Kanaanilaisten kansanmurha

Kartta luvatun maan rajoista. Taustalla nykyiset poliittiset alueet.

Raamatussa Jumala käskee Israelin kansaa tuhoamaan seitsemän kanaanilaista kansaa ja ottamaan heidän maansa omakseen Aabrahamille antamansa lupauksen1 täyttämiseksi:

Kun Herra, teidän Jumalanne, vie teidät siihen maahan, jota nyt olette menossa ottamaan omaksenne, hän hävittää tieltänne seitsemän teitä suurempaa ja mahtavampaa kansaa: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. Kun Herra, teidän Jumalanne, on antanut nämä kansat teidän käsiinne ja te olette ne lyöneet, julistakaa ne Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhotkaa ne. Älkää liittoutuko niiden kanssa älkääkä osoittako niille armoa.

5. Moos. 7:1-22

Kun Israelin kansa oli ylittänyt Jordanin erämaavaelluksensa jälkeen, he tuhosivat täydellisesti Jerikon3, tappoivat Ain 12 000 asukasta4, Makkedassa, Libnassa ja Lakisissa he eivät jättäneet eloon ainoatakaan5, samoin Eglonissa, Hebronissa, Debirissä, Hasorissa ja monissa muissa kaupungeissa.6

Toimet täyttävät kansanmurhan käsitteen kuitenkin vain osittain. Toiminta oli suunniteltua, jossain määrin järjestelmällistä ja sekä maantieteelliseltä alueeltaan, että kansojen määrältään rajallista. Mitään tiettyä rotua tai etnistä ryhmää vastaan se ei kuitenkaan kohdistunut, eikä israelilaisia käsketty tuhoamaan kanaanilaisia, jos he esimerkiksi pakenivat Israelille luvatusta maasta ennen israelilaisten saapumista. Lisäksi israelilaisia käskettiin tarjoamaan rauhaa vihollisille ennen sotatoimien aloittamista, ja jos viholliset suostuivat rauhaan, heidän piti maksaa israelilaisille työveroa ja palvella näitä.7 Israelilaisten piti tuhota luvatussa maassa asuneet kansat, jotka eivät suostuneet tähän, mutta sodittaessa sen ulkopuolella asuvia vihollisia vastaan vain miehet tuli tappaa.8

Mooseksen lain mukaan myös muukalaisilla on samat lailliset oikeudet kuin syntyperäisillä israelilaisillakin.9

Tuomion taustaa

Kärsivällinen Jumala

Jumalaa ei voida syyttää kärsimättömyydestä israelilaisten tappamia ihmisiä kohtaan. Raamatun mukaan Jumala on kärsivällinen,1011 mikä tulee Raamatussa erikseen ilmi myös luvatussa maassa asuneita amorilaisia kohtaan:

Ja Herra sanoi Abramille: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Mutta sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi."

1. Moos. 15:13-16

Jumala oli myös valmis säästämään Sodoman kymmenen vanhurskaan tähden (1. Moos. 18:32), ja Jumala on hidas vihaan, mutta nopea antamaan anteeksi, mikä havaitaan Niniven tapauksessa Joonan kirjassa. Pahuudella on kuitenkin rajansa. Jos Jumala ei olisi puuttunut pahuuteen, kysyttäisiin, missä Hän on, ja miksei Hän puutu pahuuteen. Nyt kun Hän puuttuu, Hän onkin "kostonhaluinen, verenhimoinen etninen puhdistaja".12

Kanaanilaisten näkemys tilanteesta ja heidän valintansa

Kun israelilaiset lähettivät kaksi miestä Jerikoon vakoilemaan, he menivät Rahab-nimisen porton taloon yöksi, sillä Rahab piti majataloa. Kaupungin kuningas sai tästä vihiä ja aikoi ottaa heidät kiinni, mutta Rahab piilotti miehet katolla olevien pellavakimppujen alle. Kun Rahab meni hakemaan miehiä, hän paljasti kanaanilaisten ihmisten yleisen käsityksen sen hetkisestä poliittisesta tilanteesta:

– – Rahab tuli katolle heidän luokseen ja sanoi heille: "Minä tiedän, että Herra on päättänyt antaa teille tämän maan. Pelko on vallannut meidät, ja koko maa vapisee kauhusta teidän takianne. Olemme kuulleet, kuinka Herra kuivatti Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Me tiedämme, että te julistitte Herralle kuuluvaksi uhriksi Sihonin ja Ogin, ne kaksi amorilaiskuningasta, ja surmasitte heidät. Kun me kuulimme siitä, meidän rohkeutemme petti, eikä kukaan meistä uskalla asettua vastustamaan teitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on sekä taivaan että maan valtias.

Joos. 2:8-11

Tästä huolimatta enemmistö kansoista päätti kuitenkin monista muista eri vaihtoehdoista huolimatta lähteä sotimaan israelilaisia vastaan. Sen sijaan gibeonilaiset keksivät ovelan juonen, ja saivat pitää henkensä.13

Onko Jumalan käsky kanaanilaisten tuhoamista moraaliton?

Raamatussa itsensä ilmoittanut Jumala määritellään hyväksi14, rakkaudeksi15 ja pyhäksi16. Jumalan toiminta kananilaisten kohdalla voikin näyttää moraalittomalta.

Onko kyse lähinnä liioittelusta?

Filosofi Paul Copanin mukaan Jumalan kanaanilaisten tuhoamiskäskyjen kirjaimellinen tulkinta on tekstilajin väärintulkintaa. Ensinnäkin ne tulee nähdä muinaisen Lähi-idän sodankäynnin kontekstissa, sillä sinne käsky osoitetaankin. Muinaisissa teksteissä käytetään paljon liioittelua (hyperbola), ja vielä erityisesti sodankäynnin kontekstissa.17 "Hävittäminen" ja "tuhoaminen" olivatkin siis sanontoja18, jotka tarkoittavat täydellistä voittoa, eikä täydellistä vastustajan tuhoamista viimeistä ihmistä myöten (5. Moos. 2:34, 5. Moos. 3:6)19.

Esimerkiksi kohdassa 1. Sam. 15:2-3 käsketään tappaa "miehet ja naiset, lapset ja imeväiset". Copanin mukaan naiset ja lapset eivät kuitenkaan olleet sotatoimien varsinaisia kohteita, koska ne kohdistettiin pienempiin sotilaallisiin keskuksiin, joissa ei niinkään asunut siviileitä: he asuivat ympäröivällä maaseudulla.20 Lisäksi naisten ja lasten tuhoamisesta puhuttiin, vaikka naisia tai lapsia ei olisi ollutkaan tuhottavassa kohteessa.19

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa kokonaisuudessaan, ettei Jerikossa, Aissa tai muissa Joosuan mainitsemissa kaupungeissa ollut siviiliväestöä.

Copan20

Kanaanin maan valloituksen tarkoituksena ei kuitenkaan Copanin mukaan ollut tuhota väestöä, vaan ajaa asukkaat pois ja puhdistaa maa epäjumalanpalveluksesta.21 Jumala antaa käskyn tuhota palvontapaikat perusteellisesti (5. Moos. 7:1-5), mutta käskee etenemään vähitellen, eikä valloittamaan kerralla kaikkia alueita (5. Moos. 7:22). Joosuan kirjassa mainitaan (Joos. 10:40, Joos. 11:15) Joosuan tehneen sen, mitä Jumala käski. Kanaanilaisia kuitenkin asui maassa edelleen Joosuan kuollessa (Joos. 23:12-13, Tuom. 1:21,27-28), joten Joosua toteutti sen, mitä häneltä vaadittiin. Kanaanilaisten karkoitus jatkui sitten seuraavien sukupolvien aikana. Näin ollen Jumala ei käskenyt tuhota kansaa, vaan vain tuhota asevoimat, jotta israelin kansan viholliset voitiin ajaa pois. Vaikka kielessä käytetäänkin liioittelua, Raamatussa kerrotaan myös, että käsky annetaan tuomioksi väärin toimiville kanaanilaisille (5. Moos. 9:5, 3. Moos. 18:24-25, 5. Moos. 18:9,12).

Väärintekijöiden rankaiseminen ei ole moraalitonta

Vanhemmat rankaisevat väärin toimivia lapsiaan, samoin poliisi ja oikeuslaitos lainrikkojia, eikä tämä ole moraalisesti väärin. Sen sijaan israelilaisilta yksityisiltä ihmisiltä kielletään kostamisen ja heitä käsketään rakastamaan toisiaan niin kuin itseään.22 Valtiolle kuitenkin kuuluu myös tuomiovalta.23

Kanaanilaisten tapoja kuvataan iljettäviksi24 ja niihin luetaan

  • lasten paneminen kulkemaan tulen läpi,
  • taikojen teko,
  • enteiden ja ennusmerkkien selittäminen,
  • noituus,
  • loitsiminen,
  • henkien manaaminen ja
  • kuolleilta neuvojen kysyminen25 sekä
  • eläimiin sekaantuminen ja
  • monet muut seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvät synnit26.

Merrill F. Unger kuvaa kanaanilaisten palvontamenoja julmiksi ja läpeensä irstaiksi.27 Heidän jumalissaan ei ollut moraalisia hahmoja, minkä takia heidän kannattajiensa parissa ilmeni pahimpia tapoja ja seurauksena oli tuon ajan moraalittominta toimintaa. Tämä käsitti:

  • aistillista alastomuutta
  • hillitöntä luonnonpalvontaa
  • käärmeiden palvontaa ja jopa
  • lapsiuhreja28

Kanaanilaiset matkivat hedelmällisyysjumaliensa toimintaa, joka käsitti aviorikoksia, homosuhteita, transvetisimiä, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, eläimiin sekaantumista ja insestiä.29 Huomattavaa on, että Sodomasta paettuaan Lootin tyttäret viettelivät humalaan juottamansa isänsä – matkien näin tuhoutuneen kaupungin seksuaalisia käytäntöjä (1. Moos. 19:30-36). Kanaanilaiset myös uhrasivat lapsiuhreja härkäpäiselle, mutta ihmisruumiilliselle, Molok-jumalalleen. Uhratut eivät olleet pelkästään vastasyntyneitä, vaan jopa neljävuotiaita, ja arkeologisen todistusaineiston perusteella joskus lapsia poltettiin elävältä tuhansia.30 Kanaanilaiset eivät siis olleet viattomia, ja Jumalan mukaan he saastuttivat maan niin, että maa oksentaa ulos asukkaansa.31

Jumalan oikeudet

Jos Jumala on olemassa, hänellä on moraalisesti riittävät perusteet tuomita ihmisryhmä. Tällöin tarkoitus on merkityksetön: jos tuomion täytäntöönpanolle on valtuutus, tuomion tarkoitus on sivuseikka. Näin ollen, jos Jumalalla on oikeus käskeä toteuttaa tuomio, israelilaiset toimivat oikein toteuttaessaan sen.

Jumalan oikean toiminnan puolesta voidaan osoittaa lukuisia perusteluja, mutta jos Jumala on Jumala, tarvitseeko Hän mitään oikeutusta sille, mitä hän tekee luomakunnassaan? Tarvitseeko Jumalan perustella rakentamista ja purkamista, istuttamista tai pois repimistä (Jer. 45:4)? Tarvitseeko Jumalan selittää, miksi hän ottaa ihmiseltä elämän, kuinka viaton tämä sitten olikaan?

Jumalalla on oikeus päättää elämästä ja kuolemasta Luojana ja Kaikkivaltiaana. Hänellä on etuoikeuksia, joita meillä ei ole. Vaikka emme saakaan leikkiä Jumalaa, Jumala voi "leikkiä Jumalaa" näin sanoaksemme. Samoin kuin omistajalla on enemmän vapauksia kuin työntekijällä, Luojalla on vapauksia, joita luoduilla ei ole. Tämä tarkoittaa Jumalan olevan suvereeni. Luojana hänellä on täydet valtuudet luotuun: ei kaikkivaltiuden vaan oikeudenmukaisen omistajuuden takia. Kaikki Hänen luomansa on Hänen, ja Hänellä on lupa tehdä, mitä Hän haluaa sillä, mikä Hänelle kuuluu – eli kaikella. Jumalan suvereenius ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Jumalaa saisi kyseenalaistaa. Se asettaa kysymyksen kanaanilaisten tuomiosta kuitenkin oikeisiin kehyksiin.

Lasten tappaminen

Sikäli kun kyse ei ole pelkästä liioittelusta, myös lapsia tapettiin.8 Raamatun mukaan lapsia ei rangaista vanhempiensa teoista,32 tosin he voivat joutua vastaamaan eli kärsimään vanhempiensa teoista esimerkiksi pakkosiirtolaisuuden muodossa, kuten israelilaisille myöhemmin kävi.

Jumala on ainoa, joka voi ottaa huomioon kaikki syyt ja seuraukset. Hänellä on myös ihmisen luojana täydet toimintavaltuudet luotuihinsa nähden. Raamatussa Jumala perustelee kaupunkien kaikkien asukkaiden vihkimistä tuhon omiksi näin:

Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, etteivät he opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä kauhistavia tekoja, joita he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa, ja ettette te rikkoisi Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan.

5. Moos. 20:16-18, KR1933/38

Jos lapsia tapettiin, se on ikävä seuraus muista sotatoimista, eikä voida sanoa, että lasten jättäminen henkiin samalla kun vanhemmat tapetaan, olisi väistämättä aina parempi vaihtoehto. Raamatussa Jumala ei tuomitse näitä lapsia helvettiin, mutta ei myöskään sano näiden pääsevän taivaaseen. Koska Jumala on oikeudenmukainen33, hänellä on kuitenkin jokin oikeudenmukainen ratkaisu tähän ongelmaan, vaikka sitä hän ei olekaan paljastanut.

Toimille voidaan keksiä Jumalan mainitseman syyn lisäksi muitakin syitä, mutta ei voida olla varmoja, ovatko syyt kuinka merkittäviä tai oleellisia:

  • Lapset eivät olisi sopeutuneet Israelin yhteiskuntaan.
  • Lapset olisivat kiinnostuneet vanhempiensa iljettävistä tavoista, alkaneet noudattaa niitä ja houkutelleet israelilaiset noudattamaan niitä.
  • Vauvatkin vanhemmista lapsista puhumattakaan olisivat vartuttuaan katkeroituneet israelilaisia kohtaan, aloittaneet kapinan ja jopa liittoutuneet Israelin vihollisten kanssa.
  • Lapset säästyivät niiltä kärsimyksiltä, joita he olisivat saaneet sukupuolitaudeista ja kehitysvammoista. Heillä näet oli seksuaalisesti vapaamielisiä vanhempia, jotka harrastivat seksiä lähisukulaistensa kanssa26. Tämä on yksi perustelu, jota käytetään abortin puolustamiseksi. Jos syy on pätevä abortin oikeuttamiseksi, ei lasten kohtalossa ole tältä osin ongelmaa.
  • Moni lapsi pelastui hyvinkin raa'alta kohtelulta esimerkiksi lapsiuhrina, jos aikuisetkin olisi jätetty henkiin.

Tuomion tarkoitus

Tuomiollaan Jumala puhdisti kanaanilaisten alueen heidän moraalittomista uskonnoistaan, ja sai tilalle aitoa ja totuudenmukaista hengellisyyttä niin, että Hän saattoi jatkaa pelastussuunnitelmansa toteuttamista. Pelastussuunnitelma vaati, että Aabrahamin siemen, eli israelilaiset, ovat teologisesti puhtaita eivätkä palvo epäjumalia. Epäjumalanpalvelus oikean Jumalan palvelemisen ohella olisi tärvellyt Israelin teologisten uskomusten ytimen, mutta kanaanilaisten pahuuden poistamalla Jumala pystyi tarjoamaan tulevaisuudessa kaikkien pahojen tekojen anteeksiannon kaikille ihmisille maailmassa.

Israelilaiset eivät kuitenkaan pysyneet erossa kanaanilaisten epäjumalanpalveluksesta, omaksuivat näiden tapoja ja palvoivat epäjumalia (Tuom. 3:5-7). Tällöin sama Jumalan tuomio, joka oli kohdannut kanaanilaisia, kohtasi myös israelilaisia. Kanaanilaisten tuomio ei myöskään kohdistunut pelkästään joihinkin tiettyihin erityisen pahoihin yksilöihin vaan kansaan kokonaisuudessaan, koska kanaanilaisten synninteko oli heille normaalia ja järjestelmällistä. Näin ollen naiset eivät olleet syyttömiä, ja myös lapset joutuivat kärsimään koko kansaa vastaan kohdistuneista tuomioista.

Ongelman ydin

Jumala on Jumala, mutta me emme ole. Jumalaa ei tuomita meidän asettamien kriteerien mukaan, vaan meidät hänen asettamiensa kriteerien mukaan. Tämä on myös kanaanilaisten tuomion ydin. Ongelmana on oma sydämemme.

Tuomion opetus on myös yksinkertainen: Jumala tuomitsee pahan. Nykykulttuurissa monet kanaanilaisten rikkomukset eivät ole loukkaavia. "Ennustaminen, seksuaalinen vapaus, avioero, homosuhteet, transvetisismi: kaikki nämäkö todella muka pahoja?" Lähes jokainen kanaanilaisten syntilistan kohdista on tavanomaista nykykulttuurissa tai ainakin nopeasti parin klikkauksen päässä. Lapsia ei toki uhrata uskonnollisilla alttareilla, mutta tuhansia tapetaan päivittäin aborttiklinikoilla valinnanvapaus- ja mukavuus-jumalien alttarille. Jumalan selkeä viesti kanaanilaistenkin tapauksessa on, että Jumalan tuomio on tulossa, ja se kohdistuu kokonaisuudessaan moraalittomaan kansaan, joka on irstaillut vuosisatoja.

Entä sitten?

Voi olla, että tämä artikkeli, tai mikään muukaan selitys ei riitä vihamieliselle skeptikolle. Peter J. Williamsin34 mukaan monet kriitikot, kuten Richard Dawkins leikkivät kaikkitietävää, eivätkä välitä pelin syvemmistä säännöistä. Olemme kuitenkin vajavaisia ja kaikki Jumalan kannanotot, joissa Hän ottaa synnin vakavasti, tuntuvat meistä kohtuuttomilta. Tämä saa jopa kristityt yrittämään antaa Jumalasta vähemmän ankaraa kuvaa.

Clay Jones toteaa:

Suurin osa ongelmista, jotka koskevat Jumalan kanaanilaisille langettamaa tuomiota, syntyvät siitä tosiasiasta, että Jumala vihaa syntiä, mutta me emme.

Jones35

Sen sijaan, että kyse olisi Jumalan moraaliongelmasta, Jonesin mukaan:

Emme käsitä turmeltuneisuutemme määrää, synnin kauhuja tai Jumalan oikeudenmukaisuutta. Näin ollen ei ole yllätys, että nähdessämme Jumalan tuomion, joka kohdistuu heihin, jotka tekevät samoja syntejä kuin mekin, valitus ja protesti nousee omasta sydämestämme.

Jones36

Katso myös

Suomeksi

Englanniksi

Youtube

Viitteet

  1. ^ 1. Moos. 15:7-16
  2. ^ Myös: Minun enkelini kulkee sinun edelläsi ja vie sinut amorilaisten, heettiläisten, perissiläisten, kanaanilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, ja minä tuhoan heidät. (2. Moos. 23:23) ja Sitten hän sanoi: "Elävä Jumala on teidän keskellänne. Tämän te tiedätte siitä, että hän hävittää teidän tieltänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset. (Joos. 3:10)
  3. ^ Joos. 6:21,24
  4. ^ Joos. 8:25-29
  5. ^ Joos. 10:28,30,32
  6. ^ Joos. 10:33-39, Joos. 11:10-12
  7. ^ 5. Moos. 20:10-11
  8. > 8,0 8,1 5. Moos. 20:13-18
  9. ^ 3. Moos. 19:34, 3. Moos. 24:22, 5. Moos. 10-18-19
  10. ^ Ps. 145:8
  11. ^ 1. Piet. 3:18-20
  12. ^ Greg Koukl: The Canaanites: Genocide or Judgment? 1.1.2013. Stand to Reason. Viitattu 21.5.2017.
  13. ^ Sopimus gibeonilaisten kanssa: Joos. 9
  14. ^ Mark. 10:18
  15. ^ 1. Joh. 4:8
  16. ^ 3. Moos. 11:44-45
  17. ^ Copan, Paul: Is God a Moral Monster?—Making Sense of the Old Testament God. Grand Rapids: Baker, 2011.
  18. ^ sanontoja, kuten pikkulintujen laulaminen suomen kielessä, tarkoitettaessa juoruilua.
  19. > 19,0 19,1 Copan s. 175-176
  20. > 20,0 20,1 Copan s. 176
  21. ^ Copan s. 181, 178
  22. ^ 3. Moos. 19:18
  23. ^ Esimerkiksi 3. Moos. 24:17,21, Uuden testamentin puolella aihetta käsitellään kohdassa Room. 13
  24. ^ 3. Moos. 18:30
  25. ^ 5. Moos. 18:10-11
  26. > 26,0 26,1 3. Moos. 18
  27. ^ Unger, Merrill F. (1954), Archaeology and the Old Testament (Grand Rapids, MI: Zondervan), s. 175
  28. ^ Unger, Merrill F. (1954), Archaeology and the Old Testament (Grand Rapids, MI: Zondervan), s. 175
  29. ^ Clay Jones: Why We Don’t Hate Sin so We don’t Understand What Happened to the Canaanites: An Addendum to ‘Divine Genocide’ Arguments. Philosophia Christi, 2009, nro 11, s. 53-72.
  30. ^ Jones s. 61-62, alaviitteet
  31. ^ 3. Moos. 18:24-25
  32. ^ Hes. 18
  33. ^ 2. Tess. 1:6, 2. Tim. 4:8
  34. ^ Peter J. Williams: Considering Moral Objections to the Old Testament (Peter J Williams) 29.9.2012. Youtube-käyttäjä Gordon Dabbs. Viitattu 21.5.2017.
  35. ^ Jones s. 53
  36. ^ Jones s. 71