Keskustelu:Suunnitteluteoria

Muokkasin jo alustettua kreationismisuhdetta käsittelevää osiota ja vasta artikkelipäivityksen jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että artikkelin kokonaisrakenteessa jo lisäämäni aines olisi ehkä ollut syytä jäsennellä toisin ja jakaa eri päälukujen alle. Jos joku tahtoo tehdä tämänsuuntaista editointia, se sopii sinänsä minulle. Toisaalta lisäämäni teksti on suhteellisen paljon sisäisiä viittauksia sisältävää ja sellaisena ehkä vaikeasti jaoteltavaa, joten voisihan sen nyt ehkä tässä vaiheessa antaa olla noin ja lisätä muihin kohtiin joistain asianmukaisista lähteistä otettua ainesta viitteineen (jotka omasta lisätekstistäni puuttuvat). Kun sitten tekstiä olisi koko artikkelin tarpeisiin määrällisesti ja laadullisesti riittävästi, voisi kreationismiosuutta vaikkapa tiivistääkin ja kenties siirtää jotain nyt siellä esitettyä jopa artikkelin yleisjohdantoon. Tai sitten tehdä jotain muuta. Kunhan turisen.

Apollos 5. joulukuuta 2008 kello 14.17 (EET)

Alun sitaatti on sinänsä mielestäni loistava näkökulma asiaan ja erinomainen "pelinavaus"! Pikkaisen kielenhuoltoa sen ilmiasuun tosin kohdistaisin - ellei näet suomenkielinen muoto ole suora sitaatti jostain julkaisusta (onko?).

Toinen muutos ID-teoriasta teleologisen argumentin variaationa vaatii minusta jatkoharkintaa ja luultavasti tarkennusta tekstiin. "On" kun on kovin voimakas ilmaus, jota mm. S. I. Hayakawa Ajattelun ja toiminnan kieli (Language in Thought and Action) -teoksessaan neuvoo suin surminkin välttämään.

Ongelmana uusmuotoilussa on mielestäni se, että se määrittelee koko ID-teorian kristillisen apologetiikan alalajiksi, jopa vain sen yhden alalajin (Jumalan olemassaoloa perustelevien argumenttien) yhden osan (teleologisen argumentin) yhdeksi muodoksi. Näin apologeettisessa kontekstissa tätä määritelmää voisi ehkä pitää koko kysymyksen täälläkäsittelyn perusteluna, jos sellaista nyt katsoo tarvittavan, mutta hakuteosmaisen artikkelin avauksena se rajaa käsittelyä kyllä aika rajusti ja mielestäni lähdeaineistoa ajatellen harhaanjohtavastikin. Kronologisesti ajatellen on kyllä totta, että teleologinen argumentti on ollut olemassa jo kauan ennen ID-teoriaa, mutta ID-teorian konkreettiset juuret ovat lähdeaineiston mukaan toisaalla: Bradleyn ja Thaxtonin The Mystery of Life's Origin osoitti, että ajatus naturalistisesta abiogeneesistä on modernin kemian valossa (ei siis tiedonpuutteen pimeässä) järkevästi ajatellen mahdottomuus, Phillip Johnsonin Darwin on Trial toi esiin uusdarvinismin perusteluiden loogisen onttouden, Michael Behen Darwin's Black Box biologisen elämän perustoiminnot toteuttavien, kokonaisuuksina toimivien molekyylikoneiden vähittäisten kehityspolkujen olettamisen periaatteellisen keinotekoisuuden ja siitä johtuvan yksityiskohtaisten kehitysskenaarioiden puuttumisen alan tieteellisistä julkaisuista, Stephen C. Meyer osoitti ID-teorian tieteenfilosofisen perusteltavuuden, William Dembski sen keskeisen ytimen loogis-matemaattisen formuloinnin mahdollisuuden, Jonathan Wells evolutionistisen koulukirjapravdan epäluotettavan, älyllisesti epärehellisen ja propagandistisen luonteen jne. Toisin sanoen kysymys on ennen kaikkea tieteidenvälisestä (poikkitieteellisestä) tutkimusohjelmasta, joka haastaa evolutionismiin sitoutuneen tutkimustradition nimenomaan tieteen pelikentällä. Teleologinen argumentti puolestaan on nimenomaan argumentti: perusteltu väite Jumalan olemassaoloon uskomisen järkevyyden osoittamiseksi. ID-teoria toki sopii tällaisen argumentin alaviitteeksi, mutta samoin ko. argumenttikin on ID-tutkimuksen kannalta pelkkä alaviite; nämä kaksi siis kyllä sopivat hyvin yhteen mutta kumpikin pystyy myös seisomaan omilla jaloillaan ilman toiselta saatavaa tukeakin.

--Apollos 9. joulukuuta 2008 kello 12.11 (EET)

Toi sitaatti on poimittu Pasi Turusen blogista ja laitoin Pasille mailia tiedustellakseni, että mistähän kirjasta toi on peräsin. Sitaatti on kuulemma jostain Kouklin radiohaastattelusta. Uskoisin, että sitä voi kielihuoltaa aika vapaasti, kunhan asiasisältö ei muutu.

Sitten olla-verbistä. Siis pitäisikö olla-verbin käyttöä pyrkiä välttämään? Missä yhteyksissä? Miksi?

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei ID-teoriaa missään tapauksessa tule määritellä kristillisen apologetiikan alalajiksi, koska se olisi epäloogista. Mutta olen ollut siinä käsityksessä, että teleologinen argumentti oli jo Platonilla käytössään argumenttina luojademiurgin olemassaolon puolesta. Käsittääkseni teleologinen argumentti kattaa kaikki sen variantit, jotka yrittävät todistaa luonnonlaeilla selittymättömän olennon olemassaolon tarkoituksellisuudella. Historiallisestihan ID-teorialla ja teleologisella argumentilla tuskin on juurikaan tekemistä keskenään, kuten sanoit. Mutta kyllä minä määritelmällisesti pitäisin ID-teoriaa teleologisen argumentin alakategoriana. --Tom Himanen ^(Itkumuuri) 11. joulukuuta 2008 kello 07.36 (EET)

Kiitokset sitaattiselvityksestä!

Mitä olla-verbiin tulee, niin kysymyksesi on kieltämättä paikallaan eikä ko. verbiä toki sinänsä tarvitse yrittää kaihtaa, sehän on jo aikamuotojen apuverbinäkin välttämätön. Varovainen sen kanssa tulisi ymmärtääkseni Hayakawankin mukaan olla nimenomaan määrittelynluonteisissa yhteyksissä: niissä sen käyttö voi ikään kuin lukita näkökulman ja estää uuden informaation vastaanottamisen (lisäksi H. kritisoi yleistä "länsimaista"[?] ajattelutapaa, jonka mukaan kategorisointi on ikään kuin avain kaikkeen ymmärtämiseen, niin että kuvittelemme hallitsevamme asian heti, kun onnistumme mielestämme kategorisoimaan sen).

Äskeinen oli tietenkin voimakkaasti sanottu, mutta kun esim. evolutionistien ID-kritiikkiä katsoo, niin tältä kannalta se on tietyssä mielessä helppo ymmärtää: "koska älykäs suunnittelu on kreationismia, sitä esittelevään artikkeliin pitää sijoittaa kreationismimalline ja kirjoittaa, että se on kreationismia; lisäksi koska kreationismi on uskontoa ja uskonto ei ole tiedettä, niin älykäs suunnittelukin on uskontoa eikä ole tiedettä; koska edelleen teoriat ovat tieteellisiä mutta älykäs suunnittelu ei ole tieteellistä, niin älykäs suunnittelu ei ole teoria, vaan yritys puhua älykkään suunnittelun teoriasta on kreationistien salajuoni uskonnon sekoittamiseksi tieteeseen, ja sitä siis pitää vastustaa ja ihmisiä siitä varoittaa". Koska vastapuoli tosiaan on näiden käsitystensä vanki, niin hedelmällinen yhteistyö on siinä mielessä mahdotonta ja erillinen wiki on välttämättömyys (olisi kyllä voinut olla muutoinkin).

Nuo lihavoidut on-sanat siis esiintyvät määritelmänluontoisissa luokittelevissa ontologisissa yhteyksissä, nämä kursivoidut taas saatuja kokemuksia ja niistä tehtyjä johtopäätöksiä kuvaavissa sanoisinko empiiris-deskriptiivisissä yhteyksissä. Havainnot voivat myöhemmin olla erilaisia kuin toistaiseksi, ja siksi empiiris-deskriptiivinen olla-verbin käyttö ei sulje mieltä uudelta informaatiolta: jos evolutionistit yleensä vaikuttavat ahdaskatseisilta inttäjiltä, avoimesti keskustelevan evolutionistin kohtaaminen ei tule koetuksi minään todellisuuskäsityksen sekoittamiseksi varta vasten laadittuna inhan vastapuolen ärsyttävänä salajuonena vaan päinvastoin kiinnostavana ja virkistävänä poikkeustapauksena. Kategorisoiva ontologinen käyttö sitä vastoin sulkee mielen: koska jo "tiedän", että valas on nisäkäs, sen väittäminen kalaksi ei kannaltani ole kiinnostavaa uutta informaatiota vaan päinvastoin korjauksen tarpeessa olevaa disinformaatiota; jos toisaalta olisin saamani opetuksen pohjalta vakuuttunut siitä, että valaat ovat kaloja, niin kohdatessani ensi kertaa mielestäni oudon väitteen valaiden luokittumisesta nisäkkäisiin reagoisin täsmälleen samalla tavoin. Nimenomaan määritelmien kanssa on siksi oltava tarkkana (ja kiistanalaisissa tapauksissa niitä olisi syytä myös erityisesti perustella, kuten Linnékin aikanaan teki "erottaessaan valaat kaloista"), ja artikkelin lihavoidun otsikkosanan sisältävä aloitusvirke, joka sisältää tämäntyyppisen is-a-tyyppisen luokittelumäärittelyn, kieli- ja artikkelitajuni mukaan lukitsee koko artikkelin tähän näkemykseen. Jos näkemys sitten olikin yksipuolinen, artikkelin lukijan käsitys kyseisestä asiasta voi kapeutua pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästikin.

Myös toisensuuntainen mutta niin ikään vakava pitkäaikais- tai pysyväisvaikutus on mahdollinen. Sitä havainnollistavana kuriositeettina tulkoon mainituksi, että jokin aika sitten havaitsin, että Googlessa päästäinen-hakusana toi heti esiin koko joukon sivuja, joita ei tarvinnut edes avatakaan nähdäkseen, että ne jo alkajaisiksi totesivat, että päästäinen on [lihavointi lisätty] jyrsijä; pitipä sitten oikein erikseen varmistua siitä, että luotettavampina pitämieni lähteiden mukaan päästäinen edelleenkään ei ole jyrsijä vaan yhä edelleen on hyönteissyöjä, kuten muistini edellyttikin. Tietysti tähän sitten liittyi pari oheisajatusta: että

1. kyseiset sivut olivat ilmeisen asiantuntemattomia, kun heti aloitusvirke olikin "aloitusvirhe", ja että
2. onpas kyseenalainen koko nettitiedon taso.

Samaan tapaan voi käydä Apowikin lukijan: jos jonkin artikkelin alussa on hänen nähdäkseen harhaanjohtava tai ainakin kohtuuttoman yksipuolinen määrittelyluokitus, niin sekä ko. artikkelin että koko laajemman lähteen (Apowikin) uskottavuus voi saada pahan kolauksen. Tämä tarkoittaa paitsi sitä, että tulee pyrkiä tarkkoihin luokituksiin, myös sitä, että mikäli Apowikin luokitus poikkeaa yleistä luottamusta nauttivista muista lähteistä (esim. Wikipediasta), artikkeli tulee pyrkiä laatimaan niin, että siinä annetut perustelut ja lähdeviitteet riittävät niin sanoakseni "laulamaan Joukahaisen suohon".

Mitä sitten teleologiseen argumenttiin tulee, niin oli hyvin tiedetty, että sitä jo Platon et al. ovat käyttäneet. Varsinainen pointtini ei kuitenkaan ole siinä – ja tämän sanon nimenomaan tarkennuksena aiemmin sanomaani – että älykkään (oikeastaan täsmällisemmin puhuen pikemminkin älyllisen) suunnittelun määrittely teleologisen argumentin variaatioksi rajaisi sen ainoastaan kristillisen tai "aabrahamilaisenkaan" apologetiikan piiriin, vaan että se rajaa sen argumenttien piiriin. Tieteellinen tutkimusohjelma taas ei ole mikään yksittäisargumentti, joten jos älykkään suunnittelun teoria on jonkin argumentin variantti, se ei ole tieteellinen tutkimusohjelma. Tämän jälkeen ei ole konsti eikä mikään päätyä näkemykseen, jonka mukaan älykkään suunnittelun teorian väittäminen tieteelliseksi tutkimusohjelmaksi on kategoriavirhe, joka voisi johtua vaikkapa jostain kreationistisesta juonittelusta.

Asian niin sanoakseni myönteinen puoli on siis nähdäkseni sellainen, että älykkään suunnittelun teoria ihan oikeasti on tieteellinen tutkimusohjelma, jonka mukaan jotkut piirteet tai rakenteet luonnossa ovat selitettävissä paremmin älyllisellä syyllä kuin ohjaamattomalla luonnonprosessilla, kuten luonnonvalinnalla, mikä tutkimustulos perusteluineen puolestaan aivan yhtä oikeasti on teleologisen argumentin variantti. Tässä siis omastakin mielestäni kyllä saa ja voi käyttää juuri tällaista ontologista luokitusmääritelmällistä on-sanaa artikkelin aloitusvirkkeessä jopa kahdestikin (ja hyvä artikkeliformaattiin ehkä jopa edellyttää sitä). Kategorisoinnissa pitää vain olla tarkkana, ettei yhdistele asioita "juoponnappiin" – mutta onneksi wiki-tyyppisessä toimitustyössä kaiken voi saada kohdalleen keskustelemalla ja neuvottelemalla, joten "artikkeleissa ei ole virheitä – on vain kehitysvaiheita".
--Apollos 11. joulukuuta 2008 kello 11.50 (EET)

Argumentointisi olla-verbin kaihtamisen puolesta oli vakuuttavaa ja järkeenkäypää. Sitä tosiaan lienee syytä välttää, jos se vain on mahdollista. Eli ymmärsin näin, että mielestäsi ID-teoria on sekä 1) teoria/argumentti, että 2) tutkimusohjelma? Tällöin termi ID-teoria viittaisi kahteen eri käsitteeseen, eli sillä olisi kaksi eri määritelmää. Ei mahdotonta, näinhän sattuu usein. Mutta näitä ID-teorian molempia ulottuvuuksia lienee vähän vaikeaa ympätä samaan määritelmään. Sen lisäksi kielikorvani pistää vastaan, jos jokin x-teoria onkin tutkimusohjelma. Eikö olisi syytä puhua ID-tutkimusohjelmasta? Tämä havaitsemani käsitteellinen jännite saattaa tosin selittyä tietämättömyydelläni, koska en ole juurikaan ollut tekemisissä tutkimusohjelma-käsitteen kanssa. Jännite on minun osaltani aivan täysin kielikorvaan perustuva. Voitaisiinko muuten evoluutioteoria määritellä tutkimusohjelmaksi, jonka mukaan räkäklimppi on rekkamiehen esi-isä? --Tom Himanen ^(Itkumuuri) 11. joulukuuta 2008 kello 17.08 (EET)

Kyllä tämä tästä vielä konvergoituu, kun vain jaksetaan selvitellä.

Eli siis mielestäni artikkelin alussa olisi annettava ID-teoriasta sellainen lyhyt kuvaus, joka olisi sekä tarpeeksi kattava ollakseen osuva että tarpeeksi väljä jättääkseen tilaa artikkelin jatkon ja muun aineiston opiskelun tuottamille oivalluksille. Määritelmän siis tulisi yhtäältä auttaa "noviiseja" oikeille jäljille ja toisaalta pitää kutinsa myös asiantuntijoiden silmissä.

Tämä keskustelu on hyödyllinen siitäkin syystä, että se saa miettimään tätä kysymystä entistä tarkemmin. Tällä hetkellä näkisin niin, että samoin kuin sanakirjoja laadittaessa on pyrittävä kattamaan tietyn sanan eri esiintymäyhteyksissään eli konteksteissaan saamat merkitykset, myös ID-teoriaa määriteltäessä on pyrittävä ottamaan huomioon se, että tätä ilmausta käytännössä käytettäneen jonkin verran eri merkityksissä, jotka olisi otettava huomioon. Toisaalta artikkelin tulisi myös ikään kuin kielenhuollollisesti pyrkiä ohjaamaan lukijoitaan termien mielekkääseen käyttötapaan.

Tältä pohjalta voi todeta, että ensinnäkin ID-teoria on tutkimusohjelma. Parempi tieteenfilosofian asiantuntija voisi epäilemättä selittää, missä nyt sössin, mutta miellän joka tapauksessa asian niin, että tieteellinen tutkimusohjelma ja ns. tieteellinen paradigma ovat jokseenkin sama asia ja että kumpikin viittaa sellaiseen ajatuskokonaisuuteen, joka sisältää tietyt perusoletukset, niihin liittyvät käsitteet, kysymyksenasettelut ja tutkimusmenetelmät ja on siis tietyssä mielessä itseriittoinen kokonaisuus jonkin alan tieteellisen tutkimuksen mahdollistamiseksi. ID-teorian tämän ulottuvuuden osalta siis voisi nähdäkseni puhua ID-tutkimusohjelmastakin; artikkelia ei kuitenkaan voisi järkevästi aloittaa määritelmällä "ID-tutkimusohjelma on tutkimusohjelma", sehän näyttäisi sekä tautofoniselta (sama sana toistuu) että tautologiselta (sama asia toistuu, siis että tutkimusohjelma on tutkimusohjelma). Siksi on mielestäni parempi sanoa, että ID-teoria on (yhtäältä) tutkimusohjelma, jolloin tausta-ajatuksena on, että koko termi "ID-teoria" on ikään kuin lukijalle entuudestaan tuntematon, kun taas "tutkimusohjelma" sitten pystyy kommunikoimaan lukijalle, mikä se ID-teoria oikeastaan on (ja varmemmaksi vakuudeksi sen alle voisikin sijoittaa linkin, josta pääsee tutkimusohjelman käsitettä selittävään artikkeliin). ID-teoria on siis laajempi käsite kuin teleologinen argumentti mm. siksi, että se on kiinnostunut "älyn jäljistä" yleensä, ei ainoastaan kosmogonisesti (maailmankaikkeuden alkuperään liittyen), ja että sen puitteissa olisi periaatteessa mahdollista myös tulla siihen tulokseen, että teleologinen argumentti ei päde – jos näet jossain vaiheessa päästäisiin tilanteeseen, jossa ns. luonnolliset syyt selittäisivät riittävän hyvin kaikkien luonnontieteen tutkimuskohteiden alkuperän.

Henkilökohtaisesti en kylläkään usko, että ylläsanotulla tavalla koskaan kävisi tai että tarkempi tutkimus edes veisi nykytilannetta siihen suuntaankaan, mutta itse ID-teoria ei tällaisessakaan tapauksessa kaatuisi vaan olisi tällöin päinvastoin käsittääkseni paras ja vakuuttavin tapa tukea naturalismia. Se seikka, että naturalistit hyökkäävät niin raivokkaasti ID-teoriaa vastaan, todistaakin nähdäkseni sitä, että he joko eivät ymmärrä, mistä ID-teoriassa oikeastaan on kyse, tai sitten eivät itsekään todella loppuun asti usko, että naturalismi kykenisi kestämään lahjomattoman kriittistä tarkastelua, joten sellaisen kohteeksi joutumisen mahdollisuuskin on heidän mielestään pyrittävä ennaltaehkäisemään.

Näin ollen se tuki tai uusi muotoilu klassiselle teleologiselle argumentille ei ole itse ID-teoria tai ID-tutkimusohjelmakaan, vaan tämän tutkimusohjelman puitteissa tehtyjen erinäisten tutkimusten tulos: tutkittiin, voisivatko luonnolliset syyt parhaan nykytietämyksen mukaan järkevästi ajatellen riittää selitykseksi havaitun kohteen X olemassaololle, ja päädyttiin siihen, etteivät voi, mikä juuri on klassisen teleologisen argumentin klassinen peruste. ID-teoria siis antaa menetelmiä ja muuta tarvittavaa pohjaa tällaisten tutkimusten tekemiseksi, mutta tulokset syntyvät tutkimuksesta ja perustuvat siihen, mitä yhtäältä tutkimuskohteesta ja toisaalta tunnetuista luonnollisista syistä tiedetään; ID-teoria ei siis apriorisesti määrää, että kun kaikkia kohteita, saati jotain tiettyä kohdetta, tutkitaan, tuloksena on oltava vahvistus teleologiselle argumentille. Tämä selviää vasta tutkimustulosten pohjalta, siis aposteriorisesti.

Naturalismi sitä vastoin apriorisesti määrää, että mikään "tieteellinen tutkimus" ei missään tapauksessa voi eikä saa antaa mitään aposteriorista(kaan) tukea teleologiselle argumentille, vaan jos jokin tutkimus sellaista näkyisi tarjoavan, se ei voi olla "tieteellinen". (Tieteellinen-sana on edellä sitaateissa, koska sitä on käytetty naturalistien sanelemassa, mielestäni turmeltuneessa merkityksessä.) Jo metodologinenkin naturalismi johtaa tähän tulokseen, joskin sen maltillinen ja harkitsevainen harjoittaja (varsin todennäköisesti itse jonkin sortin supranaturalisti) tietenkin johdonmukaisesti pidättäytyy siitä loogisesta järjettömyydestä, että väittäisi tällä tavoin silmälaputetun tutkimuksen voivan antaa mitään tukea metafyysiselle naturalismille(kaan).

Olennaista on, että "älykkään suunnittelun teoria" ei varsinaisesti ole teoria siitä, että luonnossa on olemassa ilmeisen älykästä suunnittelua, vaan siitä, miten mistä hyvänsä kohteesta voi määrittää, onko se ilmeisen älykkäästi suunniteltu. Se on siis olennaisesti teoria suunnittelun havaitsemisesta, ei sen esiintymisestä. Tutkimusohjelma on sitten sitä, että näitä suunnittelun havaitsemistapoja systemaattisesti hyväksikäyttäen tutkitaan erilaisia kohteita, joiden alkuperäkysymyksistä ollaan kiinnostuneita. Siinä mielessä kyllä olisi oikeastaan täsmällisempää sanoa, että ID-teoria mahdollistaa tutkimusohjelman kuin että se on tutkimusohjelma. Siis jotain tämäntapaista: "ID-teoria on metodologia, johon perustuva tutkimusohjelma on tuottanut tuloksia, joita voi pitää teleologisen argumentin variantteina." Mutta tietysti taaskin voisi kysyä, miksi sitä sitten sanotaan ID-teoriaksi eikä ID-metodologiaksi.

Tämän kysymyksen voisi ehkä kuitata siten, että ajattelisi, että ID-teoria on suppeassa mielessä metodologia (ID-tutkimuksen teoria tai teoreettinen perusta) mutta laajemmassa merkityksessä koko tähän metodologiaan perustuva tutkimusohjelma (em. teoriaa käyttävä ja soveltava jo toteutunut ja vastedes toteutuva tutkimus) ja kaikkein laajimmassa merkityksessä kattaa vielä tämä tutkimusohjelman puitteissa saadut tuloksetkin ("ID-teorian mukaan luonnossa on kohteita, joiden luontevin alkuperäselitys on tarkoituksellisuus eli älyllinen suunnittelu" on esimerkki toteamuksesta, jossa ID-teoria-käsitettä on käytetty tässä laajimmassa merkityksessä). Hyvä aihetta käsittelevä nettitietosanakirja-artikkeli antaa lukijalleen käsityksen näiden eri tasojen olemassaolosta ja niiden välisistä suhteista.

Kysymys evoluutioteorian määrittelymahdollisuuksien rajoista on myös hyvä. En kuitenkaan välttämättä vastaisi esittämääsi kysymykseen "rajattoman myönteisesti", vaan sitäkin pitänee työstää tarkemmin: Evoluutioteorian ydin äkkiseltään ajateltuna näyttäisi pitävän sisällään ajatuksen (1) kaiken elollisen yhteisestä alkuperästä, (2) myöhemmän kehityksen naturalistisesta selittyvyydestä ja (3) siitä, että luonnonvalintamekanismi on tärkeä osa tätä naturalistista selittyvyyttä. Evoluutioteoreettinen tutkimusohjelma pyrkii sitten "selittämään" koko elollisen luonnon alkuperän ja keskinäiset suhteet noiden kolmen perusoletuksen mukaisesti, ja tämän tutkimusohjelman tuloksena voisi pitää jotain kysytyntapaista "sukuselvitystä" (kun yhteinen alkuperä ja naturalistinen selittyvyys edellytetään, on ilmeisestikin helpompaa yrittää markkinoida skenaariota, jonka mukaan jonkinlainen räkäklimpin tapainen mikro-organismi syntyi ensin jollain nykytieteelle vielä tuntemattomalla tavalla tarkoituksettomasti itsestään ja tästä yhteisestä kantamuodosta kehittyi sitten myöhemmin luonnonvalinnan avulla mm. rekkamiehiä, kuin skenaariota, jonka mukaan jonkinlainen rekkamies syntyi ensin jollain nykytieteelle vielä tuntemattomalla tavalla tarkoituksettomasti itsestään ja tästä yhteisestä kantamuodosta kehittyi sitten myöhemmin luonnonvalinnan avulla mm. räkäklimpeistä löytyviä mikro-organismeja). Jos sitten kokoaa nämä kolme tasoa (metodologia, tutkimusohjelma, saadut tulokset) yhteen teoria-nimikkeen suppean, laajan ja laajimman määritelmän alle, niin aika lähelle kysymyksesi määritelmäehdotelmaa kyllä näköjään päästään: evoluutioteorian voisi määritellä metodologiaksi, johon perustuva tutkimusohjelma on tuottanut mm. tuloksen, jonka mukaan rekkamiehen esi-isänä olisi ollut jotain mainitsemasi kaltaista. Laajimmassa merkityksessä siis voisi sanoa, että evoluutioteorian mukaan asia on näin, mutta en siis oikein täsmällisenä pitäisi sitä, että sanottaisiin asian olevan näin nimenomaan tutkimusohjelmaksi määritellyn evoluutioteorian mukaan, sillä itse ohjelma ja sen tuottamat tulokset minusta kuitenkin on käsitteellisesti erotettava toisistaan.

Jos nyt vielä jatkaa hieman asian puintia – näistä miettehistä voi mahdollisesti siirtää myöhemmin jotain artikkeliteksteihinkin – niin em. tavalla hahmotetun "kolmen kohdan evoluutioteorian" vastapooliksi voisi hahmottaa seuraavanlaisen "kolmen kohdan ID-teorian" tai tarkemmin sanoen ID-teorian "kolmen kohdan evoluutioteorialle" tarjoaman vaihtoehdon: (1) kysymystä kaiken elollisen mahdollisesta yhteisestä alkuperästä on tarkasteltava havaintojen pohjalta eikä havaintojen tulkitsemista ohjaavana arvostelun yläpuolelle nostettuna perususkomuksena – ei siis apriorisesti vaan aposteriorisesti; (2) kysymystä nykyisten elämänmuotojen historiasta ja sen mahdollisesta naturalistisesta selittyvyydestä on samoin käsiteltävä nimenomaan aposteriorisesti eikä apriorisesti; (3) luonnonvalintamekanismin selitysvoimaa on niinikään tarkasteltava aposteriorisesti eikä apriorisesti. Tällainen "kolmen kohdan ID-teoria" on sikäli muotopuoli, että nämä kohdat eivät tuo esiin ID-tutkimuksen ydinsisältöä vaan ovat vain sen antamia lähestymistapoja toisen tutkimusohjelman ydinnäkemyksiin. Nämä vastauksetkin lienee kuitenkin syytä tuoda esiin, koska evoluutioteoriaan ehdollistettujen tahojen kanssa ei voine juuri päästä puusta pitkään vastaamatta heille ensin niihin kysymyksiin, joita he taustansa pohjalta pystyvät esittämään.

"Loppuhenkosena" kirjaan tähän vielä ajatuksen, että em. "suppean", "laajemman" ja "laajimman merkityksen" sijasta voisi ehkä puhua "perusmerkityksestä" (tutkimusohjelma), "ydinmerkityksestä" (tutkimusohjelman metodologia) ja "kattavasta merkityksestä" (tutkimusohjelma ja sen tuottamat tulokset).

PS Tässä välissä muokkasin myös jonkin verran edellispuheenvuoroani, toivoakseni entistä toimivammaksi. Muutoksessa ei liene mitään ko. puheenvuoroon saadun vastauksen relevanssiin vaikuttavaa.

--Apollos 14. joulukuuta 2008 kello 14.52 (EET)