Argumentum ad auctoritatem

Argumentum ad auctoritatem (auktoriteettiin vetoaminen) on argumentointivirhe, jossa oma argumentti perustetaan jonkun auktoriteetin sanaan tai arvovaltaan, mutta ei esitetä perusteita auktoriteetin todenperäisyydelle. Vastaavasti tällä argumentilla voidaan myös kompromettoida vastustaja, eli rinnastetaan tämän argumentaatio jonkun vastenmielisen ihmisen (tyypillisesti Hitler, Stalin, Mao, Nietzsche jne.) sanomisiin tai persoonaan.

Argumentum ad auctoritatem -perusteluvirheen yleiskaava on seuraava:

1. Taho A kannattaa väitettä B.
2. Tahossa A on jotain myönteistä/kielteistä.
3. Siispä väite B on tosi/epätosi.

Argumentum ad auctoritatem -perusteluvirhetyypillä on erikseen nimettyjä alalajeja:

• Argumentum ad verecundiam: jonkun tunnetun instanssin arvovaltaan vetoaminen. Tyyppiesimerkkejä ovat joku tunnettu tiedemies, arvovaltainen teos tai laki.
• Ipse dixit (lat.), sananmukaisesti "[hän] itse sanoi [niin]". Ipse dixit -argumentissa vedotaan ensisijaisesti henkilöön ja hänen sanoihinsa.
• Argumentum ad populum, "suosion tai kannatuksen todistusperuste". Kyseessä siis on väitteen totuusarvon perusteleminen sen saavuttaman kannatuspohjan huomattavuuteen vetoamalla. Tämäntyyppisen perustelun takana olevaa ajattelutapaa kuvaa sanonta vox populi, vox Dei – "kansan ääni on Jumalan ääni".
• Argumentum ad hitlerum tarkoittaa joko nimenomaisesti Hitlerin tai sitten jonkun muun pahana tai epämiellyttävänä koetun tahon käyttämistä keinona mustamaalata jotakin tämän kannattamaa näkemystä. Tämä on melkein sama asia kuin Hitler-kortti (ks. Godwinin laki). Argumentum ad hitlerum tunnetaan myös nimellä jukstapositio eli rinnastus - loogisesti kestämättömän perustelun rakentaminen samaistamalla yhtäältä asia A ja toisaalta taho B, johon asia A tavalla tai toisella liittyy.
• "Suutari pysyköön lestissään" – ryhmäkuntainen omahyväisyys. "Suutari pysyköön lestissään" tarkoittaa ryhmäkuntaista omahyväisyyttä: katsotaan, että vain alansa tunnustetut auktoriteetit, lisensoidut toimijat jne. kykenevät ymmärtämään alan asioista jotain (esoteria), kun taas muille kyseiset asiat ovat liian vaikeita tai monimutkaisia ymmärrettäviksi tai näiltä vähintäänkin puuttuu tarvittava asiantuntemus. Tämän virheen äärimuoto ja argumentum ad hominem abusivis muistuttavat suuresti toisiaan.