Ero sivun ”Jeesus-myyttihypoteesit” versioiden välillä

ApoWikistä
(→‎Aiheesta muualla: lisätty erittäin hyvä linkki)
Rivi 79: Rivi 79:


* [http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/antiikin_sankaritarut_eivat_horjuta_evankeliumien_aitoutta/ Matti Kankaanniemi: ''Antiikin sankaritarut eivät horjuta evankeliumien aitoutta'']
* [http://www.ristinvoitto.fi/sisalto/artikkelit/antiikin_sankaritarut_eivat_horjuta_evankeliumien_aitoutta/ Matti Kankaanniemi: ''Antiikin sankaritarut eivät horjuta evankeliumien aitoutta'']
* [http://www.uskonpuolesta.fi/upkk/UP0706.pdf Pasi Turunen: Onko Jeesuksen neitseestäsyntymiskertomus lainattu pakanamytologioista?]
* [http://www.netikka.net/mpeltonen/jeesus3.htm Mauno Peltonen: ''Jeesus myytti?'']
* [http://www.netikka.net/mpeltonen/jeesus3.htm Mauno Peltonen: ''Jeesus myytti?'']
* [http://www.tektonics.org/copycat/copycathub.html Tektonics.org: "Copycathub"]
* [http://www.tektonics.org/copycat/copycathub.html Tektonics.org: "Copycathub"]

Versio 15. kesäkuuta 2010 kello 14.54

Jeesus-myyttihypoteesin mukaan henkilö, jonka tunnemme Jeesus Nasaretilaisena, ei ole historiallinen hahmo vaan myytti. Joidenkin Jeesus-myytin kannattajien mukaan Jeesus on antiikkisen mytologian konstruktio, kun taas jotkut uskovat Jeesukseen liitettyjen ominaisuuksien olevan aiemmilta historian ja taruston henkilöiltä lainattuja.

Ensimmäisiä hypoteesin kannattajia olivat ranskalaiset valistusajattelijat Constantin-François Volney ja Charles François Dupuis vuonna 1970. Sittemmin hypoteesiä ovat elvyttäneet mm. Earl Doherty, Robert M. Price ja George Albert Wells, mutta hypoteesin painoarvo historian- ja raamatuntutkijoiden parissa on olematon.1 Tieteen piirissä toimivat Jeesus-tutkijat suhtautuvat nykyään välinpitämättömästi antiikin tarujen ja evankeliumien väitettyihin yhtäläisyyksiin niiden todetun perättömyyden vuoksi, mikä on kuitenkin johtanut siihen, että Jeesus-myyttiä elättelevät maallikot ovat saaneet rauhassa levittää sensaatiohakuista propagandaansa.2

Historia

Termi Jeesus-myytti kattaa laajan kirjon ajatuksia, joita yhdistää käsitys, jonka mukaan Raamatun Jeesus Nasaretilainen ei ole historiallinen henkilö. Nykyiset teoriat syntyivät Jeesuksen yhtenäistä biografiaa selvittävässä tutkimuksessa 1900-luvulla. Max Müller argumentoi uskontojen juurien olevan myyttisissä tarinoissa Auringon syntymästä, kuolemasta ja uudelleensyntymästä.3

Kritiikkiä

Mysteeriuskontojen (todellisissa tai symbolisissa) uhraamismenoissa on nähty rinnakkaisuutta kuoleman ja ylösnousemuksen ideaan. Esim. Mithraan on liitetty myytti, jonka mukaan hän - varmistaakseen seuraajiensa pääsyn tuonpuoleiseen - olisi itse noussut taivaaseen. Varmat todisteet tällaisen myytin olemassaolosta kuitenkin puuttuvat. Eräisiin mysteeriuskontoihin liittyvien vastakohtaisuuksien: yö ja päivä, pimeys ja valo, yläpuolinen ja alapuolinen - on nähty heijastuvan UT:n kirjoituksissa. Ne ovat kuitenkin jokapäiväiseen, normaaliin kielenkäyttöön kuuluvaa sanastoa eivätkä sellaisenaan todista mitään.

Myyttisissä kuolevissa ja ylösnousevissa jumalissa on ainakin kolme selvää eroavuutta Jeesukseen:

  1. kukaan heistä ei Jeesuksen tavoin kuollut muiden edestä,
  2. vain Jeesus kuoli tarkoituksellisesti syntien edestä ja
  3. vain hän kuoli vapaaehtoisesti.

Nämä kaikki ominaisuudet ovat välttämättömiä Jeesukselle kristillisen pelastusteologian viitekehyksessä.

Ylösnousemus

Buddha

Buddhan eli Siddharta Gautaman ja Jeesuksen elämässä on väitetty esiintyvän mm. seuraavia yhtäläisyyksiä: 

   * Neitseestä syntyminen.

Buddhalla oli isä jonka nimi oli Suddhodana. Tarina ei anna mitään viitteitä siitä ettei hän olisi myös Buddhan biologinen isä. 

   * Buddhan inkarnaatio tapahtui pyhän hengen vaikutuksesta.

Hänen äitinsä näki unen valkoisesta norsusta sinä yönä kun Buddha sai alkunsa. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä minkään hengen aikaansaaman sikiämisen kanssa. 

   * Jeesus kohdussa läpinäkyvänä kristallina, kauniina kuin kukka.

Jeesuksesta ei kerrota mitään tällaista. 

   * Jeesuksen sanotaan syntyneen joulupäivänä.

Jeesuksen syntymää tosiaan juhlitaan jouluna, mutta meillä ei ole perusteita uskoa hänen todella syntyneen silloin. On paljon luultavampaa että kristityt antoivat pakanalliselle keskitalven valonjuhlalle kristillisen sisällön. 

   * Buddhan luona kävi viisaita miehiä jotka tunnistivat hänet jumalaksi.

Viisaat miehet eivät tunnistaneet häntä jumalaksi, vaan kuninkaaksi tai pyhäksi mieheksi. Yhden kerrotaan jopa ennustaneen, että hänestä tulee valaistunut, eli Buddha. Tämän ei pitäisi olla valtavan yllättävää, kun ottaa huomioon, että paikalle oikein kutsuttiin 8 bramiinia ennustamaan lapsen tulevaisuutta. 

   * Jeesus sanoi sylivauvana äidilleen olevansa Jumalan Poika.

Evankeliumeissa ei kerrota Jeesuksen sanoneen mitään tällaista. Buddha saattoi mahdollisesti sanoakin niin, mutta kuitenkaan tässä ei ole yhtäläisyyttä. 

   * Ylösnousemus

Buddhan ruumis poltettiin hänen kuolemansa jälkeen. Tuhkat siroteltiin vähän joka paikkaan josta ne sitten saattoivat tietysti nousta vaikka tuulen mukana taivaalle. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä varsinaisen ylösnousemuksen kanssa. 

   * Jeesus siirtyi ruumiillisesti taivaaseen.

Buddhan henki vapautui elämän kiertokulusta parinirvanaan. Tässäkään kohdassa ei voi varsinaisesti puhua vastaavuudesta. 

   * Ikuinen, Alfa ja Omega, alku ja loppu.

Kaikki muuthan ovat ikuisen jälleensyntymisen kehän vankeja, mutta Buddha juuri vapautui tästä ikuisesta kärsimyksestä. 

   * Jeesuksen toinen tuleminen

Siddharta ei aikonut tehdä minkäänlaista paluuta. Eri asia taas on, että odotetaanko vielä seuraavaa buddhaa.

Dionysos

Dionysos oli viinin ja juominkien jumala. Häneen liittyy eräs myytti, jossa Zeuksen kerrotaan rakastuneen Semele -nimiseen prinsessaan, lähestyneen tätä ihmismuodossa ja saaneen Semelen raskaaksi. Zeuksen mustasukkainen puoliso, Hera ilmaantui vanhan naisen hahmossa taloon, jossa Zeus ja Semele olivat, jolloin näiden puuhat paljastuivat. Valepukuinen Hera uskotteli Semelelle, ettei Zeus todellisuudessa olllut jumalien kuningas, vaan ainoastaan väitti niin saadakseen Semelen sänkyyn. Kun Zeus tuli seuraavan kerran, Semele pyysi saada esittää toiveen. Zeus vannoi täyttävänsä sen. "Ilmesty minulle samanlaisena kuin Heralle, kun rakastelet hänen kanssaan" pyysi Semele. Hermes ilmestyi taivaallisessa kunniassaan ja Semele paloi karrelle. Hermes -jumala otti talteen hänen sikiönsä ja vei sen Zeukselle, joka ompeli sen reiteensä. Kolme kuukautta myöhemmin hän poisti ompeleen, jolloin Dionysos syntyi. Jotkut tulkitsevat tämän niin, että Dionysos kuoli ja syntyi uudestaan. Tarkkaan luettuna myytti kuitenkin kertoo hänen syntyneen vain kerran.

Toinen versio myytistä kertoo Zeuksen yhtyneen tyttäreensä Persefoneen, joka synnytti pojan nimeltä Zagreus, toiselta nimeltään Dionysos. Mustasukkaisuudessaan Hera usutti titaani- hirviöt iskemään lapseen. Nämä houkuttelivat lapsen luokseen, tappoivat ja paloittelivat hänet ja söivät ruumiin. Sydän kuitenkin säästyi ja Athene -jumalatar toimitti sen Zeukselle. Zeus nielaisi sydämen ja sen jälkeen siitti Semelen, jolloin Dionysos syntyi uudestaan. Suuttunut Zeus tuhosi sitten titaanit, joiden tuhkasta syntyi ihmiskunta! Ei tämäkään myytti pahemmin muistuta Jeesuksen ylösnousemusta, eikä tunnu uskottavalta että UT:n kirjoittajat olisivat ammentaneet tällaisesta materiaalista.

Serapis

Ptolemaiosten aikana syntyi Egyptissä uusi kultti, jossa palvottiin Serapis -nimistä jumaluutta. Serapis oli eräänlainen yhdistelmäjumala, johon liitettiin ominaisuuksia Niilin jumala Osiriksesta, lääketaidon jumala Asklepioksesta, Olympian ylijumala Jupiterista (Zeus), ja Manalan jumala Plutosta. Tällainen jumaluus palveli hellenististen hallitsijoiden yhdenmukaistamispyrkimyksiä, koska erilaisen taustan omaavat saattoivat nähdä siinä omien jumaliensa piirteitä.

Kreikkalaiset omaksuivat myös aineksia laajalle levinneestä egyptiläisestä Isis -kultista siirtäen niitä luovasti omiin jumaluuksiinsa. Rooman valtakunnan alueella kultti muuttui ja sen alkuperäiset ominaisuudet hävisivät lähes täydellisesti. Ptolemaiokset muokkasivat siitä ja muista aineksista Serapis-kultin. Kuten aiemmin näimme, alkuperäinen Osiris kuoli mutta ei ylösnoussut. Serapiksen kohdalla ei voi puhua kuolemasta eikä ylösnousemuksesta, koska hän oli sekoitus useammasta jumalasta. Apis -motiivikaan ei paljon auta, koska Apis-härkä kuoltuaan muuttui Manalan Osirikseksi, joka ei noussut sieltä ylös

Aiheesta muualla

Katso myös

Viitteet

  1. ^ Uro, Risto; Lehtipuu, Outi: Nasaretilaisen historia, s. 250. Kirjapaja, 1997. 951-625-457-8. (Teoriat myyttiin perustuvasta, täysin epähistoriallisesta Jeesuksesta ovat vailla tieteellistä arvoa, vaikka onkin selvää, etteivät ensimmäiset kristityt kirjoittajat pyrkineet puolueettomaan historiankirjoitukseen.)
    Virtually all biblical scholars acknowledge that there is enough information from ancient non-Christian sources to give lie to the myth (still, however, widely believed in popular circles and by some scholars in other fields - see esp. G. A. Wells) which claims that Jesus never existed., Green, Joel B, Mcknight, I, and Marshall, Howard (editors), Dictionary of Jesus and the Gospels: A Compendium Of Contemporary Biblical Scholarship, page 292 (New England:1992) ISBN 978-0851106465. See however the contrary veiw expressed By Historian and biblical scholar, Charles Guignebert, in note 71 below.
    The denial of Jesus' historicity has never convinced any large number of people, in or out of technical circles, nor did it in the first part of the century., Weaver, Walter P, 'The historical Jesus in the twentieth century, 1900-1950', page 71 (Pennsylvania:1999) ISBN 978-1563382802
    Among New Testament scholars and historians, the theory of Jesus' nonexistence remains effectively dead as a scholarly question., Van Voorst, Robert E, 'NonExistence Hypothesis', in Houlden, James Leslie (editor), Jesus in History, Thought, and Culture: An Encyclopedia, page 660 (Santa Barbara: 2003) ISBN 978-1576078570
  2. ^ Kankaanniemi, Matti: Antiikin sankaritarut eivät horjuta evankeliumien aitoutta. Ristin Voitto, 8.10.2008, nro 41, s. 10–11. Kerava: Aikamedia. (Varsinaisessa tieteellisessä Jeesus-tutkimuksessa näistä syytöksistä ja evankeliumien ja pelastajamyyttien yhtäläisyyksistä ei - - ole juuri innostuttu. Yleensä sensaatioväitteiden tueksi esitetyt perustelut eivät nimittäin kestä tarkempaa tarkastelua. Tutkijoiden välinpitämättömyys on kuitenkin johtanut siihen, että villejä teorioitaan kehittelevät amatöörit voivat rauhassa viljellä näkemyksiään mediassa.)
  3. ^ Jaan Puhvel, Comparative Mythology, Johns Hopkins University Press, 1987, p.14

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Jeesus-myyttihypoteesit&oldid=7134”