Kreationismi

ApoWikistä
Versio hetkellä 20. maaliskuuta 2009 kello 18.56 – tehnyt Fyysikko (keskustelu | muokkaukset) (lisää oikaisuja)
Exquisite-khelpcenter.png
 tämän artikkelin työstäminen kriittiseen muotoon on vielä kesken


Malline:Kreationismi

Gustave Dorén kaiverrus "Valon luominen"

Kreationismi on käsitys, jonka mukaan kaikkeus ja sen elolliset olennot on luotu luomistapahtumassa, tyypillisesti luomisviikon kuluessa.

Kreationismilla voidaan tarkoittaa kahta eri asiaa. Yleisessä ja harvinaisemmassa merkityksessä sanalla voidaan tarkoittaa yleistä käsitystä, että Jumala on luonut maailman. Tässä merkityksessä useimmat uskonnot ovat kreationistisia ja suurin osa tieteellisen metodin perustajista (Bacon, Galilei, Newton, Leibniz, Pascal, Faraday, Maxwell) olivat kreationisteja.

Nykyään käsitteellä kreationismi, tarkoitetaan sellaista luomisopillista käsitystä, jossa raamatun 1 Mooseksen kirjan alkulukuja käytetään tieteellisen mallin rakentamiseen eliöiden synnylle. Käsityksen mukaan Raamatun luomiskertomus on myös luonnontieteellisesti ja historiallisesti tarkka kuvaus maailman synnystä. Kreationismin kannattajat kohdistavat arvostelunsa biologisen lajien synnyn lisäksi myös elämän syntyyn (kemiallinen evoluutio), alkuräjähdysteoriaan ja näihin liittyvään kouluopetukseen.

On väitetty, että kreationismi on näennäistiedettä pitäessään osin lähtökohtanaan uskonnollista tekstiä. Osin kreationismin lähtökohta on siis uskonnollinen, osin tieteellinen (syvemmässä analyysissä uskonnollisen ja tieteellisen ero ei ole mitenkään selvä). Sama syyte voidaan esittää metodiseen naturalismiin perustuvaa tiedettä kohtaan, koska siinäkin edeltä ja empiirisestä aineistosta riippumatta rajoitetaan mahdollisia tieteellisiä selityksiä vain naturalistisiin. Metodiseen naturalismiin sitoutuvat tiede on siis samoin uskonnollisesti sitoutunutta.

Tämä artikkeli käsittelee enimmäkseen jälkimmäistä määritelmää.

Historiaa

Luomisopin ajatus lähinnä vanhan testamentin luomista käsitteleviin kohtiin. Useat teologit ovat laskeneet luomisen ajankohtaa, tunnetuimpana ehkä James Ussher.

Kreationismin mukaan esimerkiksi eläinten monimutkaisuus todistaa älyllisen luojan olemassaolosta. Kysymyksessä on niin sanottu luonnon järjestyksen jumalatodistus, jota käytettiin uskontojen puolustamisessa erityisesti ennen Darwinin teorian syntyä.

Niin sanottu nuoren maan kreationismi vastustaa tieteen käsitystä maankuoren kehityksestä ja maaperän rakenteesta. Kreationistit vetoavat muun muassa laskelmiinsa eroosionopeuksista ja radioaktiivisten isotooppien suhteista. Kreationistien mukaan tähdistä tuleva valo on ehtinyt matkata suhteellisuusteoreettisen aikavääristymän ansiosta miljardeja vuosia joten miljardit valovuodet ja kaukaiset tähtiräjähdykset eivät ole luomisopin kannattajille ongelma. On myös kreationisteja, jotka kannattavat käsitystä vanhasta maapallosta.

Kehitysoppia vastustavat kreationistit eivät useinkaan pidä totena kokonaan uusien perusryhmien kehittymistä, makroevoluutiota, sen sijaan nykyisten lajien populaatioiden muuntelua, josta on empiiristä näyttöä, ei kiistetä.

Nuoren maan kreationismin synty

Keskeisiin kreationistien teoksiin kuului nuoren maan kreationismia ja Nooan tulvaa puolustava Morrisin ja Whitcombin kirja The Genesis Flood, 1961, josta tuli lähtölaukaus nykyaikaisen kreationismin suuntauksille. Pian tämän jälkeen Morris ja Gish perustivat Institute for Creation Research (ICR) -järjestön. Tämän jälkeen syntyi Answers in genesis -järjestö, sekä Creation Research Society tutkimusyhteisö, jolla on oma julkaisusarja Creation Research Quarterly. Myöhemmin Answers in Genesis järjestö jakaantui jonka lisäksi kreationistisia suuntauksia on Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa syntyi useita muitakin myös niin sanotun vanhan Maan hyväksyviä suuntauksia.

Älykäs suunnittelu

Yritykset sisällyttää luomisoppi kouluopetukseen eivät onnistuneet muutamia lyhytaikaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vuonna 1989 ilmestyi kouluopetukseen tarkoitettu teos Of Pandas and People, joka osoitti makroevoluutioteorian tieteellisiä ongelmia sekä eikä raamattua käytetty tieteellisten selitysten lähtökohtana. Kirjassa käytettiin käsitettä ”älykäs suunnittelu” (engl. intelligent design). Evoluution kiihkeimmille puolustajille on tyypillistä kriitikon piilomotiiveihin keskittyminen. On väitetty että Of Pandas and People olisi ollut jonkinlaista kreationismia piilotettuna ja kirjan tekijöille on projisoitu poliittisia motiiveja. Väitteet ovat kuitenkin vääriä. Kirjan tekijät eivät ole kreationisteja sanan yleisessä merkityksessä. Kirjan aiemmista versioista on vaihdettu termejä siitä syystä, että tekijöiden mielestä niillä oli liian vakiintunut kreationismiin liittyvä merkitys. Kirja ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole älyllisesti rehellistä kutsua kreationismiksi.

Älykkäästä suunnittelusta on käyty erityisesti Yhdysvalloissa runsaasti väittelyä. Toistaiseksi se ei ole saavuttanut tiedeyhteisön valtavirran kannatusta. Kiihkeimmät evoluution puolustajat leimaavat perusteetta älykkään suunnittelun kreationistien Troijan hevoseksi. Todellisuudessa älykkään suunnittelun käsite on ollut esillä jo ainakin Sokrateen ja Platonin ajoista lähtien. Lisäksi 1800 luvulla esimerkiksi L. Henderson on esittänyt tämänsuuntaisia.

Älykkään suunnittelun liikkeen edustajat (esimerkiksi Phillip Johnson, Michael Behe ja William Dembski) eivät lue itseään kreationististeiksi, eivätkä kreationistit (kuten esimerkiksi Henry Morris ja Duane Gish) lue älykkään suunnittelun kannattajia kreationisteiksi. Tämä johtuu siitä, älykäs suunnittelu ei ota kantaa maapallon ikään eikä rakenna tieteellistä luomismallia raamatun perusteella, joten sitä ei ole perusteltua kutsua kreationismiksi. Älykkään suunnittelun lukeminen kreationismiksi on yhtä älyllisesti rehellistä kuin SDP-puolueen kutsuminen kommunismiksi. Tyypillisesti evoluution puolustajan käyttävät tällaisia epärehellisiä taktiikoita suojatakseen oman kantansa älykkään suunnittelun siihen kohdistamalta kritiikiltä.


Kreationismin historia Suomessa

Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Suomen Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864. Eläintieteen professori Fredrik Wilhelm Mäklin ei osannut antaa arvoa evoluutioteorialle,1 ja "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskjöld kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä.2

Vuonna 1889 käytiin kuuluisa ”uskonsota Jyväskylässä”. Vuonna 1889 Eero Erkon toimittama Keski-Suomi aloitti kirjoitussarjan Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta. Siitä syntyi kiivas keskustelu, ja evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta Minna Canth ja Juhani Aho.

Vähitellen myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyi evoluutioteorian. Kirkko piti kiinni käsityksestään, että Jumala on luonut maailman, mutta hyväksyi myös evoluutionteorian.

1980-luvun alussa kreationismi voimistui Suomessakin. Vierassana kreationismi tuli tunnetuksi tällöin, esimerkiksi vuonna 1973 ilmestynyt Nykysuomen sivistyssanakirja ei sitä tunne. Päivälehtiin tuli kreationismia puolustavia yleisönosastokirjoituksia ja 1980-luvun lopulla helluntailaisten johdolla kirjoitetussa, kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aholle osoitetussa 14 220 nimen adressissa vaadittiin luomisopin opetusta Suomen kouluihin kehitysopin opetuksen rinnalle. Vuonna 1989 Skepsis ry antoi Huuhaa-palkinnon WSOY:lle kirjan Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota (1980) julkaisemisesta.

Tohtori Matti Leisola sai vuonna 2004 perusteetta Huuhaa-palkinnon3 järjestettyään evoluutioteoriaan tieteellisen kriittiseeti suhtautuvan luentosarjan nimeltään Biology - Tackling Ultimate Complexity Teknillisellä korkeakoululla. Seminaari oli alunperin yritetty järjestää Helsingin yliopistolla väittelynä, jossa osanottajat olisivat olleet älykkään suunnittelun kannattaja Paul Nelson, makroevoluutioteoriaan kriittisesti suhtautuvat Richard Sternberg ja kaksi suomalaista tunnettua evoluutioteoriaa puolustavaa professoria. Ylipiston rehtori kielsi tapahtuman järjestämisen hieman ennen tapahtumaa. Tällöin Leisola järjesti seminaarin Teknillisessä korkeakoulussa. Leisola kritisoi palkitsemisperusteita kirjoituksessaan Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?.

Esiintyvyys

Yhdysvaltalaisen kreationistin auto, jonka maalauksissa lukee muun muassa ”Evoluutio? Fossiilit sanovat ei!”, ”Evoluutio on satu aikuisille” ja ”Jumala siunatkoon Amerikkaa”.

Luomisopin kannattajia löytyy lähes jokaisen uskontokunnan piiristä evankelisluterilainen kirkko mukaan lukien. Suomessa luomisopin kannattajat lienevät luterilaisessa kirkossa selvässä vähemmistössä ja Suomessa kreationismi onkin vapaakirkollinen ilmiö?. Kreationismin kannatusta löytyy erityisesti adventistien, viidennen herätysliikkeen, helluntailaisten ja vapaakirkollisten keskuudesta. Jehovan todistajat eivät pidä itseään kreationisteina, vaikka uskovat luomiseen4

Kristinuskon piirissä kehitysopin vastustusta näyttää esiintyvän eniten protestanttisten fundamentalististen uskontokuntien keskuudessa. Merkittävin ja vaikuttavin kreationismin kannatusalue on Yhdysvallat. Myös Australiassa, Saksassa ja Hollannissa esiintyy luomisopin kannatusta. Suomessa tutkimuksia aiheesta ei ole juuri tehty.

Katolinen kirkko on virallisesti paavin suulla todennut evoluution voivan olla "enemmän kuin hypoteesi". Paavi Pius XII antoi kuitenkin 1950 kiertokirjeen Humani Generis (ihmisen synnystä), jossa kehitysopille sallitaan asema vain biologisessa pohdiskelussa. Esimerkiksi kaikkeuden alkuperässä sillä ei tule kiertokirjeen mukaan olla mitään osaa.

Juutalaisia luomisopin kannattajia ei ole juuri esiintynyt julkisuudessa. Poikkeuksena tästä on muun muassa juutalainen biofyysikko Lee Spetner ja monet ortodoksijuutalaisten ryhmät. Islamilaisessa maailmassa merkittävin kreationismin levittäjä on turkkilainen kirjailijanimi Harun Yahya (oikea nimi Adnan Oktar).

Suomessa tunnetuimpia kreationismin kannattajia ovat muun muassa Teknillisen korkeakoulun professori Matti Leisola, taiteilija Kimmo Pälikkö sekä lääkäri Pekka Reinikainen. Suomessa esiintyy amerikkalaisen ”nuoren Maan” kreationismin rinnalla myös Leisolan esille tuoma, ilmeisesti alun perin keskieurooppalainen luomisopin suuntaus, joka hyväksyy maapallon historian aikana tapahtuneen useampia laajoja tulvia yhden Nooa-tulvan sijasta.

Kreationismin lajeja

Kreationismin eri lajien luokittelemiseksi on tehty useita yrityksiä. Taulukossa alla on lueteltu erilaisten kreationistien näkemyksiä.5

Ihminen Biologiset lajit Maapallo Kaikkeus
Nuoren Maan kreationismi Jumalan luoma. Jumalan luoma. Makroevoluutiota ei ole. Alle 10 000 vuoden ikäinen. Maailmanlaajuisen tulvan muokkaama. Alle 10 000 vuoden ikäinen.
Aukkojen kreationismi Jumalan luoma. Jumalan luoma. Makroevoluutiota ei ole. Tieteen ajoitus. Maailmanlaajuisen tulvan muokkaama. Tieteen ajoitus.
Progressiivinen kreationismi Jumalan luoma. Luominen + evoluutio. Ei yksittäistä yhteistä esivanhempaa. Tieteen ajoitus. Ei maailmanlaajuista tulvaa. Tieteen ajoitus.
Älykäs suunnittelu – Jumalan toiminta jossakin vaiheessa, todisteena palautumaton monimutkaisuus. Joidenkin kannattajien mukaan maapallo on jumalan toiminnan tulosta. Joidenkin kannattajien mukaan kaikkeus on jumalan toiminnan tulosta (teleologinen todistus).
Teistinen evoluutio Kehittynyt muista kädellisistä. Kehittyneet yhteisestä esivanhemmasta. Tieteen ajoitus. Ei maailmanlaajuista tulvaa. Tieteen ajoitus.

Nuoren Maan kreationismi

Pääartikkeli: Nuoren Maan kreationismi
  • Ei hyväksy miljardien vuosien iänmäärityksiä maalle eikä kaikkeudelle, eikä hyväksy niin sanottua makroevoluutiota
  • Kieltää uusien perusryhmien synnyn (makroevoluutio), mutta monesti hyväksyy luonnonvalinnan (niin sanottu mikroevoluutio)
  • Perusteoksia muun muassa Morris & Whitcomb: The Genesis Flood, 1961

Vanhan Maan kreationismi

  • Hyväksyy iänmääritykset muttei evoluutiota.
  • Monet kieltävät makroevoluution (uusien elinten tai muun laadullisesti uuden synty), mutta hyväksyvät mikroevoluution (kehitys lajien / perusryhmien puitteissa).
  • Osa ei hyväksy miljoonia vuosia elämälle (vanha maa – uusi elämä -suuntaus) vaan uskoo elämän luodun muutama tuhat vuotta sitten

Älykäs suunnittelu

Pääartikkeli: Älykäs suunnittelu
  • Keskittynyt edellisiä liikkeitä enemmän molekyylitason biologisiin koneistoihin, elämän synnyn ja matemaattisten todennäköisyyksien ruotimiseen ja väittävät, että darwinistinen kehitysoppi ei niissä ole riittävä selitys.
  • On uudelleenlämmittänyt käsitteen ”palautumaton monimutkaisuus” (engl. Irreducible Complexity, Michael Behen luoma käsite). Älykkään suunnittelun liike väittää, että monet eliökunnan elimet ovat ”palautumattoman monimutkaisia”, jotka eivät voi kehittyä darwinistisesti vähittäisten muutosten kautta. Tästä he mainitsevat esimerkkeinä muun muassa bakteerin flagellan ”moottorin” ja verenhyytymisjärjestelmän, jotka eivät ole voineet heidän mukaansa kehittyä asteittain. Tämän nojalla he kieltävät makroevoluution, jonka he ovat usein määritelleet seuraavasti: ”täysin uusien elimien, rakenteiden ja rakennesuunnitelmien synty ja niihin liittyvä kvalitatiivisesti uusi geneettinen materiaali” (Evoluutio – kriittinen analyysi s. 53).
  • Käyttää ”suunnittelijan” osoittamiseen myös William Dembskin design filter -käsitettä, jonka tarkoitus on testata, onko kohteessa Dembskin määrittelemää ”täsmennetyn monimutkaista informaatiota” ja onko se näin ollen ”suunniteltu”.

Julkaisut

Kalifornialainen Intitute for Creation Research eli Luomisen tutkimuslaitos on perustanut oman "ammatillisen, vertaisarvioidun lehden" International Journal for Creation".6

Katso myös

Lähteet

  1. ^ Hyötyniemi, Heikki: IPMM’03: Complexity and Emergence: Towards a ”New Science” of Industrial Automation. (ppt) 18.-23.5.2003. Viitattu 25.8.2007.
  2. ^ Hytti, Esa: Evoluutio. (doc)
  3. ^ "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"
  4. ^ Herätkää!, syyskuu 2006 s.3
  5. ^ Eugenie Scott: The Creation/Evolution Continuum. NCSE Reports, heinäkuu/elokuu 1999, v. 19, n. 4. vsk, s. 16–17, 23–25. National Center for Science Education. Artikkelin verkkoversio (viitattu 25.9.2007).
    D. U. Wise: Creationism's Propaganda Assault on Deep Time and Evolution. Journal of Geoscience Education, 2001, v. 49, n. 1. vsk, s. 30–35. National Center for Science Education. Artikkelin verkkoversio (PDF) (viitattu 25.9.2007).
    Marcus R. Ross: Who Believes What? Clearing up Confusion over Intelligent Design and Young-Earth Creationism. Journal of Geoscience Education, toukokuu 2005, v. 53, n. 3. vsk, s. 319-323.
  6. ^ Helsingin Sanomat 29.5.2007 s. D2

Aiheesta muualla

Malline:Wikiaineisto

Kreationismiin positiivisesti suhtautuvia sivustoja

Kreationismia näennäistieteenä pitäviä sivustoja

Noudettu kohteesta ”https://apowiki.fi/index.php?title=Kreationismi&oldid=2804”