Maailman ikä – teologinen näkökulma

Tämän tekstin tavoite on esitellä ja verrata näkyvän universumin (maailmankaikkeuden) ja maapallon ikää koskevia erilaisia raamatuntulkintoja. Tulkintamalleja voi verrata sekä Raamatun tekstien että luonnontieteellisten havaintojen perusteella. Tässä siis keskitytään Raamatun tekstien perusteella vertaamiseen.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahden ensimmäisen luvun tekstiin liittyviä huomioita

Jae 1

1. Moos. 1:1 Kaikkeuden luominen tyhjästä eli olevaiseksi luodun asettaminen pelkän olemattomuuden sijaan

Yhtenäinen kertomus

Teksti tulee ymmärtää juuri niin kuin se on kirjoitettukin. Tässä kohtaa Raamattu kertoo kaiken olevaisen alusta. On syytä huomata, että aikakin on luotu entiteetti, ja kysymykseen "mitä oli ennen alkua" löytää vastauksen evankeliumista Johanneksen mukaan Joh. 1:1-3, jossa kuvataan ikuisuutta.

Aukkotulkinta

Jotkut nykyajan kommentaattorit ovat kyseenalaistaneet tämän tekstin ex nihilo -tulkinnan eli tyhjästä luomisen. Sen sijaan he tahtovat tulkita 1. jakeen "kun alussa Jumala loi...", siis että maailma olisi tosin ollut olemassa mutta vain autiona ja tyhjänä aina siihen asti, kun Jumala "alussa" aloitti työnsä.

Itse teksti ei kuitenkaan viittaa tähän vaan tarkoittaa selvästi ei-mistään luomista.1 2

Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään tempukseen vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan aspektiin. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Vaihtoehtoja on tässä siis kaksi:

  1. Raamattu alkaa yhtenäisellä luomiskertomuksella, joka kuvaa havaitsemamme todellisuuden alkuvaiheet Jumalan vaiheittaisen toiminnan tuloksina. Toinen jae alkaa siitä, mihin ensimmäinen päättyy.
  2. Aukkotulkinta: Ensimmäinen jae on pelkkää taustatietoa, ja vasta toinen jae aloittaa varsinaisen kertomuksen. Tässä tapauksessa luomiskertomusta ei itse asiassa olisi tekstissä lainkaan.

(Alkutekstissä ei ole jakeita eikä siis jaerajojakaan, mutta myöhemmin lisättyä jaejaottelua on edellä käytetty tekstinosien nimentään kuten yleensäkin on tapana.)


Jae 2

1. Moos. 1:2-13

Aukkotulkinta

Maapallon muokkaaminen sekaisesta (sana tarkoittaa asumattomaksi kelpaamaton hukkamaa, ei täysin kaoottinen) tilasta.

Yhtenäinen kertomus

Universumin muokkaaminen 1. jakeessa kuvatun alkuluomistapahtuman jälkeisestä tilasta, jossa jo on kaikki ainekset Jumalan tarkoitusten toteutumiseksi, mutta mitään ei vielä ole viimeistelty tarkoitustaan vastaavaan tilaan. Tilanteen "sekaisuus" siis muistuttaa tilannetta rakennustyömaan avautuessa: kaikki rakennustarpeet ovat vasta väliaikaisilla paikoillaan, mutta koko tilanne on rakennusmestarin hanskassa eikä siis millään muotoa täysin kaoottinen.

Jae 14

1. Moos. 1:14 Aurinko, kuu ja tähdet Jae 14

Aukkotulkinta

Teksti ei edellytä sitä, että tässä luodaan taivaankappaleet, vaan ilmaisu on erilainen kuin ympäristössä ja pikemminkin viittaa siihen, että niitä aletaan käyttää päivien ja öiden erottamiseen. 3 4

1.Moos. 1 luomista tapahtuu tekemällä ja sanomalla. Jumala tekee sanomalla, ja sitten ehkä kirjoittaja kommentoi miten se tapahtuu. Esim. jakeet 11 ja 12. Jae 16 lienee siis kommentaari jakeeseen 15.

Eli 4. päivänä ei ehkä luoda taivaankappaleita vaan niille annetaan tarkoitus (aikojen osoittaminen), vastakohtana niitä palvoville ympäröiville pakanakulttuureille, ja todetaan että Jumala on tehnyt ne.

Yhtenäinen kertomus

'Luoda'-verbiä käytetään käsiteltävässä tekstijaksossa kaikkiaan vain kolmessa yhteydessä: maailman, elävien olentojen ja ihmisen alkuperästä puhuttaessa. Tämä selittyy siten, että nämä kolme olevaisuuden "tasoa" (aineellinen maailma, biologinen elämä ja ihmispersoonat) poikkeavat toisistaan niin perusteellisesti, että niihin ja vain niihin liittyy "tyhjästä esiin kutsumisen" järisyttävä ajatus.

Inhimillisessä mittakaavassa mitä valtavimpien taivaankappaleiden aikaansaamiseen sen sijaan riittivät laadullisesti yksinkertaisemmat jo luodun materian siirrot paikasta toiseen, joten vaikka taivaankappaleet tässä vaiheessa näin tehtiinkin, mitään laadullisesti uutta ei siinä silti kutsuttu olemattomuudesta olemaan, vaan taivaankappaleiden toiminta (kuten vetovoima, liiketila ja mahdollinen säteily) perustuvat suoraan jo aiemmin luodun todellisuuden (kuten ajan, tilan, aineen ja energian) ominaisuuksiin.

Luomiseen liittyviä raamatunkohtia


Maapallon ikään liittyvät tulkinnat

Alla on tiiviisti esitetty yleisimmät tulkintakannat vahvuuksineen ja heikkouksineen. Esitys perustuu osittain Yhdysvaltain presbyteerikirkon (Presbyterian Church in America, PCA) asettaman työryhmän selontekoon.

24h päivän "kirjaimellinen" tulkinta

Luther nosti tämän kannan voimakkaasti esiin irtisanoutuen päättäväisesti siihen mennessä yleisiksi käyneistä kuvaannollisista selitysmalleista. Se on esim. Yhdysvaltain tunnustuksellis-luterilaisten kirkkokuntien ja vaikkapa Pieperin dogmatiikan käsitys. Modernilla ajalla tätä tulkintakantaa ovat edustaneet myös adventistit, ja sitä popularisoivat Morris ja Whitcomb The Genesis Flood -teoksessaan.

Perustelut puolesta

  • Päivä-sanan (hepr. yôm) suoraviivaisin tulkinta on normaali 24h päivä. Jotkut ovat esittäneet, että Raamatussa on luomiskertomuksen lisäksi muitakin kohtia, joissa samaa sanaa tulkitaan käytetyn tarkoittamaan pidempää ajanjaksoa. Tämä pitää paikkaansa, mutta KAIKKIALLA Raamatussa, missä on käytetty päivä sanaa numeron tai "aamun" tai "illan" kanssa, se tarkoittaa kirjaimellista 24h päivää. Kukaan ei siis väitä, etteikö heprean sana yôm voisi tarkoittaa myös määräämätöntä ajanjaksoa, mutta kaikkialla (muualla) Raamatussa missä yôm-sanaan on yhdistettu numero tai "aamu" tai "ilta", se tarkoittaa normaalia vuorokautta.
  • Luomiskertomus on Raamatun ensimmäinen kertomus ja sen aiheena on nimenomaan Jumalan sellainen toiminta, joka kertomuksen itsensä mukaan on tullut valmiiksi ja päättynyt. Siksi siinä kerrottujen tapahtumien uniformitarianistinen kritiikki ("sellaista, mitä ei nykyään tapahdu, ei ole koskaan voinut tapahtua") on tekstinvastainen. Kun kaikkivaltias Jumala on tahtonut sitoa kertomansa teot ajallisiin kehyksiin, kenellä on oikeus sanoa, että nämä kehtykset eivät sisällä mitään informaatiota tapahtumien kestosta (vaan enintään niiden järjestyksestä)?
  • "Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, joten modernia tiedettä ei pidä käyttää tekstin tulkinnan apuna."

Perustelut vastaan

  • Vaikka Jumalan Sana on luotettavampi kuin ihmisten käsitykset, jokainen tekstin tulkinta, myös äskettäisluomistulkinta, on ihmisten käsitys. Tämä ei tarkoita relativismia, vaan sitä, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella. Sekä teksti että luonnontieteelliset mittaukset voidaan ottaa Jumalan ilmoituksena (erityinen ja luonnollinen ilmoitus, kuten teologiassa on aina ajateltu). Luonnontieteellistä aineistoa siis voidaan ja on suositeltavaa käyttää ihmisten tekstitulkintojen arvioinnissa. Tällöin on kuitenkin muistettava, että myös kaikki luonnontieteelliset johtopäätökset ovat ihmisten tulkintaa mittaustuloksista eikä niihin pidä luottaa liian naiivisti.

Vastaperustelujen vastaperustelut

(Vaikka yksi entry /kanta pitäisi riittää, perustelujen tulisi puolin ja toisin olla luettavissa ja hyväksyttävissä kyseisen kannan puolesta puhuviksi näkökannoiksi, vaikka niiden painoarvosta oltaisiin kuinkakin eri mieltä. Siksi tässä artikkelinlaadinnan vaiheessa tähän on lisätty selitys siitä, miksi edelläolevat vastaperustelut näyttäisivät olevan korjaamisen tarpeessa.)

  • Ajatus, jonka mukaan jokainen tekstin tulkinta olisi ihmisten käsitys siinä mielessä, että se olisi vain ihmisten käsitys, vaikuttaa epäraamatulliselta. Esim. käsitys/tulkinta, jonka mukaan Uuden testamentin ilmoittama Jeesus Nasaretilainen on Vanhassa testamentissa luvattu ja ennustettu Messias, on kristillisen näkemyksen mukaan ainoa oikea tulkinta tästä kysymyksestä, ts. sen kieltäjiä emme voi pitää uskonveljinämme, vaikka he muuten miten paljon hyvänsä vakuuttelisivat vilpitöntä haluaan pätevään raamatuntulkintaan.
  • Kun siis osa käsityksistä on vain ihmisen käsityksiä, osa taas niitä käsityksiä, joiden syntymiseksi, vahvistumiseksi ja säilymiseksi Jumala on Raamatun meille antanutkin, eron tekeminen näiden välillä on periaatteessa välttämätöntä ja oikeaan rajanvetoon pyrkiminen käytännössä velvoittavaa. Siksi jää epäselväksi, mitä vastaperusteluiden aloitusvirke oikeastaan merkitsee. Ne käsitykset, joita ihmisillä on, ovat tietysti ihmisten käsityksiä, mutta entä sitten?
  • Jos edelliskysymyksen vastaus olisi, että kaikki ihmisten käsitykset ovat yhtä epäluotettavia, se jos mikä nimenomaan merkitsisi relativismia ja itse asiassa koko ilmoitusajatuksen kieltämistä: Jumala tosin ilmoitti itsensä, mutta mitään ei silti tullut ilmeiseksi. Valaisematon säteilyenergia ei ole valoa eikä mitäänsanomaton teksti ilmoitusta. Jos taas teksti on selvä, siihen perustuva käsitys ei nimenomaan ole ihmisten käsitys siinä merkityksessä, jossa nämä asetetaan luotettavuudeltaan Jumalan Sanan alapuolelle. Kun ihminen tunnustaa Jumalan Sanan totuuden, hänen suussaan ei Raamatun mukaan ole ihmisen käsitys, vaan Jumalan Sana.
  • Totta kai on selvää, että tulkintoja tulee verrata aineiston perusteella, mutta tämä ei ole mikään kirjaimellisen kannan vastaperustelu tai sellaisen osa. Kirjaimellisen kannan perusteluhan on nimenomaan se, että se on tekstinmukainen ja tekstinmukaisin. Tämä siis jo edellyttää tekstiin vertaamista.
  • Mitä luonnontieteen mittaustuloksiin tulee, niin paitsi liian naiivia niihin luottamista on myös ja ennen muuta varottava holtitonta ekstrapolaatiota (siirtymistä havaitusta havaitsemattomaan jonkinlaisen yleistävän päättelyn nojalla). Yleinen ilmoitus on lähtökohtaisesti erityistä ilmoitusta täydentävässä asemassa: esim. kirkkohistoria täydentää Raamatussa kerrottua Jumalan kansan alkuhistoriaa voimatta sitä kuitenkaan vähääkään muuttaa. Samoin Raamatun olevien olojen kuvaukset, esim. luomiskertomuksen maininta lajinsa mukaan lisääntyvistä eliöistä tai muualla Vanhassa testamentissa esiintyvät maininnat Jumalan asettamista luonnonlaeista, saavat tarkennusta yleisestä ilmoituksesta. Luomiskertomuksen tulkinta yleisen ilmoituksen pohjalta edellyttää kuitenkin yleistä ilmoitusta – ei vain luomisen jälkeisistä vaiheista vaan – jo itse luomistapahtumienkin vaiheista. Tällaiseen vetoaminen on käytännössä jokseenkin mahdotonta ilman intuitiiviseen ekstrapolaatioon pohjautuvaa spekulatiivista ainesta.
  • Käsitetason ongelmana on sitä paitsi se, että jotta voisimme tietää, mitkä osat nykyisestä havaintotodellisuudestamme mahdollisesti olisivat erityisen luomistapahtuman yksityiskohtia valottavaa yleistä ilmoitusta, meidän olisi jo tiedettävä, miten luominen on tapahtunut ja miten luomiskertomus siis olisi totuudenmukaisesti tulkittava. Tämä tuntuisi edellyttävän uutta "erityistä ilmoitusta", joka esiintyisi vähintäänkin Raamatun arvovallan veroisena.
  • Perustava ongelma on sekin, että kun sanomme Raamatun olevan erehtymätön (tai edes luotettava), mutta ettemme vain saa siitä selvää, niin koko ajatus erehtymättömyydestä (tai luotettavuudesta) jää sisällyksettömäksi. Jos me emme viisastu lukemalla Raamattua niin kuin se on kirjoitettu vaan vasta selittäjien viisastamina, niin luotettaviahan olivatkin mielestämme ne selittäjät, joita seurasimme, ei itse teksti (sillä jos ihmisellä on varma näkemys, jota hän tahtoo levittää, ja vapaa arvovalta tulkintaan, hän voi arvovallallaan selittää näkemyksensä mukaan tekstin kuin tekstin; ja ainoastaan hänen näkemystään vastaavalla tavalla tulkittuna se on hänen mielestään luotettava, toisin tulkittuna harhaanjohtava).

Määräämättömän pitkä päivä -tulkinta

Perustelut puolesta

  • 1. Moos. 1:12 "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." maa tuottaa - vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä.
  • 1. Moos. 2:4 "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon. Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 ja Hoosea 6:2 käyttävät päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron.
  • Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta, myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu (Hebr. 4:1-5). Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)
  • Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. Kun Eeva herää, Aatami toteaa "vihdoin". Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä.

Perustelut vastaan

  • 1. Moos. 1:12 "maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita..." Samalla logiikalla kun kantaa on puolustettu ylhäällä voidaan koittaa selittää Jeesuksen Uudessa testamentissa veden muuttamista viiniksi. Voidaanko siis ajatella, että viinin valmistusprosessista johtuen Jeesus vietti häissä viikkoja, kuukausia, tai vuosia? Tietenkään ei voida.
  • 1. Moos. 2:4 Tässä kohdassa monet näkevät "toisen luomiskertomuksen". Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä luontevin tapa on tulkita tämä Aadamin kuvaukseksi siitä mitä tapahtui. "Siihen aikaan" on sama sana kuin "päivä", ja se viittaa suoraan siihen aikaan kun Jumala loi. Mikään osa tekstiä ei viittaa siihen, että kyse olisi määräämättömän pitkästä ajasta.
  • Ylhäällä on myös esitetty, että Hes. 30:3 ja Hoos. 6:2 käyttävät päivä sanaa pidemmässä mielessä.
    • Johdannossa Hes. 30:3 tekstiin kerrotaan selvästi, että kyse on ennustuksesta, profetiasta. Näin ollen yhtymäkohtien vetäminen historialliseen kuvaukseen on perusteetonta.
    • Hoos. 6:2 puolestaan on selvässä heprealaisessa runomitassa oleva runo. Kohdassa on kyseessä rinnakkainen runo (parallelism), jossa toistetaan kahta - mahdollisesti kolmea asiaa (mikäli "saamme elää hänen edessänsä" on runon kolmas osa).
  • Kanta kohtaa mahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella. Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.


Seitsemännen päivän oletettu jatkuminen

Seitsemännen päivän jatkumiselta putoaa pohja kun luetaan mitä Raamatussa sanotaan (1. Moos. 2:2-3). Jälkimmäinen jae selvästi toteaa, että lepo on päättynyt:

Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt


Seitsemännen päivän päättymättömyyttä on perusteltu myös Heprealaiskirjeen kohdalla (Hebr. 4:1-5). Heprealaiskirjeen jakeet 3 ja 4 opettaa, että luomisviikon seitsemäs päivä on rinnakkainen siihen lepoon, joka voidaan löytää vain Kristuksen kautta. Vain ne, jotka ovat uskoneet Kristukseen, pääsevät tähän lepoon. Jos Raamattu puhuisi kirjaimellisesti luomispäivän jatkumisesta, silloinhan kaikki jo olisivat tässä levossa. Selvästikin tässä lepo viittaa hengelliseen lepoon.

Jae kolme kyllä opettaa Jumalan levosta, mutta rinnastuksessa ei olisi mitään järkeä ellei luomisviikon seitsemäs päivä ollut tavallinen 24 tunnin päivä. Heprealaiskirjeessä ei sanota, että "he eivät pääse luomisviikon seitsemännen päivän lepooni".

Eikö Jumala olisi sitten voinut levätä oikean 24 tunnin päivän menneisyydessä, ja sitten jatkanut lepoa nykyhetkeen asti? Jos joku sanoo maanantaina levänneensä lauantaina ja jatkavansa lepoa yhä, niin kukaan ei väitä että lauantai kesti maanantaihin asti.

Heprean sana shabat on perfektissä, joka tarkoittaa loppuun saatettua tekemistä menneessä. Tietystikin Jumala lepää yhä luomistyöstään koska Hän sai sen päätökseen. Mutta missään Raamatussa ei sanota, että Jumala jatkaa lepopäivän lepoaan. Päinvastoin, Raamattu opettaa, että Jumalan seitsemännen päivän lepo on päättynyt.

Kun Herra Jumala asetti sapatin vieton (2. Moos. 20:11, 2. Moos. 31:17), Hän itse todisti koko luomisviikon - seitsemäs päivä mukaan lukien - olleen normaali viikko.

Tekstikehys ja analogiset päivät -tulkinnat

Tässä keskiaikaisessa kannassa pidetään 1Moos1:stä kuvainnollisena kehyksenä. Analogiset päivät tulkinnassa päivistä säilytetään kronologista järjestystä.

Perustelut puolesta

Pääperusteluna kannalle on tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain.

Perustelut vastaan

Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen. Mutta kanta on mahdollinen.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

Puutarha-tulkinta

Tässä J. Salehammerin, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että 1. Moos. 1:1 kertoo maailman luomisesta ja 1. Moos. 1:2-2:4a maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) 4.

Concordia-teologinen kritiikki on taulukoitu erikseen tuonnempana.

Eri tekstikohtiin perustuva taulukko nuoren (YEC) ja vanhan (OEC) iän kantojen välillä

Molemmille kannoille annetaan todennäköisyyksiä asiakohtaisesti ja nämä yhdistetään kokonaiskuvaksi. Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä. Todennäköisyydet perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.

Raamatun kohta YEC pYEC OEC pOEC
1.Moos. 1 Päivä 1 Raamattu käyttää sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn. 0.7
1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:näs päivä” 1 0.5
1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä. Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”. 0.9 Auringon et al tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. Päivänä. 0.9
1.Moos. 2 6. Päivä Aatami tekee paljon hommia 0.2 1
1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus 1 Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluett. Aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin. Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja. 0.75
Nooan tulva:

vedet kaikkien vuorien yli

1 Tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle” 0.75
Nooan tulva:

Arkkiin kaikkia eläimiä

1 Vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja 0.7
Kuolema ennen lankeemusta? Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee free will puolustuksen konkreettisemmaksi. 1 Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli. 1
Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.” 1 ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun. 0.5
7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4 0.5 1
Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän. 0.9 1


Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin

Concordia-teologia (ct) muodostaa elimellisen kokonaisuuden, mistä syystä paras tapa saada siihen otetta on ko. kannan mukaisen näkemyksen koottu esittäminen. Taulukkoa voi haluttaessa myös laajentaa kattamaan omissa sarakkeissaan muitakin teologisia kokonaisajattelutapoja; siinä yhteydessä myös väliotsikkoa on syytä päivittää vastaavasti (esim. Teologisia näkökulmia tulkintoihin).

Näkökohta Ct-kommentti [Tilaa vaihtoehdoille] [Tilaa vaihtoehdoille] [Tilaa vaihtoehdoille]
Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä. Pelastuskysymyksenä5 on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen6. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. Ct:n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.
Määräämättömän pitkä päivä (mpp) -tulkinta kokonaisuutena Kirjaimellisesti ottaen säilyttäisi tapahtumajärjestyksen; silloin esim. kasvikunnan hidas kehkeyttäminen päättyisi ennen ensimmäisen siivekkään eläimen olemassaoloa. Miten pölytys olisi tapahtunut? Onko kukaan tosissaan yrittänytkään yksityiskohtaista selitystä tällaisesta näkökulmasta?
Mpp-perustelu: "Maa tuottaa – vaikuttaa pitemmältä kuin yksi päivä." Näin ainoastaan, jos on jo etukäteen omaksuttu jonkinlainen evolutiivinen tulkinta; teksti nimenomaan sanoo Jumalan saattaneen tämän tapahtumaan yhtenä tiettynä päivänä. – Vrt. ruokkimisihmeen "tulkinta", jonka mukaan kansan asettaminen ryhmiin "vaikuttaisi" kestäneen niin kauan, että opetuslapset ehtivät sillävälin "kerätä kolehdin" ja käydä ostamassa leipää lähimmästä kylästä.
Mpp-perustelu: "'Siihen aikaan' on sama sana kuin 'päivä', joka tässä siis viittaa pitempään ajanjaksoon." Tahdottaneen sanoa, että sanonta, jonka merkitys hepreassa on 'siihen aikaan', olisi sananmukaisesti käännettynä 'sinä päivänä'. – Tällaisia idiomeja on kielessä kuin kielessä, ja juuri siksi, että ne ovat idiomeja (kirjaimellisesta merkityksestään jossain määrin poikkeavia vakiintuneita ilmaisuja), niistä ei voi päätellä niissä esiintyvien sanojen merkitystä ko. idiomien ulkopuolisissa käyttöyhteyksissä. – Ellei ko. ilmausta jo valmiiksi tiedettäisi idiomiksi, tekstiyhteys sallisi tässä kirjaimellisenkin tulkinnan: "ensimmäisenä luomispäivänä ei vielä ollut ihmistä" jne.
Mpp-perustelu: "Samoin ilmeisesti Hesekiel 30:3 – – [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä – –." "Ilmeisesti"??? – Uuden testamentin mukaan Herran tulemus tapahtuu yllättäen ja yhdessä hetkessä; kyseinen ajankohta on siis jonkin vuoden jonkin kuukauden jonakin päivänä, emme vain etukäteen tiedä, milloin.
Mpp-perustelu: "Samoin ilmeisesti – – Hoosea 6:2 [käyttää] päivä-sanaa pitemmässä mielessä, Hoos 6:2 liittää sanaan myös numeron." Niin, siis tässä profetiassahan ennustetaan Herran ylösnousemus kolmantena päivänä ja se, että koska Hän elää, myös hänen seurakuntansa saa elää. Mitä ihmeen vertauskuvallisia ajanjaksopäiviä tästä muka on löytyvinään?
Mpp-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]" Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli kuusi, ei seitsemän. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos n. päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin n+1. päivä jatkuu yhä;7 mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.
Mpp-perustelu: "– – myös Uuden testamentin mukaan Jumalan lepopäivä jatkuu (Hebr. 4:1-5)." Tässä tekstikohdassahan Jumalan lepo luomistöistään rinnastetaan eräänlaisena ennakkokuvana siihen lepoon, joka hänen omilleen on luvassa tämän elämän tekojensa perästä; kummassakin tapauksessa kysymys on tietyssä mielessä lopullisesta irrottautumisesta8 jo valmiiksi tulleesta työstä ja kaikesta siihen liittyneestä keskeneräisyydestä, ja heti luomistyön päätyttyä ihmistenkin tietoon annettu "sapattisiunaus" ymmärretään9 lupauksena Jumalan kansalle tulevasta iankaikkisesta levosta. Mikä itse tekstissä mahdollisesti edellyttäisi jotain muuta, pitemmälle menevää tulkintaa? – Eihän Jumalan luona Raamatun mukaan edes ole päivän ja yön vaihtelua, joten koko idea yrittää mitata Jumalan omaa olemista ajallisilla käsitteillä ("nyt Jumala elää seitsemättä päiväänsä") olisi lievästi sanoen omituinen. – Totta sen sijaan on se, että nimenomaan täältä ajasta katsoen Jumala joko jatkaa yhä alun luomistyötään tai on jo päättänyt sen, ja tähän kysymykseen Raamattu selvästi vastaa, että tämä työ on päättynyt kuudennen päivän myötä, joten siitä eteenpäin Jumala luomistyön osalta yhä edelleen "lepää", vaikka ajalliset päivät yhä uudestaan vaihtuvatkin. Jo siksikin rajoittamaton uniformitarianistinen ekstrapolaatio on ehdottoman epäraamatullista: luomisviikolla tapahtui Raamatun selvän ilmoituksen mukaan paljonkin sellaista, mitä sittemmin ei ole enää tapahtunut.
Mpp-perustelu: "Lisäksi Jeesus totesi 'Minä ja Isäni teemme yhäti työtä' vastineena sapattikielloille, viitaten ilmeisesti siihen että Jumala tekee laupeuteen liittyvää työtä lepopäivänään. (Tämä selittäisi myös, miksi Jumala ei koko ajan ja näkyvästi ole vuorovaikutuksessa luomakuntaansa.)" "Ilmeisesti" ei riitä eksegeesiksi (Raamatunkohdan yksityiskohtaisesti perustelluksi selitykseksi). – Näissä kohdissa on tyypillisesti kyse siitä, että Jeesus oli tehnyt jotain merkittävää aivan konkreettisena sapattipäivänä (viikon seitsemäntenä päivänä) ja joutui siksi vastaamaan syytöksiin Jumalan kieltämäksi tulkitusta toiminnastaan. Olennaista vastauksessa on se, että jos se, mitä Jeesus teki sapattipäivänä, ei ollut ihmisen vaan Jumalan työtä (vrt. Nikodemos-keskustelun alku, Joh.3), niin Jumala itse siis teki työtä sapattipäivänä, ja tämä juuri todisti Jeesuksen toiminnan alkuperän olevan Jumalassa, joten siitä syyttäminen ei ollut Jumalan tahdon puolustamista vaan päinvastoin sen vastustamista.
Mpp-perustelu: "Aatami tekee melko paljon hommia 6. päivänä, hän mm. nimeää kaikki eläimet. – – Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä." Perusryhmäbiologian mukaan eri eläinlajeja on myöhemmät sukupuutot huomioonottaenkin siinä vaiheessa ilmeisesti ollut olennaisesti vähemmän kuin nykyään, eikä nimentä suomennoksen sanamuodon mukaan välttämättä koskenut pikkueläimiä saati vesieläimiä; sitä paitsi Aadamin suorituskyky oli ilmeisesti meihin nähden ylivertainen.
Mpp-perustelu: "Kun Eeva herää, Aatami toteaa 'vihdoin'. Tämä viittaa pitempään aikaan kuin päivä." Minkä käännösten mukaan Aadam toteaa: "vihdoin" (ja kumpi siinä vaiheessa oikeastaan oli juuri herännyt, Eeva vaiko Aadam itse)? – Joka tapauksessa tämänsuuntainen mahdollinen ilmaus jatkaa edellä todetun Aadamin yksinäänolon ongelman historiaa: kullakin eläimellä oli parinsa, mutta mistään niistä ei sen sijaan Jumalan havainto-opetuksen mukaisesti olisi ollut kumppaniksi Aadamille, mikä "eksistentiaalinen parittomuus" oli tullut miehelle nimentätoimensa mittaan yhä polttavammin ilmeiseksi, mutta nyt, Jumalan uuden luomisteon10 myötä, tämä ongelma oli "lopultakin" ratkennut. – Ei liene ainoatakaan kieltä, jonka puhujilla olisi jokin monta päivää kestävä vähimmäisodotusaika ennen kuin he voivat luontevasti käyttää vihdoin-sanaa, joka siis sitä paitsi ei edes ole ainut mahdollinen Aadamin huudahduksen käännösvastine.
Mpp-kanta ja vedenpaisumus: "[M]ahdollisia ongelmia Nooan tulvan kanssa, se tulkitaan paikalliseksi (josta on kyllä näyttöä), eli se, että teksti sanoo vetten olleen kaikkien vuorten yllä, tulkitaan että vesi oli paikallisesti kaikkien näkyvien vuorten yläpuolella." Totta kai paikallisia tulvia on eri aikoina ollut useitakin, myös Lähi-idässä, ja juuri siksi tällainen selitys antaisikin ymmärtää Pyhän Hengen tehneen vedenpaisumuskuvauksessaan "kärpäsestä härkäsen". – Fossiilien kanssahan mpp-tulkinta itse asiassa suurempia ongelmia kohtaa, jos tekstiin sen jäljiltä vielä jäänyt sisältö nimittäin otetaan vakavasti ja ajatellaan, että ennen Aadamin aikaa oli ollut vain epämääräisen hidas luomisvaihe, johon ei kuulunut katastrofeja (toistuvastihan tekstissä korostetaan Jumalan luomistyön hyvyyttä). – Vesi ei muuten vallitsevien luonnonlakien puitteissa voi paikallisesti kovinkaan kauaa olla kovinkaan paljon ylempänä kuin maailmanlaajuisesti, ja tulva toisaalta kesti Raamatun mukaan kuukausimääriä. Onkohan kukaan tosissaan yrittänytkään konkretisoida mpp-tulvaskenaariota edes tekstin antaman aikainformaation vakavasti ottaen?
Mpp-kanta ja vedenpaisumus: "– – Toisaalta vastaavalla tavalla 'kaikki maailman verollepantava' tulkitaan silloiseksi Rooman valtakunnaksi eikä tässä ole ongelmaa, kaikki-termi on ollut tuolloin joustavampi." Väittämä kaikki-termin "antiikinaikaisesta joustavuudesta" vaikuttaa järjenvastaiselta: maailma-termin intensiohan11 se Augustuksen aikana oli erilainen kuin nyt (ei ollut pallokarttoja, jotka olisivat voineet piirtyä "sielun silmien eteen") eikä kaikki-termin intensio12. Voiko edes kuvitella kieltä, jossa ei olisi (ollut) nykymerkityksistä kaikki-sanaa, siis kulttuurimuotoa, jossa sen tarkoittamalle merkitykselle ei olisi ollut mitään ilmaisutarvetta? – Toinen asia on vielä sekin, että samalla sanalla on voinut olla muitakin merkityksiä, jolloin kääntäjän tehtävä on tekstiyhteyden pohjalta ratkaista, mikä on kulloinkin täsmällisin käännösvastine. – Luomiskertomus on muuten hepreaa, evankeliumit taas kreikkaa ja vuosituhansia myöhemmältä ajalta peräisin (ja keisari Augustuksen käskyhän kaiketi annettiin alun pitäen latinaksi ja heijasteli paitsi ajankohtansa kieltä myös antajansa isottelevaa mieltä – "minä poikahan se hallitsen kaikkea, mikä koko maailmassa on hallitsemisen arvoista"), joten näiden "tuosta vain" -rinnastamiseen perustuvan argumentoinnin todistusvoimalla on ilmeiset rajoitteensa.
Tekstikehys ja analogiset päivät (tjap) -tulkinnat kokonaisuutena Luther tunsi ja nimenomaisesti hylkäsi aikaisemmat epäkirjaimelliset tulkinnat.
Tjap-perustelu: "tekstin rakenne, jossa asetetaan asujat yhtenä päivänä tehtyyn ympäristöön kolme päivää myöhemmin. 1. ja 4. päivät vastaavat toisiaan, samoin 2. ja 5. sekä 3. ja 6. päivät pareittain". Jos teksti siis tälläkin tavoin osoittaa Jumalan luoneen Viisautensa kanssa ja kautta (vrt. Sananl. 8 ja Joh. 1), noudattaen tiettyä kokonaissuunnitelmaa, niin mikä sitten olikaan varsinainen syy olettaa tässä puhuttavan luomisesta jollain muulla kuin nimenomaan konkreettisella tavalla?
Tjap-vastaperustelu: "Lähtökohtaisesti tekstin symbolinen tulkinta on arveluttavaa, ainakin mikäli tekstilaji ei itse viittaa symbolisen tulkinnan tarpeellisuuteen." Ct:n puitteissa se ei ole ainoastaan arveluttavaa vaan kokonaan kiellettyäkin.
Tjap-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen." Vrt. Luther (teologisia vastustajiaan ironisoiden):
Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.
Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.
Puutarha (pt) -tulkinta kokonaisuutena Jo Tertullianus totesi, että hereetikot13 ovat uutuuksien rakastajia. – Kuka nyt oikeasti tosissaan uskoisi, että joku aikalaisemme ensimmäisenä kirkon historiassa olisi löytänyt Raamatun ensimmäisten lukujen oikean tulkinnan? Mutta jos ajatuksena ei olekaan löytää ainoaa oikeaa tulkintaa vaan vain lisätä selityssekametelisoppaan vielä yksi "mahdollinen" tulkinta, niin markkinat ovat toki avoimet.
Pt-referaatti: "Tässä J. Salehammerin, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että 1. Moos. 1:1 kertoo maailman luomisesta ja 1. Moos. 1:2-2:4a maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) 4." Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?
1.Moos. 1 Raamattu käyttää päivä-sanaa kuvaamaan myös ajanjaksoa. Saarn. Tarkempi viite puuttuu. – Juuri siksi, että samalla ilmaisulla on useinkin monia merkityksiä ja merkitysvivahteita, sanat olisi aina tulkittava ja käännettävä asiayhteydessään. Ajatus, että kääntäjällä/selittäjällä olisi vapaa valta valita sanakirjasta kussakin kohdassa, mikä merkitys vain itseä eniten sattuu miellyttämään, on tuttu Jehovan todistajien toiminnasta ja sopisi minusta jättääkin sinne.
1.Moos. 1 ”Tuli ehtoo, tuli aamu, n:nnäs päivä” Tämän ilmaisun mahdollinen epäkonkreettinen käyttöesiintymä on yhä Raamatusta löytämättä, vrt. Hoos.6:2:een liittyvä aiempi kommentti.
1.Moos. 1 Päivästä puhutaan ennen kuin aurinko ja kuu tehty tai näkyvissä. Tätä voi verrata Ilmestyskirjaan, jossa taaskin puhutaan valosta, vaikka meidän fyysistä aurinkoamme ei enää ole.
Kirjaimellinen ehtoo ja aamu, auringon merkitsemä tulkinta päivälle ehkä hankala. Toisaalta ”Jumalan henki valaisi”. Heti löytyi mahdollinen selitys, itse teksti ei siis vaadi kuvaannollista tulkintaa.
Auringon et al. tekoa tarkoittava hebrean sana voidaan kääntää myös esiin tuomisena. Alkoivat näkyä 4. päivänä. Vertaa tätä siihen, että Jumala lepäsi teoistaan 7. päivänä. Mikä tässä tapauksessa olisi ollut 4. päivän suuri Jumalan teko, johon lepo vertautuu; ja mistä nämä taivaankappaleet olisivat alun perin saaneet syntynsä, ja miksi ne eivät olisi sitä ennen näkyneet maahan?
1.Moos. 2 6. päivä Aatami tekee paljon hommia Tosi on. "Uudet luudat lakaisevat hyvin."
1.Moos. 1 Sukuluetteloiden pituus: Yleensä OEC laittavat pitkät iät 1.Moos. 1 yhteyteen, eivät sukuluetteloiden aukkoihin, mutta taipumusta on venyttää sukuluetteloitakin. Tämän voisi lukea synnintunnustuksena: tendenssi näkyy kauttaaltaan – Jumalan voimaa vaihdetaan ihmisten viisauteen, aina kun tilaisuus äkätään ja minkä verran vain ehditään.
Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja. Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on totta, että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa k:n vuoden ikäinen, on kuluneen kokonaisajan kannalta aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.
Nooan tulva: vedet kaikkien vuorien yli tulkitaan paikallisena tulvana, koskien sitä aluetta jolle ihmiset olivat levittäytyneet. Vrt. ”kaikki maa verolle” Tulkinta vaikuttaa sekä tekstiyhteyteen että fysiikan lakeihin nähden mahdottomalta. Jos Jumala olisi tyytynyt pelkkään paikallistulvaan, koko arkki-idea yksityiskohtaisine rakennusohjeineen ja eläinten sinne kaksittain johdattamisineen olisi ollut turhan työn tekemistä ja teettämistä, kun Nooa perhekuntineen olisi hyvin voinut pelastautua jalkapatikassakin14. – Mitä veronkannon alaan tulee, niin sen voi käsittää niinkin, että Augustus kyllä halusi panna verolle kaiken maanpiirin ihan nykyaikaisessakin merkityksessä, mutta onnistui toteuttamaan aikeensa vain niiltä osin kuin pystyi käyttämään siihen voimakeinoja, ts. vain Rooman valtakunnan alueella. Toinen käsitystapa on se, että Augustus oli ylpeydessään sitä mieltä, että Rooma oli jo valloittanut kaiken valloittamisen arvoisen, niin ettei ulkopuolelle jäänyt käytännössä mitään mainittavaa; tai sitten ideana saattoi olla, että valloitetaan ja verotetaan aivan kaikki, mutta aloitetaan veronkanto jo valmiiksi valloitetuilta alueilta. Joka tapauksessahan kyseessä on Augustuksen käskyn referointi: teksti kertoo, mitä Augustus määräsi, ei sitä, mitä hän sai aikaan (paitsi Palestiinan provinssissa). Kaikki-sanan normaalimerkityksestä ei tässäkään siis tarvitse katsoa tingityn.
Nooan tulva: Arkkiin "kaikkia eläimiä": 'vain karjaeläimiä tai paikallisia lajeja' Tyypillistä, ettei edes osata sanoa, kumpia. Kun tulkinta irtoaa tekstistä, kysymykset jäävät ilmaan. Karjaeläimet tai paikalliset lajit olisi kaiketi voitu kuljettaa Nooan mukana pakoon maata myöten hyvissä ajoin etukäteen. Siksi toisekseen maapallolla on joka tapauksessa ehtinyt tapahtua lukuisia sukupuuttoja, joten jonkin paikallisfaunan keräily Jumalan erityiskäskystä jonkin yhden paikallistulvan yhteydessä ja sitä koskevan kertomuksen tallettaminen kaikkia tulevia sukupolvia varten vaikuttaisi varsin oudolta sekin. – Linnut muuten mainitaan tekstissä erikseen ja kaikkien lajien mukaantuloa aivan erityisesti toistoilla korostetaan, joten jos tällainen "selitys" hyväksytään, niin ovet avataan jokseenkin täydelliselle tulkintamielivallalle kautta koko Raamatun. Liekö tarkoituskin?
Kuolema ennen lankeemusta? Kuoleman tulo lankeemuksessa ei ratkaise pahan ongelmaa mutta tekee free will -puolustuksen konkreettisemmaksi. Jos mitään isompaa ei ole tapahtunut sitten luomisen, niin koko evankeliumi on turha15 ja islam on kokonaisuutena katsoen kristinuskoa järkevämpi vaihtoehto: Allahhan se juuri halusikin olennaisesti sitä, mitä me nyt itsessämme ja ympärillämme näemme16, Raamatun Jumalalle sen sietäminenkin, hyväksymisestä puhumattakaan, sitä vastoin tuntuu olevan kovin vaikeaa, jopa mahdotonta, ja juuri tähän koko kärsimyksen ongelma teoreettisesti perustuukin: Miten voi tai voisi olla olemassa sekä Raamatun täydellisen hyvä, pyhä ja kaikkivaltias Jumala että tällainen viheliäinen maailma? – Sekä naturalismin että islamin vastaus tähän kysymykseen onkin, ettei mitenkään.
Adam tiesi mitä kuolema tarkoittaa ja varmaankin kasveja, viruksia ja bakteereja kuoli paratiisissa, ehkä isompiakin eliöitä. Luomakunta kirottiin lankeemuksessa mutta teksti ei sano, että kuolema tuli koko luomakunnalle lankeemuksen yhteydessä, ihmiselle tuli. Mekin tiedämme ihan riittävän hyvin, mitä helvetti17 tarkoittaa, vaikkemme ole sitä nähneet emmekä kokeneet – ja juuri siksihän toivomme vastakin siltä välttyvämme. – Moraalisessa mielessä ongelmana ei ole solujen tai kasvien18 vaan tajuisten elämänmuotojen19 kärsimys ja kuolema, joskaan itse tekstissä ei ole mitään, mikä antaisi ymmärtää, etteikö lankeemuksella ja siitä aiheutuneella kirouksella olisi ollut vaikutusta myös kasveihin ja yksisoluisiin. – Löytyykö tekstistä kuvaus jonkin tajuisen eliön kuolemasta ennen kirousta? Miksi teksti korostaa kasvissyönnin olleen alun perin yksinomainen ravintoratkaisu? Miksi samaan asiaan palataan Raamatussa tuonnempanakin, esim. Jesajan kirjan kuvauksessa Jumalan pyhästä vuoresta, jossa ei tehdä pahaa eikä vahinkoa, eläintenkään kesken?20 – Kun Raamattua tahdotaan oikeasti ymmärtää, tulee antaa tajuntansa avartua niihin suuntiin, joihin teksti näkyy viittaavan, vaikka jo etukäteen onkin selvää ja ilmeistä, ettemme tässä elämässä voi läheskään kaikkea käsittää. – Keskeisimpänä tässä kohdin voi silti kyllä pitääkin sen myöntämistä, että ainakin ihmiselle kuolema tuli lankeemuksen yhteydessä ja lisäksi koko luomakunnalle jokin siihen liittyvä olennainen, yhä jatkuva kirous. Näitä seikkoja voi sitten tältä pohjalta jatkotutkia Raamatun valossa ja sikäli oikealla tiellä kulkien, ettei jo tehtyihin tulkintalinjauksiin pitäytyminen estä oppimista Jumalan Hengen johdossa "kaikkeen totuuteen". Tässä mielessä onkin parempi olla "rehellisesti epävarma" kuin "epärehellisesti tai ennenaikaisesti varma", mutta yhtä kaikki oikea kristitty nimenomaan pyrkii varmuuteen, sillä "Pyhä Henki ei ole skeptikko" (Luther).
Matt ”alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi.”: ”Alussa” voi viitata ihmiskunnan alkuun. Nämä selitykset ovat kohta kohdalta informaatiota tuhoavia: Jos esim. "alussa" tässä yhteydessä viittaisi (vain) ihmiskunnan alkuun, se olisi täysin tyhjänpäiväinen lisäys tekstiin – ei kai kukaan olisi voinut luulla, että ihminen luotiin vasta olemassaolonsa keskivaiheilla tai loppupuolella! Samalla menetetään konkreettinen yhteys Vanhan testamentin ja koko Raamatun avaavaan alussa-sanaan ikään kuin Jeesus ei olisi selittänyt ja soveltanut konkreettista luomiskertomusta vaan "jotain muuta erilaisiin ja eriaikaisiin alkuihin liittyvää näkemystä". Lisäksi "voi viitata" tekee asian vieläkin sotkuisemmaksi: ensin oli poistettu informaatio ja nyt sitten vielä metainformaatiokin. Loppujen lopuksi tämä selitys sanoo siis suurin piirtein seuraavan: "Ehkä tässä ei olekaan kysymys luomakunnan alusta vaan jostain muusta." Kun tällainen väittämä ei sulje mitään mahdollisuutta pois, siitä ei voi oppiakaan yhtään mitään, ts. käsiteltävän tekstin sisältämä informaatio on täysin kadonnut matkan varrelle, ja jäljellä oleva informaatio kertoo vain selittäjien epävarmoista mietteistä, ei tekstin sisällöstä.
7. päivä ei ole päättynyt? Hebr 4 Niin: "?"! – Mikä kohta tekstissä sanoo, ettei se olisi päättynyt? Mikä kohta tekstissä edes ottaa esille kysymyksen siitä, josko se ehkei olisikaan päättynyt? – Tekstihän systemaattisilla toistoilla päinvastoin oikein erityisesti korostaa, että sen tarkoittama "päivä" on nimenomaan yhden pimeän ja sitä välittömästi seuraavan valoisan aikajakson muodostama kokonaisuus, ihan niin kuin heprean jom-sana normaalimerkityksessään muutoinkin edellyttää. Tämän "rautalangasta väännetyn" tulkinta-avaimen "unohtuminen" erinäisiltä selittäjiltä ei tosiaankaan ole tekstin vika.
Ps 90:4 Jumalan päivä eri kuin meidän. Non sequitur! Tekstissä ei ole sentapaisen ajatuksen häivääkään! Taas yritetään käyttää Raamattua hävittämään Raamatun sisältämä informaatio! Jos tämä olisi totta, mikään Raamatun ajanmäärityksistä ei antaisi mitään tietoa "meidän" aikamääristämme. – Tosiasiassahan teksti ei sano, että Jumalan päivä on tuhat vuotta, vaan välissä on aivan olennaisen tärkeä ja informatiivinen kuin-sana. – Ajatus ei siis ole ollenkaan vaikeatajuinen: Jumalan iankaikkisuus konkretisoituu siinä, että meidän kannaltamme pitkä aika on hänen mittakaavassaan lyhyt – ei siinä mielessä, että siinä olisi eri määrä päiviä tai vuosia, vaan että tuhansien vuosien kuluminen vaikuttaa Jumalan toimintamahdollisuuksiin yhtä vähän kuin muutaman päivän ajanjakso ihmisen. Tätä voisi verrata siihen, jos otetaan vaikkapa jokin päivänkorento, joka elää vain päivän sukukypsänä, lentokykyisenä korentona eikä edes syö sinä aikana mitään. Voisimme nyt verrata tätä ihmisen täysi-ikäisenä elämään aikaan, pyöreästi 60 vuoteen, ja sanoa vaikkapa, että ihmiselle 60 vuotta on kuin päivänkorennolle yksi päivä, siis koko aikuinen elinikä. Tässä ei ole mitään ajatusta siitä, että "päivänkorennon päivät" olisivat eripituisia kuin "ihmisen päivät", vaan että päivänkorennon on ehdittävä koko aikuinen elämänsä yhdessä päivässä, kun taas ihminen voi suunnitella viikon, kuukauden tai vuoden päähän. Jumalalla on ihmisen ajalliseen elämään nähden vielä suurempi pitkäjänteisyys kuin ihmisellä päivänkorentoon verrattuna. Jokainen kielitajuinen lukija ymmärtää tämän, mutta tarpeeksi vahvat teologiset tendenssit sokaisevat näemmä kielitajunkin.
Asia voidaan jättää todennäköisyyksien perusteella auki, koska kyseessä ei ole pelastuskysymys eli ei ole suurta riskiä, mikäli päätöstä ei tehdä välittömästi. Raamattuhan antaa meille ”kaiken mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan” ja tietysti muutakin. Kysymys maapallon iästä kuuluu tuohon muut-ryhmään, ellei siitä tehdä pelastuskysymystä. "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin." – Ct:n mukaan Raamatun totuutta on puolustettava aina ja kaikissa kohdissa, ja innokkaimmin juuri siinä kohdassa, johon epäilys kulloinkin kohdistetaan. Tämä johtuu mm. siitä, että ihmisjärki on langenneena aina lähdössä Raamatun tekstin antamasta informaatiosta seuraamaan "ei suinkaan Jumala ole todella sanonut/tarkoittanut näin" -houkutusta. Tätä tapahtuu itse kullekin toistuvasti, mutta ct auttaa tunnistamaan ja korjaamaan tilanteen.
Todennäköisyydet21 perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää. Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ct:lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – Ct-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ct, ellei sitten tahdota tyytyä ns. "God did it" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,22 mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun, mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään 23, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.

Viitteet

  1. ^ William Lane Craig: The Doctrine of Creation, part 2 8.9.2008. Reasonable Faith. Viitattu 25.4.2017.
  2. ^ Claus Westermann: Genesis. Continuum, 2004. ISBN 978-0567043900.
  3. ^ William Lane Craig: The Doctrine of Creation, part 3 15.9.2008. Reasonable Faith. Viitattu 25.4.2017.
  4. > 4,0 4,1 4,2 John Sailhammer: Genesis Unbound: A Proactive New Look at the Creation Account. Multnomah Books, 1996. ISBN 978-0880708685.
  5. ^ "Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa.
    Ct:n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden johdonmukainen uskominen veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ct:n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-ct-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. coram Deo) pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin.
    Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ct:n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. sola Scriptura) on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle, ja "ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut".
  6. ^ Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.
  7. ^ Tässä tehdään "käänteinen todistustaakka" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ei sano ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se sanoo ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä).
    Jos seitsemännen päivän päättyminen olisi erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!
  8. ^ Luomakunnan ylläpitokin kyllä kuuluu luomisen piiriin, joten siinä mielessä Jumalan luomistyö ei ole ajasta katsoen kokonaan päättynyt (eikä Jumala siis ole ontologisesti irrottautunut luomakunnastaan, vaan "hänessä me elämme ja liikumme ja olemme"), mutta sen varsinaisesti uutta luovat vaiheet ovat jo "alussa" tulleet valmiiksi eivätkä siis enää jatku.
  9. ^ Raamatun kokonaiskontekstin muiden osien yhteydessä
  10. ^ Naisen luominen tosin tietyssä mielessä oli jo sisältynyt miehen/ihmisen luomiseen, mutta vasta nyt se toteutui loppuun asti.
  11. ^ siis se, millaisia mielikuvia "oikumenee"-sanan näkeminen tai kuuleminen Välimeren alueen ihmisten mielessä herätti
  12. ^ Retoristen tehokeinojen mahdollinen käyttö ja kontekstin mukainen mieltäminen on eri asia kuin sanan perusmerkitys.
  13. ^ 'harhautuneet', Raamatun totuudesta pois eksyneet ja muitakin eksyttävät ihmiset
  14. ^ kuten vaikkapa Mooses faaraota ja Joosefin perhekunta Herodesta
  15. ^ "Jos Jeesus on vastaus, niin mikä on kysymys?" -kysymys jää tällöin vaille tyydyttävää vastausta.
  16. ^ varsinkin tietysti jihad-iskuja, mutta myös yleisesti ihmisen heikkoutta hyvän tekemiseen, alttiutta pahaan, sairauksia, sotia, kärsimystä, kuolemaa jne. – tässä mielessä islamin apologia on lähtökohtaisesti helppoa, kun ei tarvitse koettaa selittää kärsimyksen ongelmaa muulla kuin että Allah nyt vain on tahtonut ja tahtoo mm. kärsimystä, ja viisainta alistua tähän, ellet ehkä tahdo, että hän (tai vähintäänkin hänen ummansa) rupeaa tahtomaan sitä lisää myös henkilökohtaisesti sinulle.
  17. ^ Ilm.: "toinen kuolema, tulinen järvi"
  18. ^ Jeesuskin kirosi hedelmättömän viikunapuun.
  19. ^ Vrt. Bileamin aasi: kertomushan nimenomaan osoittaa, että kyseisessä tilanteessa Bileam oli tehnyt väärin lyödessään aasiaan, joka Bileamin oikutteluksi tulkitsemalla käyttäytymisellään oli itse asiassa pelastanut isäntänsä hengen.
  20. ^ Nykyiselläänhän eläinten keskinäiskäyttäytyminen voi tuottaa henkistä pahoinvointia tutkijoillekin.
  21. ^ Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio.
    Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, jos jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.
  22. ^ Naturalistien "goddidit-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"
  23. ^ "Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.