Natural Signs and Knowledge of God (kirja)

C. Stephen Evansin kirja Natural Signs and Knowledge of God: A New Look at Theistic Arguments (Oxford University Press 2010) käsittelee jumalatodistuksia uudesta näkökulmasta. Evansin mukaan jumalatodistuksissa on kaksi tasoa: (1) välittömän kokemuksen taso, joka ilmenee intuitiivisena kokemuksensa siitä, että luonnossa ilmenee luonnollisia merkkejä (natural signs) tai todisteita Jumalan olemassaolosta, (2) teoreettisten argumenttien taso, jolla tätä intuitiivista kokemusta luonnossa ilmenevästä ilmoituksesta pyritään ilmaisemaan argumenttien muodossa.

Evans käsittelee erityisesti kosmologista, teleologista ja moraalista jumalatodistusta.


1. luku: Luonnollisen teologian ongelma

Evansin mukaan luonnossa ilmenevä todistus Jumalasta on jokaisen ihmisen koettavissa (Wide Accessibility), mutta se on kuitenkin luoteeltaan sellaista, että ihminen voi halutessaan helposti torjua sen (Easy Resistability). (s. 12-16)

Evans kiinnittää huomiota siihen, että monet sellaisetkin filosofit kuten David Hume ja Immanuel Kant, jotka argumenttien tasolla saattavat torjua kosmologisen ja teleologisen jumalatodistuksen, saattavat kuitenkin myöntää, että välittömän kokemuksen tasolla luonto todistaa Jumalan olemassaolosta, vaikkakin heikosti ja epäselvästi.

2. luku: Luonnollisen merkin käsite

Tässä luvussa Evans selventää kirjansa peruskäsitettä eli luonnollisen merkin (natural sign) tai luonnollisen todisteen käsitettä. Hän tarkoittaa sillä jotakin universumin ominaisuutta, joka on jokaisen ihmisen koettavissa, ja joka viittaa Jumalaan.

3. luku: Kosminen ihmettely ja kosmologinen argumentti Jumalan olemassaolon puolesta

Kosmologisen argumentin pohjana oleva luonnollinen merkki tai todiste Jumalan olemassaolon puolesta on kosminen ihmettely (cosmic wonder). Tämä on ihmiselle luontaista ihmettelyä siitä, että yleensä jotakin on olemassa sen sijaan, ettei olisi olemassa mitään. Nekin, jotka hylkäävät kosmologisen argumentin eri muunnelmat, kokevat luontaisesti tämän kosmisen ihmettelyn, vaikka he voivatkin torjua siihen liittyvän todistuksen Jumalasta.

4. luku: Tarkoituksenmukainen järjestys ja teleologinen argumentti Jumalan olemassaolon puolesta

Teleologisen argumentin eri muunnelmien pohjana on yleisinhimillinen kokemus siitä, että maailmankaikkeudessa vallitsee tarkoituksenmukainen järjestys (beneficial order). Tarkoituksenmukainen järjestys ilmenee erityisesti biologisissa organismeissa.

5. luku Moraaliset argumentit ja luonnolliset merkit tai todisteet Jumalan olemassaolon puolesta

Moraalinen argumentti perustuu seuraavanlaiseen päättelyketjuun:

1. Jos on olemassa objektiivisesti sitovia moraalisia velvollisuuksia, silloin Jumala on olemassa 2. On olemassa objektiivisesti sitovia moraalisia velvollisuuksia 3. (Todennäköisesti) Jumala on olemassa.

Monet ateistitkin kuten esimerkiksi Nietzsche myöntävät ensimmäisen premissin. Nietzschen ja esimerkiksi J.L. Mackien kaltaiset ateistit kieltävät toisen premissin, eli he katsovat, että mitään objektiivisesti sitovia moraalisia velvollisuuksia ei ole olemassa. Tämä kanta on kuitenkin ongelmallinen, koska se näyttäisi olevan ristiriidassa perustavan inhimillisen kokemuksemme kanssa, että on esim. ehdottomasti väärin tuottaa tarpeetonta kärsimystä ihmisille.

Erilaiset yritykset tehdä oikeutta objektiivisesti sitovan moraalisen velvollisuuden käsitteelle ei-teistisestä lähtökohdasta ovat olleet epätyydyttäviä. Niinpä näyttäisi siltä, että teismiä tarvitaan ehdottomien ihmisoikeuksien puolustamiseksi, kuten myös Nicholas Wolterstorff argumentoi kirjassaan Justice.

Moraalisen argumentin pohjana oleva yleisinhimillinen kokemus sisältää kaksi osaa: (1) koemme olevamme vastuullisia moraalisia olentoja, (2) koemme, että ihmisellä on loukkaamaton arvo.