Apologetiikan apologia
Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
– Luukkaan evankeliumin alku (Luuk. 1:1-4, KR1933/38)
Jos kuulee väitettävän, ettei kristillistä uskoa1 tarvitse tai edes saa perustella järjellisesti, voi vastata kysymällä, tarvitseeko tai saako kyseistä väitettä itseäänkään esittäjänsä mielestä perustella jotenkin järjellisesti,2 ja jos saa ja tarvitsee, niin millaisia perusteluita sille sitten ehkä olisi esitettävissä.3
Monet uskomukset ja kokonaiset uskomusjärjestelmät eivät ensinkään kestä kriittisiä kysymyksiä.4 Kristillinen apologeettinen toiminta on ottanut asiakseen osoittaa, että vastoin laajalle levinneitä harhaluuloja itse asiassa juuri raamatullisen kristinuskon tietosisältö sen sijaan kestää vihamielisimmänkin kritiikin kauttaaltaan selvästi paremmin kuin mikään muu tunnettu käsityskanta.
Mutta onko kristinuskon totuudella sitten itse uskomisen kannalta lopultakaan mitään merkitystä? Kannattaako kristillistä apologetiikkaa käytännössä lainkaan harjoittaa, vai onko se vain joutavaa puuhastelua ja resurssien suuntaamista pois sielujen pelastuksen ja kristillisen seurakunnan rakentamisen kannalta kiireellisemmistä ja tärkeämmistä toimista? Voisiko se jopa olla aidon kristillisen uskon syntymisen tai säilymisen esteenä?
Uskon ja perustelujen suhde
Tapauskertomuksia ulkomailta
Historia osoittaa, että useat ateistit ovat kääntyneet kristityiksi alettuaan epäillä omia olettamuksiaan ja tutustuttuaan kristinuskon perusteluihin. Esimerkiksi C. S. Lewis, Alister McGrath, ja Lee Strobel olivat vakaumuksellisia ateisteja, joiden kääntyminen kristityksi tapahtui suurelta osin älyllisten perusteluiden myötävaikutuksesta. Lisäksi viime vuosisadan tunnetuin ateisti Antony Flew kääntyi deistiksi älyllisten argumenttien takia.5
Tapauskertomuksia Suomesta
Myös uskonkriisit voivat aiheuttaa uskosta luopumista. Uskonkriisin voi aiheuttaa vaikkapa vakuuttuminen siitä, ettei Jumalaa ole olemassa – tavalla tai toisella. Esimerkkinä voidaan mainita Vesa Maanselän kääntymys agnostisismiin 2005.6 Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä päättivät tutkia, tapahtuuko ihmeparantumisia todella. Tutkimuksessaan he päätyivät tulokseen, ettei niitä ilmeisesti tapahdu.7 Apologeettisen agendan mukaista olisi todistaa, että ihmeparantumisia todella tapahtuu. Ihmeparantumisen dokumentoiminen siis olisi myös kristillisen agendan mukaista, sillä Maanselkä mitä todennäköisimmin olisi tällä hetkellä kristitty, jos ihmeparantumisista olisi vakuuttavaa todistusaineistoa.
Timo Tiainen oli ollut 23 vuotta kristillisessä uskossa, mutta kääntyi ateistiksi älyllisten perusteiden puuttuessa:
Pohjimmaltaan kantani on, että kaikki uskonnot ja erityisesti "kovia" historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevia väitteitä esittävät monoteistiset kirjauskonnot eivät ole poikkitieteellisessä tarkastelussa vakuuttavia, uskottavia eivätkä pakottavalla, kenelle tahansa rationaaliselle ihmiselle selvästi ilmentyvällä tavalla ainoita mahdollisia totuudellisia kuvauksia todellisuudesta. -- Todennäköisyys (vaikka terminä kenties ei ole tässä kohtaa toimivin) uskontojen, kuten kristinuskon tai islamin, jumaluuteen ja maailmaan liittuyvien väitteiden totuudellisuudelle on mielestäni vähäinen.
– Timo Tiainen8
Tiainen eli ateistina kolme vuotta, kunnes päätyi vuoden 2009 alkupuolella takaisin kristilliseen teismiin:
Nykyinen vakaumukseni ja maailmankatsomukseni on teistinen kristillisesti. Olen agnostinen teisti - en tiedä millään tieteellisellä tms. tavalla sitä, onko kristinuskon Jumala olemassa, mutta teen itseäni vakuuttavien perustelujen tähden uskonhypyn, vaikka en pystykään todistamaan uskoani tieteellisesti (ei siihen kukaan muukaan pysty). Uskollani on kuitenkin siis perusteita ja kerron ne tässä kolumnissa.
– Timo Tiainen9
Tiainen oli siis löytänyt itselleen älyllisiä perusteita uskolleen, ja hän korostaa kristillisen apologetiikan merkitystä uskon esteiden raivaajana:
Vakaumukseni muutos on pitempään jatkuneen henkisen ja älyllisen prosessin tulos, ei hetken mielijohdetta - älyllisen lähinnä siinä mielessä, että olen perehtynyt moderniin uusateismia arvostelevaan teistiseen ajatteluun ja kristilliseen apologiaan, mitkä osaltansa raivasivat minulta uskomisen järkiperäisiä esteitä pois ja saivat ymmärtämään oman ateistisen ja naturalistisen ajatteluni virheitä. Aloin vuoden 2009 alussa epäilemään ateismia ja naturalistis-materialistista metafysiikkaa (eli että vain "luonto" /aine ja energia on olemassa eikä ole mitään tuonpuoleista, transsendenttia ja jumalallista "todellisuuden tasoa"). Olen siis palannut siihen kristilliseen ydinvakaumukseen, joka minulla oli ollut 23 vuotta (eli usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja evankeliumiin Jeesuksessa olevasta armosta, lahjavanhurskaudesta, vapaudesta, rauhasta, ilosta ja ikuisesta elämästä, sekä usko Raamattuun Jumalan ilmoituksena).
– Timo Tiainen9
Tämän kerrottuaan Tiainen esittelee oman uskonsa älyllisenä perusteluna toimivan 14-kohtaisen kumulatiivisen argumentin kristinuskon puolesta.9
Todisteiden tarpeellisuudesta
2000-luvulla länsimainen ajan henki on sellainen, että ihmiset alkavat vaatia kaikelle todisteita. Hetki hetkeltä kristitty toisensa jälkeen luopuu uskostaan järkiperustein. Kielilläpuhuminen selitetään psykologialla, ihmeparantumiset huijauksilla ja usko hulluudella. Järjellisin perustein ei vain luovuta uskosta; ihmiset jättävät tulematta uskoon järjellisin perustein.
Evankelioiminen tapahtui muutama kymmentä vuotta sitten jotakuinkin näin:
- Evankelioitavalle lausutaan seuraava mantra: "Jeesus rakastaa sinua, on kuollut sinun puolestasi ja haluaa pelastaa sinut."
- Evankelioitava lankeaa polvilleen ja tulee uskoon.
Nykyään homma menee jotakuinkin näin:
- Evankelioitavalle lausutaan seuraava mantra: "Jeesus rakastaa sinua, on kuollut sinun puolestasi ja haluaa pelastaa sinut."
- Evankelioitava ei tule uskoon, koska ei usko Jeesuksen koskaan olleen olemassakaan, eikä siten siihenkään, että hän rakastaisi, olisi joskus kuollut tai haluaisi pelastaa evankelioitavan.
Apologeettisen osaamisen tarve
On hälyttävää, että monikaan kristitty ei osaa mitenkään puolustaa Jeesuksen olemassaoloa, vaikka se on suunnilleen niin selvää kuin mikään historiantutkimuksessa selvää voi olla.10 Ja tämä tietämättömyys aiheuttaa sen, että moni ohittaa evankeliumin nauraen. Tämän ajan ihmiset ovat älykköjä ja skeptikkoja. Miten kristittyjen tulisi tähän reagoida?
- - ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia-vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa-voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.
Ehkä kristittyjen tulisi olla älyköille älyköitä? Suuren osan kristityistä tulisi kyetä vähintäänkin jotenkuten – mieluummin paremmin – perustelemaan Jeesuksen historiallisuus. Jos joku hylkää evankeliumin siksi, ettei evankelioitava usko Jeesuksen olemassaoloon, niin se on evankelioitavalle heikompi homma kristityn perspektiivistä tarkasteltuna. Moni muukin asia olisi evankeliumin kannalta kannattavaa osata perustella.
Apologetiikan esievankelioiva tehtävä
On tärkeää ymmärtää, ettei apologetiikka ole mikään vaihtoehtoinen, skientistinen evankeliumi. Sitä voisi paremminkin kuvata evankelioinnin välineeksi, jolla raivataan Herralle tietä ja tasoitetaan Hänelle polkuja nykymaailmassa. Se luo evankeliumille uskottavuuden, jonka evankeliumi vaatii toimiakseen.
Norman Geisler ja Ron Brooks ovatkin määritelleet apologetiikan "evankeliumille valmistelevaksi työksi" (engl. pre-evangelism), jonka tavoitteena ei ole synnyttää uskoa, vaan auttaa ihmisiä evankeliumin perspektiivistä oikein.11
Katso myös
Internet
- Reasonable Faith: Testimonials, kertomuksia William Lane Craig:n uskoa perustelevan työn vaikutuksesta ihmisten elämään
Viitteet
- ^ tai ylipäänsä mitään "uskoa"
- ^ vai olisiko siihen ehkä uskottava täysin järjettömästi
- ^ Väitehän on täysin järjetön. Jos uskolla ei olisi järjellisiä perusteita, kuka tahansa voisi uskoa Marsissa asuviin jalkapallokuoriaisiin ihan yhtä hyvin kuin Jumalaankin. Tai jos uskolle ei tarvittaisi järjellisiä perusteita, yhdelläkään hindulla ei olisi mitään syytä kääntyä kristityksi. Järjellinen syy uskoa on tae sille, että uskomme totuuteen. Valheeseen ei kannata uskoa.
- ^ Melkein liiankin helppoja esimerkkejä kritiikitöntä hyväksyntää vaativista ideologioista ovat yhtäältä materialistinen kommunismi ja toisaalta islam (erityisesti islamismi), joiden valtaanpääsy on aina ja kaikkialla merkinnyt totalitaarisen yhteiskunnan rakentamisprojektin käynnistymistä. Tavoiteyhteiskunnan rakentajien toimintamalliin kuuluu tällöin mm. vapaan tiedonkulun ankara rajoittaminen ja "toisinajattelijoiden" kuten kristittyjen julkinen parjaaminen ja muu vainoaminen.
Vastaavaa mentaliteettia edustaa äärinaturalistien kanta, jonka mukaan ihmiset, varsinkin koululaiset, olisi pidettävä täysin tietämättöminä evoluutiohypoteesien tieteellisestä kritiikistä ja sen todistusaineistosta. - ^ Tarkemmin aiheesta artikkelista Antony Flew
- ^ Markus Hirsilä & Vesa Maanselkä: Herra tekee ihmeitä ilman määrää? (Kahden helluntailaisen selvitystyö nykyajan ihmeparantumiskertomuksista) 2006. Viitattu 20.6.2020. (Syyskuussa 2005 Hirsilä erosi helluntaiseurakunnasta ja Maanselkä identifioi maailmankatsomuksensa agnostiseksi.)
- ^ Tosin Matti Kankaanniemi on tehnyt esimerkiksi Hirsilän ja Maanselän analysoimasta dilatoivan kardiomyopatian keissistä täysin vastakkaisen raportin.
- ^ http://www.argumentti.fi/vapaana_kristinuskosta_jumalauskosta.php?coid=1
- > 9,0 9,1 9,2 http://www.argumentti.fi/timo_tiainen_vakaumukseni_kristillinen_teismi.php?coid=5
- ^ Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun. (Tieteen kuvalehti 3/2008, s. 12)
- ^ Koskenniemi, Erkki: Apologetiikka – uskon puolustus vai tuho? Viitattu 20.6.2020. (Geisler ja Brooks määrittelevät tarkoin tehtävänsä. Kyseessä on @pre-evangelism@, evankeliumin julistusta edeltävä työ. Kun evankeliumin julistaminen perustuu ilmestykseen, @pre-evangelism@ perustuu järkeen (s. 10). Sen tähtäimenä ei ole uskon syntyminen, vaan asioiden ymmärtäminen. Näin raivataan siis tietä evankeliumin julistamiselle ja uskolle.)
