Ero sivun ”Justice: Rights and Wrongs (kirja)” versioiden välillä
(korostuksia, kh/typofix) |
|||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
}} | }} | ||
Yalen yliopiston professorin [[Nicholas Wolterstorff]]in kirja ''Justice: Rights and Wrongs'' (Princeton: Princeton University Press)on herättänyt paljon keskustelua erityisesti kahden keskeisen väitteensä takia: | Yalen yliopiston professorin '''[[Nicholas Wolterstorff]]in''' kirja ''Justice: Rights and Wrongs'' (Princeton: Princeton University Press) on herättänyt paljon keskustelua erityisesti kahden keskeisen väitteensä takia: | ||
# Luontaisten oikeuksien käsite on historiallisesti peräisin Raamatusta. Sillä on keskeinen asema sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on sisäänrakennettu kahdella tavalla: (a) Vanha testamentti pitää itsestään selvänä, että orvoilla, köyhillä ja muukalaisilla on luontainen oikeus hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen kohteluun. (b) Vanhan testamentin keskeinen sanoma, että Jumala antaa anteeksi syntejä, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia (esim. olla ihmisten kunnioittama), joita ihmiset voivat loukata. | # Luontaisten oikeuksien käsite on historiallisesti peräisin Raamatusta. Sillä on keskeinen asema sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on sisäänrakennettu kahdella tavalla: (a) Vanha testamentti pitää itsestään selvänä, että orvoilla, köyhillä ja muukalaisilla on luontainen oikeus hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen kohteluun. (b) Vanhan testamentin keskeinen sanoma, että Jumala antaa anteeksi syntejä, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia (esim. olla ihmisten kunnioittama), joita ihmiset voivat loukata. | ||
| Rivi 24: | Rivi 24: | ||
== 1. Luku: Kaksi käsitystä oikeudenmukaisuudesta == | == 1. Luku: Kaksi käsitystä oikeudenmukaisuudesta == | ||
Wolterstorffin kirjan lähtökohtana on vertailla kahta perustavanlaisesti erilaista käsitystä oikeudenmukaisuudesta: (a) oikeudenmukaisuuden perusta on oikeassa | Wolterstorffin kirjan lähtökohtana on vertailla kahta perustavanlaisesti erilaista käsitystä oikeudenmukaisuudesta: (a) oikeudenmukaisuuden perusta on oikeassa järjestyksessä, (b) oikeudenmukaisuuden ydin on luontaisissa oikeuksissa. | ||
== 2. Luku: Kaksi kilpailevaa kertomusta == | == 2. Luku: Kaksi kilpailevaa kertomusta == | ||
Yhden kertomuksen mukaan luontaisten ihmisoikeuksien käsite on peräisin | Yhden kertomuksen mukaan luontaisten ihmisoikeuksien käsite on peräisin valistuksen ajoilta ja se on perusteiltaan sekulaari käsite. | ||
Wolterstorff haastaa tämän kertomuksen ja osoittaa, että luontaisten oikeuksien käsite on peräisin Raamatusta. Sen pohjana on usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. | Wolterstorff haastaa tämän kertomuksen ja osoittaa, että luontaisten oikeuksien käsite on peräisin Raamatusta. Sen pohjana on usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. | ||
| Rivi 44: | Rivi 44: | ||
Uudessa testamentissa on käytetty paljon sanaa oikeudenmukaisuus, mutta se hämärtyy monissa käännöksissä, koska se käännetään sanalla vanhurskaus. | Uudessa testamentissa on käytetty paljon sanaa oikeudenmukaisuus, mutta se hämärtyy monissa käännöksissä, koska se käännetään sanalla vanhurskaus. | ||
== Luku 5: Oikeudenmukaisuus Uudessa testamentissa == | == Luku 5: Oikeudenmukaisuus Uudessa testamentissa == | ||
| Rivi 52: | Rivi 53: | ||
== Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus == | == Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus == | ||
Teoria oikeuksista edellyttää teoriaa hyvästä elämästä. Oikeudet ovat oikeuksia tiettyihin hyvyyksiin (goods). (136) Wolterstorff argumentoi, että antiikin kreikkalaista filosofiaa hallinnut eudaimonistinen käsitys hyvästä elämästä ei pysty tarjoamaan perustaa oikeuksille. Sen sijaan "Raamatussa hyvä elämä käsitettiin niin, että se teki mahdolliseksi tunnistaa oikeudet yleisesti ja luontaiset oikeudet (inherent rights) erityisesti" (136). Oikeuksien varaan perustuva kulttuuri tuli mahdolliseksi, koska Raamattu muutti radikaalilla tavalla käsitystä hyvästä elämästä. Tämä murros on havaittavissa esimerkiksi Augustinuksen ajattelussa. | Teoria oikeuksista edellyttää teoriaa hyvästä elämästä. Oikeudet ovat oikeuksia tiettyihin hyvyyksiin (''goods''). (136) Wolterstorff argumentoi, että antiikin kreikkalaista filosofiaa hallinnut eudaimonistinen käsitys hyvästä elämästä ei pysty tarjoamaan perustaa oikeuksille. Sen sijaan "Raamatussa hyvä elämä käsitettiin niin, että se teki mahdolliseksi tunnistaa oikeudet yleisesti ja luontaiset oikeudet (''inherent rights'') erityisesti" (136). Oikeuksien varaan perustuva kulttuuri tuli mahdolliseksi, koska Raamattu muutti radikaalilla tavalla käsitystä hyvästä elämästä. Tämä murros on havaittavissa esimerkiksi Augustinuksen ajattelussa. | ||
Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147) | Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147) | ||
Versio 25. syyskuuta 2010 kello 03.40
 |
|
| Kirjailija | Nicholas Wolterstorff |
| Kustantaja | Princeton University Press |
| Julkaistu | 6.12.2007 |
| ISBN | 978-0691129679 |
Yalen yliopiston professorin Nicholas Wolterstorffin kirja Justice: Rights and Wrongs (Princeton: Princeton University Press) on herättänyt paljon keskustelua erityisesti kahden keskeisen väitteensä takia:
- Luontaisten oikeuksien käsite on historiallisesti peräisin Raamatusta. Sillä on keskeinen asema sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa se on sisäänrakennettu kahdella tavalla: (a) Vanha testamentti pitää itsestään selvänä, että orvoilla, köyhillä ja muukalaisilla on luontainen oikeus hyvinvointiin ja ihmisarvoiseen kohteluun. (b) Vanhan testamentin keskeinen sanoma, että Jumala antaa anteeksi syntejä, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia (esim. olla ihmisten kunnioittama), joita ihmiset voivat loukata.
- Luontaisia oikeuksia ei ole mahdollista oikeuttaa ei-teistisestä lähtökohdasta. Useimmat ei-teistiset yritykset oikeuttaa luontaisia ihmisoikeuksia ovat vedonneet johonkin inhimilliseen kykyyn kuten järjellisyyteen. Tällöin oikeuksien ulkopuolelle jäävät ne (esimerkiksi dementikot, älyllisesti kehitysvammaiset), joilla järjellisyyden kyky on jäänyt kehittymättömäksi tai on taantunut.
1. Luku: Kaksi käsitystä oikeudenmukaisuudesta
Wolterstorffin kirjan lähtökohtana on vertailla kahta perustavanlaisesti erilaista käsitystä oikeudenmukaisuudesta: (a) oikeudenmukaisuuden perusta on oikeassa järjestyksessä, (b) oikeudenmukaisuuden ydin on luontaisissa oikeuksissa.
2. Luku: Kaksi kilpailevaa kertomusta
Yhden kertomuksen mukaan luontaisten ihmisoikeuksien käsite on peräisin valistuksen ajoilta ja se on perusteiltaan sekulaari käsite.
Wolterstorff haastaa tämän kertomuksen ja osoittaa, että luontaisten oikeuksien käsite on peräisin Raamatusta. Sen pohjana on usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
3. Luku: Oikeudenmukaisuus Vanhassa testamentissa
Vanhan testamentin oikeudenmukaisuuskäsityksen ytimessä on yhteiskunnan vähäosaisten kuten leskien, orpojen, muukalaisten ja köyhien puolustaminen.
Vanhan testamentin painotus, että Jumala antaa syntejä anteeksi, sisältää ajatuksen, että Jumalalla on luontaisia oikeuksia suhteessa ihmisiin, joita ihmiset voivat loukata.
Luku 4: Pyrkimys poistaa oikeudenmukaisuus Uudesta testamentista
Uudessa testamentissa on käytetty paljon sanaa oikeudenmukaisuus, mutta se hämärtyy monissa käännöksissä, koska se käännetään sanalla vanhurskaus.
Luku 5: Oikeudenmukaisuus Uudessa testamentissa
Evankeliumeissa Jeesus puolustaa Vanhan testamentin puolustaman neljän ryhmän lisäksi yhtä keskeistä ryhmää: vammaisia. Vanhan testamentin rituaalilaki asetti vammaiset toisarvoiseen asemaan sikäli, että he eivät voineet toimia esikuvina tulevasta täydellisestä ylipapista.
Luku 6: Paikallistamme sen, mihin meillä on oikeus
Teoria oikeuksista edellyttää teoriaa hyvästä elämästä. Oikeudet ovat oikeuksia tiettyihin hyvyyksiin (goods). (136) Wolterstorff argumentoi, että antiikin kreikkalaista filosofiaa hallinnut eudaimonistinen käsitys hyvästä elämästä ei pysty tarjoamaan perustaa oikeuksille. Sen sijaan "Raamatussa hyvä elämä käsitettiin niin, että se teki mahdolliseksi tunnistaa oikeudet yleisesti ja luontaiset oikeudet (inherent rights) erityisesti" (136). Oikeuksien varaan perustuva kulttuuri tuli mahdolliseksi, koska Raamattu muutti radikaalilla tavalla käsitystä hyvästä elämästä. Tämä murros on havaittavissa esimerkiksi Augustinuksen ajattelussa.
Wolterstorffin mukaan myöskään utilitaristinen käsitys kokemuksellisesti tyydyttävästä hyvästä elämästä ei riitä oikeuksien perustaksi. (147)
