Clarita Villaneuvan riivaustapaus

Tämä artikkeli tarkastelee paljon julkisuutta saanutta tapausta, joka sattui Filippiineillä keväällä 1952. Tapauksesta kertovina lähteinä olen käyttänyt lähinnä Lester Sumrallin kirjoja "Bitten by Devils"¹ ja "Alien Entities"² sekä W. Robert McAlisterin kirjaa Demonit ja niistä vapautuminen.³ Pyrin lähestymään tapausta eri kertojien versioiden perusteella pohtien kertomusten luotettavuutta. Lähdeaineiston monipuolisuutta lisää jonkin verran se, että professori Lara on kirjoittanut yhden luvun Sumrallin kirjaan Bitten by Devils. Lisäksi Sumrall on lainannut kirjaansa muutaman aihetta käsitelleen lehtiraportin.

Tapaus

Filippiinien pääkaupungissa Manilassa vangittiin 17-18 -vuotias Clarita Villanueva syytettynä irtolaisuudesta ja hänet suljettiin Billibidin vankilaan. Tyttö alkoi saada hysteerisiä kohtauksia ja väitti kahden olion pureskelleen häntä. Claritan käsivarsista ja olkapäistä löytyikin puremajälkiä. Puremisilmiöt jatkuivat ja tapausta tutkivat useat psykiatrit ja lääkärit. Santo Tomasin yliopiston patologian ja oikeuslääketieteen professori Mariano B. Lara johti tapauksen tutkimuksia.

Amerikkalainen lähetyssaarnaaja Lester Sumrall kuuli tapauksesta ensimmäistä kertaa radiosta, jossa lähetettiin ohjelmaa paikan päältä. Sumrall kertoo rukoilleensa koko yön tytön puolesta ja kokeneensa Jumalan kehottavan häntä menemään rukoilemaan tytön puolesta. Seuraavana aamuna Sumrall otti yhteyttä ystäväänsä arkkitehti Leopoldo Coroneliin, joka puolestaan pystyi järjestämään Sumrallin tapaamisen Clarita Villanuevan kanssa ystävänsä pormestari Lacsonin avulla. Tavattuaan professori Laran pastori Sumrall sopi ensimmäisen rukoushetken seuraavaksi aamuksi kello 8.30. Sumrall vietti päivän rukouksessa ja paastossa.

Seuraavana aamuna vankilan kappelissa oli melko paljon ihmisiä aina lääkäreistä lehtimiehiin. Clarita reagoi Sumrallin läsnäoloon käyttäytymällä aggressiivisesti tätä kohtaan. Demonit alkoivat Claritan kautta kirota Jumalaa, Kristuksen verta ja itse Sumrallia. Kiroukset tapahtuivat englannin kielellä, vaikka tapauksen jälkeen kävi ilmi, että tyttö ei osannut englantia. Ensimmäisen rukoushetken jälkeen tyttö näytti helpottuneemmalta, mutta Sumrall tiesi, ettei tämä ollut vielä "vapautunut". Seuraavana päivänä Sumrall otti mukaansa pastorit Arthur Ahlbergin ja Robert McAlisterin, joiden tehtävänä oli pitää väkijoukkoa kauempana rukoushetkessä. Tämän rukoushetken (tai taistelun) jälkeen Clarita Villanueva vapautui "olioista". Vapautumisen jälkeen oliot kuitenkin vielä palasivat tyttöön. Sumrallin kysyessä näiltä syytä tähän paluuseen oliot vastasivat englanniksi "she is unclean and we have a right to live with her". Sumrall ajoi oliot pois ja Clarita Villanueva rukoili syntinsä anteeksi. Myöhemmin oliot yrittivät vielä palata, mutta häipyivät Claritan käskiessä niitä Jeesuksen nimessä.

Professori Lara

Professori Laran apulaisista tohtorit Angelo Singian ja Abelardo Lucero suorittivat 10. -11. Toukokuuta 1952 rutiinitarkastukset puremisilmiön johdosta. Luceron käsityksen mukaan kyseessä oli yliluonnollinen (abnormal) ilmiö. 13. Toukokuuta Lara meni katsomaan Clarita Villanuevaa Luceron ja hammaslääkäri Gonzalezin kanssa. Clarita kehotti lääkäriryhmää tulemaan noin kahden aikaan iltapäivällä, koska "oliot" saapuisivat silloin. Professori Laran pyynnöstä Clarita tuotiin ambulanssilla poliisilääkärin toimistoon, jossa Lara tutki puremajälkien ilmestymistä. Jäljet ilmestyivät "tyhjästä" Laran tarkkaillessa tilannetta ja tutkiessa syljen ympäröimiä puremajälkiä tarkasti. Koko tämän ajan Clarita oli transsissa eikä reagoinut esimerkiksi kipuun, minkä Lara testasi itse neulan avulla. Kohtauksen jälkeen Clarita oli Laran mukaan selväjärkinen ja vastasi älykkäästi esitettyihin kysymyksiin.⁴

Media

Tapausta seurattiin tiiviisti tiedotusvälineissä. Sumrall itse lainaa lehtiä The Daily Mirror, The Manila Chronicle, The Manila Times ja The Philippines Free Press. Lisäksi tapahtumista raportoitiin radiossa. Sumrallin mukaan hän on havainnut, että ympäri maailmaa lehdet raportoivat kyseisistä tapauksista. Vaikka lehtien raportit poikkeavat jonkin verran toisistaan, pääasiallinen tapahtumien kulku on kuitenkin niistä johdettavissa. Sumrallin kertomukselle on siis tässä mielessä olemassa ulkoinen vahvistus tapauksien yleisen kulun osalta. En ole itse päässyt tutustumaan toukuun 1952 lehtiin, joista olisi mahdollista varmistaa tapauksen saama julkisuus. En kuitenkaan katso olevan mielekästä syytä epäillä tapauksen saamaa julkisuutta. Joka tapauksessa kertomukseen liittyvät tarkat ajankohdat, viralliset lääkärilausunnot, paikat ja useat nimeltä mainitut ja näin selkeästi tunnistettavissa olevat henkilöt vahvistavat kertomuksen todenperäisyyttä.

Robert McAlister

Mielenkiintoista on, että lähetyssaarnaaja Robert McAlister käsittelee kirjassaan Demonit ja niistä vapautuminen kyseisiä tapahtumia omasta näkökulmastaan. Vaikka McAlister viittaa Sumrallin kirjaan tapahtumasta, hänen kertomuksensa perustuu selvästi hänen henkilökohtaiseen kokemukseensa.

Tietyt tapahtumien kulkuun liittyvät yksityiskohdat poikkeavat Sumrallin kertomuksesta. McAlister esimerkiksi kertoo kuunnelleensa lähetystä yhdessä Sumrallin kanssa, joka taas ei mainitse McAlisteria tässä yhteydessä. Samoin McAlister kertoo menneensä Sumrallin kanssa seuraavana aamuna tapaamaan tohtori Laraa, kun taas Sumrall kertoo McAlisterin tulleen (yhdessä Ahlbergin kanssa) kuvaan mukaan vasta seuraavana päivänä. Olen taipuvainen pitämään Sumrallin versiota siinä mielessä oikeana, että McAlisterin tapahtumakuvaus (lähinnä tilanteen kesto, noin puolituntia) vastaa Sumrallin kertomuksen toista päivää. McAlister kuvaa varsinaista eksorkismitilannetta selvästi omasta silminnäkijätilanteestaan mainiten mm. poliisipäällikön ja Laran pitäneen tyttöä kiinni tämän käyttäytyessä erittäin aggressiivisesti. McAlister kuvaa puremajälkien syntyä: "Näin kuinka hänen käsivarsiensa tasaiselle sisäpinnalle ilmaantui hampaanjälkiä ja sylkeä näkyi paikassa jota mikään inhimillinen suu ei ollut koskettanut."⁵ Hän vahvistaa myös ksenolalia-ilmiön eli tytön (tai olion) käyttäneen selvää englannin kieltä.

McAlisterin mukaan tämä oli hänen elämässään ensimmäinen kohtaaminen demonien kanssa. McAlister edustaa ns. perinteistä evankelikaalishelluntailaista näkemystä, joka ei korosta demonien olemassaoloa tai usko esimerkiksi kristityn demonisaatioon. Tässä mielessä McAlisterilla ei ilmeisestikään ollut kovinkaan valmiita kategorioita näkemänsä ilmiön luokittelemiseen. Jos hän olisi esimerkiksi lukenut paljon demonologista kirjallisuutta ja ollut herkästi suggestoituva luonne, hän olisi saattanut jäsentää näkemäänsä oppimiensa kategorioiden mukaisesti. McAlister ei kuitenkaan luonnetyyppinä ilmeisestikään edusta tällaista tyyppiä. Hän toimi vuosia Brasiliassa lähetyssaarnaajana ja kertoo, ettei hän esimerkiksi kokenut koskaan demonien hyökkäyksiä itseään kohtaan, vaikka osallistui satoihin hyvinkin dramaattisiin demonien ulosajoihin. McAlister ei siis edustaa paranoidista ihmistyyppiä, joita psykologi Basil Jackson kertoo demonologiasta kiinnostuneiden kristittyjen joukossa olevan paljon.⁶

Tapahtuma demonisaationa

Kiinassa 1800-luvulla vaikuttanut lähetyssaarnaaja John Nevius on luonut demonisaation diagnosointia varten tietyt tuntomerkit, joiden täyttyessä on syytä epäillä kyseessä olevan demonipossession. Seuraavassa on Neviuksen ehdottamat tuntomerkit.⁷

1. Pääasiallinen merkki on uuden persoonallisuuden automaattinen, itsepintainen ja johdonmukainen ilmestyminen.
   • Uusi persoonallisuus sanoo olevansa demoni
   • Hän/se käyttää demonista ensimmäistä persoonaa ja possessoidusta henkilöstä kolmatta persoonaa
   • Demoni käyttää titteleitä tai nimiä
   • Demonilla on tunteita, kasvon ilmeitä ja fyysisiä manifestaatioita, jotka ovat sopusoinnussa ylläesitetyn kanssa.
2. Toinen merkki demonipossessiosta on sellaisten tietojen esittäminen, joista possessoidulla henkilöllä ei voi olla. Selvännäköisyys, kielilläpuhuminen (todellisilla), prekognitio etc.
3. Läheisesti demonisaatioon liittyvä merkki on uuden persoonallisuuden myötä tapahtunut täydellinen moraalisen luonteen muutos. (Viha Jumalaa ja erityisesti Kristusta kohtaan)

Clarita Villanueva täytti kaikki Neviuksen ehdottamat riivaustapauksen tuntomerkit. Oliot esiintyivät selkeästi Claritasta erillisinä persoonina käyttäen Claritasta yksikön kolmatta muotoa ja itsestään monikon ensimmäistä. Oliot myös myönsivät melko selvästi olevansa demoneja keskustelussaan Sumrallin kanssa. Aggressiivinen ja hysteerinen käyttäytyminen sekä transsitilaan vaipuminen liittyivät myös Claritan tapaukseen. Kohtausten ulkopuolella Clarita ei osoittanut merkkejä psyykkisistä ongelmista, mikä osaltaan vahvistaa demonisaatiohypoteesia. Oliot kykenivät keskustelemaan järkevästi englannin kielellä, jota Clarita Villanueva ei osannut. Oliko Clarita kuullut englantia esim. amerikkalaisten sotilaiden tms. puhumana ja transsitilassa nämä lauseet palautuivat mieleen? Vaikka yksittäisten lauseiden ja kirosanojen mieleenpainuminen olisi periaatteessa mahdollista vain kieltä kuulemalla, keskustelu kielellä menee tämän vaihtoehdon selityskyvyn ulkopuolelle. Lisäksi Clarita reagoi silminnähden raivokkaasti nähdessään ensimmäisen kerran Lester Sumrallin ilmeisestikin tunnistaen tämän kristityksi. Koska tapahtumapaikalle tuli jatkuvasti uusia ihmisiä, ei Sumrallin "ensikertalaisuutta" oikein voida pitää syynä Claritan käyttäytymiseen.

Psykiatri John White mainitsee demonipossessio-ilmiön yhteydessä ns. oheisilmiöistä (epiphenomena), joilla tarkoitetaan henkilön ympärillä tapahtuvia yliluonnollisia/paranormaaleita ilmiöitä. Myös possessiotapauksiin perehtynyt saksalainen psykiatri Alfred Lechler katsoo näiden ilmiöiden tukevan demonisaatiohypoteesia.⁸ Claritan kohdalla tällaisena ilmiönä voidaan pitää tietysti tarkkaan dokumentoituja puremajälkiä (puremanjälki oli muuten erilainen kuin ihmisen). Puremajälki muistuttaa jonkin verran ns. stigmatisaatio-ilmiötä, jossa henkilön iholle ilmestyy esim. ristiinnaulitsemisjälkiä tai vastaavia merkkejä. Stigmojen syntyä on tutkittu perusteellisesti, eikä luonnollista selitystä ilmiölle ole löydetty.⁹

Lisäksi yksi poliisi ja yksi lääkäri kuolivat yllättäen tapauksen yhteydessä tuntemattomasta syystä. Tohtori Manuel Ramos suhtautui varsin pilkallisesti tapaukseen ja piti sitä huijauksena. Tämän näkemyksensä hän teki tiettäväksi 16. Toukokuuta Billibidin vankilassa. Seuraavana päivänä samaan kellon aikaan hän menehtyi tuntemattomasta syystä. Samoin poliisikapteeni Antonio Ganibi menehtyi tuntemattomaan sairauteen, joka ilmeisesti sai alkunsa "Claritan kirouksesta".

Kolmas kohta, joka liittyy tapauksen teologiseen sisältöön täyttyi myös Clarita Villanuevan kohdalla. Hänen (tai olioiden) reaktio kristinuskon keskeisiin käsitteisiin oli hysteerisen raivokas. Tämä on ylipäätään riivaustiloissa monessa suhteessa merkittävä piirre.

Eksorkismi ja Seurakunnan kasvu

Tapahtuman vaikutukset seurakuntien kasvuun olivat ilmeiset Filippiineillä. Lester Sumrallin johtamasta Betel-kirkosta tuli Manilan suurin protestanttinen seurakunta.¹⁰ Sumrall itse arvioi tapahtuman jälkimainingeissa tulleen uskoon 150 000 ihmistä. Eri kampanjoissa "ratkaisun tehneiden" määrää on kuitenkin melko vaikea arvioida ja toisaalta seurakuntasosiologit keskittyvät yleensä seurakuntiin tulleiden ihmisten määrään. Eksorkismi on ollut merkittävässä osassa helluntailaisuuden leviämisessä kolmannessa maailmassa ja myös kristinuskon leviämisessä toisella vuosisadalla. Justinus Marttyyri kirjoittaa tästä teoksessaan Apologia. Puolustaessaan kristinuskoa Justinus viittaa usein kristittyjen toimittamaan ilmaiseen demonien ulosajamiseen. Samaa dynamiikkaa voidaan havaita tässä vapautuskertomuksessa, jossa kristityn "imago" oli pitkälti eksorkistinen. Jos tapausta verrataan uudempaan hengellisen sodankäynnin teologiaan, eroja huomataan lähinnä tapauksen tulkinnassa. Mm. Peter Wagnerin edustaman näkemyksen mukaan eri alueilla on omat henkivaltansa, joiden sitominen on avain menestyksekkääseen evankeliointiin.¹¹ Sumrallin tapaus on kuitenkin tyypillinen "power encounter" eli voimien kohtaaminen, jonka tuloksena julistetun evankeliumin mielekkyys ja konkreettisuus havaitaan. Perinteisen tulkinnan kautta vaikutus on näin enemmän psykologiskognitiivinen kuin mystishengellinen.

Pastoraalinen näkökulma

Koska kyseessä oli hyvin selvä riivaustapaus, tapauksesta on opittavaa myös pastoraalisesta näkökulmasta tarkasteluna. Sumrallin menettely poikkesi jonkin verran evankelikaalisisssa ja karismaattisissa piireissä käytetystä Neil Andersonin "totuusparadigmasta".¹² Lähestymistavan teologinen pohja on evankeliumien ja Apostolien tekojen suorissa konfrontaatiossa, joskin yhtymäkohta Andersonin malliin löytyy vaiheesta, jossa Sumrall opettaa Claritaa itse vastustamaan demoneita. Sumrall valmistuu Mark 9:29:n pohjalta eksorkismiin rukoillen ja paastoamalla. Erityinen ero Andersonin malliin on Sumrallin maininta Jumalan läsnäolon tuntemisesta ja tämän tuomasta varmuudesta ennen "toista erää".¹³ Vaikka Sumrall yhdistetään Uskon liikkeen julistajiin ja hänellä oli yhteyksiä myöhemmin mm. Uppsalan Livets Ord -seurakuntaan, Sumrallin demonologia vaikuttaa "perinteiseltä" ja toimintamallissa ei ole havaittavissa esim. Kenneth Haginin "valtateologiaa". Siinä missä haginismin mukaan nimenomaan uskovan auktoriteetti vapauttaa riivatun, Sumrall kertoo nimenomaan Jumalan luvanneen vapauttaa tytön, jolloin vapauttamisen subjektina on Jumala, ei ihminen. Suomalaiselta kannalta mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että menestysteologian arkkivastustaja Paavo Hiltunen pohjaa bashamilaisvastaisen teologiansa pääasiassa nimenomaan Robert McAlisterin kirjaan.¹⁴ McAlisteriin taas tällä Sumrallin suorittamalla eksorkismilla on ollut ilmeinen vaikutus.

Apologeettinen näkökulma

Tapaus ja naturalisti

Tapaus on epäilemättä haaste yliluonnollisuuden kieltävälle maailmankatsomukselle. Suomalainen filosofi Ilkka Niiniluoto korostaa, että "silloinkin, kun 'luonnollista' selitystä ei ole vielä löydetty, sen etsimisen jatkaminen on parempi vaihtoehto kuin 'yliluonnollisiin' selityksiin turvautuminen."¹⁵ Tällaisen ennakko-oletuksen vaaliminen sulkee periaatteessa yliluonnollisen pois maailmankatsomuksesta huolimatta mistä tahansa todisteesta. Henkilökohtaisesti pidän juutalaiskristillisen teologian tulkintaa tapahtumasta vakuuttavimpana. Oletus aineettomasta persoonallisuudesta on mielestäni tässä tapauksessa kaikkein selvin ja yksinkertaisin selitys. Tämä taas luo uuden (tai paremminkin ikivanhan) näkökulman esimerkiksi Evankeliumeihin. Miksi epäillä Jeesuksen eksorkismikertomusten historiallista tarkkuutta, jos nykyäänkin tapahtuu identtisiä ilmiöitä? Tämä "Troeltchin analogia-periaatteeseen" perustuva yksinkertainen päättely on sekä tiedostettuna että tiedostamattomana historian tutkimuksessamme.¹⁶ Darwinistiselle evoluutioteoriallekin tässä ilmiössä on melkoinen haaste. Miten nämä oliot ja esimerkiksi kyky puhua kieltä sitä osaamatta kehittyvät sattuman tuottamien mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla? Jos taas joudumme toteamaan, että maailmankaikkeudessa on aineettomia älyllisiä voimia, jotka voivat vaikuttaa aineelliseen ulottuvuuteen, evoluutioteorian taustafilosofiat joutuvat uuden tarkastelun alle.¹⁷

Tapaus ja pluralismi

Demokraattisen yhteiskuntamme muotiaatteena on suvaitsevaisuus ja tätä myötäillen ajatus uskonnollisesta pluralismista on ymmärrettävä. "Jokainen tulee uskollaan autuaaksi" ja "uskonnot ovat vain eri teitä saman jumalan luokse" kuvaavat hyvin tätä ajattelutapaa.¹⁸ Vaikka Hollywood markkinoi tehokkaasti ajatusta kauniista uskonnollisista kokemuksista erilaisten uskonnollisten käsitysten puitteissa, tämänkaltaiset tapaukset osoittavat myös "pahan" olemassaolon. Merkittävän suuri todistusaineisto yhdistää okkultismin ja demonisaation toisiinsa, mikä herättää kysymyksiä monien uskonnollistyyppisten käytäntöjen "hyvyyden pinnallisuudesta".¹⁹ Tapaus haastaa meitä arvioimaan erilaisten uskonnollisten kokemusten "lähdettä".

Tapaus ja kristityt

Myös kristityille tapaus luo haasteita. Jos ja kun hengellinen ulottuvuus on todellinen ja kristityillä on "potentiaalia" tuoda ratkaisuja moniin ongelmiin, demonisiin tai muihin, eikö meidän tulisi orientoitua elämässämme sen mukaisesti. Kirkkoisä Tertullianus kehotti kristittyjä välttämään pakanallista teatteriviihdettä ja tämän sijasta "ajaa ulos riivaajia, parantaa sairauksia, etsiä ilmestyksiä ja elää Jumalalle".²⁰ Kuuntelin eilen KAN-kodin johtajan Mikko Vähä-Lassilan sunnuntaisaarnaa seurakunnassamme ja totesin tämän olevan sitä kristillisyyttä mitä Luukkaan evankeliumi meille pyrkii opettamaan. Tämä yksinkertaisella evankeliumilla varustettu pohjalainen käy perkeleellisiä rakennelmia vastaan samalla raivolla kuin Jaakko Ilkan nuijasoturit omia vihollisiaan. Viinan ja huumeiden höyryttämä Suomi kaipaa kristittyjä, jotka elävät siinä voimassa, jonka Jeesus itse heille on luvannut.

Katso myös

ApologetiikkaWiki

• Okkultismi
• A Case of Demonic Possession (artikkeli)