Jeesus-myyttihypoteesit
Jeesus-myytti on hypoteesi, jonka mukaan henkilö, jonka tunnemme Jeesus Nasaretilaisena, ei ole historiallinen hahmo vaan myytti. Joidenkin Jeesus-myytin kannattajien mukaan Jeesus on antiikkisen mytologian konstruktio, kun taas jotkut uskovat Jeesukseen liitettyjen ominaisuuksien olevan aiemmilta historian ja taruston henkilöiltä lainattuja. Ensimmäisiä hypoteesin kannattajia olivat ranskalaiset valistusajattelijat Constantin-François Volney ja Charles François Dupuis vuonna 1970. Sittemmin hypoteesiä ovat elvytteneet mm. Earl Doherty, Robert M. Price ja George Albert Wells, mutta hypoteesin painoarvo historian- ja raamatuntutkijoiden parissa on olematon.1
Historia
Termi Jeesus-myytti kattaa laajan kirjon ajatuksia, joita yhdistää käsitys, jonka mukaan Raamatun Jeesus Nasaretilainen ei ole historiallinen henkilö. Nykyiset teoriat syntyivät Jeesuksen yhtenäistä biografiaa selvittävässä tutkimuksessa 1900-luvulla. Max Müller argumentoi uskontojen juurien olevan myyttisissä tarinoissa Auringon syntymästä, kuolemasta ja uudelleensyntymästä.2
Kritiikkiä
Mysteeriuskontojen (todellisissa tai symbolisissa) uhraamismenoissa on nähty rinnakkaisuutta kuoleman ja ylösnousemuksen ideaan. Esim. Mithraan on liitetty myytti, jonka mukaan hän - varmistaakseen seuraajiensa pääsyn tuonpuoleiseen - olisi itse noussut taivaaseen. Varmat todisteet tällaisen myytin olemassaolosta kuitenkin puuttuvat. Eräisiin mysteeriuskontoihin liittyvien vastakohtaisuuksien: yö ja päivä, pimeys ja valo, yläpuolinen ja alapuolinen - on nähty heijastuvan UT:n kirjoituksissa. Ne ovat kuitenkin jokapäiväiseen, normaaliin kielenkäyttöön kuuluvaa sanastoa eivätkä sellaisenaan todista mitään.
Myyttisissä kuolevissa ja ylösnousevissa jumalissa on ainakin kolme selvää eroavuutta Jeesukseen:
- kukaan heistä ei Jeesuksen tavoin kuollut muiden edestä,
- vain Jeesus kuoli tarkoituksellisesti syntien edestä ja
- vain hän kuoli vapaaehtoisesti.
Nämä kaikki ominaisuudet ovat välttämättömiä Jeesukselle kristillisen pelastusteologian viitekehyksessä.
Ylösnousemus
Ptolemaiosten aikana syntyi Egyptissä uusi kultti, jossa palvottiin Serapis -nimistä jumaluutta. Serapis oli eräänlainen yhdistelmäjumala, johon liitettiin ominaisuuksia Niilin jumala Osiriksesta, lääketaidon jumala Asklepioksesta, Olympian ylijumala Jupiterista (Zeus), ja Manalan jumala Plutosta. Tällainen jumaluus palveli hellenististen hallitsijoiden yhdenmukaistamispyrkimyksiä, koska erilaisen taustan omaavat saattoivat nähdä siinä omien jumaliensa piirteitä.
Kreikkalaiset omaksuivat myös aineksia laajalle levinneestä egyptiläisestä Isis -kultista siirtäen niitä luovasti omiin jumaluuksiinsa. Rooman valtakunnan alueella kultti muuttui ja sen alkuperäiset ominaisuudet hävisivät lähes täydellisesti. Ptolemaiokset muokkasivat siitä ja muista aineksista Serapis-kultin. Kuten aiemmin näimme, alkuperäinen Osiris kuoli mutta ei ylösnoussut. Serapiksen kohdalla ei voi puhua kuolemasta eikä ylösnousemuksesta, koska hän oli sekoitus useammasta jumalasta. Apis -motiivikaan ei paljon auta, koska Apis-härkä kuoltuaan muuttui Manalan Osirikseksi, joka ei noussut sieltä ylös.
Aiheesta muualla
Katso myös
Viitteet
- ^ Virtually all biblical scholars acknowledge that there is enough information from ancient non-Christian sources to give lie to the myth (still, however, widely believed in popular circles and by some scholars in other fields - see esp. G. A. Wells) which claims that Jesus never existed., Green, Joel B, Mcknight, I, and Marshall, Howard (editors), Dictionary of Jesus and the Gospels: A Compendium Of Contemporary Biblical Scholarship, page 292 (New England:1992) ISBN 978-0851106465. See however the contrary veiw expressed By Historian and biblical scholar, Charles Guignebert, in note 71 below.
The denial of Jesus' historicity has never convinced any large number of people, in or out of technical circles, nor did it in the first part of the century., Weaver, Walter P, 'The historical Jesus in the twentieth century, 1900-1950', page 71 (Pennsylvania:1999) ISBN 978-1563382802
Among New Testament scholars and historians, the theory of Jesus' nonexistence remains effectively dead as a scholarly question., Van Voorst, Robert E, 'NonExistence Hypothesis', in Houlden, James Leslie (editor), Jesus in History, Thought, and Culture: An Encyclopedia, page 660 (Santa Barbara: 2003) ISBN 978-1576078570 - ^ Jaan Puhvel, Comparative Mythology, Johns Hopkins University Press, 1987, p.14
