Jesus and the Eyewitnesses (kirja)

St. Andrews yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan professori Richard Bauckham kyseenalaistaa kirjassaan1 sen, että olisi tiedollisesti oikeutetulla tavalla mahdollista tehdä ero ”historian Jeesuksen” ja ”uskon Kristuksen” välillä. Historian Jeesus ja uskon Kristus ovat yksi ja sama persoona, jonka opimme tuntemaan evankeliumien välittämän silminnäkijöiden todistuksen perusteella.

Evankeliumit perustuvat silminnäkijöiden todistuksiin

Bauckham perustelee yksityiskohtaisesti väitettään, että kaikki neljä evankeliumia perustuvat sellaisten silminnäkijöiden todistukseen, jotka tunsivat Jeesuksen henkilökohtaisesti. Hän tuo esille useita näkökohtia, jotka osoittavat evankeliumien koostuvan silminnäkijätodistuksista.

Evankeliumit tuovat korostetusti esille, että kyseiset silminnäkijätodistajat näkivät Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvät tapahtumat. ”Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa” (Matt. 27:55). ”Yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut.” (Joh. 19:34-35) ”Magdalan Maria ja Joosefin äiti Maria katsoivat, mihin Jeesus haudattiin”. (Mark 15:47) ”Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa.” (Matt. 28:1) ”Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi.” (Joh. 20:8) Sama korostus luonnehtii koko Uutta testamenttia. ”Me emme voi olla puhumatta siitä, minkä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apt. 4:20) ”Minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja” (1. Piet 5:1) ”Olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa.” (2. Piet. 1:16) ”Minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme.” (1. Joh. 1:1) Kristillinen usko perustuu tosiasioihin, jotka ovat havaittavissa, nähtävissä ja kuultavissa. Jeesus tosin sanoo autuaiksi niitä, jotka uskovat, vaikka eivät näe (Joh. 20:29). Hän tarkoittaa tällä myöhempien sukupolvien kristittyjä, jotka voivat perustaa uskonsa niiden todistukseen, jotka olivat tapahtumien silminnäkijöitä.

Erisnimien tarjoama todistus

Evankeliumien historiallinen luotettavuus saa esimerkiksi yhden vahvistuksen niissä ilmenevistä erisnimistä. Bauckham tekee yksityiskohtaisia vertailuja ensimmäisen vuosisadan Palestiinan juutalaisten parissa tavallisiin erisnimiin ja osoittaa evankeliumien nimistön vastaavan juuri oikean ajan ja paikan nimistöä.2 Bauckham perustelee huolellisesti väitettään, jonka mukaan evankeliumeissa mainitaan yksityisten henkilöiden nimiä, jotta evankeliumien ensimmäiset lukijat saattoivat tarkistaa kyseiset tiedot kyseisiltä silminnäkijätodistajilta, jotka elivät edelleen alkuseurakunnan parissa. Esimerkiksi ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemisen yhteydessä eri evankeliumeissa mainitaan eri naisten nimiä riippuen siitä, keneen kyseinen evankeliumin kirjoittaja oli henkilökohtaisesti yhteydessä.

Evankeliumin tapahtumien silminnäkijät

Silminnäkijätodistajista kaikkein merkittävimpiä olivat tietysti 12 opetuslasta, jotka olivat Jeesuksen kanssa hänen julkisen toimintansa alusta aina hänen taivaaseen astumiseensa saakka. Sekä Luukkaan että Johanneksen evankeliumit korostavat sitä, että opetuslapset saattoivat olla Jeesuksen elämän ja kuoleman luotettavia todistajia siksi, että he olivat läheltä seuranneet hänen elämäänsä koko Jeesuksen julkisen toiminnan ajan. ”Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.” (Joh. 15:27) ”Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat tapahtuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita.” (Luuk 1:1-2) Opetuslasten tehtävänä oli pitää huolta siitä, että Jeesusta koskeva tieto välitettiin uusille kristityille alkuperäisessä ja luotettavassa muodossa. He olivat evankeliumissa kerrottujen asioiden totuuden vakuutena ollessaan valmiita mieluummin kuolemaan kuin kieltämään evankeliumin. Evankeliumien saattaminen kirjalliseen asuun tähtäsi siihen, että silminnäkijöiden todistus tallentui luotettavassa muodossa myös niille ihmisille, jotka elävät sen jälkeen, kun silminnäkijätodistajat ovat jo kuolleet. Opetuslasten nimet on huolella lueteltu jokaisessa synoptisessa evankeliumissa, koska evankeliumit rakennettiin heidän todistuksensa varaan. Kun evankeliumissa mainitaan vähemmän tärkeiden henkilöiden nimiä, se johtuu tavallisesti siitä, että evankeliumit siltä osin rakentuvat heidän todistuksensa varaan.3

Katso myös

Internet

Viitteet

  1. ^ Bauckham, Richard: Jesus and the Eyewitnesses. The Gospels as Eyewitness Testimony. Eerdmans, 2006.
  2. ^ Bauckham, luvut 3-5
  3. ^ Bauckham, s. 308-309