Fysikalismi

Fysikalismi, tai filosofinen materialismi, on ontologinen kanta, jonka mukaan kaikki olevainen on fysikaalista, eli ei ole olemassa mitään muuta kuin materiaa ja luonnonlakeja. Fysikalismin kannattajia ovat olleet esimerkiksi Lucretius ensimmäisellä vuosisadalla ja sittemmin Paul d'Holbach, Ludwig Buchner, ja Richard Vitzthum. Suomessa tätä kantaa edustaa esimerkiksi fyysikko ja anti-filosofi Kari Enqvist.

Fysikalistin todellisuuskäsitys on usein kapea, sillä fysikalismiin kuuluu a posteriori vain hiukkasten ja kenttien olemassaolo, jolloin ihmiselle tärkeimmät asiat kuten rakkaus, tahdon vapaus ja järjen luotettavuus, kauneus, hyvyys, arvot, moraali, totuus ja merkitys joudutaan selitettämään tarkoituksettomalla ja päämäärättömällä hiukkasten liikkeellä, vailla perimmäistä merkitystä. Tässä käsityksessä todellisuus kuolee viimeistään universumin lämpökuolemassa, ja ihmisen ponnistelut, tiede mukaanlukien, ovat lopulta täysin tilapäisiä.

Määritelmän ongelmia

Fysikalismi, kuten naturalismikin, on todellisuudessa vaikea määritellä. Mitä oikeastaan on aine ja aineellisuus? Modernissa kosmologiassa postuloidaan tuntemattomia aineen muotoja kuten pimeä aine ja pimeä energia jotta havaintoja voidaan selittää paremmin. Periaatteessa mikä tahansa entiteetti jonka olemassaoloon fysikalisti haluaa uskoa, voidaan määritellä tuntemattomaksi aineen muodoksi mikäli aine käsitteenä on riittävän joustava. Toistaiseksi ei ole käsillä mitään selvää tapaa määritellä aine. Tavallisesti materia määritellään kuitenkin kulloisenkin fysiikan perustavien aineen osasten mukaan, fysikalismi siis väittää että ei ole olemassa mitään muuta kuin asioita jotka koostuvat siitä aineesta mitä fysiikka on toistaiseksi löytänyt.

Tavallisen fysikalismin epäjohdonmukaisuus

fysikalistien mielestä fysikalismi on usein jopa älyllisesti rohkea kanta. Ehkä tästä johtuen se on melko yleinen uskomus vaikka ei ole esitetty kunnon perusteluita sen puolesta ja on olemassa useita järkiperusteluita sitä vastaan. Kanta näyttää siis olevan moderni myytti.

Paras esitetty perustelu fysikalismille on, että havaitsemme paljon fysikaalisia asioita ja mikäli emme havaitse muuta, ei ole syytä uskoa mihinkään muuhun. Tässä perustelussa on kuitenkin ongelmia:

1. Tyypillisesti fysikalisti rajaa havainnot siten että vain materiatasoon viittaavat havainnot ovat uskottavia tai 'tieteellisiä'. Näin ollen fysikalisti ei ole avoin kantansa vastaiselle todistusaineistolle ja koko kanta on pelkkää kehäpäättelyä. Todellisuudessa fysikalismin vastaisia havaintoja ovat esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet, ihmeparenemiskokemukset, kokemukset Jumalan läsnäolosta, tietoisuuden tutkimuksen ei-materiatason todisteet sekä kuolemaa lähellä käyneiden kokemukset.
2. Vaikka meillä ei olisikaan todisteita ei-materiatason asioista, tästä ei tietenkään seuraa että niitä ei ole olemassa. Mikäli Afrikan alkantaisella hiemolla ei ole havaintoja autojen olemassaolosta, heidän ei ole perusteltua väittää tietävänsä että autoja ei ole olemassa. Asia tulisi jättää auki.

Lisäksi fysikalismi näyttää olevan sisäisesti ristiriitaista: fysikalistin oman uskomuksen mukaan hänen omat ajatuksensa johtuvat hiukkasten ja kenttien liikkeestä. Näin ollen hiukkasten ja kenttien liike on saanut aikaan fysikalistin uskon fysikalismiin. Ei ole mitään syytä olettaa, että hiukkasten liike saisi aikaan juuri totuudellisia ajatuksia, joten fysikalistin ei pitäisi luottaa omaan ajatteluunsa. Itse asiassa se, että ajattelumme näyttää olevan luotettavaa on todiste fysikalismia vastaan ja teismin puolesta: Järkevä Jumala on luonut meille kyvyn ymmärtää järkevää luomakuntaa. Tämä oli myös perusta tieteen synnylle. Jollei fysikalisti kykene tarjoamaan perustelua sille, miksi hänen uskomustensa sisällöt olisivat todennäköisesti luotettavia, hänen ei ole järkevää uskoa fysikalismiin.

Fysikalismi ja moraali

Fysikalismi näyttää tekevän myös moraalin mahdottomaksi. Fysikalisti voi toki uskoa moraalisten käsitysten ja uskomusten olemassaoloon aivojen rakenteesta johtuvana fysikaalisena ilmiönä. Näiden käsitysten järkevyyttä on kuitenkin vaikea perustella esimerkiksi seuraavista syistä:

1. Ei ole mielekästä pitää ketään vastuullisena mistään sellaisesta, mitä hän ei ole voinut tehdä tai jättää tekemättä. Fysikalismin mukaan kaikki ihmisen teot ovat fyysisesti pakotettuja, jolloin ihmisen pitäminen niistä vastuullisena on suurin piirtein yhtä mielekästä kuin ihmisen pitäminen vastuullisena maailmankaikkeuden laajenemisesta tai gravitaatiovakion suuruudesta. Fysikalismi poistaa siis moraalisen vastuun.
2. Ei ole myöskään mielekästä velvoittaa ketään tekemään mitään sellaista, mitä tämä on fyysisesti estynyt tekemään, tai olemaan tekemättä mitään sellaista, mitä tämä on fyysisesti pakotettu tekemään. Fysikalismi poistaa siksi myös moraaliset velvollisuudet.
3. Humen giljotiinin perusteella siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä miten asioiden pitäisi olla. Moraalisia käsityksiä ei siksi voi johtaa mistään ei-moraalisesta uskomuksesta. Jos fysikalistilla on moraalisia uskomuksia, niitä ei siis voi olla päätelty mistään fyysisiä asiaintiloja koskevista ei-moraalisista uskomuksista. Ainoita vaihtoehtoja näiden uskomusten lähteeksi näyttäisivät olevan (1) ihmisen oma intuitio (2) jokin ihmisen ulkopuolinen auktoriteetti, tai (3) perusteeton uskomus. Näiden luotettavuutta näyttäisi olevan mahdotonta perustella fysikalismin puitteissa, koska fysikalisti ei tyypillisesti usko muiden mahdollisten moraalisten auktoriteettien olemassaoloon, kuin muiden ihmisten, ja muillakin ihmisillä on moraalisten kysymysten suhteen samanlaiset tiedolliset rajoitteet. Ainoaksi perusteltavaksi vaihtoehdoksi näyttäisivät jäävän ihmisten intuitiot. Kuitenkin tyypillinen fysikalisti uskoo ihmisen mielen ja tiedollisten kykyjen kehittyneen darvinistisen evoluutioteorian kuvaamalla tavalla. Silloin intuitiokin on vain päämäärättömän luonnonvalinnan tuote. Luonnonvalinnan kehittämä intuitio voi ehkä kertoa siitä, miten saat eniten lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Näyttäisi kuitenkin olevan mahdotonta, että intuitio antaisi tietoa siitä miten sinun pitäisi elää.
4. Hiukkasten liike ei tunne oikeaa ja väärää. Fysikalistin näyttäisi olevan mahdotonta perustella, miksi yksi hiukkasten järjestys olisi hyvä ja toinen taas paha.

Fysikalismin alla on kaikki moraali näyttää olevan täysin mielivaltaista ja lopulta jopa ristiriidassa fysikalismin kanssa. Fysikalistilla voi toki olla sisäisesti koherentti moraalisten sääntöjen järjestelmä, ja fysikalisti voi elää kristillistenkin arvojen mukaan hyvinkin johdonmukaisesti. Fysikalistinen maailmankatsomus ei siis välttämättä poista moraalista toimintaa. Fysikalistin on kuitenkin käytännössä mahdotonta perustella oikeaa ja väärää. Vaikka fysikalisti voikin pitää omia moraalikäsityksiään itselleen suunnattoman tärkeinä, ja kokea itsensä velvoitetuksi toimimaan sen mukaisesti, hänen on vaikea antaa puhtaasti rationaalista perustelua sille, miksi ihminen ei saisi yhtä hyvin omaksua hirmutekoihin kuten pääkallonmetsästykseen tai joukkomurhiin johtavaa moraalikäsitystä. Perustelu jääkin yleensä tunnetasolle, tai sitten se on mahdollisesti järkevä suhteessa johonkin tavoitteeseen. Fysikalisteilla ei kuitenkaan tunnu olevan perusteluja sille, miksi nämä tavoitteet olisivat hyviä tai pahoja.

Fysikalistisia valtionpäämiehiä

Selkeimmin fysikalismia edustavia valtioiden päämiehiä ovat olleet Stalin, Hitler ja Mao Zedong. Fysikalismi näyttää johtavan totalitarianismiin koska yhtäältä vallanpitäjät eivät välttämättä usko mihinkään objektiivisiin moraalisiin velvoitteisiin, jotka rajaisivat vallankäyttöä. Toisaalta kansalla ei ole mitään yhteistä moraalista säveltä jonka perusteella se toimisi halusta oikein, joten kansa täytyy käytännössä pakottaa ja/tai aivopestä samaan linjaan. Fysikalismin puitteissa taas on vaikea perustella, miksi aivopesu, valehtelu tai pakottaminen olisivat oikeasti väärin.