Elsberry–Shallit–2003:n kritiikki: Osa 1

Luvun asema Luvun otsikko Otsikkosivun numero Sisällön tiivistelmä Kommentteja
Abstract (Tiivistelmä) 1 Luvataan osoittaa Dembskin olevan väärässä. [Vaatii palaamaan asiaan tässä artikkelissa.]
1 Introduction (Johdanto) 1 Hyökkäilyä Dembskiä ja hänen työnsä julkisia kannattajia vastaan. Tiivistelmän lupaus toistetaan. Artikkelin kokonaisrakenne hahmotellaan. Kelvoton argumentointi aloitetaan viivyttelemättä kahdessa ensimmäisessä alaviitteessä (s. 2): annetaan ymmärtää, että Dembskin työtä arvostavat antavat hänelle ansiotonta suitsutusta, koska häneltä ei löydetty kuin yksi vertaisarvioitu matemaattinen artikkeli1 eikä senkään julkaisupaikkana ollut probabilistiikkaan2 tai informaatioteoriaan3 erikoistunut julkaisusarja. – Jostain syystä tähän "salapoliisityöhön" antautuneet kriitikot "unohtivat" kertoa, että Dembskin Randomness by design -artikkelin aihe liittyy kuitenkin juuri näihin aihepiireihin, eikä julkaisufoorumin laaja-alaisuus ole suinkaan artikkelin laatua vastaan puhuva seikka, pikemminkin päinvastoin: se osoittaa asialla olevan mielenkiintoa aiheeseen erikoistuneiden tutkijoiden pikkupiirin ulkopuolellakin4. Vielä "valikoivaa muistia" pahempaakin on kuitenkin se, että tällainen avaus vie koko tekstin väärille urille: hyökätään ihmisiä (Dembskiä ja hänen kannattajiaan) eikä asiaa vastaan (argumentum ad hominem -perusteluvirhe); pyritään "kaivon myrkyttämiseen" eli Dembskin uskottavuuden kyseenalaistamiseen lukijoiden silmissä5; ja lisäksi turvaudutaan yksin teoin vielä tietämättömyyteen vetoamiseen ('emme tiedä mielestämme riittäviä perusteluja näille väitteille, siis ne ovat vääriä') eli käännettyyn todistustaakkaan ('Dembski on huijari kunnes vaatimallamme tavalla toisin todistetaan').6 Näitä virheperusteluja ei sentään erehdytä kirjoittamaan auki7, mutta vihjailu on niin korostetun ilmeistä8, että sitä ei voi olla panematta merkille. Tällainen avaus riittää osoittamaan, että siististä TeX-ulkoasustaan huolimatta tämä kritiikki on kaikkea muuta kuin viileän asiallista. Lisäksi se on siksikin täysin harhaanjohtavaa, että tieteen ja kulttuurin historian suuret läpimurrot ovat niin hyvässä kuin pahassakin tulleet tyypillisesti juuri erillisten kirjojen (Kopernikus, Galilei, Kepler, Darwin, Freud, Marx) tai vertaisarvioimattomien julkaisusarjojen (Newton, Einstein, Shannon) eikä vertaisarvioitujen tiedejulkaisuartikkelien kautta.9 Dembskin suosittelijat perustavat tietenkin lausuntonsa siihen, mitä tämä on julkaissut siellä, missä on jotakin julkaissut, kun taas kritiikki yrittää tässä kohden perustautua siihen, että Dembski ei ole julkaissut mitään siellä, missä ei ole mitään julkaissut10.

[Vaatii palaamaan asiaan tässä artikkelissa.]

2 Dembski's claims (Dembskin väitteet) 2 Myönnetään Dembskin väitteiden vallankumouksellisuus. Referoidaan keskeisinä pidetyt väitteet täsmämutkikkuuskriteerin luotettavuudesta ja intuitiivisuudesta sekä tarkoituksellisuuspäättelyn käyttökelpoisuudesta, informaation säilymislaista ja (eräiden) biologisten rakenteiden tarkoituksellisen aiheutuneisuuden osoittamisesta. Luvataan osoittaa näiden väitteiden virheet artikkelin jatkossa. Teksti myös numeroi Dembskin väitteitä, mutta koska kirjoittajien jaottelu ei vaikuta asiaa selventävältä vaan pikemminkin sekoittavalta, sitä ei ole tässä tiivistelmässä toistettu. [Tähän kohtaan ei tarvitse erikseen palata, sillä varsinaiset vastaväitteet tulevat vasta myöhemmissä kappaleissa.]
3 Design (Suunnittelu [tarkoituksellinen aiheutuneisuus]) 3 Osoitetaan, ettei Dembskin teksteihin tutustumisesta huolimatta ole ymmärretty tämän artikkelin alkuosassa selitettyä tarkoituksellisuuspäättelyn logiikkaa. Syytetään asiaintilasta Dembskiä ja luvataan jatkaa syytöksiä seuraavassa kappaleessa. Ei vaadi erityistä kommentointia, sillä koko kappale ei millään mielekkäällä tavalla käsittele eikä siten voi kyseenalaistaakaan tarkoituksellisuuspäättelyn logiikkaa.
4 Intelligence (Älykkyys) 5 Lupauksen mukaisesti jatketaan oman ymmärtämättömyyden esittelyä. Tätä jatkuu sivun 7 toisen kappaleen loppuun asti. Sitten seuraa kappale, jossa esitellään kirjoittajien oma konsepti, "Erroneous Design Inference Principle" eli EDIP (virheellinen tarkoituksellisuuspäättelyperiaate, VTPP), josta jauhetaan kolmen kappaleen verran. Caputo-esimerkin yhteydet Laplace-sitaattiin ja Kolmogorov-kompleksisuuteen itse asiassa vahvistavat Dembskin analyysin, vaikka teksti ei tätä suoraan myönnäkään. Kuvitteellinen SETI-esimerkki tarkoituksellisuuspäättelyineen päivineen on peräisin naturalisti Carl Saganilta eikä Dembskiltä, joka vain lainaa sitä analyysissään; jos olisi esitettävissä riittävän uskottava syy olettaa tällaisten hahmojen tarkoitukseton alkuperä, asia ei koskisi tarkoituksellisuuspäättelyn logiikkaa vaan sen oikeaa soveltamista kyseiseen tapaukseen. Kappale päättyy pulsarisignaaliesimerkkiin, jonka yhteydessä esitetään epämääräinen viittaus siihen, että Dembskin mutkikkuus-määrittyneisyyskriteerin olisi katsottu täyttyneen. Ilman matemaattista analyysiä tällaiset väitteet ovat pelkkää käsien heiluttelua. Sen sijaan voi kyllä todeta, että esimerkki saattaa vahvistaa Dembskin väitettä tämän kriteerin intuitiivisuudesta. [VTPP antaa aihetta jatkokäsittelyyn.]
4.1 Animal intelligence (Eläinten älykkyys) 9 Esitellään esimerkkejä, joissa eläinten aikaansaannoksissa näyttäisi olevan täsmämutkikkuutta (yrittämättä todistaa tätä yksityiskohtaisesti), todetaan Dembskin rottakoe-esimerkki ja ajatus siitä, että kasvien luonteenomaiset muodot voivat selittyä siitä, että ne kasvussaan noudattavat valmista algoritmia. Kysytään, olisiko MTI:n tuottamista pidettävä osoituksena kyseisten eläinlajien älykkyydestä ja olisiko asialla joitain eettisiä seurauksia. [Antaa aihetta jatkokäsittelyyn.]
5 The validity of the design inference (Tarkoituksellisuuspäättelyn validiteetti [kyky mitata sitä, mitä sen on määrä mitata]) 10 Esitellään kaksi Dembskin esittämää perustelua tarkoituksellisuuspäättelyn toimivuudelle. Ensin se, että kaikissa tapauksissa, joissa MTI:n syntyhistoria tiedetään, sillä on ollut älyllinen alkuperä. Tästä Dembskin toteamuksesta kehitellään sitten olkinukkeja, naurettavuuteen vetoamista yms. virheellistä argumentaatiota. Toisena Dembskin perusteluna on nimenomaan älyllisten agenttien kyky aidosti valita vaihtoehdoista ja tuottaa näin täsmämutkikkuutta (specified complexity, suomennettu m. "täsmennetty monimutkaisuus"). Tätä perustelua käsitellään samaan tapaan kuin edellistäkin. [Antaa aihetta jatkokäsittelyyn.]
5.1 Indirect design (Epäsuora suunnittelu/aiheuttaminen) 12 Otetaan esiin kysymys näennäisestä täsmämutkikkuudesta (apparent specified complexity, lähteenä Dembskin artikkeli). Sekoitetaan käsitteitä "algoritmihuone" ("Algorithm Room") -kysymyksellä, joka muka olisi jonkinlainen ongelma tarkoituksellisuuspäättelyn toimivuuden kannalta. Sitten todetaan yllättäen (s. 13, 1. kappale) asian oikea laita ja seuraavissakin kappaleissa osoitetaan vaihteeksi joitain merkkejä Dembskin tekstin ymmärtämisestä, vaikka yritetäänkin kovin taistella tätä ymmärrystä vastaan, missä pyrkimyksessä lopulta näköjään "onnistutaankin". [Antaa aihetta jatkokäsittelyyn.]
6 Complex specified information (Mutkikas täsmäinformaatio [MTI, Dembskin käsite; suomennettu m. "täsmennetty monimutkainen informaatio" l. TMI]) 13 Ensin väitetään ongelmaksi sitä, että Dembskin menetelmä kirjoittajien mielestä tuottaa tarkoituksellisuustuloksia liian usein. — Sitten siirrytään valittelemaan, ettei saada selvää, mitä MTI-käsite oikein tarkoittaa. Kuitenkin toisaalta myönnetään tiedettävän, että siihen liittyy suuri epätodennäköisyys ja alhainen Kolmogorov-kompleksisuus. — Pari selvää väitettä esitetään: että Dembskin todistus siitä, etteivät funktiot voi tuottaa MTI:tä, olisi virheellinen (s. 15; väitettyä virheellisyyttä ei mitenkään perustella) ja että Daviesin käyttämänä, toisin kuin Dembskillä, "kompleksisuus" merkitsee korkeaa Kolmogorov-kompleksisuutta (s. 16), mikä kaiketi olisi ollut helppo osoittaa lähdeviitteellä, jota ei kuitenkaan anneta. Tarkoituksellisuustulosten saamista pidetään ongelmana, vaikka samalla myönnetään, ettei tiedetä, mitä on todella tapahtunut (s. 13); mistä siis voitaisiin tietää, että nämä päätelmät olisivat virheellisiä? Naturalismin kannalta ne tietysti ovat kiusallisia, mutta sehän on pikemminkin naturalismin kuin tarkoituksellisuuspäättelyn logiikan ongelma. Vain uskonnollisuusluonteinen sitoutuminen naturalismiin "ulkoistaa" ongelman: "Ette saa vaatimiamme tuloksia, olette siis väärässä!" — Juuri riittävä epätodennäköisyys ja alhaisena Kolmogorov-kompleksisuutenakin ilmenevä määrittyneisyys ovat Dembskin MTI:n kriteerit, ja kritiikin eräissä muissa osissa kirjoittajat tuntuvat tämän ymmärtävänkin. Vaikuttaakin siltä, että he tässä pyrkivät vain FUD-tyyliseen yleisen epäluottamuksen lietsontaan11. Ottaen huomioon, että monet12 ovat mielestään saaneet selvää Dembskin tarkoituksesta, tällainen ymmärtämättömyyskritiikki ei ole vakuuttavaa eikä liioin millään tavoin pysty horjuttamaan tarkoituksellisuuspäättelyn logiikkaa. — Mainittuja täsmäväitteitä ei siis yritetäkään näyttää toteen. Sen sijaan tilaa on löytynyt lopun olkinukkeilulle Caputo-jonon kanssa, joka sentään on luvun alkuosan tasoon verratenkin varsin surkea esitys.
7 Information, complexity, probability (Informaatio, mutkikkuus, todennäköisyys) 17 Heti kärkeen myönnetään tiedettävän, että Dembskin terminologiassa mutkikkuus, informaatio ja epätodennäköisyys ("complexity", "information" ja "improbability") ovat olennaisesti sama asia. Edelleen jaksetaan ihmetellä, miten asia voi olla näin, kun se algoritmisessa informaatioteoriassa on juuri toisinpäin.13 — Luvun loppuosa käsittelee lähinnä sitä matemaattista tosiasiaa, että jonkin havainnon laskettu todennäköisyys riippuu laskussa käytetystä todennäköisyysjakaumasta. — Loppuhuipennus jatkaa valittua FUD-strategiaa sekoittamalla kysymyksen kulloinkin käytettävästä todennäköisyysjakaumasta itse menetelmän pätevyyteen14. Eikö kukaan ole opettanut näille kirjoittajille, että samalla sanalla on eri teorioissa eri merkityksiä? Ei ihmekään, etteivät he saa selvää Dembskistä, jos kuvittelevat samannäköisen sanan merkitsevän kaikkialla samaa asiaa. Suuri osa esitetystä kritiikistä näyttääkin perustuvan tarkoituksellisuuspäättelyn luokittelemiseen jonkinlaiseksi Kolmogorov-kompleksisuuden johdannaiseksi, mitä se ei suinkaan ole – ja tähän väärinkäsitykseen perustuvat osat vieläpä ovat artikkelin asiallisinta antia! — Todennäköisyysjakaumahuomautus on siinä mielessä järkevä, että tarkoituksellisuuspäättelyä (sen enempää kuin monia muitakaan probabilistisia menetelmiä) ei voi käyttää tilanteessa, jossa jakaumasta ei voi perustellusti sanoa mitään riittävän varmaa. — Tarkoituksellisuuspäättelyn (tai mainittujen muiden menetelmien) logiikan pätevyys ei kuitenkaan kyseenalaistu sillä perusteella, ettei niitä voi aina soveltaa – kunkin menetelmän pätevyys riippuu vain sen kyvystä antaa luotettavia tuloksia silloin, kun sitä voidaan soveltaa. Siksi luvun loppupäätelmä tämän ongelman periaatteellisesta vakavuudesta on itse vakavasti liioiteltu tai suorastaan harhainen: kulloinkin käytettävän jakauman valinta ei kuulu tarkoituksellisuuspäättelyn sisäiseen logiikkaan vaan sen soveltamiseen kulloinkin käsiteltävään tapaukseen. Siksi Dembskikin käyttää eri esimerkeissään eri jakaumia, kuten kriitikot sinänsä oikein ovat havainneet. Tällainen jakaumien vaihtamismahdollisuus tutkimuskohteen mukaan on klassisen tilastotieteen alalla itsestäänselvyys, eikä hypoteesien eliminointiin perustuvan tilastollisen päättelyn logiikkaa ylipäänsäkään sidota johonkin tiettyyn yhteen jakaumaan, mitä kriitikot kuitenkin tuntuvat Dembskiltä kärttävän.
8 [alku: yleistä] Specification (Määrittyneisyys [suomennettu myös "täsmennys"]) 21 Tässä taas heti kärkeen myönnetään jokseenkin hyvin tiedettävän myös se, mitä Dembski tarkoittaa määrittyneisyydellä. — Todetaan sinänsä oikein, että Dembski yhtäältä on esittänyt määrittyneisyydelle (l. täsmennykselle) jossain määrin erilaisia teknisiä kriteerejä, joihin perustuvia yksityiskohtaisia määrittyneisyystodistuksia hän toisaalta läheskään aina ei ole esittänyt esitellessään teksteissään erilaisia esimerkkejä määrittyneisyyden ilmenemisestä. Koko 6-luvun voivottelu Dembskin käsittämättömyydestä käy siis tässä vaiheessa (7 ja 8 -lukuihin tutustuessa) itsessään käsittämättömäksi. Liekö teksti laadittu sellaisena yhteistyönä, että toinen kirjoittaja, joka ei ymmärtänyt, kirjoitti 6-luvun, ja toinen taas ymmärsi edes vähän paremmin ja lisäsi perään 7- ja 8-luvut? — Dembskin teksteistä tehdyt huomiot selittyvät yksinkertaisesti sillä, että määrittyneisyys on intuitiivisesti vahva käsite, jonka täsmällinen saati paras mahdollinen formalisointi ei välttämättä ole aivan yksinkertainen asia15 eikä formaaleihin todistuksiin ole tavallisissa asiateksteissä syytäkään, nehän eivät lisäisi vaan pikemminkin haittaisivat tekstin ymmärrettävyyttä lukijakunnan valtaosan kannalta.
8 [jatkoa: kritiikin pääkohdat] Specification (Määrittyneisyys [suomennettu myös "täsmennys"]) 21 Pääsyytökset summataan seuraavasti: Dembskin määrittyneisyyskäsite vaikuttaa sekavalta syistä, että
  1. hyväksyttäviä määrityksiä ei ole riittävän selvästi erotettu tekaistuista,
  2. määrittyneisyyskäsite on liian epämääräinen ja
  3. määrittyneisyysalueen muodostaminen ja riippumattomuus luokiteltavasta ilmiöstä on ongelmallinen16.
Syytökset käsitellään jatkossa yksi kerrallaan.
8 [jatkoa: kritiikin ensimmäinen pääkohta] [syytös tekaistujen määritysten riittämättömästä torjunnasta] [21–24 (sekä syytös että käsittely)] Repostellaan Saganin-Dembskin alkulukubittijonoesimerkkiä eikä millään onnistuta selvittämään, olisiko sitä todella pidettävä Dembskin kriteerien mukaisesti määrittyneenä. — Sitten siirrytään (Yhdysvaltain oikeushistoriasta poimittuun) Dembskin Caputo-esimerkkiin ja spekuloidaan, miten paljon tilannetta voitaisiin hämärtää ilman, että se lakkaisi olemasta määrittynyt. — Kolmanneksi siirrytään lingvistiikan puolelle ja ihmetellään, olisiko monisanaiseen ja siis määriteltävää kohdeilmaisua paljon pitempään selitykseen turvautuva tyypillinen sanakirjamäärittely Dembskin kannalta hyväksyttävää määrittämistä. — Luvataan esittää parempi määrittelykriteeri liitteessä. Näissäkin yhteyksissä käy kiusallisen selväksi, miten mahdotonta on järkevästi kritisoida asiaa, jota ei (omastakaan mielestä) ole kunnolla ymmärretty. Sekä Saganiin että Caputoon liittyvät esimerkit ovat nimenomaan esimerkkejä, jotka auttavat järkevää lukijaa saamaan käsitteellisen otteen siihen, mistä on kysymys. Muiden kuin Dembskin alun perin esittäminä ne samalla osoittavat Dembskin kriteerin intuitiivisen osuvuuden ja eri elämänalueille sijoittuvina sen laaja-alaisen sovellettavuuden. Suunnitteluteoria ja sen mahdollistama tarkoituksellisuuspäättely ei kuulu abstraktin matematiikan vaan empiiristen menetelmätieteiden alueelle. Koska Dembski käyttää näitä esimerkkejä, ne vastaavat hänen käyttämiään käsitteitä, ja kriitikon on aivan turha käydä kyseenalaistamaan tätä seikkaa vain siksi, ettei pysty sitä todistamaan eikä ole löytänyt Dembskin tekstistä sille jotain matemaattista tms. todistusta17. — Todetaan kyllä Dembskin edellyttäneen määrittyneisyydeltä holistisuutta, muttei osata soveltaa sitä Caputo-esimerkkiin, koska ei tajuta koko tarkoituksellisuuspäättelyn logiikan ydintä. Siinä vaiheessa, kun tarkastelu on jo siirretty varsinaisesta empiirisestä tutkimuksesta merkkijonojen kombinatoris-abstraktiseen maailmaan, ei pitäisi olla kovin vaikeaa käsittää, että jokainen "bittijono, jonka pituus on n ja jossa on tasan k 1-merkkiä" -muotoinen ilmaus käy kyllä määrityksestä18; lisäksi on vielä monenmoisia muitakin mahdollisia määrityksiä. Kuhunkin määritykseen liittyy sitä vastaava bittijonojoukko, mutta todennäköisyyksistä ja sitä kautta mahdollisesta MTI:stä ei voida edes mielekkäästi puhua bittijonojen abstraktista maailmasta vaan ainoastaan empirian havaittavasta maailmasta poimittuja tutkimuskohteita tarkasteltaessa19. Tämä ero tuntuu jäävän kirjoittajien horisontin taa. (Ks. m. liitteen käsittely.) — Samaten sanakirjamäärittelyjen pituuskysymyksellä on vaikea nähdä olevan tarkoituksellisuuspäättelyllistä relevanssia, ihmisten käyttämät kielelliset ilmaukset käsitetään yleensä ilman muuta tarkoituksellisiksi ja sanakirjoja mahdollisesti tarvitaan ymmärtämisen avuksi, mutta mitään tarkoituksettomuusselitysten uskottavuuksia20 ei tarvitse näissä toimissa onnistumiseksi arvioida. — Liitettä käsitellään heti tämän kohdan jälkeen:
  • HUOM! Asiayhteyden vuoksi A-liitteen alkuosa käsitellään heti seuraavaksi ja 8-luvun muihin pääkohtiin palataan vasta sen jälkeen.
A [Liite] Algorithmic Information Theory (Algoritminen informaatioteoria) 43 Aluksi hahmotellaan liitteen sisältö21. Sitten esitellään algoritmista informaatioteoriaa (AIT; Kolmogorov-kompleksisuuden teoria). AIT-esittely on aivan asiallinen, jopa erinomainen johdatus22 (laskennan teorian kannalta) sinänsä hyvin kiintoisaan aihepiiriin, joka ei kuitenkaan ole tarkoituksellisuuspäättelyn logiikan kannalta mitenkään erityisen olennainen. Lyhyesti: oikea teksti väärässä paikassa.
A.1 [Liite] A different account of specification (Vaihtoehtoinen määrittämiskäsite) 46 Esitetään Kolmogorov-kompleksisuuteen perustuva ehdotus "bittijonojen määrittämiseksi"23. Tämän sanotaan olevan yhteensopiva Dembskin oman määrittelyn kanssa, ainakin "tasaisen todennäköisyysjakauman tulkintamallissa"24, joskin sitä paljon parempi25. — Lopuksi annetaan ymmärtää pystyttävän osoittamaan vääräksi Dembskin esittämä informaation säilymislaki ja erityisesti myös hänen väitteensä siitä, ettei kahdessa Hamlet-näytelmän tekstissä ole yhteensä sen enempää informaatiota kuin yhdessä26. Muuten hyvä, mutta valitettavasti ei näköjään ole ymmärretty, mistä koko tarkoituksellisuuspäättelyssä oikeastaan olikaan kysymys27. Olisi kieltämättä kätevää, jos tarkoituksellisuuspäättelyjä voisi toteuttaa tarvitsematta tietää mitään tapahtumien todennäköisyyksistä empiirisessä maailmassa tai jos empiria olisi jollain yksikäsitteisellä tavalla ilman muuta muunnettavissa bittijonoiksi, jotka sitten vielä ilman muuta sopisivat käsiteltäviksi tasaisen todennäköisyysjakauman oletuksella. Tällaisessa "semiplatonistisessa ihannemaailmassa" kirjoittajien ehdotus28 toimisi (joskaan ei sisältäisi paljonkaan uutta siihen nähden, mitä Dembski oli viitatuilla sivuilla jo alun perinkin esittänyt). Jos Dembski itse olisi erehtynyt jättämään tarkoituksellisuuspäättelylle esittämänsä logiikan joidenkin näin naiivien oletusten varaan, hän ei todellakaan olisi saanut toista väitöskirjaansa hyväksytyksi saati julkaistuksi Cambridgen ammattilaissarjassa. Tällainen simplistinen "korjausehdotus" sopii kuitenkin mainiosti täydentämään naturalistista FUD-taktiikkaa: "Älä osta Dembskiltä, meillä on parempi tuote! Tosin ei sitäkään kyllä kannata ostaa, koska eihän sitä varsinaisesti mihinkään tarvita." — Silti on todettava, että tämä kohta ihan oikeasti sisältää yhteyksiä Dembskin työn tiettyihin yksityiskohtiin, mikä puolestaan osoittaa Dembskin työn on sekä ymmärrettäväksi että päteväksi29. — Jos koko dokumentti olisi kirjoitettu edes tällä asiallisuuden tasolla30, siihen olisi voinut yrittää suhtautua edes jotenkuten ymmärtäväisesti. Tilanteen karuutta kuvaa kuitenkin ehkä kaikkein selvimmin juuri se, että tällaisessa yksinomaan alentuvassa (eikä avoimen halventavassa) esiintymisessään kirjoittajat ovat Dembskiä kohtaan itse asiassa asiallisimmillaan. Siksikin koko kritiikistä on niin vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa. — Koska Dembskin esittämä informaation säilymislaki ei käytä Elsberry-Shallit-SAI:n määritelmää (eikä sen pohjana olevaa algoritmisen informaation määritelmääkään), sen vastustaminen tällä tavoin on loogisesti merkityksetöntä mutta istuu kyllä luontevasti FUD-retoriikkaan – samoin Hamlet-vastaväite, jota on vaikea tulkita muuksi kuin joko lukijakunnan tahalliseksi harhauttamisyritykseksi tai kirjoittajien sisälukutaidon puutteellisuuden julkiseksi osoittamiseksi31.
8 [jatkoa: kritiikin toinen pääkohta] [syytös määrittyneisyyskäsitteen epämääräisyydestä] [21 (syytös), 24 (käsittely)] Dembskin määrittyneisyyskäsitteen väitetään olevan liian epämääräinen. — Väitetään, että on olemassa erityinen tekninen merkitys, jota Dembski määrittyneisyydeltä vaatii, mutta että hän ei kuitenkaan käytännössä ole sitä vaatinut ja että nyt emme siis voi tietää, onko tämä vaatimus Dembskin käyttämissä esimerkeissä täyttynyt vaiko ei. — Väitetään, että luonnollisella kielellä esitettyihin määrityksiin tyytyminen johtaa ongelmiin ja että yksi tällainen ongelma on Berryn paradoksi. Pelätään kaiken tämän johtavan tarkoituksen näkemiseen siellä, missä sitä ei todellisuudessa ole.
  • HUOM! Tämä kohta jatkaa A-liitteen alkuosan käsittelyn edellä aloitettua 8-luvun käsittelyä.

Syytös32 kuulostaa lähes freudilaiselta lipsahdukselta: Dembskin määrittyneisyyskäsite kuulemma ei ole "hyödyllinen" siksi, että hän voi helposti soveltaa sitä niihin kysymyksiin, jotka häntä todella kiinnostavat – eiköhän juuri tällainen luonteva sovellettavuus ole kaikessa menetelmänkehittelyssä yhtenä keskeisenä tarkoituksenakin? Jos Dembskin käsitettä vain vaivoin tai ei lainkaan voisi soveltaa hänen kiinnostuksensa kohteisiin, silloinko se vasta olisi kriitikkojen mielestä "hyödyllinen" ja "käyttökelpoinen"? — Jos väitteen erityisestä teknisestä määrittyneisyyskäsitteestä, josta tiukka kiinnipitäminen estäisi väärät positiiviset tulokset, ottaa vakavasti, sen esittäminen itse asiassa merkitsisi sitä, että kriitikot myöntävät tässä Dembskin menetelmän olevan luotettava, jos sitä vain seurataan tarpeeksi huolellisesti; epäluotettavan menetelmän huolellinen seuraaminenhan ei mitään hyödyttäisi. Lieneekö tämäkin jonkinlainen "freudilainen lipsahdus"? Asiallisesti ottaen kuitenkin koko ajatus erityisestä "Dembski-määrittyneisyydestä", johon jonkinlainen formaalien verifikaatioiden esterata johtaisi, on sekin osoitus asiantuntemattomuudesta. Dembskin antamat formaalisluontoiset määritykset auttavat soveltamaan hänen menetelmäänsä erityistutkimuksiin, mutteivät ole käsitemäärityksiä jonkinlaisen matemaattisen aksiomatiikan merkityksessä. Tarkoituksellisuuspäättelyn logiikka ei toisin sanoen riipu jostain erityisestä määrittyneisyyden muodosta eikä tekaistujen määritelmien torjumistarve johda vaatimukseen aksiomaattisesta järkähtämättömyydestä vaan pikemminkin osoittaa, että on tärkeää harjoittaa ja herkistää ihmiselle luontaista kykyä erottaa aito määritys tekaistusta; tämän kyvyn käytössä harjaantuminen on aivan toinen asia kuin sen toiminnan formalisointi, jonka senkin Dembski siis kyllä on toteuttanut. — Berryn paradoksilla33 pelottelu on tarkoituksellisuuspäättelyn vastustamisen yhteydessä jokseenkin absurdia. Olisipa hauska kuulla, millaisen kohteen tarkoituksellisuuspäättely mahtaisi tähän paradoksiin kaatua ja miten. Myös konkreettinen esimerkki pelätyn väärän positiivisen tuloksen johtamisesta liian helppokäyttöisen määrittyneisyyskäsitteen takia olisi tervetullut.

8 [jatkoa: kritiikin kolmas pääkohta] [syytös määrittyneisyysalueeseen liittyvistä ongelmista] [21 (syytös), 24–25 (käsittely)] Valitellaan, ettei ymmärretä, mitä Dembski tarkoittaa sillä, ettei aito määritys saa riippua tarkasteltavasta kohteesta. — On löydetty virhe Dembskin No Free Lunch -teoksesta (s. 143–144): kuvitteellisesta SETI-signaalista puuttuu luvun 59 unaariesitys, niin alkuluku kuin 59 onkin. Tästä löydöstä sitten päätellään, että Dembskin määritelmässä on jotain vikaa(!). Oman ymmärtämättömyyden valittelu ei auta argumentoimaan vakuuttavasti34. — Sinänsä todellisen "59-virheen" käyttötapa osoittaa sekin vain kriitikkojen sisälukutaidottomuutta: Dembskiä syytetään vaatimuksesta, jota hän ei ole esittänyt35.


Viitteet

  1. ^ a grand total of one peer-reviewed paper in any mathematics journal at all
  2. ^ any journal specializing in applied probability theory
  3. ^ any peer-reviewed journal devoted to information theory
  4. ^ Itse asiassa kaikkein arvostetuimmat tiedejulkaisut, Nature ja Science, ovat äärimmäisen laaja-alaisia eivätkä siis ole varsinaisesti erikoistuneet yhtään mihinkään – niiden arvostuksen takana onkin juuri onnistuminen sellaisen mielikuvan synnyttämisessä, että tässä on foorumi, jolla julkaistu artikkeli on "kaiken mahdollisen tarjolla olevan tieteellisen tutkimuksen piiristä" niin tiukasti seulottu (valittu julkaistavaksi juuri näillä sivuilla), että sen "on pakko" olla sekä omalla alallaan että yleisemminkin merkittävä, käsittelipä se sitten mitä hyvänsä.
  5. ^ jotta lukijat eivät arvioisi hänen argumentointiaan tasapuolisesti vaan jo valmiiksi ennakkoluuloisina – tai ehkäpä kaikkein mieluiten eivät vaivautuisi siihen lainkaan tutustumaan
  6. ^ Kaikkien argumentointivirheiden varsinainen virheellisyys on siinä, että ne eivät auta erottamaan oikeaa väitettä väärästä vaan päinvastoin vaikeuttavat tämän tavoitteen saavuttamista. Se osapuoli, joka joutuu turvautumaan perusteluvirheisiin, saattaa kyllä pärjätä retorisesti eli saavuttaa esiintymisellään toivomiaan vaikutuksia mutta ei voi välttyä synnyttämästä valistuneessa lukijassa vaikutelman osaamattomuuden, pahantahtoisuuden ja tahallisen harhauttamispyrkimyksen jonkinlaisesta yhdistelmästä. Tällaisen yhdistelmän varaan on vaikea kuvitella mitään kestävää rakennettavan.
  7. ^ Silloin niiden virheellisyys kävisi ilmeiseksi ja retorinen teho heikkenisi tai suorastaan katoaisi, jopa kääntyisi esittäjiään vastaan.
  8. ^ Itse asiassa johdannossa annetaan ymmärtää, että Dembskin töistä ei juuri muuta löytyisikään kuin pelkkiä virheitä virheiden perään: "As we will show, Dembski's work is riddled with inconsistencies, equivocation, flawed use of mathematics, poor scholarship, and misrepresentation of others' results. As a result, we believe few if any of Dembski's conclusions can be sustained." (s. 2).
  9. ^ Vertaisarviointi ei sinänsä ole mikään kummoinenkaan asia, siinähän on kyse olennaisesti vain siitä, että tieteellisten julkaisusarjojen (usein sivutoimiset) päätoimittajat pyrkivät helpottamaan työtaakkaansa eräänlaisia palkattomia (siis akateemista virkaansa tähänkin työhön käyttämään pystyviä) tai palkkioperusteisia aputoimittajia "pestaamalla" ja koettavat tietenkin valita nämä tekstien esitarkastajat niin, että näillä olisi asiantuntemusta juuri esitarkastettaviksi saamiensa tekstien aihepiiristä. Tämä on tarpeen siksikin, että kaikkia tarjottuja tekstejä ei yleensä tilanpuutteen takia voida julkaista vaan niitä on karsittava; esitarkastajilta saatu palaute voi myös auttaa kirjoittajia hiomaan tekstejään, mutta mitään erehtymättömyyttä se ei takaa – eikä tekstin viimeistä, kirjoittajan tekemien korjausten jälkeen julkaistavaa versiota edes välttämättä tarkasta enää kukaan. Täysin järjenvastaisena on pidettävä sellaista epäluuloa, että normaalissa julkaisujärjestyksessä syntynyt ja omalla nimellään esiintyvien suosittelijoiden laadultaan takaama kirja olisi jotenkin epäuskottavampi tietolähde kuin nimettömästi vertaisarvioidut tiedeartikkelit: mitä suurempaa huomiota jokin kirja herättää, sitä enemmän se altistuu periaatteessa koko maailman julkiselle kritiikille – kuten näiden Elsberry-sarjan (ja muiden siinä viitattujen) kritiikkiartikkelien pelkkä olemassaolokin osoittaa – ja suosittelijat tietävät tämän jo etukäteen, kun taas tieteelliset julkaisusarjat voivat laajemmalta julkisuudelta piilossa sekä omasta ja toimituskuntansa maineesta arkoina osoittautua vastahakoisiksi julkaisemaan vertaisarviointinsa läpäisseiden ilmeistenkään virheiden oikaisuja. – Aina välillä julkisuuskynnyskin ylittyy, kun paljastuu, että joku lukuisia vertaisarvioituja tekstejä näyttävillä foorumeilla julkaissut "loistava tutkija" olikin uransa edistämiseksi itse asiassa syyllistynyt systemaattisiin tieteellisiin huijauksiin. Paljastuminen saattaa tapahtua inhimillisesti katsoen sattumalta; kuinka moni tällainen tiedehuijaus on jäänyt paljastumatta, sitä voi vain arvailla. Toisaalta suurin osa tieteellisesti luotettavista vertaisarvioiduista artikkeleista ei sisällä mitään erityisen merkittävää vaan varsin arkipäiväistä asiaa: tiedotetaan jonkin yksittäistutkimuksen tuloksista (artikkelin laatua ja merkittävyyttä puntaroiva vertaisarvioija ei tietenkään tunne toisten tekemien tutkimusten yksityiskohtia tai onko väitettyjä tutkimuksia edes koskaan tehtykään vaan joutuu luottamaan kirjoittajan rehellisyyteen, ellei havaitse selviä epäluulon aiheita – juuri tämä mahdollistaa tieteelliset huijaukset), esitetään kokoavia katsauksia aiemmin julkaistujen artikkelien keskeisestä sisällöstä (vertaisarvioija miettii esityksen sujuvuutta ja kattavuutta, arvioi hyödyllisyyttä suhteessa pituuteen, katsoo, saavatko omat ja kaverien julkaisemat alan artikkelit katsauksessa riittävän painoarvon jne.), esitellään ja arvioidaan uusia kirjoja (näitä arviointeja tuskin kukaan enää vertaisarvioi, ts. pääsee syntymään harhaluulo, että esim. Dembskin tai Behen vastainen "vertaisarvioidulla tieteellisellä foorumilla" julkaistu kritiikki olisi jotenkin lahjomattoman tieteen lopullinen sana asiasta, vaikka kyseessä on pikemminkin pelkkä vallitsevan paradigman mukaisen esiymmärryksen varaan rakennettu pikareaktio asiaan, jonka ei haluttaisi olevan totta) tms. Tällaiset tiedejulkaisut eivät siis todellisuudessa ole mikään objektiivisen, saati perimmäisen totuuden lahjomaton lähde vaan pikemminkin tietyn aihepiirin tutkijoiden ammattilehtiä, joita selailemalla voidaan löytää oman tutkimuksen kannalta mahdollisesti hyödyllistä lähdemateriaalia (ja täkyjä samaan lehteen tarjottaviin omiin artikkeleihin liitettäviksi viitteiksi) sekä pysytään omalla alalla ylipäänsäkin suurin piirtein tilanteen tasalla.
  10. ^ Koko kritiikin retorinen teho perustuu suurelta osin Puolimatkankin toteamaan tieteen myyttiin: luullaan, että olisi olemassa jokin arkiajattelua olemuksellisesti korkeampi asiantuntemuksen taso ja että tämä toteutuisi joillain tieteellisen julkaisemisen esoteerisilla foorumeilla. Näitä myyttisiä (tosiasioihin perustumattomia, harhaisia) uskomuksia äärinaturalistinen propaganda pyrkii sekä pönkittämään että täysimääräisesti hyödyntämään.
  11. ^ Tuskin kuitenkaan ainakaan varoittamaan lukijakuntaansa oman kritiikkinsä epäpätevyydestä, mikä tosin voi olla lukijan mielessä syntyvä vaikutelma.
  12. ^ Mm. artikkelin alussa mollatut Dembskin teosten akateemisesti pätevät julkiset suosittelijat
  13. ^ On todennäköistä, että satunnaisesti valittu bittijono ei ole tehokkaasti tiivistettävissä, jolloin se sisältää paljon Kolmogorov-kompleksisuutta eli algoritmista informaatiota; vastaavasti on epätodennäköistä, että se on tehokkaasti tiivistettävissä, missä tapauksessa se sisältää Kolmogorov-kompleksisuutta l. algoritmista informaatiota vain vähän.
  14. ^ Because Dembski offers no coherent approach to his choice of probability distributions, we conclude that Dembski's approach to complexity through probability is very seriously flawed, and no simple repair is possible.
  15. ^ Vrt. "todennäköisyys": käsite on intuitiivisella tasolla ollut ihmiskunnalle tunnettu ammoisista ajoista, varsinaisen matemaattisen teorian panivat alulle Pascal ja Fermat 1600-luvulla, mutta aksiomatisoinnin esitti vasta Kolmogorov 1900-luvulla; silti olisi mieletöntä väittää, että siihen asti koko todennäköisyyskäsite olisi ollut käsittämätön.
  16. ^ We find Dembski's account of specification incoherent. Briefly, here are our objections. First, we contend that Dembski has not adequately distinguished between legitimate and illegitimate specifications (which he calls fabrications). Second, Dembski's notion of specification is too vague. Third, Dembski's discussion of the generation of the target T and its independence of the event E is problematic. (s. 21)
  17. ^ Tämä on argumentointivirhe, joka tunnetaan tietämättömyyteen vetoamisena ("koska emme tiedä, millä perusteella Dembski pitää näitä tapauksia määriteltyinä, Dembskin käsitteissä on jotain vikaa") eli käännettynä todistustaakkana ("Dembski on väärässä, kunnes hän saa meidät vakuuttumaan olevansa oikeassa").
  18. ^ Se on tarvittaessa helppo vaikka formalisoida eli esittää matemaattisena bittijonojoukon määrityksenä.
  19. ^ Abstraktilla bittijonolla ei sinänsä ole mitään todennäköisyyttä ja jos siihen halutaan "jälkikäteen" liittää jokin todennäköisyys, kyseinen bittijono ei sinänsä mitenkään rajoita liitettävän todennäköisyysarvon valintaa.
  20. ^ On vaikea edes nähdä, millaisia tarkoituksettomuusselityksiä tässä asiayhteydessä haluttaisiin ottaa esiin.
  21. ^ In this appendix we give a brief tutorial on algorithmic information theory, provide our replacement for Dembski's CSI, and provide the details of an algorithm mentioned in the text.
  22. ^ Se lienee kiitos-osiosta päätellen läpäissyt alan erikoisasiantuntijana pidetyn, Suomessakin luennoineen Paul Vitányin tarkastuksen.
  23. ^ a different account of specification for bit strings, based on Kolmogorov complexity
  24. ^ This definition is consonant with Dembski's own discussion in The Design Inference [16, pp. 171{174]. (s. 46) - - We now argue that our measure of SAI is strongly related to Dembski's CSI under the uniform probability interpretation. (s. 47)
  25. ^ As we see it, this account of specification has many advantages over Dembski's.
  26. ^ Hamlet-vastaväite: alaviite 19, s. 48. Dembskin asiaa koskeva huomautus: Älykkään suunnitelman idea, s. 126.
  27. ^ Tämä käy selväksi ehdotuksen etujen esittelystä: For one thing, since it is divorced from considerations of probability, we no longer have to engage in the dubious practice of determining the relevant space of events after witnessing an event. Instead, our objects of interest live naturally in the space Σ* of all finite bit strings over the alphabet Σ. Neither are we forced to assign probabilities to our events, or engage in the pretense that our specification is somehow independent of the event y. Futher, we no longer have to argue about the distinction between "specification" and "fabrication". Following our suggestion, every program that outputs y is a legitimate specification, but some are better (shorter) than others.
  28. ^ Ehdotuksen ytimenä on määrittyneisyyskäsitteen korvaaminen kirjoittajien määrittelemällä "Kolmogorov-anti-informaatiolla", laskettavuuden teoriaan mahtuvalla käsitteellä.
  29. ^ Jos olisi löydetty jokin virhe Dembskin tavassa käsitellä algoritmista informaatioteoriaa ja saatu vielä alan auktoriteetilta vahvistus asiaan, voi vain kuvitella, mitkä riekkujaiset siitä olisi onnistuttu repimään! Nyt sen sijaan nimenomaan tämänsuuntaista kritiikkiä ei lainkaan esitetä, annetaan vain ymmärtää oltavan itse samalla AIT-tiellä, jota Dembskikin on astellut, vain paljon edellä häntä tietenkin.
  30. ^ "Vuosien puurtamisen ja kahden tohtorintutkintonsa jälkeen Dembski on jo melkein hajulla asiasta, jonka me tässä oman toimen ohella näppärästi pätevämmin ratkaisemme" -sävyyn
  31. ^
    • Dembski: "Samassa hengessä [nim. intuitiivista informaation käsitettä Dembskin mukaan vastaavan probabilistisen tarkastelun puitteissa] voidaan todeta, ettei kahdessa Shakespearen Hamlet-kirjassa ole enempää informaatiota kuin yhdessä kirjassa. Tämä on tietenkin täysin ilmeistä, ja kaikkien informaatiota muodollisesti selittävien olisi parasta olla samaa mieltä." [Dembski jatkaa osoittamalla, että hänen probabilistisessa lähestymistavassaan tämä ehto täyttyykin.]
    • Järkevä tulkinta sanotusta: "Dembski esittää tässä vaatimuksen, joka intuitiivista (semanttisen) informaation käsitettä formalisoimaan pyrkivien teorioiden olisi pystyttävä toteuttamaan ja jota siksi voi käyttää perusteena erilaisten formalisointien keskinäisen paremmuuden arvioinnissa, sikäli kuin ne tällaiseen tavoitteeseen tähtäävät."
    • Kriitikkojen järjenvastainen tulkinta sanotusta: "Dembski väittää tässä, että kaikilla formaaleilla teorioilla, joiden nimessä esiintyy informaatio-sana, on tällainen ominaisuus. Nytpä saimme hänet kiinni väärästä väitteestä!"
  32. ^ We also believe Dembski's current notion of specification is too vague to be useful. More precisely, Dembski's notion is sufficiently vague that with hand-waving he can apply it to the cases he is really interested in with little or no formal verification.
  33. ^ Esim. kysymys siitä, mikä on "pienin luku, jota ei voi määritellä kahdeksalla sanalla".
  34. ^ Se edustaa joko käännetyn todistustaakan perusteluvirhettä tai pelkkää yleistä FUD-taktiikan mukaista lukijanväsytyspyrkimystä: kun kirjoittaa tarpeeksi paksun ja arvovaltaisen näköisen "kritiikin" ja sijoittelee joka sivulle räikeännäköisiä syytöksiä kritiikin kohteen "vakavista virheistä", voi onnistua pelottelemaan tai muuten vain väsyttämään lukijakunnan niin, että mahdollisimman moni ei lukisi sen enempää Dembskiä (eikä tajuaisi hänen perustelujensa voimaa) kuin häneen kohdistettua kritiikkiäkään (ja tajuaisi sen perustelujen onttoutta).
  35. ^ Nimittäin, että määrittyneisyyden olisi oltava todettavissa itse kohteeseen tutustumatta.