Huuhaa-palkinto 2008

Vuoden 2008 Huuhaa-palkinto

Skepsis ry antoi vuonna 2008 "huuhaa-palkintonsa" Uusi Tie -kustannukselle professori Puolimatkan Usko, tiede ja Raamattu sekä Usko, tiede ja evoluutio -kirjojen julkaisemisesta. Kirjojen ja palkinnon herättämän laajan keskustelun vuoksi Skepsis ry kutsui Puolimatkan luennoimaan Skepsiksen yleisötilaisuuteen Tieteiden talolle 4.2.2009.

"Huuhaa-palkinnolle" antamissaan perusteluissa Skepsis ry:n hallitus mm. väittää Puolimatkan kirjojen tarkoituksena olevan "kaiken opetuksen ja tieteen tekemisen lähtökohtien heittäminen roskakoriin, vain jotta saataisiin fundamentalistien Jumala ansaitsemalleen paikalle". Useat tahot ovat epäilleet, ettei Skepsis ry:n hallitus ollut ilmeisesti tutustunut Puolimatkan kirjoihin ennen palkinnon antamista. Lyhyessä vastineessaan Skeptikko-lehdessä 4/2008 Puolimatka kysyy Skepsiksen hallitukselta muun muassa seuraavaa:

”	Onko tieteen itsekriittisyyden ja avoimuuden mukaista vastata argumentteihin tunteenomaisella leimaamisella ilman perusteluja?	”

Kotimaa-lehdelle antamassaan kommentissa Puolimatka kiinnittää huomiota siihen, että Skepsis ry:n perustelut eivät puutu kirjojen asiasisältöön vaan ainoastaan projisoivat Puolimatkalle motiivin, josta palkinto sitten annetaan¹. Puolimatka epäilee, että palkinto myönnettiin hänen Helsingin Sanomien vieraskynä -artikkelinsa johdosta. Kyseisessä artikkelissaan Puolimatka esitteli juutalaisen agnostikkofilosofi Thomas Nagelin näkemyksiä evoluutioteorian opettamisesta kouluissa. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja katsoi artikkelin olevan osa salajuonta, jolla pyritään ujuttamaan luomisoppi kouluihin tieteen tilalle². Valtaoja kertoi Kotimaan -lehden haastattelussa ehdottaneensa palkinnon antamista kritisoimalleen Puolimatkalle "vapaa-ajattelijoiden" ja Skepsis ry:n yhteisessä biologian ja maantieteen opettajille järjestetyssä yksipuolisessa seminaarissa. Puolimatka on argumentoinut artikkelissaan uusateistien tunnekielestä, että uusateistit käyvät keskustelua leimaamisen ja tunnekielen keinoin kestävien järkiperusteluiden puutteen takia. Sekä Skepsiksen ongelmallisia perusteluja että Esko Valtaojan käyttämää tunnekieltä voidaan pitää esimerkkinä tällaisesta tunneperäisestä leimaamisesta.

Skepsiksen ongelmalliset perustelut

On mielenkiintoista, että kriittistä ajattelua näennäisesti peräänkuuluttavan Skepsis ry:n perustelut palkinnolle ovat lähinnä tunteisiin vetoavaa leimaamista ja propagandaa ja sisältävät useita argumentointivirheitä³. Skepsis ei perusteluissaan puutu kirjojen sisältöön vaan tyytyy projisoimaan Puolimatkalle motiivin, josta se sitten on olevinaan huolissaan. Leimaavan palkinnon antaminen pelkän motiivin – vieläpä projisoidun – perusteella on erittäin arveluttavaa. Skepsiksen olisi pitänyt perustella professori Puolimatkan leimaaminen näyttäen selvästi, miten Puolimatkan argumentointi ja siten hänen johtopäätöksensä ovat virheellisiä.

Skepsiksen uskonnollinen sitoutuminen naturalismiin

Vaikka Skepsis ry väittääkin olevansa uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, sen käytännön toiminta vaikuttaa ateismin asian ajamiselta. Useimmat Skepsis ry:n hallituksen jäsenet ovat ateisteja tai agnostikkoja, ja Skepsis on julkaissut uskonto- ja kirkkokriittisiä artikkeleita lehdessään. Lisäksi esimerkiksi "vapaa-ajattelijoiden" puheenjohtaja on Skepsis ry:n hallituksen jäsen. Tästä lisää blogi-artikkelissa ja siihen liittyvässä keskustelussa: Valtaojan ja Skepsiksen huuhaa-argumentit

Keskustelua "palkinnon" ympärillä

Skepsiksen hallituksen jäsen Jussi K. Niemelä, Uusi Tie -kustannuksen edustaja Leif Nummela ja Tapio Puolimatka keskustelivat palkinnon perusteluista Turunen-radio-ohjelmassa, joka on kuunneltavissa verkossa. Niemelä ei vaikuttanut olevan tietoinen Puolimatkan kirjojen sisällöstä.

Esko Valtaoja kommentoi "huuhaa-palkintoa" Kotimaa-lehden verkkosivuilla² ja väittää Puolimatkan ajavan kiila-strategiaa.

Puolimatka kiinnittää vastineessaan huomiota siihen, että Valtaojalla ei näytä olevan asiapitoista sisältöä kommentissaan, ja katsoo, että tähän mennessä väittelyistä kieltäytyneen Valtaojan tulisi jatkossa olla valmis väittelemään asiasta.

Toinen artikkeli sisältää lisää aihetodisteita sille, että Skepsiksen hallitus ei palkintoa antaessaan ollut perehtynyt Puolimatkan kirjoihin. Tätä tukee myös se, että eräs radiossakin Skepsiksen päätöstä puolustanut Skepsiksen hallituksen jäsen pyyteli Puolimatkan kirjoista kopioita vasta radiokeskustelun jälkeen – siis vasta paljon itse palkinnonannosta päättämisen jälkeen.

Lyhyessä vastineessaan Käsitykset testataan moniäänisessä dialogissa Skeptikko-lehdessä 4/2008 Puolimatka kysyy Skepsiksen hallitukselta muun muassa seuraavaa:

”	Onko tieteen itsekriittisyyden ja avoimuuden mukaista vastata argumentteihin tunteenomaisella leimaamisella ilman perusteluja?	”

Palkintojenjako ja professori Puolimatkan luento

Uuden Tien kustannuspäällikkö Sonja Falk kiitti Skepsis ry:tä palkinnosta, sillä se on huomattavasti edistänyt Puolimatkan kirjan myyntiä.

Skepsis ry:n kokouksen jälkeen keskiviikkoiltana 4.2.2009 Tieteiden talossa Helsingissä järjestettiin tilaisuus, jossa yhdistys viivästyneesti jakoi molemmat palkintonsa (joista "huuhaa-palkinnon" vasta toisen kerran suoraan vastaanottajatahon edustajalle), minkä jälkeen professori Puolimatka piti noin kalenteritunnin mittaisen luennon aiheesta "Naturalismi ja sen kritiikki". Luennon jälkeen oli peräti kolme etukäteen pyydettyä kommenttipuheenvuoroa sekä professori Puolimatkan lyhyt loppupuheenvuoro.

"Sokrates-palkinnon" saanut toimittaja totesi pyrkivänsä levittämään maallistumista. Uuden Tien edustaja taas kiitti "huuhaa-palkinnon" nostaneen Tapio Puolimatkan kirjojen menekin 10.000:n tietämiin ja luovutti vastalahjaksi Skepsikselle yhtiön "hardcore-tuotteen", päivittäishartauskirjan.

Professori Puolimatka oli onnistunut mahduttamaan luentoonsa paljon keskeistä aineistoa, mm.

• tieteen naturalistisen rajauksen alan ammattilaisten piirissä yleisesti tunnustettu filosofinen kestämättömyys ja
• naturalististen tieteenfilosofien tietoinen turvautuminen huonoihin mutta tehokkaisiin "kansanomaisiin" argumentteihin puolustaessaan tätä rajausta tiedeyhteisön ulkopuolisissa esiintymisissään (ja miten he pyrkivät puolustelemaan tätä käyttäytymistään tiedeyhteisön sisällä ja koettavat pyrkiä tilanteeseen, jossa kukaan ei joutuisi harhatiedottajan rooliin kovin usein vaan voitaisiin vuorotella),
• perususkomusten välttämättömyys ajattelun ja tutkimusintuitioiden pohjana sekä teistisen ja naturalistisen (itse asiassa tiukan ateistis-materialistisen) perususkomuksen rinnasteisuus tutkimusta edeltävänä ja suuntaavana (todellisuuden perusolemukseen kantaaottavuuden mielessä) uskonnollisena lähtökohtana,
• teistisen perususkomuksen mahdollistama suurempi avoimuus tutkimushypoteesien esikarsinnassa ja sen hedelmällisyys käytännön pioneeritutkimuksessa, mistä esimerkkinä Newtonin painovoimalain edellyttämä mekanistisesti selittämättömän kaukovaikutuksen mahdollisuus, sekä
• teistisen ajattelun varaan rakentuneen kulttuuripohjan ratkaiseva vaikutus modernin luonnontieteen synnyn mahdollistajana (minkä on todennut myös Nobel-palkittu kemian tutkija Melvin Calvin) sekä
• tämän seikan myöhempi piilottaminen positivistisvaikutteisessa tieteen historiankirjoituksessa ja ennen vuotta 1967 vallinneessa naturalistisessa tieteenfilosofiassa (Alvin Plantingan God and Other Minds: A Study of the Rational Justification of Belief in God -teos käänsi suunnan),
• siihen asti tuntemattomien luonnonlakien olemassaolon mahdollisuuden päätteleminen teistisen perususkomuksen pohjalta Lainantajan olemassaolosta ja toimintavapaudesta, mikä johti empiirisen tutkimuksen mahdollisuuteen ja korvaamattomuuteen ja näin modernin luonnontieteen syntyyn,
• naturalismin asema teististen perususkomusten varaan perustuvan tieteellisen ajattelun "vapaamatkustajana" tai "käenpoikana", joka kyllä on omaksunut toimiviksi osoittautuneet teistispohjaisen kulttuurin intuitiot ja pystyy niitä hyödyntämään muttei uusintamaan eikä edelleenkehittämään vaan pikemminkin nävertää kuin ylläpitää tulevaisuuden menestyksellisen tieteenteon perustuksia,
• suunnittelun ja sattuma-luonnonvalintamekanismin välisen vastakkainasettelun yli 2.500-vuotinen historia ja Sokrates nimenomaan suunnitteluvaihtoehdon puolustajana, jolle Skepsis olisi joutunut antamaan "huuhaa-palkinnon", sekä
• Helsingin Sanomien taannoisessa vieraskynä-artikkelissa referoitujen juutalaistaustaisen ateistifilosofin Thomas Nagelin ajatusten synnyttämä voimakas mutta harhainen reaktio kiilastrategiasyytöksineen osoituksena naturalistisen perususkomuksen pyrkimyksestä asettautua kritiikin ulottumattomiin ("tieteen pelisääntöjen" nojalla immuuniksi mahdollisille kumoajille), mikä nimenomaan tekee siitä älyllisessä mielessä kestämättömän asenteen.

Kommenttipuheenvuorojen käyttäjät eivät yrittäneetkään väittää, että professori Puolimatkan esitys olisi sisältänyt asiavirheitä, saati perustella, että hänen teoksensa olisivat "huuhaata". Kritiikkiä tuli lähinnä siitä, että esityksessä oli käsitelty niin monia asioita tai että toisaalta ei ollut käsitelty vielä useampia asioita tai että kommentoija ei ollut ymmärtänyt käsiteltyjen asioiden keskinäisyhteyksiä. Viimeinen kommenttipuheenvuoron esittäjä, prof. Mauri Åhlberg, totesi, ettei ollut lukenut Puolimatkan kirjaa, mutta kommentoi, kun häntä kerran oli Skepsiksen taholta siihen pyydetty.

Puolimatka tarkasteli luennolla mm. tieteentekijöiden moraalisia ongelmia tieteen popularisoimisessa.

Loppupuheenvuorossaan professori Puolimatka

• kiitti kommentoijia täydentävistä näkökulmista,
• selvitti tarkemmin, miten nimenomaan kristinuskon erityispiirteet (perisyntioppi, inkarnaatio-oppi ja kolminaisuusoppi) olivat olleet luonnontieteellisen vallankumouksen ja myöhempienkin tutkimusinnovaatioiden pohjana,
• totesi, että moniin kommentoijien kysymyksiin oli hänen kirjoissaan jo vastaukset valmiina, muttei kaikkea voinut mahduttaa yhteen luentoon, sekä
• arvioi, että koska aiemmin vaikutussuunta on ollut etupäässä tieteenfilosofiasta erityistieteisiin päin, niin tieteenfilosofiassa jo tapahtunut teistinen käänne voi olla odotettavissa myös laajemmin tiedeyhteisössä.

Mitään asiallista oikeutusta vuoden 2008 "huuhaa-palkinnon" kohdentamiselle tässä(kään) tilaisuudessa esiin tulleista seikoista ei siis ollut löydettävissä. Nähtäväksi jää, löytyneekö sellaista sittenkään, kun Skepsis ry:n hallituksen jäsen Jussi K. Niemelä ennakkotietojen mukaan luennoi Savonlinnan seurakuntakeskuksessa (Kirkkokatu 17) lauantaina 14.3.2009 aiheesta "Miksi Tapio Puolimatka sai huuhaa –palkinnon?" Lisätietoja tästä ja muistakin aihepiiriin liittyvistä tilaisuuksista on ajankohtaista-sivulla.

Johtopäätökset

Näyttää siis melko selvältä, että vuoden 2008 "huuhaa-palkinto" annettiin ateistis-materialististen ennakkoluulojen perusteella, perehtymättä kohteena oleviin kirjoihin tai leimattavan henkilön ajatteluun. Tämä on huolestuttava yritys akateemisen keskustelun rajoittamiseksi – ja siinä sivussa Puolimatkan akateemisen uran torpedoimiseksi. Skepsikselle ehdotettu uus-inkvisitio-nimi tuntuisikin tulevan ansiosta. Puolimatka taas vaikuttaa Sokrates-tyyppiseltä, kantansa syvällisesti perustelevalta ja ympäristönsä myyttejä kyseenalaistavalta filosofilta, jota ennakkoluuloiset mutta itsevarmat tahot omaksi häpeäkseen vainoavat. (Analogia on siinäkin mielessä toimiva, että Sokrateskin uskoi kaiken takana olevaan Älyyn. Sokrates ei ilmeisesti saisi Skepsis ry:n "Sokrates-palkintoa" vaan "huuhaa-palkinnon".)

Aiheesta muualla

Internet

• Tapio Puolimatka: Naturalismi ja sen kritiikki (video)