, ja joissa uhri yleensä menehtyi vuorokauden kuluessa."

Vallee (1991) Confrontations - A Scientist Search for Alien Contact, New York, Ballantine, s.15

Huolimatta siitä, tulkitaanko ufo-havainnot puhtaasti psykologisiksi harhoiksi vai objektiivisiksi kokemuksiksi, niiden yhteys okkultismiin on ilmeinen.

Koska kiinnostus spiritismin pelaamiseen tai ufoihin selittyy paremmin luontaisella uteliaisuudella yliluonnollisia asioita kohtaan kuin häiriöillä yksilön sosiaalisessa tai henkisessä kehityksessä, yhteys esimerkiksi possessiotilan kanssa on mielenkiintoinen. Vaikka esimerkiksi saatananpalvonnan riitit näyttävät jo ensisilmäykseltä vastenmielisiltä20 ja niihin viehtyminen osoittaa jo sellaisenaan häiriöitä ihmisen henkisessä kehityksessä, spiritismin suhteen tällainen selitys ei siis päde. Molemmista harrastuksista usein seuraava possessiotila antaa kuitenkin ymmärtää yhteisiä aineksia löytyvän. Myös poltergeist -ilmiöt liittyvät kumpiinkin okkultismin lajeihin. Vaikka näissä ilmiöissä kysymys ei aina olekaan mielenterveydellisesti yhtä vahingollisesta ilmiöstä kuin possessiossa, myös nämä ilmiöt voivat johtaa paranoidisuuteen ja pelkotiloihin.

Ovatko yliluonnolliset ilmiöt yliluonnollisia?

Mitä esimerkiksi Päivi Niemen kuvaamissa ns. kummittelutapauksissa itse asiassa tapahtui. Oliko kyse nuoren tytön ylivirittyneestä mielikuvitusmaailmasta, päihteiden aiheuttamista aistiharhoista tai skitsofrenian oireista? Liikkuvat esineet, äänien kuuleminen ja muut oudot ilmiöt, joita nimitetään usein poltergeist-ilmiöiksi, kuuluvat monien okkultismin harrastajien arkipäivään. Subjektiivisessa mielessä nämä ilmiöt ovat tietysti todellisuutta, koska niiden kokijat uskovat itse vilpittömästi niiden tapahtuneen. Varsinainen kysymys koskeekin ilmiöiden todellista luonnetta. Mikä aiheuttaa esimerkiksi poltergeistilmiöt ja miten nämä ilmiöt voidaan selittää luonnontieteellisin tai psykologisin lainalaisuuksin? Suuri osa tavallisesta kansasta luottaa talonpoikaisjärkeensä määritellessään jonkin asian yliluonnolliseksi. Tieteen selityskyvyn nimeen vannovat puolestaan tekevät toinen toistaan yltiöpäisempiä teorioita näiden outojen tapahtumien selvittämiseksi.

Terve skeptismi

Perusepäilevä suhtautuminen yliluonnollisiin ilmiöihin on varmasti tervettä ja monesti hyvin perusteltua. Ns. psyykkisten kykyjen kanssa operoivia huijareita on paljastettu leegio ja monet hyvinkin arvostetut meediot tai okkultistit on saatu kiinni erilaisista (ja usein nerokkaista) silmänkääntötempuista. Hypnoosin avulla muistiin palautettujen ufo-kokemuksien, rituaalihyväksikäyttöjen ja edellisten elämien muistojen todellisuuspohjan hataruus on tunnustettua laajalti ilmiöitä tutkivien ammattilaisten keskuudessa. Tutkija Vishal Mangawadi huomauttaa hypnoosia koskien:

"Hypnoosin aikana tapahtuva prosessi ei ole puhdas aiempien muistojen "mieleenpalauttaminen", vaan niiden "muokkaaminen" - yritys miellyttää hypnotisoijaa. Hypnotisoitu henkilö täyttää muistissa oleva aukot toisiinsa liittymättömillä muistoilla, fantasioilla ja väärennetyillä mielikuvilla. Juuri niistä kysymyksistä, joita hypnotisoija tekee, tulee suggestioita (ehdotuksia), jotka puolestaan yllyttävät hypnotisoitua luomaan muistoja."

Mangalwadi V. (1992), When the New Age Gets Old, Downers Grove, Il, InterVarsity Press, s. 96

Myös mielenterveydelliset epätasapainotilat aiheuttavat subjektiivisessa maailmassa kaikenlaisia "yliluonnollisuuksia". Yli kaksikymmentä vuotta ufo-ilmiötä tutkinut William Alnor on todennut:

"Ufoareena on täynnä huijauksia, petkutusta ja niin paranoidisia ihmisiä, että heidän paikkansa olisi mielisairaalassa."

Alnor W. (1992) UFOs in the New Age: Extraterrestial Message and the Truth of the Scripture, Grand Rapids: Baker Book House, s. 17

Psykiatreja tuskin voidaan syyttää äärirationalistisesta kehäpäättelystä, vaikka he eivät ottaisi vakavasti päivittäin potilailtaan kuulemiaan "paranormaaleja" tapahtumia.

Astrologien ennustusten paikkansapitävyys on osoittautunut tilastollisesti hyvin hataraksi. Yhdessä tutkimuksessa tutkittiin 3000 johtavien astrologien tekemää ennustusta. Melkein 90% näistä ennustuksista epäonnistui.21 Horoskoopit ovat ansainneet paikkansa paljon käytettynä esimerkkinä taloudellisista motiiveista syntyvästä humpuukista.

Tieteellinen tutkimus

Huolimatta tieteellisyyden puolueettomuutta ja analyyttistä viileyttä tihkuvissa määrittelyissä, käytännön tasolla tieteellinen tutkimus on perusoletusten, arvojen, motiivien ja julkaisutapojen muokkaamaa. Tämä ei tietenkään mitätöi tieteen saavutuksia ja itse asiassa nämä edellä mainitut, aina osittain subjektiiviset, tekijät mahdollistavat koko tieteen tekemisen. Perustuuhan jo tutkimuskohteen valintakin näihin tekijöihin.

Yliluonnollisuus suljetaan tavallisesti täysin pois ns. tieteellisestä maailmankatsomuksesta ja näin yliluonnollisista ilmiöistä tulee määritelmällisesti mahdottomia. Tämä asenne kuultaa läpi, vaikkapa huomattavan suomalaisen filosofin, professori Ilkka Niiniluodon tavasta käsitellä uskonnon ja tieteen välistä suhdetta. Niiniluoto toteaa:

"Uskonnot ja okkultismi - sikäli kuin niihin ymmärretään kuuluvan maailmaa koskevia, totena pidettyjä väittämiä yliluonnollisesta todellisuudesta - ovat tieteen kanssa ristiriidassa."

Niiniluoto I. (1994) Järki, arvot ja välineet, Helsinki, Otava. s. 49

Tieteen nimeen vannova Skepsis ry. on luvannut Suomessakin 10 000 € (20 000€ vuonna 2017) palkinnon sille, joka suorittaa yliluonnollisen ilmiön valvotuissa laboratorio-olosuhteissa.22 Äkkiä ajatellen Skepsis ry:n haaste antaa ymmärtää, että ry:n jäsenten täytyy olla varmoja asiastaan uskaltaessaan lyödä vetoa oman näkemyksensä puolesta. Amerikkalainen lavataikuri David Korem on erikoistunut psyykkisten ilmiöiden tutkimiseen ja niiden luonnollisiin selityksiin. Korem kiteyttää oman näkemyksensä esimerkiksi ihmisten psyykkisistä kyvyistä seuraavasti:

"Jos psyykkisillä kyvyillä tarkoitetaan niitä asioita, joita ihmismieli voi tehdä itsessään, sanoisin, että ne eivät ole mahdollisia. Tähän tulokseen tullaan, kun tutkitaan tapaus tapauksen perään. Tämän alueen tutkimiseen on käytetty kymmeniä miljoonia dollareita ilman yhtään vahvistettua osoitusta ihmisen psyykkisistä voimista."

Korem D. "Waging War Against Deception" Christianity Today April 18, 1986, s. 32

Useat tieteelliset tutkimukset kuitenkin vahvistavat yliluonnollisten ilmiöiden olemassaolon. Esimerkiksi Grattan-Guinnesin tekemä huolellinen tutkimus spiritisti-istunnosta ja yliluonnollisen "kommunikaattorin" olemassaolosta viittaa vahvasti ainakin jonkinlaisen "henkimaailman" olemassaoloon.23 Grattan-Guinnesin tutkimukseen kuului mm. kirjeen kirjoitus -koe, jossa yli 1600 kirjekuoreen laitettiin kysymyksiä sisältäviä papereita, joihin tuli "paranormaalilla" tavalla vastaukset. Useat kristityiksi kääntyneet entiset okkultistit vahvistavat yliluonnollisten ilmiöiden todellisuuden. Kysymyksessä ei voi olla vain uuden ajattelumallin (kristinuskon) vaalima tapa jäsentää ilmiöitä. Esimerkiksi ex-espiritista Nivia Larrea kertoi uskoontulonsa jälkeisestä kriisistään, jossa hän yritti selittää menestyksekästä henkiparannustoimintaansa.24 Larrealle olisi ollut yksinkertaisempaa selittää kaikki ilmiöt huijaukseksi tai taikauskoksi, mutta tapausten todellisuus vaati erilaista ratkaisumallia.

Kaikkien yliluonnollisten ilmiöiden laittaminen huijauksen tai harha-aistimusten ja mielisairauden piikkiin ei vakuuta tapauksiin perehtynyttä tutkijaa. Vaikka nämä mahdollisuudet tulee luonnollisesti ottaa huomioon erilaisia tapauksia arvioitaessa, niiden selitysarvo rajoittuu kuitenkin vain osaan tapauksista. Jollain tavalla meidän on kyettävä arkielämässäkin vetämään raja tekemiemme havaintojen luotettavuuden ja epäluotettavuuden välillä. Monesti erilaisista kummitteluilmiöistä tai vastaavista jää konkreettisia jälkiä, jotka voidaan myöhemmin vahvistaa. On lisäksi otettava huomioon, että näitä ilmiöitä tapahtuu mielenterveydeltään tasapainoisille ihmisille.

Possessio-tilaan liittyvät yliluonnolliset ilmiöt

Katolinen kirkko on määritellyt riivaustilan tuntomerkeiksi mm. vieraalla kielellä puhumisen ja levitaation. Molemmat ilmiöt ovat, jos eivät ihan jokapäiväisiä, niin kuitenkin melko yleisiä nykyäänkin. Olen törmännyt molempiin ilmiöihin sekä ensikäden haastatteluissa että alan kirjallisuudessa siinä määrin, että niiden pitäminen puhtaasti keksittyinä tarinoina ei mielestäni ole järkevää.

Xenoglossolalia

Mittavaa tutkimustyötä possessiotiloista tehnyt professori Österreich kirjoittaa lukutaidottomasta Batak-naisesta, joka osasi transsissa lukea vanhaa Batakinkielistä kirjoitusta.25 Nevius kirjoittaa kyseisen ilmiön olleen tyypillistä 1800-luvulla Kiinassa.26 Kuuluisassa possessiotapauksessa, jossa saksalainen pastori Blumhardt ajoi demoneita ulos Gottlieb Dittus -nimisestä nuoresta naisesta, henget puhuivat kaikilla Euroopan kielillä ja monilla sellaisilla kielillä, joita Blumhardt ei itse ymmärtänyt.27 Läheskään kaikki tapaukset eivät selity sillä, että vierasta kieltä olisi tallentunut henkilöiden alitajuntaan ja myöhemmin palautunut aktiivimuistiin. Esimerkiksi tapaukset, joissa kyseinen henkilö ei ole missään vaiheessa elämäänsä kuullut transsitilassa puhumaansa kieltä, muodostavat ylipääsemättömän selitysongelman.28 Ero tulee tehdä myös resitatiivisen ja dialogisen xenoglossolalian välillä. Resitatiivinen xenoglossolalia tarkoittaa tiettyjen sanojen tai lauseiden toistamista puhujalle tuntemattomalla kielellä. Tämän kaltainen puhe selittyy helpommin esim. kryptoamnesialla, jossa tietyt kyseisen kielen sanoja sisältävät muistin osat aktivoituvat. Dialoginen xenoglossolalia puolestaan sisältää mielekkään keskustelun käymistä kyseisellä kielellä. Tätä ilmiötä voidaan pitää perustellusti yliluonnollisena.

Levitaatio

Monissa okkultistisissa liikkeissä harjoitetaan levitaatiota. Näissä tilanteissa henkilö kohoaa ilmaan tuntemattoman voiman nostamana. Erityisesti possessiotapauksissa levitaatioon kuuluu silminnäkijöiden mukaan vielä se, että tuntemattomat voimat heittelevät rajusti riivattua ihmistä. Argentiinalais-amerikkalainen teologian tohtori Ed Murphy kuvaa tyttärensä kohtaamaa tilannetta, jossa tämän ystävä "joutui riivaajien valtaan":

"Patin ruumis kohosi penkistä ja hänet heitettiin yli penkinselkämyksen. Hän lensi läiskähtäen mutalätäkköön, pyöri ympäriinsä yltäpäältä mudassa. Yhtäkkiä hän ponkaisi ylös ja alkoi hyppelehtiä ympäriinsä kuin apina silmät hehkuen vihaa minua kohtaan. Hän työnsi kielensä pihalle sihisten ja sylkien minua. Sitten hänen kurkustaan tulvi demonisia kirouksia."

Murphy E. (1996) The Handbook for Spiritual Warfare, s. 59

Okkultismia kristillisen missiologian näkökulmasta tutkinut George Otis kertoo esimerkin levitaatiotapauksesta:

"Hetki saapumisemme jälkeen tämä meedio joutui henkien valtaan. Katselimme hämmästyneinä, kun demonit ottivat hänet valtaansa ja kuinka hän otti hehkuvan hiilen ja pani sen suuhunsa. Hänen pureskellessaan hehkuvia hiiliä munkki levitoi (nousi) melkein kahden metrin korkeuteen. Hän istui jalat ristillä ja alkoi lentää ympyränmuotoista rataa huoneessa. Hänen liikkuessaan huoneessa ihmiset kumarsivat syvän kunnioituksen vallassa huutaen "Jumala! Jumala!" Tätä kesti noin kaksi minuuttia ennen kuin minä ja vaimoni emme enää kestäneet tätä perversiota kauempaa ja aloimme lausua Jeesuksen nimeä. Oraakkeli tipahti lattialle."

Otis G. (1998) The Twilight Labyrint - Why Does Spiritual Darkness Linger Where It Does? Chosen Books, Grand Rabids, ss. 26-27.

Todisteet yliluonnollisten ilmiöiden todenperäisyyden puolesta ovat kaiken kaikkiaan vakuuttavat. Lukuisien tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että toisessa ulottuvuudessa on persoonallisia "kommunikaattoreita", jotka voivat vaikuttaa ihmisessä myös tavoilla, jotka sotivat tuntemiamme luonnonlakeja vastaan.

Kristinusko ja okkultismi

Kysymys kristillisen kirkon suhteesta okkultismiin tuo vääjäämättä mieleen keskiajan noitavainot, jolloin tuhansia ihmisiä tuomittiin kuolemaan noituudesta epäiltynä. Teurastusta kiihdytti sama sosiologinen ilmiö, kuin Stalinin aikaisia puhdistuksia Neuvostoliitossa. Naapurit ilmiantoivat toisiaan usein varsin kevyin perustein ja hanakat viranomaiset polttivat tai hukuttivat paholaisen kanssa vehkeilystä epäillyt ihmiset armotta. Vaikka noitavainot kuuluvat suomalaisten osalta kauaksi hämärään muinaishistoriaan, eivät kaikki sen jäljet ole täysin kadonneet.

Kristinuskon ja okkultismin välisessä taistelussa on kuitenkin kirkon kannalta myös myönteinen kääntöpuolensa. Ennen kirkon voimakasta sekaantumista politiikkaan ja synkretistimin tulvimista sen teologiaan kristinuskon leviämisen syyt olivat lähempänä Pelastusarmeijan periaatteita kuin valkoista miestä suosivaa luonnonvalintaa. Useat tutkijat pitävät varhaiskirkon voimakasta eksorkistista toimintaa yhtenä tärkeimpänä sen kasvuun vaikuttaneena tekijänä.

Kristityt näyttivät siis kykenevän purkamaan possessiotiloja ihmisistä siinä määrin, että ajoittain erittäin voimakkaankin vainon keskellä kristittyjen määrä kasvoi jatkuvasti. Vaikka varhaiskirkon toiminnassa demoneita ajettiin ulos evankelioinnin yhteydessä, pääasiallinen "vapauttamistoiminta" keskittyi uusien kristittyjen kouluihin.29 Näihin kouluihin osallistuivat kasteelle pyrkivät kristityt, katekumeenit. Ennen kastetta kasteelle meneviltä vaadittiin luopumaan entisistä jumalistaan, mistä käytännöstä on jäänteitä myös Lutherin vaalimasta tavasta kysyä lapsen kummeilta kasteen yhteydessä: "Luovutkos perkeleestä?".

Toisin kuin myöhempi kirkko, varhaiskirkko ei harrastanut "noitavainoja", vaan keskittyi ihmisten vapauttamiseen niistä oireista, jotka se tulkitsi pahojen henkien aikaansaamiksi. Rooman valtakunnassa ensimmäisten vuosisatojen aikaan kukoistaneet kultit ja mysteeriuskonnot olivat mitä ilmeisimmin samalla tavalla mielenterveysongelmia aiheuttavia tekijöitä kuin tämän päivän okkultistiset harrastukset. Varsin jyrkkänä teologina tunnettu Tertullianus (n. 200 jkr) totesi näistä kulteista seuraavasti:

"Jokaisessa, joka on joskus palvellut epäjumalia ja palvonut niitä, joita pakanat kutsuvat jumaliksi, tai on syönyt niille uhrattua, on saastainen henki; sillä hänestä on tullut demonien vieras ja hän ollut osallisena siihen demoniin, josta hän on mielessään luonut kuvan, joko pelosta tai rakkaudesta."

Tertullian De pudicitia 19. 19-20 Teoksessa Kelly H.A. 1985 The Devil at Baptism: Ritual, Theology and Drama, Ithaca, New York, Cornell University Press, s. . Lainaus Arnold C. (1997), s. 109

Vaikka modernit psykiatrit saattavat olla Tertullianuksen kanssa eri mieltä tietyistä demonisaation oireista ja niiden "yliluonnollisuudesta", lausunto antaa ymmärtää, että kristityt todella kohtasivat säännöllisesti "possessio-oireita" okkultismista kristityiksi kääntyvissä ihmisissä.

Kristillinen teologia ja yliluonnolliset ilmiöt

Uuden testamentin kristillisyys rakentuu hyvin yksinkertaisen uskontunnustuksen ympärille. Tämä Jeesuksen jumaluuteen kiteytyvä tunnustus näkyy selvästi mm. Paavalin kirjoituksissa. Kirjoittaessaan korinttolaisille Paavali lähestyy kysymystä yliluonnollisten ilmiöiden luokittelusta kristillisiin ja demonisiin. Hänen mukaansa tunnustus "Jeesus on Herra" yliluonnollisen ilmiön yhteydessä viittaa sen olevan peräisin Jumalasta, kun taas Jeesuksen jumaluuden kieltäminen antaa ymmärtää ilmiön olevan lähtöisin demoneista. Myös ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä tehdään vastaavankaltainen jaottelu:

"Tästä te tunnette Jumalan Hengen; jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevat tulossa, ja se on jo nyt maailmassa."

1. Joh 4:2-3

Eri ilmiöiden luokitteluperuste on siis Paavalin ja myös Johanneksen mukaan ensisijaisesti teologinen. Psykologian kannalta katsottuna samankaltaiset ilmiöt ovat siis teologian näkökulmasta vastakkaiset. Kristillinen suhtautuminen okkultismiin lähtee liikkeelle kristinuskon kannalta olennaisista peruslähtökohdista: a) yliluonnollisia ilmiöitä on olemassa b) ainakin osa näistä on peräisin joko demoneista/saatanasta tai Jumalan Pyhästä Hengestä (kun ihmisen psyykestä lähtöisin olevat ilmiöt on poissuljettu) c) Näiden ilmiöiden luokittelu tehdään sen pohjalta, miten ne suhtautuvat Uuden testamentin käsitykseen Jeesuksen Kristuksen persoonasta. Vaikka yksioikoisen tieteellisen etenemistavan soveltaminen edellä esitetyn kristinuskon "perusteorian" testaamiseksi olisikin ehkä naiivia, peruslähtökohtien vastaavuutta käytännön tasolla on perusteltua pyrkiä selvittämään.

Subjektiivinen näkökulma

Kuuluisan brittisaarnaaja Martyn Lloyd-Jonesin pitämässä kokouksessa Walesissa tuli uskoon meedio, joka teki subjektiivisen arvion eri yhteyksissä kokemastaan hengellisestä voimasta:

"Sillä hetkellä, kun astuin kirkkoonne ja istuin ihmisten joukkoon aistin samanlaisen voiman, johon olin tottunut spiritisti-istunnoissa. Mutta voimassa oli se ero, että kirkossanne tuntemani voima oli puhdasta. "

Murray I. H. (1982) David Martyn Lloyd-Jones, Edinburgh, The Banner of Truth Trust. s. 221 Lainaus. White J. (1988) When The Spirit Comes with Power, InterVarsity Press, s. 142

Tällainen kommentti on luonnollisesti varsin kevyt ja subjektiivinen argumentti esittämämme kristillisen näkemyksen puolesta. Kuitenkin se on mielenkiintoinen osoitus siitä, että näiden "voimien" välillä on ilmeisesti olemassa tunnistettavia eroja. Tämän taas voidaan katsoa osaltaan vahvistavan sitä aiemmin esittämäämme näkemystä, että yliluonnolliset kokemukset ovat erilaisia ja jopa ristiriidassa toistensa suhteen. Varsin monet kristityiksi kääntyneet henkilöt, joilla on ollut okkultistisia kokemuksia tekevät intuitiivisesti selvän eron yliluonnollisten kokemusten välillä.

Ilmiöt ja suhde kristinuskoon

Kristillisen teologian kannalta on mielenkiintoista, että possessiotilaan ja muun okkultistisen toiminnan yhteyteen näyttää kuuluvan erittäin vihamielinen suhtautuminen kristinuskoa kohtaan. Osa vastakkainasettelusta selittyy psykologisesti erilaisten sosiaalisten ryhmien alitajuisten preferenssien purkautumisena psyykkisessä epätasapainotilassa. Vastustus näyttää kuitenkin olevan samalla tavalla voimakasta niissä kulttuureissa, joissa kristinuskosta ei varsinaisesti tiedetä mitään. Lisäksi vastustus ilmenee usein voimakkaana vasta yliluonnollisten ilmiöiden yhteydessä.

John Weldon ja John Ankerberg ovat tutkineet kymmeniä vuosia okkultistisia ilmiöitä ja kirjoittaneet mm. näitä käsittelevän lähes 700-sivuisen Encyclopedia of New Age Beliefs -nimisen teoksen. He toteavat kanavointiin liittyvästä teologisesta konfliktista kristinuskon ja "henkien" välillä seuraavasti:

"Jos kanavoijat alkavat ajatella vakavasti Jeesusta Kristusta tai harkita Jeesuksen vastaanottamista henkilökohtaisena vapahtajana, henki alkaa tarjota "todellisia" näkökohtia. Jeesus Kristus uudelleen määritetään, raamatulliset "virheet" korjataan, "Kristus" itse voi ilmestyä ja vahvistaa nämä valheet. Henkilölle voidaan kertoa, että Kristuksen vastaanottaminen pelastajana on "primitiivisen" kristinuskon virhe, jota ylläpitivät "valaistumattomat" juutalaiset, jotka virheellisesti pitivät Jeesusta Kristusta messiaanaan. Ihmisille saatetaan kertoa, että kristinusko on hengellisesti kehittymätön uskonto, joka saa aikaan suurta kärsimystä, ei vain tässä elämässä, vaan myös seuraavassa. Hengen vastaus on huolellisesti räätälöity kontaktihenkilön tietoihin, taustaan ja emotionaaliseen rakenteeseen. Mitä ikinä tarvitaankaan ihmisen estämiseksi henkilökohtaisesta uskosta raamatulliseen Kristukseen, se tehdään."

Weldon J. & Ankerberg J. (1996) Encyclopedia of New Age Beliefs, s. 96

Spiritistien kokemukset

Monien ex-spiritistien kokemukset vahvistavat kristillistä käsitystä spiritismin luonteesta. Voimakkaasti juutalaiseen teologiaan nojautuva varhainen kristinusko tuomitsi Vanhan testamentin yksiselitteisen kiellon perusteella spiritismin. Vaikka merkittävän suuri osa meedioiden, ennustajien ja vastaavien toiminnasta on kaupallisista motiiveista lähtevää huijausta, on monia kokemuksia kuitenkin pidettävä aidosti yliluonnollisina. Ben Alexander oli huomattava brittiläinen meedio, joka osallistui kristillisen spiritualistikirkon toimintaan. Kyseinen "kirkko" opetti Jeesuksen olleen kaikkien aikojen suurin meedio. Tutkiessaan tarkemmin Raamattua Alexander huomasi sovittamattoman ristiriidan kyseisen opetuksen ja Raamatun välillä. Alexander kertoi henkioppaidensa "hermostuneen" häneen ja välillä Raamattu tempaistiin hänen käsistään ja heitettiin huoneen toiselle puolen tai sitten Raamattu alkoi "itsestään" kieppua. Lopulta päättäessään kääntyä kristityksi Alexander kertoi henkien uhkailleen odottavansa häntä "toisella puolella30". Amerikkalainen baptisti-pastori ja ex-spiritisti Victor Ernest kertoo spiristi-istunnosta, jossa hän kyseli hengeltä tämän suhtautumista Uuden testamentin käsityksiin Jeesuksesta:

"Oi suuri ja rajaton henki, uskotko, että Jeesus on maailman pelastaja?" Melkein ennen kuin olin lausunut nämä sanat tuli vastaus: "Lapseni, miksi epäilet? Miksi et usko? Sinä olet ollut kanssamme näin kauan, miksi jatkat epäilemistä?" Sitten henki alkoi lainata Raamatunpaikkoja, jotka käsittelivät uskomista. Kun trumpetti saapui kohdalleni kolmannen kerran minun kolmatta ja viimeistä kysymystäni varten, tarkistin mitä henki oli sanonut. "Oi henki, sinä uskot, että Jeesus on Jumalan poika, että hän on maailman pelastaja - uskotko, että Jeesus kuoli ristillä ja vuodatti verensä syntien anteeksiantamiseksi?" Meedio, joka oli syvässä transsissa, lensi kuin katapultilla ammuttuna tuoliltaan. Hän kaatui keskelle olohuoneen lattiaa ja makasi vaikeroiden ikään kuin suuressa tuskassa. Olin koetellut henget ja huomannut, että ne eivät olleet Jumalasta."

Ernest V. (1970) I Talked with Spirit. Tyndale House Publishing s. 32

Kuuluisa amerikkalainen ex-meedio Raphael Gasson puolestaan kertoo, kuinka hänen "henkiystävänsä" alkoivat hyökätä rajusti häntä vastaan Gassonin käännyttyä kristityksi. Nämä henget olivat teeskennelleet aina olevansa hyviä henkiä, mutta varsinaiseen evankeliumiin törmätessään ne reagoivat aggressiivisesti. Uuden testamentin Jeesus ei sopinut Gassoninkaan tapauksessa yhteen näiden henkien intressien kanssa.31

Spiritistisissä istunnoissa ei siis kristillisen käsityksen mukaan oteta yhteyttä kuolleiden ihmisten henkiin, vaan näiksi tekeytyneihin demoneihin. Tämän puolesta puhuu se, että joutuessaan tekemisiin Jeesus Nasaretilaiseen liittyvään hengelliseen dynamiikan kanssa nämä henget ovat paljastuneet demoneiksi. Sama koskee esimerkiksi hindulaisia jumalia ja jumalattaria. Katolinen pappi Rufus Pereira kertoo ajaneensa riivaajia sadoista intialaisista:

"Kokemukseni on johtanut minut siihen tulokseen, että monet hindujumalat ja jumalattaret ovat itse asiassa demoneita. Syy tähän on se, että lähes kolmanneksessa tapauksista, joissa olen käskenyt demoneita kertomaan nimensä, he ovat antaneet hindujumalan tai -jumalattaren nimen."

MacNutt F. (1998) Deliverance from Evil Spirits, Grand Rapids, Michigan, Baker Book House, Appendix 2: "An Interview with Father Rufus Pereira"

Vapautuminen

Kristinuskon menestys ensimmäisillä vuosisadoilla selittyy siis pitkälti kristittyjen kyvyllä purkaa possessiotiloja ja demonisiksi luokiteltuja häiriöitä ihmisten elämässä. Myös 1900-luvulla erityisen voimakkaasti kolmannessa maailmassa kasvanut helluntailaisuus on harrastanut aktiivisesti vastaavankaltaista vapauttamistoimintaa. Suuri osa liikkeen kasvusta selittyykin vapauttamistoiminnan synnyttämällä "asiakastyytyväisyydellä".32

Usein kolmannessa maailmassa kristityiksi kääntyneiden paikallisten seurakunnat ovat olleet immuuneja possessioepidemioille.33 Perusteellista tutkimusta possessio-ilmiöstä tehnyt filosofian professori Oesterreich huomasi vastaavankaltaisen ilmiön. Hänen mukaansa primitiivisten kansojen keskuudessa possessiot vähenevät kaikkialla, missä kristillinen lähetystyö juurtuu alueelle.34 Vaikka osa tästä kristinuskon luomasta immuniteetista selittyisi puhtaasti sosiaalipsykologisin tekijöin, ilmiöön liittyy myös tekijöitä, jotka antavat ymmärtää voimakkaan kristillisen vakaumuksen todella toimivan suojana possessiota ja okkultismiin liittyvää yliluonnollista painostusta vastaan.

1960-luvun lopulla Masai-heimon eksorkistit eivät kyenneet ajamaan outoa ja erittäin pahantahtoista demonia perinteisin keinoin. He huomasivat kuitenkin, että kristinuskoon kastetut olivat immuuneja tämän uuden ja oudon demonin voimalle. On helppo ymmärtää, että monet masait kastettiin ikään kuin rokotuksena hyökkäystä vastaan.35

Norjalainen teologi Tormud Engelsviken raportoi etiopialaisen Mekane Yesus -kirkon toiminnan piirissä tapahtuneista eksorkistisista toimenpiteistä. Hänen mukaansa demonit tunnistavat Jeesuksen nimen ja reagoivat siihen raivoisasti mutta osoittaen samalla myös pelkoa.36 Psykiatrisen lähestymistavan kannalta hämmentävää on se, että possessiosta kärsivät ihmiset eivät aina tiedä mitään kristinuskosta ja siitä huolimatta he (tai kristillisen näkemyksen mukaan heissä vaikuttavat demonit) reagoivat edellä mainitulla tavalla Jeesuksen nimeen ja kristilliseen pelastussanomaan. Engelsviken korostaa possession uskonnollisia piirteitä myös yksinkertaisella rinnastuksella, jonka mukaan uskonnollinen possessiotilan purkaminen toimii (riivaustila - riivaajien ulosajaminen), kun taas psykiatrinen hoito ei pysty purkamaan possessiotiloja (psyykkinen sairaus - terapia).37 Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita psykiatrisen hoidon hyödyllisyyden tai jopa välttämättömyyden kiistämistä monissa possessiotapauksissa tai lievemmissä niihin verrattavissa häiriötiloissa.

Okkultismia harrastaneiden ihmisten vapautuminen harrastusten aiheuttamista psyykkisistä, sosiaalisista ja hengellisistä siteistä on usein vaikeaa. Lukuisat positiiviset esimerkit vapautumisista luovat kuitenkin toivoa niille, joilla viehtymys yliluonnolliseen on vähitellen muuttunut päättymättömäksi painajaiseksi. Kristillinen evankeliumi sisältää vapautumisen okkultismin taakse kätkeytyneistä demonisista voimista. Vaikka emme halua olla rohkaisemassa ajoittain joissakin kristillisissä piireissä esiintyvää paranoidista käsitystä demonien toiminnasta, rohkaisemme kristillisiä seurakuntia ja työntekijöitä rukoilemaan vapautusta okkultismin sitomille ihmisille. Päivi Niemen stoori on yksi lukuisista tapauksista, joissa Jeesus Nasaretilaisen kohtaaminen on tuonut valon pimeyteen.

Katso myös

ApologetiikkaWiki

Viitteet

  1. ^ The Oxford American Dictionary (1982) New York, Avon, s. 617
  2. ^ Hawkins C. S., "The Many Faces of Satanism", Christian Research Journal, Fall 1986, s. 17
  3. ^ LaVeyn A. S.: The Satanic Bibe. New York: Avon Books, (1969).
  4. ^ Kuuluisimpia sarjamurhaajasatanisteja oli 1970-luvulla seitsemän ihmistä ampunut David Berkowitz, joka kääntyi vankilassa elinkautista rangaistusta istuessaan kristityksi.Myers B. & Wimbish D.: The Dark Side of The Supernatural, s. 66-73. Minneapolis: Bethany House Publishers, 1999.
  5. ^ Taneli Heikka, Viidennes uskoo ufojen vierailleen Suomessa, Aamulehti 2.3. 1999.
  6. ^ Osaan budo-lajeista liittyy myös varsinaisesta taistelutaidosta poikkeavia psyykkisiä tekniikoita. Mm. kuuluisa aikido-spesialisti ja elokuvatähti Steven Seagal harjoittaa parantamista (Weldon & Ankerberg (1996) s. 360)
  7. ^ Tutustuminen varvun, heilurin tai sormuksen avulla harrastettavaan "informaation keräämiseen" osoittaa harrastuksen kiistämättömän okkultistisen luonteen. Kts. esim. American Society of Dowsers: About ASD, https://dowsers.org/about-asd/ , "Health and Well-Beign Diagnostics Using the Pendulum Summary of a presentation given by Kathleen Smith to the Society" http://www.britishdowsers.org/
  8. ^ Matti Kankaanniemen tutkimus, johon osallistui noin 700 yläaste-ikäistä nuorta Länsi-Suomessa.
  9. ^ Hawkins C. S. "The Many Faces of Satanism" Forward Magazine, Fall 1986.
  10. ^ Kaivonkatsomisen toimintamekanismin yliluonnollisuus on kiistelty aihe suomalaisten kristittyjen keskuudessa. Osa pitää ilmiötä tuntemattomana (tai jopa tunnettuna) luonnonilmiönä.
  11. ^ Eliade M. (1976) Occultism, Witchcraft and Cultural Fashions, Chicago, Illinois, The University Chicago Press, s. 71
  12. ^ Murphy E. (1996) The Handbook for Spiritual Warfare, Nashville, Tennessee, Thomas Nelson Publishers s. 246
  13. ^ Montgomery J. W. (1973) Principalities and Powers: The World of the Occult. Minneapolis, Bethany, s. 149
  14. ^ Benedict R. "Anthropology and Abnormal" teoksessa Personal Character and Cultural Milieu, toim. Haring D. (1956) Syracuse, New York, Syracuse University Press, ss. 183-201
  15. ^ Weldon J. & Ankerberg J (1996) Encyclopedia of New Age Beliefs , Eugene, Oregon, Harvest House Publishers, s. 606
  16. ^ Dahlen, R & Pettersen H. Å. (1981) Sanningen om TM, Stockholm, Den Kristna Bokringen, s. 125
  17. ^ Gopi Krishna (1975) The Awakening of Kundaliini, New York, E. P. Dutton, s. 14, 33, 37
  18. ^ Guiley R. E. (1991) Harper´s Encyclopedia of Mystical and Paranormal Experience, San Francisco, California, Harper Collins, s. 419
  19. ^ Gruss E. (1975) The Ouija Board: Doorway to Occult, Chicago, Illinois, Moody Press, s. 52
  20. ^ Saatananpalvontaan yhdistetään usein mm. itsensä viilteleminen, seksuaalinen alistaminen, eri ihmisten kiroaminen, väkivalta, eläinuhrit, jopa ihmisuhrit. Tietyissä lähinnä keskiaikaisesta antikatolisesta satanismin muodosta juontuvat mustan messun harjoittaminen, jolloin ehtoollisaineksina voidaan käyttää ihmisulosteita.
  21. ^ Culver R. B. & Ianna P. A. (1984) The Gemini Syndrome: A Scientific Evaluation of Astrology, Buffalo New York, Prometheus Books, ss. 169-170
  22. ^ Kts. Skepsis ry:n kotisivu http://www.skepsis.fi/SkepsiksenHaasteJaStipendi
  23. ^ Grattan-Guinnes I. "Real Communication? Report on a SORRAT Letter-Writing Experiment" Journal of Scientific Exploration, Vol 13. No 2. 1999
  24. ^ Matti Kankaanniemen henkilökohtainen keskustelu Nivia Larrean kanssa
  25. ^ Österreich T. K. (1921) Die Bessenheit, Langensalza, Verlag Wendt & Klauwell
  26. ^ Nevius J. (1968) Demon Possession, Reprint Grand Rapids, Kregel. s. 190
  27. ^ Nevius J. (1968) Demon Possession, Reprint Grand Rapids, Kregel. s. 190-191
  28. ^ Mm. Koch käsittelee erilaisia selitysmalleja tälle xenoglossolalia-ilmiöitä. Koch K.. (1972) Christian Counceling and Occultism, Grand Rapids, Kregel, s. 252
  29. ^ Arnold C. (1997) Three Crucial Questions about Spiritual Warfare, Grand Rapids, Michigan, Baker Book House, s. 107
  30. ^ Myers B. & Wimbish D.(1999) Dark Side of Supernatural, Bethany House Publishers, ss. 116-18
  31. ^ Gasson R. (1966) The Challenging Counterfeit, Logos, s. 29
  32. ^ Burgress S. M., McGee G., Alexander P. H. (1988) Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements, Grand Rapids, Micigan, Zondervan Publishing House, s. 291
  33. ^ Koch K. (1980) Occult ABC, Grand Rapids, Michigan, Kregel, s. 247
  34. ^ Oesterreich, s. 378
  35. ^ Jacobs D. R (1976) " Possession, Trance State, and Exorcism in Two East African Communities" teoksessa Demon Possession toim. Montgomery J. W. Bethany House, Minneapolis s. 183
  36. ^ Engelsviken T. (1978) Besettelse og åndsutdrivelse - i Bibeln, historien og vår egen tid, Oslo, Lunde förlag, ss. 87-88
  37. ^ Engelsviken T. (1978) Besettelse og åndsutdrivelse - i Bibeln, historien og vår egen tid, Oslo, Lunde förlag, ss. 92