Rekapitulaatioteoria
Rekapitulaatioteoria (tunnetaan myöskin biogeneettisenä peruslakina) on oppi, minkä mukaan selkärankaiset kertaavat fylogeneesinsä (kehityshistorian) ontogeneesin (yksilökehityksen) aikana. Teorian esitti ensimmäisenä saksalainen eläintieteilijä Ernst Haeckel 1866. Huolimatta siitä, että teoria perustui alunalkaen väärennöksiin, mikä myönnetään tiedemaailmassa, teorian ideaa käytetään nykyään biologian opetuksessa mm. Suomessa ja Yhdysvalloissa.
Teorian historia
Hackelin väärentämät kuvat havaitsiin petoksiksi varsin pian. Valitettavasti polveutumisopin voittokulun samaistaminen Haeckelin persoonan ja hänen teeseihinsä varjeli , vastuksesta huolimatta, näiden oppien vaikutuksen morfologiaan ja embrylogiaan näihin päiviin saakka1. Darwin piti näitä petollisia kuvia vakuuttavampana todisteena teorialleen.2.
Kuvien käyttö opetusmateriaalina
Yhdysvallat
Suomi
Lähteet
- ^ Siegfried Scherer, Reinhard Junker: "luku V.10", Evoluutio – kriittinen analyysi. Datakirjat, 2000. 951-98558-0-7.
- ^ Pekka Reinikainen: "Oppikirjojen vakiotodisteet evoluutiolle", DInosaurusten arvoitus ja Raamattu, s. 150. Kuva ja Sana, 2004. 951-585-117-3.
