Äärinaturalistinen aktivismi suomenkielisessä Wikipediassa

Wikipedia sinänsä on erinomainen esimerkki Internetin tarjoamista ennennäkemättömistä tiedonvälitysmahdollisuuksista. Valitettavasti juuri tästä syystä erilaiset aatteelliset aktivistiryhmät voivat pyrkiä kaappaamaan sen omalta kannaltaan merkittävimmät osat propagandististen pyrkimystensä välikappaleiksi.

Suomalaisessa valtamediassakin on käyty keskustelua siitä, miten eräät naturalistisen maailmankatsomuksen edustajat pyrkivät tietoisesti toimimaan tähän suuntaan ja ovat toimintamallinsa avoimesti julkistaneetkin. Wikipediassa on omat toimitukselliset käytänteensä, ja allaoleva ylilyöntikin oli sittemmin saatu ainakin jossain määrin siloitelluksi, mutta ongelma on todellinen ja esimerkkejä olisi helppo löytää lisää.

Äärinaturalistisen aktivismin jälki suomenkielisen Wikipedian Michael Behe -artikkelissa

Seuraava, suoraan suomenkielisen Wikipedian kopiointihetkellä voimassaolleesta Michael Behe -artikkelin tekstistä otettu virke on tyypillinen esimerkki Wikipediaamme rampauttavasta äärinaturalistisesta aktivismista, joka Wikipedian sinänsä selkeitä, kaikilta artikkeleilta neutraalia näkökulmaa vaativia ohjeita "venyttäen" pyrkii kirjoittamaan naturalistisen/materialistisen katsomuksen suoraan artikkelitekstiin muka artikkelin neutraalin näkökulman varmistamiseksi:

• Tiedeyhteisö ei kuitenkaan hyväksynyt Behen väitettä vaan väittivät sen olevan uusittu versio William Paleyn "kelloseppävertauksesta", joka kaatui "tietämättömyyteen vetoamiseen", eikä niinkään todisteena siitä että luonnolliset prosessit eivät mitenkään voisi aikaansaada kyseistä piirrettä.

Virkkeen ilmeisiä asiattomuuksia (kieliopillisen rektiovirheen "Tiedeyhteisö – – väittivät" ohella):

1. Tiedeyhteisö-sanan käyttö argumentum ad auctoritatem -perusteluna. Tosiasiassahan Behe biokemian professorina on itsekin tiedeyhteisön jäsen, joten tässä asiallisesti ottaen
2. annetaan ymmärtää, että suunnitteluteorian hyväksyminen rajaa aktiivitiedemiehenkin "tiedeyhteisön" ulkopuolelle. Kyse on siis samalla myös
3. pelotteluun vetoamisesta, samaten
4. käsitteiden tarkoituksellisesta sekoittamisesta: naturalistiseen uskomusjärjestelmään tunnustautumista käytetään virkkeessä "tiedeyhteisön" rajanvetokriteerinä, vaikka tieteenfilosofisesti toimivaa rajanvetokriteeriä ei tunnetusti edes ole olemassa. Edelleen
5. Paleyn kelloseppävertauksen kritiikki on itsekin altis filosofiselle kritiikille eikä näin ollen ole mikään lopullinen totuus Paleyn argumentaation pätevyydestä. Lisäksi
6. Paleyn argumentti kritiikkeineen ja kritiikin kritiikkeineen tulisi esitellä ja käsitellä omassa artikkelissaan, johon Beheä käsittelevästä artikkelista tosin voisi haluttaessa viitata, mutta sen sisällön referaatti ei ole tässä paikallaan. Virke siis on
7. Wikipedian rakenteen vastainen ja poikkeaa artikkelin aiheesta – sen lisäämisen
8. ilmeisenä tarkoituksena on ollut tehdä Behen ajattelusta lukijoiden silmissä epäuskottavaa. Vaikka neutraali näkökulma ei tarkoitakaan sitä, että kritiikistä olisi vaiettava (tarkoituksena on päinvastoin kaikkien merkittävien näkökulmien tasapuolinen esittely), siihen liittyvät Wikipedia-ohjeet neuvovat sijoittamaan kritiikin
9. selkeästi omaksi kappaleekseen, niin että lukija voi heti hahmottaa eri näkökulmien olemassaolon ja ottaa itsenäisesti kantaa niihin. Nyt sen sijaan Behen näkemys ja sen kritiikki on sotkettu samaan kappaleeseen.
10. Virkkeen propagandistinen sisältö huipentuu väitteeseen, jonka mukaan Beheä tai Paleytä voisi järkevin perustein syyttää "tietämättömyyteen vetoamisesta"; tämä syytös on näissä yhteyksissä yleinen ja keskeinen ja antaa siksi aiheen erillisanalysointiin.

"Tietämättömyyteen vetoamisesta" syyttäminen kaivonmyrkyttämiskeinona

Behe-artikkelin tarkoittama "tietämättömyyteen vetoaminen" ei ole perusteluvirhe vaan pelkkä naturalistiaktivistien "Troijan hevonen", jolla he pyrkivät pelottelemaan evoluutiokriitikot hiljaisiksi ja/tai "immunisoimaan" suuren yleisön haluttomaksi tutustumaan näiden argumentteihin.

Tietämättömyyteen vetoaminen perusteluvirheenä

Pääartikkeli: Argumentum ad ignorantiam

Tietämättömyyteen vetoamisesta perusteluvirheenä on kysymys sen tapaisissa tilanteissa, kun väitetään esimerkiksi, että siitä, että emme tiedä, että Eiffelin torni olisi tuhoutunut viime yönä, seuraa, että tiedämme varmasti sen olevan tänä aamuna yhä pystyssä. Väite Eiffelin tornin säilymisestä viime yön yli on kyllä yleisesti ottaen uskottavantuntuinen, mutta se, ettemme tiedä, mitä Pariisissa siltä osin viime yönä mahdollisesti tapahtui, ei tätä uskomusta näytä toteen. Tästä perusteluvirhetyypistä on siis kysymys silloin, kun aivan suoranaisesti, kirjaimellisesti vedotaan tietämättömyyteen jonkin päättelyn perusteena.

Eri asia sitten on se, jos voimme vedota siihen, että mikäli Eiffelin torni olisi tuhoutunut viime yönä, siitä olisi kerrottu uutisissa ja olisimme siten tulleet siitä tietoisiksi. Tällainen perustelu ei enää vetoakaan tietämättömyyteemme vaan tietoomme: kuulimme uutiset eikä niissä kerrottu Eiffelin tornille käyneen kuinkaan. Koska uutinen Eiffelin tornin tuhosta olisi ilman muuta ylittänyt uutiskynnyksen, uutiset, jotka eivät Eiffelin tornista mitään kertoneet, "kertoivat" kuitenkin, että se ilmeisesti on yhä pystyssä. Tämän sisältöisen päättelyn esittäminen ei siis ole perusteluvirhemielessä "tietämättömyyteen vetoamista", vaikka pelkkien sanojen perusteella tällainen syytös voitaisiinkin esittää: "Et kuullut uutisia Eiffelin tornista, et siis tiedä siitä mitään uutta, et siis tiedä, että se olisi tuhoutunut, mutta tätä tietämättömyyttäsi et voi pätevästi käyttää perusteena sen puolesta, että se olisi säilynyt ehjänä."

Tietämättömyys sinänsä ei siis ole pätevän perustelun lähtökohta, mutta absence of evidence is not evidence of absence -heuristiikka ei toisaalta ole yleispätevä, vaan sen uskottavuus vaihtelee tilanteiden mukaan. Perusteluvirheestä on kysymys vain niissä tapauksissa, joissa perustelujen voima on perustelutarpeeseen nähden ilmeisen alimitoitettu. Voisi esimerkiksi olla niin, että Eiffelin tornin tuhosta kertovan uutisen julkaisemista olisi päätetty tutkinnallisista tai muista vastaavista syistä viivyttää muutamalla tunnilla. Tästä seuraa, että Eiffelin tornin tuhoutumishypoteesin puitteissakin voi jotenkuten järkevästi selittää, että asiasta kertovat aamu-uutiset puuttuvat, mutta mitä pitemmälle päivä etenee, sitä epäuskottavammaksi tällaiseen selitykseen vetoaminen käy. Alunperinkään se ei tosin ollut perusteluvirhesyytöksen perusteluksi riittävä: On järkevää, vaikkakaan ei erehtymättömän varmaa, olettaa, että jo aamu-uutisissa olisi kerrottu tällainen tapaus, joten asiaan vetoaminen oli joka tapauksessa todennäköisyysmielessä järkevää eikä virheellistä perustelua.

Tämä kaikki on "maalaisjärjellä" ajatellen ilmeistä: ellei jossain perustelussa ylipäänsäkään ole virhettä, siinä ei voi olla minkäännimistä virhettä. Ilmeinen virhe olisi ensin havaittava ja paikannettava, vasta sitten sitä voisi alkaa luokitella.

Naturalistinen "tietämättömyyteen vetoamisesta" syyttäminen perusteluvirheenä

Naturalistinen "tietämättömyyteen vetoamisen" degeneroituma pyrkii tekemään "virheen" siitä, että esimerkiksi Behe yksityiskohtaisesti perustellen osoittaa evoluutiomekanismin toimimattomuuden tiettyjen biologisten ilmiöiden syntyselityksenä. Tästä väännetään väkisin "tietämättömyyteen vetoamista" sillä verukkeella, että Behen argumentin teho perustuu siihen, että emme tiedä, miten evoluutiomekanismi olisi voinut synnyttää kyseiset rakenteet, mutta jos sen tietäisimme, niin Behen argumentti olisi osoitettavissa vääräksi – Behe siis vetoaa tämän väitteen mukaan siihen, että "tiede ei vielä osaa selittää asiaa", siis "tietämättömyyteen".

Väite siitä, että Behe vetoaisi tietämättömyyteen, on kuitenkin itsessään virheellisesti perusteltu. Naturalistinen kehäpäättely on tässä verrattavissa seuraavantyyppiseen "päätelmään":

1. A: "Eiffelin torni tuhoutuu varmasti terrori-iskussa."
2. B: "Tietääkseni sitä vartioidaan hyvin. Minusta tuo skenaario ei ole ollenkaan uskottava."
3. A: "Terroristit onnistuvatkin juuri siksi, ettei kukaan ole etukäteen osannut arvata heidän taktiikkaansa."
4. B: "Olen itse tarkoin perehtynyt asiaan, ja turvajärjestelyt vaikuttavat aukottomilta. En näe mitään tapaa, millä terroristit voisivat onnistua."
5. A: "Tuo on tietämättömyyteen vetoamista! Väität järjestelyjä aukottomiksi vain siksi, ettet ole pystynyt löytämään niistä aukkoja! Se on laiska asenne: jatkaisit vain tutkimusta, kun kerran aukot eivät ole vielä löytyneet."
6. A: "Tämä tilanne toistuu yhä uudestaan: kukaan ei pysty vastustamaan väitettäni muuten kuin tietämättömyyteen vetoamalla! Kaikki vastaväitteet siis perustuvat argumentointivirheisiin, joten kaikki järkisyyt ovat minun puolellani!"

Tarkemmin ottaen naturalistinen "tietämättömyyteen vetoamisesta" syyttämiseen päätyvä järkeily etenee (tiedostetusti tai tiedostamattomasti) seuraavaan tapaan:

1. Tiedämme, että evoluutiomekanismi on synnyttänyt kaikki monimutkaiset biologiset järjestelmät.
2. Siis: Tiedämme, että evoluutiomekanismi on voinut synnyttää kaikki monimutkaiset biologiset järjestelmät.
3. Emme tunne mitään tapaa, miten evoluutiomekanismi olisi voinut synnyttää Behen kuvaamat biologiset järjestelmät.
4. Siis: Tiedämme, että evoluutiomekanismi on synnyttänyt Behen kuvaamat biologiset järjestelmät jollain tavalla, jota emme tunne.
5. Siis: Tiedämme, että evoluutiomekanismi on voinut synnyttää Behen kuvaamat biologiset järjestelmät jollain tavalla, jota emme tunne.
6. Siis: Tiedämme, että Behe on väärässä väittäessään, että evoluutiomekanismi ei ole voinut synnyttää hänen kuvaamiaan järjestelmiä millään tavalla.
7. Siis: Behe syyllistyy tietämättömyyteen vetoamiseen väittäessään, että evoluutiomekanismi ei ole voinut synnyttää hänen kuvaamiaan järjestelmiä millään tavalla, vain sillä perusteella, että emme tunne mitään tapaa, millä se olisi ne voinut synnyttää.

Koko päättely perustuu viime kädessä pelkkään sokeaan uskoon, jonka mukaan evoluutiomekanismi on joka tapauksessa synnyttänyt kaikki monimutkaiset biologiset järjestelmät. Behen "virhe" on siinä, että hän julkisesti argumentoi tätä naturalistista perususkomusta vastaan.

Kun naturalistit ovat jo kiirehtineet julistamaan kyseisen perususkomuksensa "tiedoksi", siitä poikkeaminen on yksin teoin julistettu "tietämättömyydeksi" ja kaikki siihen kohdistettavissa oleva kritiikki on näin ollen heidän mielestään automaattisesti jonkinlaista "tietämättömyyteen vetoamista" – evoluutiokritiikkihän vetoaa joko kriitikon omaan "tietämättömyyteen" tai "epäuskoisuuteen" (ns. argument from incredulity) tai sitten evolutionististen selitysten puutteellisuuteen (ns. "aukkojen jumalaan"). Jos omaan järkeen, havaintoihin tai evolutionismin virheisiin tai puutteisiin ei saa vedota, millaisia argumentteja saisi evolutionismia vastaan hyväksyttävästi esittää?

Jos asia äärinaturalistiaktivisteista riippuu, niin vaikuttaa siltä, ettei minkäänlaisia: he yrittävät kuitata kaiken kuviteltavissa olevan evolutionismin kritiikin laajentamalla tunnettuja argumentointivirhetyyppejä uusilla "määritelmillä" tai keksimällä tarvittaessa kokonaan uusia "argumentointivirhetyyppejä" voidakseen suoralta kädeltä leimata kaiken evoluutiomekanismien riittävyyteen kohdistuvan julkisen kritiikin pelkäksi "virheelliseksi argumentoinniksi".

Tällainen menettely on tietenkin virheellistä argumentointia itsessään: argumentointivirheiden luokittelun ja nimeämisen tarkoituksena on nimenomaan kunkin näkemyksen puolesta puhuvien parhaiden argumenttien esiin pääsyn varmistaminen eikä suinkaan keskustelunaiheiden tai näkökohtien ennakkosensurointi, johon taas äärinaturalistinen kampanjointi tähtää. Äärinaturalistinen aktivismi ei ole pyrkimässä sen jalompiin päämääriin kuin sensuurimentaliteetti yleensäkään, eikä sen keinovalikoimakaan ole millään tavoin erinomainen – sensuuri ja propaganda on sensuuria ja propagandaa, minkä lipun alla sitä sitten harjoitetaankin.

Kulloisenkin tapauksen yksityiskohdista riippuu, täyttyykö jonkin (aidon) argumentointivirhetyypin tunnusmerkistö. Kristillisestä näkökulmasta äärinaturalistisen aktivismin takana on puhdas naturalistinen kehäpäättely ja se, että ihmiset "eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua". Näin järjen kyvyt himmenevät ja "väkevä eksytys" pääsee valtaamaan mielet ja pitämään ne otteessaan.