Kasvatus, arvot ja tunteet (kirja)

ApoWikistä
Versio hetkellä 9. heinäkuuta 2017 kello 00.34 – tehnyt Samuli Koivisto (keskustelu | muokkaukset) (→‎Aiheesta muualla: ulkoasufix)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Kasvatus, arvot ja tunteet
Kasvatusarvottunteet.png
Kirjailija Tapio Puolimatka
Kustantaja Suunta-kirjat
Julkaistu 2004, toinen uudistettu painos 2011
Sivumäärä 367
ISBN ISBN 978-951-619-553-0


Kasvatus, arvot ja tunteet on Tapio Puolimatkan kirjoittama kirja, joka tarkastelee erilaisia tunneteorioita ja niiden maailmankatsomuksellista taustaa, omantunnon eri merkityksiä, tunteiden merkitystä oppimisessa, tieteessä ja yhteiskunnallisissa liikkeissä.

Ote kirjan johdannosta[muokkaa]

Arvojen ja tunteiden ymmärtämisen näkökulmasta voidaan länsimaisessa kulttuurissa erottaa ainakin kolme valtatraditiota: naturalismi, antiikin hyve-eettinen perinne ja kristinusko. Johdantoluvussa tarkoitukseni on verrata näiden kolmen tradition käsityksiä arvojen ja tunteiden asemasta ihmiselämässä. Kiteytän väitteeni kolmen yksinkertaistetun teesin muotoon:

(1) Viime vuosisatoina kulttuurissa on päässyt vallalle näkemys, jonka mukaan olemassaololla ei ole perimmältään mitään tarkoitusta tai päämäärää vaan kaikki on seurausta ohjaamattomien luonnollisten prosessien vaikutuksesta. Kutsun tätä näkemystä naturalismiksi, koska sen mukaan luonto (natura) on selitys omalle olemassaololleen eikä tarvitse mitään itsensä ulkopuolella olevaa päämäärää, tarkoitusta tai arvoa. Pyrin osoittamaan, että naturalismin pelkistävä todellisuusnäkemys vie pohjan elämän tarkoitukselta ja arvojen yleispätevyydeltä ja samalla inhimillisen tunne-elämän keskeisiltä ulottuvuuksilta. Naturalistinen lähestymistapa ei pysty tekemään oikeutta tunteiden koko rikkaudelle, koska se on kadottanut näkemyksen tunteiden arvoperustasta.

(2) Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen sekä stoalaisuuden varaan rakentuva hyve-eettinen perinne opettaa ihmisen tulevan onnelliseksi elämällä hyveellistä elämää. Siksi tätä lähestymistapaa kutsutaan myös eudaimonismiksi (eudaimon = onnellisuus). Tämä lähestymistapa tekee oikeutta tunteiden tiedolliselle luonteelle ja arvojen yleispätevyydelle. Se ei kuitenkaan pysty tekemään oikeutta ihmisen haavoittuvuudelle, koska se kiinnittää kaiken huomion ihmisen hyveellisyyden kehitykseen ja pitää aineellisia elinehtoja toisarvoisina.

(3) Kristinusko tuo korostetusti esille tunteiden arvopohjan opissaan, jonka mukaan ihminen on Jumalan kuvaksi luotu olento, jonka tulisi tunne-elämässään heijastaa Jumalan täydellisen hyviä tunteita. Sen lisäksi kristinusko tuo esille ihmisen haavoittuvuuteen liittyvien tunteiden merkityksen erityisesti Kristuksen kärsimyshistoriassa. Kristillinen näkemys arvojen ja tunteiden asemasta ihmiselämässä saa keskeisen ilmauksensa kristillisessä opissa inkarnaatiosta: Jumala on ilmoittanut itsensä tulemalla ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa, joka sovitti ihmisen synnin kärsimyksellään ja kuolemallaan.


Kirjan sisällysluettelo[muokkaa]

  • ESIPUHE ENSIMMÄISEEN PAINOKSEEN
  • ESIPUHE TOISEEN PAINOKSEEN
  • JOHDANTO
    • Ajatuskoe kidnapatusta neurotieteilijästä
    • Ajatuskoe alfakentaurilaisista tieteentekijöistä
    • Järjen ja tunteen vastakkainasettelu
    • Tunteet tiedon lähteenä
    • Ihmisen haavoittuvuus
    • Haavoittuvuuden ilmaisu tunteissa
    • Arvotajunta
    • Vapaus ja mahdollisuus
    • Tunteiden luotettavuus ja itsepetos
    • Tunnekasvatus
    • Perinteen merkitys
    • Kirjan rakenne
  • 1. ARVOTIETOISEN IHMISEN SIVISTYSIHANNE
    • 1.1. Naturalismi vs. arvotietoisen ihmisen sivistysihanne
    • 1.2. Länsimaisen sivistyksen kaksi perustaa
    • 1.3. Tavallisen elämän merkitys
    • 1.4. Syvän minuuden käsite
    • 1.5. Eettisten voimavarojen lähde
    • 1.6. Sisäiset ristiriidat ja heiluriliike
    • 1.7. Luonnon riisuminen myyteistä
    • 1.8. Arvotunteiden tasapaino
    • 1.9. Järjenvastaisuuden kapina
    • 1.10. Paluu epikurolaisuuteen
    • 1.11. Kooste
  • 2. OMATUNTO JA ARVOKASVATUS
    • 2.1. Omatunto ja eettinen tieto
      • 2.1.1. Omantunnon luotettavuus
      • 2.1.2. Eettisen tiedon luotettavuus
    • 2.2. Omatunto ja eettinen tahto
    • 2.3. Omatunto ja tunteet
      • 2.3.1. Syyllisyys
      • 2.3.2. Häpeä
      • 2.3.3. Katumus
    • 2.4. Tunteiden arviointi
      • 2.4.1. Viattomuuden myytti
      • 2.4.2. Tunteiden arviointi ja arvonäkökulma
      • 2.4.3. Vihan tunne ja arvot
      • 2.4.4. Kateus ja merkityksen näkökulma
      • 2.4.5. Kooste
    • 2.5. Omatunto ja moraalinen todellisuus
    • 2.6. Omatunto ja uskonto
    • 2.7. Omantunnon alkuperä ja kehitys
      • 2.7.1. Imago Dei -perinne
      • 2.7.2. Darwinin teoria
      • 2.7.3. Freudin teoria
      • 2.7.4. Paul Réen teoria
      • 2.7.5. Nietzschen teoria
      • 2.7.6. Naturalismi vastaan imago Dei
    • 2.8. Omantunnon kasvattaminen
    • 2.9. Kooste
  • 3. KÄRSIMYS, ARVOT JA TUNTEET
    • 3.1. Mielihyvän ja kärsimyksen tasot
    • 3.2. Kärsimys stoalaisuudessa
    • 3.3. Spinoza, Šestov ja Kierkegaard
    • 3.4. Kärsimys buddhalaisuudessa
    • 3.5. Järkiperäinen onnen tavoittelu
    • 3.6. Sankarillinen asenne
    • 3.7. Kristinuskon näkemys
    • 3.8. Kasvatus kärsimyksen kohtaamiseen
  • 4. TUNTEET JA OPPIMINEN
    • 4.1. Tiedollinen aktivoituminen
      • 4.1.1. Tunteiden merkitys oppimisessa
      • 4.1.2. Älylliset hyveet ja tunteet
      • 4.1.3. Normaalit ja epänormaalit tunteet
    • 4.2. Totuuden rakkaus vai yhteenkuuluvuuden tunne?
    • 4.3. Tiede ja arvot
    • 4.4. Tiede, maailmankatsomus ja uskonto
      • 4.4.1. Mitä meidän on uskottava voidaksemme tietää?
      • 4.4.2. Mistä lähtökohdasta voimme oikeuttaa uskon siihen, mikä tekee tiedon mahdolliseksi?
      • 4.4.3. Välitön intuitio kaikkeuden luonteesta
      • 4.4.4. Sovellus koulumaailmaan
    • 4.5. Tiede ja totuus
    • 4.6. Kooste
  • 5. ELÄMÄN TARKOITUS, TUNTEET JA MYYTIT
    • 5.1. Henkiset tunteet
      • 5.1.1. Elämän tarkoitus ja tiedostamaton epätoivo
      • 5.1.2. Pyhyyden tunteiden arviointi
    • 5.2. Toiveajattelu ja kulttuuriset illuusiot
    • 5.3. Kulttuuriset myytit
    • 5.4. Mielikuvayhteiskunta ja pyhyyden kokemukset
      • 5.4.1. Tehokkuusajattelun pyhyys
      • 5.4.2. Seksuaalisuus ja pyhyyden tunteet
    • 5.5. Freudin teoria
      • 5.5.1. Freud ja naturalistinen tieteenihanne
      • 5.5.2. Naturalismin kritiikki
      • 5.5.3. Freud ja romantiikan perinne
      • 5.5.4. Oidipuskompleksi
    • 5.6. Margaret Meadin antropologinen myytti
    • 5.7. Kooste
  • 6. TUNTEIDEN KEHITYS JA ARVIOINTI
    • 6.1. Lapsuus antiikissa ja kristinuskossa
      • 6.1.1. Lapsuus antiikissa
      • 6.1.2 Kristinuskon suhtautuminen lapsiin ja lapsuuteen
      • 6.1.3. Lapsen asema ja kulttuurin kehitys
    • 6.2. Lapsi on arvotietoinen olento
    • 6.3. Pysyvän kiintymyssuhteen merkitys
      • 6.3.1. Perheen merkitys
      • 6.3.2. Ehdollinen vai ehdoton rakkaus
      • 6.3.3. Rakkaus ja elämänilo
    • 6.4. Välitön tunnesuhde
    • 6.5. Tunteiden tunnistaminen ja itseen kohdistuva tunneäly
    • 6.6. Muihin ihmisiin kohdistuva tunneäly
      • 6.6.1. Myötätunnosta ystävyyteen ja rakkauteen
      • 6.6.2. Läheiset ihmissuhteet ja moraalinen eheytyminen
  • 7. MITÄ OVAT TUNTEET?
    • 7.1. Tunneteorioiden perusvaihtoehtoja
      • 7.1.1. Tunne ja tuntemus
      • 7.1.2. Tunne ja käyttäytyminen
      • 7.1.3. Tunne ja tahto
      • 7.1.4. Tunne ja kognitio
      • 7.1.5. Yhdistelmäteoriat
    • 7.2. Arvorealistinen näkemys tunne-elämän tasoista
  • 8. LOPUKSI
  • KIRJALLISUUS

Aiheesta muualla[muokkaa]

Internet[muokkaa]

ApoWiki[muokkaa]