Ero sivun ”Kaanon” versioiden välillä
(Alkup. matsku Wikipediasta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaanon_%28kristinusko%29&oldid=3889408) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kaanon''', kreikan sanasta ''kanon'' (κανων), tarkoittaa [[kristinusko]]ssa yleensä [[Raamattu]]un hyväksyttyjen, ohjeellisiksi ja sitoviksi ymmärrettyjen kirjojen kokoelmaa. | '''Kaanon''', kreikan sanasta ''kanon'' (κανων, ''luetteloon otettu''), tarkoittaa [[wp:kristinusko|kristinusko]]ssa yleensä [[Raamattu]]un hyväksyttyjen, ohjeellisiksi ja sitoviksi ymmärrettyjen kirjojen kokoelmaa. | ||
Alkukirkko nimitti kaanoniksi niitä kirjoituksia, joiden auktoriteetti ja pyhyys tunnustettiin. Nämä kirjat hyväksyttiin osaksi | Alkukirkko nimitti kaanoniksi niitä kirjoituksia, joiden auktoriteetti ja pyhyys tunnustettiin. Nämä kirjat hyväksyttiin osaksi kristillistä Raamattua. Varhaisin tunnettu luettelo [[wp:Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjoista eli varhaisin Uuden testamentin kirjojen kaanon on ns. [[wp:Muratorin kaanon|Muratorin kaanon]] noin vuodelta [[wp:170|170]]. Uuden testamentin kaanonin, sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan, luetteli ensimmäisenä Aleksandrian piispa [[wp:Pyhä Athanasios]] kirkolleen osoitetussa kirjeessä vuonna [[wp:367|367]]. Valitsemisperusteet olivat apostolisuus, liturgisuus, katolisuus ja oikeaoppisuus.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Kaarlo Arffman | Nimeke = Kristinuskon historia | Julkaisija = Otava | Vuosi = 2004 | Sivu = 46 | Tunniste = ISBN 951-37-4183-4}}</ref> | ||
Kaanonia hyväksyttäessä jäi ulkopuolelle suuri määrä evankeliumikirjoituksia, kuten esimerkiksi [[Tuomaan evankeliumi]], ja muita varhaiskristillisiä kirjoituksia. Näitä kirjoituksia alettiin nimittää [[Apokryfiset_kirjat|apokryfisiksi kirjoituksiksi]]. Katolinen ja ortodoksinen kulttuuri nimittää joitakin kirjoja [[Deuterokanoniset_kirjat|deuterokanonisiksi]] | Kaanonia hyväksyttäessä jäi ulkopuolelle suuri määrä evankeliumikirjoituksia, kuten esimerkiksi [[wp:Tuomaan evankeliumi|Tuomaan evankeliumi]], ja muita varhaiskristillisiä kirjoituksia. Näitä kirjoituksia alettiin nimittää [[wp:Apokryfiset_kirjat|apokryfisiksi kirjoituksiksi]]. Katolinen ja ortodoksinen kulttuuri nimittää joitakin kirjoja ''[[wp:Deuterokanoniset_kirjat|deuterokanonisiksi]]'' eli esikanonisiksi erotukseksi apokryfisistä kirjoista. [[wp:Protestanttisuus|Protestanttisessa]] perinteessä — siis myös [[wp:Luterilaisuus|luterilaisessa]] perinteessä — nämä kirjat luokitellaan apokryfisiksi. | ||
== Viitteet == | |||
{{viitteet}} | |||
== Katso myös == | == Katso myös == | ||
* [[Raamattu]] | * [[Raamattu]] | ||
* [[Raamatun tulkintatavat]] | * [[wp:Luettelo Raamatun kirjoista]] | ||
* [[Kristinusko]] | * [[wp:Raamatun tulkintatavat]] | ||
* [[wp:Kristinusko]] | |||
Versio 2. joulukuuta 2007 kello 21.06
Kaanon, kreikan sanasta kanon (κανων, luetteloon otettu), tarkoittaa kristinuskossa yleensä Raamattuun hyväksyttyjen, ohjeellisiksi ja sitoviksi ymmärrettyjen kirjojen kokoelmaa.
Alkukirkko nimitti kaanoniksi niitä kirjoituksia, joiden auktoriteetti ja pyhyys tunnustettiin. Nämä kirjat hyväksyttiin osaksi kristillistä Raamattua. Varhaisin tunnettu luettelo Uuden testamentin kirjoista eli varhaisin Uuden testamentin kirjojen kaanon on ns. Muratorin kaanon noin vuodelta 170. Uuden testamentin kaanonin, sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan, luetteli ensimmäisenä Aleksandrian piispa wp:Pyhä Athanasios kirkolleen osoitetussa kirjeessä vuonna 367. Valitsemisperusteet olivat apostolisuus, liturgisuus, katolisuus ja oikeaoppisuus.1
Kaanonia hyväksyttäessä jäi ulkopuolelle suuri määrä evankeliumikirjoituksia, kuten esimerkiksi Tuomaan evankeliumi, ja muita varhaiskristillisiä kirjoituksia. Näitä kirjoituksia alettiin nimittää apokryfisiksi kirjoituksiksi. Katolinen ja ortodoksinen kulttuuri nimittää joitakin kirjoja deuterokanonisiksi eli esikanonisiksi erotukseksi apokryfisistä kirjoista. Protestanttisessa perinteessä — siis myös luterilaisessa perinteessä — nämä kirjat luokitellaan apokryfisiksi.
Viitteet
- ^ Kaarlo Arffman: Kristinuskon historia, s. 46. Otava, 2004. ISBN 951-37-4183-4.
