Käyttäjä:Apollos/Harjoituskenttä/Argumentaatioanalyysiä

ApoWikistä
< Käyttäjä:Apollos‎ | Harjoituskenttä
Versio hetkellä 17. helmikuuta 2010 kello 01.25 – tehnyt Apollos (keskustelu | muokkaukset) (kehittelyä)

Äärinaturalistinen retoriikka on äärinaturalistien (varsinkin Internetissä, Wikipediassakin) tyypillisesti käyttämä verbaalisen esiintymisen tapa, jolle on ominaista äärimmäisen itsevarma tyylilaji, verbaalinen aggressiivisuus ja "tieteen" auktoriteettiin vetoaminen. Koska esimerkki kertoo usein enemmän kuin pitkätkään kuvailut, asiaa lähestytään tässä artikkelissa tekstilähtöisesti argumentaatioanalyysin näkökulmasta.

Seuraavasta analyysistä saa olennaisesti enemmän irti, mikäli saa selvää siinä analysoitavan artikkelin englanninkielisestä tekstistä.

Reducible Illogic1 -blogiartikkeli

Tekstirunko Vihan, inhon tai halveksunnan ilmaiseminen Nimittely Yleisluontoinen auktoriteettiin vetoaminen Perustelematon syytös
The sole contribution of intelligent
[sick]
design
creationism
advocate, biochemist Michael Behe consists of the
scientifically refuted
notion that a multicomponent functional system could not have arisen by "Darwinian" evolution.
In essence, Behe argues that because removal of any component will render the system non-functional, such a system could not be produced by continuously improving the initial function (which continues to work by the same mechanism) by slight, successive modifications of a precursor system (p.39 of Darwin's Black Box: The Biochemical Challenge to Evolution).
Behe targetted several complex systems as purportedly providing support for this
flawed
proposal: evolution of the eye, clotting cascades and complement system, and the bacterial flagellum.
This
fanciful
creationist sleight of hand
sold popular
pseudoscience
books
to the determinedly ignorant,
but there are major problems with Michael Behe's
contrived
challenge of 'irreducible complexity'.
First, the implicit assumption that the components of currently functional system have 'always and only' performed the function that they currently display. The most obvious illustration of this flaw lies in an examination of Behe's
designed-for-the-scientifically-ignorant
analogy of a spring-based mouse trap. All the components of a spring-based mouse trap can be found, in modified forms, functioning in a variety of settings. It is only the assemblage of these modified forms within a mouse trap that renders each a necessary component of the trap's function. That is, already existing components have been slightly modified then assembled into a simple mechanism. This is exactly how biological evolution operates – mutations generate modifications and successful mutations are retained, so even Behe's analogy demonstrates that which he sought to refute.
(Intelligent design devotees seem incapable of grasping the point that
analogies are useful in explanatory descriptions, but that
fallacious
arguments from analogy are rapidly invalidated as arguments aimed at attacking
scientific
facts.)

Tähän mennessä kirjoittaja on saanut itse tekstirungon tasolla aikaan (ainakin) seuraavat argumentointivirheet:

  1. Kiistakysymyksen kiertäminen (engl. begging the question): Koko asian ydin on siinä, olisivatko ohjaamattomat, tarkoituksettomat prosessit periaatteessakaan voineet saada aikaan elollisessa luonnossa havaittavat ilmiöt ja rakenteet. Tätä kysymystä ei voi järjellisesti ratkaista olettamalla jo valmiiksi, että kyllähän ne nyt ilman muuta pystyvät samaan kuin mihin ihmiset teknisissä ratkaisuissaan ovat havaittavasti pystyneet. Vetoaminen satunnaismutaatioiden riittävyyteen on nimenomaan oman kannan esittämistä ikään kuin itseperustelevana.
  2. Virheellinen analogia: Em. asiaintilaa voi katsoa myös siitä yleisemmästä näkökulmasta, että ihmisten ja sattumanvaraisten prosessien kykyjen samaistaminen on ylipäänsäkin virheellinen analogia. Jos esim. vainaja löydetään makaamassa viisi luodinreikää rinnassaan, kuoleman selittäminen luonnollisista syistä aiheutuneeksi sillä perusteella, että olisihan ihminenkin voinut saada tämän aikaan, on ilmeisen virheellinen argumentti. Tekstirungossa hiirenloukkuun liitetty argumentti ei muodoltaan ole sen kummempi eikä sisällöltään sen pätevämpi. Teksti jättää vaikutelman kuin tämän ilmeisen analogiavirheen markkinointi olisi sen kirjoittajan suoranaisena tavoitteena, ikään kuin hän uskoisi ja haluaisi vakuuttaa lukijansakin siitä, ettei hiirenloukkua tarvinnut keksiä ollenkaan, koska siinä käytettyjä osia2 oli olemassa jo etukäteen. Jos tämä perustelutavan ottaisi kirjaimellisesti, olisi kai uskominen, että hiirenloukutkin ovat syntyneet vain jo olemassaoleviin rakenteisiin tarkoituksettomasti tehtyjen peräkkäisten pikkumuutosten sarjasta ja yleistyneet siksi, että niiden sitten jälkikäteen huomattiin ottavan hengiltä hiiriä!3
  3. Auktoriteettiin vetoaminen: Perustelu lähtee siitä, että evoluutio on "tieteellinen tosiasia"; tämä on tarkemmin yksilöimättömän "tieteen" auktoriteettiin vetoamista, jonka voisi kirjoittaa auki seuraavasti: "Koska tiede on todistanut evoluution tosiasiaksi, kaikki evoluutiota vastaan esitetyt perustelut ovat virheellisiä, siis myös analogiaperustelut." Jos uskoo tämän argumentin, sulkee korvansa vastapuolen perusteluilta niiden laadusta riippumatta. Tämä ei ole osoitus kriittisestä ajattelusta vaan kritiikittömästä auktoriteettiuskosta, joka onkin erityisen havainnollisesti esillä "rapidly invalidated as arguments aimed at attacking scientific facts" -ilmauksessa. (Vrt. "arguments from analogy are rapidly invalidated as arguments aimed at attacking scientific socialism''). – Tämä perustelutapa on tässä yhteydessä aivan erityisen ontuva sitä taustaa vasten, että Behe itse tosiaankin on biokemian professori, siis juuri tämän alan tieteellinen ammattilainen.
  4. Käänteinen todistustaakka (eli tietämättömyyteen vetoaminen): Koko tähänastinen esitys perustuu suhtautumistapaan, jota voisi luonnehtia seuraavasti: "Koska näin rehvakkaasti pystymme julkisesti kiistämään Behen väitteet, kenelläkään järkevällä ihmisellä ei vieläkään ole mitään syytä olla uskomatta ohjaamattomien, tarkoituksettomien prosessien uuttaluoviin kykyihin. Siispä Behe on väärässä ja me oikeassa!" – Järkevässä keskustelussa juuri näiden kykyjen puolestapuhujat ovat velvolliset näyttämään kantansa toteen, eikä vastapuolen väitetty4 perusteluvirhe anna sinänsä mitään tukea tälle naturalistiselle uskomukselle. Miksi siis kukaan järkevä uskoisi evolutionismin? Miten edellä lueteltujen, Behen teoksessaan yksityiskohtaisesti käsittelemien biokemiallisten esimerkkitapausten synty voitiinkaan tarkoituksettomien prosessien varassa selittää – tai edes yhden ainoankaan niistä?5
  5. Hiirenloukkuesimerkki on Behen käyttämä irreducible complexity (IC) -käsitteen sisällön havainnollistus: tämä käsite sopii kuvaamaan sekä hiirenloukkua että monia biokemiallisia toimivia kokonaisuuksia, koska näiden välillä on ihan todellinen, ei mikään Behen keksimä, analogia. Tämän käsitteen ymmärtäminen on ilman muuta olennaista Behen argumentoinnin ymmärtämisen kannalta, mutta hiirenloukku sinänsä ei tietenkään ole mikään Behen argumentti,6 joten sitä vastaan hyökkääminen ja sen "kumoaminen" tekstin tapaan on itsessään osoitus joko asiantuntemattomuudesta johtuvasta täysin asiaankuulumattoman väitteen esittämisestä tai pyrkimyksestä suunnata yleisön huomio pois pääasiasta. Niin tai näin, virheellistä argumentointia yhtä kaikki.

Kun tekstirungon ulkopuolisetkin elementit otetaan huomioon, argumentointivirhelista kasvaa entisestään:

  1. Henkilökohtainen hyökkäys7
  2. Kaivon myrkyttäminen
Tekstirunko Vihan, inhon tai halveksunnan ilmaiseminen Nimittely Yleisluontoinen auktoriteettiin vetoaminen Perustelematon syytös
Second, research in medical genetics has uncovered mechanisms that explain 'reducible' complexity.

Kritiikki:

  1. Kyseessä on ilman sen kummempia viitteitä tai tarkennuksia esitetty yleisluontoinen auktoriteettiperustelu.
  2. Koska kyseessä siis kuulemma on nimenomaan "'reducible' complexity", jää epäselväksi sekin, miten koko asia liittyy Behen argumentointiin.
Tekstirunko Vihan, inhon tai halveksunnan ilmaiseminen Isotteleva liioittelu Yleisluontoinen auktoriteettiin vetoaminen Perustelematon syytös
Third,
research has demonstrated that
assembly of pre-existing modifications operate in subsequently evolved features.
[neutraali vastine esim.: There are] Science provides
innumerable
examples of similar adaptive employment of mutation-coded-proteins that result from pre-existing gene segments.
Behe's
ridiculous
make-room-for-design
(aka God)
was refuted before Behe
even concocted it!
Even if evolutionary biologists were never able to reconstruct the mutational route to specific biological features, such a failure could not be taken to demonstrate Behe's
pull-a-miracle-out-of-the-hat illogical
claims. Behe may be a protein biochemist,
but he is clearly not a logician because his entire argument placed faulty science on a fallacy of logic – argumentum ad ignorantiam8.

Tekstirungon kritiikki:

  1. Tässä kohdin väitetään olennaisesti, että meillä on solutason ilmiöille jo niin hyvät naturalistiset selitykset, että emme koskaan tarvitse parempaa näyttöä naturalismin totuudesta. – Samaa ideaa olisi voinut käyttää9 astronomian puolella kopernikaanisen käänteen torjumiseen10 ja fysiikan puolella vaikkapa kvanttihypoteesin, suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan vastustamiseen: olemassaolevat teoriathan olivat jo niin vakuuttavasti empiirisesti toteennäytettyjä, että niiden pohjana olleista, loistaviin tieteellisiin menestystarinoihin johtaneista oletuksista poikkeaminen ei veisi ko. tieteenalaa eteen- vaan taaksepäin.
  2. Tarkemmin analysoiden tässä tulee esiin myös (ääri)naturalismin kehäpäättelyllinen luonne:
    1. vaaditaan havaituille ilmiöille naturalistisia selityksiä (metodologiseen naturalismiin vedoten: "ei näitä tarvitse pitää koko totuutena, mutta tiedettä tehtäessä on rajoituttava näihin");
    2. "tehdään työtä käskettyä" ja kehitellään naturalistisia selityksiä;
    3. vertaillaan näin saatuja tuloksia (siis kehiteltyjä naturalistisia selitysmalleja);
    4. valitaan näistä paras (eli vähiten huono);
    5. aletaan opettaa sitä tieteellisenä teoriana (tai suorastaan "tieteellisenä tutkimustuloksena");
    6. niinpä opiskelijat alkavat (tieteen auktoriteetin nojalla) pitää sitä totena
    7. ja kuullessaan sitä kyseenalaistettavan (eli koetettavan vapauttaa tiede metodologisen naturalismin yhä pahemmin kiristävästä pakkopaidasta) kokevat, että "tiedettä vastaan on hyökätty",
    8. jolloin innokkaimmat heistä käyvät "puolustamaan tiedettä" ryhtymällä verbaalisiin vastahyökkäyksiin,
    9. jotka eivät kuitenkaan ole järjellisesti kestäviä, koska eivät perustu tilanteen asianmukaiseen ymmärtämiseen vaan harhautuneeseen auktoriteettiuskoon,
    10. jota ei kuitenkaan tunnisteta auktoriteettiuskoksi, koskapa auktoriteettina tässä tapauksessa on "tiede", ja "tiede ei perustu auktoriteettiuskoon"11.
  3. Lisäksi tässä suorastaan alleviivataan omaa käännetyn todistustaakan linjaa: "Even if evolutionary biologists were never able to reconstruct the mutational route to specific biological features, such a failure could not be taken to demonstrate" etc. – tässä siis jutun jujuna on se, että on jo alun perin käännetty todistustaakka lähtemällä siitä, että evolutionismi on tosi (vähintään) kunnes toisin todistetaan, ja sitten syytetään vastapuolta "tietämättömyyteen vetoamisesta" (eli omasta perusteluvirheestä), jos se pyrkii palauttamaan todistustaakan väitteen esittäjälle vaatimalla naturalisteja todistamaan12 rohkeat ja empirian valossa ilmeisen epäuskottavat väitteensä – ja julkeaa vieläpä selittää julkisesti, miksi nämä naturalistiset väitteet nimenomaan kokeellisen luonnontieteen paljastaman empiirisen todellisuuden valossa ovat todellakin epäuskottavia.13

Syytös tietämättömyyteen vetoamisesta14 on äärinaturalistisen aktivismin tällaisissa asiayhteyksissä niin tyypillisesti viljelemä retorinen temppu, että sitä on jo erikseen käsitelty toisaalla.

Tekstirungon ulkopuolisia perusteluvirheitä:

  1. Henkilökohtainen hyökkäys (kuten edellä)
  2. Kaivon myrkyttäminen (kuten edellä)
  3. Naurettavuuteen vetoaminen
Tekstirunko Vihan, inhon tai halveksunnan ilmaiseminen Nimittely Yleisluontoinen auktoriteettiin vetoaminen Perustelematon syytös
1.
Inherited epigenetic variation--revisiting soft inheritance..
Phenotypic variation is traditionally parsed into components that are directed by genetic and environmental variation. The line between these two components is blurred by inherited epigenetic variation, which is potentially sensitive to environmental inputs. Chromatin and DNA methylation-based mechanisms mediate a semi-independent epigenetic inheritance system at the interface between genetic control and the environment. Should the existence of inherited epigenetic variation alter our thinking about evolutionary change?
Richards EJ. Inherited epigenetic variation--revisiting soft inheritance. Nat Rev Genet. 2006 May;7(5):395-401.
Insights into the spliceosome suggest new explanations for generating biological complexity. modified, hyperlinks inserted:While politicians debate whether evolution occurs, scientists are busy debating how it occurs. . . .there are more ways than previously thought to achieve the impressive complexity characteristic of humans. Many organisms — including humans — evolve in part by using a complex mechanism by which strands of RNA are spliced together in a two-step process, and delicate balancing of the way this process is executed can generate an enormous number of new gene products, providing a vast reservoir of material for selection during evolution. . . between the “important” coding sections of RNA lie non-coding patches — introns — and as RNA is made it’s the job of a cellular machine called the spliceosome to chop the introns out and splice the rest of the coding sections back together. . . the two steps in this process require the spliceosome to change its shape, flipping back and forth between two distinct conformations. . . Changes in the balance between these two states — referred to as equilibrium — will cause the spliceosome to dwell longer in one conformation at the cost of the other, improving one of the two steps of splicing, to the detriment of the other step. Mutations either in spliceosomal components or in the intron RNA strands can change how the RNA and the spliceosome interact with one another and thus affect the equilibrium. . . there are an abundance of mutated intron splice sites in human DNA, also called alternative splice sites. . . when the equilibrium of the spliceosome is changed — either because the mutated splice sites interact with it differently or because other accessory molecules bind to the spliceosome — they can be recognized and spliced. The utilization of alternative splice sites allows for different combinations of coding RNA sequences to be put together, so that one RNA transcript can make a variety of different products, each with a potentially different function. This explains why, when the human genome was first sequenced, relatively few genes were found. . . This has allowed our genome to develop in complexity.”
Molecular Cell 21(4): 543-553 (February 17, 2006)

Tämä tekstijakso on siis varsin asiallinen: ei henkilökohtaisia hyökkäyksiä, nimittelyä jne. Tämä voi johtua siitä, että kyse on jokseenkin suorasta sitaatista. Mutta mitä se sitten tekee tässä kontekstissa? Oletettavasti edellä ollut research has demonstrated -viittaus halutaan tässä (ja seuraavassa) kohdassa näyttää toteen15. Tämä yritys nyt vain tuo entistä kiusallisemmin esiin naturalistisen kehäpäättelyllisyyden: Tässä jo edellä mainittuun käännettyyn todistustaakkaan on lisätty vielä aukkojen evoluutio eli juuri se seikka, että jo metodologisenkin naturalismin puitteissa vallitsee kova kilpailu siitä, kuka keksii ehdottaa entisiä parempaa naturalistista selitysmallia. Niinpä aina, kun jotain uutta löytyy, asia saa julkisuudessa sen sävyn kuin kyseessä olisi evoluution uusi riemuvoitto, vaikka tosiasiassa kyse on lähinnä vain siitä, että

  1. urasuuntautuneet tutkijat tavoittelevat uranuurtajan asemaa ehdottelemalla jokaisen uuden elämänilmiön julkistuksen yhteydessä sen tarjoavan uusien evolutionististen selitysmallien mahdollisuutta16, ja
  2. entisten selitysmallien toimimattomuuteen kyllästyneet naturalistit kiirehtivät tervehtimään kutakin tällaista ei-aivan-kuolleena-syntyneen oloista ehdotusta hurraa-huudoin ja aplodein, sekä
  3. "maallikot" kokevat uutisen niin, että evolutionismi on, jos mahdollista, entistäkin varmemmalla tieteellisellä pohjalla17.

Mitä siis todella on löydetty? Biologinen elämä on osoittautunut18 luultua paljon monipuolisemmaksi ja ihmeellisemmäksi. Tämä vastaa suunnitteluteorian antamaa ennustetta ja on evolutionismin antamaa ennustetta vastaan. Lisäksi se järjellisesti ajatellen vaikeuttaa evolutionismin asemaa myös siten, että kaikki tämä uusikin ihmeellinen pitäisi pystyä uskottavasti selittämään ohjaamattomien, tarkoituksettomien prosessien synnyttämäksi19. Mutta näitä uskottavuusongelmia ei vain juuri tule ajatelluksi ympäristössä, jossa useimmat ihmiset on jo niin pitkälle turrutettu ja tyhmistetty, että he Pavlovin koirien tavoin ovat ehdollistuneet vastaamaan jokaiseen uuteen biologian alan löytöön suurena kuorona: "Evoluutio sen sai aikaan! Eläköön ihmeellinen evoluutio!"

Tilanteen korniuden voi tajuta hieman selvemmin ajattelemalla sitä seuraavan analogian valossa:

  • Jos ihmiskunta jostain syystä olisi kadonnut maapallolta ja jäljellä olisi vain "apinoiden planeetta" sekä ihmisten aineellisen kulttuurin kirjo, ja sitten jokin ulkoavaruudesta saapunut tutkimusretkikunta ottaisi tutkimushypoteesikseen, että simpanssit ovat rakentaneet tämän kaiken ja siis mm. kirjoittaneet Shakespearen kootut teokset kirjoituskonetta käyttämällä, niin tämän hypoteesin perusteluyrityksiä ei järkevästi ajatellen ainakaan auttaisi, kun löydettäsiin henkilökohtaisia tietokoneita tekstinkäsittelyjärjestelmineen ja innostuttaisiin spekuloimaan: "Vau, mitkä mahdollisuudet simpansseilla on ollutkaan tämän teoksen tuottamiseen, kun niillä on ollut käytössään pelkkien kirjoituskoneiden sijasta näin monipuoliset tekstinkäsittely-ympäristöt!"20

Varmuuden vuoksi totean pääasiat vielä kertaalleen pelkistetysti:

  1. Behen esittelemiä evolutionismille ratkaisemattomia arvoituksia ei saa pois päiväjärjestyksestä sillä, että ratkaisemattomia arvoituksia on vielä paljon muitakin ja yhä uusia ja uudentyyppisiä on löytynyt sitten Darwin's Black Box -teoksen julkaisemisen.
  2. Uusiin löytöihin tavan mukaan liitetyt darvinistiset päiväunet eivät ole mitään darvinismin uskottavuuden tieteellisiä todisteita.
  3. Spliseosomilöytöjen referaatissa ei ole pienintäkään vihjettä siitä, että ne jotenkin auttaisivat vastustamaan Behen argumentointia, vaan evounelmointi on siinä täysin yleisluontoisella tasolla21.
  4. Referaatin loppuhuipennus22 on pelkkä evolutionistinen uskontunnustus. Tieteellinen tulos olisi ollut kyseessä, jos ja vain jos olisi esitetty uskottava matemaattinen23 selvitys siitä, miten ohjaamattomat, tarkoituksettomat prosessit olisivat voineet tässä jotakin "evoluoida". Niin kauan kuin sen uskotaan tapahtuneen "vain jotenkin", kyse on pelkästä "aukkojen evoluutiosta"24.


Tekstirunko Vihan, inhon tai halveksunnan ilmaiseminen Nimittely Yleisluontoinen auktoriteettiin vetoaminen Perustelematon syytös
2.

Lenski et al have demonstrated that complex features can evolve by expanding earlier, simpler functions, and that an intermediate stage is not necessary for this evolution. Thus, they have demonstrated how to reconstruct a complete evolutionary history of a complex genetically encoded function. Their computations vindicate Darwin's idea that the target of natural selection constantly changes, and that the complex feature of today may share very little with the original function. Darwin wrote, "if we look to an organ common to all the members of a large class in order to discover the early transitional grades through which the organ has passed, we should have to look to very ancient ancestral forms, long since become extinct."

The work of Lenski et al and the experiments of Bridgham et al (below) demonstrate that Behe's

contrived
challenge to Darwinian evolution, namely "irreducible complexity", is not a valid criticism of the mechanisms of evolution. The two groups have demonstrated that complex systems can evolve and lend disproof to the claim that complex systems must have been designed.
The evolutionary origin of complex features.
A long-standing challenge to evolutionary theory has been whether it can explain the origin of complex organismal features. We examined this issue using digital organisms--computer programs that self-replicate, mutate, compete and evolve. Populations of digital organisms often evolved the ability to perform complex logic functions requiring the coordinated execution of many genomic instructions. Complex functions evolved by building on simpler functions that had evolved earlier, provided that these were also selectively favoured. However, no particular intermediate stage was essential for evolving complex functions. The first genotypes able to perform complex functions differed from their non-performing parents by only one or two mutations, but differed from the ancestor by many mutations that were also crucial to the new functions. In some cases, mutations that were deleterious when they appeared served as stepping-stones in the evolution of complex features. These findings show how complex functions can originate by random mutation and natural selection.
Lenski RE, Ofria C, Pennock RT, Adami C. The evolutionary origin of complex features. Nature. 2003 May 8;423(6936):139-44.
Lock before Key: Entrez PubMed: "According to Darwinian theory, complexity evolves by a stepwise process of elaboration and optimization under natural selection. Biological systems composed of tightly integrated parts seem to challenge this view, because it is not obvious how any element's function can be selected for unless the partners with which it interacts are already present. Here we demonstrate how an integrated molecular system-the specific functional interaction between the steroid hormone aldosterone and its partner the mineralocorticoid receptor-evolved by a stepwise Darwinian process. Using ancestral gene resurrection, we show that, long before the hormone evolved, the receptor's affinity for aldosterone was present as a structural by-product of its partnership with chemically similar, more ancient ligands. Introducing two amino acid changes into the ancestral sequence recapitulates the evolution of present-day receptor specificity. Our results indicate that tight interactions can evolve by molecular exploitation-recruitment of an older molecule, previously constrained for a different role, into a new functional complex."
Bridgham JT, Carroll SM, Thornton JW. Evolution of hormone-receptor complexity by molecular exploitation. Science. 2006 Apr 7;312(5770):97-101.Comment in: Science. 2006 Apr 7;312(5770):61-3.



Viitteet

  1. ^ Katson tämän analyysin osoittavan, että Arcanum-nimimerkin takaa operoivan blogistin valitsema otsikko kuvaakin itse asiassa sangen osuvasti ko. artikkelin omaa sisältöä.
  2. ^ tai ainakin niitä läheisesti muistuttavia esineitä
  3. ^ Huvittavaa sinänsä, että kirjoittaja syyttää Beheä virheellisestä analogiasta, vaikka hänen oma tekstinsä juuri vahvistaa Behen esittämän analogian (että biokemiallisilla rakenteilla on hiirenloukkua muistuttavia ominaisuuksia) ja sitten siltä pohjalta lähtien pyrkii osoittamaan, että tämä juuri jotenkin todistaisi ohjaamattoman evoluution.
    Myös avaruussukkulassa on osin samantapaisia osia kuin vaikkapa hiirenloukussa. Behe käyttää hiirenloukkuesimerkkiä sen havainnollisuuden tähden, mutta avaruussukkulaesimerkki voisi tulla lähemmäksi biokemiaa havaittujen kohteiden muodostamien kokonaisuuksien hienosyisesti toteutetun tarkoituksenmukaisen toiminnallisuuden osalta. Jos Behe olisikin käyttänyt esimerkkinä avaruussukkulaa, olisikohan tämä kirjoittaja vastaavasti argumentoinut jotenkin siihen tapaan, että "eiväthän ne sukkulatkaan mitään erikoisia ole, melkein itsestäänhän ne syntyivät jo etukäteen olemassaolleista osista"? – Behellä on tietysti hyvät syyt olla käyttämättä avaruussukkulaesimerkkiä: epähavainnollisen tekniikan lisäksi syynä on se, että avaruussukkulassa ei ole ainoastaan yhtä IC-kokonaisuutta vaan useita sellaisia; niinpä se muistuttaakin pikemminkin elävää solua kuin yksittäistä soluorganellia kuten esim. bakteeriflagellaa.
  4. ^ tässä tapauksessa virheellisesti mutta yleisessä tapauksessa vaikka miten vakuuttavasti
  5. ^ Olennaista tässä ei ole se, olisiko tällainen selitys historiallisesti katsoen oikea, vaan se, olisiko se järjellisesti ajatellen mahdollinen uskottavaksi.
  6. ^ eikä varsinaista IC-käsitteen ilmaisemaa biokemian tutkimuskohteiden ja ihmisten teknisten keksintöjen välistä analogiaa edes yritetty väittää virheelliseksi
  7. ^ jota blogiartikkelin kuvitus vielä erityisesti korostaa
  8. ^ kursivointi originaalissa
  9. ^ ja arvattavasti moneen otteeseen käytettiinkin
  10. ^ ptolemaiolaisen taivaanmekaniikan episyklisten "ympyräliikkeitä ympäräliikkeiden ympärillä Maan ympärillä" -mallien säilyttämiseksi
  11. ^ näinhän jo johdantokurssilla opetettiin, mutta valitettavasti nuo vastapuolen tietämättömät moukat eivät ilmeisesti ole ikinä edes käyneet "kuunteluoppilaina" johdantokurssin luonnoilla, ja Dawkinshan sitä paitsi vielä varmemmaksi vakuudeksi sanookin julkisesti ihan suoraan, ettei ID-leiri tiedä yhtään mitään!
  12. ^ tai edes saattamaan miten kuten uskottaviksi
  13. ^ Kuten todettu, olennaista tässä ei tosiaankaan ole se, olisiko mikään esitettävissä oleva yksityiskohtainen naturalistinen selitysmalli historiallisesti katsoen oikea, vaan se, olisiko se järjellisesti ajatellen mahdollinen uskottavaksi.
  14. ^ siis viimeksi käsitellyn jakson lopun argumentum ad ignorantiam-väite
  15. ^ ja hyvä niin, tietenkin
  16. ^ jos niitä sitten löytyisi, niin ne ensimmäisenä ennakoinut tutkija saisi osansa sekä kunniasta että sen tuomasta ammatillisesta nosteesta
  17. ^ vaikka tosiasiassa kyse on pikemminkin siitä, että "(näyttöjen puutteeseen) hukkuva (naturalistinen tiede-eliitti) tarttuu (entistä uskottavampia malleja epämääräisessä tulevaisuudessa kenties lupailevien ehdotusten) oljenkorteenkin"
  18. ^ jälleen kerran
  19. ^ vaikkei niitä entisiäkään ole osattu selittää, minkä kirjoittaja edellä jo myönsikin
  20. ^ Tosiasiassahan järkevän tekstin tuottaminen sattumanvaraisesti on sitä hankalampaa, mitä enemmän valintavaihtoehtoja on kussakin vaiheessa käytettävissä. Mitä enemmän voi tehdä, sitä enemmän voi tehdä virheitä, niin että satunnaisen onnistumisen mahdollisuus vajoaa yhä vain syvempään epäuskottavuuteen.
    Toisen tason ongelma näillä "simpanssiteoreetikoilla" olisi sitten siinä, että nyt heidän olisi pystyttävä löytämään "simpanssivetoinen" selitys paitsi kirjoituskoneiden myös henkilökohtaisten tietokoneiden ja niiden tekstinkäsittelyohjelmien synnylle.
    Kummallakin ongelmatyypillä on vastineensa spliseosomitietoisen evoluutioteoretisoinnin haasteistossa.
  21. ^ "Insights into the spliceosome suggest new explanations for generating biological complexity."
  22. ^ "This has allowed our genome to develop in complexity."
  23. ^ lähinnä siis probabilistinen
  24. ^ Kyse on siis siitä, että (uutta luovan) evoluution oletetaan toimivan nimenomaan niillä biologian osa-alueilla, joita tunnetaan vasta sangen puutteellisesti. Tätä voi verrata siihen, miten Darwin aikanaan selitti tunnetun fossiiliaineiston olevan pahasti aukollinen ja ennusti (virheellisesti), että tulevat löydöt vielä paikkaisivat nämä aukot – fossiiliaineiston evoluutiotodistus siis Darwinin mukaan perustui sellaisiin fossiililöytöihin, joita ei hänen aikanaan ollut vielä tehtykään, mutta joita hän ennusti tehtävän tulevaisuudessa. Samaan tapaan evoluution ratkaisevia todisteita siis yhä 150 vuotta myöhemminkin odotetaan jostain, mitä ei vielä kunnolla tunneta.

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Käyttäjä:Apollos/Harjoituskenttä/Argumentaatioanalyysiä&oldid=5892”