Kristinuskon perustelut

Perusteluiden asema ja tarve

Kristinuskolle on useita perusteluja. Alla lueteltuina näistä useita. Luetteloa ennen on kuitenkin hyvä tehdä ero perusteiden ja perusteluiden välille. Perustelu on väitelausein esitetty argumentti uskon puolesta. Peruste on taas on laajempi käsite, johon kuuluu esimerkiksi sisäinen vakuuttuminen välittömän kokemuksen pohjalta tai siksi että usko on oikea perususkomus. Henkilön usko siis olla täysin oikeutettua vaikkei hänellä olisikaan väitelauseiksi puettuja perusteluita uskolleen: Hänellä voi olla välitön kokemus Jumalasta ja Jumalan toiminnasta hänen elämässään.

Samoin esimerkiksi usko havaintojen luotettavuuteen tai muiden tajunnan ulkopuolisten asioiden olemassaoloon on perusteltua, vaikkei tietoteoriassa kyetäkään esittämään väitelausein perusteluja miksi niihin kannattaisi uskoa. Nämä asiat voidaan nähdä oikeina perususkomuksina, jotka eivät tarvitse perusteluita.

Kuten professori Tapio Puolimatka on useissa kirjoissaan todennut, älyllisesti aivan oikeutettu syy uskoon on omakohtainen kokemus Jumalasta ja Pyhän Hengen välittämä raamatun sisäinen todistus. Jumala ei ole elitisti eikä uskoon päätymiseen vaadita filosofista tai länsimaista tieteellistä osaamista, sehän olisi aivan liian epätasa-arvoista. Ja näinhän me uskomme kanssaihmistenkin olemassaoloon; oman kokemuksemme perusteella. Ja jos teen kokemukseni perusteella väitteitä henkilöstä, jota ystäväni ei tunne, on hänen silti järkevää ottaa todistukseni vakavasti. Itse asiassa luonnontiedekin perustuu siihen että uskomme toisten ihmisten todistukseen siitä mitä he väittävät mitanneensa. Muitakin uskomuksia löytyy luonnontieteen taustalta.

Mutta perustelut ovat tärkeitä, vaikkeivät siis välttämättömiä uskolle. Kuitenkin länsimaisessa kulttuurissa ihminen kohtaa paljon vastaväitteitä kristinuskolle ja mikäli hänellä ei ole vastineita vastaväitteille (kumoajan kumoaja¹) tai perusteluja kristinuskon puolesta, hänen uskonsa joko heikkenee tai hän joutuu perääntymään fideismiin. Mikäli hänen uskonsa heikkenee, hänen on vaikeampaa uskoa ja elää kristinuskoa todeksi sekä kestää vaikeina aikoina. Fideismillä taas on ikäviä seurauksia kokonaisvaltaisesti kristillisen ajattelun ja kristittynä elämisen kannalta. (Myös evankeliointi ja lähetystyö vähenevät yleensä fideismin seurauksena koska fideismin alla se todellisuus, että ihmisiä tulisi pelastaa todelliselta kadotukselta, hämärtyy, ja luontevammaksi motiiviksi muodostuu kristinuskosta seuraavan onnen tunteen levittäminen, joka ei tietysti pitemmän päälle kanna.) Ei-kristitylle apologetiikka antaa perusteita nähdä kristinusko järkevänä vaihtoehtona, jolloin siis evankeliumin vastaanottaminen tulee hänen uskomusverkossaan mahdolliseksi. Kulttuurillisesti järkiperustelut tervehdyttävät ihmisten yhteistä uskomusverkkoa siten, että muutkin kristinuskon mukaiset toimintatavat ja arvot nähdään yhä järkevinä. Seurakunnille perusteluiden esittäminen on siis melkeinpä välttämätöntä.

Suosittelemme lukijaa tutustumaan viitteinä annettuun kirjallisuuteen. Jatkossa toivottavasti apologetiikkawikiinkin saadaan näitä perusteluja kuvaavat sivut.

Filosofiset perustelut²

1. Ontologinen argumentti
2. Kosmologinen argumentti
3. Moraalin olemassaoloon perustuva argumentti eli aksiologinen argumentti
4. Järjen luotettavuuteen perustuva argumentti
5. Kauneuteen perustuva argumentti
6. Uskonnollisiin kokemuksiin perustuva argumentti
7. Eksistentiaalinen argumentti

Historialliset perustelut

1. Jeesuksen ylösnousemuksen historialliset todisteet ³
2. Arkeologiset todisteet ⁴
3. Profetiat raamatussa ⁵
4. Todisteet raamatun historialliselle luotettavuudelle ⁶
5. Aikaiset ja silminnäkijätodistukset Jeesuksesta ⁷

Luonnontieteelliset perustelut ⁸

1. Universumin alku
2. Kosminen hienosäätö
3. Suunnittelusignaalit biologiassa
4. Tietoisuuden tutkimus
5. Alkusynnyn eli ensimmäisen solun itsestäänsyntymisen mahdottomuus
6. Evoluution havaitut rajat