"Suunnittelija on epätodennäköinen" (argumentti)

Kirjassa Jumalharha evoluutiobiologi Richard Dawkins esittää pääargumenttinaan Jumalan olemassaoloa vastaan väitteen, jonka mukaan Jumala on epätodennäköinen. Dawkins kirjoittaa Jumalan epätodennäköisyydestä kirjan neljännessä luvussa, joka on nimetty argumentin mukaan "Miksi miltei varmasti Jumalaa ei ole":

Epätodennäköisyyteen perustuva väite on suuri. Perinteisen suunnitteluun perustuvan väitteen valepuvussa se on helposti suosituin nykyään Jumalan olemassaolon puolesta esitetty väite, ja hämmästyttävän monet teistit pitävät sitä täysin ja äärimmäisen vakuuttavana. Se todella on erittäin vahva ja luullakseni vastaansanomaton väite – kuitenkin täsmälleen päinvastaiseen suuntaan kuin teistit tarkoittavat. Asianmukaisesti käytettynä epätodennäköisyyteen perustuva väite pääsee lähelle sen todistamista, että Jumalaa ei ole. Nimeni sen tilastolliselle osoittamiselle, että Jumalaa ei miltei varmasti ole, on lopullinen Boeing 747 -gambiitti eli pelinavaus.

Nimi tulee Fred Hoylen huvittavasta kuvaelmasta Boeing 747:stä ja romutarhasta. -- Hoyle sanoi, että elämän synnyn todennäköisyys maapallolla ei ole sen suurempi kuin että romutarhan läpi pyyhkäisevä hirmumyrsky onnistuu panemaan kokoon Boeing 747 lentokoneen. Muut ovat lainanneet vertausta viittaamaan monimutkaisten elävien olentojen myöhempään evoluutioon, jossa sillä on näennäinen uskottavuus. Täysin toimivan hevosen, kovakuoriaisen tai strutsin satunnaisen, osistaan kokoon panemisen vastaiset todennäköisyydet ovat samaa luokkaa kuin Boeing 747:n. --
Itse asiassa, kuten osoitan tässä luvussa, darwiniaaninen luonnonvalinta on ainoa tunnettu ratkaisu muuten vastausta vaille jäävään arvoitukseen, mistä informaatio tulee. Osoittautuu, että jumalhypoteesi yrittää saada jotakin ilmaiseksi. Riippumatta siitä, miten epätodennäköinen on asia, jota yritetään selittää olettamalla suunnittelija, suunnittelijan itse on oltava vähintään yhtä epätodennäköinen. Jumala on lopullinen Boeing 747.

– Richard Dawkins, Jumalharha¹

Argumentin voisi muotoilla myös loogiseksi päättelyketjuksi esimerkiksi näin:

1. Suunnitteluargumentin mukaan luonnossa on asioita, joiden syntyminen ohjaamattomalla luonnonprosessilla on äärimmäisen epätodennäköistä.
2. Suunnittelijoiden tiedetään tuottavan asioita, joiden syntyminen sattumalta olisi äärimmäisen epätodennäköistä.
3. Tämän takia suunnitteluteorian mukaan on perusteltua selittää näiden asioiden syntyminen suunnittelulla.
4. Kaikissa tuntemissamme tapauksissa suunnittelija on kuitenkin ollut monimutkaisempi kuin suunnittelun kohde.
5. Mitä monimutkaisempi asia on, sitä epätodennäköisempää on sen syntyminen sattumalta.
6. Monimutkaiset asiat ovat siis epätodennäköisiä.
7. Riippumatta siitä, miten epätodennäköinen on asia, jota yritetään selittää olettamalla suunnittelija, suunnittelijan itse on oltava vähintään yhtä epätodennäköinen.
8. Siispä suunnittelijan syntyminen on epätodennäköisempää kuin asia, jonka syntymistä suunnittelijalla pyrittiin todistamaan.

Argumentti perustuu suunnitteluteorian esittämän argumentin lisäksi käytännössä kolmelle premissille: (1) koska kaikissa tuntemissamme tapauksissa suunnittelija on ollut monimutkaisempi kuin suunnittelun kohde, näin on väistämättä jokaisen suunnittelijan kohdalla, (2) Jos asian syntyminen sattumalta on epätodennäköistä, sen olemassaolo on epätodennäköistä, sekä (3) suunnittelijan olemassaolo on tilastollinen ilmiö, joka tapahtuu sattumalta lähes äärettömän harvoin.

Epätodennäköisyyteen perustuva väite sanoo, että monimutkaiset asiat eivät ole voineet syntyä sattumalta. Monet määrittelevät "sattumalta syntymisen" synonyymiksi sille, että "muodostuu tahallisen suunnittelun poissaollessa". Tuskin siis on yllätys, että he ajattelevat, että epätodennäköisyys on todiste suunnittelusta.

– Richard Dawkins, Jumalharha¹

Kuka suunnitteli suunnittelijan?

Pääartikkeli: "Kuka suunnitteli suunnittelijan" (argumentti)

Dawkinsin argumentti on eräs muunnos klassisesta "kuka sitten suunnitteli suunnittelijan" -argumentista. Argumentti ei kuitenkaan ole järkevä kun sitä sovelletaan tavalliseen suunnitteluun. Esimerkiksi Dawkinsin kirjoja voidaan pitää suunniteltuina, vaikka Dawkins onkin monimutkaisempi kuin hänen kirjansa. Jos Dawkinsin argumentti olisi pätevä, emme voisi pitää mitään suunniteltuna. Tähän voidaan tietysti vastata, että tiedämme varmasti olevan olemassa ihmisiä, joten näiden suunnittelijoiden olemassaolon todennäköisyys tiedetään jo varmasti, ja se on tietysti suurempi kuin suunnitellun kohteen sattumalta syntymisen todennäköisyys. Tällöinkään emme voisi milloinkaan päätellä jonkun muun suunnittelijan olemassaoloa nähdessämme selkeästi suunnitellulta näyttävän asian.

Sattumalta syntymisen ja olemassaolon todennäköisyys sekaisin

Dawkins yrittää käytännössä sanoa, että suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyys on pienempi kuin suunnittelijan suunnittelemien asioiden sattumalta syntymisen todennäköisyys. Hänen logiikkansa voidaan esittää päättelyketjuna seuraavasti.

1. Suunnitellun asian (esim. Boeing 747) sattumalta syntymisen todennäköisyys on X.
2. Suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyys on pienempi kuin suunnitellun asian.
3. Suunnittelijan olemassaolon todennäköisyys on <X (vähemmän kuin X).

Tämä logiikka kuitenkin pettää kohdassa 3. Dawkins voisi luultavasti päätellä suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyyden suunniteltujen asioiden sattumalta syntymisen todennäköisyyden perusteella, muttei olemassaolon todennäköisyyttä. Tämä on helposti todistettavissa kaikilla suunnitelluiksi tiedetyillä asioilla.

1. Mona Lisan sattumalta syntymisen todennäköisyys on X (hyvin pieni luku).
2. Mona Lisan maalaajan sattumalta syntymisen todennäköisyys on vielä pienempi.
3. Mona Lisan maalaajan olemassaolon todennäköisyys on silti sadan prosentin paikkeilla.

Dawkins väittää, että Jumalaa ei mitä todennäköisimmin ole. Hän kuitenkin perustelee Jumalan olemassaolon epätodennäköisyyttä Jumalan sattumalta syntymisen epätodennäköisyydellä. Mitä epätodennäköisempää jonkin asian syntyminen sattumalta on, sitä todennäköisempää sen suunnittelu on. Ja jos jokin asia on aktuaalisesti suunniteltu, suunnittelijan olemassaolon todennäköisyys suunnittelun hetkellä on 100 %.

Jos Dawkinsin logiikka pelaisi, päättelyketjun pitisi näyttää seuraavalta.

1. Suunnitellun asian (esim. Boeing 747) sattumalta syntymisen todennäköisyys on X.
2. Suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyys on pienempi kuin suunnitellun asian.
3. Suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyys on <X (vähemmän kuin X).

On huomionarvoista, ettei suunnitellun asian sattumalta syntymisen todennäköisyydestä voida vetää johtopäätöksiä suunnittelijan olemassaolon todennäköisyydestä. Dawkins tekee juuri niin. Oli suunnitellun asian sattumalta syntymisen todennäköisyys miten pieni tahansa, suunnittelijan olemassaolon todennäköisyys on 100 % – suunnittelijan sattumalta syntymisen todennäköisyydestä riippumatta.

Katso myös

ApologetiikkaWiki

• Jumala
• Richard Dawkins
• Jumalharha
• Dawkinsharha

Internet

• Who Designed the Designer? – William Lane-Craig vastaa Richard Dawkinsille (YouTube)