Ateismin määritelmä

Kuvittele, että sinulta kysyttäisiin, uskotko hattivattien olemassaoloon. Vastaat luultavasti "En!" Et siis usko, että hattivatteja on olemassa. Eli uskot, että hattivatteja ei ole olemassa. Joidenkuiden mukaan kaksi edellistä virkettä tarkoittavat eri asiaa.

Ateismin määritelmästä ei vallitse yksimielisyyttä. Yleisesti eri määritelmien yhteisinä piirteinä on joko näkemys, että jumalia ei ole olemassa tai jumalauskon hylkääminen.¹ Ateismi on esiintynyt historian aikana eri ilmenemismuodoin ja eri perustein.² Tämä on vaikuttanut ateismin määrittelemisen vaikeuteen.³ Ateistisen maailmankuvan omaavia henkilöitä kutsutaan ateisteiksi ja teistisen maailmankuvan omaavia teisteiksi.

On muodissa puhua positiivisesta- ja negatiivisesta ateismista. Tätä erottelua käyttää mm. Michael Martin. Tähän muotoiluun on lisätty Michael Martinin jaottelu positiivisiin ateisteihin ja negatiivisen ateisteihin.⁴ Positiiviset ateistit katsovat, että jumalien olemassaoloa voidaan pitää todistettavasti epätotena. Negatiiviset ateistit, joiden mielestä jumalan tai jumalien olemassaolon puolesta ei ole esitetty mitään todisteita.⁵

Ateismi on teismin kielto

A-teismi eli ei-teismi on sananmukaisesti teismin kielto.⁶ Teismin määritelmästä ei ole kiistelty juuri koskaan, joten tässä artikkelissa ateismi määritellään teismin kautta eli kieltämällä teismi.

Teismi ja ateismi uskomuksina

Ateismi ja teismi voidaan molemmat ymmärtää uskomuksina, joiden sisältö on päinvastainen.

• Teismi on uskomus, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Ateismi on teismin vastakohta, ja voimme kieltää teismin kahdella tavalla.

• Ateismi on uskomus, jonka mukaan jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.
• Ateismi ei ole uskomus, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Jälkimmäisen ateismin määritelmän perusteella ateismilla voidaan tarkoittaa mitä vain paitsi teismiä, ja sitä voidaan pitää järjettömänä sekä merkitystään vastaamattomana. Harva puhuja tarkoittaa ateismilla haulikkoa, joten jälkimmäinen määritelmä on huono.

Teismi ja ateismi väitelauseina

Teismi voidaan ymmärtää myös väitelauseena.

• Teismi: "Jumala tai jumalia on olemassa."

Teistinen väitelause voidaan kieltää järkevästi vain yhdellä tavalla, eli seuraavasti:

• Ateismi: "Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa."

On esitetty myös muunlaisia määritelmiä. Erään määritelmän mukaan⁷ ateismi tarkoittaa jumaluskon puuttumista eli ateisti ei usko jumalien olemassaoloon. Tämän määritelmän ongelma on kuitenkin se, että tällöin mm. kivet ja tietokoneet olisivat ateisteja.

Ontologinen ateismin määritelmä

Väitelauseena jumalausko eli teismi on väite, jonka mukaan on olemassa jumala tai jumalia: Jumala on olemassa. Tällöin jumalauskon kielto on väite Jumala ei ole olemassa. Henkilö X, joka on sitä mieltä, että jumala on olemassa on jumalauskoinen eli teisti. Henkilö X, joka on sitä mieltä että jumala ei ole olemassa on jumalaton eli ateisti.⁸
Esimerkiksi George H. Smithin mukaan ateismi on väitelause: ”ei ole olemassa jumalaa tai jumalia”. ⁹ Tämä määritelmä esittää ontologisen eli olemassaoloa koskevan käsityksen.¹⁰

Olemassaoloa koskevina kantoina nämä ovat toisensa poissulkevat, eli kukaan järkevä henkilö ei voi olla yhtä aikaa teisti ja ateisti, koska väitteet muodostaisivat ristiriitaisen käsitysten joukon.¹¹ Sen sijaan jotkut ajattelevat, että on pidättäydyttävä kannanotosta jumalan olemassaoloon puolesta tai vastaan. Tällöin henkilö X ei kannata teismiä eikä ateismia. Tätä kantaa jumalan olemassaoloon voidaan luonnehtia epäilyksi. Tämäkin käsitys on silti kannanotto, joka perustuu harkintaan ja perusteiden punnitsemiseen. Thomas Henry Huxley esitti, että tätä kannanottoa kutsuttaisiin agnostismiksi.⁸

Tietoteoreettisen ateistin määritelmä

Kun ateismilla tarkoitetaan tiedollista asennetta (joku henkilö X on sitä mieltä, että on olemassa jumala), on mahdollista kieltää jumalausko kahdella tavalla. Kielto voi tapahtua Ilkka Niiniluodon luonnehdinnan mukaan ”ulkoapäin”, jolloin a-teismi eli ei-teismi on (henkilö X:n osalta) uskon puutetta jumalan olemassaoloon. Sen sijaan ”sisäinen kielto” johtaa kapeaan määritelmään, jonka mukaan ateismi on käsitys, jonka mukaan jumalia ei ole olemassa. Ilkka Niiniluoto pitää jälkimmäistä tulkintaa loogisesti vahvempana siinä mielessä, että, olettaen henkilö X:n käsitysten ristiriidattomuuden, jälkimmäisestä väitteestä seuraa ensimmäinen, mutta ei päinvastoin.¹²

Filosofi Michael Scriven on muotoillut ateistin, agnostikon ja teistin määritelmän tietoteoreettisena käsityksenä, jolloin käsitys ateismin, agnostisismin ja teismin suhteen voi olla eriasteinen.¹³

Käsitys jumalan olemassaolosta	Nimitys
1. Vahvoja todisteita olemassaoloa vastaan, ei mitään todisteita puolesta	Positiivinen ateisti
2. Ei mitään yleisiä tai erityisiä perusteita tai todisteita puolesta	Negatiivinen ateisti
3. Joitakin yleisiä tai erityisiä perusteita puolesta, silti epätodennäköinen	Skeptikko, agnostikko laajassa merkityksessä, vaikka pitää jumalan olemassaoloa epätodennäköisenä, pitää sitä mahdollisena
4. Todisteita puolesta ja vastaan yhtä paljon, todennäköisyys 50 %	Agnostikko kapeassa merkityksessä, ei ota mitään kantaa kummankaan puolesta
5. Vahvoja todisteita puolesta, silti ristiriitaisuuksia ja todisteita vastaan	Käytännön teisti, agnostikko laajassa merkityksessä
6. Vahvoja todisteita puolesta eikä mitään todisteita vastaan. Todistuva tavanomaisessa mielessä	Moderni teisti
7. Suoraan todistuva vastaansanomattomilla tosiasioilla	Vanhakantainen teisti

Michael Martinin tavoin myös filosofi Paul Edwards on tietoisesti poikennut määritelmästä, jonka mukaan ateisti pitää jumalan olemassaoloa koskevaa lausetta J epätotena. Hän määrittelee ateistin henkilönä, joka hylkää jumalauskon. Tällöin hylkäyksellä voi olla muitakin perusteita kuin J:n epätotena pitäminen. Michael Martin toteaa, että negatiivisen ateismin käsite on laajempi kuin Edwardsin ateismin käsite, sillä negatiivisen ateismin käsite lukee ateisteiksi myös henkilöt, joita yksinkertaisesti puuttuu usko jumalaan, eikä tämän uskon puuttumisen tarvitse olla tulosta uskon hylkäämisestä. Ilkka Niiniluodon mukaan tässä suhteessa Kari Saaren ateismin määritelmä näytön puuttumisesta seuraavana uskon puuttumisena on lähempänä Edwardsia kuin Martinia.

Ateistin määrittelemistä jumalankieltäjäksi on Suomessa vastustanut esimerkiksi Kari Saari¹⁴ Arvostellessaan Vapaa Ajattelija -lehdessä 4/90¹⁵ Ilkka Niiniluodon ja Anssi Kuuselan kirjoittamaa elämänkatsomustiedon oppikirjaa¹⁶ Kari Saari piti tätä määritelmää ”erittäin pahana virheenä” ja sen sijaan ateisti tulisi määritellä ”henkilöksi, joka ei usko jumalan olemassaoloon”, jolloin ateismi on ”näytön puuttumisesta seuraavaa uskon puuttumista”.¹⁷

Teistinen kritiikki

Kuten nähdään, ateismin määrittely-yritysten yhteisenä piirteenä on jonkin kieltäminen, hylkääminen tai puuttuminen. Tämä vastaa klassisen teologian (jo vanhalta ajalta periytyvää) näkemystä synnin määrittelemisestä perimmältään hyvän puuttumisena: ainoastaan Jumala kykenee luomaan, Saatana ainoastaan pilaamaan sitä, minkä Jumala on ensin saattanut hyvänä olemaan — ensin itsensä, sitten muita ja muuta. Toisen klassisen määritelmän mukaan usko on avoimet/avatut silmät; ateistin hengelliset silmät taas ovat mahdollisimman tiukasti ummessa. Näin ymmärretyn ateistin voisi siis klassisen kristillisen teologian valossa määritellä ihmiseksi, jonka Saatana on niin sokaissut, että häneltä puuttuu usko Jumalaan. Tämä määritelmä kuitenkin edellyttää kristillistä käsitteistöä, joka sekin ateistilta tietenkin puuttuu.

Hengellinen pimeys synnyttää myös järjen pimentymistä, mikä tuleekin yllä hyvin selvästi esille. Koko idea siitä, että olisi olemassa jokin "yhteinen ateismi", jonka määrittely vain jostain kumman syystä osoittautuisi hirmu vaikeaksi, on kökkö. Tämä on niin ilmeistä, että se jo artikkelin alussa lähes myönnetään: "Ateismi on esiintynyt historian aikana eri ilmenemismuodoin ja eri perustein. Tämä on vaikuttanut ateismin määrittelemisen vaikeuteen." Vikana tässä on eräänlainen sanamagia: jos jostain syystä samalla nimellä historian eri tilanteissa kutsuttuja mutta muuten erilaisia käsityksiä halutaan niputtaa yhteen tietämättä jo valmiiksi, mikä niitä tarkkaan ottaen yhdistäisi, niin totta kai määritelmän etsiminen jälkikäteen on epätoivoinen yritys; lisäongelmana näyttäisi olevan se, ettei ole osattu päättää, olisiko määrittelyn tarkoituksena lähinnä vain historiassa todella esiintyneiden vaiko kaikkien kuviteltavissa olevien käsitysten luokittelu. Joka tapauksessa olisi kannattanut ensin miettiä, millaisista ajattelutavoista oikein halutaan puhua, sitten yrittää löytää kutakin erikseen mahdollisimman hyvin kuvaava kielellinen ilmaus ja antaa kunkin ilmauksen merkitykselle lopuksi mahdollisimman selkeä ja toimiva määritelmä.

Jos nyt joka tapauksessa halutaan, että jokin hyvin määritelty "ateismi" olisi olemassa ja kun sen kerran olisi oltava jonkin kieltämistä, hylkäämistä tai puuttumista, olisi välttämätöntä ensin määritellä se, minkä ateisti kieltää tai hylkää tai mitä häneltä puuttuu. "Usko jumalaan tai jumaliin" ei ole hyvin määritelty käsite: vanhalla ajalla nimenomaan kristittyjä syytettiin "ateismista", heiltä kun puuttui usko ympärillä asuvien pakanoiden palvomiin jumaliin; näiltä pakanoilta taas puuttui usko Raamatun Jumalaan, joten kristityt aivan yhtä hyvin saattoivat nimittää heitä "jumalattomiksi" eli "ateisteiksi". Näin on todella tapahtunutkin, mikä on dokumentoitu ainakin Polykarpoksen marttyyriossa (Smyrnan piispan Polykarpoksen marttyyrikuolemaa koskevassa yksityiskohtaisessa kertomuksessa).

Käsite, joka voi tarkoittaa joko monoteisteja, jotka eivät usko polyteistien moniin jumaliin, polyteistejä, jotka eivät usko monoteistien yhteen jumalaan, tai sitten sellaisia, joilla ylipäänsä on vaihtelevantasoisia epäilyksiä joidenkuiden aikalaistensa uskonnollisten vakaumusten todenmukaisuudesta, voi viitata jokseenkin kaikkiin ihmisiin eikä siksi viittaa erityisesti keihinkään. Jos joku siis haluaa käännyttää ihmisiä "ateisteiksi", vaikkei koko käsitettä ole pystytty edes mielekkäästi määrittelemään, toiminta on ulkopuolelta tarkastellen yhtä tarkoituksetonta kuin rahan siirtely taskuista toisiin ja taas takaisin sillä perusteella, että halutaan saada "taskusta poistettua rahaa".

Vaikkei Jumalan välttämättömästä olemassaolosta olisi muuta todistetta kuin sen kieltäjien ilmeinen kyvyttömyys saada edes ymmärrettävästi esitetyksi, mitä he oikeastaan katsovat tai eivät katso tekevänsä tai edustavansa, todistusaineisto olisi jo varsin painava: matematiikassakin käytetään epäsuoraa todistusta, jossa ideana on ensin kokeeksi kieltää se, mikä itse asiassa tahdotaan todistaa oikeaksi, ja sitten osoittaa, että näin menetellen joudutaan mahdottomaan tilanteeseen. Teistin ei tässä suhteessa tarvitse näköjään juuri vaivautua: "ateistit" tekevät sen itse.

Aiheesta muualla

• Cooke, Bill: Agnostismin nousu ja tuho. Vapaa Ajattelija, 2000, nro 3/00. (The decline and fall of agnosticism, Editorial, The New Zealand Rationalist & Humanist, Autumn 2000. Suomentanut Erkki Hartikainen.