Rekapitulaatioteoria

ApoWikistä
Versio hetkellä 18. tammikuuta 2009 kello 13.52 – tehnyt Darter (keskustelu | muokkaukset) (→‎Teorian historia: ---| |---)
Tämä artikkeli käsittelee polveutumisoppiin liittyvää teoriaa kriittisesti.
Ernst Haeckelin väärentämät kuvat selkärankaisten alkioista.

Rekapitulaatioteoria (aka. biogeneettinen peruslaki) on oppi, minkä mukaan selkärankaiset kertaavat kehityshistoriansa yksilönkehityksen aikana. Teorian esitti ensimmäisenä saksalainen eläintieteilijä Ernst Haeckel 1866. Huolimatta siitä, että teoria perustui alunalkaen väärennöksiin, mikä myönnetään1 tiedemaailmassa2'3 teorian ideaa käytetään nykyään biologian opetuksessa mm. Suomessa ja Yhdysvalloissa.

” Tales of scientific fraud excite the imagination for good reason. Getting away with this academic equivalent of murder and then being outed a century after your misdeeds makes even better copy. ”

—Jay Gould, Natural History 2000.(1)

Teorian historia

Charles Darwin piti selkärankaisten sikiönkehityksen yhtäläisyyksiä yhtenä evoluutioteorian tärkeimpänä todisteena4. Darwin sovelsi anti-darwinisti Karl Ernst Von Baerin (1792-1876) esittämää näkemystä, jonka mukaan eri lajien sikiöt muistuttavat toisiaan enemmän kuin aikuiset muodot5. Saksalainen evolutionisti Ernst Haeckel piirsi kuuluisaksi tulleen version näiden sikiöiden yhtäläisyyksistä. Haeckel valitsi kuvasarjaan teoriaan sopivimpia esimerkkieläimiä jättäen vaikeammin siihen sopivat "kuvan ulkopuolelle". Edustajiksi hän valitsi kalan, salamanterin, kilpikonnan, kanan, sian, lehmän, jäniksen ja ihmisen5. Lisäksi Haeckel väärensi valitsemiensakin sikiöiden rakenteen piirroksissaan muistuttamaan enemmän toisiaan. Jo Haeckelin elinaikana (1834-1919) piirros tiedettiin väärennökseksi6 ja mm. Assmuth ja Hull käsittelivät aihetta perusteellisesti 1915 ilmestyneessä teoksessaan Haeckel´s Fraud and Forgeries7, jossa käsiteltiin kymmeniä professori Haeckelin huijauksia. Valitettavasti polveutumisopin voittokulun samaistaminen Haeckelin persoonan ja hänen teeseihinsä varjeli, vastuksesta huolimatta, näiden oppien vaikutuksen morfologiaan ja embryologiaan näihin päiviin saakka.

Teoriaa, jonka mukaan sikiö käy kehityksensä aikana koko evolutiivisen historian läpi, alettiin kutsua rekapitulaatio-teoriaksi. Vaikka rekapitulaatioteoria usein mainitaan virheelliseksi, monia sen pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä vaalitaan edelleen. Rekapitulaatioteoria hylättiin 1900-luvun alussa ja embryologia (sikiötutkimus) jäi käytännössä neodarwinistisen synteesin ulkopuolelle. Kuuluisa embryologi Sir Gavin De Beer päätti 1958 ilmestyneen kirjansa sanoihin: "Evoluutio ei selitä embryologiaa8. Vasta 1970-luvulla alkaneen "molekyylivallankumouksen" myötä embryologia on jälleen alkanut kiinnostaa evoluutiotutkimusta 9. Viime vuosikymmeninä tutkimus näyttääkin karanneen oppikirjatasolta ja perinteiseltä darwinistiselta argumentoinnilta lähes saavuttamattomiin.

Aitoja kuvia selkärankaisten alkioista. Sikiöiden kehitysvaiheet etenevät vasemmalta oikealle

Suurempaan julkisuuteen piirrosten jo laajalti tiedetty harhaanjohtavuus tuli vuonna 1997, kun embryologi Michael Richardson vertasi kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa Haeckelin piirroksia sikiöistä otettuihin valokuviin. (ks. valokuvasarja vasemmalla) Ryhmä tutki 39 eläimen sikiöitä Australian pussieläimistä, Puerto Ricon puusammakoihin, Ranskan käärmeisiin ja englantilaiseen alligaattoriin. Heidän mukaansa eri lajien sikiöt olivat hyvin erilaisia2. Osa embryologiseen "todisteeseen" kiintyneitä biologeja on vähätellyt Haeckelin tekemiä väärennöksiä. Heidän mukaansa olennainen on kuitenkin säilynyt.

Puolitotuus

Darwinistisen argumentin perusidea oli Von Baerin lain mukaisesti se, että alkuvaiheissa sikiöt muistuttavat suuresti toisiaan. Futuyma kirjoitti vuonna 1983 ilmestyneessä anti-kreationistisessa kirjassaan:

” Miksi lajien, jotka lopulta kehittävät adaptaatioita täysin erilaisia elämäntapoja varten, tulisi olla lähes erottamattoman samankaltaisia varhaisvaiheissa? Miten Jumalan suunnitelma ihmisiä ja haita varten edellyttää niiden sikiöiden olevan lähes identtisiä?10 ”

Todellisuudessa kehityksen alkuvaiheessa sikiöt ovat varsin erilaisia. Vuodesta 1980 lähtien sikiönkehityksen varhaisvaiheiden ja Darwinin näkemyksen välinen ristiriita on kasvavissa määrin tunnustettu5'11. Hedelmöitymisen jälkeen tsygootti käy läpi useita halkijakoja (cleavages) joiden tuloksena syntyy rypäleasteeksi kutsuttu solupallo. Tämän jälkeen prosessi jatkuu gastrulaatioksi kutsutulla vaiheella, jonka jälkeen alkaa elinten muotoutuminen. 12 Tämä on siis varsinainen sikiökehityksen alkuvaihe, jossa erot eri lajien välillä ovat merkittäviä. Von Baerin laki kertoo näin ollen eräänlaisen puolitotuuden. Ns. pharyngula-vaihe, jossa yhtäläisyys on suurin tulee vasta gastrulaation jälkeen. Lisäksi tämänkin vaiheen käyttäminen monien "post-darwinistien" tavoin osoittamaan sikiöiden homologisuutta on ongelmallinen. Mm. valokuvausprojektin isän Michael Richardsonin mielenkiinto Haeckelin väärennöksiin heräsi, "koska ne eivät vastanneet hänen käsitystään niistä nopeuksista, joilla kalat, matelijat, linnut ja nisäkkäät kehittävät erityiset piirteensä2". Tähän fylotyyppiseen vaiheeseen liittyviin näennäisiin yhtäläisyyksiin liittyy ns. heterokronian ongelma, joka koskee tähän vaiheeseen saapumisen ajallisia eroja eri lajeilla13. Richardson ja muut toteavat yhden artikkelinsa lopuksi:

” ...kehitysmekanismien dissosiaatio on ristiriidassa sen laajalti levinneen käsityksen kanssa, jonka mukaan tietyt sikiönkehityksen vaiheet säilyisivät lähes muuttumattomana evoluution kuluessa13. ”

Kuvien käyttö nykypäivänä

Kuvia käytetään edelleen evoluution popularisoimisessa. (Kuvankaappaus YLE Teemalla esitetystä Lajien Synty -tiededokumentista)

Haeckelin kuvia käytetään toistuvasti evoluution popularisoimisessa. Esimerkiksi Yle Teemalla tammikuussa 2009 nähtävässä Richard Dawkinsin käsikirjoittamassa The Genius of Charles Darwin -dokumentissa (suom. Tiededokumentti: Lajien Synty) Dawkins esittää väärennöksiä todisteena evoluutiosta14.

Opetusmateriaalina

Yhdysvallat

Huolimatta siitä, että Haeckelin sikiösarjojen väärennösluonne tiedettiin jo tämän elinaikana, "taideteos" on säilyttänyt sitkeästi asemansa biologian oppikirjoissa. Amerikkalainen embryologi Jonathan Wells tutki kymmenen amerikkalaisen biologian oppikirjan esittämiä todisteita evoluutioteorian puolesta ja julkaisi tutkimuksensa kirjassa Icons of Evolution5. Kymmenestä tutkitusta kirjasta kahdeksan käytti Haeckelin piirrustukseen perustuvaa kuvasarjaa. Jokainen kirjoista oli kirjoitettu (copyright vuodesta päätellen) vuonna 1998 tai myöhemmin. Ehkä eniten keskustelua on herättänyt evoluutiobiologi Douglas Futuyman kirjoittama kirja Evolutionary Biology, jossa tämä Haeckelin piirros oli sovellettuna evoluutioteorian todisteeksi.

Suomi

Suomen lukiokirjoissa Heackelin väärrennöksistä johdettuja kuvia esitetään sangen suoraan evoluution todisteena.15'16

Lähteet

  1. > 1,0 1,1 Stephen Jay Gould: Abscheulich! (Atrocious!). Natural History, , nro March 2000, Vol. 109 Issue 2,, s. p42, 8p, 5bw. ISSN: 0028-0712.
  2. > 2,0 2,1 2,2 Richardson MK, Hanken J, Gooneratne ML, Pieau C, Raynaud A, Selwood L & Wright GM: There is no highly conserved embryonic stage in the verterbrates. Anatomy and Embryology, 1997, nro vol.196, s. 91-106. DOI 10.1007/s004290050082.
  3. ^ Elizabeth Pennisi: Haeckel's Embryos: Fraud Rediscovered. Science, 5.9.1997, nro Vol. 277, s. 1435.
  4. ^ Pekka Reinikainen: "Oppikirjojen vakiotodisteet evoluutiolle", DInosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 150. Kuva ja Sana, 2004. ISBN 951-585-117-3.
  5. > 5,0 5,1 5,2 5,3 Jonathan Wells: The Icons of Evolution, s. 61,83-84. Regnery Publishing, 2000. ISBN 0895262762.
  6. ^ Siegfried Scherer, Reinhard Junker: "luku V.10", Evoluutio – kriittinen analyysi. Datakirjat, 2000. ISBN 951-98558-0-7.
  7. ^ Frair W: . Creation Research Society Quarterly, September 1999, nro Vol 36, No 2.
  8. ^ DeBeer G: Embryos and Ancestors, s. 174. Oxford University Press, 1958.
  9. ^ Murillo-Gonzalez J.: Evolution of embryology: A synthesis of classical, experimental, and molecular perspectives.. Clinical Anatomy, 2001, nro 14(2), s. 158-163.
  10. ^ Futuyma D: Science on Trial, s. s. 48. lain. Johnson P. (1991) Darwin on Trial, ss. 70-71. , 1983.
  11. ^ Eri paradigmojen muutoksista mm. Hall B. K.: Balfour, Garstang and de Beer: The First Century of Evolutionary Embryology. American Zoologist, , nro Vol. 40, No. 5, s. 718–728 (abstract).
  12. ^ Niemi et al. s. 298-99
  13. > 13,0 13,1 Richardson M. K., Allen S. P., Wright G. M., Raynaud A. & J. Hanken: Somite number and vertebrate evolution. Development, 1998, nro 125, s. 151-160.
  14. ^ Russell Barnes: Tiededokumentti: Lajien Synty (The Genius of Charles Darwin). Iso-Britannia, 2008. Englanti
  15. ^ Lahti, Kimmo; Valste, Juha; Tolonen, Pasi: Biologia:Elämä (8.-10 painos), s. 33. "Yksilökehityksen samanlaisuus. Selkärankaislajien alkion- ja sikiökehityksen alkuvaiheet muistuttavat toisiaan suuresti, mikä selittyy sillä, että niillä on ollut yhteinen kantamuoto.". WSOY, 2007. ISBN 9789510280249.
  16. ^ Venäläinen, Juha; Happonen, Päivi; Holopainen, Mervi; Tenhunen, Antero; Sotkas, Panu; Tihtarinen-Ulmanen, Marja;: Bios 6: kertaus, s. 112. "Alkiokehityksen alkuvaiheessa eri selkärankaiset muistuttavat hyvin suuresti toisiaan. Sekä rotan (yläkuva) että ihmisen (alakuva) alkiossa näkyy hännän aihe. Kun alkio kehittyy pidemmälle, niiden lajityypilliset piirteet tulevat näkyviin.". WSOY, 2007. ISBN 978951027634.

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Rekapitulaatioteoria&oldid=2068”