Pahan ongelma
Pahan ja erityisesti kärsimyksen ongelmalla on kaksi tasoa. Älyllinen ja kokemuksellinen. Älyllisesti pahan tai kärsimyksen olemassaolo ei ole kristinuskolle kovin ongelmallista (ks. alla), mutta omalle tai läheisten kohdalle sattuva kärsimys ja paha saattaa olla erittäin vaikeaa kestää, ja se on erittäin vaikeaa oikeastaan minkä tahansa maailmankatsomuksen puitteissa.
Kärsimyksen tai pahan kokemisen ongelma
Kristinuskon lohdutus kärsijälle on se, että pyhä Jumala on luvannut oikaista asiat iankaikkisuudessa ja se, että Jumala on itse tullut ihmisten keskelle kärsimään ihmisten pahuuden tähden Jeesuksessa. Kärsimyksen kestäminen on asia, jota tässä esitettävät tekstit eivät juurikaan voi auttaa. Puhuminen ja ehkä Jobin kirja tai C. S. Lewisin kirja Muistiinpanoja surun ajalta voisivat auttaa.
Älyllinen ongelma
Yksi yleisimpiä kristinuskoa vastaan esitettyjä argumentteja on pahan tai kärsimyksen ongelma. Kriitikko argumentoi esimerkiksi seuraavasti:
- Jos Jumala on kaikkivoipa, hän voi tehdä maailman jossa ei ole pahaa eikä kärsimystä.
- Jos Jumala on hyvä, hän tahtoo tehdä maailman jossa ei ole pahaa eikä kärsimystä.
- Jos on olemassa hyvä ja kaikkivoipa Jumala, niin maailmassa ei ole pahaa eikä kärsimystä.
- Havaitsemme pahaa ja kärsimystä.
- Kaikkivoipaa ja hyvää Jumalaa ei siis ole olemassa.
Kaikkivoipuuden rajoitteet
- Pääartikkeli: Jumalan kaikkivoipuus
Tämän argumentin ongelma on, että toinen premissi on melko varmasti väärä – ainakaan se ei ole selvästi totta – joten argumentti ei ole pitävä. Kun puhumme kaikkivoipuudesta Jumalan ominaisuutena, meidän täytyy puhua kaikkivoipuuden loogisena käsitteenä, jotta voimme ylipäätään ymmärtää mistä puhutaan. Jos esimerkiksi kysytään, että voiko kaikkivaltias tehdä jotakin, mitä hän ei voi tehdä, niin joudumme jo kysymyksessä olettamaan, että kaikkivaltias toimii loogisesti. Jos haluamme tutkia, onko kaikkivaltius loogisesti mahdollinen ominaisuus, lähdemme jo tehtävänannossa siitä, että kaikkivaltias toimii loogisesti. Loogiikkaan sidottu kaikkivaltias kykenee kaikkeen, mikä on loogisesti mahdollista, joten hänen ei tarvitse kyetä loogisiin mahdottomuuksiin. Voidaan tietysti leikkiä ajatuksella, ettei kaikkivaltiaan tarvitsisi sitoutua logiikan pelisääntöihin, mutta silloin lienee kohtuutonta vaatia, että kaikkivaltiaan tulisi olla loogisessa tarkkailussa kestävä.
Kaikkivaltias luoja ei voi eliminoida pahaa maailmasta eliminoimatta samalla ihmisiltä vapaata tahtoa. C. S. Lewis kuvaa ongelmaa seuraavasti
Voisimme kenties kuvitella maailman jossa Jumala alati korjaisi vapaan tahdon väärinkäytöstä aiheutuvia vaikeuksia; Puunuijat muuttuisivat pehmeiksi kuin ruoho kun niitä käytettäisiin aseena ja ilma lakkaisi tottelemasta minua mikäli yrittäisin tuottaa ääniaaltoja jotka kuljettaisivat valheita ja herjauksia. Mutta tällaisessa maailmassa pahat teot olisivat mahdottomia ja mielen vapaus olisi olematon. Jos periaatetta jatkettaisiin loogisen lopputulokseen, pahat ajatuksetkin olisivat mahdottomia, sillä ne aivojen alueet joita käytämme ajatteluun kieltäytyisivät toimimasta kun haluaisimme väärinkäyttää niitä.
– C.S.Lewis, Problem of Pain1
Ihmisten tekemä paha
Kaikkivaltias ja hyvä Jumala voi luoda maailman jossa on pahaa esimerkiksi seuraavista syistä:
- Rakkaus edellyttää vapautta. Vapaus edellyttää kykyä valita muuta kuin hyvää. Mikäli Jumala antaa rakkaudessaan todellisen vapauden ihmiselle (1) pyrkiä tuntemaan Jumala ja tehdä Hänen tahtonsa tai hylätä Hänet ja Hänen hyvän tahtonsa, sekä (2) kohdella muita ihmisiä hyvin tai kohdella heitä huonosti, tästä välttämättä seuraa että osa ihmisistä tulee tekemään pahaa. Selvästikin ihmisillä on tällöin mahdollisuus tehdä pahaa, eikä heidän tuottamastaan pahasta voida syyttää Jumalaa, jos myönnetään että tahdon vapaus on hyvä asia. On melko selvää, että maailma, jossa ihmisillä on vapaus ja jossa oikea rakkaus Jumalaan ja toisiin ihmisiin on mahdollista, on parempi maailma kuin maailma, jossa kaikki 'ihmiset' tekevät välttämättä ja konemaisesti hyvää. Näin ollen on ymmärrettävää, että kaikkivaltias ja hyvä Jumala tekee maailman, jossa ihmisillä on vapaus valita hyvän ja pahan välillä.
- Itse asiassa kristinuskon mukaan Jumala saattaa käyttää parhaan molemmista maailmoista. Tällä hetkellä meneillään on ihmisten valinnan aika, jonka aikana ihminen joko hylkää Jumalan tai pyrkiin Hänen yhteyteensä. Vapaan valinnan aikaan välttämättä liittyy myös pahuus, koska valintaan liittyy vapaus. Valinnan jälkeen Jeesukseen turvaavat pääsevät taivaaseen, jossa pahan tekeminen ei ole enää heille mahdollista heidän täällä tekemänsä valinnan seurauksena. Taivaassa he eivät ole konemaisia, mutta he ovat luultavasti päättäneet rajoittaa vapauttaan siten että he valitsevat vain hyvien vaihtoehtojen joukosta. Helvetissä mahdollisesti kaikkien siellä olevien valinta pahuuteen pääsee täysin valloilleen, Jumalan sitä rajoittamatta, repien siellä olijoita suuresti ja jatkuvasti.
Luonnollinen pahuus ja kärsimys
Ihmisen tekemä pahuus ei siis muodosta älyllistä ongelmaa kristinuskolle. Entä luonnolliset tapahtumat, jotka aiheuttavat kärsimystä ihmiselle? Eikö kaikkivaltias Jumala voisi estää ne? Luonnolliselle pahallekin voidaan löytää syitä:
- Jumala voi käyttää luonnollista pahaa opettamaan ihmiselle asioita siten että hän oppii ne itse aidosti ja syvästi. "No pain, no gain" voi olla totta iankaikkisuudessa. Hyvä iankaikkisuus lienee parempi kun sen saavuttamiseksi on kärsitty pahaa ja nähty pahan pahuus.
- Mikäli Jumala suojelisi ihmistä täysin kaikelta luonnolliselta pahalta, esimerkiksi kaikilta kivun tuntemuksilta, hän ei oppisi ympäristöstään, hän ei tietäisi mikä on normaalia ja mikä Jumalan puuttumista asioihin. Ihminen aiheuttaisi kanssaihmisille vahingossa (vapaa kun on) onnettomuuksia. Toisaalta Jumalan puuttuminen kaikkeen veisi ihmisen mahdollisuuden tehdä merkittävää hyvää, koska esim. onnettomuustilanteessa ihmisten ei olisi järkevää yrittää pelastaa ketään koska Jumala tekisi sen kuitenkin paremmin. Luonnollinen paha antaa siis sekä tilaisuuden oppia realiteetteja ja pahan välttämistä että ihmiselle mahdollisuuden merkittäviin hyviin tekoihin.
Pahan ongelma ja ateismi
Usein pahan ongelman esittää ateisti. Tämä on siinä mielessä epäjohdonmukaista, että ateistisessa maailmankatsomuksessa ei yleensä ole objektiivista oikeaa ja väärää tai hyvää ja pahaa. Ateismin viitekehyksessä moraaliset tuntemukset ovat tyypillisesti vain subjektiivisia mielipiteitä, eikä niitä voida järjellisesti erottaa siitä, että joku henkilö ei pidä porkkanan mausta ja pitää siksi porkkanaa huonona ruokana. Pahan ongelma -argumentti on siis ateismin pohjalta samalla tiedollisella tasolla kuin väite "Jumala ei voi olla olemassa koska on porkkanoita, enkä minä pidä porkkanoista." On siksi tiedostettava, että Jumalan hyvyys ei välttämättä tarkoita sitä, että hän tekee asiat niin kuin ihminen haluaisi ne hänen tekevän. Tässä valossa pahan ongelma on mielettömyyttä; Jumalan edellytetään toimivan ihmisen erehtyväisten moraalikäsitysten mukaan, sen sijaan että ihminen myöntäisi ymmärryksensä vajavaisuuden ja tunnustaisi tarvitsevansa Jumalaa jo ongelman määrittelyyn.
Voidaan jopa argumentoida, että ihmisen aiheuttaman pahan ja luonnollisen pahan määrä ja toisaalta hyvän määrä on suurinpiirtein ja keskimäärin sitä mitä kristinuskon pohjalta odottaisi. Toisaalta Ateismin puitteissa hyvä ja paha eivät ole käsitteinä objektiivisesti määriteltävissä, joten myös ennustetta hyvän ja pahan määrälle ei oikeasti ole. Näin ollen kristinusko ennustaa hyvän ja pahan paremmin ja pahan ongelma (ja hyvän ongelma) on ongelma lähinnä ateismille.2
Katso myös
ApologetiikkaWiki
Internet
The Veritas Forum: Corbin Carnellin luento aiheesta C. S. Lewis ja kärsimyksen ongelma (englanniksi),
Viitteet
- ^ We can, perhaps, conceive of a world in which God corrected the results of this abuse of free will by His creatures at every moment: so that a wooden beam became soft as grass when it was used as a weapon, and the air refused to obey me if I attempted to set up in it the sound waves that carry lies or insults. But such a world would be one in which wrong actions were impossible, and in which, therefore, freedom of the will would be void; nay, if the principle were carried out to its logical conclusion, evil thoughts would be impossible, for the cerebral matter which we use in thinking would refuse its task when we attempted to frame them
- ^ Katastrofien ja tragedioiden sattuessa ateistit ovatkin hyvin hiljaa, 'materia vain uudelleenjärjestäytyi, mitään merkittävää ei tapahtunut', ei lohduta ketään eikä vaikuta todelta kenestäkään läheisensä menettäneestä.
