"Jumala ei ole kiva" (argumentti)
"Jumala ei ole kiva" -argumentin mukaan ei ole syytä uskoa Jumalan olemassaoloon, koska Jumala ei subjektin mielestä ole kiva. Ehkäpä tunnetuin versio "Jumala ei ole kiva" -argumentista löytyy Richard Dawkinsin kirjasta Jumalharha:
Vanhan testamentin Jumalaa voidaan pitää kaunokirjallisuuden epämiellyttävimpänä persoonana. Hän on mustasukkainen ja ylpeä siitä; pikkumainen, epäoikeudenmukainen, anteeksiantamaton kontrollifriikki; koston- ja verenhimoinen etninen puhdistaja; naisvihaaja, homofobi, rasisti, lastensurmaaja, kansanmurhaaja, pojan- ja tyttärenmurhaaja, rutonlevittäjä, megalomaaninen sadomasokisti, oikukkaan pahansuopa tyranni. Ne meistä, joille hänen tapojaan on opetettu lapsuudesta saakka, ovat voineet menettää herkkyyden niiden kauheuteen. Viattomuudella siunatuilla naiiveilla on selkeämpi näkemys.
– Richard Dawkins1
Tässä kohdin Dawkins ei suoranaisesti käytä tätä argumenttina, sillä pian tämän jälkeen hän kirjoittaa (s. 46): "On epäreilua käydä näin helpon kohteen kimppuun", ja vähän myöhemmin määrittelee jumalhypoteesin seuraavasti:
On olemassa yli-inhimillinen, yliluonnollinen äly, joka tarkoituksella suunnitteli ja loi maailmankaikkeuden ja kaiken siinä olevan, myös meidät
– Richard Dawkins2
Myöhemmistä kommenteista kuitenkin käy ilmi, että kyseistä argumenttia käytetään vähintäänkin sivuhuomautuksissa. Dawkins toteaa muutaman sivun jälkeen lyhyyden nimissä puhuvansa jatkossa kaikista jumalolennoista, yksi- tai monijumalaisuudesta riippumatta, vain "Jumalana". Tämän jälkeen hän toteaa:
Tiedän myös, että Abrahamin Jumala on (lievästi ilmaisten) aggressiivinen uros ja hyväksyn tämän käytännön tekstissäni.
– Richard Dawkins3
ja seuraavilla sivuilla:
Kolmesta Abrahamin uskonnosta vanhin ja kahden muun selvä esi-isä on juutalaisuus: alkujaan heimokultti yhdelle hurjan epämiellyttävälle Jumalalle, joka oli sairaalloisen kiinnostunut seksuaalisista rajoituksista, palaneen lihan hajusta, omasta ylivoimastaan kilpaileviin jumaliin verrattuna ja valitsemansa aavikkoheimon eristäytymishengestä.
– Richard Dawkins4
Vanhan testamentin psykoottiseen nuorisorikolliseen verrattuna 1700-luvun valistuksen deistinen Jumala on loistavampi asia – –
– Richard Dawkins5
Jumala ei ole kiva -argumentin idea on se, että pyritään todistamaan Jumalan poikkeavan siitä, minkälainen väitteen esittäjä toivoisi Jumalan olevan. Tätä käytetään todisteena Jumalan olemassaoloon uskomista vastaan. Väitteen premissi on siis käytännössä: "jos Jumala ei ole kiva, hän ei ole olemassa". Argumenttia ei useimmiten muotoilla loogisen päättelyketjun muotoon. Tämä on varsin ymmärrettävää, koska formaalisti muotoiltuna argumentti ei enää tunnu uskottavalta. Päättelyketju voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen:
- Jumalan moraalikäsitykset eivät vastaa omiani.
- Jumala ei ole kiva.
- Jos Jumala ei ole kiva, hänen olemassaoloonsa ei kannata uskoa.
- Siispä Jumalan olemassaoloon ei kannata uskoa.
- Siispä Jumala ei voi olla olemassa.
Lienee selvää, että kyseinen päättelyketju ei ole looginen, koska potentiaalisen luojajumalan olemassaolon kannalta on täysin irrelevanttia arvioida hänen luonteensa laatua.
"Jumala ei ole kiva" -argumentti kääntyy ateismia vastaan
"Jumala ei ole kiva" -argumentti voidaan myös "palauttaa lähettäjälleen", ts. kääntää sitä käyttäneen ateistin vakaumusta vastaan. Päättely toimii esimerkiksi seuraavasti:
- Jumalan moraalikäsitykset eivät vastaa henkilön X moraalikäsityksiä.
- Jumalan olemassaolo ei ole riippuvainen henkilön X moraalikäsityksistä.
- Kohdan kaksi perusteella "Jumala ei ole kiva" -argumentti ei ole rationaalinen peruste olla uskomatta Jumalan olemassaoloon.
- Henkilö X perustelee vakaumustaan "Jumala ei ole kiva" -argumentilla.
- Henkilön X mielestä Jumalan olemassaoloon ei siis kannata uskoa, jos Jumala ei ole kiva.
- Henkilöllä X on siis irrationaalinen motiivi uskoa, että Jumalaa ei ole olemassa.
Jumala ei ole kiva -argumentti eroaa esimerkiksi teodikean ongelmasta siinä, että teodikean ongelma väittää Jumalan ominaisuuksien olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa. Ylläolevassa esimerkkitapauksessa argumentin esittäjä sen sijaan katsoo olevansa tiedollisesti oikeutettu hylkäämään Jumalan olemassaolon vain sillä perusteella, että hänen negatiiviset tunteensa jotakin Jumalan ominaisuutta kohtaan "kieltävät" Jumalan olemassaolon sopimattomana henkilön ideologiaan. Argumentti on perimmäiseltä olemukseltaan naturalistinen virhepäätelmä.
Katso myös
ApologetiikkaWiki
Viitteet
- ^ Richard Dawkins: Jumalharha, s. 46. (The God delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
- ^ Richard Dawkins: Jumalharha, s. 47. (The God delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
- ^ Richard Dawkins: Jumalharha, s. 51. (The God delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
- ^ Richard Dawkins: Jumalharha, s. 52. (The God delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
- ^ Richard Dawkins: Jumalharha, s. 53. (The God delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1.
