Jaripekka Juhala: Jeesuksen ylösnousemus historiantutkijoiden mukaan

ApoWikistä


Jeesuksen ylösnousemuksen varassa kristinusko joko seisoo tai kaatuu. "[J]os Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne", sanoi jo Paavali aikanaan (1.Kor. 15:14). Ei ihme siis, että monet kristityt nykyäänkin sanovat, ettei ylösnousemusta voi tutkia, tai saa tutkia: tulokset pelottavat. Joskus tätä tutkimusaihetta vastustetaan myös muista maailmankuvista käsin.1

Antiikin historia on kuitenkin väitettyjä ihmeitä täynnä, eikä historiantutkimus voi kumartaa toiveita jättää jotkut tietyt niistä rauhaan. Koska koko kristinusko alkoi siitä, kun opetuslapset julistivat Jeesuksen nousseen kuolleista, aihe on myös vääjäämättä tärkeä osa varhaisen kristinuskon historiaa. Kristinuskon historiaa ei voi tutkia tutkimatta myös opetuslasten ylösnousemusväitettä. Tietenkin ihmeväitteiden tutkiminen on aina tieteessä ongelmallista ja nostaa monia tieteenfilosofisia kysymyksiä. Voiko tutkimus edes periaatteessa päätyä vahvistamaan jonkin ihmeen aidoksi?

Tieteellisen raamatuntutkimuksen voi itse asiassa katsoa alkaneen juuri opetuslasten ylösnousemusväitteen tutkimuksesta. Vuonna 1778 julkaistiin edesmenneen deistin Hermann Samuel Reimaruksen essee, jossa kirjoittaja päätteli opetuslasten varastaneen Jeesuksen ruumiin turvatakseen taloudellisen ja yhteiskunnallisen asemansa.2

” 1800-luku oli naturalististen teorioiden kulta-aikaa: esimerkiksi Jeesus ei kuollutkaan vaan pyörtyi. Eri teorioiden kannattajat etsivät kuitenkin toisten selitysten heikkoudet, eikä yhdellekään ole annettu 1900-luvulla juuri arvoa. ”

Tämä tutkimushistorian ensimmäinen naturalistinen teoria oli sattumalta sama kuin varhaisin tunnettu Jeesuksen ylösnousemuksen vastaväite ylipäänsä. Myös alkukirkon ajan juutalaiset käyttivät tätä selitystä.3 1800-luvulla keksittiin monia uusia naturalistisia vaihtoehtoja: esimerkiksi Jeesus ei kuollutkaan vaan vain pyörtyi, opetuslapsilla oli hallusinaatioita, tai koko ylösnousemus on myöhäinen legenda.4 Samalla kun 1800-luku oli naturalististen teorioiden kulta-aika, se myös näki niiden kuoleman. Eri teorioita kannattaneet tutkijat etsivät toistensa selitysten heikkoudet, eikä yksikään näistä teorioista kestänyt koetusta. 1900-luvulla tutkijat eivät ole juuri antaneet niille arvoa.

Nykyisin tutkimuksessa onkin hämmentävä tilanne. Kristinuskon syntytilannetta itse tutkineista historiantutkijoista noin 75 prosenttia pitää jonkinlaista yliluonnollista selitystä todennäköisimpänä, ja näistä yli kolme neljäsosaa kannattaa perinteistä kristillistä käsitystä, Jeesuksen ruumiillista ylösnousemusta.5 Avainsana on kuitenkin "itse tutkineista"; kaikkien historiantutkijoiden valtaosa ei varmastikaan usko Jeesuksen ylösnousemukseen.

Tilasto on siis harhaanjohtava. Toisaalta tällaista jakaumaa juuri tämän erityisalan tutkijoiden joukossa on tuskin oikeutettua selittää pelkästään kristittyjen innolla vääntää aineisto oman maailmankuvan mukaiseksi. Joskus kun on onneksi niinkin, että aineisto vaikuttaa tutkijan maailmankuvaan – esimerkiksi ylläolevan tilaston koonnut Gary Habermas oli itse aiemmin skeptikko.6 Nykyisin merkittävimmät ylösnousemuksen puolustajat ovat Habermas ja N. T. Wright. Tärkeimmät naturalistisen teorian esittäjät ovat J. D. Crossan, Gerd Lüdemann sekä hiljattain edesmennyt Michael Goulder.

Miten historiatiede toimii?

Siinä missä matematiikassa voidaan johtaa deduktiolla aksioomien puitteissa varmoja lauseita (p = 1), ja luonnontieteissä voidaan useimmiten saada toistokokeella induktion avulla mielivaltaisen varmoja väitteitä (p -> 1), historiatieteessä ei ole yhtä helppoa.

Kaikki historian tutkimat tapahtumat ovat jollakin asteella ainutkertaisia, joten toistokokeita ei voi tehdä. Lähteidenkin määrä pysyy antiikin historian tutkimuksessa yleensä ennallaan tai jopa vähenee, joitakin poikkeuksellisia löytöjä lukuunottamatta.

Niinpä johtamismenetelmänä on niin sanottu abduktio (lähtökohdista A => B ja B on tosi päätellään, että A on todennäköisesti tosi). Abduktiossa pyritään luomaan annetulle aineistolle malleja, jotka selittäisivät aineiston synnyn hyvin.

Näitä malleja sitten vertaillaan uskottavuuskriteereillä,7 kuten lähteitäkin.8 Saadut todennäköisyydet ovat aina subjektiivisia ja yleensä lukuarvottomia ("epätodennäköinen", "mahdollinen", "todennäköinen").

Tutkijan arvioilla on mallien vertailussa suuri rooli, ja siksi on tärkeää olla selvillä ennakko-oletuksistaan. Vaikka pitäisikin Raamattua Jumalan ilmoituksena, on tutkimuksessa tekstejä pyrittävä käsittelemään tasapuolisesti; muuten saadut tuloksetkaan eivät ole historiatiedettä, vaan uskontoa. Ja eikö todisteita pitäisi olla valmis seuraamaan silloinkin, jos ne vaativat maailmankuvan vaihtoa?

Abduktiopäättelyä käytetään myös luonnontieteissä osana tiedonmuodostusta, jos keksittävänä on täysin uusi teoria. Teorian osoittaminen oikeaksi tai vääräksi jää kuitenkin toistokokeiden ja induktion tehtäväksi.

Mikä vakuuttaa niin monet tutkijat ylösnousemuksesta?

Faktat, sanoisi Habermas. Antiikin tutkimuksen puitteissa Jeesus on poikkeuksellisen rikas tutkimuskohde. Hänestä on säilynyt kirjallisia lähteitä seitsemältä ei-kristilliseltä ja yli 30 kristityltä tai gnostilaiselta kirjoittajalta 150 vuoden sisään. Varhaisin niistä on kriittisimpienkin ajoitusten puitteissa alle neljännesvuosisadan päässä tapahtumista.9 Nykyihmisestä tämä ei ehkä kuulosta kaksiselta, mutta antiikin historiassa tilanne on poikkeuksellisen hyvä. Esimerkiksi Jeesuksen ajan keisarista Tiberiuksesta (vallassa 14–37) on samalta ajanjaksolta vain 10 säilynyttä lähdettä,10 ja parhaat lähteet Aleksanteri Suuresta (vallassa 336–323 eKr) on kirjoitettu 300 vuotta hänen kuolemansa jälkeen!11

Toki moni lähde Jeesuksesta on vain maininnan asteella, mutta lukujen valossa on ymmärrettävää, miksi "Jeesus on satuhahmo" -teorioille ei ole akateemista kannatusta. Lähteiden ja lillukanvarsien yksityiskohtaiseen tutkimiseen tällainen artikkeli ei kuitenkaan riitä. Siksi Habermasin väitöskirjassaan kehittämä "minimifakta-argumentti" on tarpeen: pohditaan asiaa vain niistä faktoista käsin, jotka pitkälti kaikki tutkijat hyväksyvät.

Mitkä ne faktat sitten ovat?

  1. Jeesus kuoli,
  2. Jeesuksen opetuslapset uskoivat, että Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi heille,
  3. Paavali, vastustaja, kääntyi ilmestyksen seurauksena,
  4. Jeesuksen veli Jaakob, epäilijä, kääntyi ilmestyksen seurauksena, ja
  5. hauta oli pääsiäisaamuna tyhjä.12

Neljä ensimmäistä näistä ovat nykyisin käytännössä kiistämättömiä. Kuoleman vahvistavat lukuisat maallisetkin varhaiset lähteet eikä sitä kiistä yksikään; roomalaiset sotilaat osasivat ammattinsa.

Opetuslasten väitteen uskostaan kertoo pitkälti jokainen kristillinen teos, ja uskon aitouden vahvistaa valmius kuolla sen puolesta. Paavali kertoo jopa itse elämänhistoriastaan kirjeissään, ja vilpittömyyden takeena on tässäkin tapauksessa kärsimys. Jaakob voi olla historiallinen kuriositeetti, mutta hänenkään elämäntarinaansa ei tavata kiistää. Sanoohan 1.Kor. 15:3–7:n uskontunnustus suoraan faktat 1, 2 ja 4, ja jopa kriitikko Lüdemann ajoittaa tekstin sisällön kahden vuoden sisään Jeesuksen kuolemasta.13

Tyhjä hauta ei sen sijaan ole yhtä yleisesti hyväksytty. Aihetta tutkineista vain noin kolme neljännestä pitää sitä todennäköisimpänä vaihtoehtona;14 samalla kiistetään useimmiten myös hautaus. Hautauksen ja ruumiin katoamisen puolesta on kuitenkin hyviä todisteita. Hautaaminen – mestattujenkin – oli juutalaisille pyhä tapa, jota roomalaiset ilmeisesti antoivat rauhan aikana vapaasti noudattaa,15 ja Jeesuksen hautaus mainitaan jo varhaisimmissa lähteissä.16

Jos hauta ei olisi ollut tyhjä, miten apostolit olisivat voineet julistaa ylösnousemusta juuri Jerusalemissa, jossa hauta oli? Varhaiset vastustajatkin myönsivät epäsuorasti haudan tyhjyyden syyttämällä opetuslapsia ruumiin varastamisesta.3 Itse evankeliumien kertomuksetkaan eivät vaikuta keksityiltä: ovathan ensimmäisinä ylösnousemuksen todistajina naiset, joiden todistusta ei tuolloin edes pidetty oikeuskelpoisena, tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta.17

Wrightin tutkimus lisäsi kokonaisuuteen yhden merkittävän faktan: käsitteen 'ylösnousemus' merkityksen. Homeroksesta alkava yli 1000 vuoden ja 500 sivun kirjallisuuskatsaus osoitti, että ylösnousemuksella (ànastásis) oli hyvin täsmällinen sisältö: se oli "kuoleman jälkeisen elämän jälkeistä elämää". Ei siis jotakin, joka ihmiselle tapahtuu kuollessa, vaan kuolleen ihmisen palaaminen uudestaan ruumiilliseen elämään, tällä kertaa pysyvästi. Osa juutalaisista uskoi ylösnousemukseen tulevaisuuden tapahtumana, muut aikalaiset kiistivät tällaisen mahdollisuuden.18

Vanhat naturalistiset teoriat tietenkin kaatuvat, jos peliä lähtee pelaamaan Habermasin säännöillä. Opetuslapset tuskin varastivat ruumista, jos he kerran oikeasti uskoivat asiaansa. Jeesus ei voinut vain pyörtyä ja virota myöhemmin, koska hänen kuolemansa on kiistaton. Pelkät opetuslasten hallusinaatiot voisivat ehkä selittää heidän uskonsa, mutta entä Paavali ja Jaakob, entä hauta? Jopa hienostuneempi väite legendan paisumisesta on ylösnousemuksen selityksenä ongelmallinen, koska kaikki ilmestyksen saaneet uskoivat asiaansa – alusta asti.

” Yksikään toistaiseksi esitetty naturalistinen teoria kristinuskon synnystä ei ole tyydyttävä. Goulder esitteleekin vaihtoehtonsa kuvaavasti: "Let us imagine". ”

Usean naturalistisen teorian yhdistelmät pystyvät paikkaamaan ongelmia, mutta hinta on kova. Monta epätodennäköistä oletusta yhdistämällä saadaan eksponentiaalisesti pienempiä todennäköisyyksiä kokonaisuudelle, ja vaivalla aineiston selittämään luotu teoria huutaa epäuskottavuuttaan jo pelkän keinotekoisuutensa takia. Niinpä nykyään jokainen, joka esittää naturalistisen vaihtoehtoteorian, kiistää yhden Habermasin faktoista, ja se on tietenkin se tyhjä hauta.

Nykyinen naturalistinen teoria on pääpiirteissään samanlainen kaikilla kolmella suurella nimellä. Ensiksi kiistetään tyhjän haudan ja hautauksen historiallisuus, ja sen jälkeen tarjotaan jonkinlaista hallusinaatioteoriaa, hiukan muilla teorioilla maustettuna.

Goulderin versiossa kaikki alkaa Jeesuksen pettäneestä ja Jeesukseen pettyneestä Pietarista, joka on psykologisesti kypsä saamaan kääntymysnäyn, kääntymyskokemuksen ja hallusinaation yhdistelmän. Paavali saa samanlaisen näyn, joskin eri syistä.19 Pietarin näyn ja innon ansiosta muutkin lähtevät mukaan joukkoharhaan; innostuvathan ihmiset nykyäänkin paikallisesti ufoista ja bigfooteista.20 Tässä vaiheessa opetuslapset uskovat vielä ruumiittomaan sielun ylösnousemukseen. Sitten paavalilaiskristitty Markus keksii vuonna 69 evankeliumia kirjoittaessaan tyhjän haudan perustellakseen ruumiin asemaa Paavalin teologiassa. Tiedoistaan vaienneet naiset (Mark. 16:8) ovat tärkeässä asemassa, koska muuten olisi vaikeaa perustella vuosikymmenten viivästys kertomisessa.21

Lüdemann allekirjoittaa pääosin ylläolevan.22 Crossan poikkeaa enemmän: hänen mukaansa opetuslapsilla ja Paavalilla oli aitoja ilmestyksiä, joita ei voi kutsua hallusinaatioiksi. Nämä elämän muuttavat kokemukset yhdistettynä siihen, että Jeesus oli opettanut Jumalan valtakunnan olevan jo tässä, saivat opetuslapset uskomaan ruumiilliseen ylösnousemukseen, Jeesuksen todelliseen läsnäoloon. Varsinainen Jeesuksen ruumis oli silti heitetty koirille, ja tyhjä hauta on Markuksen keksintö.23

Wrightin tutkimus on näitä vaihtoehtoja uudempi, ja se näkyy: Goulderin ja Lüdemannin teoriat nykymuodossaan perustuvat sille, että ylösnousemusta voi julistaa tarkoittamatta ruumista. Crossaninkaan teoriassa ylösnousemuksella ei ole täsmälleen perinteistä merkitystä.

Tappavampi isku naturalistisille teorioille on kuitenkin Wrightin varsinainen argumentti: Mikä loi kristinuskoon sen käsityksen ylösnousemuksesta, joka poikkesi kaikkien aikalaisten uskomuksista?

Argumentin merkitys ei välttämättä avaudu hetkessä. Monet ihmiset, erityisesti luonnontieteellisillä aloilla, ajattelevat luonnostaan, että ihmisethän nyt saattavat uskoa ihan mihin tahansa. Se ei ole kuitenkaan totta. Ihmisten uskomukset ovat kulttuurisidonnaisia; uutta keksitään harvoin ilman ulkoista ärsykettä. Kristinusko syntyi juutalaisuuden lahkona. Kaikki ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, eivätkä katsoneet vaihtaneensa uskontoa uskoessaan Jeesukseen. Juutalaisuuden valtavirtaan nähden kristinuskon opissa oli kuitenkin mutaatioita.

Ensiksikin juutalaisuuden useiden kuolemanjälkeistä elämää kuvaavien ideoiden tilalle tuli vain yksi: ylösnousemus. Kun juutalaisuudessa ylösnousemus oli toissijainen asia niissäkin piireissä, jotka siihen uskoivat, siitä tuli kristityille keskeistä (1. Kor. 15:14). Epämääräisen spekulaation sijaan puhe ylösnousemuksesta ja ylösnousseen ruumiista tuli tarkaksi (1. Kor. 15:35–58). Eikä ylösnousemus ollut enää vain aikojen lopussa, vaan se oli jo alkanut: messias oli noussut, vaikka hänen ei olisi pitänyt juutalaisuuden puitteissa kuollakaan! Lisäksi ylösnousemusta ei enää käytetty vertauskuvana Israelin vapautumisesta, vaan kasteesta ja moraalista.24

Mikä loi nämä mutaatiot? Wrightin mukaan ilmestykset ja tyhjä hauta, jotka yhdessä ovat riittävä ja erikseen välttämättömät ehdot.25 Naturalistitutkijoista Crossan myöntää argumentin voiman. Hän itse asiassa pitää sitä niin vahvana, että ei katso Wrightin oman teesin riittävän selittämään mutaatioita: tarvitaan jotakin muutakin, joka Crossanin mielestä on Jeesuksen opetus Jumalan valtakunnan läsnäolosta.26 Wright on eittämättä ollut epätarkka, mutta Crossanin täydennysehdotus on mielestäni väärä; sekään ei riitä. Oikea vastaus on ilmestysten sisältö: ilman sitä ainakaan käsitys ylösnousemusruumiista ei selity.

Goulderin tyylisille täydennetyille hallusinaatioteorioille nämä mutaatiot ovat ylitsepääsemätön ongelma. Goulderin paraatiesimerkki Susan Atkins sai 1970-luvun alkupuolella elämänmuovaavan Jeesuksen ilmestyksen – mutta sen sisällössä ei ollut mitään historiallisesti uutta.27 Opetuslasten ilmestykset sen sijaan eivät rakentuneet pelkistä mielessä jo olevista palikoista.

Minun mielestäni yksikään toistaiseksi esitetty naturalistinen teoria ei ole tyydyttävä; ei edes vakavastiotettava. Goulder esitteleekin teesinsä kuvaavasti: "Let us imagine".28 Monet niin kristityt kuin ateistit tutkijat tunnustavat, että metodologisen naturalismin voi hetkellisesti hylätä, kun mikään naturalistinen teoria ei ole uskottava, ja tapahtuman konteksti on uskonnollinen.29 Tässä, jos missään, on sellainen hetki. Jos valmiiksi pitää uskottavana Jumalan olemassaoloa ja sitä, että hän voi joissakin tilanteissa myös vaikuttaa maailmaan, on aika vetää johtopäätökset.

Jos sen sijaan on lähtökohdiltaan ateisti, tilanne voi olla toinen. Ateistifilosofi Antony Flew (hänkin Goulderin tavoin alkuvuonna 2010 edesmennyt) piti Jeesuksen ylösnousemusta maailman parhaiten todistettuna ihmeenä30 – mutta ei silti riittävän hyvin todistettuna, edes viimeisinä vuosina deistiksi käännyttyään.31

Kun todennäköisyyslaskenta henkilökohtaisten taustaoletusten pohjalta (esimerkiksi Bayesin kaavan mukaan) tuottaa teorialle todennäköisyydeksi alle puoli, ei ole vielä aika tehdä uskonhyppyjä.32 Voisiko silti olla aika ottaa haaste vakavasti?


Katso myös[muokkaa]

ApologetiikkaWiki[muokkaa]

Internet[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ^ Wright, N. T.: Resurrection of the Son of God (jatkossa RSG), 12–28.
  2. ^ Reimarus, Hermann S.: Von dem Zwecke Jesu und seiner Jünger. Viite ja tutkimushistoriaa muutenkin Stewart teoksessa Stewart, Robert B. ed. (2006): The Resurrection of Jesus, John Dominic Crossan and N. T. Wright in Dialogue (jatkossa Crossan-Wright), 3–4.
  3. > 3,0 3,1 Matt. 28:12–13. Justinos Marttyyri: Trypho 108. Tertullianus: De Spectaculis 30.
  4. ^ Schleiermacher, Strauss ja Pfleiderer. Habermas, Gary (2001): Explaining Away Jesus’ Resurrection. Christian Research Journal 23.4. http:// journal.equip.org/articles/explaining-away-jesus-resurrection Viitattu 14.5.2010.
  5. ^ Habermas, Gary (2005): Resurrection Research from 1975 to the Present (jatkossa RR), Journal for the Study of the Historical Jesus (jatkossa JSHJ) 3.2, 139–140. Habermas teoksessa Crossan-Wright, 91–92.
  6. ^ Baggett, David ed. (2009): Did the Resurrection Happen?, A Conversation with Gary Habermas and Antony Flew (jatkossa Habermas-Flew3), 53, 57–58.
  7. ^ Mm. selityksen kattavuus ja ad hoc -luonteen puuttuminen, ks. esim. McCullagh, C. Behan (1984): Justifying Historical Descriptions, 19.
  8. ^ Luonnollisesti mm. useat lähteet ja silminnäkijälähde ovat eduksi, ks. esim. Habermas-Licona, 36–40, 36 n. 2.
  9. ^ Habermas, Gary (1996): The Historical Jesus, 143-255. Seitsemän ei-kristillistä ovat Tacitus (Annales 15.44), Josefus (Antiquitates 18:3, 20:9), Plinius nuorempi (Epistulae X.96), Lukianos (Peregrini 11–13), Talmud (mm. Sanhedrin 43a), Suetonius (Claudius 25, Nero 16) ja Mara Bar-Serapion.
  10. ^ Tacitus, Suetonius, Velleius Paterculus, Plutarkhos, Plinius vanhempi, Strabon, Seneca nuorempi, Valerius Maximus, Josefus ja Luukas. Lisäksi on arkeologisia löytöjä. Habermas, Gary & Licona, Michael (2004): The Case for the Resurrection of Jesus (jatkossa Habermas-Licona), 128.
  11. ^ http://en.wikipedia.org/wiki/Historical_Alexander_the_Great Viitattu 14.5.2010.
  12. ^ Habermasin faktat ovat eläneet hiukan vuosikymmenten varrella. Nämä kirjasta Habermas-Licona, 48–77.
  13. ^ Lüdemann, Gerd (1994): Resurrection of Jesus, 38. Lähteitä ja perusteluja faktoille ks. Habermas-Licona, 48–69.
  14. ^ RR, 141.
  15. ^ Evans, (2005): Jewish Burial Traditions and the Resurrection of Jesus, JSHJ 3.2, 233–248.
  16. ^ 1.Kor. 15:n uskontunnustus ja Ap.t.:n saarnat.
  17. ^ Osiek, Carolyn (1993): The Women at the Tomb: What Are They Doing There?, Ex Auditu 9, 97–107.
  18. ^ RSG, 31-583.
  19. ^ Goulder teoksessa Copan, Paul & Tacelli, Ronald ed. (2000): Jesus’ Resurrection, Fact or Figment? A Debate Between William Lane Craig and Gerd Lüdemann (jatkossa Craig-Lüdemann), 87–96.
  20. ^ Goulder teoksessa Craig-Lüdemann, 96–98.
  21. ^ Goulder teoksessa Craig-Lüdemann, 98–101, ja Goulder (2005): Jesus’s Resurrection and Christian Origins, JSHJ 3.2, 188–191.
  22. ^ Lüdemann teoksessa Craig-Lüdemann, 150–154.
  23. ^ Crossan teoksessa Crossan-Wright, 32–36.
  24. ^ Wright teoksessa Crossan-Wright, 16–23.
  25. ^ Wright ei käytä termiä tiukan matemaattisessa mielessä, vaan tarkoittaa, että yksikään teoria, joka ei sisällä molempia, ei ole toistaiseksi ollut lähimainkaan uskottava. RSG, 706.
  26. ^ Crossan teoksessa Crossan-Wright, 38–39.
  27. ^ Goulder teoksessa Craig-Lüdemann, 87–88.
  28. ^ Goulder teoksessa Craig-Lüdemann, 99.
  29. ^ Hieman eri variantteina eri kirjoittajilla, ks. esim. Davis (75) ja Goulder (102) teoksessa Craig-Lüdemann. Jälkimmäinen puoli ehtoa sulkee pois aukkojen jumalan.
  30. ^ Flew teoksessa Habermas-Flew3, 85.
  31. ^ Flew teoksessa Flew, Antony & Varghese, Roy: There Is a God, 187. Deismi tarkoittaa käsitystä, jossa Jumala on luonut maailman ja mahdollisesti elämän, muttei enää sen jälkeen ole puuttunut sen tapahtumiin.
  32. ^ Baggett teoksessa Habermas-Flew3, 132, 167–171.


Blue copyright.png
 Tämä artikkeli ei ole GFDL-lisenssin alainen. Artikkelin tekijänoikeudet kuuluvat Jaripekka Juhalallelle.
Kyseinen artikkeli on julkaistu Cross Section –lehdessä vuonna 2010. Artikkeli on ladattavissa PDF-versiona täältä.)
Lupa artikkelin esittämiseen ApologetiikkaWikissä on saatu tekijältä.
Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Jaripekka_Juhala:_Jeesuksen_ylösnousemus_historiantutkijoiden_mukaan&oldid=9368”