Ero sivun ”Rekapitulaatioteoria” versioiden välillä

ApoWikistä
p (→‎Teorian historia: syntaksitypo)
(→‎Teorian historia: Lisää Matti Kankaanniemen matskua)
Rivi 4: Rivi 4:
{{Sitaatti3|center|Tales of scientific fraud excite the imagination for good reason. Getting away with this academic equivalent of murder and then being outed a century after your misdeeds makes even better copy.|Jay Gould|Natural History 2000.<sup>(</sup><ref name="Gould" /><sup>)</sup>}}
{{Sitaatti3|center|Tales of scientific fraud excite the imagination for good reason. Getting away with this academic equivalent of murder and then being outed a century after your misdeeds makes even better copy.|Jay Gould|Natural History 2000.<sup>(</sup><ref name="Gould" /><sup>)</sup>}}
==Teorian historia==
==Teorian historia==
Charles Darwin piti selkärankaisten sikiönkehityksen yhtäläisyyksiä yhtenä evoluutioteorian tärkeimpänä todisteena<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Pekka Reinikainen]] | Nimeke = [[DInosaurusten arvoitus ja Raamattu]] | Julkaisija = Kuva ja Sana | Vuosi = 2004 | Kappale = Oppikirjojen vakiotodisteet evoluutiolle | Sivu = 150 | Selite = | Tunniste = ISBN 951-585-117-3}}</ref>. Darwin sovelsi anti-darwinisti Karl Ernst Von Baerin (1792-1876) esittämää näkemystä, jonka mukaan eri lajien sikiöt muistuttavat toisiaan enemmän kuin aikuiset muodot<ref name = "IconsEvo">{{Kirjaviite | Tekijä = Jonathan Wells | Nimeke = The Icons of Evolution | Julkaisija = Regnery Publishing | Vuosi = 2000 | Kappale = | Sivu = 83-84 | Selite = | Tunniste = ISBN 0895262762}}</ref>. Saksalainen evolutionisti Ernst Haeckel piirsi kuuluisaksi tulleen version näiden sikiöiden yhtäläisyyksistä. Haeckel valitsi kuvasarjaan teoriaan sopivimpia esimerkkieläimiä jättäen vaikeammin siihen sopivat "kuvan ulkopuolelle". Edustajiksi hän valitsi kalan, salamanterin, kilpikonnan, kanan, sian, lehmän, jäniksen ja ihmisen<ref name = "IconsEvo"/>. Lisäksi Haeckel väärensi valitsemiensakin sikiöiden rakenteen piirroksissaan muistuttamaan enemmän toisiaan. Jo Haeckelin elinaikana (1834-1919) piirros tiedettiin väärennökseksi<ref name = "evoluutKriit">{{Kirjaviite | Tekijä = Siegfried Scherer, Reinhard Junker | Nimeke = [[Evoluutio – kriittinen analyysi]] | Julkaisija = [http://www.datakirjatkustannus.fi/ Datakirjat] | Vuosi = 2000 | Kappale = luku V.10 | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 951-98558-0-7}} </ref> ja mm. Assmuth ja Hull käsittelivät aihetta perusteellisesti 1915 ilmestyneessä teoksessaan Haeckel´s Fraud and Forgeries<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Frair W | Otsikko =  | Julkaisu = Creation Research Society Quarterly | Ajankohta = September 1999 | Numero = Vol 36, No 2 | Sivut = | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>, jossa käsiteltiin kymmeniä professori Haeckelin huijauksia. Valitettavasti polveutumisopin voittokulun samaistaminen Haeckelin persoonan ja hänen teeseihinsä varjeli, vastuksesta huolimatta, näiden oppien vaikutuksen [[AW:S#morfologia|morfologiaan]] ja [[AW:S#embryologia|embryologiaan]] näihin päiviin saakka. Teoriaa, jonka mukaan sikiö käy kehityksensä aikana koko evolutiivisen historian läpi, alettiin kutsua rekapitulaatio-teoriaksi. Vaikka rekapitulaatioteoria usein mainitaan virheelliseksi, monia sen pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä vaalitaan edelleen. Rekapitulaatioteoria hylättiin 1900-luvun alussa ja embryologia (sikiötutkimus) jäi käytännössä neodarwinistisen synteesin ulkopuolelle. Kuuluisa embryologi Sir Gavin De Beer päätti 1958 ilmestyneen kirjansa sanoihin: "Evoluutio ei selitä embryologiaa<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = DeBeer G | Nimeke = Embryos and Ancestors | Julkaisija = Oxford University Press | Vuosi = 1958 | Kappale = | Sivu = 174 | Selite = | Tunniste = }}</ref>. Vasta 1970-luvulla alkaneen "molekyylivallankumouksen" myötä embryologia on jälleen alkanut kiinnostaa evoluutiotutkimusta <ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Murillo-Gonzalez J. | Otsikko = Evolution of embryology: A synthesis of classical, experimental, and molecular perspectives. | Julkaisu = Clinical Anatomy | Ajankohta = 2001 | Numero = 14(2) | Sivut = 158-163 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>. Viime vuosikymmeninä tutkimus näyttääkin karanneen oppikirjatasolta ja perinteiseltä darwinistiselta argumentoinnilta lähes saavuttamattomiin.   
Charles Darwin piti selkärankaisten sikiönkehityksen yhtäläisyyksiä yhtenä evoluutioteorian tärkeimpänä todisteena<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = [[Pekka Reinikainen]] | Nimeke = [[DInosaurusten arvoitus ja Raamattu]] | Julkaisija = Kuva ja Sana | Vuosi = 2004 | Kappale = Oppikirjojen vakiotodisteet evoluutiolle | Sivu = 150 | Selite = | Tunniste = ISBN 951-585-117-3}}</ref>. Darwin sovelsi anti-darwinisti Karl Ernst Von Baerin (1792-1876) esittämää näkemystä, jonka mukaan eri lajien sikiöt muistuttavat toisiaan enemmän kuin aikuiset muodot<ref name = "IconsEvo">{{Kirjaviite | Tekijä = Jonathan Wells | Nimeke = The Icons of Evolution | Julkaisija = Regnery Publishing | Vuosi = 2000 | Kappale = | Sivu = 83-84 | Selite = | Tunniste = ISBN 0895262762}}</ref>. Saksalainen evolutionisti Ernst Haeckel piirsi kuuluisaksi tulleen version näiden sikiöiden yhtäläisyyksistä. Haeckel valitsi kuvasarjaan teoriaan sopivimpia esimerkkieläimiä jättäen vaikeammin siihen sopivat "kuvan ulkopuolelle". Edustajiksi hän valitsi kalan, salamanterin, kilpikonnan, kanan, sian, lehmän, jäniksen ja ihmisen<ref name = "IconsEvo"/>. Lisäksi Haeckel väärensi valitsemiensakin sikiöiden rakenteen piirroksissaan muistuttamaan enemmän toisiaan. Jo Haeckelin elinaikana (1834-1919) piirros tiedettiin väärennökseksi<ref name = "evoluutKriit">{{Kirjaviite | Tekijä = Siegfried Scherer, Reinhard Junker | Nimeke = [[Evoluutio – kriittinen analyysi]] | Julkaisija = [http://www.datakirjatkustannus.fi/ Datakirjat] | Vuosi = 2000 | Kappale = luku V.10 | Sivu = | Selite = | Tunniste = ISBN 951-98558-0-7}} </ref> ja mm. Assmuth ja Hull käsittelivät aihetta perusteellisesti 1915 ilmestyneessä teoksessaan Haeckel´s Fraud and Forgeries<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Frair W | Otsikko =  | Julkaisu = Creation Research Society Quarterly | Ajankohta = September 1999 | Numero = Vol 36, No 2 | Sivut = | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>, jossa käsiteltiin kymmeniä professori Haeckelin huijauksia. Valitettavasti polveutumisopin voittokulun samaistaminen Haeckelin persoonan ja hänen teeseihinsä varjeli, vastuksesta huolimatta, näiden oppien vaikutuksen [[AW:S#morfologia|morfologiaan]] ja [[AW:S#embryologia|embryologiaan]] näihin päiviin saakka.  
 
Teoriaa, jonka mukaan sikiö käy kehityksensä aikana koko evolutiivisen historian läpi, alettiin kutsua rekapitulaatio-teoriaksi. Vaikka rekapitulaatioteoria usein mainitaan virheelliseksi, monia sen pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä vaalitaan edelleen. Rekapitulaatioteoria hylättiin 1900-luvun alussa ja embryologia (sikiötutkimus) jäi käytännössä neodarwinistisen synteesin ulkopuolelle. Kuuluisa embryologi Sir Gavin De Beer päätti 1958 ilmestyneen kirjansa sanoihin: "Evoluutio ei selitä embryologiaa<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = DeBeer G | Nimeke = Embryos and Ancestors | Julkaisija = Oxford University Press | Vuosi = 1958 | Kappale = | Sivu = 174 | Selite = | Tunniste = }}</ref>. Vasta 1970-luvulla alkaneen "molekyylivallankumouksen" myötä embryologia on jälleen alkanut kiinnostaa evoluutiotutkimusta <ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Murillo-Gonzalez J. | Otsikko = Evolution of embryology: A synthesis of classical, experimental, and molecular perspectives. | Julkaisu = Clinical Anatomy | Ajankohta = 2001 | Numero = 14(2) | Sivut = 158-163 | Tunniste = | Viitattu = }}</ref>. Viime vuosikymmeninä tutkimus näyttääkin karanneen oppikirjatasolta ja perinteiseltä darwinistiselta argumentoinnilta lähes saavuttamattomiin.   


[[Kuva:SelkarankaistenAlkiot.jpg|left|thumb|250px|Aitoja kuvia selkärankaisten alkioista. Sikiöiden kehitysvaiheet etenevät vasemmalta oikealle]]
[[Kuva:SelkarankaistenAlkiot.jpg|left|thumb|250px|Aitoja kuvia selkärankaisten alkioista. Sikiöiden kehitysvaiheet etenevät vasemmalta oikealle]]
Suurempaan julkisuuteen piirrosten jo laajalti tiedetty harhaanjohtavuus tuli vuonna 1997, kun embryologi Michael Richardson vertasi kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa Haeckelin piirroksia sikiöistä otettuihin valokuviin. (ks. valokuvasarja vasemmalla) Ryhmä tutki 39 eläimen sikiöitä Australian pussieläimistä, Puerto Ricon puusammakoihin, Ranskan käärmeisiin ja englantilaiseen alligaattoriin. Heidän mukaansa eri lajien sikiöt olivat hyvin erilaisia.


==Kuvien käyttö nykypäivänä==
==Kuvien käyttö nykypäivänä==

Versio 18. tammikuuta 2009 kello 13.21

Tämä artikkeli käsittelee polveutumisoppiin liittyvää teoriaa kriittisesti.
Ernst Haeckelin väärentämät kuvat selkärankaisten alkioista.

Rekapitulaatioteoria (aka. biogeneettinen peruslaki) on oppi, minkä mukaan selkärankaiset kertaavat kehityshistoriansa yksilönkehityksen aikana. Teorian esitti ensimmäisenä saksalainen eläintieteilijä Ernst Haeckel 1866. Huolimatta siitä, että teoria perustui alunalkaen väärennöksiin, mikä myönnetään1 tiedemaailmassa2'3 teorian ideaa käytetään nykyään biologian opetuksessa mm. Suomessa ja Yhdysvalloissa.

” Tales of scientific fraud excite the imagination for good reason. Getting away with this academic equivalent of murder and then being outed a century after your misdeeds makes even better copy. ”

—Jay Gould, Natural History 2000.(1)

Teorian historia

Charles Darwin piti selkärankaisten sikiönkehityksen yhtäläisyyksiä yhtenä evoluutioteorian tärkeimpänä todisteena4. Darwin sovelsi anti-darwinisti Karl Ernst Von Baerin (1792-1876) esittämää näkemystä, jonka mukaan eri lajien sikiöt muistuttavat toisiaan enemmän kuin aikuiset muodot5. Saksalainen evolutionisti Ernst Haeckel piirsi kuuluisaksi tulleen version näiden sikiöiden yhtäläisyyksistä. Haeckel valitsi kuvasarjaan teoriaan sopivimpia esimerkkieläimiä jättäen vaikeammin siihen sopivat "kuvan ulkopuolelle". Edustajiksi hän valitsi kalan, salamanterin, kilpikonnan, kanan, sian, lehmän, jäniksen ja ihmisen5. Lisäksi Haeckel väärensi valitsemiensakin sikiöiden rakenteen piirroksissaan muistuttamaan enemmän toisiaan. Jo Haeckelin elinaikana (1834-1919) piirros tiedettiin väärennökseksi6 ja mm. Assmuth ja Hull käsittelivät aihetta perusteellisesti 1915 ilmestyneessä teoksessaan Haeckel´s Fraud and Forgeries7, jossa käsiteltiin kymmeniä professori Haeckelin huijauksia. Valitettavasti polveutumisopin voittokulun samaistaminen Haeckelin persoonan ja hänen teeseihinsä varjeli, vastuksesta huolimatta, näiden oppien vaikutuksen morfologiaan ja embryologiaan näihin päiviin saakka.

Teoriaa, jonka mukaan sikiö käy kehityksensä aikana koko evolutiivisen historian läpi, alettiin kutsua rekapitulaatio-teoriaksi. Vaikka rekapitulaatioteoria usein mainitaan virheelliseksi, monia sen pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä vaalitaan edelleen. Rekapitulaatioteoria hylättiin 1900-luvun alussa ja embryologia (sikiötutkimus) jäi käytännössä neodarwinistisen synteesin ulkopuolelle. Kuuluisa embryologi Sir Gavin De Beer päätti 1958 ilmestyneen kirjansa sanoihin: "Evoluutio ei selitä embryologiaa8. Vasta 1970-luvulla alkaneen "molekyylivallankumouksen" myötä embryologia on jälleen alkanut kiinnostaa evoluutiotutkimusta 9. Viime vuosikymmeninä tutkimus näyttääkin karanneen oppikirjatasolta ja perinteiseltä darwinistiselta argumentoinnilta lähes saavuttamattomiin.

Aitoja kuvia selkärankaisten alkioista. Sikiöiden kehitysvaiheet etenevät vasemmalta oikealle

Suurempaan julkisuuteen piirrosten jo laajalti tiedetty harhaanjohtavuus tuli vuonna 1997, kun embryologi Michael Richardson vertasi kansainvälisen tutkijaryhmän kanssa Haeckelin piirroksia sikiöistä otettuihin valokuviin. (ks. valokuvasarja vasemmalla) Ryhmä tutki 39 eläimen sikiöitä Australian pussieläimistä, Puerto Ricon puusammakoihin, Ranskan käärmeisiin ja englantilaiseen alligaattoriin. Heidän mukaansa eri lajien sikiöt olivat hyvin erilaisia.

Kuvien käyttö nykypäivänä

Kuvia käytetään edelleen evoluution popularisoimisessa. (Kuvankaappaus YLE Teemalla esitetystä Lajien Synty -tiededokumentista)

Haeckelin kuvia käytetään toistuvasti evoluution popularisoimisessa. Esimerkiksi Yle Teemalla tammikuussa 2009 nähtävässä Richard Dawkinsin käsikirjoittamassa The Genius of Charles Darwin -dokumentissa (suom. Tiededokumentti: Lajien Synty) Dawkins esittää väärennöksiä todisteena evoluutiosta10.

Opetusmateriaalina

Yhdysvallat

Suomi

Suomen lukiokirjoissa Heackelin väärrennöksistä johdettuja kuvia esitetään sangen suoraan evoluution todisteena.11'12

Lähteet

  1. > 1,0 1,1 Stephen Jay Gould: Abscheulich! (Atrocious!). Natural History, , nro Mar2000, Vol. 109 Issue 2,, s. p42, 8p, 5bw. ISSN: 0028-0712.
  2. ^ Richardson MK, Hanken J, Gooneratne ML, Pieau C, Raynaud A, Selwood L & Wright GM: There is no highly conserved embryonic stage in the verterbrates. Anatomy and Embryology, 1997, nro vol.196, s. 91-106. DOI 10.1007/s004290050082.
  3. ^ Elizabeth Pennisi: Haeckel's Embryos: Fraud Rediscovered. Science, 5.9.1997, nro Vol. 277, s. 1435.
  4. ^ Pekka Reinikainen: "Oppikirjojen vakiotodisteet evoluutiolle", DInosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 150. Kuva ja Sana, 2004. ISBN 951-585-117-3.
  5. > 5,0 5,1 Jonathan Wells: The Icons of Evolution, s. 83-84. Regnery Publishing, 2000. ISBN 0895262762.
  6. ^ Siegfried Scherer, Reinhard Junker: "luku V.10", Evoluutio – kriittinen analyysi. Datakirjat, 2000. ISBN 951-98558-0-7.
  7. ^ Frair W: . Creation Research Society Quarterly, September 1999, nro Vol 36, No 2.
  8. ^ DeBeer G: Embryos and Ancestors, s. 174. Oxford University Press, 1958.
  9. ^ Murillo-Gonzalez J.: Evolution of embryology: A synthesis of classical, experimental, and molecular perspectives.. Clinical Anatomy, 2001, nro 14(2), s. 158-163.
  10. ^ Russell Barnes: Tiededokumentti: Lajien Synty (The Genius of Charles Darwin). Iso-Britannia, 2008. Englanti
  11. ^ Lahti, Kimmo; Valste, Juha; Tolonen, Pasi: Biologia:Elämä (8.-10 painos), s. 33. "Yksilökehityksen samanlaisuus. Selkärankaislajien alkion- ja sikiökehityksen alkuvaiheet muistuttavat toisiaan suuresti, mikä selittyy sillä, että niillä on ollut yhteinen kantamuoto.". WSOY, 2007. ISBN 9789510280249.
  12. ^ Venäläinen, Juha; Happonen, Päivi; Holopainen, Mervi; Tenhunen, Antero; Sotkas, Panu; Tihtarinen-Ulmanen, Marja;: Bios 6: kertaus, s. 112. "Alkiokehityksen alkuvaiheessa eri selkärankaiset muistuttavat hyvin suuresti toisiaan. Sekä rotan (yläkuva) että ihmisen (alakuva) alkiossa näkyy hännän aihe. Kun alkio kehittyy pidemmälle, niiden lajityypilliset piirteet tulevat näkyviin.". WSOY, 2007. ISBN 978951027634.

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Rekapitulaatioteoria&oldid=2065”