Anselmin jumalatodistus
Tämä sivu keskittyy Anselm Canterburylaisen alkuperäisen, Jumalan olemassaolon perustelevan argumentin esittelemiseen. Kyseisen argumentin filosofianhistoriallista merkitystä ja muunnelmia käsitellään toisaalla ontologinen argumentti -otsikolla.
Aiheen käsittelyn lähtökohta
Tämän sivun lähteenä on Thomas Williamsin laatima ja Stanfordin yliopiston filosofian tietosanakirjan (Stanford Encyclopedia of Philosophy) osana julkaistu artikkeli, tarkemmin sanoen sen 2.3 The argument of the Proslogion -osio.
Williams ei kuitenkaan pohjaa esitystään tällä kohtaa suoraan Anselmin Proslogion (suom. 'puhuttelu') -teokseen vaan siihen, miten Anselm vastasi Gaunilo-nimisen aikalaismunkkinsa Proslogion-argumenttia vastaan suuntaamaan kritiikkiin. Williams katsoo tämän vastauksen selvittävän parhaiten, mitä Anselm oli jo alun perin tahtonut sanoa.
Argumentin nimeämisestä
"Ontologinen argumentti" on nimitys, jonka otti käyttöön vasta (itse argumentin suhteen vastustavalle kannalle asettunut) seitsemisensataa vuotta Anselmin jälkeen elänyt Immanuel Kant. Keskiajalla käytettiin "(se) Anselmin argumentti" -nimitystä (argumentum Anselmi).
Tämän artikkelin nimeä valittaessa on otettu huomioon se, että Anselm on esittänyt muitakin tunnettuja ja apologeettisesti merkittäviä argumentteja, joita mahdollisesti halutaan myöhemmin esitellä omissa artikkeleissaan.
Argumentin muoto
Anselmin argumentin looginen muoto on modus ponens:
- Sitä, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, on mahdollista ajatella.
- Jos sitä, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, on mahdollista ajatella, se on todella olemassa.
- Siis: Se, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, on todella olemassa.
Modus ponens on kiistämättä loogisesti pätevä ja sitova päättelytapa, joten kysymys on enää siitä, miten Anselm onnistuu kahden ensimmäisen väittämän perustelemisessa.
Argumentin perustelut
Ensimmäisen väittämän perusteluksi Anselm osoittaa, miten käsitys siitä, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, on muodostettavissa sen kokemuksen ja ymmärryksen perusteella, joka meillä on niistä asioista, joita suurempia on mahdollista ajatella:
| ” | [P]ystymme vallan hyvin muodostamaan ajatuksen siitä, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, lähtien liikkeelle siitä, mitä suurempaa on mahdollista ajatella. Kukapa ei esimerkiksi pystyisi ajattelemaan – – että jos jokin, jolla on sekä alku että loppu, on hyvä, niin sellainen, jolla on alku mutta joka ei koskaan lakkaa olemasta, on paljon parempi – – samoin sellainen, jolla ei ole alkua sen enempää kuin loppuakaan, on vieläkin parempi, vaikka onkin kaiken aikaa liikkeellä menneisyydestä nykyhetken kautta tulevaisuuteen – – [j]a sellainen, jolla ei ole mitään tarvetta eikä pakkoa muuttumiseen tai siirtymiseen, on vielä sitäkin paljon parempi, olipa jotain sellaista todellisesti olemassa tai ei? Eikö tällaista voida ajatella? Voidaanko mitään tätä suurempaa ajatella? Eikö tämä pikemminkin ole esimerkki ajatuksesta, joka koskee sitä, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, niiden asioiden pohjalta, joita suurempia on mahdollista ajatella? Niinpä on todellakin olemassa tapa muodostaa ajatus siitä, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella. | ” |
—Anselmin vastine Gaunilolle, 8 | ||
Saatuamme muodostetuksi tämän ajatuksen siitä, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, voimme Anselmin mukaan havaita, että kyseessä olevalla olennolla on ominaisuuksia, jotka eivät voi kuulua millekään, minkä olemassaolo on tosin mahdollinen muttei todellinen – voimme toisin sanoen todeta päättelyn jälkimmäisenkin lähtökohtalauseen todeksi.
Esimerkiksi sellainen olento, joka voisi olla olematta olemassa, on vähemmän suuri kuin sellainen, joka on välttämättä olemassa. Jos nyt se, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, ei ole olemassa, sille on ilman muuta mahdollista olla olematta olemassa; siinä tapauksessa se siis, vaikka olisikin olemassa, ei loppujen lopuksi olisikaan se, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella. Näin ollen on loogisesti mahdotonta kiistää sitä, että mikäli sitä, mitä suurempaa ei ole mahdollista ajatella, on mahdollista ajatella – jos se siis on mahdollinen olento – se on myös todella olemassa.
Aiheesta tarkemmin
Tämä Proslogion-argumentin käsittämistapa selvitetään Williamsin mukaan yksityiskohtaisesti ilmestymistään vielä odottavan Williams, Thomas & Visser, Sandra. Anselm. Great Medieval Thinkers. New York: Oxford University Press -teoksen viidennessä luvussa.
