Jeesus-myyttihypoteesit

Jeesus-myyttihypoteesin mukaan Raamatun kuvaama Jeesus oli myytti. Ei ole olemassa yhtä ainoaa Jeesus-myyttihypoteesia, vaan maailmalla leviää erilaisia käsityksiä, jotka täyttävät Jeesus-myyttihypoteesin kriteerit. Jeesus-myyttihypoteesissa olennaista on ajatus siitä, että Raamatun kuvaama Jeesus Nasaretilainen ei ole historiallinen hahmo. Joidenkin Jeesus-myyttihypoteesin kannattajien mukaan siis ajanlaskumme alussa kyllä eli Jeesus-niminen opettaja, mutta hänen elämäänsä liitettiin myöhemmin yliluonnollisia, vanhemmista uskonnoista kopioituja uskomuksia.¹ Osan mielestä Raamatussa seikkaileva Jeesus on täysin keksitty hahmo, ja useimmiten myös tässä leirissä uskotaan, että Jeesuksen ominaisuudet ja historia on kopioitu muista uskonnoista.¹

Myyttien uskottavuus kansan parissa perustuu toistoon. Esimerkiksi populaareissa lähteissä Jeesuksen ja muiden uskontojen merkkihenkilöiden välisiä yhtäläisyyksiä luetellaan ilman minkäänlaisia lähteitä aivan kuin väitteet olisivat niin itsestäänselvyyksiä, ettei erillisiä perusteluita tarvita.

Jeesus-myyttihypoteesien lähtökohtainen ongelma on se, että toistaiseksi juuri kukaan ei ole yrittänyt puolustaa Jeesus-myyttihypoteeseja todisteilla. Erilaisten Jeesus-myyttihypoteesien puolustajat ensisijaisesti pyrkivät osoittamaan, että jotkut Jeesuksen ominaisuudet on saatettu kopioida, koska ominaisuuksia on ollut uskonnoissa jo ennen ajanlaskumme alkua. Se, mikä on mahdollista, ei kuitenkaan ole todistettua. Jeesus-myyttihypoteesien seuraava kompastuskivi on se, että väitettyjä yhtäläisyyksiä ei oikeasti edes ole. Jeesus-myyttihypoteesit kaatuvat viimeistään siihen, että historiantutkimuksen valossa Jeesus Nasaretilainen vaikuttaisi todellakin olleen olemassa.

Historia

Jeesusta on koko historialliskriittisen Jeesus-tutkimuksen historian ajan pidetty valtavirran tutkimuksessa historiallisena hahmona, vaikka esimerkiksi Jeesuksen ihmeitä ja muita yliluonnollisia tekoja on pyrittykin mytologisoimaan.

Jeesus-myyttihypoteesin juuret voidaan nähdä 1900-luvun alkupuolella muotoillun myyttisen sankarin arkkityyppin käsitteessä, jonka pohjalta oli mahdollista löytää löyhiä samankaltaisuuksia Jeesuksen ja monien myyttisten ja historiallisten hahmojen välillä.

Historiallis-kriittisen Jeesus-tutkimuksen historiaa

Jeesuksen tutkiminen puhtaasti historiallisen tiedonintressin näkökulmasta on alkanut 1700-luvulla eläneen Hermann Reimaruksen (1694-1768) tutkimuksista, joita julkaisi Reimaruksen kuoleman jälkeen Gotthold Lessing (1729-1781).² Tutkimushistoria on tapana jakaa kolmeen "etsintään", joiden aikana tarkasteltiin kysymystä siitä, minkälainen historiallinen henkilö Jeesus Nasaretilainen oli:

• 1800-luku (Jeesuksen elämä -tutkimus) ³
• Toinen etsintä ⁴
• ”Kolmas etsintä” ⁵

Myyttisen sankarin arkkityyppi

1900-luvun alkupuolella Otto Rank ja Lordi Raglan kehittivät näkemyksensä myyttisissä kertomuksissa toistuvista sankarin elämän- ja juonenkaaren pääkohdista, joiden mukaista tyypillistä sankaria kutsutaan sankarin arkkityypiksi tai Rank–Raglan myyttityypiksi (mythotype). Rank luetteli kirjassaan The Myth of the Birth of the Hero (1909) yhteensä 12 tyyppipiirrettä, ja Raglan luetteli piirteitä 22 teoksessa The Hero, A Study in Tradition, Myth and Drama (1936), lisäten tähän, että mitä useampia piirteitä sankarihahmo täyttää, sitä todennäköisemmin tämä on myyttinen, tai nämä elämäkerralliset ainekset perustuvat epähistoriallisiin legendoihin. Ajatusta arkkityyppisestä sankarista on popularisoinut erityisesti jungilainen kirjallisuudentutkija Joseph Campbell teoksellaan The Hero with a Thousand Faces (1949).

Jeesus ja Rank-Raglan sankarityypitys

Jeesukseen liitettyjä Rank-Raglan -piirteitä ovat erityisesti:

1. epätavallinen syntymä,
2. maine Jumalan/jumalan poikana,
3. yritys tappaa hänet pian syntymän jälkeen,
4. pakeneminen tappamisyrityksen takia,
5. hänen lapsuudestaan ei tiedetä juuri mitään,
6. hän menettää Jumalan/jumalten suosion,
7. hän kohtaa "mysteerisen" (epätavanomaisen) kuoleman,
8. mahdolliset jälkeläiset eivät peri hänen kuninkuuttaan (Jeesuksella ei ollut biologisia jälkeläisiä), ja
9. hänellä on yksi tai useampi hautakammio tai hautamuistomerkki

Jos lisäksi kriteereitä venytetään sopivasti, saadaan myös seuraavat piirteet sopimaan:

1. hänen äitinsä on kuninkaallinen neitsyt (vs. Jeesus syntyi neitseellisesti)
2. hänen isänsä on kuningas (vs. Jeesuksen maallinen isä polveutuu kuningas Daavidista, ja hänen taivaallinen Isänsä on kaikkivaltias kuningas)
3. hänet kasvattavat ulkomailla kasvattivanhemmat (vs. Jeesuksen kasvatti-isän johdolla perhe muutti Egyptiin)
4. aikuistuttuaan hän palaa kuningaskuntaansa (vs. Jeesus palaa perheineen asumaan Nasaretissa jo Jeesuksen lapsuudessa. Jeesus aloitti aikuistuttuaan julkisen opetustoimintansa, ja saarnasi Jumalan valtakunnasta)
5. voittaa kuninkaan, jättiläisen, lohikäärmeen tai villipedon (vs. Jeesus voitti kuoleman ja Saatanan vallan, joka on Ilmestyskirjassa kuvattu Lohikäärmeenä)
6. nai prinsessan, usein edeltäjänsä tyttären (vs. Jeesus saa omakseen morsiamen eli seurakunnan)
7. nousee kuninkaaksi (vs. Jeesus korotetaan ristillä pilkallisesti juutalaisten kuninkaaksi, mikä onkin todellinen Jeesuksen korottaminen kuoleman voittaneeksi kuninkaaksi, mutta Jeesuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta: tämä ei ole samanlainen kuninkaaksi kruunaaminen kuin tyypillisessä sankaritarinassa)
8. asettaa lakeja (vs. Jeesus asetti uuden lain tulkinnan mm. vuorisaarnassa, sillä "hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat" (Matt. 7:29))
9. ajetaan valtaistuimelta ja kaupungista (vs. Jeesuksen maallinen kuninkuus yritetään ennaltaehkäistä kuolemantuomiolla, jota varten Jeesus pakotetaan kantamaan ristinsä ulos kaupungista)
10. hän kuolee mäen päällä (vs. Evankeliumit eivät itseasiassa kerro Golgatan olleen mäen päällä, eli mäki ei ole osa tarinaa, mutta mäellä kuoleminen on mahdollista. Sinänsä myös ristille korottaminen on kuolemista korkealla paikalla.)
11. hänen ruumistaan ei haudata (vs. Jeesuksen ruumis haudataan, mutta kolmantena päivänä hauta löytyy tyhjänä)

Sopivasti tulkitsemalla hyvinkin moni piirre saadaan sopimaan, mutta mitä subjektiivisempaa harkintaa piirteiden soveltamisessa sallitaan, sitä heikompia ovat tyyppianalyysistä tehtävät johtopäätökset. Jos tässä hyväksytään muista sankarimyyteistä poiketen konkreettisten osumien lisäksi myös symboliset ja teologiset merkitykset, niin tämän kriteeristön hyödyllisyys historiallisen ja legendaarisen sankarin erottelemisessa heikkenee radikaalisti.

On myös helppo huomata, että vaikka esimerkiksi Jeesuksen ristiinnaulitseminen täyttää epätavallisen kuoleman kriteerin, sama ei päde toiseen suuntaan, eli ei voida todeta jokaisen myyttisen sankarin epätavallisen kuoleman tapahtuneen ristiinnaulitsemalla. Vastaavasti voi olla houkutteleva ajatus, että Jeesuksen neitseellinen syntymä täyttää riittävän hyvin kuninkaallisen neitsyen kriteerin, vaikka Maria ei olekaan kuninkaallinen. Sama ei kuitenkaan päde toiseen suuntaan, sillä useimmissa sankarimyyteissä tällä kuninkaallisella neitsyellä ei suinkaan tarkoiteta neitseellistä syntymää, vaan yksinkertaisesti kuninkaallisen neidon neitseellisyyttä tämän mennessä naimisiin! Vastaavia ongelmia on monissa muissakin kohdissa.

Käsitys Jeesuksesta myyttisenä hahmona

Termi Jeesus-myytti kattaa laajan kirjon ajatuksia, joita yhdistää käsitys, jonka mukaan Raamatun Jeesus Nasaretilainen ei ole historiallinen henkilö. Nykyiset teoriat syntyivät Jeesuksen yhtenäistä biografiaa selvittävässä tutkimuksessa 1900-luvulla. Max Müller argumentoi uskontojen juurien olevan myyttisissä tarinoissa Auringon syntymästä, kuolemasta ja uudelleensyntymästä.⁶

Ensimmäisiä hypoteesin kannattajia olivat ranskalaiset valistusajattelijat Constantin-François Volney ja Charles François Dupuis vuonna 1970. Sittemmin hypoteesiä ovat elvyttäneet mm. Earl Doherty, Robert M. Price ja George Albert Wells, mutta hypoteesin painoarvo historian- ja raamatuntutkijoiden parissa on olematon.⁷

Tieteen piirissä toimivat Jeesus-tutkijat suhtautuvat nykyään välinpitämättömästi antiikin tarujen ja evankeliumien väitettyihin yhtäläisyyksiin niiden todetun perättömyyden vuoksi, mikä on kuitenkin johtanut siihen, että Jeesus-myyttiä elättelevät maallikot ovat saaneet rauhassa levittää sensaatiohakuista propagandaansa.⁸

Myyttihypoteesin keskeisimmäksi puolustajaksi on 2010-luvulla noussut Columbian yliopistosta antiikin historian tutkimuksesta tohtoriksi 2008 valmistunut Richard Carrier, joka on muotoillut myyttihypoteesinsa Bayesilaisen päättelyn keinoin⁹. Carrier argumentoi, että koska Jeesus täyttää niin monta Rank-Raglan -kriteeriä, prioritodennäköisyys hänen historiallisuudelle on hyvin matala¹⁰.

Tätä Carrierin analyysiä on kuitenkin kritisoitu tarkoitushakuiseksi. Skeptikko Johan Rönnblom on verrannut tuloksia, jos Rank-Raglan -tyypitystä sovelletaan mahdollisimman kirjaimellisesti, ja huomannut että Aleksanteri Suuri saa näin tarkasteltuna 13 pistettä 22:sta, kun taas Jeesus saa 8.5 pistettä. Hän osoittaa, kuinka Carrier on sopivasti kriteereitä muuttamalla saanut Jeesukselle huomattavasti korkeammat pisteet. Rönnblom havainnollistaa, kuinka helposti tämän tyyppisen mittarin luova tulkinta altistaa mielivaltaisille tuloksille.¹¹

Daniel N. Gullotta on arvioinut Carrierin kirjan Journal for the Study of the Historical Jesus -julkaisussa, ja kritisoi myös Carrierin tapaa käyttää Rank-Raglan -tyyppiluokituksen pisteytystä:

"Per Carrier’s assessment of the Rank-Raglan hero-type applied to Jesus, Mark’s Jesus scores 14 and Matthew’s Jesus scores 20. But according to the traditional Raglan heroic archetype, Mark’s Jesus scores 7 or 8, and Matthew’s Jesus scores 8 or 9, producing a result that is less than 11" ¹²

Jeesus arkkityyppisen tarinan täyttymyksenä

Useissa muinaisten pakanauskontojen mytologioissa on kertomus tuonpuoleiseen alamaailmaan laskeutumisesta ('Katabasis') ja sieltä palaamisesta. Sumerinkielinen myytti Inannan matkasta alamaailmaan lienee vanhin kirjallinen versio tästä myytistä.

Myytissä "Taivaan neito" Inanna laskeutuu alamaailmaan kaappaamaan vallan isosiskoltaan Ereshkigalilta ("Mahtavan maan kuningatar"), mutta astuessaan alamaailman porteista hänet riisutaan alastomaksi ja hänen raatonsa ripustetaan roikkumaan koukkuun. Hänen avustajansa kutsuu Enkiä ("Maan herra") avuksi ja tämä luo kynsiensä alaisesta töhnästä kaksi olentoa jotka vievät Inannalle elämää antavaa vettä ja elämää antavan hedelmän.

Näiden voimalla Inanna virkoaa ja palaa alamaailmasta, mutta lauma vihaisia demoneja vaatii Inannan tilalle sijaisen. Inanna palaa miehensä paimen Dumuzidin luokse, joka istuu mukavasti valtaistuimellaan suuren omenapuun alla. Inanna ilmeisesti suuttuu siitä ettei Dumuzid ole surrut häntä ja lähettää miehensä kärsimään alamaailmaan. Dumuzid pyytää Inannan veljeä Utua ("Aurinko") avukseen ja pyytää tätä muuttamaan itsensä käärmeeksi. Utu tekee näin ja Dumuzid pääsee pakenemaan. Tekstin loppu on huonosti säilynyt, mutta loppuratkaisuna on että Dumuzid saa viettää aina puolet vuodesta elävien maassa ja joutuu palaamaan taas puoleksi vuodeksi alamaailmassa. ¹³

Tarina tarjoaa mytologisen selityksen sille, miksi Dumuzidin hallitsema kasvukausi on vain puolet vuodesta, kun taas paahtavan kuuman kesäkauden ajaksi Dumuzid palaa kuolleiden valtakuntaan.

Dumuzidille on vastineensa eri kansojen mytologioissa: babylonialaisille hän on Tammuz, kanaanilaisille/foinikialaisille Adon ja kreikkalaisille Adonis. Näillä kullakin on vastaavanlainen myytti vierailusta kuolleiden alamaailmaan. Egyptiläisillä puolestaan on muinainen myytti Osiriksesta joka myös kuolee, käy alamaailmassa ja herää eloon, ja hänellä on vastaava rooli satokauden elävöittäjänä. Jonkinlainen Jumalan kuolema ja ylösnousemus on siis maailman mytologioissa toistuva teema jo ennen kristinuskoa, ja vastaavia myyttejä löytyy eri puolilta maailmaa.

Varsinkin 1900-luvun alussa antropologi ja folkloristi James Frazer ja psykologi Carl Jung liittivät Jeesuksen osaksi tätä myyttien jatkumoa, ja monet myyttihypoteesin kannattajat pitävätkin tätä samankaltaisuutta jonkinlaisena osoituksena Jeesuksen ja hänen ylösnousemuksensa epähistoriallisuudesta.

Kyse on pikemminkin universaalista ihmisluontoon kuuluvasta kuoleman voittamisen ja ikuisen elämän kaipuun tarinallisesta teemasta, joka on juurtunut syvälle ihmisen psyykeeseen. Raamatun kertomus puhuttelee ihmisen syviä kaipauksia osaltaan juuri siksi, että se tarjoaa vastauksen ihmisen ajattomiin ja universaaleihin kaipauksiin.

Jonathan Pageau huomauttaakin, että kristillisten teemojen löytyminen maailman myyteistä on pikemminkin kristinuskon sanomaa tukeva kuin sitä kyseenalaistava:

Yhtäkkiä kaikki nämä vanhat tarinat nähdään implisiittisesti Kristuksen kautta, ja siinä on antikristillisen 1900-luvun hulvatonta ironiaa, kun nämä Frazerin kaltaiset tutkijat käyttävät kaikkia tuntemiasi muinaisia ​​myyttejä niin kutsutusta kuolevasta jumalasta vähätelläkseen Kristinuskoa, huomaatkin että hän katsoo kaikkia niitä myyttejä Kristuksen linssin läpi. Kristinuskon tapahtuma oli niin maata mullistava, että monet sitä vastustavat eivät tänäkään päivänä osaa olla tekemättä niin katsomatta Kristinuskon heille antamien lasien läpi.

– Jonathan Pageau¹⁴

Väitettyjä yhtäläisyyksiä

On yleinen väite, että monien uskontojen merkittävät hahmot olisivat nousseet kuolleista. Esimerkiksi Mithraan on liitetty myytti, jonka mukaan hän – varmistaakseen seuraajiensa pääsyn tuonpuoleiseen – olisi itse noussut taivaaseen. Varmat todisteet tällaisen myytin olemassaolosta kuitenkin puuttuvat. Eräisiin mysteeriuskontoihin liittyvien vastakohtaisuuksien: yö ja päivä, pimeys ja valo, yläpuolinen ja alapuolinen - on nähty heijastuvan UT:n kirjoituksissa. Ne ovat kuitenkin jokapäiväiseen, normaaliin kielenkäyttöön kuuluvaa sanastoa eivätkä sellaisenaan todista mitään.

Myyttisissä kuolevissa ja ylösnousevissa jumalissa on ainakin kolme selvää eroavuutta Jeesukseen:

1. kukaan heistä ei Jeesuksen tavoin kuollut muiden edestä,
2. vain Jeesus kuoli tarkoituksellisesti syntien edestä ja
3. vain hän kuoli vapaaehtoisesti.

Nämä kaikki ominaisuudet ovat välttämättömiä Jeesukselle kristillisen pelastusteologian viitekehyksessä.

Jeesuksen hahmon esikuviksi väitettyjä henkilöitä

Buddha

Buddhan eli Siddharta Gautaman ja Jeesuksen elämässä on väitetty esiintyvän monia yhtäläisyyksiä. Väite Buddhan neitseellisestä syntymästä on tuulesta temmattu. Buddhalla oli isä, jonka nimi oli Suddhodana.¹⁵ Historialliset lähteet eivät anna mitään viitteitä siitä, että hän ei olisi myös biologinen isä. Buddhan neitseellistä syntymää on joskus yritetty perustella sillä, että tradition mukaan Buddhan äiti näki unen valkoisesta norsusta 10 kuukautta ennen Buddhan syntymää. Yhtäläisyysmerkin asettaminen unen ja neitseestäsyntymisen väliin vaatii kuitenkin melkoisen vilkasta mielikuvitusta.¹⁶

Jeesuksen sanotaan syntyneen joulupäivänä, kuten Buddhankin

Jeesus on saattanut hyvinkin syntyä joulupäivänä.¹⁷ Buddha sen sijaan syntyi 8. päivä neljättä kuuta.¹⁸

Buddhan luona kävi viisaita miehiä jotka tunnistivat hänet jumalaksi.

Viisaat miehet eivät tunnistaneet häntä jumalaksi, vaan kuninkaaksi tai pyhäksi mieheksi. Yhden kerrotaan jopa ennustaneen, että hänestä tulee valaistunut, eli Buddha. Tämän ei pitäisi olla valtavan yllättävää, kun ottaa huomioon, että paikalle oikein kutsuttiin 8 bramiinia ennustamaan lapsen tulevaisuutta.

Jeesus sanoi sylivauvana äidilleen olevansa Jumalan Poika.

Evankeliumeissa ei kerrota Jeesuksen sanoneen mitään tällaista. Buddha saattoi mahdollisesti sanoakin niin, mutta kuitenkaan tässä ei ole yhtäläisyyttä.

Ylösnousemus

Buddhan ruumis poltettiin hänen kuolemansa jälkeen. Tuhkat siroteltiin vähän joka paikkaan josta ne sitten saattoivat tietysti nousta vaikka tuulen mukana taivaalle. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä varsinaisen ylösnousemuksen kanssa.

Jeesus siirtyi ruumiillisesti taivaaseen.

Buddhan henki vapautui elämän kiertokulusta parinirvanaan. Tässäkään kohdassa ei voi varsinaisesti puhua vastaavuudesta.

Ikuinen, Alfa ja Omega, alku ja loppu.

Kaikki muuthan ovat ikuisen jälleensyntymisen kehän vankeja, mutta Buddha juuri vapautui tästä ikuisesta kärsimyksestä.

Jeesuksen toinen tuleminen

Siddharta ei aikonut tehdä minkäänlaista paluuta. Eri asia taas on, että odotetaanko vielä seuraavaa buddhaa.

Dionysos

Dionysos oli viinin ja juominkien jumala. Häneen liittyy eräs myytti, jossa Zeuksen kerrotaan rakastuneen Semele -nimiseen prinsessaan, lähestyneen tätä ihmismuodossa ja saaneen Semelen raskaaksi. Zeuksen mustasukkainen puoliso, Hera ilmaantui vanhan naisen hahmossa taloon, jossa Zeus ja Semele olivat, jolloin näiden puuhat paljastuivat. Valepukuinen Hera uskotteli Semelelle, ettei Zeus todellisuudessa olllut jumalien kuningas, vaan ainoastaan väitti niin saadakseen Semelen sänkyyn. Kun Zeus tuli seuraavan kerran, Semele pyysi saada esittää toiveen. Zeus vannoi täyttävänsä sen. "Ilmesty minulle samanlaisena kuin Heralle, kun rakastelet hänen kanssaan" pyysi Semele. Hermes ilmestyi taivaallisessa kunniassaan ja Semele paloi karrelle. Hermes -jumala otti talteen hänen sikiönsä ja vei sen Zeukselle, joka ompeli sen reiteensä. Kolme kuukautta myöhemmin hän poisti ompeleen, jolloin Dionysos syntyi. Jotkut tulkitsevat tämän niin, että Dionysos kuoli ja syntyi uudestaan. Tarkkaan luettuna myytti kuitenkin kertoo hänen syntyneen vain kerran.

Toinen versio myytistä kertoo Zeuksen yhtyneen tyttäreensä Persefoneen, joka synnytti pojan nimeltä Zagreus, toiselta nimeltään Dionysos. Mustasukkaisuudessaan Hera usutti titaani- hirviöt iskemään lapseen. Nämä houkuttelivat lapsen luokseen, tappoivat ja paloittelivat hänet ja söivät ruumiin. Sydän kuitenkin säästyi ja Athene -jumalatar toimitti sen Zeukselle. Zeus nielaisi sydämen ja sen jälkeen siitti Semelen, jolloin Dionysos syntyi uudestaan. Suuttunut Zeus tuhosi sitten titaanit, joiden tuhkasta syntyi ihmiskunta! Ei tämäkään myytti pahemmin muistuta Jeesuksen ylösnousemusta, eikä tunnu uskottavalta että UT:n kirjoittajat olisivat ammentaneet tällaisesta materiaalista.

Serapis

Ptolemaiosten aikana syntyi Egyptissä uusi kultti, jossa palvottiin Serapis -nimistä jumaluutta. Serapis oli eräänlainen yhdistelmäjumala, johon liitettiin ominaisuuksia Niilin jumala Osiriksesta, lääketaidon jumala Asklepioksesta, Olympian ylijumala Jupiterista (Zeus), ja Manalan jumala Plutosta. Tällainen jumaluus palveli hellenististen hallitsijoiden yhdenmukaistamispyrkimyksiä, koska erilaisen taustan omaavat saattoivat nähdä siinä omien jumaliensa piirteitä.

Kreikkalaiset omaksuivat myös aineksia laajalle levinneestä egyptiläisestä Isis -kultista siirtäen niitä luovasti omiin jumaluuksiinsa. Rooman valtakunnan alueella kultti muuttui ja sen alkuperäiset ominaisuudet hävisivät lähes täydellisesti. Ptolemaiokset muokkasivat siitä ja muista aineksista Serapis-kultin. Kuten aiemmin näimme, alkuperäinen Osiris kuoli mutta ei ylösnoussut. Serapiksen kohdalla ei voi puhua kuolemasta eikä ylösnousemuksesta, koska hän oli sekoitus useammasta jumalasta. Apis -motiivikaan ei paljon auta, koska Apis-härkä kuoltuaan muuttui Manalan Osirikseksi, joka ei noussut sieltä ylös

Aiheesta muualla

Suomeksi

• Matti Kankaanniemi: ”Mitään Jeesusta…” – Jeesus-denialismi ja tieteellinen Jeesus-tutkimus
• Matti Kankaanniemi: ”Mitään Jeesusta koskaan ollutkaan” (video)
• Miikka Niiranen: Monien näkyvien ateististen ajattelijoiden mukaan Jeesus on vain satuhahmo
• Mauno Peltonen: Jeesus myytti? (Wayback machine)
• Apologia.fi – Onko Jeesus toisista antiikin uskonnoista koottu kokoelma myyttejä?
• Pasi Turunen: Uskon Puolesta: Zeitgeist elokuva on ankka!

Englanniksi

• Tim O'Neill: Jesus Mythisism - History for Atheists (Ateisti kumoaa myyttihypoteesin väitteitä perusteellisesti)
• Tektonics.org: "Copycathub" (Wayback machine)
• Jesus, the Recycled Redeemer, Greg Koukl
• Did Early Christians Borrow From Pagan Myths? - Dr. Mike Licona

Myyttihypoteesin edustajia

• Richard Carrierin kotisivut
• Acharya S aka D.M. Murdock | Stellar House Publishing

Katso myös

• Jeesus-seminaari
• Zeitgeist